Toisen maailmansodan jälkeen SKDL:oa perustaessa eivät kommunistit ja sosialidemokratit lähteneet ratkomaan periaatteellisia erimielisyyksiä sosialismista, sosialistisesta Suomesta jne. SKDL:oon oli näiden ryhmien lisäksi tulossa ryhmiä ja henkilöitä, jotka eivät olleet valmiit hyväksymään kummankaan ryhmän käsityksiä sosialismista, jotka eivät hyväksyneet sosialistisia tunnuksia. SKDL:n tehtäväkenttä liikkui siten ajankohtaisissa yhteiskunta- ja talouspoliittisissa kysymyksissä ja ulkopolitiikassa. SKDL:n periaateohjelma ei siten esittänyt päämääräkseen sosialistisen yhteiskunnan rakentamista, koska ohjelma heijasti SKDL:oon liittyneiden ryhmien yhteisiä pyrkimyksiä: rauhan turvaamista, muutoksen aikaansaamista maan ulkopolitiikkaan, fasismin hävittämistä, sodan kärsineiden auttamista ja työtätekevien elintason kohottamista.
SKDL:N KEHITYS
SKDL siis perustettiin yhteistoimintajärjestöksi, johon kommunistien ohella osallistui sosiaalidemokraatteja ja yksityisiä edistyksellisiä kansalaisia, yleisdemokraatteja. SKDL kehittyi nopeasti poliittiseksi voimaksi ja sen politiikka saavutti luottamusta työtätekevän väestönosan keskuudessa. Voimakaasta kehityksestä huolimatta SKDL ei kyennyt kuitenkaan saavuttamaan riittävää monipuolisuutta ja laajuutta.
SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma, jonka SKP:n keskuskomitea hyväksyi 22.1.1967 (luettavissa lopussa) toteaa SKDL:n kehityksestä:
"Porvariston ja sosiaalidemokraattien harjoittama voimakas poliittinen painostus ja syrjintä kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla sekä jatkuva propaganda, jossa SKDL on leimattu SKP:n peitejärjestöksi ja samastettu kommunistisen puolueen kanssa sekä kommunistien oma taitamattomuus ovat rajoittaneet huomattavasti SKDL:n mahdollisuuksia kehittyä riittävän laajaksi yhteistoimintajärjestöksi."
Jo viisikymmentäluvun loppupuolella keskusteltiin ns. järjestöpäällekkyydestä, varojen ja voimien tuhlauksesta, joka syntyy samojen ihmisten vaikuttaessa ja tehdessä päätökset sekä SKDL:n järjestöissä että SKP:n. SKDL:n yhteistyöjärjestöluonne ei siten juuri näkynyt ulospäin, joka varmasti helpotti porvariston ja sosiaalidemokraattien propagandaa SKDL:sta SKP:n peite-, lieve- tai taustäjärjestönä. Toisaalta järjestöllinen päällekkäisyys teki monille kommunisteillekin epäselväksi SKDL:n yhteistoimintajärjestöluonteen. Tähän kaikkeen oli omiaan vaikuttamassa myös se, ettei SKDL järjestönä enää ollut saanut uusia yhteistulokkaita varsinaisen kd-liikkeen ulkopuolelta.
"Alkuaikojen jälkeen ei ole tapahtunut järjestöjen tai poliittisten ryhmien ja puolueiden liittymistä SKDL:oon siitä huolimatta, että niin sosiaalidemokraattisesta puolueesta kuin maalaisliitostakin on irrotautunut poliittisiksi puolueiksi järjestäytyneitä ryhmiä. Ei myöskään varsinaisten poliittisten puolueiden ulkopuolelta ole SKDL:oon liittynyt uusia yhteistyöjäseniä." (SKP:n järjestöpoliittinen päätöslauselma)
Keskustelu järjestöpäällekkäisyydestä ja voimavarojen tuhlauksesta johti eräillä tahoilla käsityksiin SKDL:n ja SKP:n yhdistämisen välttämättömyydestä. Hyvin useat puolueeseenkin kuuluvat henkilöt olivat sitä mieltä, että SKDL ja SKP voitaisiin yhdistää jonkinlaseksi "vasemmistososiaaliseksi vasmmistopuolueeksi" tai "sosialistiseksi työväenpuolueeksi", joka pitäisi SKP;n ja SKDL:n ohella sisällään myös SDP:n vasemmistovoimat, TPSL:n ja ehkäpä Keskustapuolueenkin edistyksellisiä voimia. Ehkäpä tähän suuntaan viittaa mm. SKDL:n nykyinen periaateohjelma viimeisellä sivullaan:
"Erilaisten sosialististen ja demokraattisten voimien vapaa ja läheinen yhteistyö luo edellytyksiä vasemmiston maailmankatsomukselliselle lähentymiselle ja uuden, suuremman vasemmiston hahmottumiselle."
SKDL JA SOSIALISMI
Nestori Parkkari toteaa Kommunistissa 19/1958 julkaistussa selkeässä artikkelissaan "SKDL:n olemus ja tehtävä demokraattisena yhteistyöjärjestönä" seuraavaa:
"Rauhan olosuhteiden palauttaminen ja demokraattisten kansalaisoikeuksien palauttaminen v.1944 sai yhteiskunnallisesti liikkeelle laajoja kansalaispiirejä, jotka olivat kyllästyneitä hallinneiden puolueiden sotapolitiikkaan ja etsivät uutta tietä. Näillä ihmisillä oli taantumuspropagandan vaikutuksesta ennakkoluuloja kommunistista puoluetta kohtaan, mutta he saattoivat liittyä, SKDL:oon tuntiessaan sen ohjelman vastaavan omia pyrkimyksiään. Nämä, kuten muista puolueistakin SKDL:oon siirtyneet ihmiset liittyivät siihen auttaakseen itseään eivätkä ollakseen jonkin ryhmän tai puolueen "käsivartena" ja niin tekevät ihmiset tänäkin päivänä."
Eri puolueista ja politiikan ulkopuolelta SKDL:oon liittyneet ja nykyään SKDL:oa kannattavat väestöryhmät eivät ole antaneet tukeaan SKDL:lle siksi, että he olisivat muuttuneet sosialisteiksi tai kommunisteiksi, vaikka näinkin on tietenkin osittain asian laita. He tukevat SKDL:oa sen takia, että SKDL ajaa heidän väestöryhmänsä etua.
Jo SKDL:n 5. liitokokouksessa keväällä 1958 eräs SKDL:n yhdistys esitti sosialismin ottamista SKDL:n ohjelmalliseksi päämääräksi, koska se aloitteen tekijöiden mielestä oli "ajan vaatimus". Vielä tällöin liittokokouksen päätös asiasta oli yksimielisen kielteinen. Perusteluissa todetiin, että SKDL edustaa muitakin ajatussuuntia kuin sosialistisia ja rakentuu erilaisten väestökerrosten ja poliittisten ryhmien yhteisille ajankohtaisille tavoitteille. Sosialismin hyväksyminen järjestön päämääräksi lopettaisi yhteistyöliiton luonteen ja rajoittaisi sen vain yhteiskunnallisesta päämäärästä samoin ajattelevien puolueeksi. Uuden sosialistisen puolueen perustaminen ei olisi työväenliikkeen yhtenäisyyden kannalta suotavaa - se ainoastaan lisäisi hajanaisuutta. Sitä paitsi olihan jo olemassa voimakas sosialistinen puolue, Suomen Kommunistinen Puolue. Luonnollisesti jokaisella sosiaalisesti ajattelevalla SKDL:n jäsenellä ja liittoon liittyneellä yhdistyksellä on mahdollisuus SKDL:n puitteissa opiskella ja edistää sosialismin asiaa.
SKDL:n tehtävä niin tänä päivänä kuin sitä perustaessakin on taistelu laajoja kansankerroksia riistävää monopolipääomaa ja taantumusta vastaan. Kapitalismin kehitys on merkinnyt suurpääomaa ja laajojen kansankerrosten; työväenluokan, taloinpoikaiston, pienten ja keskisuurten liikkeenharjoittajien ja sivistyneistön, välisen ristiriidan kärjistymistä. Suurpääoma on joutunut yhä eristetympään asemaan muusta kansasta. Tämä taas luo objektiiviset edellytykset laajalle liitolle, joka taistelee suurpääomaa ja sen edustajia , poliittista taantumusta vastaan. Tällaisen liiton, suurpääoman vastaisen yhteisrintaman synnyttäminen ei kuitenkaan voi tapahtua sosialististen tunnusten alla, koska taistelun on perustuttava työväenluokan, talonpoikaisväestön, pien -ja keskisuurten yrittäjien ja sivistyneistön yhteisten etujen puitteissa, anti-monopolististen tunnusten alla. Kaikkien eo. ryhmien ajankohtaisten etujen mukaista ei tässä konkreettis-historiaallisessa tilanteessa ole taistelu sosialismin puolesta. Sen sijaan SKDL:n politiikan on herätettävä niiden väestökerrosten luottamus, jotka objektiiviselta asemaltaan joutuvat päivittäin suurpääoman riiston kohteeksi. SKDL on luokkaliitto monopolipääomaa vastaan. Tämä samalla merkitsee sitä, ettei SKDL:n poliittinen voima voi kasvaa muuta tietä. Jos SKDL ottaa ohjelmaansa sosialismin toteuttamisen, sosialistisen Suomen luomisen, tänä kaventaa SKDL:n kannatuspohjaa luokkaliittona.
SKDL:n 7. liittokokouksessa 1964 keskusteltiin laajasti liiton luonteesta ja tehtävistä. Liittokokouksessa vahvistettiin edelleen liiton luonne perustamiskirjan mukaisesti. Liiton tehtävänä oli nyt "rauhan ajatuksen syventäminen, Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittäminen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäminen". Näihin kysymyksiin myönteisesti suhtautuvien määriteltiin SKDL:oon liittyville asetettavaksi poliittisiksi ehdoiksi.
Vuoden 1964 liitokokouksen jälkeen alkoi ei-kommunististen ainesten osuus vahvistua SKDL:ssa ja pikemminkin heidän toimintansa sai näkyvyyttä. Kysymyksessä ei ollut sinänsä näiden lähinnä vasemmistososialististen tunnusten alla liikkuvien henkilöiden määrällinen lisääntyminen SKDL:n jäsenkunnassa. Ennen kaikkea oli kysymys vasemmistososialistien aktivoitumisesta, jolle mm. kommunistisessa puolueessa tapahtuva kehitys antoi rohkaisua. Voidaan jopa väittää, että ennen kaikkea oli kysymys SKP:n sisäisestä kehityksestä, jota mm. v.1965-1966 käyty ns. puoluekeskustelu heijasti. Tämä keskustelu osoitti myös sen, että monet kommunistisen puolueen jäsenet esittivät vasemmistolaisia käsityksiä ja olivat valmiita luopumaan tai jo luopuneet marxismi-leninismin eräistä perusasettamuksista. Ilmeisesti eräiden SKP:n jäsenten taholta suoritettu vasemmistososialististen tietoinen rohkaisu heijasti sinänsä vilpitöntä pyrkimystä osoittaa vääräksi vastustajien väitteet siitä, että SKDL oli vain SKP:n peitejärjestö. Tässä tilanteessa mm. vaatimus SKP:n ja SKDL:n yhdistämisestä tuli jälleen kerran ja nyt entistä painokkaammin esille .
SKP:n keskuskomitea oli pakotettu ottamaan kantaa SKDL:n suhteen ja tammikuussa 1967 se vahvisti järjestöpoliittisen päätöslauselman, jonka sittemmin v.1970 helmikuussa pidetty ylimääräinen edustajakokous vahvisti. Asiakirja toteaa selvästi:
"Yhteiskunnan vallankumoukselliseen muuttamiseen sosialistiseksi tarvitaan myös Suomessa marxilais-leniniläistä työväenpuoluetta - SKP.tä. Sen lisäksi juuri nykyoloissa on välttämätöntä kehittää SKDL:oa laajana yhteistoimintajärjestönä. Tältä pohjalta on tarkasteltava SKP:n kehittämisen kysymyksiä ja sen suhdetta SKDL:oon sekä puolueen jäsenistön työtä SKDL:ssä."
Samassa yhteydessä katsottiin välttämättömäksi SKDL:n kehittäminen ja todettiin, että "puolueen ja sen jäsenten tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, että:
-SKDL:n järjestörakenne ja toimintamuodot vastaisivat paremmin yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia;
-nykyinen järjestöllinen päällekäisyys vähitellen poistuisi sekä antaisi mahdollisuuden SKP:n ja SKDL:n voimien varojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaan käyttöön;
-pyritään tarkoin harkiten ja SKDL:n sääntöjä tarkastaen muodostamaan SKDL:n päättävät elimet siten, että ne entistä enemmän vastaavat yhteistoimintajärjestöjen luonnetta ja ovat kokoonpantuja SKDL:n ja sen järjestöjen valitsemista edustajista."
SKDL:n 8. liittokokouksessa, joka pidettiin keväällä 1967, SKDL koki merkittävän muutosprosessin, jota puolueessa ja sen 14. edustajakokouksessa tapahtunut kehitys vahvisti. Liittokokouksen alustajan Ele Aleniuksen katsauksen nimi oli osoitus tapahtuneesta muutoksesta - "Uusi SKDL nykypäivän Suomessa". Tässä liittokokouksessa hyväksyttiin mm. SKDL:n uusi periaateohjelma, sen mukana vasemmistososialistien aloitteesta päämääräksi sosialismi.
Jokin aika ennen SKDL:n viimeistä keväällä 1970 pidettyä 9. liittokokousta sekä SKP:n vähemmistön että Sosialistisen Opiskelijaliiton taholta kritikoitiin voimakkaasti SKDL:n yhteistyöjärjestöluonteen heikkenemistä. Sosialistinen Opiskelijaliitto totesi kannanotossaan mm. seuraavaa:
"Kd-liikkeen sisäisessä keskustelussa ovat 60-luvulla nousseet julkisuuteen 50-lukua ja 60-luvun alkua näkyvämmin ei-kommunistiset virtaukset. Erityisesti vasemmistososialistinen virtaus on valpastunut ja esittänyt voimakkaasti julkisuuteen omat näkemyksensä. Tämän lisäksi ovat jotkut pikkuporvarillisen kulttuuriradikalismin edustajat pääseet hyvin näkyville kd-liikkeen keskustelussa. Sen sijaan on ollut tendenssejä rajoittaa ns. oppositiolaisten keskustelumahdollisuuksia kd-liikkeessä ja näiden näkyvyyttä erityisesti kd-lehdistössä."
SOL eritteli kannanotossaan SKDL:n kehitystä ja toi samalla esille, että hyvin usein varsinkin vasemmistososialistisesti orientoituneen SKDL:n jäsenistön piirissä on ollut "havaittavissa SKDL:n käsittäminen erillisenä SKP:n ja SDP:n väliin sijoittuvana vasemmistososialistisena puolueena eikä yhteistyöjärjestönä". Kannanotto jatkaa:
"Kd-liikken organisatorisesta selkiintymättömyydestä johtuen on myös kommunistisen puolueen piirissä huomattava määrä jäseniä, jotka tuntevat vetoa vasemmistososialismiin ja ajavat tämän mukaista linjaa kommunistisessa puolueessa. Heidän tavoitteenaan on kehittää kommunistisesta puolueesta ruotsalaisen VPK:n kaltainen "laajaideologinen" järjestö. Tämä on osaltaan ollut myötävaikuttamassa siihen, että SKDL:n luonne erilaisia ideologioita omaavien ryhmien yhteistyöjärjestönä on hämärtynyt."
