JÄRJESTÖKESKUSTELUUN
SKDL:n liittoneuvoston kokouksessa 12.12.1970 päätettiin yksimielisesti aloittaa laaja järjestökäsittely SKDL:n järjestöluonteesta. Tämä päätös heijasti ennen kaikkea sitä kritiikkiä, jota SKP:n vähemmistön ja SOL:n taholta SKDL:n 9.liittokokouksessa keväällä 1970 oli esitetty. Liittokokouksessahan mm. SOL:n hallituksen nimeämä edustaja SKDL:n liittohallitukseen syrjäytettiin ja siten järjestön itsenäisyyttä päättää omista edustajistaan kaikissa SKDL:n elimissä loukattiin. Kuvaavaa on, että 12.12.1970 pidetyssä liittoneuvoston kokouksessa alustavat puheenvuorot käyttivät toverit Erkki Rautee ja Terho Pursiainen. Edellinen selvitteli kommunistin näkemystä SKDL:stä eikä puuttunut sanallakaan SKP:n asiasta tekemiin päätöksin ja jälkimmäinen taas edusti vasemmistososialisteja.
Vuosikokouksessa 3.2.1971 ASS hyväksyi seuraavan julkilausuman SKDL:n yhteistyöjärjestöluonteesta:
"ASS:n vuosikokous pitää tärkeänä SKDL:n yhteistyöjärjestöluonteen voimistamista. Viime vuosina tapahtuneessa kehityksessä on ollut havaittavissa piirteitä, jotka ovat heikentäneet SKDL:n yhteistyöjärjestöluonnetta. SKDL:n liittokokouksessa eräät päätökset samoin kuin SKDL:n Helsingin ja Uudenmaan piirikokousten menettely ja toisen mielipidesuunnan syrjintä osoittaa, ettei SKDL:ssä mukana olevat eri poliittiset ryhmät ole joko ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää ja hyväksyä SKDL:n sääntöjen edellyttämää yhteistyöjärjestömuotoa.
ASS:n vuosikokous pitää välttämättömänä, että SKDL:n luonteeseen liittyvät kysymykset altistetaan laajaan järjestökäsittelyyn paitsi SKDL:n järjestökentässä myös SKDL:n yhteistyöjäsenten kentässä."
JÄRJETÖPOLIITTINEN PÄÄTÖSLAUSELMA
(hyväksyttiin keskuskomitean kokouksessa 22.1.1976)
SKP:n 14. edustajakokous asetti puolueen keskeiseksi tehtäväksi SKP:n kaikipuolisen lujittamisen ja kehittämisen marxilais-leniniläisenä työväenpuolueena sekä puolueen työn voimistamisen ja vaikutuksen laajentamisen erilaisissa joukkojärjestöissä. Kommunistien tulee työskennellä SKDL:n kehittämiseksi yhteistoiminta- ja kansalaisjärjestöksi.
SKDL perustettiin yhteistoimintajärjestöksi, johon kommunistien ohella osallistui sosiaalidemokraatteja ja edistyksellisiä puolueisiin kuulumattomia kansalaisia. SKDL kehittyi nopeasti ja sen ansiot maamme ja sen työtätekevien hyväksi ovat arvokkaat. Kuitenkaan SKDL ei ole pystynyt tässä kehityksessä saavuttamaan riittävää monipuolisuutta ja laajuutta.
Porvariston ja sosiaalidemokraattien harjoittama voimakas poliittinen painostus ja syrjintä kaikkialla yhteiskuntaelämän aloilla sekä jatkuva propaganda, jossa SKDL on leimattu SKP:n peitejärjestöksi ja samastettu kommunistisen puolueen kanssa sekä kommunistien oma taitamattomuus ovat rajoittaneet huomattavasti SKDL:n mahdollisuuksia kehittyä riittävän laajaksi yhteistoimintajärjestöksi. Alkuaikojen jälkeen ei ole tapahtunut järjestöjen tai poliittisten ryhmien ja puolueiden liittymistä SKDL:oon siitä huolimatta, että niin sosiaalidemokraattisesta puolueesta kuin maalaisliitostakin on irtautunut poliittisiksi puolueiksi järjestäytyneitä ryhmiä. Ei myöskään varsinaisten poliittisten järjestöjen ulkopuolelta ole SKDL:oon liittynyt uusia yhteisöjäseniä. Näillä objektiivisilla tekijöillä on ollut huomattava vaikutus SKDL:n rakenteen ja toiminnan kehitykselle, se on muodostunut liiaksi kommunistien käsissä olevaksi poliittiseksi järjestöksi, joka yhä selväpiirteisemmin muistuttaa poliittista puoluetta. Näin suuri samankaltaisuus kahden suuren järjestön kesken aiheuttaa paljon voimien ja varojen tuhlausta sekä aikaansaa epäselvyyksiä ja ristiriitoja järjestöjen ja jäsenistöjen välillä. Tämän tilanteen jatkuminen ei vastaa puolueen eikä kansandemokraattisen liikkeen etuja. Näin ollen on pyrittävä etsimään toimintaa haittaaviin kysymyksiin ratkaisuja, jotka kehittävät SKP:tä että SKDL:oa siten, että koko kansandemokraattisen liikkeen voima ja vaikutus lisääntyy. Tätä tarkoitusta ei kuitenkann saavuteta näiden järjestöjen yhtymisellä.
On lähdettävä olevista oloista ja niistä merkittävistä muutoksista, joita on tapahtunut ja tapahtuu yhteiskunnassamme. Tieteellis-teknisen kehityksen myrskyisä nopeus maailman johtavissa teollisuusmaissa on ulottunut vaikutuksensa myös Suomeen. Tuotantovoimat kasvavat nopeasti. Pääoma ja tuotanto keskittyvät yhä suurempien yritysten ja yhtymien käsiin. Monopoliporvaristo joutuu selvästi koko muuta kansaa vastaan. Toisaalta työväenluokan sisällä ja sen suhteissa erilaisiin ei-monopolistisiin porvarillisiin ryhmiin, sivistyneistöön ja talonpoikaistoon, tapahtuu lähentymistä. Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat tulleet verrattomasti monimuotoisemmiksi sekä luokkataistelu monimutkaisemmaksi ja omalla tavallaan vaikeammaksi. Yhteiskunnan vallankumoukselliseen muuttamiseen sosialistiseksi tarvitaan myös Suomessa marxilais-leniniläistä työväenpuoluetta -SKP:tä. Sen lisäksi juuri nykyoloissa on välttämätöntä kehittää SKDL:oa laajana yhteistoimintajärjestönä. Tältä pohjalta on tarkasteltava SKP:n kehittämisen kysymyksiä ja sen suhdetta SKDL:oon sekä puolueen jäsenstön työtä SKDL:ssä.
SKP:N KEHITTÄMINEN
Kommunistisen puolueen voima on sen polittiikassa, jäsenten aatteellisessa tietoisuudessa, yhtenäisyydessä ja katiivisessa toiminnassa puolueen päämäärien toteuttamiseksi. Se tekee mahdolliseksi puolueen joukkovaikutuksen kasvun ja takaa tulokset luottamuksellisten suhteiden rakentamisessa erilaisiin ajatussuuntiin lukeutuviin työtätekeviin ja heidän järjestöihinsä. Poliittisena puolueena SKP määrittelee oman kantansa, tekee päätöksiä kaikista yhteiskunnan ja poliittisen elämän kysymyksistä, kaikista tapahtumista ja ilmiöistä, joista se katsoo kannanmäärittelyn tarpeelliseksi.
Puolueen luonteen ja 14. edustajakokouksen päätösten pohjalta SKP:n sisäisen toiminnan tärkeimpiä tehtäviä ovat mm. seuraavat:
1) Puolueen toiminnan ja vaikutuksen voimistamiseksi sekä puolueen jäsenten työn ohjaamiseksi tulee lisätä puolue-elinten poliitista aloitteellisuutta ja elävöittää toimintaa sekä tarpeen mukaan muodostaa erilaisia valmistelevia toimikuntia ja jaostoja. Puolueen järjestöllisen aseman vahvistamiseksi on jäsenmäärän lisääminen ensiarvoisen tärkeätä. Puoluejärjestöjen tulee nykyistä useammin esiintyä omissa nimissään puolueen toimintaan liittyvissä kysymyksissä.
2) Puolueen kehittämisen kannalta on välttämätöntä ratkaisevasti tehostaa puolueen tiedotustoimintaa. Sen avulla tehdään tunnetuksi puolueen politiikkaa ja poistetaan ennakkoluuloja väestön keskuudessa puoluetta kohtaan. Tässä tehtävässä on pyrittävä määrätietoisesti käyttämään hyväksi kaikkia nykyaikaisia tiedotusvälineitä.
3)SKP:n suorittamalle marxilaiselle kasvatustyölle on annettava erityisen suuri paino ja suunnattava se siten, että se samalla auttaa maassamme vallitsevien olosuhteiden monipuolista tutkimista ja selvittämistä. Puolueopiskelussa on kiinnitettävä suuri huomio mm. työväenluokan merkitykseen, sen sisällä tapahtuviin muutoksiin ja yhteistyöhön työväenluokan erilaisten poliittisten ryhmien sekä muiden suurpääomanvastaisten piirien välillä, kommunistisen puolueen luonteen ja toimintaperiaatteiden selvittelyyn, kansainvälisen kommunistisen liikkeen kysymyksiin sekä kehitykseen sosialistisissa maissa.
4) Edustajakokouksen päätökset ovat ohjeena koko puolueen toiminnalle. Näissä päätöksissä ja viimeaikaisessa toiminnassa on korostettu erityisesti toiminnan voimistamista työpaikoilla ja ammatillisissa järjestöissä sekä jäsenten työskentelyä erilaisissa kansalaisjärjestöissä puolueen vaikutuksen laajentamiseksi. Tässä työssä samoin kuin puolueen koko järjestötoiminnassa tulee korostaa perusjärjestöjen ja muiden puolue-elinten työn suurta merkitystä, kollektiivista vastuuta sekä poliittisen työn suunnittelua, ohjausta ja puolue-elinten päätösten täytäntöönpanon tarkistusta.
SKDL:N KEHITTÄMINEN
Nykyinen tilanne jolloin kommuniteihin ja kansandemokraatteihin kohdistuvat ennakkoluulot yleisessä mielipiteessä ovat vähentyneet kansandemokraattien ja kommunistien osallistuessa nyt myös hallitukseen on monessa suhteessa suotuisa SKDL:n tavoitteille. On pyrittävä tekemään mahdolliseksi uusien sosialististen ja ei-sosialististen ryhmien ja järjestöjen yhteistoiminta kommunistien kanssa SKDL:n puitteissa. Tämä koskee myös sivistyneistöä, johon kuuluvia on entistä enemmän lähentyny tSKDL:ää. Tämä kaikki edellyttää SKDL:n järjestörakenteen muutoksia myös väljempien järjestömuotojen suuntaan. Tulevaisuuden laajempien ja monitahoisempien mahdollisuuksien hyväksikäyttäminen näyttäisi edellyttävän SKDL:n uudistamista entistä enenmmän yhteistoimintajärjestöksi, johon myös erilaisten yhteistoimikuntien muodossa on mahdollisuus osallistua ilman jäsensidonnaisuutta.
Tämän perusteella puolueen ja sen jäsenten tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, että
- SKDL:n järjestörakenne ja toimintamuodot vastaisivat entistä paremmin yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia;
- nykyinen järjestöllinen päällekäisyys vähitellen poistuisi sekä antaisi mahdollisuuden SKP:n ja SKDL:n voimien ja varojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaan käyttöön;
- tarpeen mukaan perustetaan väliaikaisia toimikuntia, joiden toimintaan voivat osallistua myös järjestöt ja yksityiset ilman SKDL:n jäsenyyttä;
- tarvittaessa perustetaan yhteisiä väliaikaisia neuvottelukuntia, joiden toimintaan SKDL:n eri järjestöt tasapuolisesti osallistuvat;
- pyritään tarkoin harkiten ja SKDL:n sääntöjä tarkistaen muodostamaan SKDL:n pättävät elimet keskuksessa ja piireissä siten, että ne entistä enemmän vastaavat yhteistoimintajärjestön luonnetta ja ovat kokoonpantuja SKDL:n ja sen jäsenjärjestöjen valitesemista edustajista.
Lähtien SKP:n kaikinpuolisesta kehittämisestä ja voimistamisesta marxilais-leniniläisenä työväenpuolueena ja siitä, että SKDL monipuolistuisi ja laajenisi yhteistoimintajärjestönä, SKP pitää tärkeänä mahdollisimman perusteellista selvitystä SKDL:n kehitysmahdollisuuksiata huomioon ottaen yhteiskunnassa tapahtuvat rakenteelliset, väestölliset, poliittiset ym. muutokset. Tämän selvittelyn tulisi tapahtua yhteistoiminnassa SKDL:n kanssa ja siihen tulisi saada mukaan henkilöitä, jotka kuulumatta SKDL:oon tuntevat kiinnostusta sen kehittämiseen sekä omaavat tietoa ja kokemusta yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimisessa.
SKDL:N LUONTEESTA JA TEHTÄVISTÄ
(hyväksytty Sosialistisen Opiskelijaliiton 7. liittokokouksessa 20-21.3.71)
SKDL on kommunistien, sosialistien ja muiden edistyksellisten voimien yhteistyöjärjestö. Jo ensimmäisessä periaateohjelmassaan SKDL määritteli tavoitteikseen kapitalismin riistosta vapaan, kukoistavan ja edistyksellisen Suomen luomisen. SKDL:n toiminnan pääsisältönä on aina ollut taistelu monopolien valtaa vastaan demokratian, yhteiskunnallisen edistyksen ja rauhan ulkopolitiikan puolesta.
SKDL, kapitalismin oloissa toimiessaan, ei ole kyennyt yhdistämään piiriinsä läheskään kaikkia monopolienvastaisia voimia. Tieteellisteknisen vallankumouksen jouduttama kapitalismin kaikkien ristiriitojen syveneminen, kapitalismin yhä ilmeisempi kyvyttömyys ratkaista synnyttämiään valtavia ongelmia, monopolipääoman yhä tuhoisammaksi käyvä hyökkäys kansaa ja demokratiaa vastaan, pakottaa tulevaisuudessa yhä laajemmat väestöpiirit taisteluun monopoleja vastaan. Tämän vuoksi SKDL:oa tulee edelleen kehittää nimenomaan laajana yhteistyöjärjestönä, luokkaliittona, jossa erilaiset monopolien sortamien luokkien ja väestökerroksien edustajat voivat olla yhteistyössä työväenluokan puolueen, kommunistisen puolueen, kanssa kansanvallan ja yhteiskunnallisen edistyksen puolesta. Samanaikaisesti SKDL pyrkii laajaan yhteistyöhön kaikkien demokraattisten, edistyksellisten poliittisten voimien kanssa.
Pyrkimys muodostaa SKDL:sta vain kommunistien ja tietoisten sosialistien järjestö kaventaa SKDL:n liikkuma-alaa ja rajoittaa sen toimintamahdollisuuksia.
Viime vuosina on SKDL:n piirissä esiintynyt tendenssejä, jotka merkitsevät pyrkimystä kehittää SKDL itsenäiseksi puolueeksi. Tästä eräänä osoituksena ovat joidenkin vasemmistososialistien ja kommunistien vaatimukset, joiden mukaan kansandemokraattisen liikken kommunistien olisi noudatettava ainoastaan eduskuntaryhmänsä tai SKDL:n johtoelinten päätöksiä puolueensa ohjeista välittämättä. Pyrkimykset SKDL:n rajoittamiseen esim. SKDL:n
Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestöjen vuosikokouksissa, SKDL:n liittokokouksessa päätettäessä SOL:n edustuksesta SKDL:n liittohallituksessa jne. osoittavat myös tämän suunnan. Tällainen kehitys on torjuttava kehittämällä nimenomaan liiton yhteistyöjärjestöluonnetta.
SKDL:n piirissä tapahtuvan yhteistyön onnistumisen edellytyksenä on ideologisten eroavuuksien tiedostaminen ja yhteistyöosapuolien itsenäisyyden tunnustaminen. On torjuttava yritykset kehittää SKDL:lle jonkinlainen epämääräinen yleissosialistinen ideologia. Yhteistoimintaa on kehitettävä konkreettisten toimenpiteiden pohjalta ideologisista eroista huolimatta.
Helsingin Demokraattinen Yhdistys 1976-02-09
tiistai, 31. toukokuuta 2011
maanantai, 30. toukokuuta 2011
SKDL ON YHTEISTYÖJÄRJESTÖ (osa 2)
Toisen maailmansodan jälkeen SKDL:oa perustaessa eivät kommunistit ja sosialidemokratit lähteneet ratkomaan periaatteellisia erimielisyyksiä sosialismista, sosialistisesta Suomesta jne. SKDL:oon oli näiden ryhmien lisäksi tulossa ryhmiä ja henkilöitä, jotka eivät olleet valmiit hyväksymään kummankaan ryhmän käsityksiä sosialismista, jotka eivät hyväksyneet sosialistisia tunnuksia. SKDL:n tehtäväkenttä liikkui siten ajankohtaisissa yhteiskunta- ja talouspoliittisissa kysymyksissä ja ulkopolitiikassa. SKDL:n periaateohjelma ei siten esittänyt päämääräkseen sosialistisen yhteiskunnan rakentamista, koska ohjelma heijasti SKDL:oon liittyneiden ryhmien yhteisiä pyrkimyksiä: rauhan turvaamista, muutoksen aikaansaamista maan ulkopolitiikkaan, fasismin hävittämistä, sodan kärsineiden auttamista ja työtätekevien elintason kohottamista.
SKDL:N KEHITYS
SKDL siis perustettiin yhteistoimintajärjestöksi, johon kommunistien ohella osallistui sosiaalidemokraatteja ja yksityisiä edistyksellisiä kansalaisia, yleisdemokraatteja. SKDL kehittyi nopeasti poliittiseksi voimaksi ja sen politiikka saavutti luottamusta työtätekevän väestönosan keskuudessa. Voimakaasta kehityksestä huolimatta SKDL ei kyennyt kuitenkaan saavuttamaan riittävää monipuolisuutta ja laajuutta.
SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma, jonka SKP:n keskuskomitea hyväksyi 22.1.1967 (luettavissa lopussa) toteaa SKDL:n kehityksestä:
"Porvariston ja sosiaalidemokraattien harjoittama voimakas poliittinen painostus ja syrjintä kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla sekä jatkuva propaganda, jossa SKDL on leimattu SKP:n peitejärjestöksi ja samastettu kommunistisen puolueen kanssa sekä kommunistien oma taitamattomuus ovat rajoittaneet huomattavasti SKDL:n mahdollisuuksia kehittyä riittävän laajaksi yhteistoimintajärjestöksi."
Jo viisikymmentäluvun loppupuolella keskusteltiin ns. järjestöpäällekkyydestä, varojen ja voimien tuhlauksesta, joka syntyy samojen ihmisten vaikuttaessa ja tehdessä päätökset sekä SKDL:n järjestöissä että SKP:n. SKDL:n yhteistyöjärjestöluonne ei siten juuri näkynyt ulospäin, joka varmasti helpotti porvariston ja sosiaalidemokraattien propagandaa SKDL:sta SKP:n peite-, lieve- tai taustäjärjestönä. Toisaalta järjestöllinen päällekkäisyys teki monille kommunisteillekin epäselväksi SKDL:n yhteistoimintajärjestöluonteen. Tähän kaikkeen oli omiaan vaikuttamassa myös se, ettei SKDL järjestönä enää ollut saanut uusia yhteistulokkaita varsinaisen kd-liikkeen ulkopuolelta.
"Alkuaikojen jälkeen ei ole tapahtunut järjestöjen tai poliittisten ryhmien ja puolueiden liittymistä SKDL:oon siitä huolimatta, että niin sosiaalidemokraattisesta puolueesta kuin maalaisliitostakin on irrotautunut poliittisiksi puolueiksi järjestäytyneitä ryhmiä. Ei myöskään varsinaisten poliittisten puolueiden ulkopuolelta ole SKDL:oon liittynyt uusia yhteistyöjäseniä." (SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma)
Keskustelu järjestöpäällekkäisyydestä ja voimavarojen tuhlauksesta johti eräillä tahoilla käsityksiin SKDL:n ja SKP:n yhdistämisen välttämättömyydestä. Hyvin useat puolueeseenkin kuuluvat henkilöt olivat sitä mieltä, että SKDL ja SKP voitaisiin yhdistää jonkinlaseksi "vasemmistososiaaliseksi vasmmistopuolueeksi" tai "sosialistiseksi työväenpuolueeksi", joka pitäisi SKP;n ja SKDL:n ohella sisällään myös SDP:n vasemmistovoimat, TPSL:n ja ehkäpä Keskustapuolueenkin edistyksellisiä voimia. Ehkäpä tähän suuntaan viittaa mm. SKDL:n nykyinen periaateohjelma viimeisellä sivullaan:
"Erilaisten sosialististen ja demokraattisten voimien vapaa ja läheinen yhteistyö luo edellytyksiä vasemmiston maailmankatsomukselliselle lähentymiselle ja uuden, suuremman vasemmiston hahmottumiselle."
SKDL JA SOSIALISMI
Nestori Parkkari toteaa Kommunistissa 19/1958 julkaistussa selkeässä artikkelissaan "SKDL:n olemus ja tehtävä demokraattisena yhteistyöjärjestönä" seuraavaa:
"Rauhan olosuhteiden palauttaminen ja demokraattisten kansalaisoikeuksien palauttaminen v.1944 sai yhteiskunnallisesti liikkeelle laajoja kansalaispiirejä, jotka olivat kyllästyneitä hallinneiden puolueiden sotapolitiikkaan ja etsivät uutta tietä. Näillä ihmisillä oli taantumuspropagandan vaikutuksesta ennakkoluuloja kommunistista puoluetta kohtaan, mutta he saattoivat liittyä, SKDL:oon tuntiessaan sen ohjelman vastaavan omia pyrkimyksiään. Nämä, kuten muista puolueistakin SKDL:oon siirtyneet ihmiset liittyivät siihen auttaakseen itseään eivätkä ollakseen jonkin ryhmän tai puolueen "käsivartena" ja niin tekevät ihmiset tänäkin päivänä."
Eri puolueista ja politiikan ulkopuolelta SKDL:oon liittyneet ja nykyään SKDL:oa kannattavat väestöryhmät eivät ole antaneet tukeaan SKDL:lle siksi, että he olisivat muuttuneet sosialisteiksi tai kommunisteiksi, vaikka näinkin on tietenkin osittain asian laita. He tukevat SKDL:oa sen takia, että SKDL ajaa heidän väestöryhmänsä etua.
Jo SKDL:n 5. liitokokouksessa keväällä 1958 eräs SKDL:n yhdistys esitti sosialismin ottamista SKDL:n ohjelmalliseksi päämääräksi, koska se aloitteen tekijöiden mielestä oli "ajan vaatimus". Vielä tällöin liittokokouksen päätös asiasta oli yksimielisen kielteinen. Perusteluissa todetiin, että SKDL edustaa muitakin ajatussuuntia kuin sosialistisia ja rakentuu erilaisten väestökerrosten ja poliittisten ryhmien yhteisille ajankohtaisille tavoitteille. Sosialismin hyväksyminen järjestön päämääräksi lopettaisi yhteistyöliiton luonteen ja rajoittaisi sen vain yhteiskunnallisesta päämäärästä samoin ajattelevien puolueeksi. Uuden sosialistisen puolueen perustaminen ei olisi työväenliikkeen yhtenäisyyden kannalta suotavaa - se ainoastaan lisäisi hajanaisuutta. Sitä paitsi olihan jo olemassa voimakas sosialistinen puolue, Suomen Kommunistinen Puolue. Luonnollisesti jokaisella sosiaalisesti ajattelevalla SKDL:n jäsenellä ja liittoon liittyneellä yhdistyksellä on mahdollisuus SKDL:n puitteissa opiskella ja edistää sosialismin asiaa.
SKDL:n tehtävä niin tänä päivänä kuin sitä perustaessakin on taistelu laajoja kansankerroksia riistävää monopolipääomaa ja taantumusta vastaan. Kapitalismin kehitys on merkinnyt suurpääomaa ja laajojen kansankerrosten; työväenluokan, taloinpoikaiston, pienten ja keskisuurten liikkeenharjoittajien ja sivistyneistön, välisen ristiriidan kärjistymistä. Suurpääoma on joutunut yhä eristetympään asemaan muusta kansasta. Tämä taas luo objektiiviset edellytykset laajalle liitolle, joka taistelee suurpääomaa ja sen edustajia , poliittista taantumusta vastaan. Tällaisen liiton, suurpääoman vastaisen yhteisrintaman synnyttäminen ei kuitenkaan voi tapahtua sosialististen tunnusten alla, koska taistelun on perustuttava työväenluokan, talonpoikaisväestön, pien -ja keskisuurten yrittäjien ja sivistyneistön yhteisten etujen puitteissa, anti-monopolististen tunnusten alla. Kaikkien eo. ryhmien ajankohtaisten etujen mukaista ei tässä konkreettis-historiaallisessa tilanteessa ole taistelu sosialismin puolesta. Sen sijaan SKDL:n politiikan on herätettävä niiden väestökerrosten luottamus, jotka objektiiviselta asemaltaan joutuvat päivittäin suurpääoman riiston kohteeksi. SKDL on luokkaliitto monopolipääomaa vastaan. Tämä samalla merkitsee sitä, ettei SKDL:n poliittinen voima voi kasvaa muuta tietä. Jos SKDL ottaa ohjelmaansa sosialismin toteuttamisen, sosialistisen Suomen luomisen, tänä kaventaa SKDL:n kannatuspohjaa luokkaliittona.
SKDL:n 7. liittokokouksessa 1964 keskusteltiin laajasti liiton luonteesta ja tehtävistä. Liittokokouksessa vahvistettiin edelleen liiton luonne perustamiskirjan mukaisesti. Liiton tehtävänä oli nyt "rauhan ajatuksen syventäminen, Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittäminen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäminen". Näihin kysymyksiin myönteisesti suhtautuvien määriteltiin SKDL:oon liittyville asetettavaksi poliittisiksi ehdoiksi.
Vuoden 1964 liitokokouksen jälkeen alkoi ei-kommunististen ainesten osuus vahvistua SKDL:ssa ja pikemminkin heidän toimintansa sai näkyvyyttä. Kysymyksessä ei ollut sinänsä näiden lähinnä vasemmistososialististen tunnusten alla liikkuvien henkilöiden määrällinen lisääntyminen SKDL:n jäsenkunnassa. Ennen kaikkea oli kysymys vasemmistososialistien aktivoitumisesta, jolle mm. kommunistisessa puolueessa tapahtuva kehitys antoi rohkaisua. Voidaan jopa väittää, että ennen kaikkea oli kysymys SKP:n sisäisestä kehityksestä, jota mm. v.1965-1966 käyty ns. puoluekeskustelu heijasti. Tämä keskustelu osoitti myös sen, että monet kommunistisen puolueen jäsenet esittivät vasemmistolaisia käsityksiä ja olivat valmiita luopumaan tai jo luopuneet marxismi-leninismin eräistä perusasettamuksista. Ilmeisesti eräiden SKP:n jäsenten taholta suoritettu vasemmistososialististen tietoinen rohkaisu heijasti sinänsä vilpitöntä pyrkimystä osoittaa vääräksi vastustajien väitteet siitä, että SKDL oli vain SKP:n peitejärjestö. Tässä tilanteessa mm. vaatimus SKP:n ja SKDL:n yhdistämisestä tuli jälleen kerran ja nyt entistä painokkaammin esille .
SKP:n keskuskomitea oli pakotettu ottamaan kantaa SKDL:n suhteen ja tammikuussa 1967 se vahvisti järjestöpoliittisen päätöslauselman, jonka sittemmin v.1970 helmikuussa pidetty ylimääräinen edustajakokous vahvisti. Asiakirja toteaa selvästi:
"Yhteiskunnan vallankumoukselliseen muuttamiseen sosialistiseksi tarvitaan myös Suomessa marxilais-leniniläistä työväenpuoluetta - SKP.tä. Sen lisäksi juuri nykyoloissa on välttämätöntä kehittää SKDL:oa laajana yhteistoimintajärjestönä. Tältä pohjalta on tarkasteltava SKP:n kehittämisen kysymyksiä ja sen suhdetta SKDL:oon sekä puolueen jäsenistön työtä SKDL:ssä."
Samassa yhteydessä katsottiin välttämättömäksi SKDL:n kehittäminen ja todettiin, että "puolueen ja sen jäsenten tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, että:
-SKDL:n järjestörakenne ja toimintamuodot vastaisivat paremmin yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia;
-nykyinen järjestöllinen päällekäisyys vähitellen poistuisi sekä antaisi mahdollisuuden SKP:n ja SKDL:n voimien varojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaan käyttöön;
-pyritään tarkoin harkiten ja SKDL:n sääntöjä tarkastaen muodostamaan SKDL:n päättävät elimet siten, että ne entistä enemmän vastaavat yhteistoimintajärjestöjen luonnetta ja ovat kokoonpantuja SKDL:n ja sen järjestöjen valitsemista edustajista."
SKDL:n 8. liittokokouksessa, joka pidettiin keväällä 1967, SKDL koki merkittävän muutosprosessin, jota puolueessa ja sen 14. edustajakokouksessa tapahtunut kehitys vahvisti. Liittokokouksen alustajan Ele Aleniuksen katsauksen nimi oli osoitus tapahtuneesta muutoksesta - "Uusi SKDL nykypäivän Suomessa". Tässä liittokokouksessa hyväksyttiin mm. SKDL:n uusi periaateohjelma, sen mukana vasemmistososialistien aloitteesta päämääräksi sosialismi.
Jokin aika ennen SKDL:n viimeistä keväällä 1970 pidettyä 9. liittokokousta sekä SKP:n vähemmistön että Sosialistisen Opiskelijaliiton taholta kritikoitiin voimakkaasti SKDL:n yhteistyöjärjestöluonteen heikkenemistä. Sosialistinen Opiskelijaliitto totesi kannanotossaan mm. seuraavaa:
"Kd-liikkeen sisäisessä keskustelussa ovat 60-luvulla nousseet julkisuuteen 50-lukua ja 60-luvun alkua näkyvämmin ei-kommunistiset virtaukset. Erityisesti vasemmistososialistinen virtaus on valpastunut ja esittänyt voimakkaasti julkisuuteen omat näkemyksensä. Tämän lisäksi ovat jotkut pikkuporvarillisen kulttuuriradikalismin edustajat pääseet hyvin näkyville kd-liikkeen keskustelussa. Sen sijaan on ollut tendenssejä rajoittaa ns. oppositiolaisten keskustelumahdollisuuksia kd-liikkeessä ja näiden näkyvyyttä erityisesti kd-lehdistössä."
SOL eritteli kannanotossaan SKDL:n kehitystä ja toi samalla esille, että hyvin usein varsinkin vasemmistososialistisesti orientoituneen SKDL:n jäsenistön piirissä on ollut "havaittavissa SKDL:n käsittäminen erillisenä SKP:n ja SDP:n väliin sijoittuvana vasemmistososialistisena puolueena eikä yhteistyöjärjestönä". Kannanotto jatkaa:
"Kd-liikken organisatorisesta selkiintymättömyydestä johtuen on myös kommunistisen puolueen piirissä huomattava määrä jäseniä, jotka tuntevat vetoa vasemmistososialismiin ja ajavat tämän mukaista linjaa kommunistisessa puolueessa. Heidän tavoitteenaan on kehittää kommunistisesta puolueesta ruotsalaisen VPK:n kaltainen "laajaideologinen" järjestö. Tämä on osaltaan ollut myötävaikuttamassa siihen, että SKDL:n luonne erilaisia ideologioita omaavien ryhmien yhteistyöjärjestönä on hämärtynyt."
SKDL:N KEHITYS
SKDL siis perustettiin yhteistoimintajärjestöksi, johon kommunistien ohella osallistui sosiaalidemokraatteja ja yksityisiä edistyksellisiä kansalaisia, yleisdemokraatteja. SKDL kehittyi nopeasti poliittiseksi voimaksi ja sen politiikka saavutti luottamusta työtätekevän väestönosan keskuudessa. Voimakaasta kehityksestä huolimatta SKDL ei kyennyt kuitenkaan saavuttamaan riittävää monipuolisuutta ja laajuutta.
SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma, jonka SKP:n keskuskomitea hyväksyi 22.1.1967 (luettavissa lopussa) toteaa SKDL:n kehityksestä:
"Porvariston ja sosiaalidemokraattien harjoittama voimakas poliittinen painostus ja syrjintä kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla sekä jatkuva propaganda, jossa SKDL on leimattu SKP:n peitejärjestöksi ja samastettu kommunistisen puolueen kanssa sekä kommunistien oma taitamattomuus ovat rajoittaneet huomattavasti SKDL:n mahdollisuuksia kehittyä riittävän laajaksi yhteistoimintajärjestöksi."
Jo viisikymmentäluvun loppupuolella keskusteltiin ns. järjestöpäällekkyydestä, varojen ja voimien tuhlauksesta, joka syntyy samojen ihmisten vaikuttaessa ja tehdessä päätökset sekä SKDL:n järjestöissä että SKP:n. SKDL:n yhteistyöjärjestöluonne ei siten juuri näkynyt ulospäin, joka varmasti helpotti porvariston ja sosiaalidemokraattien propagandaa SKDL:sta SKP:n peite-, lieve- tai taustäjärjestönä. Toisaalta järjestöllinen päällekkäisyys teki monille kommunisteillekin epäselväksi SKDL:n yhteistoimintajärjestöluonteen. Tähän kaikkeen oli omiaan vaikuttamassa myös se, ettei SKDL järjestönä enää ollut saanut uusia yhteistulokkaita varsinaisen kd-liikkeen ulkopuolelta.
"Alkuaikojen jälkeen ei ole tapahtunut järjestöjen tai poliittisten ryhmien ja puolueiden liittymistä SKDL:oon siitä huolimatta, että niin sosiaalidemokraattisesta puolueesta kuin maalaisliitostakin on irrotautunut poliittisiksi puolueiksi järjestäytyneitä ryhmiä. Ei myöskään varsinaisten poliittisten puolueiden ulkopuolelta ole SKDL:oon liittynyt uusia yhteistyöjäseniä." (SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma)
Keskustelu järjestöpäällekkäisyydestä ja voimavarojen tuhlauksesta johti eräillä tahoilla käsityksiin SKDL:n ja SKP:n yhdistämisen välttämättömyydestä. Hyvin useat puolueeseenkin kuuluvat henkilöt olivat sitä mieltä, että SKDL ja SKP voitaisiin yhdistää jonkinlaseksi "vasemmistososiaaliseksi vasmmistopuolueeksi" tai "sosialistiseksi työväenpuolueeksi", joka pitäisi SKP;n ja SKDL:n ohella sisällään myös SDP:n vasemmistovoimat, TPSL:n ja ehkäpä Keskustapuolueenkin edistyksellisiä voimia. Ehkäpä tähän suuntaan viittaa mm. SKDL:n nykyinen periaateohjelma viimeisellä sivullaan:
"Erilaisten sosialististen ja demokraattisten voimien vapaa ja läheinen yhteistyö luo edellytyksiä vasemmiston maailmankatsomukselliselle lähentymiselle ja uuden, suuremman vasemmiston hahmottumiselle."
SKDL JA SOSIALISMI
Nestori Parkkari toteaa Kommunistissa 19/1958 julkaistussa selkeässä artikkelissaan "SKDL:n olemus ja tehtävä demokraattisena yhteistyöjärjestönä" seuraavaa:
"Rauhan olosuhteiden palauttaminen ja demokraattisten kansalaisoikeuksien palauttaminen v.1944 sai yhteiskunnallisesti liikkeelle laajoja kansalaispiirejä, jotka olivat kyllästyneitä hallinneiden puolueiden sotapolitiikkaan ja etsivät uutta tietä. Näillä ihmisillä oli taantumuspropagandan vaikutuksesta ennakkoluuloja kommunistista puoluetta kohtaan, mutta he saattoivat liittyä, SKDL:oon tuntiessaan sen ohjelman vastaavan omia pyrkimyksiään. Nämä, kuten muista puolueistakin SKDL:oon siirtyneet ihmiset liittyivät siihen auttaakseen itseään eivätkä ollakseen jonkin ryhmän tai puolueen "käsivartena" ja niin tekevät ihmiset tänäkin päivänä."
Eri puolueista ja politiikan ulkopuolelta SKDL:oon liittyneet ja nykyään SKDL:oa kannattavat väestöryhmät eivät ole antaneet tukeaan SKDL:lle siksi, että he olisivat muuttuneet sosialisteiksi tai kommunisteiksi, vaikka näinkin on tietenkin osittain asian laita. He tukevat SKDL:oa sen takia, että SKDL ajaa heidän väestöryhmänsä etua.
Jo SKDL:n 5. liitokokouksessa keväällä 1958 eräs SKDL:n yhdistys esitti sosialismin ottamista SKDL:n ohjelmalliseksi päämääräksi, koska se aloitteen tekijöiden mielestä oli "ajan vaatimus". Vielä tällöin liittokokouksen päätös asiasta oli yksimielisen kielteinen. Perusteluissa todetiin, että SKDL edustaa muitakin ajatussuuntia kuin sosialistisia ja rakentuu erilaisten väestökerrosten ja poliittisten ryhmien yhteisille ajankohtaisille tavoitteille. Sosialismin hyväksyminen järjestön päämääräksi lopettaisi yhteistyöliiton luonteen ja rajoittaisi sen vain yhteiskunnallisesta päämäärästä samoin ajattelevien puolueeksi. Uuden sosialistisen puolueen perustaminen ei olisi työväenliikkeen yhtenäisyyden kannalta suotavaa - se ainoastaan lisäisi hajanaisuutta. Sitä paitsi olihan jo olemassa voimakas sosialistinen puolue, Suomen Kommunistinen Puolue. Luonnollisesti jokaisella sosiaalisesti ajattelevalla SKDL:n jäsenellä ja liittoon liittyneellä yhdistyksellä on mahdollisuus SKDL:n puitteissa opiskella ja edistää sosialismin asiaa.
SKDL:n tehtävä niin tänä päivänä kuin sitä perustaessakin on taistelu laajoja kansankerroksia riistävää monopolipääomaa ja taantumusta vastaan. Kapitalismin kehitys on merkinnyt suurpääomaa ja laajojen kansankerrosten; työväenluokan, taloinpoikaiston, pienten ja keskisuurten liikkeenharjoittajien ja sivistyneistön, välisen ristiriidan kärjistymistä. Suurpääoma on joutunut yhä eristetympään asemaan muusta kansasta. Tämä taas luo objektiiviset edellytykset laajalle liitolle, joka taistelee suurpääomaa ja sen edustajia , poliittista taantumusta vastaan. Tällaisen liiton, suurpääoman vastaisen yhteisrintaman synnyttäminen ei kuitenkaan voi tapahtua sosialististen tunnusten alla, koska taistelun on perustuttava työväenluokan, talonpoikaisväestön, pien -ja keskisuurten yrittäjien ja sivistyneistön yhteisten etujen puitteissa, anti-monopolististen tunnusten alla. Kaikkien eo. ryhmien ajankohtaisten etujen mukaista ei tässä konkreettis-historiaallisessa tilanteessa ole taistelu sosialismin puolesta. Sen sijaan SKDL:n politiikan on herätettävä niiden väestökerrosten luottamus, jotka objektiiviselta asemaltaan joutuvat päivittäin suurpääoman riiston kohteeksi. SKDL on luokkaliitto monopolipääomaa vastaan. Tämä samalla merkitsee sitä, ettei SKDL:n poliittinen voima voi kasvaa muuta tietä. Jos SKDL ottaa ohjelmaansa sosialismin toteuttamisen, sosialistisen Suomen luomisen, tänä kaventaa SKDL:n kannatuspohjaa luokkaliittona.
SKDL:n 7. liittokokouksessa 1964 keskusteltiin laajasti liiton luonteesta ja tehtävistä. Liittokokouksessa vahvistettiin edelleen liiton luonne perustamiskirjan mukaisesti. Liiton tehtävänä oli nyt "rauhan ajatuksen syventäminen, Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittäminen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäminen". Näihin kysymyksiin myönteisesti suhtautuvien määriteltiin SKDL:oon liittyville asetettavaksi poliittisiksi ehdoiksi.
Vuoden 1964 liitokokouksen jälkeen alkoi ei-kommunististen ainesten osuus vahvistua SKDL:ssa ja pikemminkin heidän toimintansa sai näkyvyyttä. Kysymyksessä ei ollut sinänsä näiden lähinnä vasemmistososialististen tunnusten alla liikkuvien henkilöiden määrällinen lisääntyminen SKDL:n jäsenkunnassa. Ennen kaikkea oli kysymys vasemmistososialistien aktivoitumisesta, jolle mm. kommunistisessa puolueessa tapahtuva kehitys antoi rohkaisua. Voidaan jopa väittää, että ennen kaikkea oli kysymys SKP:n sisäisestä kehityksestä, jota mm. v.1965-1966 käyty ns. puoluekeskustelu heijasti. Tämä keskustelu osoitti myös sen, että monet kommunistisen puolueen jäsenet esittivät vasemmistolaisia käsityksiä ja olivat valmiita luopumaan tai jo luopuneet marxismi-leninismin eräistä perusasettamuksista. Ilmeisesti eräiden SKP:n jäsenten taholta suoritettu vasemmistososialististen tietoinen rohkaisu heijasti sinänsä vilpitöntä pyrkimystä osoittaa vääräksi vastustajien väitteet siitä, että SKDL oli vain SKP:n peitejärjestö. Tässä tilanteessa mm. vaatimus SKP:n ja SKDL:n yhdistämisestä tuli jälleen kerran ja nyt entistä painokkaammin esille .
SKP:n keskuskomitea oli pakotettu ottamaan kantaa SKDL:n suhteen ja tammikuussa 1967 se vahvisti järjestöpoliittisen päätöslauselman, jonka sittemmin v.1970 helmikuussa pidetty ylimääräinen edustajakokous vahvisti. Asiakirja toteaa selvästi:
"Yhteiskunnan vallankumoukselliseen muuttamiseen sosialistiseksi tarvitaan myös Suomessa marxilais-leniniläistä työväenpuoluetta - SKP.tä. Sen lisäksi juuri nykyoloissa on välttämätöntä kehittää SKDL:oa laajana yhteistoimintajärjestönä. Tältä pohjalta on tarkasteltava SKP:n kehittämisen kysymyksiä ja sen suhdetta SKDL:oon sekä puolueen jäsenistön työtä SKDL:ssä."
Samassa yhteydessä katsottiin välttämättömäksi SKDL:n kehittäminen ja todettiin, että "puolueen ja sen jäsenten tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, että:
-SKDL:n järjestörakenne ja toimintamuodot vastaisivat paremmin yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia;
-nykyinen järjestöllinen päällekäisyys vähitellen poistuisi sekä antaisi mahdollisuuden SKP:n ja SKDL:n voimien varojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaan käyttöön;
-pyritään tarkoin harkiten ja SKDL:n sääntöjä tarkastaen muodostamaan SKDL:n päättävät elimet siten, että ne entistä enemmän vastaavat yhteistoimintajärjestöjen luonnetta ja ovat kokoonpantuja SKDL:n ja sen järjestöjen valitsemista edustajista."
SKDL:n 8. liittokokouksessa, joka pidettiin keväällä 1967, SKDL koki merkittävän muutosprosessin, jota puolueessa ja sen 14. edustajakokouksessa tapahtunut kehitys vahvisti. Liittokokouksen alustajan Ele Aleniuksen katsauksen nimi oli osoitus tapahtuneesta muutoksesta - "Uusi SKDL nykypäivän Suomessa". Tässä liittokokouksessa hyväksyttiin mm. SKDL:n uusi periaateohjelma, sen mukana vasemmistososialistien aloitteesta päämääräksi sosialismi.
Jokin aika ennen SKDL:n viimeistä keväällä 1970 pidettyä 9. liittokokousta sekä SKP:n vähemmistön että Sosialistisen Opiskelijaliiton taholta kritikoitiin voimakkaasti SKDL:n yhteistyöjärjestöluonteen heikkenemistä. Sosialistinen Opiskelijaliitto totesi kannanotossaan mm. seuraavaa:
"Kd-liikkeen sisäisessä keskustelussa ovat 60-luvulla nousseet julkisuuteen 50-lukua ja 60-luvun alkua näkyvämmin ei-kommunistiset virtaukset. Erityisesti vasemmistososialistinen virtaus on valpastunut ja esittänyt voimakkaasti julkisuuteen omat näkemyksensä. Tämän lisäksi ovat jotkut pikkuporvarillisen kulttuuriradikalismin edustajat pääseet hyvin näkyville kd-liikkeen keskustelussa. Sen sijaan on ollut tendenssejä rajoittaa ns. oppositiolaisten keskustelumahdollisuuksia kd-liikkeessä ja näiden näkyvyyttä erityisesti kd-lehdistössä."
SOL eritteli kannanotossaan SKDL:n kehitystä ja toi samalla esille, että hyvin usein varsinkin vasemmistososialistisesti orientoituneen SKDL:n jäsenistön piirissä on ollut "havaittavissa SKDL:n käsittäminen erillisenä SKP:n ja SDP:n väliin sijoittuvana vasemmistososialistisena puolueena eikä yhteistyöjärjestönä". Kannanotto jatkaa:
"Kd-liikken organisatorisesta selkiintymättömyydestä johtuen on myös kommunistisen puolueen piirissä huomattava määrä jäseniä, jotka tuntevat vetoa vasemmistososialismiin ja ajavat tämän mukaista linjaa kommunistisessa puolueessa. Heidän tavoitteenaan on kehittää kommunistisesta puolueesta ruotsalaisen VPK:n kaltainen "laajaideologinen" järjestö. Tämä on osaltaan ollut myötävaikuttamassa siihen, että SKDL:n luonne erilaisia ideologioita omaavien ryhmien yhteistyöjärjestönä on hämärtynyt."
SKDL ON YHTEISTYÖJÄRJESTÖ (osa 1)
Suomen Kansan Demokraattinen Liitto perustettiin välittömästi sodan jälkeen. SKDL:n perustamisjulistuksessa, joka annettiin 7.11.1944 todetaan mm.:
"SKDL yhdistää kaikki taantumusta, fasismia ja natsilaisuutta loppuun saakka ja varauksetta vastustavat piirit ja kansalaiset yhteiseen taisteluun kansansa demokratian ja vapauden ja hyvinvoinnin puolesta."
Vasemmistolaisen työvänliikkeen piirissä oli välittömästi vuoden 1918 luokkasodan jälkeen todettu työväenliikkeen hajanaisuuden estävän tehokkaan taistelun taantumusta vastaan. Tämän lisäksi vasemmistolainen työväenliike joutui yli neljännesvuosisadan toimimaan kaikissa vaiheissa ainakin osittain maanalaisesti. Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenyys tulkittiin milloin maanpetokseksi tai sen valmisteluksi, milloin valtiopetokseksi tai sen valmisteluksi. Tästä huolimatta kommunistinen puolue pystyi yhdistämään legaalisen työn illegaaliseen työhön erityisesti toimiessaan eri kansalaisjärjestöissä; ammattiyhdistysliikkeessä, sodanvastaisessa liikkeessä jne.
Fasismin nousun myötä syntyi ajatus työväenliikettäkin laajemman sodan ja fasismin vastaisen rintaman muodostamisesta. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa valtiovalta kävi päättäväiseen hyökkäykseen sosiaalidemokraattisen puolueen oikeiston avulla Suomen ammattijärjestön hajoittamiseksi. Lapuanliikkeen vaatimuksesta toteutettiin ns. lapuan lait v.1930 valitopäivillä. Sosiaalidemokraattisen Puolueen eduskuntaryhmä kieltäytyi yhtymästä sosialistisen työväen ja pieniviljelijäin eduskuntarymän esitykseen ns. Lapuan lakien äänestämisestä yli vaalien ja lait tulivat hyväksytyksi. Ylimääräisissä vaaleissa vasemistoilainen työvänliike ei voinut asettaa omia ehdokkaitaan ja sen polittiinen legaalinen toiminta tyrehdytettiin täysin. Työväen sanomalehdet lakkautettiin ja Suomen Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta tuli siten Lapuan lakien avulla työtätekevän väeistön äänen ainoa tulkitsija.
Kansainvälisellä areenalla fasismi saavutti jatkuvia voittoja. Espanjan sisällissodan tapahtumat synnyttivät kuitenkin voimakkaan ja maailmanlaajuisn solidaarisuusliikkeen tasavaltalaisten tukemiseksi. Nousevaa fasismia ja sodanvaaraa vastaan näki vasemmistolainen työväenliike välttämättömäksi työväenliikettä laajemman poliittisen yhteistyörintaman synnyttämisen fasismin lyömiseksi. Myös Suomessa tämä ns. kansanrintam-ajatus sai kannatusta. SKDL:n perustamisjulistus toteaa:
"Tällaisen yhteisen rintaman ajatus on jo kauan kytenyt kansamme edistyksellisten aineisten mielissä, mutta sillä ei ole ollut madollisuuksia tulla julkisuuteen ja saada kiinteitä muotoja maassamme vallinneen pakkotilan ja terrorin vuoksi..."
Sosiaalidemokraattisen puolueen menettely ennen sotaa ja sodan aikana aiheutti voimakasta kuohuntaa puolueessa, sillä olihan se ainoa sosiaalidemokraattinen puolue maailmassa, joka tuki Natsi-Saksaa. Jo ennen sotaa v.1937 Akateeminen Sosialistiseura erotettiin sosiaalidmokraattisesta puolueesta ja samalla kiellettiin puolueen jäseniä levittämästä ja lukemasta Soihtua. Sotaa vastustivat selvästi ns. kuutoset, jotka myös sittemmin erotettiin SDP:sta. Ja sodan aikana muodostui ns. rauhanoppositia, johon kuului muidenkin kuin sosiaalidemokraattisen puolueen jäseniä.
Syyskuussa 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin ns. välirauhasopimus, jonka turvin SKP:n jäsenet ja muut sodan ja fasismin vastustajat vapautettiin vankiloista ja keskitysleireiltä, fasistiset järjestöt lakkautettiin ja kansanvaltaiset järjestöt saivat lainmukaisen kokoontumis,- paino- ja sanan vapauden. Välirauhasopimus mahdollisti samalla SKDL:n synnyn.
Jo ennen julkiseksi tuloaan SKP oli aloittanut neuvottelut sosiaalidemokraattisesta puolueesta juuri sodanvastaisen asenteen takia erotettujen kuutosten kanssa ja myös puolueen sisällä vielä silloin toimineen rauhanopposition kanssa yhteistoiminnan aikaansaamiseksi kansanvaltaisen kehityksen ja rauhanpolitiikan toteuttamisen turvaksi. Nämä neuvottelut johtivat myöhemmin siihen, että 29.10 .1944 SKP, kuutoset, Akateeminen Sosialistiseura ja Helsingin Toveriseura päättivät perustaa SKDL:n, Perustamisjulistus heijasti tapahtunutta muutosta, pyrkimystä yhdistää kaikki eri puolueiden edistykselliset oppositiovoimat, jotka olivat sotaa ja taantumusta vastaan toimintaan SKDL:n puitteissa.
"Puolueväri ei saa olla esteenä demokraatisten voimien yhteenliittymiselle, eikä demokraattinen rintama puolestaan voi sitoa eri kansanluokkien käsiä elinetujensa puolustamisessa. Mutta kun on kysymyksessä edistys tai taantumus, niin raja on selvä. Edistyksellisessä rintamassa ovat kaikkien kansalaispiirien kaukonäköiset kansan etuja katsovat kansalaiset, työläiset ja pienviljelijät, henkisen työn tekijät ja liikkenharjoittajat. Taantumuksen rintamassa ovat kaikenkarvaiset sotarikolliset, sosialisteiksi itseaan nimittävistä selviin natseihin saakka."
Välittömästi SKDL:n perustamisen jälkeen siihen liittyi lähes 200 sosiaalidemokraattisen puolueen perusjärjestöä sekä yksityisiä henkilöitä muista puolueista. SKDL syntyi edistyksellisten voimien poliittiseksi yhteisjärjestöksi, jonka ohjelma siten saattoi muodostua vain siihen liittyneiden puolueiden ja erilaisten ryhmien yhteiselle tavoitteille. Poliittinen yhteistyöjärjestö, jonka puitteissa toimii erilaisia käsityskantoja edustavia ryhmiä ja henkilöitä, ei voi olla ideologisesti yhtenäinen ja kaikki vaatimukset tähän suuntaan ainoastaan haittaavat luottamuksellisen ja vilpittömän yhteistyön edellytyksiä. Poliittisen yhteistyjärjestön ensimmäinen edellytys on että olemassa olevat ideoogiset eroavuudet ja mielipide-erot aatteellisissa, maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä tunnustetaan. SKDL:n 8. liittokokouksessa keväällä 1967 hyväksytyssä uudessa periaateohjelmassa todetaan aivan oikein:
"Sen lisäksi, että SKDL pyrkii laajaan yhteistyöhön kaikkien edistyksellistn voimien kanssa, se on myös itsessään yhteistoimintaliikettä. Sen piirissä toimii tasavroisessa yhtistyössä kommunisteja, sosialisteja ja muita edistyksellisesti ajattelevia kansalaisia.
SKDL on sosialiststen ja muiden edistyksellisten voimien yhteistyöjärjestö, jossa erilaisten sosialistisen, sosialismia lähenevien tai puhtaasti yleisdemokraattisten vapaan vuorovaikutuksen vallitessa etsitään mahdollisimman laajan hyväksymisen saavia ratkaisuja yhteiskunnan kehittämisongelmiin."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)