torstai, 27. lokakuuta 2011
Gaddafin perhe panee vireille syytteen Kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Muammar Gaddafin perhe panee vireille syytteen Haagin Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Gaddafin perheen asianajajan mukaan Libyan entisen johtajan murha suunniteltiin NATO:ssa.
Libyan väliaikaishallinnon taistelijat ottivat vangiksi haavoittuneen Gaddafin, minkä jälkeen häntä kidutettiin ja lopuksi tapettiin. Omaiset ovat myös tuohtuneita Gaddafin ruumiin häpäisemisestä, kun se jätettiin yleisesti nähtäville kaupungin tavaratalossa.
Venäjän Ääni
KOMINFORM http://www.kominform.eu
Libyan väliaikaishallinnon taistelijat ottivat vangiksi haavoittuneen Gaddafin, minkä jälkeen häntä kidutettiin ja lopuksi tapettiin. Omaiset ovat myös tuohtuneita Gaddafin ruumiin häpäisemisestä, kun se jätettiin yleisesti nähtäville kaupungin tavaratalossa.
Venäjän Ääni
KOMINFORM http://www.kominform.eu
tiistai, 25. lokakuuta 2011
Lyhytfilmejä Korean demokraattisesta kansantasavallasta
KUKOISTAVA KOREA!
Lyhytfilmejä Korean demokraattisesta kansantasavallasta
Maanantaina 07.11.2011 klo. 18:00-19:30.
Helsingissä, Kirjan talon juhlasalissa
(os. Kirjatyöntekijäkatu 10 b)
Korean dkt:ssa käydään nyt kampanjaa "kukoistavan ja voimakkaan maan" rakentamiseksi. Tätä rakennustyötä agitoidaan erityisesti maan tiedotusvälineissä. Suomi-Korea-seura on toteuttanut koosteen lyhyistä pohjoiskorealaisista TV-klipeistä, jotka esittelevät monipuolisesti esimerkiksi raskaan -ja kevyen teollisuuden saavutuksia, kulutustavaratuotantoa, IT-teollisuutta, maataloutta ja kansalaisten elinolojen kohentumista. Oman lisänsä näihin 3-8 minuutin mittaisiin lyhytfilmeihin tuovat pohjoiskorealaisten valtionyritysten tuotemainokset. Tilaisuudessa alustaa Suomi-Korea-seuran puheenjohtaja Antti Siika-aho. Videokooste on koreankielinen, mutta tarjolla on suomenkielinen tiivistelmä jokaisesta videosta.
Videoiltaan on vapaaehtoinen 3 euron pääsymaksu.
TERVETULOA!
Suomi-Korea-seura ry.
www.suomikorea.net
Lyhytfilmejä Korean demokraattisesta kansantasavallasta
Maanantaina 07.11.2011 klo. 18:00-19:30.
Helsingissä, Kirjan talon juhlasalissa
(os. Kirjatyöntekijäkatu 10 b)
Korean dkt:ssa käydään nyt kampanjaa "kukoistavan ja voimakkaan maan" rakentamiseksi. Tätä rakennustyötä agitoidaan erityisesti maan tiedotusvälineissä. Suomi-Korea-seura on toteuttanut koosteen lyhyistä pohjoiskorealaisista TV-klipeistä, jotka esittelevät monipuolisesti esimerkiksi raskaan -ja kevyen teollisuuden saavutuksia, kulutustavaratuotantoa, IT-teollisuutta, maataloutta ja kansalaisten elinolojen kohentumista. Oman lisänsä näihin 3-8 minuutin mittaisiin lyhytfilmeihin tuovat pohjoiskorealaisten valtionyritysten tuotemainokset. Tilaisuudessa alustaa Suomi-Korea-seuran puheenjohtaja Antti Siika-aho. Videokooste on koreankielinen, mutta tarjolla on suomenkielinen tiivistelmä jokaisesta videosta.
Videoiltaan on vapaaehtoinen 3 euron pääsymaksu.
TERVETULOA!
Suomi-Korea-seura ry.
www.suomikorea.net
lauantai, 22. lokakuuta 2011
Gaddafin testamentti. Allahin, laupiaan ja armeliaan nimeen.
Tein kaikkeni, jotta kansalaisillani olisi koti, sairaanhoito ja koulutus. Jos kansalaiset olivat nälkäisiä, järjestin ruokaa. Tein kaikkeni 40 vuotta, ehkä kauemminkin. Jopa Benghazin erämaasta tein viljelysmaata. Uhmasin cowboy-poika Reaganin hyökkäyksiä. Murhatessaan orvon ottotyttäreni hän oli yrittämässä saada minut hengiltä, vaan vain viattoman lapsen sai hän murhattua.
Autoin afrikkalaisia siskoja ja veljiä rahalla, jonka sijoitin Afrikan unioniin. Tein kaiken voitavani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä todellinen demokratia on – sellainen, missä kansalaisten omat käräjät hoitavat maan hallinnon. Se vain ei riittänyt koskaan kaikille, niin minulle kerrottiin. Ei edes sellaisille, joilla oli kymmenen huoneen asunto, uudet puvut ja uudet huonekalut, mikään ei tuntunut riittävän. Niin itsekkäitä olivat jotkut, että kertoivat amerikkalaisille, että Libyassa tarvitaan "demokratiaa" ja "vapautta". Nämä tietämättömät eivät ymmärtäneet, että kyseessä olisi kurkunkatkaisujärjestelmä, jossa mahtavin kukistaa muut.
Sanat demokratia ja vapaus huumasivat jotkut niin, etteivät he tajunneet, mitä ne Amerikassa tarkoittivat: ei ilmaista terveydenhoitoa, ei ilmaisia lääkkeitä eikä asuntoja, ei ilmaista koulutusta ja ravintoa. Tai ilmaista ravintoa kyllä oli, kerjäämällä ja menemällä leipäjonoon.
Mikään, mitä tein, ei tuntunut riittävän joillekin. Toiset taas tiesivät, että olin Gamal Abdel Nasserin perillinen, ainoan todellisen arabi- ja muslimijohtajan sitten Salah'a'Deenin, joka vaati Suezin kanavan kansansa haltuun siten kuin minä vaadin Libyan oman kansani haltuun. Hänen jalanjälkiään yritin seurata, jotta saisin pidettyä siirtomaavallan ja sen varkaat poissa.
Nyt maahan on hyökännyt maailman mahtavin sotilasvoima. Afrikkalainen pikkuveljeni Obama tahtoo minut hengiltä, riistää maamme vapauden, viedä meiltä ilmaisen asumisen, ilmaiset lääkkeet, ilmaisen koulutuksen sekä ruoan ja korvata kaiken amerikkalaisella varaskulttuurilla, jota sanotaan "kapitalismiksi".
Kaikki "kolmannessa maailmassa" asuvat tietävät, mitä se merkitsee. Se merkitsee suuryritysten ympäriinsä levittäytynyttä korporaatiovaltaa, josta kansalaiset saavat kärsiä. Sikäli kuin se minusta riippuu, vaihtoehtoja ei ole, minun on pakko puolustaa kantaani. Jos Allah tahtoo, olen kuoleva omalla tielläni, sillä tiellä, jolla Libyaan saatiin toimivat maatilat, ruokaa ja terveydenhoitoa. Pystyimme jopa auttamaan afrikkalais- ja arabiveljiämme pääsemään samalle tielle kuin Libyan jamahirija.
En tahdo kuolla, mutta jos niin pakko, jotta tämä maa säästyisi yhdessä niiden tuhansien kanssa, jotka ovat lapsiani, olkoon niin.
Olkoon tämä testamentti ääneni maailmalle, joka kertoo, miten nousin NATO:n ristiretkiä vastaan, julmuuksia vastaan, petosta vastaan, lännen kolonialistisia pyrkimyksiä vastaan, ja miten seisoin afrikkalais- ja arabiveljieni rinnalla valaisten heille tietä. Sillä välin kun muut rakensivat linnoja, itse asuin tavallisessa talossa ja teltassa. En ikinä unohtanut nuoruuttani Sirtessä, en koskaan tuhlannut kansallisomaisuutta typeryyksiin. Ja kuten Sala'a'Deen, joka hänkään ei kahminut itselleen omaisuuksia Jerusalemista, en minäkään ottanut juuri mitään.
Lännessä jotkut sanovat minua "hulluksi" tai "mielipuoleksi". He kyllä tietävät totuuden, mutta jatkavat silti valehteluaan. He tietävät, että Libya on riippumaton ja vapaa kolonialismista. Se oli ja on minun tieni ja näkemykseni. Minulle on selvää, että taistelen viimeiseen hengenvetoon pitääkseni maan vapaana. Auttakoon kaikkivaltias meitä pysymään totuudessa ja vapaina.
Muammar Gaddafi, 17.4.2011
Lähde: Sri Lanka Sunday Times
Autoin afrikkalaisia siskoja ja veljiä rahalla, jonka sijoitin Afrikan unioniin. Tein kaiken voitavani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä todellinen demokratia on – sellainen, missä kansalaisten omat käräjät hoitavat maan hallinnon. Se vain ei riittänyt koskaan kaikille, niin minulle kerrottiin. Ei edes sellaisille, joilla oli kymmenen huoneen asunto, uudet puvut ja uudet huonekalut, mikään ei tuntunut riittävän. Niin itsekkäitä olivat jotkut, että kertoivat amerikkalaisille, että Libyassa tarvitaan "demokratiaa" ja "vapautta". Nämä tietämättömät eivät ymmärtäneet, että kyseessä olisi kurkunkatkaisujärjestelmä, jossa mahtavin kukistaa muut.
Sanat demokratia ja vapaus huumasivat jotkut niin, etteivät he tajunneet, mitä ne Amerikassa tarkoittivat: ei ilmaista terveydenhoitoa, ei ilmaisia lääkkeitä eikä asuntoja, ei ilmaista koulutusta ja ravintoa. Tai ilmaista ravintoa kyllä oli, kerjäämällä ja menemällä leipäjonoon.
Mikään, mitä tein, ei tuntunut riittävän joillekin. Toiset taas tiesivät, että olin Gamal Abdel Nasserin perillinen, ainoan todellisen arabi- ja muslimijohtajan sitten Salah'a'Deenin, joka vaati Suezin kanavan kansansa haltuun siten kuin minä vaadin Libyan oman kansani haltuun. Hänen jalanjälkiään yritin seurata, jotta saisin pidettyä siirtomaavallan ja sen varkaat poissa.
Nyt maahan on hyökännyt maailman mahtavin sotilasvoima. Afrikkalainen pikkuveljeni Obama tahtoo minut hengiltä, riistää maamme vapauden, viedä meiltä ilmaisen asumisen, ilmaiset lääkkeet, ilmaisen koulutuksen sekä ruoan ja korvata kaiken amerikkalaisella varaskulttuurilla, jota sanotaan "kapitalismiksi".
Kaikki "kolmannessa maailmassa" asuvat tietävät, mitä se merkitsee. Se merkitsee suuryritysten ympäriinsä levittäytynyttä korporaatiovaltaa, josta kansalaiset saavat kärsiä. Sikäli kuin se minusta riippuu, vaihtoehtoja ei ole, minun on pakko puolustaa kantaani. Jos Allah tahtoo, olen kuoleva omalla tielläni, sillä tiellä, jolla Libyaan saatiin toimivat maatilat, ruokaa ja terveydenhoitoa. Pystyimme jopa auttamaan afrikkalais- ja arabiveljiämme pääsemään samalle tielle kuin Libyan jamahirija.
En tahdo kuolla, mutta jos niin pakko, jotta tämä maa säästyisi yhdessä niiden tuhansien kanssa, jotka ovat lapsiani, olkoon niin.
Olkoon tämä testamentti ääneni maailmalle, joka kertoo, miten nousin NATO:n ristiretkiä vastaan, julmuuksia vastaan, petosta vastaan, lännen kolonialistisia pyrkimyksiä vastaan, ja miten seisoin afrikkalais- ja arabiveljieni rinnalla valaisten heille tietä. Sillä välin kun muut rakensivat linnoja, itse asuin tavallisessa talossa ja teltassa. En ikinä unohtanut nuoruuttani Sirtessä, en koskaan tuhlannut kansallisomaisuutta typeryyksiin. Ja kuten Sala'a'Deen, joka hänkään ei kahminut itselleen omaisuuksia Jerusalemista, en minäkään ottanut juuri mitään.
Lännessä jotkut sanovat minua "hulluksi" tai "mielipuoleksi". He kyllä tietävät totuuden, mutta jatkavat silti valehteluaan. He tietävät, että Libya on riippumaton ja vapaa kolonialismista. Se oli ja on minun tieni ja näkemykseni. Minulle on selvää, että taistelen viimeiseen hengenvetoon pitääkseni maan vapaana. Auttakoon kaikkivaltias meitä pysymään totuudessa ja vapaina.
Muammar Gaddafi, 17.4.2011
Lähde: Sri Lanka Sunday Times
maanantai, 17. lokakuuta 2011
Pankkien vastuun ja uhrien muistopäivä
Asetamme tänä vuonna 2011 seppeleen ja kynttilän Nordean Helsingin Aleksanterinkadun konttorin ovelle maanantaina 17.10.2011 klo 15:15 pankkien uhreille ja muistuttaaksemme pankkien vastuusta. Jatkamme tässä perinnettä, jossa päivä on 16.10. mutta sen sattuessa viikon lopulle, voidaan toimia seuraavana maanantaina kuten nyt. Paikalla pidetään puheita ja kaikki halukkaat voivat laittaa oman kynttilän ja pitää puheen. Yhdeksi puhujaksi on lupautunut Pekka Tiainen. Vastaavasti muilla paikkakunnilla voidaan käydä viemässä ainakin kynttilä.
Vielä ovat muistissa 1990-luvun laman uhrit, kun pankit ajoivat yrityksiä konkursseihin ja pakkolunastivat ihmisten asuntoja pilkkahinnoilla. Pankkien työntekijöihin kohdistettiin joukkoirtisanomiset. Asiakkaat ovat olleet piittaamattoman ja huonon kohtelun kohteina. Vastaavia menettelytapoja on jatkettu 2000-luvulla.
Asiakkaiden huono kohtelu on Suomessakin saanut jatkoa Nordean henkilöstön vähentämis- ja irtisanomisilmoituksesta, vaikka se tekee ennätyksellisiä voittoja.
Finanssikriisissä pankkien vastuuton toiminta ajoi maailman talouden vaikeuksiin ja niitä pystyssä pitäneet valtiot velkaannutettiin. Näitä velkoja laskutetaan ja peritään kansalaisilta, yrittäjiltä ja elinkeinoelämältä. Miljoonat ja sadat miljoonat ihmiset ovat maailmanmittaisesti joutuneet kärsimään pankkien epäterveiden toimintatapojen seurauksista, kun pankit ovat siirtyneet palvelutehtävästään varojen hankkimiseksi muiden kustannuksella ja pyrkineet kiertämään lakia ja myös sitä rikkoneet, jos eivät jää kiinni tai joudu vastuuseen.
Seppele ja kynttilä muistuttavat siitä, että pankkien toiminnan seurauksena myös moni elämä päättyi ja monet muut eivät voi olla enää näkemässä sitä päivää, kun vääryydet oikaistaan.
Tervetuloa kaikki paikalle: Kansalaisten pankkivalvontaverkosto
Kansalaisten pankkivalvontaverkosto perustettu, koska viralliset pankkivalvojat eri maissa keskittyvät huolehtimaan, että pankit saavat riittävästi varoja asiakkaiden, kansalaisten, yritysten ja valtioiden kustannuksella. Verkoston nimissä voi järjestää tutkintaa ja toimintaa, joka pysyy laillisuudessa.
Seuraavat iskulauseet keksittiin plakaatteihin yhteisessä tilaisuuden suunnittelu tapaamisessa. Näitä voi jokainen keksiä lisää.
-Vallataan Wall Street Aleksi
-Älä potki toimihenkilöä
-Kansanpankki perustettava !
-Pankkituki - pohjaton muki
-Meidän pankki - roskapankki
-Rahalla ei ole isänmaata
-Hei pankkiukot hyppikää - helvettiin
-Rahavirrat katkaistava veroparatiiseihin
-Rahat pankille tai henki
-Pankki ei ole jumala
-Pankki - laillistettua laittomuutta
-Pankki - laillinen musta aukko
-Rosvopankki - pankkirosvo
-Pankkituki - väärä raha
Vielä ovat muistissa 1990-luvun laman uhrit, kun pankit ajoivat yrityksiä konkursseihin ja pakkolunastivat ihmisten asuntoja pilkkahinnoilla. Pankkien työntekijöihin kohdistettiin joukkoirtisanomiset. Asiakkaat ovat olleet piittaamattoman ja huonon kohtelun kohteina. Vastaavia menettelytapoja on jatkettu 2000-luvulla.
Asiakkaiden huono kohtelu on Suomessakin saanut jatkoa Nordean henkilöstön vähentämis- ja irtisanomisilmoituksesta, vaikka se tekee ennätyksellisiä voittoja.
Finanssikriisissä pankkien vastuuton toiminta ajoi maailman talouden vaikeuksiin ja niitä pystyssä pitäneet valtiot velkaannutettiin. Näitä velkoja laskutetaan ja peritään kansalaisilta, yrittäjiltä ja elinkeinoelämältä. Miljoonat ja sadat miljoonat ihmiset ovat maailmanmittaisesti joutuneet kärsimään pankkien epäterveiden toimintatapojen seurauksista, kun pankit ovat siirtyneet palvelutehtävästään varojen hankkimiseksi muiden kustannuksella ja pyrkineet kiertämään lakia ja myös sitä rikkoneet, jos eivät jää kiinni tai joudu vastuuseen.
Seppele ja kynttilä muistuttavat siitä, että pankkien toiminnan seurauksena myös moni elämä päättyi ja monet muut eivät voi olla enää näkemässä sitä päivää, kun vääryydet oikaistaan.
Tervetuloa kaikki paikalle: Kansalaisten pankkivalvontaverkosto
Kansalaisten pankkivalvontaverkosto perustettu, koska viralliset pankkivalvojat eri maissa keskittyvät huolehtimaan, että pankit saavat riittävästi varoja asiakkaiden, kansalaisten, yritysten ja valtioiden kustannuksella. Verkoston nimissä voi järjestää tutkintaa ja toimintaa, joka pysyy laillisuudessa.
Seuraavat iskulauseet keksittiin plakaatteihin yhteisessä tilaisuuden suunnittelu tapaamisessa. Näitä voi jokainen keksiä lisää.
-Vallataan Wall Street Aleksi
-Älä potki toimihenkilöä
-Kansanpankki perustettava !
-Pankkituki - pohjaton muki
-Meidän pankki - roskapankki
-Rahalla ei ole isänmaata
-Hei pankkiukot hyppikää - helvettiin
-Rahavirrat katkaistava veroparatiiseihin
-Rahat pankille tai henki
-Pankki ei ole jumala
-Pankki - laillistettua laittomuutta
-Pankki - laillinen musta aukko
-Rosvopankki - pankkirosvo
-Pankkituki - väärä raha
lauantai, 15. lokakuuta 2011
Moskova valmistautuu Euraasian Liiton perustamiseen. Juha Molari ja Evgenia Hilden-Järvenperä toivovat mukaan myös Suomea.
Juha Molari ja Evgenia Hilden-Järvenperä Euraasian Liittoa tukevien kansalaisjärjestöjen Venäjä-Internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman perustamiskokouksessa Moskovassa tänään.
Kokousvideo kokonaisuudessaan täällä: http://kreml.tv/2011/10/15/inter_russia/
Venäjä-internationaalin kotisivu: http://silafronta.ru/
perjantai, 14. lokakuuta 2011
«World without nazism» appeals against the distortion of history
On October 14 in Prague, representatives of nineteen non-governmental organizations from 13 countries of Central and Eastern Europe, signed in the presence of Czech Prime Minister and Vice-President of the European platform, the so-called «European memory and conscience.»
The process that had developed after the Prague Declaration in 2008 declares the equal responsibility of the communist and the Nazi regime for crimes committed in the twentieth century (especially the outbreak of World War II), calls for recognition of August 23 as a European Day of Remembrance for the victims of totalitarian regimes.
The equation of the two totalitarian regimes – communist and Nazi is nothing more than an attempt of some countries of Eastern Europe to whitewash the criminal regimes who collaborated with Hitler, to shift responsibility for the genocide only to Germans, to present those by whose hands were committed the mass murder of thousand and millions innocent people as “fighters against the communist regime”.
It is not difficult to see among those who called for «condemnation of communism» – right-wing political forces, social movements, pseudo-scientific research centers and museums, self-proclaimed spiritual and political successors of collaborators, Legionnaires’ Waffen SS, Forest Brothers, Bandera, and other supporters of the Nazis.
It is no coincidence that the tendency to equate Soviet and the Nazi regime against a background of rapid nazification and radicalization of social consciousness in the former communist bloc.
In the Baltic countries, the development of this trend is most alarming. Rehabilitation of Nazism is supported by the governments and parliaments of these countries. Each year the president of Estonia awards her country’s official veterans of Waffen SS, Estonian Ministry of Defence budget allocates funds to support veterans of the Nazis. In Latvia, the neo-Nazi party is getting ready to receive ministerial portfolios in the new government. Lithuania uses its membership in Interpol for search and extradition of Vilna Ghetto Partisans living in Israel. As is known, since Baltic countries , had gained independence, no local Nazi was sentenced to prison, and many were acquitted.
In Romania, the country’s president speaks openly about his sympathies for fascist Antonescu. Situation is no better in Moldova, where squares of the counties capital bear the name of Antonescu, and the parliament had passed a law allowing removal of the monument to Red Army soldiers.
In Hungary one of the major political parties declares in their ideology and the symbols the continuity with Hungarian fascists.
Glorification of Nazism not only distorts the past, but also endangers the future of these countries. A new generation of Europeans grows up with the idea that crimes of the Nazi collaborators are not important, as long as they committed in the name of «the struggle for independence.»
The signatories of the platform on «European memory and conscience» declared their intent to write textbooks on the history of Europe for high-school and university students. In these tutorials under the guise of arguments on equal responsibility of Stalin and Hitler for inciting war, European students will be inculcated with tolerance for those, who siding with the Nazis, sullied his hands in the blood of innocent victims of Nazism.
Based on the above the International Human Rights Movement «A world without Nazism» declares the following:
The thesis about equal responsibility of the two totalitarian regimes for the outbreak of World War II is historically unfounded, since it does not take into account the role of Western European democracies, especially Britain and France, in the collapse of the so-called «Versailles» system of the world order that emerged after the First World War and Hitler’s aggression in pushing to the east. «Munich Agreement» and subsequent non-aggression pacts with Nazi Germany by Britain and France (1938) which became the first starting point, a necessary and sufficient condition for the outbreak of World War II, decision that freed Hitler’s hands for his annexation policy towards Eastern European countries.
All the talk by signers of so-called platform of «European memory and conscience» of the alleged responsibility of the Soviet Union for the war are intended not only to rewrite the history of the XX century and glorify the collaborators, but also to reconsider decisions of the Nuremberg trials and the postwar world order, that in itself leads to unpredictable consequences.
Declared attempts to rewrite the history books (in fact, in Eastern European countries this process has already started long ago), lead to the education of a generation which has no «vaccine» against Nazism, and therefore is able to repeat the mistakes of their grandfathers and great grandfathers, who made the greatest catastrophe of the twentieth century. The coming to power in Latvia of the government, which consists of ultra-nationalists, is a direct result of this practice – in fact 80% of those that voted for them in the last parliamentary elections – are young people who were educated in independent Latvia.
International Human Rights Movement «World without Nazism» appeals to the leadership of the European Parliament, the Parliamentary Assembly of the European Council to dissociate themselves from this initiative, since it involves a distortion of historical facts and for many European countries serves as a signal to the justification and glorification of their own collaborators, that objectively leads to a revival of Nazism.
We offer a wide open scientific discussion on the history of the twentieth century, which could shed some light on the crimes of totalitarian regimes and the role of the Western democracies in the outbreak of World War II, the level of collaboration in Eastern Europe in 40 years of the twentieth century and the responsibility of today’s politicians for the revival of Nazism. In this issue any indiscriminate labeling is not based on a scientific basis is unacceptable.
We encourage the European Council to establish a working group of experts from around the world, including experts from IHRM «World without Nazism» in order to prepare a textbook on history of the twentieth century, which could be recommended as a model for the ministry’s of education of the countries – members of the European Council. It will be based on a serious scientific study, as well as the decisions of international judicial and political authorities on which basis the postwar world order had been built. This book could form the basis for the study for European students to understand this complex historical period.
The process that had developed after the Prague Declaration in 2008 declares the equal responsibility of the communist and the Nazi regime for crimes committed in the twentieth century (especially the outbreak of World War II), calls for recognition of August 23 as a European Day of Remembrance for the victims of totalitarian regimes.
The equation of the two totalitarian regimes – communist and Nazi is nothing more than an attempt of some countries of Eastern Europe to whitewash the criminal regimes who collaborated with Hitler, to shift responsibility for the genocide only to Germans, to present those by whose hands were committed the mass murder of thousand and millions innocent people as “fighters against the communist regime”.
It is not difficult to see among those who called for «condemnation of communism» – right-wing political forces, social movements, pseudo-scientific research centers and museums, self-proclaimed spiritual and political successors of collaborators, Legionnaires’ Waffen SS, Forest Brothers, Bandera, and other supporters of the Nazis.
It is no coincidence that the tendency to equate Soviet and the Nazi regime against a background of rapid nazification and radicalization of social consciousness in the former communist bloc.
In the Baltic countries, the development of this trend is most alarming. Rehabilitation of Nazism is supported by the governments and parliaments of these countries. Each year the president of Estonia awards her country’s official veterans of Waffen SS, Estonian Ministry of Defence budget allocates funds to support veterans of the Nazis. In Latvia, the neo-Nazi party is getting ready to receive ministerial portfolios in the new government. Lithuania uses its membership in Interpol for search and extradition of Vilna Ghetto Partisans living in Israel. As is known, since Baltic countries , had gained independence, no local Nazi was sentenced to prison, and many were acquitted.
In Romania, the country’s president speaks openly about his sympathies for fascist Antonescu. Situation is no better in Moldova, where squares of the counties capital bear the name of Antonescu, and the parliament had passed a law allowing removal of the monument to Red Army soldiers.
In Hungary one of the major political parties declares in their ideology and the symbols the continuity with Hungarian fascists.
Glorification of Nazism not only distorts the past, but also endangers the future of these countries. A new generation of Europeans grows up with the idea that crimes of the Nazi collaborators are not important, as long as they committed in the name of «the struggle for independence.»
The signatories of the platform on «European memory and conscience» declared their intent to write textbooks on the history of Europe for high-school and university students. In these tutorials under the guise of arguments on equal responsibility of Stalin and Hitler for inciting war, European students will be inculcated with tolerance for those, who siding with the Nazis, sullied his hands in the blood of innocent victims of Nazism.
Based on the above the International Human Rights Movement «A world without Nazism» declares the following:
The thesis about equal responsibility of the two totalitarian regimes for the outbreak of World War II is historically unfounded, since it does not take into account the role of Western European democracies, especially Britain and France, in the collapse of the so-called «Versailles» system of the world order that emerged after the First World War and Hitler’s aggression in pushing to the east. «Munich Agreement» and subsequent non-aggression pacts with Nazi Germany by Britain and France (1938) which became the first starting point, a necessary and sufficient condition for the outbreak of World War II, decision that freed Hitler’s hands for his annexation policy towards Eastern European countries.
All the talk by signers of so-called platform of «European memory and conscience» of the alleged responsibility of the Soviet Union for the war are intended not only to rewrite the history of the XX century and glorify the collaborators, but also to reconsider decisions of the Nuremberg trials and the postwar world order, that in itself leads to unpredictable consequences.
Declared attempts to rewrite the history books (in fact, in Eastern European countries this process has already started long ago), lead to the education of a generation which has no «vaccine» against Nazism, and therefore is able to repeat the mistakes of their grandfathers and great grandfathers, who made the greatest catastrophe of the twentieth century. The coming to power in Latvia of the government, which consists of ultra-nationalists, is a direct result of this practice – in fact 80% of those that voted for them in the last parliamentary elections – are young people who were educated in independent Latvia.
International Human Rights Movement «World without Nazism» appeals to the leadership of the European Parliament, the Parliamentary Assembly of the European Council to dissociate themselves from this initiative, since it involves a distortion of historical facts and for many European countries serves as a signal to the justification and glorification of their own collaborators, that objectively leads to a revival of Nazism.
We offer a wide open scientific discussion on the history of the twentieth century, which could shed some light on the crimes of totalitarian regimes and the role of the Western democracies in the outbreak of World War II, the level of collaboration in Eastern Europe in 40 years of the twentieth century and the responsibility of today’s politicians for the revival of Nazism. In this issue any indiscriminate labeling is not based on a scientific basis is unacceptable.
We encourage the European Council to establish a working group of experts from around the world, including experts from IHRM «World without Nazism» in order to prepare a textbook on history of the twentieth century, which could be recommended as a model for the ministry’s of education of the countries – members of the European Council. It will be based on a serious scientific study, as well as the decisions of international judicial and political authorities on which basis the postwar world order had been built. This book could form the basis for the study for European students to understand this complex historical period.
lauantai, 8. lokakuuta 2011
Vain riippumattomuus takaa ihmisoikeudet. Juha Kieksi, Juche-seminaari, Helsinki. 6.10.2011.
Mitä moninaisimmista medioista saamme lukea usein, miten Pohjois-Koreassa ei ole ihmisoikeuksia, ihmisiä teljetään leireille poliittisten mielipiteittensä vuoksi ja että Pohjois-Koreaa hallitsee "diktaattori" Kim Jong Il. Mitenhän asia oikein mahtaa olla?
Maailmassa käydään edelleen kamppailua sosialismin ja kapitalismin välillä niin kuin on tehty viimeiset 150 vuotta. Kritiikki KDKT:n ihmisoikeuksia kohtaan on osa tätä kamppailua, jossa ratkaistaan mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Valitsemmeko tien kansojen itsemääräämisoikeuksien puolesta kohti riippumattomuutta vaiko tien suurpääoman etujen puolustamiseksi ja kansojen loputtomaksi kurjistumiseksi.
Yleismaailmalliset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
Ihmisoikeudet on määritelty 1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, johon KDKT:kin on sitoutunut. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmisoikeuksien julistuksen periaatteet on taattu KDKT:n vuoden 2010 perustuslaissa seuraavasti:
Kansalaisten oikeudet:
Korean demokraattisessa kansantasavallassa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet perustuvat kollektiiviseen periaatteeseen "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". 63 art.
Valtio turvaa pysyvästi aidot demokraattiset vapaudet ja oikeudet sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kaikille kansalaisille. 64 art.
Kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. 65 art.
Kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta. 66 art.
Kansalaisilla on puhe-, lehdistön, kokoontumis-, yhdistymis- ja mielenosoitusvapaus. 67 art.
Kansalaisilla on uskonnon vapaus. 68 art.
Kansalaisilla on oikeus tehdä valituksia ja esittää anomuksia. 69 art.
Kansalaisilla on oikeus työhön. Kaikki terveet kansalaiset valitsevat ammattinsa oman halunsa ja lahjojensa mukaisesti ja heille turvataan vakinainen työ ja työolosuhteet. Kansalaiset tekevät työtä kykyjensä mukaan ja saavat korvauksen tekemänsä työn määrän ja laadun mukaan. 70 art.
Kansalaisilla on oikeus lepoon. 71 art.
Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan lääkärinhoitoon. 72 art.
Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan koulutukseen. 73 art.
Kansalaisilla on tieteen, kirjallisuuden ja taiteen harjoittamisen vapaus. 74 art.
Kansalaisilla on asumisen ja matkailun vapaus. 75 art.
Naisilla on tasavertainen yhteiskunnallinen asema ja samat oikeudet kuin miehillä. 77 art.
Avioliitto ja perhe ovat valtion suojeluksessa. Valtio kiinnittää suurta huomiota perheen, yhteiskunnan perussolun, lujittamiseen. 78 art.
Kansalaisille turvataan henkilökohtainen ja asunnon koskemattomuus ja kirjeenvaihdon yksityisyys. Kansalaista ei saa valvoa tai pidättää eikä kotietsintää järjestää muuta kuin lain nojalla. 79 art.
Kansalaisten velvollisuudet
Kansalaisten tulee lujasti suojata kansan poliittista ja ideologista yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, eheyttä ja ihmisten yhteenkuuluvuutta. Kansalaisten tulee palvella organisaatioitansa ja kollektiivia sekä työtä uskollisesti yhteiskunnan ja ihmisten parhaaksi. 81 art.
Kansalaisten tulee noudattaa tarkoin valtion lakeja ja sosialistista elämäntapaa ja puolustaa kunniaansa ja arvokkuuttaan Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisina. 82 art.
Kansalaisten pyhä velvollisuus ja kunnia on tehdä työtä. Kansalaisten tulee vapaaehtoisesti ja rehellisesti osallistua työhön ja noudattaa tarkoin työkuria ja työaikoja. 83 art.
Kansalaisten tulee käsitellä valtion ja yhteistä omaisuutta huolella, vastustaa sen kaikenlaista väärinkäyttöä ja tuhlausta ja hoitaa kansantaloutta uutterasti isännän asentein. Valtion ja yhteiskunnallisten osuustoimintajärjestöjen omaisuus on loukkaamaton 84 art.
Kansalaisten tullee jatkuvasti lisätä vallankumouksellista valppautta ja uskollisesti taistella valtion turvallisuuden puolesta. 85 art.
Kansallinen puolustus on kansalaisten korkein velvollisuus ja kunnia. Kansalaisten tulee puolustaa maata ja palvella armeijassa lain säätämällä tavalla. 86 art.
Vapaus riistosta ja oikeus työhön
Porvarillisen demokratian käsitys ihmisoikeuksista nostaa esiin yleensä yksikön vapauden käsitteen. Porvarillinen vapauden käsite on kuitenkin tarkoitushakuinen. Sillä ei länsimaissa tarkoiteta vapautta riistosta eikä oikeutta työhön, jotka ovat keskeisiä vapauden ilmenemismuotoja sosialistisessa yhteiskunnassa, kuten Pohjois-Koreassa.
Tai niin kuin korealaiset sanovat, riippumattomuus on sellaisen ihmisen ominaisuus, joka haluaa elää ja kehittyä riippumattomana halliten maailmaa ja omaa kohtaloaan. Riippumattomuus on ominaisuus, joka vastustaa kaikenlaista alistamista ja käskyvaltaa. Perustuslain 63 artikla kuvaa hyvin korealaista yhteiskuntaa: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Ellei ihminen ole vapaa köyhyydestä ja riistosta, kaikki muut yksilön oikeudet ja vapaudet jäävät hänelle vähäpätöisiksi. Pohjois-Koreassa työttömyyttä ei ole koska valtio takaa oikeuden työhön perustuslain mukaan. Suomenkin perustuslaissa on oikeus työhön (18 §), mutta se ei toteudu. Yli 10 % työvoimasta on työttömänä, kursseilla tai pätkätöissä, jotka eivät takaa köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa. Työttömyyden myötä yli 10 % työvoimasta sysätään myös työhön liittyvien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle - syrjäytymisvaaraan.
Vaalit Koreassa
Kuten aiemmin todettiin, perustuslain 66 artiklan mukaisesti kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta.
Vaalikäytäntö on kuitenkin hieman erilainen kuin meillä länsimaissa on totuttu. Vaalit ovat enemmistövaalit, joissa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas. Asetettu ehdokas voidaan varsinaisissa vaaleissa vain joko hyväksyä tai hylätä.
Tämän perusteella väitetään, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei ole käytännössä demokratiaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Korean työväenpuolue ja muuta kansalaisjärjestöt ovat asettaneet ehdokkaat kaikilla tasoilla pitkällisessä prosessissa, jonka kuluessa käydään vaalikamppailu siitä kenet asetetaan ehdolle. Näin ollen vaalikamppailu on paljon lähempänä tavallista ihmistä kuin vaikkapa täällä Suomessa eikä valintaa ratkaise käytettävissä oleva rahamäärä vaan henkilön ominaisuudet ja työskentely kollektiivin puolesta. Valituksi tulleilla ehdokkailla on ns. imperatiivinen mandaatti. Heitä velvoittavat juridisesti ne ohjelmat ja tavoitteet, joihin he ovat vaaleja edeltävässä prosessissa sitoutuneet.
Lisäksi on muistettava, että Koreassa on Korean työväenpuolueen lisäksi kaksi muutakin puoluetta; Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja uskonnollinen Chondoistinen puolue.
Ruohonjuuritason demokratiaa
Korean demokraattisessa kansantasavallassa tuotantovälineet mukaan lukien media ovat yhteiskunnan omistuksessa kun taas Suomessa tiedotusvälineet ovat osa suuria, jopa kansainvälisiä mediakonserneja. On totta, että Suomessa toteutuu eräänlainen lehdistön vapaus teoriassa KDKT:ta monipuolisemmin. Käytännön kannalta olennaisinta on kuitenkin se, kuinka hyvin tavallisen kansalaisen toiveet ja ehdotukset toteutuvat, kuinka hyvin yhteiskunta pystyy korjaamaan virheitään. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna KDKT:n tilanne on Suomea valoisampi.
Pohjoiskorealainen yhteiskunta perustuu neuvostoihin, jotka ovat ruohonjuuritason elementtejä, mitkä turvaavat suoran demokratian toteutumisen. Työpaikka ja kaupunginosa neuvostoissa käydään jatkuvasti keskusteluita yhteiskunnan kehittämiseksi ja työväestön elinolojen parantamiseksi. Neuvostojen kautta kehittämisideat yhteiskunnan parantamiseksi etenevät alhaalta ylöspäin. Pelkän kritiikin esittäminen ilman korjausehdotusta ei ole kovin hedelmällistä. Korealaisessa järjestelmässä tämä on otettu erinomaisen hyvin huomioon. Esimerkkinä ruohonjuuritason kehittämisehdotuksista voidaan mainita tupakoinnin vastainen taistelu. Vielä 5 vuotta sitten 80 - 90 % korealaisista miehistä tupakoi, mukaan lukien pääsihteeri Kim Jong Il. Kampanjan aikana ruohonjuuritasolta nousi ehdotus, että pääsihteeri Kim Jong Ilin tulisi lopettaa tupakointi, jotta hän toimisi positiivisena esimerkkinä muille. Näin sitten tapahtuikin.
Länsimainen media ideologian levittäjänä
Länsimaissa media toimii teorian mukaan yhteiskunnan vahtikoirana ja tuo esiin yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä epäkohtia. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Pääosa mediasta on kansainvälisen suurpääoman hallinnassa ja edistää systemaattisesti suurpääoman edustamia arvoja ja maailmankuvaa. Täsmälleen samaa maailmankuvaa, jota johtavat poliitikot edustavat.
Median avulla muokataan mielipiteitä ja käydään informaatiosotaa suurpääoman vallan ja riippumattomuuden välillä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Jugoslavian sota, Irakin sota tai Libyan sota. Yhteistä näille tapahtumille on se, että kaikkiin näihin maihin on hyökätty länsimaiden geopoliittisten intressien turvaamiseksi, vaikka interventiot onkin naamioitu ihmisoikeuksien puolesta tehdyiksi hyökkäyksiksi. Ennen hyökkäystä ja hyökkäyksen aikana tiedonvälitys on valjastettu tuottamaan näiden yhteiskuntien hallintoa demonisoivia uutisia. USAn puolustusministeriön tuottaa systemaattisesti uutisia, jotka eivät ole totta, mutta joiden tehtävä on muokata mielipideilmastoa hyökkäyssodille otollisemmaksi. Esimerkiksi Libyan sodan alkuviikkoina uutisoitiin hallituksen joukkojen suorittamista joukkoraiskauksista. Riippumattomat selvitykset osoittivat nämä väitteet kuitenkin valheellisiksi. Tässä pätee natsi-Saksan propagandaministeri Göbbelsin ajatus siitä, että kannattaa kertoa tarpeeksi suuri valhe, sillä sitä uskotaan paremmin kuin pientä.
KDKT mielipiteiden muokkauksen kohteena
Mielipideilmaston muokkaaminen Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan on myös arkipäivää. Otetaanpa esimerkkejä. Väitetään, että KDKT:ssa kuoli nälkään 2,5 miljoonaa ihmistä 1990-luvun puolivälin katastrofeissa. Todellisuudessa kuolleita oli 400 000 eivätkä hekään kaikki kuolleet nälkään vaan puhtaan ja likaisen veden sekoittumiseen tulvien yhteydessä. Toinen sitkeä väite on, että KDKT:ssa on vankileireillä 150 000- 200 000 poliittista vankia. Todellisuudessa kyse on kokonaisvankimäärästä joka sekin on yläkanttiin. Väkilukuun suhteutettuna USA:ssa on vankeja paljon KDKT:aa enemmän. Kannattaa myös muistaa sellaiset väitteet kuin että Kim Jong Il olisi kieltänyt naisten polkupyörällä ajon tai että Pjongjangista olisi häädetty pois kaikki invalidit. Nämä molemmat väitteet me Koreassa käyneet olemme pystyneet toteamaan omin silmin valheelliseksi propagandaksi.
Harvassa ovat ne uutiset, joissa kerrottaisiin korealaisen yhteiskunnan saavutuksista vaikkapa kulttuurin, koulutuksen ja tieteen saralla.
Harvalla suomalaisella on kuitenkin mahdollisuutta tai halua perehtyä Korean tilanteeseen yhtä tarkasti kuin meillä Korean ystävillä. Niinpä USA:sta peräisin oleva propaganda lyö läpi ja täyttää tehtävänsä.
Riippumaton media länsimaissa
Käytännössä tavallinen kansalainen ei voi saada esiin suurpääoman eduista poikkeavia näkemyksiään mediassa. Ja jos joskus saa, yksilö leimataan oudoksi ja poikkeavaksi, johon ei voi suhtautua vakavasti. Samanlaista politiikkaa harjoittavat länsimaissa valtion omistamat mediat, Suomessa YLE. Nekin edustavat suurpääoman etujen mukaista politiikkaa, jonka mukaan kapitalismia kannattavien yksilöiden vapaus on yhteiskunnan kantava voima. Demokratiaa puolustetaan, kunhan demokraattisen päätöksenteko ei heikennä taloutta, vaikuta suurpääoman mahdollisuuksiin maksimoida voittonsa tai muulla tavoin heikennä länsimaiden geopoliittisia intressejä ympäri maailmaa.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on mahdollista tietyin rajoituksin perustaa suurpääomasta riippumatontakin mediaa. Käytännössä sen näkyvyys jää kuitenkin marginaaliseksi johtuen siitä, että vaihtoehtoinen lehdistön taloudelliset resurssit ovat hyvin puutteelliset ja että jatkuva porvarillisen median myllytys aivopesee kansalaisia. Niiden kansalaisten, joiden mielenkiinto ei 100 %:sti kohdistu yhteiskunnallisten asioiden todellisen tilan arviointiin ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa porvarillisen median luomia mielikuvia.
Riippumattoman lehdistön ei tästä syystä ole mahdollista laajentua, koska siltä puuttuvat mainostulot lähestulkoon kokonaan.
Vain riippumaton yhteiskunta takaa ihmisoikeuksien toteutumisen
Porvarillisen median toinen rooli on kansalaisten passivointi mahdollisimman paljon kuluttaviksi kansalaisiksi. Sosiologisten haastatteluiden ja psykologisten kokeiden tuloksena on kehitetty hieno tavaroiden ja aatteiden mainostuksen metodiikka, huiputtamisen ja valehtelun metodiikka. Median avulla kansalaisten huomio kiinnitetään yhteiskunnallisten epäkohtien sijasta täysin epäolennaisiin seikkoihin, passivoidaan ihmisiä, jolloin he eivät jaksa kyseenalaistaa kapitalismin lainsalaisuuksia. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mikä juche-aatteella on ihmisen roolista.
Juche-aatteen mukaisesti tietoisuus voidaan jakaa ideologiseen tietoisuuteen ja tietämykseen. Ideologinen tietoisuus on tietoisuuden laji, joka heijastaa ihmisen vaatimuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tietämys sen sijaan on tietoisuutta ympäröivän maailman olennaisista ja luonteenomaisista piirteistä ja tapaa, jolla maailmaa voidaan muuttaa sopusoinnussa ihmisen tarpeiden kanssa.
Ideologinen tietoisuus määrittää tiedon muodostamisen suunnan ja ohjaa tietämyksen käyttämistä ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä korkeampi ideologisen tietoisuuden taso ihmisellä on, sitä aktiivisemmin hän hankkii tieteellistä tietoa ja soveltaa sitä palvelemaan yhteiskuntaa, kollektiivia ja kansaa.
Ihmisen riippumattomuus edellyttää, että hän on tietoinen riippumattomuudestaan. Tietoisuus riippumattomuudesta tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihminen on kohtalonsa herra ja muovaa itse oman kohtalonsa. Tietoisena riippumattomuudestaan ihminen voi toimia aktiivisesti kieltäytymällä kaikista kahleista ja taistelemalla vallankumouksellisesti riippumattomuuttaan uhkaavaa sortoa vastaan. Siksi voidaan sanoa, että tietoisuus riippumattomuudesta on juuri se ratkaiseva tekijä, joka määrittää riippumattomuuden.
Tämän tietoisuuden ja riippumattomuuden tiedostamisen länsimainen media yrittää estää.
Ihminen on ihminen vain yhteiskunnassa, jossa hän pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan. Juche-aatteen mukaisesti yhteiskunnallinen elämä on jakautunut poliittiseen, taloudelliseen sekä ideologiseen ja kulttuuriseen elämään. Tärkein näistä on poliittinen elämä.
Presidentti Kim Il Sungin mukaan ”Poliittinen elämä, joka antaa ihmisille aidot poliittiset vapaudet ja oikeudet valtion ja yhteiskunnan hallitsemiseksi ja takaa heille arvokkaan yhteiskunnallis-poliittisen yhteyden sekä antaa mahdollisuuden lisätä siihen hohtoa, on tärkeintä kaikelle heidän toiminnalleen.”
Toinen yhteiskunnallisen elämän alue on taloudellinen elämä. Taloudellinen elämä on yhteiskunnallista elämää kulutustarvikkeiden kuten ruoan, vaatetuksen ja asumisen tuottamiseksi, jakamiseksi ja vaihtamiseksi. Taloudellinen elämä muodostaa yhteiskunnan perustan. Taloudellinen elämä mahdollistaa poliittisen, ideologisen ja kulttuurielämän aineellisen perustan.
Kolmas yhteiskunnallisen elämän alue on ideologinen ja kulttuurielämä. Ihmiselle ei riitä pelkkä ruoka, vaatetus ja asunto vaan hän haluaa sen antavan kauneusarvoja, ylevyyttä, elämälle terveen aatteellisen perustan, rikkaita tunnekokemuksia ja laajan tietouden. Näiden henkisten ja kulttuuriin liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ihmisellä on ideologinen ja kulttuurielämä. Ideologisen ja kulttuurielämän kautta ihmiset hankkivat itsenäisen ideologisen tietoisuuden, luomisvoiman sekä ylevät henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet voidakseen kohdata mitä monimuotoisimmat kulttuuriset ja henkiset vaatimukset.
Ideologinen ja kulttuurinen elämä mahdollistaa ihmisen varustautumisen sellaisella itsenäisellä ideologialla, tieteellä ja koulutuksella, jota vaaditaan ihmisen keräämän tieteellisen tiedon edelleen kehittämiseksi, julkisen terveydenhoidon ylläpitämiseksi, urheilun ja oman terveyden ylläpitämiseksi, taiteista ja kirjallisuudesta nauttimiseksi.
Aito ideologinen ja kulttuurielämä on mahdollista vain sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa kansa toimii yhteiskunnan luovana hallitsijana. Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee terveen elämän, ideologian ja kulttuurin malli, joka heijastaa ihmisen olennaisimpia vaatimuksia. Siksi vain tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat nauttia aidosta ideologisesta ja kulttuurielämästä samalla kuin he kehittävät itseään yhä voimakkaammiksi.
Ideologisella ja kulttuurisella elämällä on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisessa elämässä. Koska poliittinen ja taloudellinen elämä ovat ihmisten elämää, niiden taso ja kehittyneisyys riippuvat kansan valmiuksista. Kansa on valtion ja yhteiskunnan alkuperäinen luoja ja toimija, joka voi luoda ja nauttia enemmän aineellisesta hyvinvoinnista vain, jos he yhteiskunnallisina toimijoina ovat hankkineet itselleen korkean ideologisen ja kulttuurisen tietoisuuden, kyvyn luovuuteen, korkeat henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet monimuotoisen kulttuurisen ja ideologisen elämän parissa.
Näin ollen ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole kiinni siitä, mitä perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä on ihmisille taattu, vaan kyse on siitä, että ihmisten pitää olla riippumattomia ja tunnistaa oma riippumattomuutensa saavuttaakseen ihmisoikeudet.
Voidaan sanoa, että porvarillinen media estää ihmisoikeuksien toteutumisen Suomessa ja muualla länsimaissa. Pohjoiskorealainen yhteiskunta antaa tavalliselle kansalaiselle huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa.
Neuvostoliittolainen professori Sahnazarov kirjoittaa valtio-opin kirjassaan: ”Ei voi olla vapaa kansa joka sortaa muita kansoja. Voiko rehellinen ihminen tuntea itsensä vapaaksi, jos maansa nimissä tehdään huutavaa vääryyttä.”
Kirjallisuutta
50 kysymystä ja vastausta Juche-aatteesta. KASS. Pyongynag.
Korean demokraattisen kansantasavallan sosialistinen perustuslaki. 2010. Pyongyang.
Kim Jong Il (1982): Juche-aatteesta. Pyongyang.
Sahnazarov G (1972): Sosialistinen demokratia - teorian kysymyksiä. Kustannusliike edistys, Moskova.
Maailmassa käydään edelleen kamppailua sosialismin ja kapitalismin välillä niin kuin on tehty viimeiset 150 vuotta. Kritiikki KDKT:n ihmisoikeuksia kohtaan on osa tätä kamppailua, jossa ratkaistaan mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Valitsemmeko tien kansojen itsemääräämisoikeuksien puolesta kohti riippumattomuutta vaiko tien suurpääoman etujen puolustamiseksi ja kansojen loputtomaksi kurjistumiseksi.
Yleismaailmalliset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
Ihmisoikeudet on määritelty 1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, johon KDKT:kin on sitoutunut. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmisoikeuksien julistuksen periaatteet on taattu KDKT:n vuoden 2010 perustuslaissa seuraavasti:
Kansalaisten oikeudet:
Korean demokraattisessa kansantasavallassa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet perustuvat kollektiiviseen periaatteeseen "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". 63 art.
Valtio turvaa pysyvästi aidot demokraattiset vapaudet ja oikeudet sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kaikille kansalaisille. 64 art.
Kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. 65 art.
Kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta. 66 art.
Kansalaisilla on puhe-, lehdistön, kokoontumis-, yhdistymis- ja mielenosoitusvapaus. 67 art.
Kansalaisilla on uskonnon vapaus. 68 art.
Kansalaisilla on oikeus tehdä valituksia ja esittää anomuksia. 69 art.
Kansalaisilla on oikeus työhön. Kaikki terveet kansalaiset valitsevat ammattinsa oman halunsa ja lahjojensa mukaisesti ja heille turvataan vakinainen työ ja työolosuhteet. Kansalaiset tekevät työtä kykyjensä mukaan ja saavat korvauksen tekemänsä työn määrän ja laadun mukaan. 70 art.
Kansalaisilla on oikeus lepoon. 71 art.
Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan lääkärinhoitoon. 72 art.
Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan koulutukseen. 73 art.
Kansalaisilla on tieteen, kirjallisuuden ja taiteen harjoittamisen vapaus. 74 art.
Kansalaisilla on asumisen ja matkailun vapaus. 75 art.
Naisilla on tasavertainen yhteiskunnallinen asema ja samat oikeudet kuin miehillä. 77 art.
Avioliitto ja perhe ovat valtion suojeluksessa. Valtio kiinnittää suurta huomiota perheen, yhteiskunnan perussolun, lujittamiseen. 78 art.
Kansalaisille turvataan henkilökohtainen ja asunnon koskemattomuus ja kirjeenvaihdon yksityisyys. Kansalaista ei saa valvoa tai pidättää eikä kotietsintää järjestää muuta kuin lain nojalla. 79 art.
Kansalaisten velvollisuudet
Kansalaisten tulee lujasti suojata kansan poliittista ja ideologista yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, eheyttä ja ihmisten yhteenkuuluvuutta. Kansalaisten tulee palvella organisaatioitansa ja kollektiivia sekä työtä uskollisesti yhteiskunnan ja ihmisten parhaaksi. 81 art.
Kansalaisten tulee noudattaa tarkoin valtion lakeja ja sosialistista elämäntapaa ja puolustaa kunniaansa ja arvokkuuttaan Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisina. 82 art.
Kansalaisten pyhä velvollisuus ja kunnia on tehdä työtä. Kansalaisten tulee vapaaehtoisesti ja rehellisesti osallistua työhön ja noudattaa tarkoin työkuria ja työaikoja. 83 art.
Kansalaisten tulee käsitellä valtion ja yhteistä omaisuutta huolella, vastustaa sen kaikenlaista väärinkäyttöä ja tuhlausta ja hoitaa kansantaloutta uutterasti isännän asentein. Valtion ja yhteiskunnallisten osuustoimintajärjestöjen omaisuus on loukkaamaton 84 art.
Kansalaisten tullee jatkuvasti lisätä vallankumouksellista valppautta ja uskollisesti taistella valtion turvallisuuden puolesta. 85 art.
Kansallinen puolustus on kansalaisten korkein velvollisuus ja kunnia. Kansalaisten tulee puolustaa maata ja palvella armeijassa lain säätämällä tavalla. 86 art.
Vapaus riistosta ja oikeus työhön
Porvarillisen demokratian käsitys ihmisoikeuksista nostaa esiin yleensä yksikön vapauden käsitteen. Porvarillinen vapauden käsite on kuitenkin tarkoitushakuinen. Sillä ei länsimaissa tarkoiteta vapautta riistosta eikä oikeutta työhön, jotka ovat keskeisiä vapauden ilmenemismuotoja sosialistisessa yhteiskunnassa, kuten Pohjois-Koreassa.
Tai niin kuin korealaiset sanovat, riippumattomuus on sellaisen ihmisen ominaisuus, joka haluaa elää ja kehittyä riippumattomana halliten maailmaa ja omaa kohtaloaan. Riippumattomuus on ominaisuus, joka vastustaa kaikenlaista alistamista ja käskyvaltaa. Perustuslain 63 artikla kuvaa hyvin korealaista yhteiskuntaa: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Ellei ihminen ole vapaa köyhyydestä ja riistosta, kaikki muut yksilön oikeudet ja vapaudet jäävät hänelle vähäpätöisiksi. Pohjois-Koreassa työttömyyttä ei ole koska valtio takaa oikeuden työhön perustuslain mukaan. Suomenkin perustuslaissa on oikeus työhön (18 §), mutta se ei toteudu. Yli 10 % työvoimasta on työttömänä, kursseilla tai pätkätöissä, jotka eivät takaa köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa. Työttömyyden myötä yli 10 % työvoimasta sysätään myös työhön liittyvien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle - syrjäytymisvaaraan.
Vaalit Koreassa
Kuten aiemmin todettiin, perustuslain 66 artiklan mukaisesti kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta.
Vaalikäytäntö on kuitenkin hieman erilainen kuin meillä länsimaissa on totuttu. Vaalit ovat enemmistövaalit, joissa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas. Asetettu ehdokas voidaan varsinaisissa vaaleissa vain joko hyväksyä tai hylätä.
Tämän perusteella väitetään, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei ole käytännössä demokratiaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Korean työväenpuolue ja muuta kansalaisjärjestöt ovat asettaneet ehdokkaat kaikilla tasoilla pitkällisessä prosessissa, jonka kuluessa käydään vaalikamppailu siitä kenet asetetaan ehdolle. Näin ollen vaalikamppailu on paljon lähempänä tavallista ihmistä kuin vaikkapa täällä Suomessa eikä valintaa ratkaise käytettävissä oleva rahamäärä vaan henkilön ominaisuudet ja työskentely kollektiivin puolesta. Valituksi tulleilla ehdokkailla on ns. imperatiivinen mandaatti. Heitä velvoittavat juridisesti ne ohjelmat ja tavoitteet, joihin he ovat vaaleja edeltävässä prosessissa sitoutuneet.
Lisäksi on muistettava, että Koreassa on Korean työväenpuolueen lisäksi kaksi muutakin puoluetta; Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja uskonnollinen Chondoistinen puolue.
Ruohonjuuritason demokratiaa
Korean demokraattisessa kansantasavallassa tuotantovälineet mukaan lukien media ovat yhteiskunnan omistuksessa kun taas Suomessa tiedotusvälineet ovat osa suuria, jopa kansainvälisiä mediakonserneja. On totta, että Suomessa toteutuu eräänlainen lehdistön vapaus teoriassa KDKT:ta monipuolisemmin. Käytännön kannalta olennaisinta on kuitenkin se, kuinka hyvin tavallisen kansalaisen toiveet ja ehdotukset toteutuvat, kuinka hyvin yhteiskunta pystyy korjaamaan virheitään. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna KDKT:n tilanne on Suomea valoisampi.
Pohjoiskorealainen yhteiskunta perustuu neuvostoihin, jotka ovat ruohonjuuritason elementtejä, mitkä turvaavat suoran demokratian toteutumisen. Työpaikka ja kaupunginosa neuvostoissa käydään jatkuvasti keskusteluita yhteiskunnan kehittämiseksi ja työväestön elinolojen parantamiseksi. Neuvostojen kautta kehittämisideat yhteiskunnan parantamiseksi etenevät alhaalta ylöspäin. Pelkän kritiikin esittäminen ilman korjausehdotusta ei ole kovin hedelmällistä. Korealaisessa järjestelmässä tämä on otettu erinomaisen hyvin huomioon. Esimerkkinä ruohonjuuritason kehittämisehdotuksista voidaan mainita tupakoinnin vastainen taistelu. Vielä 5 vuotta sitten 80 - 90 % korealaisista miehistä tupakoi, mukaan lukien pääsihteeri Kim Jong Il. Kampanjan aikana ruohonjuuritasolta nousi ehdotus, että pääsihteeri Kim Jong Ilin tulisi lopettaa tupakointi, jotta hän toimisi positiivisena esimerkkinä muille. Näin sitten tapahtuikin.
Länsimainen media ideologian levittäjänä
Länsimaissa media toimii teorian mukaan yhteiskunnan vahtikoirana ja tuo esiin yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä epäkohtia. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Pääosa mediasta on kansainvälisen suurpääoman hallinnassa ja edistää systemaattisesti suurpääoman edustamia arvoja ja maailmankuvaa. Täsmälleen samaa maailmankuvaa, jota johtavat poliitikot edustavat.
Median avulla muokataan mielipiteitä ja käydään informaatiosotaa suurpääoman vallan ja riippumattomuuden välillä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Jugoslavian sota, Irakin sota tai Libyan sota. Yhteistä näille tapahtumille on se, että kaikkiin näihin maihin on hyökätty länsimaiden geopoliittisten intressien turvaamiseksi, vaikka interventiot onkin naamioitu ihmisoikeuksien puolesta tehdyiksi hyökkäyksiksi. Ennen hyökkäystä ja hyökkäyksen aikana tiedonvälitys on valjastettu tuottamaan näiden yhteiskuntien hallintoa demonisoivia uutisia. USAn puolustusministeriön tuottaa systemaattisesti uutisia, jotka eivät ole totta, mutta joiden tehtävä on muokata mielipideilmastoa hyökkäyssodille otollisemmaksi. Esimerkiksi Libyan sodan alkuviikkoina uutisoitiin hallituksen joukkojen suorittamista joukkoraiskauksista. Riippumattomat selvitykset osoittivat nämä väitteet kuitenkin valheellisiksi. Tässä pätee natsi-Saksan propagandaministeri Göbbelsin ajatus siitä, että kannattaa kertoa tarpeeksi suuri valhe, sillä sitä uskotaan paremmin kuin pientä.
KDKT mielipiteiden muokkauksen kohteena
Mielipideilmaston muokkaaminen Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan on myös arkipäivää. Otetaanpa esimerkkejä. Väitetään, että KDKT:ssa kuoli nälkään 2,5 miljoonaa ihmistä 1990-luvun puolivälin katastrofeissa. Todellisuudessa kuolleita oli 400 000 eivätkä hekään kaikki kuolleet nälkään vaan puhtaan ja likaisen veden sekoittumiseen tulvien yhteydessä. Toinen sitkeä väite on, että KDKT:ssa on vankileireillä 150 000- 200 000 poliittista vankia. Todellisuudessa kyse on kokonaisvankimäärästä joka sekin on yläkanttiin. Väkilukuun suhteutettuna USA:ssa on vankeja paljon KDKT:aa enemmän. Kannattaa myös muistaa sellaiset väitteet kuin että Kim Jong Il olisi kieltänyt naisten polkupyörällä ajon tai että Pjongjangista olisi häädetty pois kaikki invalidit. Nämä molemmat väitteet me Koreassa käyneet olemme pystyneet toteamaan omin silmin valheelliseksi propagandaksi.
Harvassa ovat ne uutiset, joissa kerrottaisiin korealaisen yhteiskunnan saavutuksista vaikkapa kulttuurin, koulutuksen ja tieteen saralla.
Harvalla suomalaisella on kuitenkin mahdollisuutta tai halua perehtyä Korean tilanteeseen yhtä tarkasti kuin meillä Korean ystävillä. Niinpä USA:sta peräisin oleva propaganda lyö läpi ja täyttää tehtävänsä.
Riippumaton media länsimaissa
Käytännössä tavallinen kansalainen ei voi saada esiin suurpääoman eduista poikkeavia näkemyksiään mediassa. Ja jos joskus saa, yksilö leimataan oudoksi ja poikkeavaksi, johon ei voi suhtautua vakavasti. Samanlaista politiikkaa harjoittavat länsimaissa valtion omistamat mediat, Suomessa YLE. Nekin edustavat suurpääoman etujen mukaista politiikkaa, jonka mukaan kapitalismia kannattavien yksilöiden vapaus on yhteiskunnan kantava voima. Demokratiaa puolustetaan, kunhan demokraattisen päätöksenteko ei heikennä taloutta, vaikuta suurpääoman mahdollisuuksiin maksimoida voittonsa tai muulla tavoin heikennä länsimaiden geopoliittisia intressejä ympäri maailmaa.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on mahdollista tietyin rajoituksin perustaa suurpääomasta riippumatontakin mediaa. Käytännössä sen näkyvyys jää kuitenkin marginaaliseksi johtuen siitä, että vaihtoehtoinen lehdistön taloudelliset resurssit ovat hyvin puutteelliset ja että jatkuva porvarillisen median myllytys aivopesee kansalaisia. Niiden kansalaisten, joiden mielenkiinto ei 100 %:sti kohdistu yhteiskunnallisten asioiden todellisen tilan arviointiin ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa porvarillisen median luomia mielikuvia.
Riippumattoman lehdistön ei tästä syystä ole mahdollista laajentua, koska siltä puuttuvat mainostulot lähestulkoon kokonaan.
Vain riippumaton yhteiskunta takaa ihmisoikeuksien toteutumisen
Porvarillisen median toinen rooli on kansalaisten passivointi mahdollisimman paljon kuluttaviksi kansalaisiksi. Sosiologisten haastatteluiden ja psykologisten kokeiden tuloksena on kehitetty hieno tavaroiden ja aatteiden mainostuksen metodiikka, huiputtamisen ja valehtelun metodiikka. Median avulla kansalaisten huomio kiinnitetään yhteiskunnallisten epäkohtien sijasta täysin epäolennaisiin seikkoihin, passivoidaan ihmisiä, jolloin he eivät jaksa kyseenalaistaa kapitalismin lainsalaisuuksia. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mikä juche-aatteella on ihmisen roolista.
Juche-aatteen mukaisesti tietoisuus voidaan jakaa ideologiseen tietoisuuteen ja tietämykseen. Ideologinen tietoisuus on tietoisuuden laji, joka heijastaa ihmisen vaatimuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tietämys sen sijaan on tietoisuutta ympäröivän maailman olennaisista ja luonteenomaisista piirteistä ja tapaa, jolla maailmaa voidaan muuttaa sopusoinnussa ihmisen tarpeiden kanssa.
Ideologinen tietoisuus määrittää tiedon muodostamisen suunnan ja ohjaa tietämyksen käyttämistä ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä korkeampi ideologisen tietoisuuden taso ihmisellä on, sitä aktiivisemmin hän hankkii tieteellistä tietoa ja soveltaa sitä palvelemaan yhteiskuntaa, kollektiivia ja kansaa.
Ihmisen riippumattomuus edellyttää, että hän on tietoinen riippumattomuudestaan. Tietoisuus riippumattomuudesta tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihminen on kohtalonsa herra ja muovaa itse oman kohtalonsa. Tietoisena riippumattomuudestaan ihminen voi toimia aktiivisesti kieltäytymällä kaikista kahleista ja taistelemalla vallankumouksellisesti riippumattomuuttaan uhkaavaa sortoa vastaan. Siksi voidaan sanoa, että tietoisuus riippumattomuudesta on juuri se ratkaiseva tekijä, joka määrittää riippumattomuuden.
Tämän tietoisuuden ja riippumattomuuden tiedostamisen länsimainen media yrittää estää.
Ihminen on ihminen vain yhteiskunnassa, jossa hän pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan. Juche-aatteen mukaisesti yhteiskunnallinen elämä on jakautunut poliittiseen, taloudelliseen sekä ideologiseen ja kulttuuriseen elämään. Tärkein näistä on poliittinen elämä.
Presidentti Kim Il Sungin mukaan ”Poliittinen elämä, joka antaa ihmisille aidot poliittiset vapaudet ja oikeudet valtion ja yhteiskunnan hallitsemiseksi ja takaa heille arvokkaan yhteiskunnallis-poliittisen yhteyden sekä antaa mahdollisuuden lisätä siihen hohtoa, on tärkeintä kaikelle heidän toiminnalleen.”
Toinen yhteiskunnallisen elämän alue on taloudellinen elämä. Taloudellinen elämä on yhteiskunnallista elämää kulutustarvikkeiden kuten ruoan, vaatetuksen ja asumisen tuottamiseksi, jakamiseksi ja vaihtamiseksi. Taloudellinen elämä muodostaa yhteiskunnan perustan. Taloudellinen elämä mahdollistaa poliittisen, ideologisen ja kulttuurielämän aineellisen perustan.
Kolmas yhteiskunnallisen elämän alue on ideologinen ja kulttuurielämä. Ihmiselle ei riitä pelkkä ruoka, vaatetus ja asunto vaan hän haluaa sen antavan kauneusarvoja, ylevyyttä, elämälle terveen aatteellisen perustan, rikkaita tunnekokemuksia ja laajan tietouden. Näiden henkisten ja kulttuuriin liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ihmisellä on ideologinen ja kulttuurielämä. Ideologisen ja kulttuurielämän kautta ihmiset hankkivat itsenäisen ideologisen tietoisuuden, luomisvoiman sekä ylevät henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet voidakseen kohdata mitä monimuotoisimmat kulttuuriset ja henkiset vaatimukset.
Ideologinen ja kulttuurinen elämä mahdollistaa ihmisen varustautumisen sellaisella itsenäisellä ideologialla, tieteellä ja koulutuksella, jota vaaditaan ihmisen keräämän tieteellisen tiedon edelleen kehittämiseksi, julkisen terveydenhoidon ylläpitämiseksi, urheilun ja oman terveyden ylläpitämiseksi, taiteista ja kirjallisuudesta nauttimiseksi.
Aito ideologinen ja kulttuurielämä on mahdollista vain sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa kansa toimii yhteiskunnan luovana hallitsijana. Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee terveen elämän, ideologian ja kulttuurin malli, joka heijastaa ihmisen olennaisimpia vaatimuksia. Siksi vain tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat nauttia aidosta ideologisesta ja kulttuurielämästä samalla kuin he kehittävät itseään yhä voimakkaammiksi.
Ideologisella ja kulttuurisella elämällä on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisessa elämässä. Koska poliittinen ja taloudellinen elämä ovat ihmisten elämää, niiden taso ja kehittyneisyys riippuvat kansan valmiuksista. Kansa on valtion ja yhteiskunnan alkuperäinen luoja ja toimija, joka voi luoda ja nauttia enemmän aineellisesta hyvinvoinnista vain, jos he yhteiskunnallisina toimijoina ovat hankkineet itselleen korkean ideologisen ja kulttuurisen tietoisuuden, kyvyn luovuuteen, korkeat henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet monimuotoisen kulttuurisen ja ideologisen elämän parissa.
Näin ollen ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole kiinni siitä, mitä perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä on ihmisille taattu, vaan kyse on siitä, että ihmisten pitää olla riippumattomia ja tunnistaa oma riippumattomuutensa saavuttaakseen ihmisoikeudet.
Voidaan sanoa, että porvarillinen media estää ihmisoikeuksien toteutumisen Suomessa ja muualla länsimaissa. Pohjoiskorealainen yhteiskunta antaa tavalliselle kansalaiselle huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa.
Neuvostoliittolainen professori Sahnazarov kirjoittaa valtio-opin kirjassaan: ”Ei voi olla vapaa kansa joka sortaa muita kansoja. Voiko rehellinen ihminen tuntea itsensä vapaaksi, jos maansa nimissä tehdään huutavaa vääryyttä.”
Kirjallisuutta
50 kysymystä ja vastausta Juche-aatteesta. KASS. Pyongynag.
Korean demokraattisen kansantasavallan sosialistinen perustuslaki. 2010. Pyongyang.
Kim Jong Il (1982): Juche-aatteesta. Pyongyang.
Sahnazarov G (1972): Sosialistinen demokratia - teorian kysymyksiä. Kustannusliike edistys, Moskova.
torstai, 6. lokakuuta 2011
Пресс-релиз. ВИДЕОИНТЕРВЬЮ. Вся история Клары Ситновой-Тойвонен. Финляндия намерена потребовать у России вернуть в Финляндию внука Клары Ситновой-Тойвонен, чтобы передать его в финскую приёмную семью для «дерусификации» и требовать у Клары алименты.
Клара Семёновна Ситнова-Тойвонен
Финские власти решили изолировать Виктора от бабушки и от России навсегда, «дерусифицировать» мальчика и передать в «чисто» финскую приёмную семью. Спустя год, Виктору удалось сбежать из детского дома, и Кларе удалось в декабре 2009-ого года отвезти внука в Россию к родственникам. Потом Клара вернулась в Финляндию к больному финскому мужу, к господину Тойвонен.
А финские власти решили мстить, строго наказать русскую бабушку, которая «посмела» противостоять издевательствам русофобских властей. Они возбудили уголвоное дело против Клары, обивинили её в «похищении» внука, и потребовали строгого тюремного срока. Недавно был суд, и теперь, через несколько дней, 11. октярбя в 13.00 часов по финскому времени, финский суд намерен выслать решение суда по эл.почте Кларе и другим заинтересованным лицам.
Финны не толко требуют посадить бабушку Клару в тюрьму, но они также назначили государтсвенного официального представителя для Виктора, который уже давно живёт в Питере и не имеет финского гражданства. Несмотря на это, финны считают, что этот «официальный представитель» имеет право решать все вопросы Виктора, а также требовать у России немедленного возвращения «похищенного» внука обратно в Финляндию, чтобы передать его в приёмную семью, где он не имеет права говорить по-русски. Также финские власти намерены требовать от Клары Ситновой-Тойвонен ежемесячной выплаты алиментов в размере 300 евро в месяц, которые Клара должна будет выплачивать приёмной семье, после того, как Российские власти вернут Виктора в Финляндию.
Финны также назначили Виктору своего финского «адвоката» – госпожу Риитта Раухала (Riitta Rauhala), которая известна уже как адвокат Антона и Пааво Салонена, недавно требовавшая Римме Салонен тюремного срока и компенсации собственному сыну Риммы Антону за «моральный ущерб» в размере 20,000 евро. Не секрет, что Риитта Раухала является коллегой и бизнес-партнёром, а также бывшей женой консула-контрабандиста Симо Пиетиляйнена (Simo Pietiläinen), который незаконно вывез Антона и Пааво Салоненых в багажнике своей дипмашины.
Теперь Риитта Раухала требует такого же наказания для Клары: тюремный срок и компенсацию за моралный ущерб в размере 22,000 евро, которые Клара должна будет заплатить Виктору. Но Виктор уже 2 года живет в Питере, ходит там в школу. Финские власти после приговора имеют право требовать эти деньги у Клары, чтобы якобы «потом» выплатить Виктору.
А Виктор объявлен в международный розыск, поскольку финские власти приговорили его в детдом и приёмную семью, в любой точке в зоне Шенгена полиция может арестовать Виктора и выслать в Финляндию, в «хорошую» финскую семью.
Но это не всё. Финские власти также хотят выкинуть Клару из своего дома на улицу. Дело в том, что муж Клары тяжело болен, а квартира принадлежит ему. Поэтому финские власти назначили для больного мужа официального представителя, который уверен в том, что ему выгоднее продать квартиру мужа и предлагает Кларе жить на улице. Или даже лучше уехать из страны. Но молодого Виктора они хотят вернуть, чтобы «дерусифицировать» его, и сделать из него настоящего финского фашиста, который ненавидел бы Россию от всего сердца.
Виктор не имеет права быть русским, финские власти считают.
sunnuntai, 2. lokakuuta 2011
lauantai, 1. lokakuuta 2011
Venäjän presidentti avautuu yleisölle
30.9.2011 Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on antanut haastattelun Venäjän johtaville TV-kanaville. Haastattelussa Venäjän presidentti vastasi kysymyksiin siitä, miksi hän päätti olla itse asettumatta ehdokkaaksi presidentinvaaleissa, vaan ehdotti Venäjän pääministeriä Vladimir Putinia.
Dmitri Medvedev korosti, että päätös on hyvin harkittu ja perustuu mielipidekyselyjen analyysiin, josta selviää, että Vladimir Putin on selvästi maan suosituin ja kunnioitetuin poliitikko, ja koska sekä presidentti että pääministeri edustavat samaa poliittista tahoa (puoluetta), on epäloogista lähteä kilpailemaan toista vastaan presidentinvaaleissa. Medvedev huomautti, ettei muissakaan maissa yleensä asetetta kahta presidenttiehdokasta samasta puolueesta.
Suomessakin on varmasti vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi Niinistö ja Stubb asettuisivat yhdessä samaan aikaan presidentinvaaleissa.
Presidentti Medvedev myös selitti, miksi hän oli aiemmin antanut ymmärtää, ettei jatkokausi ollut poissuljettu, vaikka kuten on käynyt ilmi presidentin ja pääministerin lausunnoista, heillä on alusta asti ollut sopimus tulevasta vallanjaosta. Dmitri Medvedev perusteli, että poliittinen tilanne ja kansalaisten mielipide voi muuttua, sen takia tilannetta piti tarkkailla ja varmistaa. Venäjän presidentti korostaa, että kyse on vain asettumisesta ehdokkaaksi – lopulliset valinnat tekevät äänestäjät. Venäjän muidenkin merkittävimpien puolueiden puheenjohtajat ovat ilmoittaneet asettuvansa ehdokkaiksi presidentinvaaleissa.
Dmitri Medvedev huomauttaa, että valtion johtajalle maan etu pitää aina olla etusijalla, eivätkä henkilökohtaiset kunnianhimoiset pyrkimykset.
Presidentti Medvedevin haastattelu:
In English:
Vladimir Putinin puhe historiallisessa Yhtenäisen Venäjän kokouksessa 24.9.2011
Yhtenäisen Venäjän kokous 24.9.2011:
puolueen puheenjohtajan Vladimir Putinin ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin puheet – linjaukset ja ehdotukset tulevasta vallanjaosta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)