Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) - Suomi ilman fasismia ry (SIF)

Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti, Suomen antifasistinen komitea SAFKA ja Venäläiset äidit osoittivat mieltä Norjan suurlähetystöä vastaan Moskovassa. Useita tukimielenosoituksia Venäjällä ja maailmalla.

2012-01-28T12:52:00.020+04:00

Moskovassa järjestettiin viranomaisten hyväksymä mielenosoitus Norjan sosiaaliviranomaisten mielivaltaa vastaan. Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän mielenosoittajat rinnastivat Norjan "lastensuojelun" tekemät laittomat huostaanotot norjalaisen lapsimurhaajan Breivikin rikoksiin (lue tiedote: http://mger2020.ru/nextday/2012/01/27/39830).

Yhtenäisen Venäjän mielenosoittajat huutavat iskulauseita: LOPETTAKAA LASTEN VÄKIVALTAISET HUOSTAANOTOT! LAPSI EI OLE KAUPPATAVARAA! VANHEMMUUS ON PYHÄ! NORJAN SOSIAALIVIRNOMAISET OVAT BREIVIKEJÄ! LOPETTAKAA TERRORI LAPSIA VASTAAN! Mielenosoittajat huutavat iskulauseita, katso video:

Yhtenäisen Venäjän ja Venäläiset äidit -järjestön tukimielenosoitus Pietarissa.

Inga Rantala keskellä:

Norjan Moskovan suurlähetystöllä nähtiin myös huostaanotto-performanssi, kun Norjan "lastensuojelun" edustaja riisti mielenosoittajilta venäläisiä lapsinukkeja ja lukitsi ne häkkiin, jossa on Norjan lippu. Katso video performanssista:

Venäläiset äidit -järjestön puheenjohtaja Irina Bergseth norjalaisen toimittajan haastateltavana.

Tukimielenosoituksia eri puolilla maailmaa, toistaiseksi saatu kuvat Norjasta ja Uudesta Seelannista:

Norjan Gestapo on siepannut 8-vuotiaan venäläisen Jasminin. Lasta pidetään vankina ja aivopestään, jotta hän unohtaisi olevansa venäläinen ja oppisi vihaamaan Venäjää. Sellaista on Nato-maan lastensuojelu.

Dosentti Johan Bäckman äänesti Sauli Niinistöä Moskovassa

2012-01-28T01:37:00.003+04:00

Kävin tänään Moskovassa äänestämässä Sauli Niinistöä. Uskon, että Suomen ja Venäjän suhteet kehittyvät Niinistön johdolla parempaan suuntaan. On hienoa käydä äänestämässä Suomen Moskovan suurlähetystössä hyvää ehdokasta.

Moskovassa julkistettiin Suomi-raportti äärioikeistolaisista liikkeistä

2012-01-26T14:39:00.001+04:00

Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism julkisti Euroopan Neuvoston järjestämässä ihmisoikeuskonferenssissa tänään Moskovassa ääriliikkeitä koskevan raportin, jossa käsitellään myös Suomen tilanne. Kuvat raportin Suomi-osuudesta ovat alla. Suomi-raportti on luettavissa myös osoitteessa: http://worldwithoutnazism.wordpress.com/monitor/finland/fin_dec201/

Lue myös suomenkielinen tiivistelmä aiheesta:

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism vaatii Suomelta perussuomalaispuolueen lakkauttamista Pariisin rauhansopimuksen vastaisena fasistisena järjestönä.

World Without Nazism on vuonna 2008 perustettu kattojärjestö, johon kuuluu yli 130 ihmisoikeusjärjestöä eri maissa. Järjestö tarkkailee äärioikeistolaisia ja rasistisia ilmiöitä eri maissa. Äskettäin järjestö julkaisi pitkän raportin Venäjän uusnatseista. Viime viikolla julkistetussa Suomi-raportissa käsitellään äärioikeistolaisia ja fasistisia ilmiöitä Suomessa.

Raportissa luetellaan suomalaiset puolueet ja järjestöt, joissa on äärioikeistolaisia, kiihkokansallisia, rasistisia tai fasistisia piirteitä. Suomi-raportin mukaan suomalaisille ääriliikkeille on ominaista yhtäältä perinteinen Venäjä-vastaisuus ja revansismi, toisaalta eurooppalainen äärioikeistolainen rasismi.

Raportin mukaan Suomi oli natsi-Saksan liittolainen syksyyn 1944. Keskeisimmäksi fasistiseksi järjestöksi raportti nimeää Akateemisen Karjala-Seuran, joka «yhdisti suomalaisen älymystön Suur-Suomen luomiseksi natsi-Saksan avulla», raportissa sanotaan. Välirauhansopimuksen nojalla lakkautettiin kymmeniä fasistisia järjestöjä ilman varsinaista de-natsifikaatiota.

Raportissa kiinnitetään huomio hakaristisymbolin käyttöön Suomessa. Monet suomalaiset järjestöt käyttävät hakaristiä, vaikka monissa maissa sen käyttö on kielletty ja monet ihmiset kokevat hakaristin loukkaavana tai uhkaavana fasismin symbolina. Esimerkiksi Saksan lait kieltävät minkä tahansa hakaristin.

Raportti mainitsee perussuomalaisten historiallisen vaalivoiton 2011 eduskuntavaaleissa ja toteaa, että monet puolueaktiivit kannattavat «rodullisesti puhdasta Suomea ja hyökkäävät monikulttuurisuutta vastaan». Perussuomalaisten kerrotaan kannattavan maanostokieltoa venäläisille. Puolueen toiminta todetaan Pariisin rauhansopimuksen vastaiseksi.

Raportissa yhteen niputetut Muutos 2011 -puolue ja Homma-liike selitetään perussuomalaisten «uusnatsisiiven», erityisesti Jussi Halla-ahon tukiryhmiksi. Hommaa kuvaillaan Internetissä aktiivisesti toimivaksi «suomalaisten uusnatsien verkostoksi».

Suomen kansallissosialistisesta puolueesta mainitaan yritys sen rekisteröimiseksi. Raportissa ihmetellään Suomen ulkoministeriön juristin Päivi Kaukorannan lausuntoa, jonka mukaan Suomen kansallissosialistisen puolueen ohjelma ei ollut luonteeltaan fasistinen.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen synniksi lasketaan puolueen oikeistosiiven yritys rehabilitoida sotarikollinen Väinö Tanner, «Neuvostoliiton päävihollinen Suomessa». Syylliseksi esitellään «kuuluisa äärioikeistolainen ekstremisti» Lasse Lehtinen, joka mainitaan Viron presidentti Ilveksen aateveljeksi. Raportissa muistutetaan, että ainoana sosialidemokraattisena puolueena SDP oli yhteistyössä Hitlerin kanssa.

Jotain sanottavaa löytyy kokoomuksestakin. Vaikka tämän Suomen suurimman puolueen sisällä on raportin mukaan «paljon erilaisia suuntauksia ja tendenssejä», haitaksi kuitenkin lasketaan «viime aikoina aktivoitunut oikeistosiipi, joka vastustaa venäläisten maanostoa Suomesta». Näiden hankkeiden pääasiallisena alullepanijana mainitaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen, joka vaatii suomalaisille maanosto-oikeutta «menetetyillä alueilla» ja haluaa painostaa Venäjää Euroopan unionin avulla viisumivapauden estämiseksi.

Raportissa luetellaan lisäksi useita Suomessa toimivia fasistisia, äärioikeistolaisia tai kiihkokansallisia järjestöjä. Tällaisia ovat raportin mukaan Suomalaisuuden Liitto, «salainen aseistautunut uunatsijärjestö» Suomen Sisu, Kansallinen Vastarintaliike, Lotta Svärd Säätiö, «virolaisia nationalisteja tukeva» Tuglas-Seura, suomalaisten SS-veteraanien Veljesapu, «Suomen ja natsi-Saksan liittosuhdetta tukeva» Suomen Sotahistoriallinen Seura, «suomalaisvastainen» Finlandssvensk samling, sekä revansistisista järjestöistä AKS:n perinteitä jatkavat ProKarelia, Tarton Rauha ry, Aluepalautus ry ja Karjalan Liitto.

Pahimpina «revansisteina» esitellään ProKarelian puhemies Heikki A. Reenpää (s. 1922), jonka kerrotaan saaneen sodan aikana AKS:n jäsenenä erikoiskoulutusta natsi-Saksassa ja osallistuneen Laatokan elämäntien katkaisuoperaatioon. Martti Siirala (1922–2008) esitellään Tarton rauha ryn johtavana ideologina, joka kehitti «teorian Suomen kansan frustraatiosta sirpaloituneessa Suomessa».

Fasistiseksi ilmiöksi nimetään myös Mikael Storsjön ylläpitämä islamistiterroristien verkkosivusto «Kavkaz Center», jonka tukijoiksi mainitaan kehitysministeri Heidi Hautala ja ulkoministerin erityisavustaja Tarja Kantola. Lisäksi mainitaan Storsjön ja Hautalan perustama «Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi» (Finrosforum), joka perustettiin «venäläisvastaisen toiminnan poliittiseksi tueksi». Yhdistyksen entisinä puheenjohtajina mainitaan Heidi Hautala ja Tarja Kantola.

Kiinnostavin lienee raportin loppu, jossa esitellään Suomen tunnetuimmat äärioikeistolaiset ekstremistit. Ensimmäisenä listassa on Jussi Halla-aho, jonka kerrotaan olevan «tunnettu aggessiivisista blogikirjoituksistaan tummaihoisia, muslimeja, maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja vastaan». Halla-ahon sanotaan osaavan slaavilaisia kieliä ja työskennelleen Suomen diplomaattiedustustossa Ukrainassa.

Heti toisena listassa on Timo Vihavainen, «venäläisvastainen oikeistolainen mielipidekirjailija», joka mainitaan Halla-ahon tukijana ja «toisen maailmansodan historian väärentäjänä».

Raportin mukaan Jussi Niinistö on «yksi Suomen johtavista uusnatseista», Suomalaisuuden Liiton aktivisti, kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, joka vaatii perustettavaksi Pariisin rauhansopimuksen kieltämiä «aseistautuneita fasistisia osastoja», siis suojeluskuntia. Niinistön kerrotaan perustaneen jo 1990-luvulla «Suomen ensimmäisen fasistisen järjestön Kansallisen Kulttuuririntaman» ja toimittaneen sen lehteä «Valkoista Rintamaa».

Timo Soinia raportissa ei mainita.

Raportissa mainitaan myös Imatran seudulla ilmennyt, venäläisten omistamiin kiinteistöihin kohdistunut vandalismiaalto.

Suomi-raportin voi lukea tästä:

http://worldwithoutnazism.wordpress.com/monitor/finland/fin_dec201/

Pekka Haaviston mahdollinen valinta Suomen presidentiksi voi johtaa Suomen ja Venäjän suhteiden katkeamiseen.

2012-01-26T12:04:00.004+04:00

Venäjän ortodoksikirkon järjestämässä perheen oikeuksien konferenssissa Moskovan valtionyliopistossa eilen keskusteltiin järkyttyneinä Pekka Haaviston presidenttiehdokkuudesta. Venäjän ortodoksirkikko ei hyväksy homoseksuaalisuutta ja yleisesti oltiin sitä mieltä, että Haaviston tultua mahdollisesti valituksi presidentiksi hän ei voisi vierailla Venäjällä homoseksuaalisuutensa vuoksi. Venäläiset eivät voisi hyväksyä sitä, että Venäjän ortodoksiuskoinen valtionpäämies tapaisi ja hyväksyisi toisen valtion päämiehen, jonka elämäntapaan kuuluu homoseksuaalisuuden avoin propagoiminen, sanoi psykologian tutkija Tatjana Shishova. Pekka Haaviston mahdollinen valinta presidentiksi johtaisi jopa Suomen ja Venäjän suhteiden katkeamiseen. Esimerkiksi pelkkä Irja Askolan valinta Helsingin "piispaksi" vahingoiti syvästi Suomen ja Venäjän kirkkojen suhteita ja vaikutti kielteisesti myös valtioiden välisiin suhteisiin. Avoimesti homoseksuaalisuuttaan propagoivan henkilön mahdollisuudet olla Venäjän kanssa yhteistyössä ovat siis käytännössä olemattomat, totesi konferenssiin puheenjohtaja psykologian professori Irina Medvedeva. Presidentin valinta on tietysti Suomen sisäinen asia, mutta Venäjälle Haavistolla ei ole mitään asiaa. Haavisto tekisi suuren palveluksen Suomen ja Venäjän suhteille luopumalla ehdokkuudestaan jo tässä vaiheessa.

Professori Irina Medvedevan mukaan presidenttinä Pekka Haavistolla ei olisi mitään asiaa Venäjälle.

Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskonferenssi tänään Moskovassa: Ei koskaan enää. Holokaustin kansainvälinen muistopäivä 27.1.

2012-01-26T11:14:00.009+04:00

Venäjän senaatin puhemies Valentina Matvijenko, senaattori Boris Spiegel ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeuspäällikkö tohtori Ralf-René Weingärtner avasivat kansainvälisen ihmisoikeuskonferenssin tänään Moskovassa. Kuvat: Johan Bäckman

Euroopan neuvoston ihmisoikeusjohtaja Ralf-René Weingärtner avasi tänään Moskovassa holokaustin kansainvälisen muistopäivän ihmisoikeuskonferenssin otsikolla "Ei koskaan enää". Konferenssiin osallistuu lähes 300 ihmistä ympäri maailmaa. Erityisen paljon vieraita on Yhdysvalloista. Punaisen Armeijan vapauttajasoturit vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin 27.1.1945. Tuo päivä on julistettu maailmanlaajuiseksi holokaustin muistopäiväksi. Natsien miehittämällä alueella oli sodan aikana yli 15 000 keskitysleiriä (Suomessakin niitä oli kymmeniä mm. Lapissa natsimiehityksen alaisella alueella). Konferenssiin järjestää Euroopan Neuvosto yhteistyössä Maailma ilman natsismia -ihmisoikeusjärjestön kanssa. Suomea tilaisuudessa edusti Suomen antifasistisen komitean SAFKAn delegaatio: Johan Bäckman, Leena Hietanen, Petri Krohn, Juha Molari ja Janne Nummela.

Venäläinen senaattori Boris Spiegel lausui avajaispuheessaan, että holokaustin pääsyynä oli natsilainen ideologia, jota vastaan on edelleen taisteltava. Venäjän senaatin puhemies Valentina Matvijenkon mukaan ajat muuttuvat, mutta holokaustin muisto on ikuinen. Matvijenko siteerasi Tolstoita: Maailmassa on pahaa, koska pahat ihmiset liittoutuvat. Siksi on tärkeää, että hyvät ihmiset liittoutuvat. Matvienkon mukaan natsismi on Frankensteinin hirviö, joka elää edelleen. Internet lietsoo uusnatsipropagandaa ja värvää nuorisoa ääriliikkeisiin. Demokratian on oltava kansan vahvana suojana rasismia ja fasismia vastaan.

Euroopan Neuvoston ihmisoikeusjohtaja Ralf-René Weingärtner mainitsi kaksi päivämäärää: 20.1.1942 ja 27.1.1945. Näiden päivämäärien väliin mahtuu juutalaisten joukkotuho holokausti. Äskettäin tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun natsijohto sopi holokaustin toteuttamisesta Wannseen huvilassa Berliinin lähellä 20.1.1942. Juutalaiskansan lopullista tuhoamista kuvaa saksankielen sana "Endlösung". Punainen Armeija vapautti Auschwitzin kolme vuotta myöhemmin 27.1.1945, mutta väliin mahtui miljoonien juutalaisten, venäläisten ja romanien joukkokuolema kaasuttamalla, hirttämällä, ampumalla ja näännyttämällä. (Myös Suomesta rahdattiin tuhansia ihmisiä natsien keskitysleireille, lisäksi Suomessa murhattiin näännyttämällä kymmeniä tuhansia neuvostolaisia sotavankeja.) Euroopan Neuvosto perustettiin vuonna 1949 eurooppalaiseksi vastaukseksi natsismin ja fasismin hirviölle. Holokaustin jälkeisten sukupolvien on tunnistettava kaikki hälytysmerkit, jotta samaa ei tapahtuisi koskaan enää, Weingärtner sanoi.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi tervehdyksessään, että uusnatsismin vastainen taistelu on prioriteetti Venäjän ulkopolitiikassa.

Saksan suurlähettiläs Moskovassa Ulrich Brandenburg piti vaikuttavan venäjänkielisen puheen, jossa hän mm. sanoi: Holokausti on synkin osa Saksan historiaa. Sanoin ei voi kuvata sitä häpeää, jota Saksa kokee tapahtuneen vuoksi. Saksalla on erittäin suuri vastuu ja Saksa tiedostaa vastuunsa siitä, että mitään vastaavaa ei saa tapahtua koskaan enää. (Ehkä näemme vielä sen päivän, kun Suomen Moskovan suurlähettiläs pyytää venäläisiltä anteeksi Suomen törkeää hyökkäyssotaa mm. Leningradia vastaan, Leningradin siviiliväestön joukkomurhaamista, kymmenien tuhansien neuvostokansalaisten näännyttämistä nälkään suomalaisilla kuolemanleireillä jne.)

New Yorkin kaupunginvaltuutettu Alec Brook-Krasny sanoi, että Euroopan juutalaisten joukkotuho oli mahdollinen saksalaisen demokratian oloissa. Siksi demokratia ei takaa turvaa natsismin hirviöltä.

Israelin suurlähettiläs Moskovassa Dorit Golender sanoi, että yhden sielun pelastaminen merkitsee koko maailman pelastamista. Yksi ihminen on universaali.

Konferenssi jatkuu Moskovassa. Lisätietoja Johan Bäckman 040 503 5474

2012-01-26T00:52:00.000+04:00

Pekka Haavisto ja Kaukasian Emiraatti. Näin presidenttiehdokas antaa tukensa terrori-iskuille Venäjällä.

2012-01-23T23:27:00.014+04:00

Pekka Haavisto islamistiterroristien tukijan Mikael Storsjön kotona illallisella.

Storsjön vieressä vaimo Agneta Storsjö (ent. Ahlfors-Koski).

Oheisessa viimekesäisessä valokuvassa (ks. yllä) Pekka Haavisto nauttii rentoa perheillallista hyvän ystävänsä Mikael Storsjön ja tämän vaimon Agneta Storsjön luona. Mikael Storsjö ei ole kuka tahansa, vaan Euroopan tunnetuin islamistiterroristien tukija. Storsjö on itse ilmoittanut rahoittavansa ja tukevansa Venäjällä terrori-iskuja järjestäviä islamisteja. Liikemieheksi itseään tituleeraavan Storsjön viralliset vuositulot ovat vain parisen tuhatta euroa, mutta rahaa kipeämmin hän tarvitsee poliittista suojelua. Storsjö ylläpitää Helsingissä osoitteessa Bulevardi 2 terroristijärjestö "Kaukasian Emiraatin" nettisivustoa, jonka pääsisältö on uhkailla Venäjää ja venäläisiä uusilla terrori-iskuilla. YK:n turvallisuusneuvosto on määritellyt "Kaukasian Emiraatin" Storsjön ylläpitämine nettisivuineen terroristijärjestöksi ja osaksi Al-Qaidaa. Venäjä pitää Mikael Storsjötä terroristina, joten Storsjöllä ja hänen yhteistyökumppaneillaan on pysyvä maahantulokielto Venäjälle ja IVY-maihin. Mutta Haavistolle tämä on vain meriitti, sillä Haavisto on Storsjön tärkein poliittinen tukija. Haavisto kuuluukin siihen vihreiden liberaalifasistien koplaan, joka on jo vuosia tukenut Venäjän hajottamista pienempiin osiin mm. terrorismin avulla. Mikael Storsjö on tällä hetkellä syytteessä törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä ja häntä uhkaa ehdoton vankeustuomio. Storsjö on tuonut laittomasti Suomeen kymmeniä itse valikoimiaan henkilöitä, joista moni kuuluu islamistiterroristien lähipiiriin. Nyt monet heistä työskentelevät Storsjölle mm. toimittamalla terroristijärjestö "Kaukasian Emiraatin" nettisivustoa Helsingissä. Poliittinen tuki on Storsjölle erittäin tärkeää, niinpä hän kerää itselleen suojelijoita suomalaisen politiikan huipulta. Yksi näistä suojelijoista on Pekka Haavisto.

Mikael Storsjö ja Agneta Storsjö tuovat Suomeen islamistitaistelijaksi epäillyn henkilön. Rikostutkinta-aineistoa.

Terroristipäällikkö Shamil Basaevin serkku Abdulhamid Mechiev ja Mikael Storsjö Vantaan käräjäoikeudessa syytettyinä törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä.

Mikael Storsjö Suomen poliisin rekisterikuvassa.

Pekka Haavisto on Mikael Storsjön tärkein tukija Venäjän vastaisessa sodassa.

Lainaus YK:n turvallisuusneuvoston Al-Qaida -pakotekomitean sivuilta:

QE.E.131.11. EMARAT KAVKAZ

The Kavkazcenter has been proclaimed the official information organ of the Emarat Kavkaz by Doku Umarov. Publications on the website are in Russian, English, Arabic, Turkish and Ukrainian. The main address is Kavkazcenter.com. The additional web portals are Kavkazcenter.info, Kavkazcenter.net,Kavkaz.org.uk and Kavkaz.tv. The principal internet provider of the website is located in Stockholm, Sweden. In March 2008 it published “Concept of the Islamic State”. Since 2007 the website has regularly published videos in which Doku Umarov and the heads of the Emarat Kavkaz have taken personal responsibility for terrorist acts carried out on the territory of Russia including the one at the Domodedovo airport (Moscow) on 24 January 2011.

http://www.un.org/sc/committees/1267/NSQE13111E.shtml

2012-01-23T01:13:00.000+04:00

Collapse of the West’s human rights paradise. Finnish anti-fascist committee activist Dr. Juha Molari writes about the human rights report published by the Russian Ministry of Foreign Affairs in December 2011

2012-01-22T21:40:00.002+04:00

Suomen antifasistisen komitean aktivisti teol. tri Juha Molari kirjoittaa RT:n blogissaan, miten vääristynyt kuva Suomesta ihmisoikeusparatiisina romahti Venäjän ulkoministeriön rehellisen ihmisoikeusraportin myötä.

http://rt.com/news/blogs/juha-molari-blog-finland/finland-collaps-human-rights-paradise/

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö: perussuomalaiset lakkautettava Pariisin rauhansopimuksen vastaisena

2012-01-21T15:29:00.003+04:00

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism vaatii Suomelta perussuomalaispuolueen lakkauttamista Pariisin rauhansopimuksen vastaisena fasistisena järjestönä. Näkemys ilmenee järjestön viime viikolla julkistetusta Suomi-katsauksesta.

Heti toisena listassa on Timo Vihavainen, «venäläisvastainen oikeistolainen mielipidekirjailija», joka mainitaan Halla-ahon tukijana ja «toisen maailmansodan historian väärentäjänä».

Timo Soinia raportissa ei mainita.

Raportissa mainitaan myös Imatran seudulla ilmennyt, venäläisten omistamiin kiinteistöihin kohdistunut vandalismiaalto.

Suomi-raportin voi lukea tästä:

http://worldwithoutnazism.wordpress.com/monitor/finland/fin_dec201/

Bulletin of DPR Korea embassy in Stockholm

2012-01-21T13:06:00.001+04:00

THE EMBASSY OF THE DEMOCRATIC PEOPLE’S REPUBLIC OF KOREA

Norrakungsv.39, 181 31 Lidingö. Tel:+4687673836, Fax:+4687673835, E-mail:koryo AT telia.com

Pyongyang, January 20 (KCNA) -- The Disarmament and Peace Institute of the DPRK Foreign Ministry Friday released a report accusing the Lee Myung Bak regime of seriously disturbing the peace and security in Northeast Asia.

The report said:

During 4 years of office the Lee Myung Bak regime has put the north-south relations at the lowest ebb, placing peace and security in Northeast Asia at serious peril and throwing a stumbling block in the process of denuclearization.

It was none other than the Lee regime that plays the role of an advance party to ignite a fuse for starting a war in the Korean Peninsula.

Lee Myung Bak, obsessed with the pipedream of "achieving unification through absorption", talked about "unification tax," inciting confrontation. Finally, he pushed the situation on the peninsula to a touch-and-go one where the north and the south fired shells at each other for the first time since the war that broke out on June 25, 1950.

The hundreds of thousands of south Korean troops deployed in areas south of the Military Demarcation Line have already been put into a de facto state of war as they are ready to "mount a preemptive attack and strike enemies' bases" in case of emergency.

The report cited detailed facts that the Lee regime is a disturber of peace and security in Northeast Asia.

Northeast Asia is the most sensitive area where the military powers and nuclear weapons states of the world are located close to each other or stand in military confrontation.

The south Korean navy's warship "Cheonan" sank in south Korea in March, 2010.

The Lee regime, however, blamed the DPRK for its sinking as if it had been waiting for it to happen.
The U.S. deployed a carrier flotilla deep in the West Sea of Korea under the pretext of fulfilling its commitment to protecting south Korea as if an opportunity had presented itself for it, thus making an important strategic breakthrough for militarily containing China.

The Lee regime doggedly refused to accept the DPRK's request for receiving an inspection group of its National Defence Commission for fair probe into the truth behind the sinking case.

It was against this backdrop that the U.S. reinforced its military forces forward-deployed in Northeast Asia under the signboard of taking countermeasures and staging joint military drills to be capable of seizing and containing its rivals and satisfactorily undertaking mobile strike duty in a matter of a few months.

This led to dangerous military confrontation between China and the U.S. and more acute military conflict between Russia and the U.S. over the issue of building a missile shield.

At a time when Japan was busy launching spy satellites, the existence of the undeclared plutonium was discovered to give rise to serious concern of the international community.

The number of U.S.-south Korea joint military maneuvers and drills sharply increased and a triangular military alliance consisting of the U.S., south Korea and Japan took a clear shape, arousing distrust of neighboring countries.

It is the unanimous judgment of many military experts at home and abroad that the construction of a large naval base on Jeju Island farthest from the Military Demarcation Line is not targeted against the DPRK but aimed at meeting the strategic purpose of the U.S. to put under control the operational theatres of the naval and air forces of China and Russia.

The Lee regime is a war servant who plays the role as a guide and a springboard for the U.S. keen to return to Asia so as to realize its dream of dominating the world at any cost.

The report brought to light the true colors of the Lee regime as a disturber of the process for the denuclearization of the Korean Peninsula.

It is the desire of not only the Korean people but the neighboring countries and the peace-loving people of the world to denuclearize the peninsula as well as the rest of the world.

The DPRK and other participating countries are making efforts to resume the six-party talks. But it is only the south Korean authorities that are pursuing a very ulterior aim.

The Lee regime has resorted to all sorts of tricks and plots to politicize even the issue of the U.S. humanitarian food aid to the DPRK in a bid to bar confidence from being built between the DPRK and the U.S. for a solution to the nuclear issue.

For instance, the chief executive of Chongwadae presumptuously claimed a few days ago that "it was not the U.S. but the north that changed its negotiating stance," though he was unaware of how the discussion was made on the food aid between the DPRK and the U.S.

As a matter of fact, the six-party talks are an uncomfortable forum for the Lee regime as it is contrary to its "policy towards the north".

The resumption of the talks would naturally help promote the implementation of the September 19 Joint Statement that calls for the normalization of relations among all participating countries for a solution to the nuclear issue and provision of aid to the DPRK including economic compensation. This would amount to such developments that may frustrate the moves of the hostile forces which begged their masters to follow "waiting strategy" and "policy of strategic patience," hoping the DPRK would waver or yield to economic difficulties.

In case the opportunity for resuming the talks is completely missed, its blame will go to the Lee regime which played sleight of hand on the basis of a wrong policy and judgment.

The anti-DPRK confrontation maniacs in south Korea have already been sidelined or have become politically dead amid world people's criticism as they were insensitive to the times and lacked vision as was the case with the Neo cons in the U.S., and the Lee regime will also be compelled to quit eventually, the report said, and continued:

All the parties concerned in the region interested in peace, stability and denuclearization are called upon to take proactive steps to minimize the consequences caused by the Lee regime.

2012-01-21T00:12:00.001+04:00

ОБРАЩЕНИЕ УЧАСТНИКОВ 4-ой РОССИЙСКО-ФИНСКОЙ КОНФЕРЕНЦИИ ПО ПРАВАМ ДЕТЕЙ

2012-01-19T10:50:00.001+04:00

Президенту Российской Федерации Дмитрию Анатольевичу МЕДВЕДЕВУ
Председателю правительства Российской Федерации Владимиру Владимировичу ПУТИНУ
Уполномоченному по правам ребенка при президенте РФ Павлу Алексеевичу АСТАХОВУ
Послу РФ в Финляндии Александру Григорьевичу РУМЯНЦЕВУ
Члену Общественной палаты РФ Анатолию Григорьевичу КУЧЕРЕНЕ

ОБРАЩЕНИЕ УЧАСТНИКОВ 4-ой РОССИЙСКО-ФИНСКОЙ КОНФЕРЕНЦИИ ПО ПРАВАМ ДЕТЕЙ

17 января 2012 г. в г. Хельсинки состоялась 4-ая российско-финская конференция по правам детей, где финские и российские родители, эксперты и активисты обсуждали актуальные проблемы в области прав человека, детей и семьи в Финляндии в целях идентификации проблем и поиска путей их решения.

В начале конференции участники констатировали факт широкомасштабных нарушений прав детей в Финляндии, зафиксированных комитетом ООН по правам детей в отчёте по Финляндии от 2011-ого года.

Согласно заключениям ООН, Финляндия широкомасштабно нарушает права детей: условия содержания изъятых детей не соответствуют нормам безопасности, никто не контролирует ситуацию, финские соцработники плохо образованы, финские суды не квалифицированы определять интересы ребёнка, изъятых детей не возвращают родителям, новый закон о защите детей не защищает права семьи и родителей, финский уполномоченный по правам ребенка ничем не занимается, у родителей нет никаких возможностей обжаловать акты произвола финских соц.работников. Также, комитет ООН считает, что финское законодательство по поводу дискриминации примитивное и недостаточное.

В отчёте ООН отмечено, что Финляндия не выполнила рекомендации предыдущего доклада.

Также, в отчёте Российскиго МИДа по правам человека от декабря 2011-ого года зафиксированы многочисленные долгосрочные правонарушения российских детей и их родителей.

К сожалению, финские власти полностью игнорируют рекомендации ООН и отказываются на них реагировать. По поводу отчёта Российскиго МИДа по правам человека в Финляндии, министр иностранных дел Эркки Туомиоя категорически отказался вести диалог с российской стороной по данному вопросу, отрицая существование проблемы. Также финская сторона категорически против подписания двустороннего договора с Россией по правам детей.

Поэтому можно сделать вывод, что русские намного лучше осведомлены о проблемах в Финляндии, чем сами финны.

Ведущий финский специалист по семейным делам в области юриспруденции, адвокат Юрки Лейвонен, подчеркнул на конференции, что проблема финских судов заключается в том, что среди финских судей нет специалистов в области семейного права, и практически отсутствует возможность повышения квалификации и профилирования по данному вопросу. Лейвонен также отметил, что в Финляндии детская психология как научное направление отсутствует, и судебные рассмотрения проходят без участия эксперта в области детской психологии.

Проблема ещё и в том, что в Финляндии недавно был в силе закон, запрещавший критиковать суды и решения судов, поэтому говорить о недостатках судебной системы не принято.

Также отмечено, что Финляндия не ведёт никакой статистики по вопросам семейных дел. Отсутствуют конкретные данные об общем количестве изъятых детей в стране: официальная цифра – более 16 000, но эти данные, вероятно, неточные.

Изъятие детей в Финляндии – огромный бизнес, и большинство детских домов – частные фирмы, которые могут получать сотни евро за одного ребёнка в день. Сфера торговли детьми в Финляндии сильно коррумпирована, когда соцработники раздают изъятых ими детей своим фирмам. Никто не контролирует ситуацию, ни с торговлей детьми, ни процессом изъятии.

Главная идеологическая причина сложившейся ситуации – идеология феминизма, которая отрицает роль семьи в качестве главного института общества, стремясь к её уничтожению. В условиях лютеранского атеизма и феминизма, в финском обществе возникла ситуация, когда семья, дети и воспитание детей не являются первостепенными ценностями и приоритетом в финском обществе.

Наоборот, финский феминизм способствует уничтожению семьи как общественного института, поддерживает идеологию, опирающуюся на трактование семьи как «тюрьмы для женщин», требует эмансипации, т.е. бездетности и отсутствия брачных уз, пропагандирует «новые» виды семьи, например, однополые браки, а также отстаивает право сексуальных меньшинств на усыновление детей. Именно эти вопросы предпочитают обсуждать в ходе политических дискуссий, в т.ч. в парламенте, а также внутри лютеранской церкви в Финляндии.

На конференции финский феминизм, с его стремлением к уничтожению семьи как общественного института и его презрением к семейной жизни, сравнили с фашизмом. Массовое и неконтролируемое изъятие детей – симптом этой феминистско-фашистской болезни, патологического неуважения к семье и к воспитанию детей.

Участники конференции констатировали, что русская женщина не может быть феминисткой. Для русской мамы благосостояние ребёнка, семейный уют и красота, воспитание и дисциплина, школьный коллектив имеют первостепенное значение. Это противоречит интересам финских феминисток, для которых семья – всего лишь «тюрьма для женщин».

Поэтому, речь идёт о тяжёлом идеологическом конфликте между финскими (обычно бездетными) феминистками-сотрудниками опеки и русскими матерями.

Ситуация с русскими женщинами в Финляндии – ничто иное, как политическое преследование на основе этнической принадлежности. Многие русские женщины в Финляндии пребывают в страхе и чувствуют себя как в тюрьме. В любой момент у них могут изъять детей из-за того, что они русские, которые, возможно, планируют поездку в Россию с детьми, или которые якобы, как правило, «избивают» своих детей. Само подозрение о намерении съездить в Россию может служить причиной изъятия ребёнка, а сама поездка в Россию может стать причниной обвинительного приговора для женщины с требованием колоссальных компенсаций. У многих русских женщин все документы и паспорта конфискованы и находятся в сейфе отделения полиции.

Против русских женщин регулярно возбуждают уголовные дела за то, что они якобы шлёпают своих детей. Эмоциональность и темперамент русских женщин и детей считается ненормальным и может служить причиной долгосрочного преследования. Несмотря на то, что никаких конкретных подтверждений и доказательств нет, основанные на русофобии убеждения, что русские женщины, как правило, избивают своих детей, могут стать причиной возбуждения уголовного дела, наказания или изъятия.

Против многих русских женщин возбуждено несколько сфабрикованных уголовных дел об избиении и похищении. Против финских женщин такие дела возбуждают редко и обычно закрывают. В случае похищения ребёнка, и даже судимости, финксих женщин родительских прав не лишают.

Кто финансирует издевательства против русских матерей? Разумеется, они сами. Каждое сфабрикованное уголовное дело заканчивается для русской женщины оплатой огромных счетов. В случае изъятия русские женщины должны заплатить алименты государству. Естественно, они вынуждены оплачивать все расходы оппонента, и конечно-же, гонорары своих финских адвокатов, которые всего лишь поддерживают систему репрессии. Тот факт, что они являются русскими матерями, считается практически уголовным преступлением, в результате чего приходится платить колоссальные суммы детям за предполагаемый «моральный ущерб».

Детей у русских женщин из семей изымают незаконно. Часто приезжает полиция и финские соцработники, которые забирают ребёнка без объяснений, официального документа или решения суда, ни слова не говоря на русском языке. Только уже позже выдаётся решение опеки об изъятии ребёнка. Такое решение об изъятии детей в Финляндии по закону может принять одна феминистка-соцработница без всякого решения суда. По данным финского исследования, причиной изъятия детей может служить и просто национальность родителей, т.е. тот факт, что они русские.

Финские эксперты ювенальной юстиции даже опубликовали справочник перевоспитания русских матерей в духе финского феминизма. По данным справочника уважение к семейному уюту и определяющее понятие материнской любви придётся поменять на уважение к лесбиянству и гомосексуализму.

Финские соцработники имеют право проверять домашние условия, т.е. заходить домой к семьям и устраивать проверки в любой момент без решения судов. Обычно они ведут себя издевательским образом и долгое время, буквально годами, преследуют русских женщин и русские семьи. Как правило, финские соцработники работают парами, а русская женщина - одна, без свидетелей. Часто финские соцработницы пишут откровенную клевету, фальсифицируют факты и фабрикуют уголовные дела против русских матерей.

Социальная служба Финляндии не помогает, а наказывает. По финским законам соцработники должны оказывать семьям профилактическую поддержку, чтобы исправить возможные проблемы, но в Финляндии они, как правило, сразу-же принимают жёсткие меры и разбивают семьи в результате изъятия детей или в результате продолжительных издевательств на основе сфабрикованных уголовных дел. Финская социальная служба – это практически карательный орган.

Как заявил один из финских участников конференции, финская социальная служба – это «Гестапо без фюрера». Никто не контролирует их работу, и они могут делать всё, что угодно. Никто не может возбудить против них уголовные дела или наказать их за несправелидливые изъятия детей или издевательства над русскими женщинами. Финские соцработники всегда правы, они имеют практически дипломатический иммунитет.

Участники конференции считают, что Российская Федерация должна усилить работу с соотечественниками в мире, и особенно в Финляндии, где организаций российских соотечественников практически не существует, или, по крайней мере, они не могут предоставить конкретной помощи. По мнению участников, требуется указ или закон о повышении и усилении работы с российскими соотечественниками в мире.

Также участники конференции просят министерство иностранных дел Российской Федерации расширить возможности получения правовой помощи через диппредставительства РФ в Финляндии. В условиях устойчивого антирусского климата финские адвокаты практически не могут защищать интересы российских детей. Поэтому, при диппредставительствах должны быть адвокаты, которые могут лучше защищать российских граждан, например среди русских или русскоязычных, имеющих диплом финского юрфака. Их надо специально рекрутировать.

Ситуация с Антоном Салоненым развивается в худшею сторону. Антон родился после развода супругов, получив гражданство России при рождении, жил у мамы Риммы Салонен с рождения до момента похищения в России в апреле 2009-ого года финскими дипломатами, которые уже заранее планировали эту грубую провокацию, используя невинного российского мальчика. Антон страдает, он уже более 1 000 дней не может нормально общаться с матерью, говорить на родном русском языке запрещено, молиться и креститься также запрещено, мама не может участвовать в воспитании ребёнка. Антона охраняют как заложника. Согласно заключению финских психологов, ситуация вредит развитию Антона. Такая изоляция от матери нарушает законы Финляндии и права человека. В данной ситуации единственным решением является просьба выдачи Антона Салонена обратно на родину в Россию на основании того, что мальчик был похищен с территории РФ и Финляндия не может обеспечить его здоровое и полноценное развитие.

Хельсинки, 17.1.2012 г.

Участники 4-й российско-финской конференции по правам детей

Tarja Halonen Moskovassa: Yhtenäisen Venäjän mielenosoittajat vaativat Anton Salosen vapauttamista. Uutistoimisto RIA-Novosti julisti suomalaiset tuotteet boikottiin.

2012-01-17T14:02:00.021+04:00

Tänään 17.1.2012 Moskovassa Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestön Nuoren Kaartin mielenosoittajat ovat vaatineet Suomen Moskovan suurlähetystön edessä Anton Salosen vapauttamista suomalaisesta vankeudesta. Katso Venäjän lasiasiamiehen Pavel Astahovin kommentti Venäjän toiminnasta lapsiensa suojelussa koko maailmassa: http://www.rfdeti.ru/vblog.php?id=58 . Пикет Молодой Гвардии Единой России и Русских матерей у здания Финского Посольства в Москве 17.01.2012:

Maailmalla järjestetään lukuisia tukimielenosoituksia, joiden kuvat ja videot lisätään tälle sivulle vähitellen. Anton Salosen vapauttamista vaativa tukimielenosoitus 17.1.2012 Uudessa Seelannissa vetoaa Tarja Haloseen:

Belgiassa pyydettiin 17.1.2012 Tarja Halosta lopettamaan terrori venäläisiä lapsia ja heidän äitejään vastaan sekä muistutettiin, että Anton Salosen sieppauksesta on kulunut 1 010 päivää:

Helsinki-Vantaan lentokentällä vaadittiin 17.1.2012 Tarja Halosta palauttamaan Anton Salonen äidilleen:

Pietarissa Suomen pääkonsulaatin edessä pyydettiin lopettamaan terrori venäläisiä äitejä ja perheitä vastaan sekä vapauttamaan Anton Salonen:

Moskova tänään 17.1.2012:

Спасибо за поддержку

2012-01-14T19:43:00.000+04:00

Хотела бы выразить благодарность за поддержку Российской стороне, особенно уполномоченному при президенте по правам ребёнка Павлу Алексеевичу Астахову (ежедневно молюсь за него и его близких), молодёжной организации Единой России "Молодая Гвардия", международному комитету "Русские матери" и его представителям в разных странах, финским правозащитникам и прихожанам, поддерживающим меня и моего сына Антона в трудной ситуации, в т.ч. верующим прихода Серафима Саровского в Финляндии, прихожанам г. Пори и Хельсинки, а также прихожанам Валаамского подворья в Москве за заботу, помощь и молитвы.

http://www.antifasistit.blogspot.com/2012/01/13012012.html

Грубо нарушив все международные нормы, вывезя моего сына контрабандой в багажнике дипломатической машины и легализовав преступление, финские власти продолжают поражать мир своей нечеловеческой жестокостью по отношению к маленькому ребёнку, которого насильно сделали сиротой при живой матери. Финские власти отказываются от каких-либо конструктивных переговоров и продолжают шантажировать изоляцией ребёнка от матери. На последней встрече под надзором 9.1 я объяснила Антону, что мы разлучены насильно и что мама его очень любит и каждую минуту думает о нём. Заметив то состояние отчаяния, в котором находится ребёнок, я приняла решение пойти на крайние меры и начала голодовку.

http://www.rfdeti.ru/display.php?id=4586

Надеюсь, что трагических последствий удастся избежать и ситуация в конце концов разрешится положительно, т.к. хочется верить, что финские власти - не изверги-фашисты, и что у них осталось что-то человеческое.

Римма Салонен: http://rimmasal.blogspot.com/2012/01/blog-post.html

http://news.yandex.ru/yandsearch?content=alldocs&cl4url=news.bcm.ru%2Fworld%2F2012%2F1%2F14%2F351008%2F1

http://www.vesti.ru/doc.html?id=684189

http://www.vesti.ru/only_video.html?vid=390385

http://ria.ru/riatv/#riatv/538961186

Пикетирование в защиту русских женщин и детей в Финляндии 13.01.2012 одновременно у финского посольства в Москве и у финского МИДа в Хельсинки; также в Норвегии, Бельгии и Новой Зеландии.

2012-01-13T20:09:00.019+04:00

Tänään perjantaina 13.1.2012 järjestettiin maailmanlaajuinen mielenosoituskampanja Anton Salosen vapauttamiseksi. Kampanjan järjesti maailmanlaajuinen Venäläiset naiset -verkosto. Moskovassa Suomen suurlähetystön edustalla oli Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestön Nuoren Kaartin mielenosoitus. Helsingissä ulkoministeriön edustalla oli venäläisten äitien mielenosoitus. Rimma Salonen osoitti ystävineen mieltä Tampereella. Tukimielenosoituksia järjestettiin Norjassa, Belgiassa ja Uudessa Seelannissa. Seuraava mielenosoituskampanja on 17.1.2012 Tarja Halosen Moskovan vierailun yhteydessä.

Katso Yhtenäisen Venäjän nuorisjärjestön Nuoren Kaartin video tapahtumasta:

Venäläiset äidit -järjestön Norjan osaston päällikkö Oxana Lindbäck vetoaa Venäjän presidentti Dmitri Medvedeviin Suomeen laittomasti siepatun venäläispoika Anton Salosen vapauttamiseksi vankeudesta, katso video:

Mielenosoitus ulkoministeriön edustalla Helsingissä, venäläiset äidit keskustelevat tilanteestaan:

Mielenosoitus ulkoministeriön edustalla Helsingissä, plakaatissa lukee:
SUOJELKAA MEITÄ SUOMALAISELTA PAINAJAISELTA

Plakaateissa lukee:
SUOMI! LOPETA TERRORI VENÄLÄISIÄ PERHEITÄ VASTAAN!
SUOMALAINEN LASTENKOTI ON PAHEMPI KUIN NATSIEN KESKITYSLEIRI!
SUOJELKAA MEITÄ SUOMALAISELTA PAINAJAISELTA

Tukimielenosoitus Uudessa Seelannissa:

Nuoren Kaartin mielenosoitus Suomen Moskovan suurlähetystöä vastaan:

Uusi Seelanti:

Tampere:

Norja:

Krossilla ei ole kaikki ohjukset laivassa

2012-01-13T17:44:00.002+04:00

Nyt Venäjä sen sitten teki: etsintäkuulutti virolaisen entisen vakoilupomo Eerik-Niiles Krossin. Varmaa on, että enemmin tai myöhemmin Eerik-Niiles lukee tiilenpäitä Venäjällä vankilassa. Venäjä syyttää häntä Arctic Sea-laivan merirosvouksen järjestämisestä.
Eerik-Niiles Kross oli jo vuosi sitten varsin huolissaan kohtalostaan. Sen paljasti hänen hillitön pyrkimyksensä Viron parlamenttiin immuniteettia hakemaan. Krossille tarjosi apua Vihreiden puheenjohtaja Marek Strandberg, joka laittoi hyvän ystävänsä ”varmaksi läpimenijäksi” viime maaliskuun parlamenttivaaleissa. Kävi vain niin onnettomasti, että vaikka Eerik-Niiles sai Vihreistä eniten ääniä, Viron Vihreät tipahtivat parlamentista. Syytesuoja jäi saamatta.
Nyt apua tarjoaa Krossille hänen toinen hyvä ystävänsä, Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Kross on ehdolla Laarin manttelinperijänä puolueen puheenjohtajaksi. Tai oli ehdolla. Kansainvälinen etsintäkuulutus katkaisi senkin pakotien.
Krossin kommentti Viron lehdille on ollut paljon puhuva. Krossin mukaan Venäjän päämääränä on tuhota läntiset tiedusteluorganisaatiot!
Alusta asti on ollut selvää, että Kross on mukana suurten pelissä. Viroon on pesiytynyt läntiset tiedustelupalvelut, CIA ja MI6, jotka käyttävät virolaisia hyväkseen Venäjä-vastaisessa taistelussa. Kross on ollut ketjun yksi lenkki. Ehkä heikoin sellainen. Hänellä kun ei ole koskaan ollut kaikki kotona; tai tässä tapauksessa: ei ole ollut kaikki ohjukset laivassa (kaikki muumit laaksossa, kaikki inkkarit veneessä jne.) Nyt Venäjä siivoaa yhden kiusankappaleen menemään.
Isänmaa-puolueen parlamenttiryhmän esimies Urmas Reinsalu sanoo Postimees-lehdessä, ettei Viro tule luovuttamaan Eerik-Niiles Krossia Venäjälle, koska hyvin pian Venäjä vaatisi Mart Laaria! Siinä Reinsalu ei erehdy. Venäjä voi olla hidas, mutta Venäjä ei ole tyhmä eikä unohda. Mart Laar on varmasti yhdessä Marek Strandbergin kanssa listalla, jossa luetellaan Venäjän vastaisen terrorismin tukijoita. Sekä Laar että Strandberg myivät Viron keskuspankin ruplat Venäjän vastaista sotaa käyville tsetseeneille 1992-1993. Mart Laar oli yhdessä Eerik-Niiles Krossin kanssa antamassa neuvoja solmion syöjä Mihail Saakasvilille hetkeä ennen Georgian hyökkäystä Venäjälle 2008.
Mart Laarin aika tulee vielä. Venäjä siivoaa pikkuhiljaa Virosta läntisen tiedustelusolun, jonka tehtävänä on Venäjä-vastaisen sodan käyminen.
Krossin kohdalla lähtö tuli nyt.

Lähde:
http://www.postimees.ee/701538/krossist-sai-tanasest-rahvusvaheliselt-tagaotsitav/

Suomi hävettää jo Siperiassakin

2012-01-12T20:24:00.001+04:00

Lounais-Siperian Omsk-kaupungissa - väkiluku 1.1 miljoonaa – ja Omskin alueella (2,1 miljoonaa) on muistettu Doku Umarovin historiaa ja Kavkaz-Centerin toimintaa pitkässä katsauksessa, jossa lopussa viitataan jopa meikäläiseen (J. Molari). Sen lisäksi että venäläiset äidit ovat julistaneet boikottikampanjan suomalaistuotteita vastaan Suomen ihmisoikeusloukkausten tähden ja järjestävät perjantaina 13. päivä tammikuussa 2012 suurmielenosoituksen Suomen suurlähetystöä vastaan Moskovassa, Suomi ansaitsee häpeää myös kaksinaismoralistisella tuellaan terroristeille. Ja kaiken väkeväksi lisäksi Venäjän valtakunnansyyttäjä Juri Chaika on juuri ottanut tiukasti kantaa internetin äärisivustojen tukeen terroristeille!

Olipa Omskissa julkaistun artikkelin viittaukset kokonaisuudessaan harkittuja tai heikompia, siperialaisen tekstin olemassaolo paljastaa itsessään Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan häpeäpisteen, joka tiedetään myös syvällä Siperiassa. Tällaisessa Suomi-maineen inflaatiossa ja jopa suoranaisessa likaisessa syöksykierteessa voisi otaksua, että Suomen pääministeri, ulkoministeri ja sisäministeri arvioisivat aiempaa vastuullisemmin vallitsevan kaksinaismoralistisen käytännön jatkuvuuden ja tarpeen suunnanmuutoksiin. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen ei näytä lainkaan välittävän siitä, että Venäjällä Suomi-kuva on ryvettynyt vakavasti Suomen valtiovallan omaksuman politiikan seurauksena.

Lapsioikeusloukkausten lisäksi toinen suuri häpeäpiste on Doku Umarovin ulkomainen edustusto "Kavkaz-Center", jonka johdossa on suomalaismies Helsingissä toimivien webmastereidensa kanssa, vaikka "pääserveri" on voitu nykyisessä IT-maailmassa sijoittaa toisaalle. Vallitsevan tietämyksen valossa on vain hiukan kärjistettyä sanoa, että Suomi käy valtiovaltana terroristista sotaa Venäjän yhtenäisyyden hajottamiseksi: menetelmänä on hyväksyä tuki Venäjän valtiota ja kansaa tuhoaville terroristeille.

Omskin alueella on kirjattu mainitussa artikkelissa myös hienovaraisia kysymysmerkkejä juridisiin pehmeän menetelmän edellytyksiin tuloksellisesti puuttua terroristi Doku Umarovin hyväksi tapahtuviin toimiin, joita koordinoidaan Venäjän rajojen ulkopuolelta. Terrorismia ja sen tiedottamista vastaan ”taistellaan”, mutta silti bandiitit räjäyttävät yhä pommejansa.

Omskissa tehty arvio median ja Doku Umarovin suhteesta on tapahtunut juuri samaan aikaan, kun Venäjän valtakunnansyyttäjä Juri Chaika on päättänyt tiukoista toimista sosiaalisessa verkostossa viriäviä ääriliikkeitä ja internet-palveluntarjoajia vastaan. Hän on juuri todennut, ettei valtakunnansyyttäjän käynnistämät toimet vielä edes riitä, sillä valtaosa äärisivustoista ovat rekisteröityneet Venäjän ulkopuolella, mihin Venäjän valtakunnansyyttäjällä ei ole toimivaltaa. Tällöin on myös melko vaikeaa saada tietoa henkilöistä, jotka toimivat äärisivustojen hyväksi.

Otaksun, että Suomessa ja Ruotsissa tarvittaisiin tehokkaampia toimenpiteitä kuin Juri Chaika voi Venäjän valtakunnansyyttäjänä toimivaltansa puitteissa toistaiseksi suorittaa. Nähtäväksi jää, millaisia uusia operaatioita on syntymässä.

Время Омское – информационный портал актуальных новостей Омска и Омской области. ”Чем пахнет смерть?” (12.1.2012)

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suurmielenosoitus Suomen lähetystöä vastaan Moskovassa huomenna

2012-01-12T19:33:00.001+04:00

Venäjän medioiden mukaan Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö Nuori Kaarti (Molodaja Gvardija) järjestää huomenna suurmielenosoituksen Suomen Moskovan suurlähetystöä vastaan kello 11 alkaen. Mielenosoituslupa on hankittu sadalle ihmiselle. Nuori Kaarti haluaa kiinnittää huomiota Suomen ihmisoikeutilanteeseen, erityisesti lapsen oikeuksien polkemiseen Suomessa sekä Suomen ulkopoliittisen johdon asenteeseen. Lukuisat venäläiset äidit ovat raportoineet joutuneensa Suomen viranomaisten taholta karkeiden ihmisoikeusloukkausten kohteiksi. LifeNews-uutisportaalin mukaan tapauksia on useita kymmeniä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on kieltäytynyt dialogista Venäjän kanssa lapsen ja perheen oikeuksia koskevissa asioissa. Suomi on myös kieltäytynyt allekirjoittamasta Venäjän kanssa sopimusta lapsen ja perheen oikeuksista, vaikka Venäjällä on vastaava onnistunut sopimus Venäjän ja Yhdysvaltain kanssa. LifeNews-portaalin mukaan "Venäläiset äidit"-järjestö osallistuu mielenilmaukseen ja aikoo osoittaa mieltä myös presidentti Tarja Halosta vastaan ensi viikolla Moskovassa. Mielenosoitukset alkavat jo lentokentältä. "Venäläiset äidit" on järjestänyt viime päivinä myös yhden ihmisen mielenilmauksia Suomen diplomaattiedustustoja vastaan (yksi ihminen ei tarvitse mielenosoituslupaa).
http://www.lifenews.ru/news/78867

Kalliiksi tulee, Erkki. Venäläiset äidit aloitti suomalaisten tuotteiden ja palveluiden boikotin. Venäjän tiedotusvälineet, radio ja televisio suosittelevat olemaan käyttämättä suomalaisia tuotteita.

2012-01-10T20:20:00.000+04:00

Venäjän tiedotusvälineet ovat tänään kertoneet "Venäläiset äidit"-järjestön boikotista kaikille suomalaisille tuotteille ja palveluille. Boikottilistassa ovat mm. Nokian puhelimet ja renkaat, Valion ja Fazerin elintarvikkeet, Askon ja Vepsäläisen huonekalut, Luhdan vaatteet, Finnairin lennot ja Allegro-junan matkat sekä Sanoma Independent Median lehdet. Boikotin syynä on venäläisten äitien ja lasten ihmisoikeuksien törkeä polkeminen Suomessa. Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti kertoi Suomen ihmisoikeusrikkomuksista äskettäin. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov luonnehti toisapäiväisessä virallisessa tiedotteessaan eräiden venäläisten äitien ja lasten kohtelua Suomessa julmaksi vainoksi. Venäjä on moittinut Suomea asiassa jo pitkään, mutta Suomi ei ole tullut vastaan, vaikka Alexander Stubb on jo siirretty sivuraiteelle. Myös uusi ulkoministeri Erkki Tuomioja on kieltäytynyt Venäjän kanssa rakentavasta dialogista lapsen oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Suomi on myös kieltäytynyt allekirjoittamasta lapsen ja perheen oikeuksia koskevaa sopimusta Venäjän kanssa, vaikka Venäjällä on vastaava sopimus Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa. Boikottia ryyditetään tiedotuskampanjalla ja yhden hengen mielenosoituksella eri kohteissa päivittäin (Venäjällä yksi ihminen saa osoittaa mieltä ilman lupaa). Boikotin on tarkoitus kestää kaksi vuotta.

Venäjän media kertoo boikotista:

http://www.vz.ru/news/2012/1/10/552386.html
http://www.radiomayak.ru/news/show/id/2028

Пресс-релиз. Международная правозащитная сеть «Русские матери» обявила бойкот финским продуктам, товарам и услугам, и рекомендует не ездить в Финляндию из-за системных правонарушений в отношении русских детей и матерей в Финляндии.

2012-01-10T14:54:00.001+04:00

Пресс-релиз. Международная правозащитная сеть «Русские матери» обявила бойкот финским продуктам, товарам и услугам, и рекомендует не ездить в Финляндию из-за системных правонарушений в отношении русских детей и матерей в Финляндии. Об этом сообщила пресс-секретарь организации Ирина Бергсет.

Финский правозащитник Йохан Бекман заявил, что финский министр иностранных дел Эркки Туомиоя и министр социальной службы Мариа Гузенина наотрез отказались от диалога с российской стороной по поводу соблюдения прав русских детей и матерей, несмотря на то, что уже многие русские дети и их матери сообщили о системном нарушении их прав, вплоть до откровенных издевательств.

Известно, что многие международные организации и рапорты, в том числе и рапорт комитета ООН по правам детей, резко критикуют Финляндию за нарушение прав детей. Финские министры Туомиоя и Гузенина категорически отказались вести какой-либо диалог с Россией по данному вопросу. Они даже не хотят обсуждать возможности подписания двустороннего договора с Россией о правах детей и семей, несмотря на то, что подобные договоры у России уже есть с Францией и США.

Вчера исполнилось 1 000 дней с момента похищения русского мальчика Антона Салонена, которого впоследствии вывезли из России в багажнике финской дипломатической машины. Крещёному православному Антону финские власти запретили молиться, креститься, носить крестик и говорить по-русски. Финские власти отказались от какого-либо конструктивного диалога.

Когда финские власти отказались от диалога в отношении прав детей и отказались от какого бы то ни было конструктивного европейского шага в этой области, организация «Русские матери» не видит других возможностей, как объявить всемирный бойкот финским товарам и услугам.

«Русские матери» бойкотируют следующие финские марки: «Нокиа» (мобильные телефоны и колеса); продукты: «Валио», «Фазер», «Паулиг», «Панда», «Райсио», «Саариойнен»; одежда: «Лухта», «Рейма»; мебель: «Вепсяляйнен», «Аско»; также полёты «Финнаир» и поезд «Аллегро». Также не рекомендуется покупать финские Шенген-визы. Если надо съездить в Финляндию, можно без проблем добраться на русском пароме. Даже в Финляндии легко жить без финских (дорогих) продуктов и услуг.

Финские матери также пикетируют в России против универмага «Стокманн», супермаркета «Призма» и гостиницы «Сокос».

В целях пропаганды бойкота будут изготовлены футболки, магниты и флайеры.

Бойкот начинается на этой неделе, и в ближайшем будущем определится полный список бойкотируемых товаров и услуг.

Также в будущем планируется бойкотировать турфирмы, которые оформляют поездки в Финляндию, организовывать там забастовки, и сообщать таможенной службе и другим органам власти РФ рекомендации о бойкоте.

Организация Русские матери действует в следующих странах: Норвегия, Финляндия, Швеция, Россия, Италия, Бельгия, Дания, Канада, Автстралия, Новая Зеландия.

Доп.инфо: пресс-секретарь Ирина Бергсет +7919 727 21 88, Йохан Бекман +358 40 503 5474

Venäläiset äidit -järjestö julisti suomalaisille tuotteille boikotin.

2012-01-10T00:53:00.000+04:00

Ympäri maailmaa toimiva uusi Venäläiset äidit -järjestö julisti suomalaisille tuotteille ja palveluille maailmanlaajuisen boikotin, koska Suomi rikoo venäläisten lasten oikeuksia. Boikotista ilmoitti järjestön lehdistöosaston päällikkö Irina Bergset. Boikottilistalla ovat tällä hetkellä Nokia, Valio, Fazer, Paulig, Panda, Raisio, Saarioinen, Luhta, Reima, Vepsäläinen, Asko, Finnair, Allegro-juna ja suomalaiset viisumit. Boikotista kertovat venäläiset tiedotusvälineet. Venäläiset äidit toivoo, että venäläiset lopettavat suomalaisten tuotteiden ja palveluiden ostamisen sekä Venäjällä että muualla maailmassa ja lopettavat myös Suomeen matkustelun. Boikotti kestää vuoteen 2014 ja sille haetaan julkisuutta tiedotusvälineissä, mainoksilla ja mielenosoituksilla. Venäläiset äidit -järjestö osoittaa mieltä Stockmann-tavarataloja vastaan ja suosittelee venäläisiä olemaan asioimatta niissä. Myös Prisma-kaupat ja Sokos-hotellit ovat boikottilistalla. Virallinen boikottilista julkistetaan pian. Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti moitti äskettäin kovin sanoin venäläislasten kohtelua Suomessa. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitean viimesyksyinen raportti toteaa, että Suomi rikkoo lapsen oikeuksia systemaattisesti. Eniten närää on herättänyt venäläisen Anton-pojan sieppaus ja salakuljetus suomalaisen diplomaattiauton takakontissa ja siihen liittynyt pojan äidin Rimma Salosen kohtelu. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov julkisti eilen tiedotteen, jossa hän luonnehti Suomen viranomaisten käyttäytymistä venäläisiä äitejä ja lapsia kohtaan julmaksi vainoamiseksi. Venäjä on antanut Suomelle useita nootteja ja moitteita, mutta suomalaiset viranomaiset ovat kieltäytyneet kaikesta yhteistyöstä. Suomi on mm. kieltäytynyt allekirjoittamasta Venäjän kanssa kahdenvälistä sopimusta lasten ja perheiden oikeuksista, vaikka Venäjällä on vastaava sopimus mm. Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on pitänyt Venäjän kritiikkiä lapsen oikeuksien polkemisesta täysin aiheettomana, vaikka venäläiset äidit ovat itse kertoneet kohtelustaan ja myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on jo pitkään moittinut Suomea. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on hänkin kieltäytynyt yhteistyöstä venäläisten kanssa ihmisoikeusasioissa, vaikka Guzenina on itsekin venäläinen äiti ja ortodoksi. Boikottia tehostetaan jatkuvien mielenosoitusten lisäksi erilaisilla oheistuotteilla, kuten t-paidoilla, tarroilla ja magneeteilla. Lähiviikkoina pyritään estämään myös suomalaisten tuotteiden tuonti, markkinointi ja jälleenmyynti Venäjällä. Boikotti on julistettu vasta tänään, joten tulokset näkyvät aikaisintaan parin kuukauden päästä. Venäläiset äidit -järjestö on tällä hetkellä verkostoitunut seuraaviin maihin: Norja, Suomi, Ruotsi, Venäjä, Italia, Belgia, Tanska, Kanada, Australia ja Uusi Seelanti.

Lisätietoja: Johan Bäckman +358 40 503 5474, Irina Bergset +7919 727 21 88

Boikotin uutisointia Venäjällä:

http://online47.ru/a/2012/01/09/Russkie_materi_objavili/

http://www.baltinfo.ru/2012/01/09/russkie-materi-obyavili-boikot-maslu-valio-chtoby-podderzhat-rimmu-salonen-252195

Venäjä koventaa otteitaan: lapsiasiamies Astahov syyttää Suomea julmuudesta ja vainosta. Eilinen maailmanlaajuinen mielenosoituskampanja Anton Salosen vapauttamiseksi oli jättimenestys.

2012-01-09T13:30:00.005+04:00

Mielenosoitus Anton Salosen vapauttamiseksi Suomen pääkonsulaatin edessä Pietarissa. Juuri tässä rakennuksessa tehtiin 1 000 päivää sitten rikolliset päätökset äidiltään laittomasti siepatun Anton Salosen salakuljettamiseksi diplomaattiauton takakontissa Suomeen.

Venäläiset naiset osoittavat eilen kymmenissä maailman maissa mieltä Venäjältä laittomasti siepatun Anton Salosen vapauttamisen puolesta. Mielenosoitukset on järjestänyt uusi maailmanlaajuinen "Venäläiset naiset"-verkosto, jonka tunnuslause on: "Venäläinen nainen ei antaudu!" New Yorkista aina Uuteen Seelantiin saakka Suomen edustustojen ja paikallisten tuomioistuimien luona on kannettu kylttejä: "Vapauttakaa Anton Salonen! Tuhat päivää suomalaisessa vankeudessa".

Mielenosoituskampanja johti heti haluttuihin tuloksiin, kun asiasta uutisoinut Aamulehti myönsi rehellisesti, että Anton Salosen sieppaus Venäjällä ja salakuljetus diplomaattiauton takakontissa Suomeen oli laiton teko. Aiemmin suomalaiset lehdet ovat vältelleet tosiasioiden tunnustamista.

Mielenosoituskampanjan uutisointia Venäjän mediassa:
http://news.yandex.ru/yandsearch?cl4url=www%2Eria%2Eru%2Fsociety%2F20120108%2F534947851%2Ehtml

Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies Pavel Astahov, Venäjällä korkea ministerin tasoinen viranhaltija, ilmoitti eilen iltapäivällä jakamassaan virallisessa lehdistötiedotteessa, että eilen oli kulunut tuhat päivää Anton Salosen oikeudettomasta sieppauksesta äidiltään Rimma Saloselta.

Astahovin lehdistötiedotteessa sanotaaan:

"Paavo Salonen kuljetti Venäjältä laittomasti alaikäisen Anton Salosen, joka asui äitinsä kanssa. Lapsen viemisessä avusti Suomen Pietarin pääkonsulaatin työntekijä Simo Pietiläinen, joka kuljetti lapsen salaa diplomaattiautonsa takakontissa Suomeen. Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto kieltäytyi nostamasta syytteitä."

Venäjä muistuttaa, ettei Anton Salosen sieppaamiselle ja takakonttisalakuljetukselle ollut mitään oikeutta. Asia olisi pitänyt käsitellä sopimusten mukaan venäläisessä tuomioistuimessa. Suomi ei kuitenkaan noudata ihmisoikeusasioissa kansainvälisiä sopimuksia, Venäjä ilmoittaa.

Tiedotteen mukaan Pavel Astahov tukee Rimma Salosta tämän taistelussa. Astahov sanoo:

"Rimma ja Anton Salosen jutusta on tullut suomalaisen oikeusjärjestelmän häpeä. Suomen syyttäjä ja tuomioistuin ovat käytännössä laillistaneet venäläisen Anton-pojan sieppauksen vieläpä käyttämällä diplomaattista suojaa, jota ei ole tarkoitettu laittomiin tekoihin."

Astahov lausuu edelleen: "Sen sijaan että Rimmalle annettaisiin todelliset mahdollisuudet olla yhteydessä lapseensa, tavata ja pitää hänestä huolta, Rimmaa vainotaan ja syrjitään. Suomessa ei ole yhtäkään viranomaista tai poliitikkoja, joka osoittaisi rohkeuttaan tukeakseen heikossa asemassa olevaa naista. Suomi ei halua tässä selvästi epäoikeudenmukaisessa asiassa edes vuoropuhelua, vaan haluaa huonontaa tilannetta, johon sekä Anton että hänen äitinsä Rimma ovat joutuneet. Tällaisen suhtautuminen lapsen ja äidin oikeuksiin ei vastaa lapsen oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia eikä ole yleisinhimillisesti järkeenkäypää. Mielenosoitukset ovat välttämätön vastaus suomalaisten viranomaisten julmuudelle, epäoikeudenmukaisuudelle ja selvälle puolueellisuudelle", Pavel Astahovin tiedotteessa lukee.

Suomi ei ole halunnut Venäjän kanssa mitään vuoropuhelua lapsen oikeuksia koskevista asioista. Suomi on myös kieltäytynyt edes neuvottelemasta lapsen oikeuksia koskevasta kahdenvälisestä sopimuksesta, vaikka Venäjällä on vastaava sopimus mm. Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on ilmoittanut, ettei asiassa ole mitään keskusteltavaa, vaikka myös YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportti moitti viime syksynä Suomea kovin sanoin lapsen oikeuksien polkemisesta.

Venäläiset äidit aikoo tehostaa Anton Salosen vapautuskampanjaa julistamalla suomalaisille tuotteille ja palveluille maailmanlaajuisen boikotin. Kaikkia venäläisiä kehotetaan olemaan ostamatta suomalaisia tuotteita ja olemaan matkustamatta Suomeen. Myös kaikkia matkatoimistoja kehotetaan boikotoimaan Suomen matkoja.

Pavel Astahovin virallisen tiedotteen voi lukea täältä: http://rfdeti.ru/display.php?id=4552

Liitteenä tähän asti saadut kuvat mielenosoituksista Anton Salosen vapauttamiseksi. Kuvat ovat julkaisuvapaita.

Mielenosoitus Anton Salosen vapauttamiseksi Moskovassa.

Mielenosoitus Anton Salosen vapauttamiseksi Norjassa.

Mielenosoitus Anton Salosen vapauttamiseksi Uudessa Seelannissa.

Mielenosoittajien kyltti Suomen suurlähetystön ovella Moskovassa.

Mielenosoitus Anton Salosen vapauttamiseksi Uudessa Seelannissa.

Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka Kirillin joulutervehdys

2012-01-09T00:48:00.001+04:00

Herran ja Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lihaan syntymisen juhlan kirkkaassa ja täydessä ilossa tervehdin sydämellisesti teitä kaikkia rakkaita. Tänä valon yönä me rukoilemme yhdessä kiitoksen enkelin ilmoituksesta ”suuren ilon kaikille kansoille: teitä varten on syntynyt Vapahtaja Daavidin kaupungissa” (Luuk. 2:10-11).

Ihmiskunta, joka hylkäsi Jumalan lankeemuksessa, sai mahdollisuuden takaisin Luojansa ja ylläpitäjänsä yhteyteen. Jumalan Pojan tuleminen maailmaan on hänen vapaaehtoinen alentuminen aina tuskallisen surulliseen ”kuolemaan, ristin kuolemaan asti” (Fil. 2:8). Jumala on syntynyt lihassa, jotta hän paljastaa rakkautensa ja auttaa jokaista ihmistä kuulemaan hänen kutsunsa löytää elämän täyteys.

Tämä on miksi tänään juhla antaa meille peruuttamattoman luottamuksen apuun elämämme kaikkein vaikeimmissa tilanteissa. Jumala, joka ei hylännyt luomakuntaansa vaan avasi tien ikuisuuteen, on ilmestynyt meille Kristus Lapsessa, puolustuskyvyttömässä lapsessa, joka tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta.

Meidän kaikkien täytyy pitää sydämessämme tämä raamatullinen kuva. Muistaen Jumalallista lasta, joka makaa seimessä, me löydämme vahvan uskon ja horjumattoman toivon Jumalan kaitselmukseen, joka johtaa jokaisen ihmisen hyvyyteen. Ja vaikka meidän elämämme ei tue enää, jo kaikki näyttää epävarmalta ja epävakaalta, meidän on selkeästi ymmärrettävä, että Herra kykenee muuttamaan hänen siunaavalla voimallansa meidän maailmamme kivun, kärsimyksen ja kurjuuden autuudeksi, iloksi ja runsaiksi hengellisiksi lahjoiksi.

Vapahtajan tulemisen juhlassa uskovaisten silmät kääntyvät kristinuskon kehtoa kohti, Pyhään maahan, jossa oli Herran maallinen elinympäristö ja syntymäpaikka. Tänään Kristuksen seuraajat eri maissa, joissa pyhän historian tapahtumat toteutuivat, kohtaavat uusia uhkia vuosisataista vanhaa hengellistä perinnettä vastaan. Syntymäjuhlan kirkkaat päivät nostakoon innokkaat rukoukset veljiemme uskon puolesta, korvaamattoman pyhien paikkojen vartioiden puolesta, varhaisen kristillisen perinteen jälkeläisten hyväksi.

Jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät (1 Kor. 12:26). Näitä sanoja apostoli ei sovella pelkästään yhden paikallisseurakunnan jäseniin, yhteen seurakuntayhteisöön. Todellakin kaikki Yhden, Pyhän, Katolisen ja Apostolisen kirkon lapset sulkee yhteyteensä, Ortodoksinen kirkko on levinnyt ympäri maailman. Kirkon yhteys ei ole ainoastaan yksityisessä patristisessa uskossa ja ehtoollisen sakramentin yhteydessä vaan myös vaikeiden tunteiden jakamisessa, uhrautuvassa palveluksessa toistemme hyväksi ja keskinäisessä rukouksessa.

Viime vuosi oli vaikea monissa valtioissa ja kansoissa, mukaan lukien ne, jotka elävät historiallisen Venäjän alueella. Monet traagiset onnettomuudet ja katastrofit ovat olleet koettelemus uskollemme ja kestävyydellemme.

Kuitenkin tänään pahin koettelemus ei tapahdu aineellisesti, vaan hengellisesti. Vaarat, jotka koskevat fyysistä tasoa, aiheuttava vahinkoa ruumiilliselle hyvinvoinnille ja mukavuudelle. Elämän moninaisuudessa materiaalinen puoli ei voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa hengelliselle elämälle. Mutta hengellinen ulottuvuus paljastaa aikamme tärkeän ja vakavan ideologisen haasteen. Tämä haaste on moraalisen tunteen tuhoutuminen, vaikka Jumala on upottanut sen tunteen mieliimme. Nykyään ihmiset yrittävät vakuuttaa, että hän itse ja vain hän on totuuden mitta, että jokaisella on oma totuutensa, ja jokainen määrittelee mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jumalallista totuutta, ja tämä tarkoittaa hyvän ja pahan eroa jonka perusta on tämän Totuuden varassa, yritetään korvata moraalisella välinpitämättömyydellä ja sallivuudella, mikä tuhoaa ihmissielun ja riistää heiltä iankaikkisen elämän. Jos luonnon katastrofit ja sotilasoperaatiot raunioittavat elämän ulkoiset puitteet, silloin moraalinen relativismi heikentää ihmisen omantunnon, tekee meistä hengellisesti vammaisia, vääristää jumalalliset olemassaolon lait ja rikkoo luomakunnan ja Luojan suhteen.

Tämän vaaran kohdatessamme on ensiksi kutsuttava avuksi Puhtainta Neitsyttä ja Jumalan Pyhiä, jotta heidän esirukoukset Herran pyhän ja totisen valtaistuimen edessä (Ilm. 6:10), nyt kunnioittaen Vastasyntynen Lapsen kuvassa, antaa meille voimaa taistella syntiä vastaan, taistella ”henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita vastaan” (Ef. 6:12). Tärkeää on nyt tunnistaa eksytykset ja maailmallisen hyvinvoinnin illuusiot tuhoavassa riippuvuudessamme, itsekkäissä aikomuksissamme, mainosten kiusauksissa, viihdeteollisuudessa ja poliittisessa propagandassa. On aina tärkeä kuunnella omantunnon ääntä, varoitusvilkkuja synnistä, jotta pystyisimme toimimaan Evankeliumin käskyjen mukaisesti.

Nyt niin kuin aina kukin kristitty on kutsuttu vahvistamaan päivittäisissä toimissaan vanhurskaan elämän arvokkuutta, tietoisesti vastustaa moraalista relativismia ja nopean rikastumisen kulttia. Ympärillämme on paljon sairaita, heikkoja ja yksinäisiä ihmisiä. On myös monia, joilla taloudellisten vaikeuksien tähden ovat jättäneet kotinsa työnhaun tähden ja tarvitsevat hoitoamme: he löytävät usein itsensä vihamielisessä ympäristössä. Jokaisen pastorin ja maallikon olisi osallistuttava sosiaaliseen, missionääriseen ja julkiseen elämään kirkossa. Taurien Khersonesoksen Pyhä Viaton sanoo: ”Vain Kristuksen valossa me voimme nähdä Jumalan, nähdä itsemme ja nähdä maailman sen todellisessa muodossa; vain taivaallisen Ilmoituksen johdatuksessa me voimme löytää polun, joka johtaa iankaikkiseen elämään”.

Niiden kanssa, jotka toivovat Kristuksen lohdutusta, meidän on jaettava lämmöllä tämän juhlan iloa. Jokainen meistä voi tuoda Betlehemin tähden valoa lähelle ja kaukaa – kollegoille, ystäville, sukulaisille ja naapurille.

Viime vuonna yhteistyö valtion viranomaisten, julkisten organisaatioiden ja elinkeinoelämän edustajien kanssa laittoi alulle useita aloitteita, jotka voivat yhdistää ihmisiä ja elvyttää yhteiskunnan voimakkaat hengelliset ja moraaliset perustat.

Minä palvelin tällaisen yhteistyön kehittämistä, niin kuin meidän Kirkkomme arvokkaan ykseyden todistamista, matkoillani ympäri Venäjää, Ukrainaa ja Moldovaa. Nämä vierailut ovat rikastuttaneet kokemuksiani rukouksesta ja yhteydestä uskovaisten kanssa ja, minä toivon, auttanut vahvistamaan henkisiä siteitä. Jumalanpalveluksiin osallistui suuri joukko ihmisiä ja ilmensivät erityisellä tavalla uskon ja rukouksen voimaa, että Ortodoksisuuden kauneutta, kauneutta ja voimaa ”Hengen yhteydessä ja rauhan sitein” (Ef. 4:3).

Onnitellessani teitä kaikkia Kristuksen syntymäjuhlasta ja Uudesta vuodesta, rukoilen, että pysytte jatkuvasti Herran ilossa, että ”saisimme osaksemme ikuisen elämän” (Tiit. 3:7). ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13). Aamen.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill
Joulu 2011/2012.
Moskova

Venäjä koventaa otteitaan Suomea vastaan: lapsiasiamies Pavel Astahov syyttää Suomen viranomaisia julmuudesta ja vainosta

2012-01-08T19:17:00.004+04:00

Tänään Anton Salosen sieppauksesta on kulunut 1 000 päivää.

Mielenosoitus Suomen Pietarin pääkonsulaatilla.

Venäläiset naiset osoittavat tänään kymmenissä maailman maissa mieltä Venäjältä laittomasti siepatun Anton Salosen vapauttamisen puolesta. Mielenosoitukset on järjestänyt uusi Venäläiset naiset -järjestö, jonka tunnuslause on: Venäläinen nainen ei antaudu! New Yorkista aina Uuteen Seelantiin saakka Suomen edustustojen ja tuomioistuimien luona on kannettu kylttejä: "Vapauttakaa Anton Salonen! Tuhat päivää suomalaisessa vankeudessa".

Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies Pavel Astahov, Venäjällä korkea ministerin tasoinen viranhaltija, ilmoittaa tänään iltapäivällä jakamassaan virallisessa lehdistötiedotteessa, että tänään on kulunut tuhat päivää Anton Salosen oikeudettomasta sieppauksesta äidiltään Rimma Saloselta.

Astahovin lehdistötiedotteessa sanotaaan:

"Paavo Salonen kuljetti Venäjältä laittomasti alaikäisen Anton Salosen, joka asui äitinsä kanssa. Lapsen viemisessä avusti Suomen Pietarin pääkonsulaatin työntekijä Simo Pietiläinen, joka kuljetti lapsen salaa diplomaattiautonsa takakontissa Suomeen. Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto kieltäytyi nostamasta syytteitä."

Venäjä muistuttaa, ettei Anton Salosen sieppaamiselle ja takakonttisalakuljetukselle ollut mitään oikeutta. Asia olisi pitänyt käsitellä sopimusten mukaan venäläisessä tuomioistuimessa. Suomi ei kuitenkaan noudata ihmisoikeusasioissa kansainvälisiä sopimuksia, Venäjä ilmoittaa.

Tiedotteen mukaan Pavel Astahov tukee Rimma Salosta tämän taistelussa. Astahov sanoo:

"Rimma ja Anton Salosen jutusta on tullut suomalaisen oikeusjärjestelmän häpeä. Suomen syyttäjä ja tuomioistuin ovat käytännössä laillistaneet venäläisen Anton-pojan sieppauksen vieläpä käyttämällä diplomaattista suojaa, jota ei ole tarkoitettu laittomiin tekoihin."

Astahov lausuu edelleen: "Sen sijaan että Rimmalle annettaisiin todelliset mahdollisuudet olla yhteydessä lapseensa, tavata ja pitää hänestä huolta, Rimmaa vainotaan ja syrjitään. Suomessa ei ole yhtäkään viranomaista tai poliitikkoja, joka osoittaisi rohkeuttaan tukeakseen heikossa asemassa olevaa naista. Suomi ei halua tässä selvästi epäoikeudenmukaisessa asiassa edes vuoropuhelua, vaan haluaa huonontaa tilannetta, johon sekä Anton että hänen äitinsä Rimma ovat joutuneet. Tällaisen suhtautuminen lapsen ja äidin oikeuksiin ei vastaa lapsen oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia eikä ole yleisinhimillisesti järkeenkäypää. Mielenosoitukset ovat välttämätön vastaus suomalaisten viranomaisten julmuudelle, epäoikeudenmukaisuudelle ja selvälle puolueellisuudelle", Pavel Astahovin tiedotteessa lukee.

Suomi ei ole halunnut Venäjän kanssa mitään vuoropuhelua lapsen oikeuksia koskevista asioista. Suomi on myös kieltäytynyt edes neuvottelemasta lapsen oikeuksia koskevasta kahdenvälisestä sopimuksesta, vaikka Venäjällä on vastaava sopimus mm. Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on ilmoittanut, ettei asiassa ole mitään keskusteltavaa, vaikka myös YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportti moitti viime syksynä Suomea kovin sanoin lapsen oikeuksien polkemisesta.

Venäläiset äidit aikoo tehostaa Anton Salosen vapautuskampanjaa julistamalla suomalaisille tuotteille ja palveluille maailmanlaajuisen boikotin. Kaikkia venäläisiä kehotetaan olemaan ostamatta suomalaisia tuotteita ja olemaan matkustamatta Suomeen. Myös kaikkia matkatoimistoja kehotetaan boikotoimaan Suomen matkoja.

Pavel Astahovin virallisen tiedotteen voi lukea täältä: http://rfdeti.ru/display.php?id=4552

Liitteenä tähän asti saadut kuvat mielenosoituksista Anton Salosen vapauttamiseksi. Kuvat ovat julkaisuvapaita.

Mielenosoitus Norjassa. Kyltissä lukee: "Palauttakaa Anton Salonen äidille!"

Mielenosoitus Uudessa Seelannissa. Kyltissä lukee: "Vapauttakaa Anton Salonen! 1000 päivää suomalaisten vankina".

Mielenosoitus Moskovassa. Kyltissä lukee: "Anton Salonen 1000 päivää suomalaisten vankina. Vapauttakaa Anton Salonen!"

2012-01-08T15:56:00.002+04:00

Missä ovat Aamulehden Matti Posion ja Uuden Suomen Jarmo Koposen dokumentit?

2012-01-08T08:24:00.001+04:00

Tiivistelmä

Aamulehden kielellisesti aivan loistelias toimittaja Matti Posio ironisoi Facebook-päivityksessään, että suomalaisella "pappismiehellä" Juha Molarilla on outoja ymmärtämättömiä "mielipiteitä maailmanpolitiikasta", kun Molari väittää "riippumattomien Golos-vaalitarkkailijoiden" ja "Pohjois-Kaukasian terroristien viestinnän" riippuvaiseksi amerikkalaisesta rahasta. Uuden Suomen toimittaja Jarmo Koponen tykkää Posion kriittisestä ironiasta.

Tässä vastineessani kysyn, miten nämä loistavat suomalaistoimittajat – tutkivan journalismin kansainväliset huipputähdet – eivät ole huomanneet asiaan liittyviä dokumentteja. Miksi Aamulehti ja Uusi Suomi eivät ole koskaan kertoneet lukijoilleen asiaa koskevista dokumenteista? Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute.

Kyse ei ole pelkästään siitä, ovatko nämä lukeneet tai jättäneet lukematta dokumentit ja missä tarkoituksessa - ja ketkä ovat heidän ihanteitaan venäläisessä poliittisessa kentässä, vaan Posio ja Koponen täydellisesti pimentävät lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja –ohjaamat värivallankumoukselliset tapahtumat ja niiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin. Posion ja Koposen menettely antaa vaikutelmaksi, että nämä tahtoisivat maailman yksinapaiseksi, jolloin vallitsevassa informaatiosodassa valehtelu ja dokumenttien kätkeminen kelpaavat mainittujen suomalaisten huipputoimittajien ammattietiikkaan.

Matti Posiolla on mielipide

Matti Posiolla on ollut paljonkin mielipiteitä, joten ”pappismieheksi”, jollaisena Posio tituleeraa minua, en ole suinkaan ainoa mielipideihminen. En aivan ymmärtänyt, pitääkö Aamulehden Posio pahana, että ihmisillä on mielipiteitä vai tulisiko kaikkien mielipiteiden noudattaa Aamulehden mielipidettä.

Matti Posio on saanut sanottavalleen myös kansainvälistä ulottuvuutta, kun hän jopa kirjoitti Moskovan mielenosoitusten erään pääjärjestäjän Aleksei Navalnyin Facebook-sivulle ilmiannon, että Juha Molari on Suomessa marginalisoitunut henkilö.

Kuva: Matti Posio on kansainvälisesti toimiva journalisti, kuva itsensä suuren Nalvanyin Facebook-sivun kommentista

Posion sanomalla on tällä edellä kuvatulla tavalla kansainvälistä kantavuutta. Ja Posio varmasti tietää merkittävyytensä. Hänen sanomansa saavutti Navalnyin Facebook-sivun ja viesti tuli tiettäväksi: Juha Molari on marginalisoitunut suomalainen. Muuta kansainvälistä tunnettavuutta en tiedä Posion toimittajatyöskentelyssä, mutta tietysti Navalnyin Facebook-sivulle lähetetty viesti on merkittävyydessä unohtumaton, kun mediassa määritellään Venäjän tilannetta ja tulevaisuutta. Tästä viestistä ovat jopa muutama ihminen keskustellut Posion Facebook-sivulla.

Posio pitää mielipiteenä ja suomalaisen ”pappismiehen” ilmeisen ymmärtämättömänä ”mielipiteenä” esittämääni näkemystä, että "riippumaton" Golos olisikin "riippuvainen" ja saanut Amerikasta rahaa ja että Pohjois-Kaukasian terroristien viestintään olisi myös käytetty amerikkalaista rahaa.

Posion oivallus piruilla pappismiehen "mielipidettä" saa Uuden Suomen Jarmo Koposen tykkäämään. Sekä Matti Posio että Jarmo Koponen tunnetaan suomalaisen korkeatasoisen tutkivan journalismin huippuniminä.

Koponen on viime ajat miettinyt, pitäisikö Uuden Suomen avata Navalnyin Facebook-sivujen seurannan, koska Koponen tietää, missä maailmaa uudistetaan. Aivan äskettäin suomalaisruotsalaisella administraatiolla toimiva Kavkaz-Center – terroristi Doku Umarovin virallinen tiedotusväline – ymmärsi ylistää Matti Posiota Suomen parhaaksi tai liki parhaaksi toimittajaksi. Kavkaz Centerin mukaan Matti Posio on kuuluisa suomalainen toimittaja, jolta on kielletty maahanpääsy Venäjälle ja totuuden kertominen Venäjästä Venäjällä. Tässä sitaatti 6.1.2012 jutusta: "Matti Posio (Хельсинки, Финляндия, известный финский журналист, ему запрещен за правду о России въезд в эту страну — КЦ)". Tämä selittää minulle paljon siitä, miksi en nähnyt loistavaa Posiota Moskovassa Euraasian Unionin Kansanrintaman perustamiskokouksessa enkä monessa muussakaan tapahtumassa, sillä Posio olisi luonnollisesti aina siellä, missä tehdään historiaa. Ongelma ei ole kuitenkaan korvaamaton, sillä Posio on lähettänyt viestin Navalnyin Facebook-sivulle.

Missä Posion ja Koposen dokumentit?

Erikoista, että kumpikaan loistava suomalaistutkija – suomalaisen journalismin kansainvälisesti tunnettu kärkinimi - ei näytä tietävän mitään dokumenteista tai ainakaan piittaavan dokumenteista.

Heidän edustamissaan medioissa ei ole missään vaiheessa tehty lukijoiden tiettäväksi, että Golos suunnitteli vaalitarkkailun väärentämisen maksullista sopimusta vastaan. Heidän edustamissaan medioissa ei ole missään vaiheessa tehty lukijoille tiettävästi, että samainen maksaja rahoittaa Mikael Storsjön Suomeen siirtämää ”ystävyysseuraa”, joka oli vähän aiemmin kielletty Nižni Novgorodissa oikeudenpäätöksellä törkeiden veropetosten ja terroristisen äärijulistuksen tähden. En kirjoita uudestaan koko tapahtumien kulkua, koska olen kerrannut asiaa jo monesti ja 28. joulukuuta 2011 kirjoitin uudemman kerran ko.ystävyysseuran hämäristä yhteyksistä. Tiedot löytyvät myös NED:n vuoden 2011 julkisista tiedoista.

Kuvassa Mikael Storsjö rikoksesta epäiltynä tunnustaa kuulusteluissa, että Venäjä-Tshetshenia –ystävyysseura saa rahoituksen Amerikan Yhdysvaltain budjetista.

Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava tällainen kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute. Kyse ei ole pelkästään siitä, ovatko nämä lukeneet tai jättäneet lukematta dokumentit ja ketkä ovat heidän ihanteitaan venäläisessä poliittisessa kentässä, vaan Posio ja Koponen pimentävät täydellisesti lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja -ohjaamat värivallankumoukset ja näiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin.

Olen kirjoittanut”riippumattomaksi” väitetyn, mutta täysin häikäilemättömästi amerikkalaisten ohjauksessa ja rahoituksessa vaalitarkkailun toimittaneesta Golos-ryhmästä 9.joulukuuta 2011.

Kuvan avatussa sähköpostissa, johon viranomaiset pääsivät käsiksi rajaviranomaisten takavarikoidessa Goloksen venäläisjohtajan Shibanovan tietokoneen, suunnitellaan etukäteen röyhkeästi vaalitarkkailun väärentämisen yksityiskohtia.

Shibanovan tietokone takavarikoitiin tarkistusta varten Moskovan lentokentällä, jolloin postilaatikon tiedot tulivat julki Venäjän palveluille.

Viestit osoittavat, että Golos suunnitteli Venäjän vaalien sabotointia yhdessä Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Life News sai haltuunsa 60 megatavua Golos-järjestön yksityistä sähköpostiviestintää. Viestin lähettäjät ja vastaanottajat ovat järjestön johtaja Lilja Shibanova ja hänen varamiehensä Grigori Melkonyants.

Yhdysvaltojen kansainvälisen kehitysyhteistyöministeriön (USAID) analyytikko lähetti Melkonyantsille listan ohjeita Goloksen toimintaa varten. Lisäksi kirjeissä keskusteltiin toiminnan jatkumisesta tämän projektin jälkeen, mietittiin sopivaa summaa Venäjän vaalien "rikkomusten" määräksi. Andrey Suvorov lupasi tarvittaessa keksiä sopivia ehdotuksia rikkomusten määräksi, jos hän ei saa vastausta asiassa. Yhdysvaltain budjettirahoja kanavoiva NED on julkisissa tiedoissaan ilmoittanut rahoittavansa Golos-järjestöä.

Johtopäätös

Minun on mahdotonta ajatella yhä edelleen, että nämä suuret suomalaiset toimittajat Matti Posio Aamulehden blogipäivittäjänä ja Jarmo Koponen Uusi Suomi –verkkolehden blogipäivittäjänä eivät aidosti tahtoisi tietää oikeista asioista, jos he olisivat saaneet asiaa koskevan informaation.

Mahdollisesti he ovat olleet pari viikkoa jossakin Karibian meren eristetyllä saarella auringon lämmössä – ehkäpä jopa kahdestaan - ja jäänet sen tähden aivan molemmat tietämättömiksi paljastuneista dokumenteista. Sitä on toki vaikeampi selittää, miten tuo Storsjön ja Hautalan ”firma” on jäänyt tuntemattomaksi huipputoimittajilta.

Sen vuoksi rohkenen luottaa, että Posio ja Koponen korjaavat tämän saaman uuden tietämyksensä ja dokumenttien valossa edustamiensa medioitten erheellistä tietoa Golos-tarkkailijoiden ”riippumattomuudesta” yms.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Venäläiset sota-alukset tulossa Syyrian Tartusin satamaan

2012-01-07T00:25:00.001+04:00

Moskova, 6.1. (Stimme Russlands) -- Venäjän merivoimien sota-alusten saattue, joka purjehtii Välimeren itäosassa, on lähtenyt kohti syyrialaista Tartusin satamaa, jossa sijaitsee Venäjän laivaston materaalis-teknisen huollon tukikohta. Alukset saapuvat sinne tammikuun 7. päivänä. Tartusin satamaan saapuu suuri sukellusvenetorjunta-alus Admiral Chabanenko sekä rannikkovartioalus Jaroslav Viisas. Alukset viipyvät Syyriassa muutaman päivän. Stimme Russlands / KOMINFORM http://german.ruvr.ru/2012/01/06/63460489.html KOMINFORM http://www.kominform.eu

2012-01-06T18:21:00.002+04:00

2012-01-05T01:26:00.001+04:00

Paavo Lipponen voitti kohudosentin

2012-01-04T22:58:00.003+04:00

Helsingin yliopiston kohudosentti Arto Luukkanen hyökkäsi äsken näkyvästi presidenttiehdokas Paavo Lipposta (sd) vastaan Aamulehdessä. Lipponen loukkaantui eikä halunnut esiintyä Tampereella. Luukkasen väitteet olivat kuten tavallista täysin päättömiä: hän syytti Lipposta jonkinlaisesta "suomettumisesta", koska Lipponen konsultoi saksalais-venäläistä kaasuputkea. Luukkasen mielestä Lipposen mukanaolo romahdutti uskottavuuden. Kohudosentti Luukkasen väitteet ovat samanlaisia kuin Karjalan palautusta ajaneen ProKarelian ja joidenkin kiihkokansallisten eestiläisten poliitikkojen parin vuoden takaiset lapselliset ultimatuumit kaasuputkea vastaan. Niiden ytimenä on provosoida Venäjä-vastaisuutta rinnastamalla kaasuputki Molotovin-Ribbentropin sopimukseen, jonka karjalanpalauttajat ja muut revansistit mielellään nostavat joka käänteessä esiin. Tosiasiassa kaasuputki on tärkeä rauhanprojekti ja Lipposelle suuri meriitti. Arto Luukkanen on maineeltaan varsin kyseenalainen, ääriliikkeiden kanssa flirttaileva Venäjä-kommentaattori, joka on taustaltaan luterilainen pappi. Hänen kirjoituksensa heijastelevat nykyoloissa melko harvinaista äärioikeistolaista luterilaista maailmankuvaa, salaliittoteorioita ja hysteeristä kommunisminvastaisuutta. Hän esimerkiksi vaatii Venäjälle oikeistovallankumousta. Yhtä epämääräinen, äärioikeiston kanssa flirttaileva yliopistomies on myös Luukkasen lähin kollaga Timo Vihavainen, jonka ainoa saavutus on syyttää suomalaisia rähmällään olosta. Nyt Luukkanen tuli rikkoneeksi Helsingin yliopiston sääntöjä, eihän dosentti saa yliopistonsa nimissä politikoida. Julkisuuteen syntyi vaikutelma, että Luukkasen sekavat väitteet olisivat nimenomaan jonkinlainen tutkimustulos. Onneksi lehdistömme on nopeasti hoksannut mistä on kysymys. Loppupeleissä Lipponen sai Luukkasen ansiosta muutaman kymmenen tuhatta ääntä lisää.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti nostaa Suomen Euroopan pahimmaksi ongelmavaltioksi

2012-01-03T21:45:00.004+04:00

Suomen ulkoministeriössä ollaan autuaan tietämättömiä Venäjän äskettäin koko maailmaan jakamasta tuoreesta ihmisoikeusraportista, joka nimeää Suomen Euroopan pahimmaksi ihmisoikeuksien polkijaksi. Jopa Naton ihmisoikeusrikoksia Libyassa käsittelevä luku on raportissa selvästi lyhempi kuin Suomen osuus. Taustalla on Suomen ja Venäjän välejä pitkään hiertänyt venäläisten lapsiperheiden, erityisesti venäläisten äitien huono kohtelu Suomessa.

Uuden vuoden alla julkistettu venäjänkielinen raportti käsittelee ihmisoikeustilannetta kuudessatoista maailman maassa. Venäjällä paljon parjattujen Viron ja Latvian tilannearviot ovat raportissa Suomeen verrattuina selvästi lyhyempiä. Yhdysvaltojenkin ongelmien arviointi on vain kolmisen kertaa pitempi kuin Suomen osuus. On selvää, että Suomesta on tullut Venäjälle kivi kengässä tai suorastaan piikki lihassa, monen venäläisen mielestä vaikea, kiusallinen, inhottava ihmisoikeuksien polkija.

Venäjän ulkoministeriön 90-sivuisen ihmisoikeusraportin lähdeperusta on monipuolinen. Suomen osalta lähteinä on käytetty YK:n lapsen oikeuksien ja kidutuksen vastaisen komitean raportteja, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä, suomalaisia väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, suomalaisten viranomaisten arvioita ja päätöksiä, median uutisointia ja venäläisten omia kokemuksia.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti esittelee Suomen eräänlaisena taantumuksellisena ihmisoikeuksien ongelmavaltiona. Tätä perustellaan heti kättelyssä YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n lapsen oikeuksien komitean rajuilla syytöksillä ja EIT:n päätöksillä. Niiden mukaan Suomessa ei saa kunnon oikeusapua ja asioiden käsittelyajat ovat pitkiä.

Raportin mukaan Suomen työmarkkinoilla ilmenee karkeaa venäläisten syrjintää: Suomessa venäjänkielisen väestön työttömyysaste on 31 %, kun se on muiden maahanmuuttajien kohdalla 18 % ja koko väestön kohdalla vain 9 %. Luvut perustuvat Suomen vähemmistövaltuutetun tietoihin. Asuntojen vuokramarkkinoilla sosiaalista syrjintää kohdistuu etupäässä romaneihin, mutta myös venäjänkielisiin. Työmarkkinoilla syrjitään myös naisia, sillä vuonna 2010 «naisten euro» oli vain 81 senttiä, Venäjän raportti muistuttaa.

Suomen kantaväestö suhtautuu raportin mukaan vähemmistöihin suvaitsemattomasti. Ilmapiiristä ovat toisaalta osoituksena joukkotappelut vähemmistöjen välillä, kuten somalien ja kurdien joukkotappelu Linnanmäellä kesällä 2010. Maahanmuuttajien ja heidän yhteisöjensä omaisuutta vahingoitetaan yhä enemmän, esim. Suomen ensimmäistä buddhalaista temppeliä vastaan hyökättiin useita kertoja jo rakennusvaiheessa.

Raportin mukaan viranomaiset eivät hyväksy erilaisten vähemmistöjen kulttuurisia erikoispiirteitä. Tässä raportti viittaa Tampereen yliopiston jatko-opiskelijan Johanna Hiitolan väitöskirjaan, jonka mukaan suomalaiset tuomioistuimet suhtautuvat ennakkoluuloisesti maahanmuuttajiin lapsenhuoltoasioissa. Suomen viranomaiset tulkitsevat maahanmuuttajaperheiden kasvatusongelmat tuloksena taustalla olevan kulttuurin kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia sivistyneesti, kun suomalaisten vastaavat ongelmat laitetaan «väsymyksen» piikkiin, raportti tiivistää.

Raportin mukaan Suomessa ilmenee epäinhimillistä suhtautumista pakolaisiin ja maahanmuuttajiin perheiden yhdistämiskysymyksissä. Tässä kohdin mainitaan vuonna 2010 paljon huomiota herättäneet isoäitien Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan käännytystapaukset, jotka esitellään raportissa suppeasti. Syyskuussa 2011 Turun hallinto-oikeudessa alkoi vastaavanlainen 87-vuotiasta Kosovon albaania koskeva käsittely. Suomen eduskunta kuitenkin katsoi, ettei ulkomaalaislakia tule ongelmien ratkaisemiseksi muuttaa. Raportista saa käsityksen, että eduskunta suhtautuu välinpitämättömästi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa ei ole riittävästi asiantuntijoita työskentelemään pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa. YK:n kidutuksen vastaisen komitean raportissa mainitaan esimerkiksi etnisten vähemmistöjen edustajien läsnäolon puuttuminen suomalaisissa tuomioistuimissa. Pakolaiset lähetetään usein muihin EU-maihin, missä heidän todennäköisyytensä saada turvapaikka on edelleen paljon pienempi.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa on paljon perheväkivaltaa, sekä yleistä että puolisoon kohdistuvaa. Suomalaisissa kouluissa koulukiusaaminen on erittäin yleistä oppilaiden keskuudessa. Myös nuorten itsemurhien määrä on korkealla. Suomessa lapsilla ja nuorilla on poikkeuksellisen paljon psyykkisiä ongelmia, eikä niiden syitä osata tutkia.

Raportin mukaan Suomessa seksuaalirikoksia jää paljon tutkimatta ja niistä annetut rangaistukset ovat riittämättömiä. Esimerkiksi elokuussa 2011 annetun tuomion mukaan 14-vuotiaan tytön raiskanneet neljä miestä saivat 40 päivästä puoleen vuotta ehdollista ja maksettavakseen korvauksia 500 eurosta 3 000 euroon. Kesällä 2011 ilmeni, että lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies jatkoi työskentelyään alaikäisten tyttöjen urheiluvalmentajana, koska Suomen laki ei edellytä vapaaehtoistyöntekijöiden rikostaustan tutkimista.

Psykiatrisen hoidon osalta Suomessa ilmenee runsaasti ihmisoikeusrikkomuksia, Venäjän ulkoministeriön raportti selostaa. Pakkohoidon kohdalla ei käytetä riippumattomia asiantuntijoita eivätkä tuomioistuimet kontrolloi päätöksiä. Sähköshokkihoitoa käytetään ilman potilaan suostumusta. Suomessa ylivilkkaita lapsia hoidetaan voimakkailla psykotrooppisilla lääkkeillä. Tiedot perustuvat YK:n kidutuksen vastaisen komitean raporttiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä on todettu Suomen rikkovan myös sananvapautta yksityiselämää koskevassa uutisoinnissa.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan erityisiä ongelmia aiheutuu siitä, että Suomessa ei ole kansallista politiikkaa suhteessa venäjänkieliseen väestöön, vaikka se on suomalaisten ja suomenruotsalaisten jälkeen kolmanneksi suurin kansallinen ryhmä. Euroopan neuvoston mukaan venäjänkielisen väestön oikeuksia kansallisena väestönä tuetaan Suomessa heikosti. Suomi ei ottanut mitenkään huomioon YK:n vähemmistöoikeuksien työryhmän suositusta perustaa erillinen neuvotteluelin venäjänkielisen väestön kysymyksille, vaikka Suomessa toimivat venäjänkieliset järjestöt olivat esittäneet sitä.

YK:n lapsen oikeuksien komissio on useita kertoja kiinnittänyt huomiota lapsen oikeuksien puutteisiin sekä lainsäädännön että oikeuspolitiikan tasolla. Poikkeuksellisen suuri määrä lapsia (tällä hetkellä noin 16 000) elää perheen ulkopuolelle sijoitettuna. Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan huostaanoton perusteita ei tutkita Suomessa riittävästi. Huoltoriitojen käsittely kestää poikkeuksellisen kauan.

Raportin lopuksi mainitaan viisi Venäjän kansalaisia koskevaa edelleen ajankohtaista esimerkkitapausta todisteeksi Suomen huonosta ihmisoikeustilanteesta.

Ensimmäinen tapaus eli «Salosen juttu» on suomalaistenkin hyvin tuntema. Venäjän raportti käsittelee tapausta melko laajasti ja tuo mukaan uusiakin seikkoja. Tarina on sinänsä monelle tuttu: Suomen ja Venäjän kansalaisen Rimma Salosen poika siepattiin Venäjällä ja salakuljetettiin Suomeen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa, minkä jälkeen lapsi eristettiin äidistään ja häneltä kiellettiin mm. venäjän kielen puhuminen ja rukoileminen. Tästä asiasta Venäjä on antanut Suomelle jo useita nootteja ja suullisia moitteita, koska Suomi ei ole noudattanut asiassa kansainvälisiä ihmisoikeus- tai muita sopimuksia miltään osin. Uutena asiana sen sijaan on Venäjän ulkoministeriön moite, joka kohdistuu Rimma Salosen Suomessa saamaan oikeusapuun. Raportin mukaan maksuton oikeusapu osoittautui riittämättömäksi, koska Suomen valtion maksama oikeusavustaja ei kuunnellut Rimma Salosta vaan ajoi syyttäjän etua. Venäjän lähetystö Helsingissä suosittelikin Rimma Saloselle toista asianajajaa. Raportin mukaan äiti saa nyt tavata poikaansa lyhyesti kaksi kertaa kuussa sosiaaliviranomaisten valvonnassa. Aluksi venäjän kielen puhuminen kiellettiin, mutta kielto kumottiin Venäjän viranomaisten puututtua asiaan, koska kielto loukkasi kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja. Venäjän ulkoministeriön raportin mukaan edelleen on kuitenkin voimassa Suomen sosiaaliviranomaisten määräämä kielto puhua ortodoksiuskosta äidin ja pojan välisten tapaamisten aikana, vaikka poika on kastettu ortodoksiuskoon ja äiti on aktiivinen seurakuntalainen. Tapausta koskevan valituksen käsittely alkoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kesäkuussa 2011.

Rimma Salosen tapaus on esitelty ihmisoikeusraportissa nimenomaan edelleen jatkuvana ihmisoikeuksien loukkauksena eli tapauksena, johon ei ole saatu ratkaisua.

Toinen ihmisoikeusraportin käsittelemä tapaus eli «Tapaus Putkonen» on raportin mukaan seuraavanlainen: Helsingin sosiaalitoimi otti v. 2010 huostaan tytön, jolla on Suomen kansalaisuus, hänen venäläiseltä äidiltään ja määräsi lapsen asumaan isänsä, Suomen kansalaisen luokse Pietariin, missä isä asuu ja työskentelee. Tyttö asuu tällä hetkellä Venäjällä, äidillä on oikeus tavata lasta. Tässäkin tapauksessa ilmeni, että venäläisellä naisella ei ole Suomessa juurikaan mahdollisuuksia hänen yrittäessään puolustaa omaa ja lapsensa oikeuksia puutteellisesti perusteltua huostaanottoa vastaan. Lapsen huolto voidaan ottaa venäläiseltä äidiltä nopeasti pois sosiaaliviranomaisten tilapäisillä päätöksillä ennen varsinaisia oikeudenkäyntejä ja siirtää lapsi suomalaiselle isälle ensin väliaikaisesti, sitten pysyvästi. Toisaalta monessa muussa tapauksessa huoltajuusoikeudenkäynti voi venyä vuosien mittaiseksi.

Kolmanneksi mainitaan «Rantalan juttu», joka kuvaillaan seuraavasti: sekä Suomen että Venäjän kansalainen Robert Rantala otettiin joulukuussa 2009 huostaan vanhemmiltaan, Venäjän kansalaiselta Inga Rantalalta ja Suomen kansalaiselta Veli-Pekka Rantalalta. Lapsi karkasi lastenkodista ja Venäjän lapsiasiamiehen Pavel Astahovin väliintulon jälkeen lapsi palautettiin vanhemmilleen. Kesällä 2010 äiti vei lapsen isän kirjallisella suostumuksella Pietariin. Inga Rantala ei uskalla palata Suomeen, koska hän pelkää pahoinpitelysyytettä ja uutta huostaanottoa. Tässäkin Venäjän ulkoministeriö katsoo, että ihmisoikeuksien loukkaus edelleen jatkuu. Lapsen äitiä syytetään huostaanoton perusteena olleesta väitetystä rikoksesta, vaikka huostaanotto on jo peruttu. Suomi rikkoo asiassa Rantalan perheen oikeutta perhe-elämään.

Neljänneksi mainitaan Suomessa asuvan Venäjän kansalaisen Klara Sitnova-Toivosen tapaus. Klara oli määrätty venäläisen tuomioistuimen päätöksellä lapsenlapsensa huoltajaksi. Suomen sosiaaliviranomaiset ottivat epämääräisillä perusteilla lapsenlapsen huostaan ja sijoittivat laitokseen. Joululoman aikana mummo vei lapsenlapsen Pietariin sukulaisiin luokse, koska poika itse halusi sinne. Venäjän raportti huomauttaa, että lapsi on yli 12-vuotias. Poika jäi asumaan kotimaahansa äitinsä ja sukulaistensa luokse. Palauttuaan Suomeen Klara Sitnova-Toivosta syytettiin lapsikaappauksesta, mistä hänet myös tuomittiin.

Viidenneksi mainitaan Tiensuun tapaus. Venäläiseltä äidiltä otettiin syksyllä 2010 huostaan 15-vuotias tytär, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Äidin mukaan itsemurhayritys ei liittynyt perhetilanteeseen vaan siihen, että lapsi oli joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Venäjän konsuliosasto tiedusteli sosiaaliviranomaisilta, miksi lapsi oli otettu huostaan vastoin äidin ja lapsen tahtoa. Suomen sosiaaliviranomaiset vastasivat, että lain mukaan jokainen itsemurhayritys on peruste huostaanotolle, eivätkä Suomen viranomaiset aio noudattaa maiden välisen konsulisopimuksen ilmoitusvelvollisuutta, mikäli toisen maan kansalaisen vapautta rajoitetaan.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomi-osuus lopahtaa vähän kesken ja herättääkin epäilyn siitä, että Venäjällä olisi enemmänkin sanottavaa. Mutta kun jo tässä asussa Suomen osuus on muita Euroopan maita pitempi ja vakavampi, on selvää, että sitä on jouduttu lyhentämään.

Mitä Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportista pitäisi sanoa? Suomi on selvästi ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen. Venäjä on nyt tiedottanut koko maailmalle, että nimenomaan Suomessa ihmisoikeustilanne on Euroopan heikoimpia ellei heikoin. Tosiasioita on mahdoton kiistää.

Taustalla on Suomen epäonnistunut diplomatia etenkin Anton Salosen tapauksessa: hyväksymällä venäläisen lapsen sieppaamisen äidiltään Venäjällä ja salakuljetuksen diplomaattiauton takakontissa Suomi tuli rikkoneeksi kerralla useimpia Suomen ja Venäjän välisiä sopimuksia. Tämä näkyi myös Venäjän reaktioissa. Silloinen ulkoministeri Stubb käytti tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen tekemällä ihmisten yksityisasioista ulkopolitiikkaa ja syyttämällä lapsen äitiä Rimma Salosta kaikkeen yksin syylliseksi rikolliseksi, vaikka äitiä ei oltu tuomittu eikä edes syytetty.

Tapaus Antonin vanavedessä julkisuuteen nousi paljon muitakin venäläisten äitien kauhutarinoita. Suurta ihmetystä ja pahennusta Venäjällä herätti sekin, että Suomi on kieltäytynyt allekirjoittamasta Venäjän kanssa lapsen oikeuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, vaikka Venäjä on jo allekirjoittanut sellaisen Yhdysvaltain ja Ranskan kanssa. Suomen mukaan olemassa olevat sopimukset riittävät, mutta Venäjän mukaan Suomi ei kykene noudattamaan niitä, joten tarvittaisiin uusi sopimus määrittelemään Suomen ja Venäjän välisiä erityistilanteita.

Uusi ulkoministeri Erkki Tuomioja ei tuonut tilanteeseen parannusta. Tuomiojan mielestä lapsiasiat ovat yksityisasioita, vaikka tosiasiassa kansainväliset sopimukset velvoittavat nimenomaan Tuomiojan toimimaan ja ottamaan kantaa ihmisoikeusrikkomuksiin. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on ollut venäläisten äitien ja huostaanottotilanteen suhteen täysin välinpitämätön.

Tästä ei voi tehdä muuta kuin yhden johtopäätöksen: sekä Tuomiojan että Guzenina-Richardsonin on erottava, jotta Suomi saadaan irti lukemattomille ihmisille syvää kärsimystä aiheuttavasta tilanteesta. On saatava remmiin uudet ihmiset, jotka pystyvät ratkaisemaan tilanteen.

JOHAN BÄCKMAN
Oikeussosiologian dosentti
Helsingin yliopisto

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin voi ladata täältä:
http://www.mid.ru/bdomp/brp_4.nsf/9f9f2a6497b5822f43256a2900463456/2b4694cd44b6411e44257974003e49c4/$FILE/%D0%94%D0%BE%D0%BA%D0%BB%D0%B0%D0%B4.pdf

2012-01-03T14:01:00.000+04:00

Hilfspolizei-alikessu Jukka Mallinen johdattaa suomalais-virolaisen apupoliisipataljoonan Venäjän valloitukseen. Hilfspolizei Arto Luukkanen kirjoitti marssioppaat.

2012-01-02T23:28:00.011+04:00

Venäjän vastaisessa sodassa käytetty valkoinen nauha on natsien apupoliisin Hilfspolizein tunnus. Yllä olevassa kuvassa suomalaiset ja virolaiset Hilfspolizeit ovat ryhmittäytyneet fyyrerinsä Hilfspolizei-alikersantti Jukka Mallisen johdolla Venäjän valloitukseen. Aikomuksenaan heillä on marssia Moskovaan helmikuun kuudes suureen valkonauhaiseen Hilfspolizei-mielenosoitukseen. Kuvassa fyyrerin vierellä Hilfspolizeipataljoonan göbbels, Hilfspolizei Henrik Lax, joka on valmistautunut Venäjän valloitukseen opettelemalla venäjäksi lauseen "Menja zovut Genri". Se on hänen salainen aseensa, hän hokee sitä jo nyt kuin papukaija. Oikealla Hilfspolizei Arto Luukkanen, joka on saanut Hilfspolizein arvon kirjoittamalla useammankin Hilfspolizein marssioppaan Venäjän valloitukseen. Taustalla näkyy suomalaisten Hilfspolizeiden pikku apureita. On siellä Hilfspolizei Sofi Oksanenkin, joka on kirjoittanut Venäjän etnistä puhdistusta symbolisesti kuvaavan Hilfspolizei-oppaan "Puhdistus".

Eestiläisessä kiihkokansallisessa propagandavideossa jättiläiskokoinen Tarja Halonen hyökkää Tallinnaan ja syö ihmisiä. Andrus Ansip tappaa Halosen natsimiekalla.

2012-01-02T19:39:00.001+04:00

Värivallankumouksellisten käyttämä "valkoinen nauha" on fasismin symboli. Toisen maailmansodan aikana sitä käyttivät siviiliväestöä murhanneet natsien apupoliisit (Hilfspolizei). Polttakaa valkoiset nauhat!

2012-01-02T09:22:00.005+04:00

Nemtsov haukkui puhelimessa yhteistyökumppaninsa ja halvensi naisia - kaikki julkaistiin netissä. USA rahoitti Venäjän hajottamista yli 100 miljoonalla dollarilla.

2011-12-29T16:20:00.003+04:00

Appeal from the International Human Rights Movement World Without Nazism

2011-12-29T10:20:00.000+04:00

International Human Rights Movement

The World Without Nazism

info AT worldwithoutnazism.org, www.stopnazism.net, tel: +33(0)3 55675605,

Address: 18 avenue de la Marseillaise, 67000 Strasbourg, France.

Appeal

On behalf of our non-governmental organization, I would like to appeal to all who share the ideals of a harmonious world and who cares about the future of their children. To all people regardless of religion, ethnicity or nationality, race, age and sex. To all who consider unacceptable the idea of racism, fascism and xenophobia.

On May 9, 2010 Russia, along with the countries of the former Soviet Union and the member countries of the anti-Hitler coalition celebrated the 65th anniversary of Victory in Great Patriotic War. On June 22, 2010 at an international conference in Kiev our organization, "World without Nazism", was formed, and today it includes more than 140 organizations from 30 countries worldwide.

Why was our organization established? It was created as a response to the rise of neo-Nazism and right-wing radicalism, which we are witnessing around the world in recent years. We see the geographical expansion of the inter-ethnic and religious conflicts, as well as growth in numbers and scope of activities of the radical groups. The positions of the radical right, using the aggravation of social contradictions in the world economic crisis and ideological vacuum created by the collapse of the communist system, grow stronger every year.

It is irrelevant what clothes does the right wing radicalism uses – the garb of religious extremist fundamentalism, secular ultra-nationalism or ultra-violent revanchism that aims to review the outcome of the World War II. Some carry out bombings in major cities around the world, while others organize riots with xenophobic and Nazi slogans. Still others deny the crimes of the Nazis in the WWII, deny the Holocaust and announce that the International Military Tribunal at Nuremberg “was the biggest legal farce in history”. And still others pursue a policy of forced assimilation of the national minorities. All of these are the different forms of the same phenomenon – the radical right.

At a recent meeting of OSCE foreign ministers in Vilnius, Russian Foreign Minister Sergei Lavrov said that "it is impossible to ignore the extremist groups, neo-Nazi efforts, not to mention trying to glorify the Nazis and their accomplices, who have been recognized at the Nuremberg Trial as criminals." In this regard, the Russian Foreign Minister urged the participants to respond to the offer made by our branch, "Lithuania without Nazism" during a meeting to discuss issues related to the resurgence of nationalism and Nazism in Europe. The Lithuanian Foreign Minister Adronisa Ažubalis’ backlash on this quite obvious propostion was surprising considering that the recent events in Norway, Germany and Italy confirm the relevance of the raised issues.

A. Ažubalis attacked our Lithuanian colleagues, the anti-fascists, accusing them of bias. I would like to say in this connection that "Lithuania without Nazism" would not have been formed, if it was not for objective reasons present in the Republic of Lithuania itself. It is in this country that the Neo-Nazism is intensifying, and at the annual so called “National March” on March 11th the air is filled with radical slogans such as "Lithuania for Lithuanians", "Lithuania without Roma" and anti-Semitic rhethorics. None of the activists of right-wing organizations of Lithuania has been brought to justice. And at the same time, the leader of the anti-fascist movement Algirdas Paleckis is being prosecuted for questioning the official interpretation of history saying that he believes that on January 13, 1991, during the famous Vilnius events, “our own shot at our own”. This alone is cause for concern. We consider this position of the Lithuanian Ministry of Foreign Affairs with regard to the Lithuanian anti-fascists and Algirdas Paleckis unacceptable. It indulges neo-Nazis in the EU member state.

We need a common understanding of the events of 1933-1945. Therefore, "World without Nazism" proposes to issue a single textbook of the history of the Second World War, which would be required to study at schools of all countries - members of the Council of Europe. More recently, in December 2011 we celebrated the 70th anniversary of the defeat of Nazi troops near Moscow. In those cold days in 1941 the myth of the invincibility of the Nazi war machine was dispelled, which led to its final defeat on May 9, 1945. This day will forever remain in our hearts as a sign of unparalleled courage and heroism of our fathers and grandfathers.

This war has brought together the states and nations of different socio-political structures, whose leaders have rejected political prejudices in the face of the Nazi threat. Despite the fact in the World War II more than 50 million people were killed on all continents, neo-Nazis in some European countries today want to forget the heroism of the fighters against fascism and rewrite history. They confuse the issue, calling the liberation - "occupation" and the murderers and executioners - "freedom fighters". They question the Holocaust terrible numbers, all documented by international experts, and whitewash their collaborators. They dupe our youth.

How can we fight it? Only through our unity and continued efforts to combat followers of ideas of racial and national superiority. This work can be successful if we employ the full potential of European human rights, anti-fascist organizations, and especially the media. People need to know the truth. And we are convinced that this work brings results. The Nazi threat is growing in the world again, which is apparent not only in crisis, but also in wealthier countries.

Today the civilized world suffers from spiritual crisis, which is being retouched by the ideological surrogates and primitive ideas. This can lead to a repetition of the 1933-1945 disaster years. Therefor, I urge the citizens and public organizations of the world to unite. I am confident that we are many, and together we will be able to resist neo-Nazis of all stripes and preserve the peace for our children and grandchildren.

Sincerely,

Chairman of the international human rights organization World without Nazism

Boris Spiegel

Nikolai Starikov osoitti mieltä Venäjän yhtenäisyyden puolesta

2011-12-28T17:38:00.002+04:00

Mielenosoitus Victor Boutin vapauttamiseksi Pietarissa

2011-12-27T18:03:00.003+04:00

Venäläinen liikemies Victor Bout pidätettiin Thaimaassa ja luovutettiin tuomittavaksi Yhdysvaltoihin asekaupoista. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että Boutista on tehty vain tarpeellinen ase Venäjän ja Venäjän kansalaisten vastaiseen informaatiosotaan. Bout voitaisiin aivan mainiosti luovuttaa Venäjälle tuomittavaksi tai suorittamaan mahdollista rangaistustaan. Kuvassa Johan Bäckman ja Boutin vaimo Alla Bout osoittavat mieltä Yhdysvaltain pääkonsulaatin edessä Pietarissa tänään.

Asiantuntijat: Kotkan räjähdelasti tarkoitettu terrori-iskuihin Venäjällä. Ulkomaiden tiedustelupalvelut saattavat murhata Navalnin lietsoakseen Venäjälle epävakautta.

2011-12-26T23:45:00.000+04:00

Asiantuntijat: Kotkan räjähdelasti tarkoitettu terrori-iskuihin Venäjällä

Venäläinen turvallisuusasiantuntija Nikolai Starikov kiinnitti huomiota siihen, että ensimmäisen uutisen mukaan Kotkan laivassa oli vain räjähteitä. Vasta myöhemmin brittiläinen uutispalvelu BBC väitti laivassa olleen Patriot-ohjuksia. Starikovin mukaan BBC:n uutinen on kuitenkin valheellinen, koska kukaan ei ole nähnyt ohjuksia, eivätkä ne mahtuisi laivaan. Tosiasiassa Starikovin mukaan laivassa oli räjähteitä, jotka oli todennäköisesti tarkoitettu terrori-iskuihin epävakauden lietsomiseksi Venäjällä. Starikov hämmästelee myös Suomen Pietarin pääkonsulaatin hämäräperäistä tiedotetta, jossa varoitetaan ”satunnaisista terrori-iskuista” Venäjän vaalien alla.

Starikov pelkää myös, että länsivallat salamurhaavat oppositiohahmo Navalnin lietsoakseen Venäjällä epävakautta. Navalnin saamat ylitsevuotavat kehut viittaavat siihen, että länsivallat ovat myös valmiit tappamaan hänet.

http://nstarikov.ru/blog/14349

Jouluaattona Moskovan Varpusvuorilla venäläinen patriootti Sergei Kurginjan poltti "värivallankumouksellisten" valkoisen nauhan ja julisti Mihail Gorbachovin rikolliseksi

2011-12-25T02:14:00.001+04:00

Вступительная речь С.Е.Кургиняна на митинге from ECC TV on Vimeo.

Tänään moskovalaiset buuasivat, vihelsivät ja nauroivat amerikkalaisrahoitteisen "opposition" troitskin, navanin yms. sekopäisille esityksille! Osa paikalle tulleista "värivallankumouksellisista" oli huumeissa.

2011-12-25T00:22:00.010+04:00

Tänään jouluaattona Moskovassa kuultiin selvästi, miten venäläinen yleisö buuasi, vihelsi ja nauroi pornotuottaja artem troitsikin ja amerikkalaisen "värivallankumouksellisen" navalnin sekaville puheille. Katso itse videot! Amerikkalaisten rahoittama "kortonkivallankumous" oli lopulta täydellinen fiasko ja häpeällinen näytelmä. Ihme jos nemtsovit, kasjanovit viitsivät enää näyttää naamaansa. Presidenttiehdokas Prohorov häpesi niin ettei kehdannut nousta edes puhumaan. Valkoisia "kortonkeja" heilutteleville sekoilijoille oli jaettu jopa huumeita, kuten alimmalta videolta näkyy.

2011-12-24T16:14:00.002+04:00

2011-12-23T20:53:00.000+04:00

http://www.youtube.com/watch?v=aa6hWtJ5hoo

2011-12-23T18:57:00.002+04:00

2011-12-23T16:46:00.002+04:00

THE BRONZE SOLDIERS ARE COMING!

2011-12-23T15:34:00.006+04:00

THE BRONZE SOLDIERS ARE COMING! The Bronze Soldier grave monument, depicting an Estonian Red Army soldier mourning his fallen comrades, was erected in 1947 in honor of the liberation of the city of Tallinn from Nazi occupation. In April 2007, the Estonian defense forces annihilated the monument and vandalized the graves, resulting in riots called the Bronze Night, and the unresolved murder of a young Russian freedom fighter, Dmitri Ganin. This is how the Bronze Soldier statue became known by millions as the eternal symbol of the anti-fascist fight for humanity. Prize of one 125 mm miniature soldier is 20 euros + delivery. Please send your order to exiron at gmail dot com.

2011-12-23T01:20:00.002+04:00

2011-12-16T13:40:00.002+04:00

2011-12-13T21:49:00.002+04:00

2011-12-13T19:54:00.000+04:00

2011-12-13T13:34:00.002+04:00

2011-12-10T14:52:00.000+04:00

Suomalaiset toimittajat häiriköivät vaalipäivänä duuman vaaleja äänestyspaikoilla

2011-12-09T22:31:00.001+04:00

Mitä Venäjän duuman vaaleissa todella tapahtui? Dosentti Johan Bäckmanin matkakertomus 2.–5.12.2011.

2011-12-09T15:32:00.002+04:00

Mitä Venäjän duuman vaaleissa todella tapahtui?

Dosentti Johan Bäckmanin matkakertomus 2.–5.12.2011.

Matkustin viime perjantaina Venäjälle ainoana suomalaisena, Venäjän keskusvaalilautakunnan akkreditoimana virallisena vaalitarkkailijana. Minulla oli pääsy keskusvaalilautakuntaan, lehdistökeskuksiin ja äänestyspaikoille, missä oikeuteni oli esittää kysymyksiä ja tarkkailijan tehtäviin liittyviä vaatimuksia. Matkan aikana en nähnyt yhtäkään suomalaista vaalitarkkailijaa ehkä toimittajaa. Tapasin runsaasti länsimaisia vaalitarkkailijoita mm. Yhdysvalloista, Isosta Britanniasta, Belgiasta, Virosta jne. ja kävin heidän sekä muiden (toimittajien, diplomaattien, virkamiesten, kansalaisjärjestöaktiivien, vaalitoimitsijoiden, äänestäjien) kanssa keskusteluita. Tarkkailin äänestyksen ja ääntenlaskennan ohessa venäläistä ja länsimaista, etenkin suomalaista mediaa ja vaalikampanjointia. Raportoin tapahtumista Facebookiin ja annoin haastatteluita medioille.

Venäjän duuman vaalien suuri uutinen oli väitetty vaalien väärentäminen, vaikka tosiasiassa kysymys oli vaalitarkkailun väärentämisestä eli valtavalla länsirahoituksella toteutetusta Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta, jolla vaalitulos leimattiin vääristellyksi köykäisin perustein jo etukäteen, mikä vaalien jälkeen huipentui yritykseksi lietsoa Venäjälle epäjärjestystä. Kysymyksessä on ulkomailta suurella rahalla johdettu informaatiosota, jonka ainoana tavoitteena on Venäjän demokratian horjuttaminen ja yhteiskunnan suistaminen kaaokseen.

Tosiasiassa vaalit menivät hyvin, Venäjän kansa sai tahtonsa läpi ja oppositio voitti. Riippumattomat kansainväliset tarkkailijat arvioivat rikkeet vähäisiksi.

Venäjän vaalit olivat yhdet maailman suurimmista: 108 miljoonaa äänestäjää valitsi edustajansa 450-jäseniseen Venäjän parlamentin eli liittokokouksen alahuoneeseen eli duumaan. Äänestysprosentti oli yli 60 eli selvästi korkeampi kuin Suomen vastaavien eurovaalien äänestysprosentti, joka oli viimeksi 40.

Vaalikelpoisia puolueita oli seitsemän: Yhtenäinen Venäjä, Oikeudenmukainen Venäjä, Venäjän kommunistinen puolue (KPRF), Venäjän liberaalidemokraattinen puolue (žirinovskilaiset, LDPR), Patrioottinen Venäjä, Oikea asia ja Jabloko. Asetelma säilyi, sillä neljä ensiksi mainittua uusi paikkansa duumassa. Suuri osa puolueista on luonteeltaan patrioottis-oikeistolaisia. Yhtenäinen Venäjä on paitsi puolue, myös valtiollinen megaprojekti. Se sai yli 30 miljoonaa ääntä. Varsinaisia vasemmistolaisia puolueita eivät ole kuin kommunistit ja sosialidemokraattinen Oikeudenmukainen Venäjä, jonka tunnetuin edustaja on Venäjän parlamentin ylähuoneen eli liittoneuvoston eli senaatin entinen puhemies Mironov. Nyt oppositio sai paljon lisää paikkoja ja merkittävää uutta vaikutusvaltaa Venäjän politiikassa.

Venäjän vaaleissa äänestetään vain yhtä puoluetta. Ne on merkitty leimamerkillä varustettuun viralliseen äänestyslomakkeeseen. Siihen kirjataan kuulakärkikynällä ruksi oman puolueen kohdalle ja lomake pudotetaan uurnaan. Äänestäjillä oli siis seitsemän vaihtoehtoa. Aiemmin Venäjän vaaleissa käytetty vaihtoehto ”kaikkia vastaan” ei ollut käytössä. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov sanoi lehdistötilaisuudessa, että vaihtoehto ”kaikkia vastaan” olisi epäoikeudenmukainen, koska ääni kuitenkin menisi jonkun puolueen eduksi.

Suomessa vaalit ovat epäluotettavammat kuin Venäjällä: meillä äänestetään aina lyijykynällä, joka antaa ainakin teoriassa mahdollisuuden äänen muuttamiseen kumia käyttämällä. Vaalilipuke on Suomessa yksinkertainen lappu, jonka aitoutta on mahdoton tarkistaa, koska siitä puuttuu valtion leimamerkki tai muu aitouden osoittava tunnus. Näin ollen Suomessa kuka tahansa voi helposti painattaa omia äänestyslippujaan. Suomessa vaalilipukkeeseen merkitään numero, joka aiheuttaa paljon epäselvyyksiä ihmisten huonon käsialan takia. Näitä epäselviä tilanteita voidaan sitten tulkita eri intressien mukaan. Numero sinällään voi antaa myös mielikuvan paremmuusjärjestyksestä.

Nämä Suomen ongelmat jo osoittavat, että vertailussa Venäjällä vaaleihin ja demokratiaan suhtaudutaan paljon vakavammin kuin Suomessa, missä vaalijärjestelmä on vielä melko alkeellinen. Mutta tunnettiinhan Venäjällä demokratia jo muinaisena vetše-systeeminä ennen kuin suomalaiset edes ymmärsivät olevansa suomalaisia.

Venäjällä oli käytössä myös sähköinen äänestyslaite KOIB, lyhenne sanoista ”äänestyskaavakkeen käsittelylaitteisto”. Se on käytännössä suurikokoinen uurna, joka skannaa äänestyskaavakkeen eli rekisteröi minkä puolueen kohdalle ruksi on merkitty. Laite on hyvin yksinkertainen, mutta sen käytössä ilmenneiden tilanteiden varalta toimitsijoille annettiin kaksi viikkoa kestävä koulutus. KOIB-laitetta käyttävissä vaalihuoneissa niitä oli aina kaksi kappaletta siltä varalta, että toinen menee epäkuntoon. Lisäksi paikalla oli vara-akku. KOIB-laitteita oli käytössä kaikkialla Venäjällä runsaasti ja Vladimir Tšurovin ilmoituksen mukaan sähköiseen äänestykseen siirrytään kokonaan vuonna 2015. Esittelyssä oli myös kokonaan elektroninen äänestyslaite.

Katso kuvaamani video KOIB-laitteesta:

Suomesta ei saatu Venäjän vaaleihin yhtäkään tarkkailijaa johtuen ilmeisesti siitä, että vaaleista maalattiin Suomen medioissa erittäin kielteinen, suorastaan vihamielinen kuva. Havaitsin, että kutsu vaalitarkkailijaksi Venäjälle herätti kansanedustajissa ja kunnallispoliitikoissa lähinnä kauhunsekaista epäluuloa ja pelkoa. Suomen Kuvalehdessä julkaistiin iso juttu, jossa väitettiin täysin perättömästi, että Putin kielsi opposition osallistumisen vaaleihin, vaikka tosiasiassa oppositio oli vaalien ennakkosuosikki ja lopulta voitti vaalit! Samassa Suomen Kuvalehdessä julkaistiin täysin valheellinen tieto siitä, että Putin muka omistaa puolet eräästä yrityksestä. Lehti joutuikin hyvin poikkeuksellisesti julkaisemaan valhetietoon oikaisun.

On selvää, että kun Suomen media on tuominnut vaalit jo etukäteen, vaalipäivänä ei ole enää paljoa uutisoitavaa. Journalismin etiikan kannata on kuitenkin erikoista, että joku tapahtuma uutisoidaan jo etukäteen. Selvää kuitenkin on se, että Suomen politiikassa esiintyville on tärkeätä antaa itsestään hyvä kuva Suomen medioille. Venäjän vaalien tarkkaileminen olisi antanut Suomen medioille huonon kuvan, olisihan se ollut osoitus siitä, että tarkkailija pitää myös vaalien onnistumista mahdollisena tai vähintään toivottavana. Osallistuminen vaalitarkkailuun siis asettaisi kotimaan median etukäteiset väitteet ikään kuin kyseenalaiseksi.

Suomen medioissa markkinoitiin Venäjän entisen varapääministerin Boris Nemtsovin vetämää sekavaa joukkoa mukamas ”Venäjän demokraattisena oppositiona”, vaikka se ei ole mikään oppositio ja kaikkein vähiten demokraattinen. Nemtsovin vetämän ja pääosin ulkomaalaisrahoitteisen joukon päätarkoitus onkin vaalien häiriköiminen ja Venäjän yhteiskuntarauhan horjuttaminen keinolla millä hyvänsä. Tämän valeopposition johdossa ovat Nemtsovin ohella entinen syrjäytetty pääministeri Kasjanov, amerikkalainen sakkimestari Garri Kasparov ja vankilassa istunut uusnatsi Eduard Limonov, joka tunnetaan kansallissosialistisen uusnatsipuolueen ”kansallisbolshevikkien” eli limonovilaisten perustajana ja tärkeimpänä aktivistina. Tämän joukon mielenterveyttäkin sopii arvuutella. Venäjällä heillä ei ole mitään todellista kannatusta eikä puoluetta, mutta länsimediassa heitä propagoidaan heidän omalla termillään ”Venäjän demokraattisena oppositiona”, vaikka he eivät edusta Venäjää, eivät demokratiaa eivätkä oppositiota. Venäläisessä sivistyneesssä poliittisessa journalismissa puhutaan usein kauniisti ”järjestäytyneestä oppositiosta” (kommunistit, žirinovskilaiset) sekä ”järjestäytymättömästä oppositiosta” (Nemtsov, Kasjanov, Limonov), vaikka viimeksi mainittua pitäisi kuvata siis lähinnä valeoppositioksi.

Nemtsovin taktiikkana onkin yllyttää vähäisiä kannattajiaan laittomiin mielenosoituksiin, jolloin väistämättömät pidätykset voidaan kätevästi esittää länsimediassa mukamas oppositioon kohdistettuna poliittisena sortona. Venäjällä mielenosoitukseen tarvitaan aina viranomaisten lupa (lukuun ottamatta yhden henkilön mielenosoituksia). Nemtsov on tukijoukkoineen järjestänyt laittomia mielenosoituksia joka kuun 31. päivänä ja tullut yleensä pidätetyksi. Hänelle tuomittiin viimeksi myös parin viikon vankeusrangaistus, ja tällä hetkellä hän on ilmeisesti uudelleen tyrmässä. Äänestyspäivänä Nemtsov kävi äänestyspaikalla, mutta sotki äänestyskaavakkeen punavärillä ja esitteli sitä medioille. Hän ei antanut henkisesti tasapainoista vaikutelmaa. Joka äänestyspaikalla onkin lääkäri, joka toivottavasti kävi tarkistamassa Nemtsovin kunnon.

Nemtsovin tärkein suomalainen kannattaja on Heidi Hautala, joka on myös rahoittanut Nemtsovia perustamansa ”suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin” kautta. Hautala oli aluksi foorumin puheenjohtaja, kunnes tehtävään nousi nykyisen ulkoministeri Tuomiojan erityisavustaja Tarja Kantola, joka duuman vaalien alla uhosi "arabikevään leviävän nyt Venäjälle" ja piti Yhtenäisen Venäjän odotettavissa olevaa tappiota "toivon merkkinä". Heidi Hautala on osallistunut Venäjällä laittomiin mielenosoituksiin Nemtsovin kanssa. Merkille pantavaa on sekin, että ministeri Hautalan Facebook-profiilikuvassa esiintyy Boris Nemtsov.

Nemtsovin ja hänen valeoppositionsa varsinaisena taktiikkana on lietsoa Venäjälle niin sanottu värivallankumous, samanlainen kuin Ukrainan ”oranssi” vallankumous loppuvuonna 2004. Kaava on seuraava: lietsotaan massiivisella informaatiosodalla hallituksen ja vaalien vastaista mielialaa, julistetaan vaalit väärennetyiksi ja saadaan ihmiset uskomaan väitteeseen, järjestetään vaali-iltana valtava joukkokokous, joka julistaa vaalituloksen vääräksi ja ilmoittaa saamastaan ulkomaiden tuesta uusille vaaleille. Jos kysymyksessä ovat presidentin vaalit, joukkokokouksessa voidaan perustaa myös väliaikainen hallitus ja ilmoittaa joidenkin ulkomaiden sille jo antamasta tunnustuksesta.

Värivallankumousta yritettiin viimeksi Valko-Venäjän Minskissä huonoin tuloksin. Suomalaistenkin monin tavoin tukema Valko-Venäjän valeoppositio, jota johtaa Suomessa pitkään oleskellut Vladimir Nekljajev, yritti Minskissä vallankaappausta yllyttämällä kansaa laittomaan mellakkaan ja joukkokokoukseen. Siellä tarkoitus oli julistaa vaalit laittomiksi, muodostaa väliaikainen hallitus ja vallata hallitusrakennus. Mellakkapoliisit estivät hankkeen ja suurin osa kapinallisista istuvat nyt vankilassa. Länsimediassa tapahtumat tietysti diktaattorin masinoimana sortona demokraattista oppositiota vastaan, mutta ihan läpi tämä versio ei mennyt. Suomella oli tässäkin värivallankumouksessa erityinen rooli, koska Valko-Venäjän kapinalliset ovat vuosien varrella saaneet Suomesta monenlaista rahoitusta ja tukea. Nyt vankeustuomiota kärsivän Vladimir Nekljajevin tytär Jeva Nekljajeva on Suomen kansalainen ja kiersi jonkin aikaa maailmaa eräänlaisena Valko-Venäjän ”väliaikaisen hallituksen” ulkoministerinä. Erikoista on se, että Suomen eduskunnan tiloissa järjestettiin Valko-Venäjän kapinaa tukeva tilaisuus, jossa kumouksellisille varauksettoman tukensa ilmaisivat Pekka Haavisto ja ulkoministeriön virkanainen Nina Vaskunlahti. Heidän mukaansa kumousta ei kuulemma olisi saanut tukahduttaa vaan istuva presidentti olisi pitänyt syöstä vallasta ja vaalitulos mitätöidä, eli syöstä Valko-Venäjä sisällissotaan. Tukijärjestönä toimi tässäkin em. ”suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi”, joka on perustettu Venäjän, Valko-Venäjän ja Tšetšenian yhteiskuntajärjestyksen horjuttamiseksi ja vaalien sabotoimiseksi.

Mainitaakoon, että osa ”suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin” aktivisteista on Venäjän turvallisuusviranomaisten toimesta liitetty Venäjän ja IVY-maiden maahantulokieltolistalle henkilöinä, jotka vaarantavat näiden maiden turvallisuuden.

Näine mietteineni siis istahdin perjantaina puolityhjään Moskovan koneeseen. Aeroflotin lentoemännät, joiden pukuja somat sirpit ja vasarat koristavat, tervehtivät minua ystävällisesti. Perillä Moskovassa majoituin hotelliin, aamulla olisi aikainen herätys ja akkreditointi kansainväliseksi vaalitarkkailijaksi.

Vaalipäivän aamuna kohtasi hotellin aulassa suuren joukon ranskaa puhuvia vaalitarkkailijoita, huomasin että joukossa oli joku brittikin. Moskovan keskustassa kansainvälisessä lehdistökeskuksessa sain kansainvälisen (ulkomaisen) vaalitarkkailijan henkilökortin numero 615, joka oikeuttaa pääsyn äänestyspaikoille ja vaalilautakuntiin. Henkilökortin mukaan olin virallinen keskusvaalilautakunnan hyväksymä ulkomaalainen vaalitarkkailija Suomesta.

Aloitin tutustumisen muihin vaalitarkkailijoihin. Erityisen kiinnostunut olin amerikkalaisista ja brittiläisistä tarkkailijoista, leimaahan juuri länsimedia Venäjän vaalit epärehellisiksi. Olin todella yllättynyt, kun sekä amerikkalainen asianajaja G. Kline Preston että brittiläinen äärioikeistolainen meppi Nick Griffin alkoivat selittää minulle laajasti, miten Venäjän vaalijärjestelmä näyttää paljon oikeudenmukaisemmalta kuin heidän oman maansa systeemi. Tein molempien kanssa aiheesta videohaastattelut paikan päällä

Katso kuvaamani Prestonin ja Griffinin haastattelut:

Belgiasta oli saapunut useampi äärioikeistolaisen ja muslimivastaisen puolueen edustaja, jotka selostivat pitkään vaatimuksiaan Belgian hajottamiseksi ja osien liittämiseksi Hollantiin uuden flaamivaltion luomiseksi. Nick Griffin ja flaamit olivat kiinnostuneita perussuomalaisista ja selostinkin heille Jussi Halla-ahon ja heidän maanmiehensä Freddy van Wontergehmin ympärillä vellovia skandaaleita. Hauskuuttakin riitti, kun Belgian äärioikeistolainen flaamitarkkailija Johan Deckmyn sekoitettiin jossakin verkkolehdessä minuun.

Tärkeä ase suomalaisten masinoimassa Venäjän demokratian vastaisessa informaatiosodassa on "The Moscow Times", Sanoma-konsernin hallitsema lehti, joka julkaisee Venäjä-vastaista propagandaa selkoenglanniksi. Helsingin Sanomat sitten siteeraa tätä oman yhtiön lehteä muka ainoana riippumattomana venäläisenä mediana. Lounaspöydässä brittitarkkailijakin ihmettelee The Moscow Timesin jyrkkää Venäjä-vastaista kirjoittelua. Hän on myös varta vasten raapustanut paperilapulle tikkukirjaimin nimen ”AATOS ERKKO” ja kysyy minulta, tunnenko minä kyseisen henkilön. Brittitarkkailija tiedustelee, kuuluuko Erkko Bilderberg-klubiin.

Selostan britille, että The Moscow Times on suomalainen lehti, joten sen propaganda on suomalaista, ja liittyy niin sanottuihin Erkon sotiin. Vuonna 1939 alkanut talvisota tunnetaan Suomessa kansan keskuudessa Erkon sotana, koska ulkoministerinä toimiessaan Erkko esti kaikki normaalit neuvottelut Neuvostoliiton kanssa, vaikka Stalin tarjosi melko vähäisille aluevaatimuksilleen vaihtokaupaksi suurta maa-aluetta Itä-Karjalasta, eikä vaatinut edes Viipuria. Kun talvisodan yksi pommi sitten osui Erkon kotitaloon, luuli hän, että venäläiset tähtäsivät tahallaan häneen. Viime vuodet Erkko on käynyt lehtineen pahasti epäonnistunutta informaatiosotaa Suomen liittämiseksi Natoon. Britti kuuntelee kiinnostuneena, tämä kaikki on hänelle uutta.

Venäjän keskusvaalilautakunta on kivenheiton päässä lehdistökeskuksesta. Poikkean sinne omia aikojani, seuraan puheenjohtaja Vladimir Tšurovin lehdistötilaisuutta ja otan ylös perusasioita. Vaaleissa on 3 001 ehdokasta, yli 44 000 olisi halunnut ehdolle. Vuoden 2007 duuman vaaleissa halukkaita oli vain runsas 12 000.

Venäjän 1-kanava haluaa minulta lausunnon. Sanon kameralle mielipiteeni siitä, että nämä vaalit tuntuvat kiinnostavan monissa länsimaissa enemmän kuin niiden omat vaalit. Lausuntoni lähetetään pian valtakunnan televisiossa ykköskanavalla.

Joudun heti räikeän ja valheellisen informaatiosodan uhriksi. Venäjän nykyhallintoa hysteerisesti vastustava suomalainen aktivisti Jukka Mallinen, joka on myös ”suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin” perustaja ja jäsen, kirjoittaa kaikille avoimeen Facebook-seinäänsä seuraavan päivityksen: ”Bäckman kehui jo Moskovan televisiossa vaalien suurenmoisuutta ja rehellisyyttä”.

Tosiasiassa en ollut lausunut mitään sellaista. Vaikka Suomen lehdistö oli arvioinut vaalit jo etukäteen, se ei tarkoita, että minunkin pitäisi tehdä samoin. Mallinen osaa riittävästi venäjää ymmärtääkseen, että sanoin televisiossa Venäjän vaalien herättävän länsimaissa suurta mielenkiintoa. Itse vaaleja en ryhtynyt etukäteen arvioimaan.

Pian Mallinen jatkoi valheiden levittämistä ja kirjoitti Facebook-seinälleen: ”Nyt se selvisi: Johan Bäckman on vaalitarkkailija Uzbekistanin ja Kiinan edustajana”. Tosiasiassa vaalitarkkailullani ei ollut mitään tekemistä Uzbekistanin eikä Kiinan kanssa. Olin tietysti Suomen edustaja, kuten vaalitarkkailijan kulkulupanikin kertoo. Mutta Mallisen kirjoitukset todistavat, kuinka epärehellistä vaalitarkkailun vääristely on.

Olen kiinnostunut siitä, keitä vaalien ehdokkaat ovat. Missä on vaalien ehdokkaiden luettelo? Saankin sellaisen sattumalta haltuuni ja havaitsen, että tabloid-kokoinen 200-sivuinen julkaisu sisältää kaikkien noin 3 001 ehdokkaan henkilötiedot, yksityiskohtaiset tiedot heidät varallisuudestaan sekä tiedot puolueiden rahoituksesta. Tällaista avoimuutta on turha odottaa esimerkiksi Suomessa, missä vielä vähän aikaa sitten kaikki kansanedustajat rikkoivat systemaattisesti vaalirahoituslakia. Suomessa ei liioin julkaista ehdokkaiden pankkitilien saldoja.

Duuman vaalien ehdokkaat ovat vaikuttavaa väkeä: maailmankuuluja urheilijoita, amiraaleja, kenraaleja, nobelisteja, kirjailijoita, näyttelijöitä, sakkimestareita, kosmonautteja yms. Kommunistien ehdokaskärki on komea: puoluejohtaja Zjuganov, amiraali Komojedov, nobelisti Alferov, naiskosmonautti Savitskaja jne.

Yhtenäisen Venäjän ehdokkaita ovat mm. presidentti Medvedev, Tšetšenian presidentti Kadyrov, laulaja Kobzon, hätätilaministeri Šoigu, taitoluistelijatar Berežnaja, journalisti Reznik, Seliger-leirin päällikkö Kostunov, näyttelijä Maškov, painija Valujev, presidentinhallinnon päällikkö Naryškin, tennistähti Safin, painija Karelin, Eremitaašin johtaja Piotrovski ja satoja muita.

Koska kaikkien ehdokkaiden varallisuudesta on julkaistu yksityiskohtaiset tiedot, ensimmäisenä mielenkiintoa herättää tietysti istuvan presidentti Medvedevin varallisuus. Listan mukaan Medvedevin tulot ovat 3,4 miljoonaa ruplaa ja hän omistaa Moskovassa 367,8 neliön asunnon sekä kaksi autotallia kooltaan 16,2 ja 16,3 neliötä. Presidentti omistaa kaksi autoa: Volga Gaz-21 vuosimallia 1962 ja Pobeda Gaz-20 vm. 1948. Ehkäpä presidentin museoautot tarjoavat nostalgiaa vapaa-aikaan. Luettelon mukaan presidentti Medvedevillä on neljä pankitiliä, joilla on rahaa seuraavasti: Bank VTB Severo-Zapad 771 590 ruplaa, Alfa Bank 71 200, Sberbank 540 369, Bank VTB 2 883 540.

Venäjän nuorin kansanedustaja Robert Schlegel (s. 1984) on hänkin ehdokkaana. Tuloja Robertilla on noin 2 miljoonaa ruplaa ja menopelinä Alfa Romeo 159 vm. 2007.

Entäs kaikkien suomalaisten tuntema mestaripainija Aleksandr Karelin? Tulot ovat 4,3 miljoonaa ruplaa, lisäksi hän nauttii Venäjän Sankarin arvonimen oikeuttamaa kuukausittaista eläkettä. Hänellä on mökkipalstat Altaissa ja Novosibirskissä. Kulkupelejä Karelinilla on listan mukaan useita: kolme mersua, kaksi miniä, yksi Toyota, Volga, venäläinen Tiikeriksi kutsuttu jeeppi Gaz-233011, yksi Harley Davidson vm. 1995 ja kolme mönkijää. Rahaa Karelinilla on kolmella pankkitilillä ja lisäksi Sibirski bogatyr -firman osakkeita. Näin siis kansanedustajaehdokkaiden virallinen luettelo.

Duuman vaaleissa oli noin 700 ulkomaalaista vaalitarkkailijaa kymmenistä eri maista. Tarkkailun osalta vaalit olivat tällä kertaa paljon avoimemmat kuin esimerkiksi vuonna 2007. Nyt mukana on myös ETYJ-tarkkailijoita, vaikka heihin ei suhtauduta kovin suopeasti. ETYJ-tarkkailijat eivät työskentele avoimesti ja on yleisesti tiedossa, että heillä on negatiivinen ennakkoasenne.

Yleisesti ottaen ulkomaiset tarkkailijat edustavat lukuisia erilaisia ulkomaisia ja kotimaisia järjestöjä, lisäksi äänestyspakoilla sadat tuhannet kotimaiset Venäjän valtapuolueiden edustajat tarkkailevat äänestystä.

Länsimediassa ja Sanoman omistamassa The Moscow Timesissa amerikkalaisrahoitteinen Golos-järjestö esitellään ainoana riippumattomana tarkkailujärjestönä, vaikka tosiasiassa se on propagandajärjestö. Sen tehtävänä on vaalitarkkailun väärentäminen eli leimata vaalit kokonaisuudessaan väärennetyiksi heppoisin perustein. Yhdysvaltain ulkoministeriö maksaa Golosille siitä, että Venäjän vaaleista luodaan tietynlainen kuva, Golosin johtajan tietokoneelta otettu sähköposti kertoo. Venäjällä järjestöä pidetään yleisesti epärehellisenä ja suorastaan maanpetoksellisena. Putin kutsui sen työntekijöitä juudaiksi ja NTV esitti vaalien alla Golos-järjestöstä vaikuttavan dokumenttielokuvan, jossa järkyttävällä tavalla paljastettiin sen epärehellinen myyräntyö. Golos värvää ihmisiä kertomaan valheita Venäjän vaaleista. Golos sai myös sakot laittomasta vaalikampanjoinnista. Helsingin Sanomat kuitenkin kehuu Golosia.

Ulkomaiset vaalitarkkailijat eivät tarkkaile vaaleja vain Moskovassa, vaan jalkautuvat äiti-Venäjän ei puolille. Vasta nyt saan kuulla oman valvontapaikkani: se on Ufa, Bashkirian tasavallan pääkaupunki vajaa pari tuhatta kilometriä Moskovasta kaakkoon. Aikaeroa Moskovaan on kaksi tuntia ja Suomeen neljä tuntia. Ufassa äänestäjiä on kolme miljoonaa eli saman verran kuin Suomessa.

Eikun kentälle ja pian iltakone laskeutuu Ufaan, meitä tervehtivät soma talvi ja huurteiset kuusipuut sekä paikallinen ulkoministeri eli Bashkirian presidentinhallinnon ulkosuhteista vastaava virkamies. Saamme kuulla, että vaalipäivänä aamuherätys on varhain, Suomen aikaa jo kello 2 aamulla! Minua kuitenkin onnisti toisin kuin belgialaisia, jotka lennätettiin Siperiaan. Siellä he kärsivät vieläkin suuremmasta aikaerosta, eivätkä pystyneet nukkumaan juuri ongelmaan. Matkakumppanini on konkari ja ilmoittaa selviänsä tunnin yöunilla.

Sitten töihin. Aamuvarhaisella aloitamme kierroksen keskustan äänestyspaikalta ja kiertelemme päivän mittaan tukun vaalihuoneita. Jokaisella äänestyspaikalla täytetään tarkkailulomake, johon mahdolliset havaitut rikkeet pitää kirjata. Tällaisia rikkeitä ovat esimerkiksi mikä tahansa vaalikampanjointi, joka on Venäjällä vaalirauhan takia kielletty useita päiviä ennen äänestyspäivää. Äänestäjän on esitettävä passinsa ja mahdollinen ns. poissaolevan äänestäjän kortti on kerättävä äänestyksen yhteydessä pois. Tarkkailijan tehtävä on siis yleisen järjestyksen ja laillisuuden valvonta. Jokaisella äänestyspaikalla istuu joukko Venäjän eri puolueiden omia vaalivalvojia koko päivän. Heiltä on hyvä tiedustella havaintoja.

Huomio kiinnittyy hyvin käytännöllisiin seikkoihin. Bashkirian keskusvaalilautakunnan operaatiohuoneessa suurin osa kuuman linjan puhelimen kysymyksistä on tiedusteluja oman äänestyspaikan sijainnista. Äänestyspaikkoja on runsaasti, koska asutus on maaseutuvaltaista. Jokaisella äänestyspaikalla on paikalla lääkäri tai sairaanhoitaja. Lisäksi sivuhuoneessa on maksullinen buffetti eli kauppa, josta voi ostaa lämpimiä juomia, piirakoita ja leivonnaisia (se on kuulemma ”neuvostolainen perinne”).

Jokaisella äänestyspaikalla on paljon tilaa, useita toimitsijoita, sekä verhoilla varustetut kopit, joiden sisällä on pöytä, lamppu ja kynä. Vaaliuurna sijaitsee vaalihuoneen keskipisteessä kaikkien silmien alla. Uurna on usein myös läpikuultava, joten aamulla sen voi helposti varmistaa tyhjäksi. Valtion leimamerkillä varustettuja äänestyskaavakkeita pidetään lukitussa paikassa, joka on vastaavan toimitsijan vastuulla.

Otan videohaastattelun Elinalta, LDPR-puolueen vaalitarkkailijalta. Hän katsoo vaaliuurnaa ja laskee, montako lomaketta sinne pudotetaan. Jokaisen lomakkeen kohdalla hän merkitsee ruksin paperiin. Illalla hän aikoo tarkistaa, vastaako uurnasta löytyneiden lomakkeiden määrää hänen ruksejaan. Elina ilmoittaa myös tarkistavansa, ettei kukaan käytä äänestämisessä lyijykynää. Kun kerron, että meillä Suomessa äänestetään aina lyijykynällä, kukaan ei usko minua.

Katso Elinan videohaastattelu:

Eräällä äänestyspaikalla puolueiden tarkkailijat kertovat estäneensä vaalirikkeen, yhden henkilön tekemän yrityksen työntää useampia äänestyskaavakkeita uurnaan. Keskustelemme tapahtumasta ja arvioimme, että tapaus saattoi myös olla yritys mustamaalata jotakin puoluetta. Onneksi lukuisat silmäparit tarkkailevat uurnaa ja äänestystä koko päivän, joten yritys pystyttiin estämään. Välikohtaus on kuitenkin todiste siitä, että vaaleja yritetään häiritä.

Lehdistä saatujen tietojen mukaan Aamulehden, Ilta-Sanomien ja suomalaisomisteisen The Moscow Timesin toimittajat oli jouduttu poistamaan äänestyspaikoilta epäillyn häiriköinnin vuoksi. Omituista, että juuri suomalaisten lehtien toimittajia epäillään vaalihuoneiden häiriköinnistä. Venäjällä vaalirauha (kaikelta vaalikampanjoinnilta rauhoitettu vaalipäivä ja sen alusaika) ovat tärkeitä asioita. Ufassa monella äänestyspaikoilla on toimittajia, jotka esiintyvät tahdikkaasti vaalirauhaa kunnioittaen. Ainakin yhdessä äänestyspaikassa toimittajat päivystävät vaalitarkkailijoiden rinnalla. Kaikilla äänestyspaikoilla turvallisuudesta vastaa poliisi, joka yleensä seisoo tahdikkaasti varsinaisen vaalihuoneen ulkopuolella eteisessä. Suomalaisten toimittajien ennakkoasenne on äärimmäisen vihamielinen, joten heidän käytöksensä on helppo tulkita pelotteluksi tai uhkailuksi.

Kun yhtäkkiä muistan, että Bashkiriassa virallisia kieliä ovat myös bashkiiri ja tataari, keksin vaatia nähtäväkseni äänestyslomakkeet myös bashkiirin ja tataarin kielillä. Ovatko vähemmistöjen oikeudet siis kunnossa? Johtava vaalitoimitsija käy heti noutamassa lukitusta kassakaapista äänestyskaavakkeet, yhden bashkiirin ja yhden tataarin kielillä. Molemmissa on samat tiedot myös venäjäksi. Saan kuulla, että sellaiset annetaan äänestäjille pyynnöstä. Ufassa niitä ei kuitenkaan juurikaan pyydetä, mutta maaseudulla äänestäminen bashkiirin tai tataarin kielellä on yleisempää.

Vaalipäivä huipentuu lehdistötilaisuuteen Bashkirian keskusvaalilautakunnassa. Eräs naistoimittaja tiedustelee tietoon tulleista rikkeistä. Tiedustelen häneltä, mitä rikkeitä hän tarkoittaa, mutta nainen ei pysty konkretisoimaan. Sitten hän kertoo, että keskusvaalilautakuntaan on tullut 16 valitusta. Ihmettelen valitusten vähäistä määrää, sillä vaalihuoneita on monta sataa. Kerron, että rikkeestä voi ilmoittaa kuka tahansa ja joku voi myös tehtailla rikeilmoituksia, mutta että kaikki ilmoitukset pitää tutkia. Kukaan ei kuitenkaan pysty esittämään minulle mitään konkreettista näyttöä rikkeistä. Minun käsitykseni mukaan vaalit menivät hyvin ja rauhallisesti, muutamia harvoja provokaatioita lukuun ottamatta.

Golos-järjestö jatkaa hysteeristä Venäjän demokratian vastaista propagandaansa ja levittää Internettiin YouTube-videoita väitetyistä rikkeistä. Hauskin on video, jossa kuvaaja käy pyyhkimässä kumilla vaalihuoneen kuulakärkikynän kirjoitusta. Helposti pyyhittävän kynän käyttö on kuulemma vakava rike, mutta tällähän perusteella kaikki Suomen vaalit voitaisiin mitätöidä. Videot ovat tökeröitä ja epämääräisiä, eikä kukaan voi tarkistaa niiden todenperäisyyttä. Kysymys on näiden vaalien erikoisuudesta: vaalitarkkailun väärentämisestä massiivisella informaatiosodalla. Se aloitettiin jo ennen vaaleja, kun länsimedia uutisoi Venäjän vaalit muka väärennetyiksi jo ennen kuin vaaleja ehdittiin edes pitää.

Suomen medioiden kuva näistä vaaleista oli moninkertainen törkeä väärennös. Tarkoituksena oli yleisen länsimaisen linjan mukaisesti väärentää nimenomaan vaalitarkkailu jo ennen vaalien pitämistä. Vaalit leimattiin vilpillisiksi ilman mitään näyttöä, myöhemmin näytöksi kelpasi joukko todella epämääräisiä ja köykäisiä YouTube-tallenteita, joiden tekoajasta ja -paikasta kenelläkään ei ole varmuutta. Suomen tietotoimisto uutisoi ennen vaaleja Levada-keskukseen viitaten, että venäläiset pitävät vaaleja pelkkänä teatterina ja äänestysprosessi jää alhaiseksi. Tosiasiassa äänestysprosentti oli poikkeuksellisen korkea.

Kaikkein törkeimpään valheeseen syyllistyi Suomen Kuvalehti ja sen toimittaja Teppo Tiilikainen, jonka toimenkuvaan kuuluu väärien tietojen levittäminen Venäjästä. Vaalien alla Tiilikainen kirjoitti: ”Pääministeri Putin ja presidentti Dmitri Medvedev ovat kieltäneet oppositiopuolueiden osallistumisen joulukuun 4. päivänä pidettäviin parlamenttivaaleihin.” Herääkin kysymys, miten Suomen Kuvalehti uutisoi Venäjän oppositiopuolueiden murskavoiton parlamenttivaaleissa? Ja miten presidentti ja pääministeri voisivat (yhdessä?) kieltää jonkun puolueen osallistumisen vaaleihin? Suomen Kuvalehti ihme kyllä nöyrtyi omassa lehdessään oikaisemaan törkeimmät valheensa, kuten perättömän väitteet Putinin osakeomistuksista. Nyt SK onkin ollut Venäjän vaaleista ihmeellisen hiljaa.

Kun Suomen media leimasi vaalit etukäteen Yhtenäisen Venäjän väärentämiksi ja opposition osallistumisen muka kielletyksi, opposition yllättävä vaalivoitto sai viestimet jakomielitautiseen tilaan. Nyt vaalitulosta kuvattiin samaan aikaan sekä oikeaksi että vääräksi. MTV3:n uutinen on hyvä esimerkki: ”Putinin tukipuolue Yhtenäinen Venäjä kärsi viikonvaihteen vaaleissa suuren tappion. Vaalit on leimattu vilpillisiksi ja niitä vastaan osoitettiin eilen mieltä Moskovassa.” Tuosta on mahdoton sanoa, mitä toimittaja loppujen lopuksi tarkoittaa. Tarkoittaako MTV3, että Yhtenäinen Venäjä väärensi oman tappionsa? Venäjän demokratian vastustajat lietsoivat käsitystä, jonka mukaan Yhtenäisen Venäjän lähes 50 prosentin kannatus olisi kuitenkin suurimmaksi osaksi väärennetty yläkanttiin. Mitään näyttöä ei kuitenkaan pystytty esittämään. Kun Yhtenäinen Venäjä sai vaaleissa yli 30 miljoonaa ääntä, millä konstilla 15 miljoonaa ääntä olisi pystytty väärentämään?

Sitten paluu Moskovaan, missä lentoasemalta meidät noutanut auto juttuu kolmeksi tunniksi ruuhkaan. Ehdin onneksi seuraamaan, kun keskusvaalilautakunnan lehdistötilaisuuksissa annettiin alustavat tiedot vaalituloksesta, joka merkitsi Venäjän oppositiolle murskavoittoa. Jabloko-puolue ei päässyt parlamenttiin, mutta sai hyvällä tuloksellaan valtion tuen. Puheenjohtaja Vladimir Tšurov kertoi, että jokainen puolue oli saanut kahdeksan tuntia televisioaikaa ja 50 sivua lehtitilaa. Väärinkäytösepäilyihin Tšurov lausui, valituksia oli tehty yhteensä satakunta. Kaikki tutkitaan ja selvitysten tulokset julkaistaan kirjana. Internetissä esiintyviä vilppiväitteitä on vaikea tutkia, koska tapaukset ovat epämääräisiä eikä niitä yleensä edes haluta ilmoittaa keskusvaalilautakunnalle.

Vaalien lopputuloksesta on sanottava, että kaikki voittivat. Yhtenäinen Venäjä sai murskavoiton liki 50 prosentin kannatuksellaan. Voiko 30 miljoonaa Yhtenäistä Venäjää äänestänyttä venäläistä olla väärässä? Oppositiopuolueet saivat myös murskavoiton lisäämällä paikkojaan selvästi. Kommunistit saivat noin 12 miljoonaa ääntä. Oikean asian ja Venäjän patrioottien kaltaiset pikkupuolueet eivät päässeet parlamenttiin, mutta pääsivät kuitenkin kunnialla maaliin, mitä on pidettävä saavutuksena. Pieni Jabloko-puolue sai omalle asialleen suurvoiton ylittämällä valtion tukeen oikeuttavan äänikynnyksen, vaikka duumanpaikkaa ei irronnutkaan. Presidentti Medvedev on jo aikaisemmin luvannut, että Venäjälle tulee uusista miehistä ja naisista koottu entistä laajapohjaisempi hallitus, joka alkaa johtamaan maan asioita.

Mikä on lopputulos? Vaalien suurin häviäjä oli länsimaiden media, joka osoitti syvällisen epärehellisyytensä ja Venäjä-vastaisuutensa todellisen luonteen. Näissä vaaleissa todellinen uutuus oli vaalitarkkailun väärentäminen eli massiivinen ulkomaalaisrahoitteinen ja poikkeuksellisen tökerö informaatiosota, jolla Venäjän vaalitulos haluttiin mitätöidä jo ennen vaaleja epäjärjestyksen ja kaaoksen lietsomiseksi Venäjälle.

Vaalitarkkailun väärentämisen perimmäinen tarkoitus on lietsoa Venäjälle värivallankumous erityisesti silmällä pitäen tulevia Venäjän presidentin vaaleja. Venäjän demokratian viholliset kuitenkin paljastivat korttinsa liian aikaisin. Sosiaalisen median kautta heidät on helppo tunnistaa ja heidän myyräntyönsä estäminen on vaivatonta.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti.

2011-12-07T17:22:00.000+04:00

2011-12-05T17:56:00.000+04:00

Tehtävä Syyriassa. Matkakertomus Venäjän virallisen tarkkailijadelegaation matkasta Syyriaan 19.-26.11.2011.

2011-12-01T14:24:00.006+04:00

Kun Naši-komissaari Mark Siryk soittaa ja ehdottaa matkaa Syyriaan Venäjän lähettämässä tarkkailijadelegaatiossa, olen lähinnä kauhuissani. Syyriassahan on meneillään sisällissota.

Tarkistan Suomen ulkoministeriön nettisivut. Siellä suomalaisia kehotetaan poistumaan Syyriasta. Presidentti Bašar Al-Assad kuulemma murhaa omaa kansaansa tuhatmäärin ja maan yllä leijuu Naton pommitusten uhka. Kaikkialla ammutaan väkijoukkoihin ja päivittäin kuolee kymmeniä.

Syyria on uusi etappi niin sanotussa arabikeväässä, jonka tarkoitus on ainakin länsimedian mukaan vapauttaa arabikansat eli syöstä johtajat vallasta ja lisätä Yhdysvaltain ja Naton vaikutusvaltaa.

Mutta missä ovat todisteet? Irakiinkin hyökättiin väärillä tiedoilla olemattomista joukkotuhoaseista. Olisiko Syyriakin joutumassa harhatiedon uhriksi?

Venäjä haluaa liennyttää tilannetta lähettämällä tarkkailijadelegaation Syyriaan. Aluksi kaikki on huippusalaista: osanottajat, ohjelma ja lähtöpäivä. Mark kuitenkin kertoo, että tehtävämme on levittää Syyriassa näkemämme ja kokemamme maksimaalisesti sosiaaliseen mediaan ja muualle.

Syyrian matkan ohjelma kolahtaa sähköpostiin vasta lähdön aattona. Se on vaikuttava kokoelma tapaamisia ja kiertueita ympäri Syyriaa.

***

Varhain aamulla Vnukovon lentokentällä Moskovassa näen matkakumppanini, joista moni on entuudestaan tuttu: Naši-komissaareja, nuoria venäläisiä arabisteja eli arabimaiden asiantuntijoita ja venäläisiä toimittajia, joista moni työskentelee Venäjän Äänen arabiankielisessä toimituksessa.

Naši on vuonna 2005 perustettu Vladimir Putinia tukeva nuorisojärjestö, jonka päätarkoitus on estää Ukrainassa 2004 tapahtuneen värivallankumouksen toistuminen Venäjällä. Naši-komissaareja valmistetaan vaativiin tehtäviin Venäjän valtion palveluksessa. Osa tehtävistä on salaisia.

Delegaatioomme kuuluu Venäjän valtakunnallisen Seliger-nuorisoleirin johtaja Ilja Kostunov, joka kertoo olevansa koulutukseltaan viestiupseeri. Myös Venäjän oppositiopuolueet, kommunistit ja liberaalidemokraatit, ovat lähettäneet nuoria kaadereitaan. Moni kuuluu niin sanottuun nuorison kansankamariin, eräänlaiseen poliitikonalkujen hiekkalaatikkoon.

***

Kun kone laskeutuu Damaskokseen, meidät ohjataan nopeasti passintarkastuksen läpi VIP-saliin. Poliisit ja toimittajat piirittävät meidät ja passit kerätään pois. Ehdin antaa neljä tv-haastattelua jo ennen kuin pääsen edes maahan.

Säikähdän kun kuulen, että Syyrian laki kieltää maahantulon Israelissa käyneiltä. Israelin leima passissa mitätöi matkustusasiakirjan. Syyria on ollut sodassa Israelin kanssa vuodesta 1948 eikä tunnusta Israelia valtioksi. Israelissa käyneitä pidetään vakoojina.

Sisällissodasta ei näy merkkejä matkalla kaupungin parhaaseen Omayad-hotelliin. Meitä pidetään hyvänä, saan kolmen huoneen ja kahden kylpyhuoneen sviitin. Netti toimii, paitsi Facebook, YouTube ja blogspot-blogipalvelu. Niihin pääsy on ilmeisesti estetty mellakoihin lietsomisen pelossa. Kovasti yrittämällä saan kuitenkin Facebookin auki ja kirjoitan pikaisia raportteja.

Iltapalalla saamme kuulla, että länsimedioissa väitetään Syyrian estäneen delegaatiomme maahanpääsyn. Maailma alkaa näyttää kaksijakoiselta: yhtäältä on olemassa länsimedian kuva Syyriasta ja toisaalta meidän oma todellisuutemme, jota ei pitäisi olla olemassa.

Jotain pelottavaa Syyriassa silti on. Päivällä Lähi-idän kirkas aurinko säteilee ihanasti, mutta illalla laskeutuu sysimusta pimeys, jonka turvin terroristit ja ihmiskaappaajat liikkuvat, meille kerrotaan.

Damaskos on kuitenkin turvallinen, sukellamme sen muinaiseen hämärään, askellamme samoilla katukivillä kuin Raamatun apostolit. Kaupunki on yli 9 000 vuotta vanha, täällä on vaikuttanut yli 30 sivilisaatiota. Venäjänkin historia, tuhat vuotta, on sen rinnalla lyhyt. Käymme Johannes Kastajan pienessä hautakirkossa Omayad-moskeijan sisällä.

***

Ensimmäisenä aamuna käsityksemme informaatiosodasta vahvistuu, kun länsimedia toitottaa kranaatti-iskusta Baath-puolueen päämajaan Damaskoksessa. Emme kuitenkaan kuulleet mitään, vaikka yövyimme päämajan vieressä.

Käymme tutkimassa myös itse päämajaa, mutta mitään merkkejä kranaatti-iskusta ei ole. Seuraavana päivänä uutisankka perutaan, mutta länsimedia ei tee peruutuksesta enää mitään numeroa.

Venäjän käsityksen mukaan Syyriassa ei ole mitään selvää oppositiota. Arabikeväässä on kysymys tyypillisestä värivallankumouksesta eli ulkomailta masinoidun "hallitun kaaoksen" luomisesta. Mediaan syötetään selvästi joko totuuden vastaisia tai vääristelyjä tietoja. Olennaisista tosiasioista vaietaan.

Alan ymmärtää Syyrian vastaisen informaatiosodan mekanismeja. Syyriaa 1970-luvulta terrori-iskuilla piinannut muslimiveljeskunta esitelläänkin nyt oppositiona. Olennainen jätetään kertomatta, kuten kaikkialla Syyriassa vellovat jättiläismäiset, nykyhallintoa ja presidentti Al-Assadia tukevat mielenosoitukset.

***

Kiertueemme virallinen järjestäjä on Syyrian Opiskelijaliitto, lähellä hallitusta oleva nuorisojärjestö, joka pitää valtion yhtenäisenä vähän kuten Venäjän Naši. Venäjän puolelta emme saa tarkkaa tietoa järjestäjästä, mutta kuulen, että delegaation on suunnitellut Venäjän presidentin hallinto.

Kun Venäjä johonkin ryhtyy tosissaan, se tehdään perusteellisesti. Delegaatiomme on tästä hyvä esimerkki. Venäjä ei tyydy lähettämään yhtä edustajaansa pääkaupunkiin pariksi päiväksi, vaan 30 tarkkailijaa kiertämään toista viikkoa koko maata. Mutta mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus?

Ohjelma jatkuu aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Lepäämiselle tai tietojen päivittämiselle nettiin ei löydy aikaa. Alkoholia ei tarjoilla koko matkan aikana ollenkaan, eikä sitä ehtisikään juoda.

Alan ymmärtää miksi delegaation keski-ikä on niin matala. Vanhempi ja mukavuudenhaluinen ei ehkä selviäisi.

***

Historiallinen kiertue Damaskoksen lähivuorilla keskeytyy, kun näen televisiosta kuvaa kaupungin keskustan presidentti Al-Assadia tukevasta jättimielenosoituksesta. Väkeä tuntuu olevan liikkeellä ainakin satatuhatta. Vaadin päästä paikalle ja retkemme keskeytetään. Bussit kiitävät kohti Damaskoksen keskustaa.

Kun astumme bussista alas keskustorilla, mielenosoittajat piirittävät bussimme ja huutavat: Kiitos Venäjä! Mekastus jatkuu presidentti Assadia tukevilla iskulauseilla, kuten: Allah, Syyria, Assad ovat kaikkemme!

Luikertelemme pitkänä jonona valtavan väkijoukon halki kaupungintalolle. Parvekkeelta avautuu hämmästyttävä näkymä: kymmeniä tuhansia, ehkä yli sata tuhatta syyrialaista on kokoontunut keskustorille ja sille johtaville kaduille kannattamaan presidenttiään. Kaikkialta henkii yleinen riemu ja innostus. Ulkomaiden painostus on saanut kansan varpailleen.

Jokainen delegaation jäsen saa puhua parvekkeelta. Oppaamme Naowaf Ibrahim antaa sanoille hyvin tunteikkaan tulkkauksen, ja kansa hurraa. Irina Filatova, moskovalainen asianajaja ja kommunistipuolueen ehdokas duuman vaaleissa, hankkii nyt kokemusta puhumalla massoille. Puheenvuoron saa myös Venäjän Komsomol-päällikkö Aleksandr Ivatšev, joka ylistää sosialistista Baath-puoluetta Venäjän kommunistien nimissä.

Laskeudumme alas parvekkeelta takapihalle, jossa seuraamme šokeeraavaa näytelmää. Suurelle lakanalle kirjoitetaan verenpunaisella Syyrian kansan uskollisuuskirjettä presidentille ja armeijan komentajalle. Ruutia kirjeelle antaa se, että käytetty väri on mielenosoituksen osallistujilta kerättyä aitoa ihmisverta. Näen ensi kertaa elämässäni kansan verellä kirjoitetun kirjeen. Ainahan voi kysyä, moniko suomalainen antaisi vertaan Tarja Haloselle kirjoitettavaan kirjeeseen.

***

Meille näytetään tietysti se mitä halutaan näyttää. Mutta toisaalta viikossa ehtii myös lukea rivien väleistä. On asioita joita ei voi lavastaa: yleinen ilmapiiri, kaupunkien ja maaseudun tunnelmat, ihmisten katseet ja ilmeet, auki olevat kaupat, työmatkalaisten liikenneruuhkat, täydet katukahvilat.

Kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaduilla on presidentti Al-Assadia tukevia mielenosoituksia. Leikkikoululaisetkin huutavat Allahia, Assadia ja Syyriaa.

Syyrian nykyhallintoa vastustavia mielenosoituksia emme näe, mutta meille kerrotaan, että niitäkin on ollut, kuitenkin noin 50 henkilön mittakaavassa.

Virallisen selityksen mukaan Syyriaa jo vuosikymmeniä piinannut muslimiveljeskunta on käyttänyt näitä hallintoa vastustavia mielenosoituksia hyväkseen lietsoakseen levottomuutta. Tarkoitus on juuri ollut lietsoa ulkomaille käsitystä siitä, että Syyrian armeija hyökkää omaa kansaansa vastaan. Kiinni saadut terroristit ovat tunnustaneet saaneensa aseita ja rahaa kauhun lietsomiseen maassa. Väite Syyrian kansannoususta on joka tapauksessa erittäin kyseenalainen.

Oikeastaan Syyriassa ei mikään ole muuttunut. Muslimiveljeskunta on lietsonut terroria myös siviilejä vastaan jo 1970-luvulta saakka. Samalla turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ylilyönteihin torjuessaan uhkaa. Terrorismin vastainen operaatio on tietysti aina vaikea ja vaatii usein myös siviiliuhreja. Juuri niihin terroristit pyrkivät.

Selvää ainakin on, ettei Syyriassa mitään sisällissotaa ole. Damaskoksen tilanne näyttää erittäin rauhalliselta. Kaupat ovat kaikkialla auki, ruuhka tukkii keskustat, kahvilat ovat täynnä ihmisiä. Sitä olisi mahdotonta lavastaa. Venäläiset sanovat, että Syyria on selvästi turvallisempi kuin Venäjä. Itselle tulee mieleen, että Helsingin Rautatieasema on paljon vaarallisempi paikka.

***

Syyrian armeijan upseerikerholla poliittista osastoa johtava kenraali, politrukki siis, pitää meille kolmituntisen tilannekatsauksen. Sanat informaatiosota ja salaliitto toistuvat. Syyllisiä eivät kuitenkaan ole vain länsimedia ja Nato, vaan erityisesti Qatar ja sen rahoittama Al-Jazeera-satellittikanava. Sitä pidetään Syyrian suurimpana vihollisena. Kotiin vietäväksi saamme nipun asiaa valottavia dvd-levyjä ja kirjallista materiaalia.

Kuten 1970- ja 1980-luvuillakin, muslimiveljeskunnan terroristit iskevät poliisiasemille, sotilasvartioihin ja mielenosoituksiin. Syyriassa pelkkä muslimiveljeskunnan jäsenyys riittää hirttotuomioon.

Sotilassairaalassa makaa terroristien hyökkäyksissä vaikeasti haavoittuneita. Sairaalaa johtava kenraali antaa yllättävän korkeita uhrilukuja: maaliskuusta 2011 lukien Syyriassa on haavoittunut ainakin 4 500 sotilasta, yli 700 on kuollut. Sairaalan mukaan siviilejä on kuollut runsas sata ja haavoittunut puolentuhatta. Annan ensi kertaa elämässäni tv-haastattelun Hizbollahin tv-kanavalle.

Maallistunut Syyria herättää Qatarin ja Saudi-Arabian kaltaisissa konservatiivisissa arabimaissa paheksuntaa. Täällä naiset saavat ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä. Naisia on kansanedustajina ja ministereinä, jopa varapresidentti on nainen.

Vieraan miehen autoon istuminen ei ole täällä aviorikos. Laki sallii neljä vaimoa, mutta tosiasiassa syyrialaisnaiset eivät sitä salli. Naiset pukeutuvat kuten Suomessa ja näyttävät vaaleahipiäisiltä. Mustat kaavut ovat harvinaisuus.

***

Kaupunginjohtajat ja yliopistot ottavat meidät hienosti vastaan. Virsi on aina sama: Syyria on ulkomaiden informaatiosodan uhri, eikä pelkästään länsivaltojen. Sana informaatiosota esiintyy joka puheessa.

Joka paikassa meitä odottaa myös iso mielenosoitus, jossa huudetaan: Kiitos Venäjä! Venäjän liput liehuvat ja Syyrian nuoriso muistaa kiittää myös Putinia ja Medvedeviä.

Matkaseurueen arabisti Leonid Isajev on valmistunut Kairon yliopistosta ja tekee nyt väitöskirjaa Arabiliiton historiasta. Hänen mukaansa Arabiliitto on konfliktien ratkaisuun kykenemätön Egyptin ulkoministeriön jatke, jota Qatar tällä hetkellä dominoi. Qatar käyttää siis sekä Arabiliittoa että Al-Jazeeraa Syyrian vastaiseen propagandaan.

Nimi Sykiäinen yhdistää venäläisiä arabisteja ja suomalaisia. Kaikki venäläiset arabistit tuntevat professori Leonid Sykiäisen, kuuluisan arabimaiden kielien ja kulttuurin asiantuntijan, joka työskentelee Venäjän presidentin neuvonantajana. Hänen isänsä Rudolf Sykiäinen muistetaan Stalinin henkilökohtaisena avustajana Suomen asioissa.

***

Aika yleinen käsitys delegaatiossamme on se, että Syyria on vain yksi etappi ennen varsinaista päämäärää eli Venäjän hajottamista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten hyökättiin Irakiin ja Libyaan. Seuraavana ovat vuorossa Syyria ja Iran, ja sitten Venäjä.

Venäjällä on perinteisesti läheiset suhteet Syyriaan. Suuri osa yliopistokoulutuksen saaneista syyrialaisista on opiskellut Venäjällä tai Neuvostoliitossa. Moskovan Patriarkka Kirill kävi täällä vain hetki ennen vierailuamme, sitä ennen käynnin ovat tehneet Venäjän parlamentin ylähuoneen eli liittoneuvoston ja Venäjän kirjailijaliiton delegaatiot.

Meitä seuraa joukko kameraryhmiä, jotka ottavat kaikilta delegaation jäseniltä haastatteluita. En pysy laskuissa, montako haastattelua annan.

Venäjän delegaatiota esitellään Syyrian televisiossa joka päivä. Sana leviää ja se näkyy esimerkiksi kaupoissa, jotka kieltäytyvät ottamasta meiltä maksua. Hämmästyn kun levykaupassa myyjä antaa minulle haluamani levyt ilmaiseksi. Shukran Ruusiia, hän sanoo. Kiitos Venäjä.

***

Illalla kehotetaan pukeutumaan hyvin, koska olemme menossa katsomaan ”oikein hyvää ystävää”. Kuka se mahtaa olla?

Aamulla bussi kiitää kohti Damaskoksen korkeimmalla vuorella seisovaa huvilaa. Se on presidentin palatsi. Valokuvaaminen kielletään, kamerat ja kännykät pyydetään jättämään autoon.

Presidentti Bašar Al-Assad on vastassa jo ovella ja hymyilee iloisesti. Pitkä, hoikka mies vaikuttaa henkilöltä, joka tekee erittäin vaativaa toimistotyötä. Hän kättelee kaikki ovella ja istuttaa meidät vastaanottosaliin.

Palatsi ei ole pröystäilevä. Meille annetaan 50 minuuttia, mutta lopulta keskustelu venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi. Al-Assad keskustelee jokaisen delegaatiomme jäsenen kanssa ja vastaa kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Kuunnellessaan Al-Assad nyökyttelee välillä kiinnostuneesti päätään. Puhuessaan hän liikuttelee sormiaan arabien tapaan.

Presidentin analyysit ovat valaisevia ja tiiviitä, hän on selvästi hyvin informoitu henkilö. Al-Assad on 45-vuotias silmätautien erikoislääkäri, vallassa hän on ollut jo 11 vuotta. Presidentti on opiskellut Lontoossa ja puhuu sujuvasti myös venäjää. Tyylikäs brittivaimo Asma on ollut presidentin rinnalla jo kymmenen vuotta ja heillä on kolme lasta.

Al-Assadin mukaan Syyriassa on nyt kolmenlaisia terroristiryhmiä: Al-Qaida-solut, muslimiveljeskunnan ryhmät ja huumekauppiaiden joukot. Libyan skenaario tuskin toteutuu Syyriassa, presidentti sanoo. Syyria ei ole Libya. Edesmennyt Muammar Gaddafi oli pelannut kaksinaamaista peliä länsimaiden kanssa jo pitkään.

Pravdan toimittaja Sergei Balmasov hämmästyttää kysymällä suoraan, miksei muslimiveljeskuntaa virallisteta puolueeksi. Presidentti vastaa sanomalla, ettei uskonnollisia puolueita voi olla olemassa.

Presidentti kertoo, että vielä muutama vuosi sitten hänen maineensa länsimediassa oli erinomainen, mutta nyt hänestä onkin tehty diktaattori ja oman kansan murhaaja. Omasta mielestään hän ei ole muuttunut miksikään.

Omassa puheenvuorossani tuon esille Suomen kansan kovan Nato-vastustuksen. Palestiinaa ja Syyriaakin tuetaan suomalaisissa älymystöpiireissä laajasti, joskaan ei kovin avoimesti.

Al-Assad kuuntelee kysymykset erittäin tarkkaan. Tuntuu siltä, että hänellä on ulkomaisista kysyjistä pulaa. Kysymykset kertovat hänelle enemmän kuin vastaukset meille.

Al-Assad tuntuu ottavan nykyisen tilanteen rauhallisesti. Hän ei ole edes puolustuskannalla, vaan toteaa rauhallisesti tilanteen.

Lähtiessä presidentti kävelee rauhassa ryhmän kanssa kohti ovea kuin yksi meistä. Mitään turvatoimia ei ole. Lopuksi kuninkaallinen valokuvaaja räpsäyttää ryhmäkuvan ja otoksen jokaisesta seisomassa presidentin rinnalla.

***

Matka jatkuu, bussi kiidättää meitä Syyrian halki aseistettujen vartijoiden saattamina. Hamsin kautta ajamme Hamaan, jossa tilanne on jo kireämpi. 500 sotilasta vartioi kaupunkia kadunkulmissa ja ammuskelua on päivittäin.

Meille esitellään terroristien seulaksi ampuma ja polttama Haman entinen poliisiasema, jonka poliisit tapettiin julmasti ja ruumiit viskattiin läheiseen jokeen. Tekijät saatiin kiinni. Muutoinkin saamme päivittäin kuulla kymmenistä uusista terroristien pidätyksistä.

Aleppo on Syyrian toiseksi suurin kaupunki ja talouselämän keskus. Asukkaita on ainakin kuusi miljoonaa, melkein yhtä paljon kuin Damaskoksessa. Syyrian suurmufti Ahmad Badr Al-Din Hassoun ottaa meidät vastaan ja puhuu pitkään radikaalin islamin ongelmasta.

***

Jotkut saavat ruokamyrkytyksen, minäkin kaadun sängyn pohjalle. Pian hotellihuoneeseeni tulee kolme arabilääkäriä ja kaksi hoitajaa antamaan kolmet piikit ja tabletit. Olen hetkessä tolpillani ja tunnen oloni melkeinpä paremmaksi kuin koskaan.

Jatkamme kahdella lentokoneella Damaskoksen kautta rannikon Latakiaan. Suora tie olisi lyhyempi, mutta vuoristossa voi olla vaarallista. Latakia on hieno turistikohde, mutta täällä ei ole yhtäkään turistia. Sisällissodan maine pitää heidät loitolla. Kaikkialla kasvaa appelsiinipuita ja oliiveja.

Joka aamu kohtaamme uuden uutisankan. Latakiassa kuulemme länsimedian uusimman väitteen, jonka mukaan Yhdysvaltain lentotukialus George WH Bush lähestyy Syyriaa. Naureskelen uutiselle ja kiikaroin merelle. Josko laiva näkyisi?

Kommersant-lehden toimittaja Uljana Malaškina suututtaa isäntämme kysymällä kenraalitason kommenttia sotalaivauutiseen. Uljanan mielestä hänellä on oikeus saada uutiseen kommentti, mutta isäntiemme mielestä kyse ei ole uutisesta vaan propagandasta, jonka tarkoitus on herättää Syyriassa pelkoa ja sekaannusta.

Toisaalta näköpiirissä ei liioin ole venäläismedian lupaamaa Amiraali Kuznetsov -lentotukialustakaan. Kuulemme kuitenkin, että Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelevat kulissien takana Syyrian tilanteen rauhanomaisesta ratkaisemisesta.

Latakian hotellin terassille järjestetään kaksituntinen televisiopaneeli. Auringon laskiessa sää muuttuu hyytävän kylmäksi. Joku alkaa narista, mutta heidät vaiennetaan. Terassilla hytiseminen on vähintä mitä voimme tehdä maailmanrauhan hyväksi, narisijoille sanotaan.

Libya-Syyria tukiryhmän aktivisti Jelena Gromova uhoaa tv-kameralle, että Venäjä on valmis taistelemaan Syyrian rinnalla vaikka viimeiseen saakka. Mikäli Venäjän hallitus ei sitä halua, Jelena ehdottaa, että Syyrian presidentti kutsuu Venäjän kansaa apuun. Kutsukaa meitä, me tulemme, hän lupaa. Kansainvälisten suhteiden opiskelija Alisa Šiškina Moskovasta neuvoo tv-kanavalle Syyrian presidenttiä säilyttämään tasapainon Syyrian eli uskontokuntien välillä.

Illalla Latakian kaduilla paikalliset ihmettelevät Al-Jazeeran ja länsimedian uutisia Latakiassa muka riehuvasta sisällissodasta.

***

Vielä on jäljellä yksi kohde, soma rannikkokaupunki Tartus, missä Venäjällä on laivastotukikohta. Siellä meitä tervehtii jälkeen monituhatpäinen mielenosoitus ja puhumme massoille nyt viimeisen kerran. Myös syyrialainen marttyyriprikaati esiintyy mielenosoituksessa. Otsassa on musta nauha, joka kertoo, että he puolustavat Syyriaa ja presidenttiä kuolemaansa saakka.

Tartusissa tapaan Syyrian uskontoministerin, jolta tiedustelen, miten pitäisi vastata perussuomalaisten Jussi Halla-ahon ja Freddy van Wontergehmin islamin vastaiseen vihapuheeseen. Kerron ministerille, että Halla-aho on tuomittu profeetta Muhammadin solvaamisesta ja Freddy on syytteessä kirjoitettuaan nettiin kehotuksen murhata muslimitytöt, vaikkei Suomessa edes ole paljoa muslimeita. Ongelma on lisäksi yleiseurooppalainen. Ministeri valistaa minua kuvaamalla islamin uskoksi, joka oikein noudatettuna ratkaisee kaikki ongelmat ja poistaa uskontojen väliset rajat.

Bussi kiidättää meidät iltamyöhällä Damaskokseen. Vielä on jäljellä viimeinen haastattelu. Syyrian englanninkielinen satelliittikanava antaa minulle peräti 40 minuuttia aikaa puhua eetteriin. Toimittajan mukaan hän on haastatellut aikaisemmin Tarja Halosen ja Alexander Stubbin. Toimittaja tokaisee, ettei hän pitänyt Stubbista tämän ylimielisen käytöksen takia.

Sanon haastattelussa, että todellinen kriisi on Euroopan unionissa, joka ennen pitkää hajoaa ja vetää mukanaan euron. Naton pommittajia on siis turha odottaa. Lisäksi Venäjän tulossa olevat duuman ja presidentinvaalit keskittävät länsimedian informaatiosodan Venäjälle, joten Syyria saa olla ainakin kevääseen saakka rauhassa.

***

Kotona luen hämmästyneenä ulkoministeri Erkki Tuomiojan laatiman tiedotteen Syyrian tapahtumista. Hän ei selvästikään ole perillä asioista. Lähetystöneuvos Riikka Eela ulkoministeriöstä tyrmää lehdissä matkaraporttini vedoten Arabiliiton asiantuntemukseen. Mutta eihän Eela tiedä Arabiliitosta mitään.

Hauskin uutisankka on väite siitä, että joku muslimijärjestö vaatisi Syyrialta yhteistyötä Arabiliiton kanssa. Mutta miten se on mahdollista, kun Arabiliitto juuri erotti Syyrian? Syyriaa siis syytetään yhteistyökyvyttömyydestä samalla, kun sitä aktiivisesti eristetään.

Suomessa ei tiedetä Syyriasta mitään, mutta mitä se meille kuuluukaan. Venäjä sen sijaan on kaapannut itselleen aimo annoksen valtaa ja karismaa ottamalla Syyrian tilanteen haltuun. Amiraali Kuznetsov saapuu Syyrian rannikolle ensi vuonna maailmanrauhaa puolustamaan, uutiset kertovat.

Dosentti Johan Bäckman osallistui Venäjän lähettämän tarkkailijadelegaation matkaan Syyriassa 19.-26.11.2011.

Kuvia Syyrian matkalta:
http://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150395423673719.360289.585693718&type=1&l=5ffa16bebd

Videoita Syyrian matkalta:
http://www.youtube.com/pronssisoturi

Miksi Suomi ei halua Venäjälle demokratiaa?

2011-12-01T02:11:00.003+04:00

Olen lähdössä viikonlopuksi Moskovaan tarkkailemaan Venäjän vaaleja virallisena vaalitarkkailijana. Olen hämmästynyt siitä pahantahtoisuudesta ja vihasta, jolla Suomen media on tuominnut nuo vaalit jo kuukausia ennen kuin niitä on ehditty edes pitää. Venäjän demokratian vastainen propaganda Suomessa on täysin ammattimaista ja kaikkien hyvän journalismin sääntöjen vastaista. Harvoin kuulee, että joku tapahtuma on näin jyrkästi tuomittu jo etukäteen epäonnistuneeksi. (Ikään kuin julistettaisiin Ilkka Kanervan vankilatuomiota tosiasiana, vaikka päätös tulee vasta puolen vuoden päästä, eikä kukaan tiedä, minkälainen päätös se on.) Hävettää suomalaisten journalistien puolesta! Yksikään suomalainen kansanedustaja ei suostunut lähtemään tarkkailemaan duuman vaaleja, mikä on omituista – olisihan tarkkailu antanut tilaisuuden vahvistaa tai korjata ennakkokäsityksiä ja ottaa jonkin verran vastuuta myös naapurimaan demokratiasta. Mutta ymmärrän hyvin, että yksikään suomalainen kansanedustaja ei halua lähteä haastamaan paikan päälle sitä kuvaa, jonka Suomen media on luonut Venäjän vaaleista jo kuukausia etukäteen. Erikoista kuitenkin, että Venäjän vaalit kiinnostavat Suomessa ja lännessäkin enemmän kuin Venäjällä - se kertoo Venäjän vaikutusvallan kasvusta. Joka tapauksessa Venäjä-vastainen propaganda on onnistuttu masinoimaan siten, että ei ole enää mitään merkitystä sillä, löytyykö varsinaisena vaalipäivänä väärinkäytöksiä vaiko ei. Herää kysymys, miksi Suomen lehdistö sairastaa patologista venäläisvihaa. Miksi Suomen media käy vielä ”Erkon sotaansa” Erkon johdolla? Selvästikään Suomi ja länsimaat eivät halua Venäjälle demokratiaa. Se voi johtua siitä, että Yhdysvallat ja ns. EU ovat syvässä kriisissä, mikä tulee johtamaan EU:n hajoamiseen ja euron romahdukseen. Mutta Venäjä sen kun porskuttaa ja rakentaa seuraavaksi Putinin johdolla Euraasian Liittoa. Suomalaisessa lehdistössä meneillään oleva venäläisen demokratian vastainen vihakampanja kertoo säälittävää kieltä siitä, että suomalaiset ovat katkeria ja kateellisia venäläisille. Mutta katsotaan ensin ne vaalit.

JOHAN BÄCKMAN 040 503 5474

2011-11-29T18:30:00.000+04:00

2011-11-25T22:23:00.000+04:00

2011-11-22T18:38:00.000+04:00

Suomalaiseen valtamediaan ei voi luottaa

2011-11-20T23:41:00.000+04:00

Suomalaiset tiedotusvälineet länsimaisen valtamedian tavoin jatkuvasti vääristelevät asioita. Aivan samalla tavalla, kuin ne ovat vääristelleet faktoja ja levittäneet törkeätä propagandaa Anton-poikani tapauksessa, nyt ne antavat totuuden vastaista tietoa Syyrian tilanteesta.

Suomalainen ihmisoikeusaktivisti Johan Bäckman on tällä hetkellä Syyriassa kansainvälisen tarkkailijan tehtävissä.

Johan Bäckman kirjoitti Facebookissa Syyrian tilanteesta seuraavasti: "Syyria tänään. Ohessa tästä päivästä pikaisesti kirjoitettua (julkaisu- ja editointivapaata). Venäjä lähetti 20-henkisen delegaatioon tarkkailemaan Syyrian tilannetta. Olen yksi delegaatiosta, mukana on venäläisten puolueiden, nuorisojärjestöjen ja yliopistojen väkeä sekä venäläisiä toimittajia. Tulimme Damaskokseen eilen ja kiertelimme jo kaupungissa, tänään olemme käyneet pääkaupungin ulkopuolella, ja ensi viikolla aloitamme matkustelun ympäri Syyriaa. Joka päivä Helsingin Sanomien valheellinen uutisointi yllättää. Tänään Damaskoksessa on mukamas hyökätty Baath-puolueen päämajaa vastaan kranaateilla. Se on hotellimme vieressä emmekä ole havainneet mitään kranaatti-iskua. Väitteet meneillään olevasta oman kansan tappamisesta ovat selvää valhetta ja erittäin pahantahtoista propagandaa. Sama koskee väitettä "sisällissodasta". Damaskoksen keskustaan oli tänään kokoontunut ilmeisesti satoja tuhansia ihmisiä presidentti Assadia tukevaan mielenosoitukseen. Keskusta oli aivan tukossa. Syyria selvästi tukee johtajaansa. Assadia vastustava "oppositio" on ulkomailta masinoitua propagandaa. Ihmiset ovat riemuissaan mutta samalla hieman ihmeissään ulkomailla leviävästä propagandasta, joka on jokapäiväisen naurun aiheena. Venäjää Syyria pitää nyt tärkeimpänä liittolaisenaan. Venäjän delegaatio on saanut kaikkialla eritäin innostunen vastaanoton varsinkin tavallisten kansalaisten taholta. Venäjällä on Syyriassa tukikohta ja Venäjän laivasto on nyt myös saapumassa turvaamaan tilannetta. Damaskoksessa turvallisuustilanne on hyvä, mutta maaseudulla se on usein heikompi. Suomen UM:n väitteet siitä, että täältä pitäisi poistua tai että tänne ei ollenkaan pitäisi matkustaa, ovat tyypillistä harhatietoa. Ehkä Syyrian vaarallisuuden korostamisen tarkoituksena onkin estää toimittajia saapumasta maahan tiedottamaan riippumattomasti siitä, mitä täällä tapahtuu. Damaskoksessa puhelin ja netti toimivat hyvin."

http://rimmasal.blogspot.com/2011/11/suomalaiseen-valtamediaan-ei-voi.html

2011-11-20T18:05:00.000+04:00

2011-11-18T15:32:00.000+04:00

2011-11-17T03:02:00.000+04:00

2011-11-15T21:09:00.002+04:00

2011-11-14T17:49:00.000+04:00

2011-11-13T17:56:00.000+04:00

2011-11-11T21:31:00.000+04:00

2011-11-09T14:52:00.000+04:00

Jussi Parviaisen muistelmat paljastaa Jumalan teatterin

2011-11-09T01:07:00.011+04:00

Jussi Parviainen aikoo paljastaa joulukuussa ilmestyvissä muistelmissaan totuuden niin sanotusta Jumalan teatterista, tammikuussa 1987 Oulun kaupunginteatterissa esiintyneestä performanssiryhmästä, joka heitti yleisön päälle tykinjyskyjä ja ulostetta. "Meitähän epäiltiin Turkan kanssa terrorismiin yllyttämisestä, jouduimme käymään poliisikuulusteluissa. Poliisi kysyi, mitä mieltä olette Andreas Baaderista ja Ulrike Meinhoffista", Parviainen muistelee.

Jumalan teatterin tekijät ja Parviaisen oppilaat Esa Kirkkopelto, Jari Halonen, Jari Hietanen ja Jorma Tommila tuomittiin Oulun raastuvanoikeudessa kukin yli 60:stä (kuudestakymmenestä) rikoksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Parviaista ei itse tuomittu, mutta hän sai kärsiä eniten.

"Sain potkut sen takia, että en kääntynyt oppilaitani vastaan", Parviainen muistelee Jumalan teatterin käynnistämää tapahtumaketjua, joka johti lopulta Parviasen erottamiseen Teatterikorkeakoulusta ja lahjakkaan näytelmäkirjailijan katkeraan paitsioon teatterimaailmassa.

Parviainen julkaisee muistelmissaan Jumalan teatterin käsikirjoituksen (ks. kuvia ohessa) ja käsittelee laajemminkin tapahtuman seurauksia suomalaisessa yhteiskunnassa, politiikassa ja teatterimaailmassa.

Jussi Parviaisen muistelmat kustantaa Suomen antifasistinen komitea. Kirja ilmestyy joulukuussa.

Lasnamäen lunastaja avaa uuden ikkunan virolaisproosaan

2011-11-04T11:24:00.004+04:00

Mari Saatin köyhälistökuvaus ammentaa neuvostorealismista

Yli 100 000 vironvenäläistä elää yhä ilman kansalaisuutta, vaikka Viro lupasi jo ennen Euroopan unioniin liittymistään huolehtia vähemmistönsä oikeuksista, toteaa toimittaja Leena Hietanen vuonna 2008 julkaistussa pamfletissaan Viron kylmä sota. Hietanen nosti keskusteluun vironvenäläisen vähemmistön ahdingon tavalla joka pysäytti.

Samasta venäläisvähemmistön syrjinnästä on nyt ilmestynyt suomeksi myös proosateos. Virolaisen Mari Saatin (s. 1947-) romaani Lasnamäen lunastaja on tavattoman kiinnostava kuvaus Tallinnassa asuvasta vironvenäläisestä yksinhuoltajasta, Natalja Filippovnasta, ja hänen tyttärestään Sofiasta.

Vaikka heidän tarinansa on se sama tavallinen tarina, se sykähdyttää ja panee huokailemaan. Natalja Filippovna on muuttanut Neuvosto-Eestiin 1980-luvulla ja jäänyt sinne. Uuden Viron myötä Nataljasta tyttärineen on tullut suurvaltapolitiikan uhreja, he ovat syrjäytettyjä, jotka joutuvat kamppailemaan hartiavoimin pysyäkseen rattailla edes roikkumassa.

Saatin teoksessa henkii venäläinen realismi. Nataljan ja Sofian elämää konkretisoidaan paitsi luvuin myös karmivin esimerkein. Natalja on ahkera työläisnainen, jolle aiemmin on aina löytynyt töitä, hän on työskennellyt nosturinkuljettajana, siivoojana ja elektroniikkatyöntekijänä. Sitten tulivat uudet vallanpitäjät ja vironvenäläiset syöstiin toisen luokan kansalaisiksi.

Natalja ja Sofia saavat tutustua heille täysin vieraisiin käsitteisiin; kapitalismi, elektroniikkateollisuuden menekkivaikeudet, lama, saneeraukset. Nataljalle tiedossa on lopputili. Rahaa ei tule mistään, työttömyyskorvauksella ei makseta edes puolta vuokraa ja tyttären tarpeet sen kun kasvavat. Vuokra, ruoka, vaatteet, koulukirjat, paperit...Kun Sofia tarvitsee samaan aikaan hammasraudat, jotka pitää itse maksaa, alkaa seinä olla edessä. Mari Saat ynnää Nataljan ja Sofian tulot, kahdella syrjityllä on käytössään yhteensä 30 kroonia per päivä.

Nataljan työnsaannin esteeksi näyttää muodostuvan etnisyyteen perustuvan työsyrjinnän lisäksi valtionkieli. Venäjällä ei ole enää mitään virkaa, nyt on siivoojankin työssä osattava viroa. Sofia osaakin, mutta Nataljalle kielitestin suoritus ei tahdo onnistua.

Natalja elää hirmuisessa paineessa, tyttären hammasraudat on maksettava, muuten tytön käy huonosti, hän ei ehkä enää kauaa pysty avaamaan suutaan. Uskoohan Natalja että elektroniikkateollisuus on kriisissä, uskoohan hän. Kielitestissä ei onnistanut, kysyivät Kalevipoegin koirien nimiä! Niiden kauan sitten kuolleiden. Nehän tietysti olisivat olleet Irmi, Armi ja Murdja Mustuke!

¤ ¤ ¤

Sofia pärjää koulussa erinomaisesti, vaikka siinä missä varakkaat virolaisoppilaat mutustelevat sipsejä ja suklaapatukoita tyytyy Sofia imeskelemään äidin matkaan antamia leipäkuutioita. Sofia on päättänyt jaksaa, sillä hänellä on salaisuus; hänestä tulee Viron presidentti! Mutta miten se voisi onnistua, hänellähän ei ole kunnon perhettäkään, äiti vain ja sekin työläinen! Isä ties missä.

Äiti ja tytär edustavat yhteisestä taustastaan huolimatta eri aikakautta. Siinä missä Sofia ihannoi virolaisten sankaritekoja Suuren Pohjan sodan aikaan Natalja muistaa natsien piirittämässä Leningradissa menehtyneitä uhreja. Sofia on aivopesty uudella virolaisella historiankirjoituksella, jossa kommunismista on tehty paljon natsismia suurempi rikos. Eivät juutalaisetkaan olleet syyttömiä, ei Hitlerille muuten olisi annettu valtaa murskata heitä, tuntuvat kirjan nuoret ajattelevan. Virolaisen yhteiskunnan arvot tuntuvat olevan keskiajalta.

Kaikki tässä paholaisen hallitsemassa maailmassa tarvitsevat rahaa, täällä voi elää vain toisia syömällä. Ja raha on kaiken mittapuu, rahalla mitataan minkä arvoinen olet, kaikuu Lasnamäen lunastajan motto.

Lasnamäen lunastaja saa yhä synkempiä sävyjä. Täydelliseen ahdinkoon syösty Natalja on pakotettu tekemään saman ratkaisun kuin monet köyhät venäläisnaiset Virossa jo ennen häntä. Eräänä iltana hän tärisee pelosta peiton alla, juuri sen ikkunan alla jossa palaa oranssi valo. Ja suomenpoikaa ollaan jo hakemassa satamasta.

Sitten eräänä iltana Nataljan asiakkaaksi tulee venäläismies, Dmitri Dmitrjevits, joka ei haluakaan naida. Olisiko Nataljan mahdollista päästä hänen avullaan järkyttävästä ahdingostaan? Uusi elämä saattaa olla alkamassa, sillä Dmitri lupaa tulla käymään Nataljan ja Sofian kotona. Dmitrin mielestä naisissa on jotain kaunista, herkkää, kukoistavaa, silloinkin kun he ovat laihoja ja ryppyisiä, sellaisia joiden katsomisesta tulee apea olo. Sitä paitsi Natalja on kumminkin vielä pulskakin.

Sitten Natalja näkee keskellä talvea liihottavan perhosen. Sieluperhonen. Se on vaan niin kovin musta, ikään kuin hiilikellarista tullut. Ja jossain Lasnamäen toisella laidalla aloittaa Dmitri Dmitrjevits matkansa Lasnamäen poikki, hänen sydämensä pamppailee, hän on valmistautunut esittelemään Nataljalle kirjallisuutta. Sitten lumisade yltyy....

Mari Saatin Lasnamäen lunastajaa ei oikeastaan pitäisi olla edes olemassa, niin realistinen ja julma yhteiskuntakuvaus se nyky-Virosta on. Se on proosaa, joka hengittää vanhan neuvostorealismin perinnöstä. Sosialistisen realismin kertomus tavallisen kansalaisen onnellisesta elämästä, jota hyvä valtio suojelee, ei kuitenkaan toteudu Saatin romaanissa. Lasnamäen lunastaja avaa uuden ikkunan virolaisproosaan tavalla joka saa haukkomaan henkeä.

Mari Saat on julkaissut kolme novellikokoelmaa, neljä romaania sekä lastenkirjoja. Tallinnan teknisessä yliopistossa yritysetiikkaa opettava Saat vierailee tänä syksynä Helsingin kirjamessuilla.
ARTO TUOMINEN

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja
Suomennos: Tuula Friman
WSOY, 2011. Sivuja 141.

(Julkaistu Tiedonantajassa 29.10.2011)

Jussi Parviainen uudessa kirjassaan: ”Teuvo Hakkarainen on natsi”

2011-11-01T19:09:00.000+04:00

Näytelmäkirjailija Jussi Parviainen luonnehtii joulukuussa ilmestyvissä muistelmissaan perussuomalaisia ”natseiksi”. Erityisesti Parviaisen hampaissa on kohupersu Teuvo Hakkarainen.

”Teuvo Hakkarainen on natsi ja juntti, joka vastustaa ja pilkkaa ulkomaalaisia”, Parviainen kirjoittaa.

Timo Soinia Parviainen kuvailee ”natsipäälliköksi”, joka ei kuitenkaan ole fasisti.

”Monet natsit eivät voi olla fasisteja, koska sivistys ei riitä siihen”, Parviainen selittää.

Muistelmissaan Parviainen tarkastelee nykypäivän Suomea ja uraansa.

2011-10-28T22:00:00.000+04:00

2011-10-27T23:23:00.000+04:00

2011-10-27T23:14:00.001+04:00

Gaddafin perhe panee vireille syytteen Kansainvälisessä tuomioistuimessa.

2011-10-27T12:29:00.001+04:00

Muammar Gaddafin perhe panee vireille syytteen Haagin Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Gaddafin perheen asianajajan mukaan Libyan entisen johtajan murha suunniteltiin NATO:ssa.

Libyan väliaikaishallinnon taistelijat ottivat vangiksi haavoittuneen Gaddafin, minkä jälkeen häntä kidutettiin ja lopuksi tapettiin. Omaiset ovat myös tuohtuneita Gaddafin ruumiin häpäisemisestä, kun se jätettiin yleisesti nähtäville kaupungin tavaratalossa.

Venäjän Ääni

KOMINFORM http://www.kominform.eu

Lyhytfilmejä Korean demokraattisesta kansantasavallasta

2011-10-25T00:56:00.002+04:00

KUKOISTAVA KOREA!

Lyhytfilmejä Korean demokraattisesta kansantasavallasta

Maanantaina 07.11.2011 klo. 18:00-19:30.
Helsingissä, Kirjan talon juhlasalissa
(os. Kirjatyöntekijäkatu 10 b)

Korean dkt:ssa käydään nyt kampanjaa "kukoistavan ja voimakkaan maan" rakentamiseksi. Tätä rakennustyötä agitoidaan erityisesti maan tiedotusvälineissä. Suomi-Korea-seura on toteuttanut koosteen lyhyistä pohjoiskorealaisista TV-klipeistä, jotka esittelevät monipuolisesti esimerkiksi raskaan -ja kevyen teollisuuden saavutuksia, kulutustavaratuotantoa, IT-teollisuutta, maataloutta ja kansalaisten elinolojen kohentumista. Oman lisänsä näihin 3-8 minuutin mittaisiin lyhytfilmeihin tuovat pohjoiskorealaisten valtionyritysten tuotemainokset. Tilaisuudessa alustaa Suomi-Korea-seuran puheenjohtaja Antti Siika-aho. Videokooste on koreankielinen, mutta tarjolla on suomenkielinen tiivistelmä jokaisesta videosta.

Videoiltaan on vapaaehtoinen 3 euron pääsymaksu.

TERVETULOA!

Suomi-Korea-seura ry.
www.suomikorea.net

Gaddafin testamentti. Allahin, laupiaan ja armeliaan nimeen.

2011-10-22T12:51:00.000+04:00

Tein kaikkeni, jotta kansalaisillani olisi koti, sairaanhoito ja koulutus. Jos kansalaiset olivat nälkäisiä, järjestin ruokaa. Tein kaikkeni 40 vuotta, ehkä kauemminkin. Jopa Benghazin erämaasta tein viljelysmaata. Uhmasin cowboy-poika Reaganin hyökkäyksiä. Murhatessaan orvon ottotyttäreni hän oli yrittämässä saada minut hengiltä, vaan vain viattoman lapsen sai hän murhattua.

Autoin afrikkalaisia siskoja ja veljiä rahalla, jonka sijoitin Afrikan unioniin. Tein kaiken voitavani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä todellinen demokratia on – sellainen, missä kansalaisten omat käräjät hoitavat maan hallinnon. Se vain ei riittänyt koskaan kaikille, niin minulle kerrottiin. Ei edes sellaisille, joilla oli kymmenen huoneen asunto, uudet puvut ja uudet huonekalut, mikään ei tuntunut riittävän. Niin itsekkäitä olivat jotkut, että kertoivat amerikkalaisille, että Libyassa tarvitaan "demokratiaa" ja "vapautta". Nämä tietämättömät eivät ymmärtäneet, että kyseessä olisi kurkunkatkaisujärjestelmä, jossa mahtavin kukistaa muut.

Sanat demokratia ja vapaus huumasivat jotkut niin, etteivät he tajunneet, mitä ne Amerikassa tarkoittivat: ei ilmaista terveydenhoitoa, ei ilmaisia lääkkeitä eikä asuntoja, ei ilmaista koulutusta ja ravintoa. Tai ilmaista ravintoa kyllä oli, kerjäämällä ja menemällä leipäjonoon.

Mikään, mitä tein, ei tuntunut riittävän joillekin. Toiset taas tiesivät, että olin Gamal Abdel Nasserin perillinen, ainoan todellisen arabi- ja muslimijohtajan sitten Salah'a'Deenin, joka vaati Suezin kanavan kansansa haltuun siten kuin minä vaadin Libyan oman kansani haltuun. Hänen jalanjälkiään yritin seurata, jotta saisin pidettyä siirtomaavallan ja sen varkaat poissa.

Nyt maahan on hyökännyt maailman mahtavin sotilasvoima. Afrikkalainen pikkuveljeni Obama tahtoo minut hengiltä, riistää maamme vapauden, viedä meiltä ilmaisen asumisen, ilmaiset lääkkeet, ilmaisen koulutuksen sekä ruoan ja korvata kaiken amerikkalaisella varaskulttuurilla, jota sanotaan "kapitalismiksi".

Kaikki "kolmannessa maailmassa" asuvat tietävät, mitä se merkitsee. Se merkitsee suuryritysten ympäriinsä levittäytynyttä korporaatiovaltaa, josta kansalaiset saavat kärsiä. Sikäli kuin se minusta riippuu, vaihtoehtoja ei ole, minun on pakko puolustaa kantaani. Jos Allah tahtoo, olen kuoleva omalla tielläni, sillä tiellä, jolla Libyaan saatiin toimivat maatilat, ruokaa ja terveydenhoitoa. Pystyimme jopa auttamaan afrikkalais- ja arabiveljiämme pääsemään samalle tielle kuin Libyan jamahirija.

En tahdo kuolla, mutta jos niin pakko, jotta tämä maa säästyisi yhdessä niiden tuhansien kanssa, jotka ovat lapsiani, olkoon niin.

Olkoon tämä testamentti ääneni maailmalle, joka kertoo, miten nousin NATO:n ristiretkiä vastaan, julmuuksia vastaan, petosta vastaan, lännen kolonialistisia pyrkimyksiä vastaan, ja miten seisoin afrikkalais- ja arabiveljieni rinnalla valaisten heille tietä. Sillä välin kun muut rakensivat linnoja, itse asuin tavallisessa talossa ja teltassa. En ikinä unohtanut nuoruuttani Sirtessä, en koskaan tuhlannut kansallisomaisuutta typeryyksiin. Ja kuten Sala'a'Deen, joka hänkään ei kahminut itselleen omaisuuksia Jerusalemista, en minäkään ottanut juuri mitään.

Lännessä jotkut sanovat minua "hulluksi" tai "mielipuoleksi". He kyllä tietävät totuuden, mutta jatkavat silti valehteluaan. He tietävät, että Libya on riippumaton ja vapaa kolonialismista. Se oli ja on minun tieni ja näkemykseni. Minulle on selvää, että taistelen viimeiseen hengenvetoon pitääkseni maan vapaana. Auttakoon kaikkivaltias meitä pysymään totuudessa ja vapaina.

Muammar Gaddafi, 17.4.2011

Lähde: Sri Lanka Sunday Times

Pankkien vastuun ja uhrien muistopäivä

2011-10-17T11:57:00.002+04:00

Asetamme tänä vuonna 2011 seppeleen ja kynttilän Nordean Helsingin Aleksanterinkadun konttorin ovelle maanantaina 17.10.2011 klo 15:15 pankkien uhreille ja muistuttaaksemme pankkien vastuusta. Jatkamme tässä perinnettä, jossa päivä on 16.10. mutta sen sattuessa viikon lopulle, voidaan toimia seuraavana maanantaina kuten nyt. Paikalla pidetään puheita ja kaikki halukkaat voivat laittaa oman kynttilän ja pitää puheen. Yhdeksi puhujaksi on lupautunut Pekka Tiainen. Vastaavasti muilla paikkakunnilla voidaan käydä viemässä ainakin kynttilä.

Vielä ovat muistissa 1990-luvun laman uhrit, kun pankit ajoivat yrityksiä konkursseihin ja pakkolunastivat ihmisten asuntoja pilkkahinnoilla. Pankkien työntekijöihin kohdistettiin joukkoirtisanomiset. Asiakkaat ovat olleet piittaamattoman ja huonon kohtelun kohteina. Vastaavia menettelytapoja on jatkettu 2000-luvulla.

Asiakkaiden huono kohtelu on Suomessakin saanut jatkoa Nordean henkilöstön vähentämis- ja irtisanomisilmoituksesta, vaikka se tekee ennätyksellisiä voittoja.

Finanssikriisissä pankkien vastuuton toiminta ajoi maailman talouden vaikeuksiin ja niitä pystyssä pitäneet valtiot velkaannutettiin. Näitä velkoja laskutetaan ja peritään kansalaisilta, yrittäjiltä ja elinkeinoelämältä. Miljoonat ja sadat miljoonat ihmiset ovat maailmanmittaisesti joutuneet kärsimään pankkien epäterveiden toimintatapojen seurauksista, kun pankit ovat siirtyneet palvelutehtävästään varojen hankkimiseksi muiden kustannuksella ja pyrkineet kiertämään lakia ja myös sitä rikkoneet, jos eivät jää kiinni tai joudu vastuuseen.

Seppele ja kynttilä muistuttavat siitä, että pankkien toiminnan seurauksena myös moni elämä päättyi ja monet muut eivät voi olla enää näkemässä sitä päivää, kun vääryydet oikaistaan.

Tervetuloa kaikki paikalle: Kansalaisten pankkivalvontaverkosto

Kansalaisten pankkivalvontaverkosto perustettu, koska viralliset pankkivalvojat eri maissa keskittyvät huolehtimaan, että pankit saavat riittävästi varoja asiakkaiden, kansalaisten, yritysten ja valtioiden kustannuksella. Verkoston nimissä voi järjestää tutkintaa ja toimintaa, joka pysyy laillisuudessa.

Seuraavat iskulauseet keksittiin plakaatteihin yhteisessä tilaisuuden suunnittelu tapaamisessa. Näitä voi jokainen keksiä lisää.

-Vallataan Wall Street Aleksi
-Älä potki toimihenkilöä
-Kansanpankki perustettava !
-Pankkituki - pohjaton muki
-Meidän pankki - roskapankki
-Rahalla ei ole isänmaata
-Hei pankkiukot hyppikää - helvettiin
-Rahavirrat katkaistava veroparatiiseihin
-Rahat pankille tai henki
-Pankki ei ole jumala
-Pankki - laillistettua laittomuutta
-Pankki - laillinen musta aukko
-Rosvopankki - pankkirosvo
-Pankkituki - väärä raha

Moskova valmistautuu Euraasian Liiton perustamiseen. Juha Molari ja Evgenia Hilden-Järvenperä toivovat mukaan myös Suomea.

2011-10-15T17:35:00.003+04:00

Juha Molari ja Evgenia Hilden-Järvenperä Euraasian Liittoa tukevien kansalaisjärjestöjen Venäjä-Internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman perustamiskokouksessa Moskovassa tänään.

Suomen delegaatio osallistui tänään Moskovassa uuden valtioliiton Euraasian Liiton suunnitteluun Venäjä-Internationaalin perustamiskokouksessa. Puheenjohtaja Dmitri Jermolajev ilmoitti tavoitteeksi euraasialaisen kansanrintaman perustamisen tueksi Putinin esittämälle euraasialaiselle valtioliitolle. Teologian tohtori Juha Molari esiintyi tilaisuudessa toivottaen hankkeelle Jumalan siunausta ja huomauttaen, että sananvapaus toteutuu Suomessa usein vain Venäjän tiedotusvälineiden kautta. Suomen antifasistisen komitean edustajana Evgenia Hilden-Järvenperä ehdotti myös Suomen liittämistä tulevaan euraasialaiseen valtioliittoon ja luki netistä printaamiaan suomalaisia mielipiteitä, joissa tuettiin liittymistä Venäjään. Suomen edustajat kertoivat myös siitä, että Venäjän presidentinvaalien alla Suomen mediat, Helsingin Sanomat eturintamassa, lietsovat hysteeristä ja sairaalloista venäläisvihaa.

Kokousvideo kokonaisuudessaan täällä: http://kreml.tv/2011/10/15/inter_russia/

Venäjä-internationaalin kotisivu: http://silafronta.ru/

«World without nazism» appeals against the distortion of history

2011-10-14T17:03:00.000+04:00

On October 14 in Prague, representatives of nineteen non-governmental organizations from 13 countries of Central and Eastern Europe, signed in the presence of Czech Prime Minister and Vice-President of the European platform, the so-called «European memory and conscience.»

The process that had developed after the Prague Declaration in 2008 declares the equal responsibility of the communist and the Nazi regime for crimes committed in the twentieth century (especially the outbreak of World War II), calls for recognition of August 23 as a European Day of Remembrance for the victims of totalitarian regimes.

The equation of the two totalitarian regimes – communist and Nazi is nothing more than an attempt of some countries of Eastern Europe to whitewash the criminal regimes who collaborated with Hitler, to shift responsibility for the genocide only to Germans, to present those by whose hands were committed the mass murder of thousand and millions innocent people as “fighters against the communist regime”.

It is not difficult to see among those who called for «condemnation of communism» – right-wing political forces, social movements, pseudo-scientific research centers and museums, self-proclaimed spiritual and political successors of collaborators, Legionnaires’ Waffen SS, Forest Brothers, Bandera, and other supporters of the Nazis.

It is no coincidence that the tendency to equate Soviet and the Nazi regime against a background of rapid nazification and radicalization of social consciousness in the former communist bloc.

In the Baltic countries, the development of this trend is most alarming. Rehabilitation of Nazism is supported by the governments and parliaments of these countries. Each year the president of Estonia awards her country’s official veterans of Waffen SS, Estonian Ministry of Defence budget allocates funds to support veterans of the Nazis. In Latvia, the neo-Nazi party is getting ready to receive ministerial portfolios in the new government. Lithuania uses its membership in Interpol for search and extradition of Vilna Ghetto Partisans living in Israel. As is known, since Baltic countries , had gained independence, no local Nazi was sentenced to prison, and many were acquitted.

In Romania, the country’s president speaks openly about his sympathies for fascist Antonescu. Situation is no better in Moldova, where squares of the counties capital bear the name of Antonescu, and the parliament had passed a law allowing removal of the monument to Red Army soldiers.

In Hungary one of the major political parties declares in their ideology and the symbols the continuity with Hungarian fascists.

Glorification of Nazism not only distorts the past, but also endangers the future of these countries. A new generation of Europeans grows up with the idea that crimes of the Nazi collaborators are not important, as long as they committed in the name of «the struggle for independence.»

The signatories of the platform on «European memory and conscience» declared their intent to write textbooks on the history of Europe for high-school and university students. In these tutorials under the guise of arguments on equal responsibility of Stalin and Hitler for inciting war, European students will be inculcated with tolerance for those, who siding with the Nazis, sullied his hands in the blood of innocent victims of Nazism.

Based on the above the International Human Rights Movement «A world without Nazism» declares the following:

The thesis about equal responsibility of the two totalitarian regimes for the outbreak of World War II is historically unfounded, since it does not take into account the role of Western European democracies, especially Britain and France, in the collapse of the so-called «Versailles» system of the world order that emerged after the First World War and Hitler’s aggression in pushing to the east. «Munich Agreement» and subsequent non-aggression pacts with Nazi Germany by Britain and France (1938) which became the first starting point, a necessary and sufficient condition for the outbreak of World War II, decision that freed Hitler’s hands for his annexation policy towards Eastern European countries.

All the talk by signers of so-called platform of «European memory and conscience» of the alleged responsibility of the Soviet Union for the war are intended not only to rewrite the history of the XX century and glorify the collaborators, but also to reconsider decisions of the Nuremberg trials and the postwar world order, that in itself leads to unpredictable consequences.

Declared attempts to rewrite the history books (in fact, in Eastern European countries this process has already started long ago), lead to the education of a generation which has no «vaccine» against Nazism, and therefore is able to repeat the mistakes of their grandfathers and great grandfathers, who made the greatest catastrophe of the twentieth century. The coming to power in Latvia of the government, which consists of ultra-nationalists, is a direct result of this practice – in fact 80% of those that voted for them in the last parliamentary elections – are young people who were educated in independent Latvia.

International Human Rights Movement «World without Nazism» appeals to the leadership of the European Parliament, the Parliamentary Assembly of the European Council to dissociate themselves from this initiative, since it involves a distortion of historical facts and for many European countries serves as a signal to the justification and glorification of their own collaborators, that objectively leads to a revival of Nazism.

We offer a wide open scientific discussion on the history of the twentieth century, which could shed some light on the crimes of totalitarian regimes and the role of the Western democracies in the outbreak of World War II, the level of collaboration in Eastern Europe in 40 years of the twentieth century and the responsibility of today’s politicians for the revival of Nazism. In this issue any indiscriminate labeling is not based on a scientific basis is unacceptable.

We encourage the European Council to establish a working group of experts from around the world, including experts from IHRM «World without Nazism» in order to prepare a textbook on history of the twentieth century, which could be recommended as a model for the ministry’s of education of the countries – members of the European Council. It will be based on a serious scientific study, as well as the decisions of international judicial and political authorities on which basis the postwar world order had been built. This book could form the basis for the study for European students to understand this complex historical period.

2011-10-12T11:43:00.000+04:00

2011-10-10T14:27:00.000+04:00

Vain riippumattomuus takaa ihmisoikeudet. Juha Kieksi, Juche-seminaari, Helsinki. 6.10.2011.

2011-10-08T15:52:00.000+04:00

Mitä moninaisimmista medioista saamme lukea usein, miten Pohjois-Koreassa ei ole ihmisoikeuksia, ihmisiä teljetään leireille poliittisten mielipiteittensä vuoksi ja että Pohjois-Koreaa hallitsee "diktaattori" Kim Jong Il. Mitenhän asia oikein mahtaa olla?

Maailmassa käydään edelleen kamppailua sosialismin ja kapitalismin välillä niin kuin on tehty viimeiset 150 vuotta. Kritiikki KDKT:n ihmisoikeuksia kohtaan on osa tätä kamppailua, jossa ratkaistaan mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Valitsemmeko tien kansojen itsemääräämisoikeuksien puolesta kohti riippumattomuutta vaiko tien suurpääoman etujen puolustamiseksi ja kansojen loputtomaksi kurjistumiseksi.

Yleismaailmalliset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Ihmisoikeudet on määritelty 1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, johon KDKT:kin on sitoutunut. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmisoikeuksien julistuksen periaatteet on taattu KDKT:n vuoden 2010 perustuslaissa seuraavasti:

Kansalaisten oikeudet:

Korean demokraattisessa kansantasavallassa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet perustuvat kollektiiviseen periaatteeseen "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". 63 art.

Valtio turvaa pysyvästi aidot demokraattiset vapaudet ja oikeudet sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kaikille kansalaisille. 64 art.

Kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. 65 art.

Kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta. 66 art.

Kansalaisilla on puhe-, lehdistön, kokoontumis-, yhdistymis- ja mielenosoitusvapaus. 67 art.

Kansalaisilla on uskonnon vapaus. 68 art.

Kansalaisilla on oikeus tehdä valituksia ja esittää anomuksia. 69 art.

Kansalaisilla on oikeus työhön. Kaikki terveet kansalaiset valitsevat ammattinsa oman halunsa ja lahjojensa mukaisesti ja heille turvataan vakinainen työ ja työolosuhteet. Kansalaiset tekevät työtä kykyjensä mukaan ja saavat korvauksen tekemänsä työn määrän ja laadun mukaan. 70 art.

Kansalaisilla on oikeus lepoon. 71 art.

Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan lääkärinhoitoon. 72 art.

Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan koulutukseen. 73 art.

Kansalaisilla on tieteen, kirjallisuuden ja taiteen harjoittamisen vapaus. 74 art.

Kansalaisilla on asumisen ja matkailun vapaus. 75 art.

Naisilla on tasavertainen yhteiskunnallinen asema ja samat oikeudet kuin miehillä. 77 art.

Avioliitto ja perhe ovat valtion suojeluksessa. Valtio kiinnittää suurta huomiota perheen, yhteiskunnan perussolun, lujittamiseen. 78 art.

Kansalaisille turvataan henkilökohtainen ja asunnon koskemattomuus ja kirjeenvaihdon yksityisyys. Kansalaista ei saa valvoa tai pidättää eikä kotietsintää järjestää muuta kuin lain nojalla. 79 art.

Kansalaisten velvollisuudet

Kansalaisten tulee lujasti suojata kansan poliittista ja ideologista yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, eheyttä ja ihmisten yhteenkuuluvuutta. Kansalaisten tulee palvella organisaatioitansa ja kollektiivia sekä työtä uskollisesti yhteiskunnan ja ihmisten parhaaksi. 81 art.

Kansalaisten tulee noudattaa tarkoin valtion lakeja ja sosialistista elämäntapaa ja puolustaa kunniaansa ja arvokkuuttaan Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisina. 82 art.

Kansalaisten pyhä velvollisuus ja kunnia on tehdä työtä. Kansalaisten tulee vapaaehtoisesti ja rehellisesti osallistua työhön ja noudattaa tarkoin työkuria ja työaikoja. 83 art.

Kansalaisten tulee käsitellä valtion ja yhteistä omaisuutta huolella, vastustaa sen kaikenlaista väärinkäyttöä ja tuhlausta ja hoitaa kansantaloutta uutterasti isännän asentein. Valtion ja yhteiskunnallisten osuustoimintajärjestöjen omaisuus on loukkaamaton 84 art.

Kansalaisten tullee jatkuvasti lisätä vallankumouksellista valppautta ja uskollisesti taistella valtion turvallisuuden puolesta. 85 art.

Kansallinen puolustus on kansalaisten korkein velvollisuus ja kunnia. Kansalaisten tulee puolustaa maata ja palvella armeijassa lain säätämällä tavalla. 86 art.

Vapaus riistosta ja oikeus työhön

Porvarillisen demokratian käsitys ihmisoikeuksista nostaa esiin yleensä yksikön vapauden käsitteen. Porvarillinen vapauden käsite on kuitenkin tarkoitushakuinen. Sillä ei länsimaissa tarkoiteta vapautta riistosta eikä oikeutta työhön, jotka ovat keskeisiä vapauden ilmenemismuotoja sosialistisessa yhteiskunnassa, kuten Pohjois-Koreassa.

Tai niin kuin korealaiset sanovat, riippumattomuus on sellaisen ihmisen ominaisuus, joka haluaa elää ja kehittyä riippumattomana halliten maailmaa ja omaa kohtaloaan. Riippumattomuus on ominaisuus, joka vastustaa kaikenlaista alistamista ja käskyvaltaa. Perustuslain 63 artikla kuvaa hyvin korealaista yhteiskuntaa: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Ellei ihminen ole vapaa köyhyydestä ja riistosta, kaikki muut yksilön oikeudet ja vapaudet jäävät hänelle vähäpätöisiksi. Pohjois-Koreassa työttömyyttä ei ole koska valtio takaa oikeuden työhön perustuslain mukaan. Suomenkin perustuslaissa on oikeus työhön (18 §), mutta se ei toteudu. Yli 10 % työvoimasta on työttömänä, kursseilla tai pätkätöissä, jotka eivät takaa köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa. Työttömyyden myötä yli 10 % työvoimasta sysätään myös työhön liittyvien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle - syrjäytymisvaaraan.

Vaalit Koreassa

Kuten aiemmin todettiin, perustuslain 66 artiklan mukaisesti kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta.

Vaalikäytäntö on kuitenkin hieman erilainen kuin meillä länsimaissa on totuttu. Vaalit ovat enemmistövaalit, joissa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas. Asetettu ehdokas voidaan varsinaisissa vaaleissa vain joko hyväksyä tai hylätä.

Tämän perusteella väitetään, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei ole käytännössä demokratiaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Korean työväenpuolue ja muuta kansalaisjärjestöt ovat asettaneet ehdokkaat kaikilla tasoilla pitkällisessä prosessissa, jonka kuluessa käydään vaalikamppailu siitä kenet asetetaan ehdolle. Näin ollen vaalikamppailu on paljon lähempänä tavallista ihmistä kuin vaikkapa täällä Suomessa eikä valintaa ratkaise käytettävissä oleva rahamäärä vaan henkilön ominaisuudet ja työskentely kollektiivin puolesta. Valituksi tulleilla ehdokkailla on ns. imperatiivinen mandaatti. Heitä velvoittavat juridisesti ne ohjelmat ja tavoitteet, joihin he ovat vaaleja edeltävässä prosessissa sitoutuneet.

Lisäksi on muistettava, että Koreassa on Korean työväenpuolueen lisäksi kaksi muutakin puoluetta; Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja uskonnollinen Chondoistinen puolue.

Ruohonjuuritason demokratiaa

Korean demokraattisessa kansantasavallassa tuotantovälineet mukaan lukien media ovat yhteiskunnan omistuksessa kun taas Suomessa tiedotusvälineet ovat osa suuria, jopa kansainvälisiä mediakonserneja. On totta, että Suomessa toteutuu eräänlainen lehdistön vapaus teoriassa KDKT:ta monipuolisemmin. Käytännön kannalta olennaisinta on kuitenkin se, kuinka hyvin tavallisen kansalaisen toiveet ja ehdotukset toteutuvat, kuinka hyvin yhteiskunta pystyy korjaamaan virheitään. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna KDKT:n tilanne on Suomea valoisampi.

Pohjoiskorealainen yhteiskunta perustuu neuvostoihin, jotka ovat ruohonjuuritason elementtejä, mitkä turvaavat suoran demokratian toteutumisen. Työpaikka ja kaupunginosa neuvostoissa käydään jatkuvasti keskusteluita yhteiskunnan kehittämiseksi ja työväestön elinolojen parantamiseksi. Neuvostojen kautta kehittämisideat yhteiskunnan parantamiseksi etenevät alhaalta ylöspäin. Pelkän kritiikin esittäminen ilman korjausehdotusta ei ole kovin hedelmällistä. Korealaisessa järjestelmässä tämä on otettu erinomaisen hyvin huomioon. Esimerkkinä ruohonjuuritason kehittämisehdotuksista voidaan mainita tupakoinnin vastainen taistelu. Vielä 5 vuotta sitten 80 - 90 % korealaisista miehistä tupakoi, mukaan lukien pääsihteeri Kim Jong Il. Kampanjan aikana ruohonjuuritasolta nousi ehdotus, että pääsihteeri Kim Jong Ilin tulisi lopettaa tupakointi, jotta hän toimisi positiivisena esimerkkinä muille. Näin sitten tapahtuikin.

Länsimainen media ideologian levittäjänä

Länsimaissa media toimii teorian mukaan yhteiskunnan vahtikoirana ja tuo esiin yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä epäkohtia. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Pääosa mediasta on kansainvälisen suurpääoman hallinnassa ja edistää systemaattisesti suurpääoman edustamia arvoja ja maailmankuvaa. Täsmälleen samaa maailmankuvaa, jota johtavat poliitikot edustavat.

Median avulla muokataan mielipiteitä ja käydään informaatiosotaa suurpääoman vallan ja riippumattomuuden välillä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Jugoslavian sota, Irakin sota tai Libyan sota. Yhteistä näille tapahtumille on se, että kaikkiin näihin maihin on hyökätty länsimaiden geopoliittisten intressien turvaamiseksi, vaikka interventiot onkin naamioitu ihmisoikeuksien puolesta tehdyiksi hyökkäyksiksi. Ennen hyökkäystä ja hyökkäyksen aikana tiedonvälitys on valjastettu tuottamaan näiden yhteiskuntien hallintoa demonisoivia uutisia. USAn puolustusministeriön tuottaa systemaattisesti uutisia, jotka eivät ole totta, mutta joiden tehtävä on muokata mielipideilmastoa hyökkäyssodille otollisemmaksi. Esimerkiksi Libyan sodan alkuviikkoina uutisoitiin hallituksen joukkojen suorittamista joukkoraiskauksista. Riippumattomat selvitykset osoittivat nämä väitteet kuitenkin valheellisiksi. Tässä pätee natsi-Saksan propagandaministeri Göbbelsin ajatus siitä, että kannattaa kertoa tarpeeksi suuri valhe, sillä sitä uskotaan paremmin kuin pientä.

KDKT mielipiteiden muokkauksen kohteena

Mielipideilmaston muokkaaminen Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan on myös arkipäivää. Otetaanpa esimerkkejä. Väitetään, että KDKT:ssa kuoli nälkään 2,5 miljoonaa ihmistä 1990-luvun puolivälin katastrofeissa. Todellisuudessa kuolleita oli 400 000 eivätkä hekään kaikki kuolleet nälkään vaan puhtaan ja likaisen veden sekoittumiseen tulvien yhteydessä. Toinen sitkeä väite on, että KDKT:ssa on vankileireillä 150 000- 200 000 poliittista vankia. Todellisuudessa kyse on kokonaisvankimäärästä joka sekin on yläkanttiin. Väkilukuun suhteutettuna USA:ssa on vankeja paljon KDKT:aa enemmän. Kannattaa myös muistaa sellaiset väitteet kuin että Kim Jong Il olisi kieltänyt naisten polkupyörällä ajon tai että Pjongjangista olisi häädetty pois kaikki invalidit. Nämä molemmat väitteet me Koreassa käyneet olemme pystyneet toteamaan omin silmin valheelliseksi propagandaksi.

Harvassa ovat ne uutiset, joissa kerrottaisiin korealaisen yhteiskunnan saavutuksista vaikkapa kulttuurin, koulutuksen ja tieteen saralla.

Harvalla suomalaisella on kuitenkin mahdollisuutta tai halua perehtyä Korean tilanteeseen yhtä tarkasti kuin meillä Korean ystävillä. Niinpä USA:sta peräisin oleva propaganda lyö läpi ja täyttää tehtävänsä.

Riippumaton media länsimaissa

Käytännössä tavallinen kansalainen ei voi saada esiin suurpääoman eduista poikkeavia näkemyksiään mediassa. Ja jos joskus saa, yksilö leimataan oudoksi ja poikkeavaksi, johon ei voi suhtautua vakavasti. Samanlaista politiikkaa harjoittavat länsimaissa valtion omistamat mediat, Suomessa YLE. Nekin edustavat suurpääoman etujen mukaista politiikkaa, jonka mukaan kapitalismia kannattavien yksilöiden vapaus on yhteiskunnan kantava voima. Demokratiaa puolustetaan, kunhan demokraattisen päätöksenteko ei heikennä taloutta, vaikuta suurpääoman mahdollisuuksiin maksimoida voittonsa tai muulla tavoin heikennä länsimaiden geopoliittisia intressejä ympäri maailmaa.

Länsimaisessa yhteiskunnassa on mahdollista tietyin rajoituksin perustaa suurpääomasta riippumatontakin mediaa. Käytännössä sen näkyvyys jää kuitenkin marginaaliseksi johtuen siitä, että vaihtoehtoinen lehdistön taloudelliset resurssit ovat hyvin puutteelliset ja että jatkuva porvarillisen median myllytys aivopesee kansalaisia. Niiden kansalaisten, joiden mielenkiinto ei 100 %:sti kohdistu yhteiskunnallisten asioiden todellisen tilan arviointiin ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa porvarillisen median luomia mielikuvia.

Riippumattoman lehdistön ei tästä syystä ole mahdollista laajentua, koska siltä puuttuvat mainostulot lähestulkoon kokonaan.

Vain riippumaton yhteiskunta takaa ihmisoikeuksien toteutumisen

Porvarillisen median toinen rooli on kansalaisten passivointi mahdollisimman paljon kuluttaviksi kansalaisiksi. Sosiologisten haastatteluiden ja psykologisten kokeiden tuloksena on kehitetty hieno tavaroiden ja aatteiden mainostuksen metodiikka, huiputtamisen ja valehtelun metodiikka. Median avulla kansalaisten huomio kiinnitetään yhteiskunnallisten epäkohtien sijasta täysin epäolennaisiin seikkoihin, passivoidaan ihmisiä, jolloin he eivät jaksa kyseenalaistaa kapitalismin lainsalaisuuksia. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mikä juche-aatteella on ihmisen roolista.

Juche-aatteen mukaisesti tietoisuus voidaan jakaa ideologiseen tietoisuuteen ja tietämykseen. Ideologinen tietoisuus on tietoisuuden laji, joka heijastaa ihmisen vaatimuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tietämys sen sijaan on tietoisuutta ympäröivän maailman olennaisista ja luonteenomaisista piirteistä ja tapaa, jolla maailmaa voidaan muuttaa sopusoinnussa ihmisen tarpeiden kanssa.

Ideologinen tietoisuus määrittää tiedon muodostamisen suunnan ja ohjaa tietämyksen käyttämistä ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä korkeampi ideologisen tietoisuuden taso ihmisellä on, sitä aktiivisemmin hän hankkii tieteellistä tietoa ja soveltaa sitä palvelemaan yhteiskuntaa, kollektiivia ja kansaa.

Ihmisen riippumattomuus edellyttää, että hän on tietoinen riippumattomuudestaan. Tietoisuus riippumattomuudesta tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihminen on kohtalonsa herra ja muovaa itse oman kohtalonsa. Tietoisena riippumattomuudestaan ihminen voi toimia aktiivisesti kieltäytymällä kaikista kahleista ja taistelemalla vallankumouksellisesti riippumattomuuttaan uhkaavaa sortoa vastaan. Siksi voidaan sanoa, että tietoisuus riippumattomuudesta on juuri se ratkaiseva tekijä, joka määrittää riippumattomuuden.

Tämän tietoisuuden ja riippumattomuuden tiedostamisen länsimainen media yrittää estää.

Ihminen on ihminen vain yhteiskunnassa, jossa hän pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan. Juche-aatteen mukaisesti yhteiskunnallinen elämä on jakautunut poliittiseen, taloudelliseen sekä ideologiseen ja kulttuuriseen elämään. Tärkein näistä on poliittinen elämä.

Presidentti Kim Il Sungin mukaan ”Poliittinen elämä, joka antaa ihmisille aidot poliittiset vapaudet ja oikeudet valtion ja yhteiskunnan hallitsemiseksi ja takaa heille arvokkaan yhteiskunnallis-poliittisen yhteyden sekä antaa mahdollisuuden lisätä siihen hohtoa, on tärkeintä kaikelle heidän toiminnalleen.”

Toinen yhteiskunnallisen elämän alue on taloudellinen elämä. Taloudellinen elämä on yhteiskunnallista elämää kulutustarvikkeiden kuten ruoan, vaatetuksen ja asumisen tuottamiseksi, jakamiseksi ja vaihtamiseksi. Taloudellinen elämä muodostaa yhteiskunnan perustan. Taloudellinen elämä mahdollistaa poliittisen, ideologisen ja kulttuurielämän aineellisen perustan.

Kolmas yhteiskunnallisen elämän alue on ideologinen ja kulttuurielämä. Ihmiselle ei riitä pelkkä ruoka, vaatetus ja asunto vaan hän haluaa sen antavan kauneusarvoja, ylevyyttä, elämälle terveen aatteellisen perustan, rikkaita tunnekokemuksia ja laajan tietouden. Näiden henkisten ja kulttuuriin liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ihmisellä on ideologinen ja kulttuurielämä. Ideologisen ja kulttuurielämän kautta ihmiset hankkivat itsenäisen ideologisen tietoisuuden, luomisvoiman sekä ylevät henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet voidakseen kohdata mitä monimuotoisimmat kulttuuriset ja henkiset vaatimukset.

Ideologinen ja kulttuurinen elämä mahdollistaa ihmisen varustautumisen sellaisella itsenäisellä ideologialla, tieteellä ja koulutuksella, jota vaaditaan ihmisen keräämän tieteellisen tiedon edelleen kehittämiseksi, julkisen terveydenhoidon ylläpitämiseksi, urheilun ja oman terveyden ylläpitämiseksi, taiteista ja kirjallisuudesta nauttimiseksi.

Aito ideologinen ja kulttuurielämä on mahdollista vain sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa kansa toimii yhteiskunnan luovana hallitsijana. Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee terveen elämän, ideologian ja kulttuurin malli, joka heijastaa ihmisen olennaisimpia vaatimuksia. Siksi vain tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat nauttia aidosta ideologisesta ja kulttuurielämästä samalla kuin he kehittävät itseään yhä voimakkaammiksi.

Ideologisella ja kulttuurisella elämällä on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisessa elämässä. Koska poliittinen ja taloudellinen elämä ovat ihmisten elämää, niiden taso ja kehittyneisyys riippuvat kansan valmiuksista. Kansa on valtion ja yhteiskunnan alkuperäinen luoja ja toimija, joka voi luoda ja nauttia enemmän aineellisesta hyvinvoinnista vain, jos he yhteiskunnallisina toimijoina ovat hankkineet itselleen korkean ideologisen ja kulttuurisen tietoisuuden, kyvyn luovuuteen, korkeat henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet monimuotoisen kulttuurisen ja ideologisen elämän parissa.

Näin ollen ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole kiinni siitä, mitä perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä on ihmisille taattu, vaan kyse on siitä, että ihmisten pitää olla riippumattomia ja tunnistaa oma riippumattomuutensa saavuttaakseen ihmisoikeudet.

Voidaan sanoa, että porvarillinen media estää ihmisoikeuksien toteutumisen Suomessa ja muualla länsimaissa. Pohjoiskorealainen yhteiskunta antaa tavalliselle kansalaiselle huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa.

Neuvostoliittolainen professori Sahnazarov kirjoittaa valtio-opin kirjassaan: ”Ei voi olla vapaa kansa joka sortaa muita kansoja. Voiko rehellinen ihminen tuntea itsensä vapaaksi, jos maansa nimissä tehdään huutavaa vääryyttä.”

Kirjallisuutta

50 kysymystä ja vastausta Juche-aatteesta. KASS. Pyongynag.

Korean demokraattisen kansantasavallan sosialistinen perustuslaki. 2010. Pyongyang.

Kim Jong Il (1982): Juche-aatteesta. Pyongyang.

Sahnazarov G (1972): Sosialistinen demokratia - teorian kysymyksiä. Kustannusliike edistys, Moskova.