"SKDL yhdistää kaikki taantumusta, fasismia ja natsilaisuutta loppuun saakka ja varauksetta vastustavat piirit ja kansalaiset yhteiseen taisteluun kansansa demokratian ja vapauden ja hyvinvoinnin puolesta."
Vasemmistolaisen työvänliikkeen piirissä oli välittömästi vuoden 1918 luokkasodan jälkeen todettu työväenliikkeen hajanaisuuden estävän tehokkaan taistelun taantumusta vastaan. Tämän lisäksi vasemmistolainen työväenliike joutui yli neljännesvuosisadan toimimaan kaikissa vaiheissa ainakin osittain maanalaisesti. Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenyys tulkittiin milloin maanpetokseksi tai sen valmisteluksi, milloin valtiopetokseksi tai sen valmisteluksi. Tästä huolimatta kommunistinen puolue pystyi yhdistämään legaalisen työn illegaaliseen työhön erityisesti toimiessaan eri kansalaisjärjestöissä; ammattiyhdistysliikkeessä, sodanvastaisessa liikkeessä jne.
Fasismin nousun myötä syntyi ajatus työväenliikettäkin laajemman sodan ja fasismin vastaisen rintaman muodostamisesta. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa valtiovalta kävi päättäväiseen hyökkäykseen sosiaalidemokraattisen puolueen oikeiston avulla Suomen ammattijärjestön hajoittamiseksi. Lapuanliikkeen vaatimuksesta toteutettiin ns. lapuan lait v.1930 valitopäivillä. Sosiaalidemokraattisen Puolueen eduskuntaryhmä kieltäytyi yhtymästä sosialistisen työväen ja pieniviljelijäin eduskuntarymän esitykseen ns. Lapuan lakien äänestämisestä yli vaalien ja lait tulivat hyväksytyksi. Ylimääräisissä vaaleissa vasemistoilainen työvänliike ei voinut asettaa omia ehdokkaitaan ja sen polittiinen legaalinen toiminta tyrehdytettiin täysin. Työväen sanomalehdet lakkautettiin ja Suomen Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta tuli siten Lapuan lakien avulla työtätekevän väeistön äänen ainoa tulkitsija.
Kansainvälisellä areenalla fasismi saavutti jatkuvia voittoja. Espanjan sisällissodan tapahtumat synnyttivät kuitenkin voimakkaan ja maailmanlaajuisn solidaarisuusliikkeen tasavaltalaisten tukemiseksi. Nousevaa fasismia ja sodanvaaraa vastaan näki vasemmistolainen työväenliike välttämättömäksi työväenliikettä laajemman poliittisen yhteistyörintaman synnyttämisen fasismin lyömiseksi. Myös Suomessa tämä ns. kansanrintam-ajatus sai kannatusta. SKDL:n perustamisjulistus toteaa:
"Tällaisen yhteisen rintaman ajatus on jo kauan kytenyt kansamme edistyksellisten aineisten mielissä, mutta sillä ei ole ollut madollisuuksia tulla julkisuuteen ja saada kiinteitä muotoja maassamme vallinneen pakkotilan ja terrorin vuoksi..."
Sosiaalidemokraattisen puolueen menettely ennen sotaa ja sodan aikana aiheutti voimakasta kuohuntaa puolueessa, sillä olihan se ainoa sosiaalidemokraattinen puolue maailmassa, joka tuki Natsi-Saksaa. Jo ennen sotaa v.1937 Akateeminen Sosialistiseura erotettiin sosiaalidmokraattisesta puolueesta ja samalla kiellettiin puolueen jäseniä levittämästä ja lukemasta Soihtua. Sotaa vastustivat selvästi ns. kuutoset, jotka myös sittemmin erotettiin SDP:sta. Ja sodan aikana muodostui ns. rauhanoppositia, johon kuului muidenkin kuin sosiaalidemokraattisen puolueen jäseniä.
Syyskuussa 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin ns. välirauhasopimus, jonka turvin SKP:n jäsenet ja muut sodan ja fasismin vastustajat vapautettiin vankiloista ja keskitysleireiltä, fasistiset järjestöt lakkautettiin ja kansanvaltaiset järjestöt saivat lainmukaisen kokoontumis,- paino- ja sanan vapauden. Välirauhasopimus mahdollisti samalla SKDL:n synnyn.
Jo ennen julkiseksi tuloaan SKP oli aloittanut neuvottelut sosiaalidemokraattisesta puolueesta juuri sodanvastaisen asenteen takia erotettujen kuutosten kanssa ja myös puolueen sisällä vielä silloin toimineen rauhanopposition kanssa yhteistoiminnan aikaansaamiseksi kansanvaltaisen kehityksen ja rauhanpolitiikan toteuttamisen turvaksi. Nämä neuvottelut johtivat myöhemmin siihen, että 29.10 .1944 SKP, kuutoset, Akateeminen Sosialistiseura ja Helsingin Toveriseura päättivät perustaa SKDL:n, Perustamisjulistus heijasti tapahtunutta muutosta, pyrkimystä yhdistää kaikki eri puolueiden edistykselliset oppositiovoimat, jotka olivat sotaa ja taantumusta vastaan toimintaan SKDL:n puitteissa.
"Puolueväri ei saa olla esteenä demokraatisten voimien yhteenliittymiselle, eikä demokraattinen rintama puolestaan voi sitoa eri kansanluokkien käsiä elinetujensa puolustamisessa. Mutta kun on kysymyksessä edistys tai taantumus, niin raja on selvä. Edistyksellisessä rintamassa ovat kaikkien kansalaispiirien kaukonäköiset kansan etuja katsovat kansalaiset, työläiset ja pienviljelijät, henkisen työn tekijät ja liikkenharjoittajat. Taantumuksen rintamassa ovat kaikenkarvaiset sotarikolliset, sosialisteiksi itseaan nimittävistä selviin natseihin saakka."
Välittömästi SKDL:n perustamisen jälkeen siihen liittyi lähes 200 sosiaalidemokraattisen puolueen perusjärjestöä sekä yksityisiä henkilöitä muista puolueista. SKDL syntyi edistyksellisten voimien poliittiseksi yhteisjärjestöksi, jonka ohjelma siten saattoi muodostua vain siihen liittyneiden puolueiden ja erilaisten ryhmien yhteiselle tavoitteille. Poliittinen yhteistyöjärjestö, jonka puitteissa toimii erilaisia käsityskantoja edustavia ryhmiä ja henkilöitä, ei voi olla ideologisesti yhtenäinen ja kaikki vaatimukset tähän suuntaan ainoastaan haittaavat luottamuksellisen ja vilpittömän yhteistyön edellytyksiä. Poliittisen yhteistyjärjestön ensimmäinen edellytys on että olemassa olevat ideoogiset eroavuudet ja mielipide-erot aatteellisissa, maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä tunnustetaan. SKDL:n 8. liittokokouksessa keväällä 1967 hyväksytyssä uudessa periaateohjelmassa todetaan aivan oikein:
"Sen lisäksi, että SKDL pyrkii laajaan yhteistyöhön kaikkien edistyksellistn voimien kanssa, se on myös itsessään yhteistoimintaliikettä. Sen piirissä toimii tasavroisessa yhtistyössä kommunisteja, sosialisteja ja muita edistyksellisesti ajattelevia kansalaisia.
SKDL on sosialiststen ja muiden edistyksellisten voimien yhteistyöjärjestö, jossa erilaisten sosialistisen, sosialismia lähenevien tai puhtaasti yleisdemokraattisten vapaan vuorovaikutuksen vallitessa etsitään mahdollisimman laajan hyväksymisen saavia ratkaisuja yhteiskunnan kehittämisongelmiin."
