Perjantaina iltamyöhään saavuimme Viron satamaan ja heti vastoinkäymiset iskivät, Johan Bäckman oli pidätetty ja hänet oltiin käännyttämässä takaisin Suomeen! Tämä oli raskas isku meille, kun muutenkin pienellä porukalla olimme menossa tukemaan mm. Viron yövartiostoa mielenosoituksessa natsien juhlaa vastaan.
Onneksi saimme yösijan paikallisten Virolaisten luona ja koimme jotain sellaista mitä tavallinen turisti harvoin pääsee kokemaan. Meistä huolehdittiin ja saimme erittäin ystävällisen kohtelun.
Erittäin aikaisin aamulla jouduimme lähtemään Sinimäelle päin linjaautossa muiden mielenosoitukseen osallistuvien kanssa. Matka kesti noin kolme tuntia ja pääsimme hiukan paremmin tutustumaan Vironvenäläisten kohtaloihin. Kieli tuntui olevan ainoa este, mutta meille järjestyikin tuotapikaa aivan ihana tulkki, jota kiittäisin eritääin paljon jos vielä joskus siihen saisin tilaisuuden.
Sinimäelle saavuttaessa paikallinen poliisi oli pysäyttänyt vain kerran ja saimme poliisisaattueen mielenosoitus paikalle.
Paikalla tutustuin ihmisiin lisää ja saimme paikallisen oppaankin joka yritti saada meidät sisään sinimäen juhliin, mutta valitettavasti hän epäonnistui.
Kuitenkin pääsimme osoittamaan mieltämme. Paikalla oli myös Moldovalainen Europarlamentaarikko Petrenco Grigore. Tämä oli suuri kunnia ja sainkin vaihtaa hänenkin kanssaan pari sanaa. Hän tuomtsi ehdottomasti Sinimäenjuhlatapahtumat!
Muistomerkin kukitus, oli ehdottomasti yksi suurimmista tapahtumista, toisin kuin Sinimäen juhlissa olleet (Viron valtio oli siis kustantanut ainakin heidän kyydit paikalle), emme juhlineet sodassa kuolleita vaan surimme heitä.
Itse mielenosoituksessa saimme kokea liikuttavaa huolehtimista meitä kohtan. Kuulimme tarinoita edelleen Vironvenäläisten kohtalosta, kuinka heidän on vaikea saada töitä, kuinka heillä ei ole mitään poliittisia oikeuksia ja näin ollen Viron kommunistinen puoluekkin on "laiton". Koin heidän kanssaan niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, oli kuin olisin palannut Suomessa aikaan, jolloin kommunisteja jahdattiin ja pidettiin lainsuojattomina!
Tätä mekin olimme omalta osaltamme kokeneetkin jo Virossa, Johan Bäckman (vaikka ei olekkaan kommunisti) oli pidätetty mielivaltaisesti. Automme pysäytettiin vain koska kyydissä oli Vironvenäläisiä. Saimme poliisisaattueen, kuin vaaralliset rikolliset. Emme päässeet edes juhliin. Ja lopuksi poliisi tuli käskemään meidät pois paikalta, vaikka mielenosoitukseen oli luvatkin, siis olimme heidän mielestään olleet tarpeeksi kauan. Kuulimme myös että yleensä kyseinen tapahtuma on pidetty suurin piirein samassa paikassa, nyt lupa oli heltynyt sen verran kauas, ettei meillä ollut koko paikalle edes näköyhteyttä.. Ehkäpä ensivuonna tilaisuus pidetään jopa Suomessa, epäili paikallinen oppaamme.
Tialisuuden jälkeen meidät vietiin vielä kukittamaan holokaustin uhrien muistomerkkiä. Sinimäen uhrien muistopaaden kukittaminen oli enemmänkin sodassa kaatuneiden muistamista, mutta holokaustin uhrien muistomerkin kukittaminen nosti tunteet pintaan. Virolaiset olivat toisen maailmansodan aikana tappaneet täysin puolustuskyvyttömiä kanssaihmisiä, Hitlerin nimissä. Sylilapsia ja äitejä, ihmisiä jotka eivät voineet mitenkään puolustaa itseään.
Kaikki mikä Virossa viikonloppuna tapahtui, herätti valtavia tunteita, surua, vihaa, kiitollisuutta ja iloa.
Lähtiessämme lautalle päin, sainkin käsisuudelman ja poskisuudelman, aidolta vanhanajan herrasmieheltä, Viron laittomalta kommunistilta! Tämä tapahtuma kiteytti kaiken.
Haikein mielin jätin hyväsit, yösijan tarjonneelle isäntäperheellemme, suloiselle tulkilleni, oppaallemme, aatetovereilleni! Toivottavasti tulevaisuus on heille valoisampaa!!!
