Jenkkien Afganistan-komentaja Petraeus romahti kuulustelussa

Ajankuva

Vanhanen selviytyy ja selviytyy

Tiedote: Bäckman vaatii ulkoministeriön virkamiehille rangaistusta

Tiedote

Julkaisuvapaa: heti

Dosentti Johan Bäckman vaatii ulkoministeriön viesintäosaston osastopäällikölle Petri Tuomi-Nikulalle ja itäosaston päällikölle Nina Vaskunlahdelle rangaistusta törkeistä kunnianloukkausrikoksista ja virkarikoksista.

Tuomi-Nikula ja Vaskunlahti ovat virallisia kanavia pitkin levittäneet lukuisten henkilöiden saataville julkisuuteen valheellisia väitteitä, joiden mukaan Bäckman levittää Venäjän medioissa yksinomaan vääriä tietoja ja disinformaatiota. Mitään todisteita näille syytöksille ei kuitenkaan ole esitetty.

Bäckman katsoo, että nämä valheelliset väitteet ovat omiaan loukkaamaan hänen kunniaansa ja vaatii siksi Tuomi-Nikulalle ja Vaskunlahdelle rangaistusta.

Bäckmanin mukaan Venäjän kansalaiset itse ovat kertoneet viime aikoina venäläisille toimittajille kokemuksistaan, jotka antavat viitteitä siitä, että Suomi on karkealla tavalla rikkonut useiden Venäjän kansalaisten ihmisoikeuksia. Nämä johtopäätökset ovat Venäjän kansalaisten ja eräiden viranomaisten omia, jotka on esitetty asianmukaisesti Venäjän tiedotusvälineissä.

Bäckmanin mukaan hän vastaa sekä suomalaisten että venäläisten toimittajien tiedusteluihin parhaansa mukaan kertoen joko oman mielipiteensä tai tiedossaan olevat tosiasiat.

Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut äskettäin väliaikaismääräyksen, joka antaa selviä viiteitä siitä, että Suomi on syyllistynyt Venäjän kansalaisten epäasialliseen kohteluun ja loukannut heidän oikeuttaan perhe-elämään.

Lisätietoja:

Johan Bäckman, +358401948309

Sadat merkkihenkilöt seurasivat Suomen antifasistisen komitean apartheid-mielenosoitusta

Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) 20-jäseninen delegaatio osoitti tänään mieltä Viron apartheid-politiikkaa vastaan Viron lähetystön edessä Helsingissä. Iskulause oli: "Alas Viron apatheid!" Mielenosoitusta pääsi seuraamaan monisatapäinen joukko suomalaista ja kansainvälistä eliittiä, sillä poistumisreitti viereisen Yhdysvaltain suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolta kulki suoraan Safkan mielenosoituksen editse. Mm. Renny Harlin, Juhani Kaskeala, Pekka Sutela sekä ulkoministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Aleksanteri-instituutin hahmot saivat kunnian seurata apartheid-mielenosoitusta läheltä. Erityisen kiinnostuneita Safkan mielenosoituksesta olivat ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila ja ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Pasi Tuominen, jotka ainoina ohikulkijoina halusivat ikuistaa mielenosoituksen kännykkäkameroillaan, ilmeisesti virkakäyttöön.

Mielenosoittajia kokoontuneena Viron lähetystön eteen tänään Helsingissä.

Kymmenet ohikulkijat pysähtyivät keskustelemaan Suomen antifasistisen komitean aktivistien kanssa Viron apartheid-politiikan ongelmasta. Tiedotusmateriaalia jaettiin ohikulkijoille noin 350 kappaletta.

Juhani Kaskeala ohittaa Suomen antifasistisen komitean mielenosoituksen ikään kuin olisi tarkastanut sen. Kaskeala tuntui hieman jopa pelkäävän mielenosoittajien heiluttamaa Suuren isänmaallisen sodan Voiton lippua (ks. pieni punainen lippu mielenosoittajan kädessä).

Jussi Parviainen on kiinnostunut Suomen antifasistisen komitean järjestämistä spektaakkeleista.

Suomen antifasistisen komitean aktivisti Juha Molari.

Toimittaja Leena Hietanen, Viron apartheid-politiikkaa kritisoivien kirjojen "Viron kylmä sota" ja "Antifasistin päiväkirja" kirjoittaja.

Melkein viimeisenä Yhdysvaltain lähetystön kekkereiltä poistui Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila, joka otti mielenosoittajista valokuvan, ilmeisesti virkakäyttöön. Torstila on merkittävällä tavalla ollut muotoilemassa Suomen Venäjä-vastaista ulkopolitiikkaa. Jenkkilähetystön kutsuillakin hän viihtyi epäilyttävän pitkään. Syy lienee Nato-kiimassa.

Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Pasi Tuominen (oik.) nappasi valokuvan mielenosoittajista ja yritti harppoa heti pakoon. Tuominen oli piiloutunut mustien silmälasien taakse. Tuominen muistetaan venäläisen Anton-pojan sieppaustapauksesta, kun ulkoministeriö piti äidiltään laittomasti siepatun venäläispojan salakuljettamista suomalaisen diplomaattiauton takakontissa vain hyvänä asiana.

Партизанская война в Интернете

Йохан Бекман

Партизанская война в Интернете

Доклад для международной конференции «Уроки второй Мировой войны и Холокоста: роль средств массовой информации в противодействии искажению истории ХХ века», 21.06.2010, Киев.

Поговорим о фальсификации истории, о которой сейчас рассуждают весьма много, не понимая, однако, того, кем же в действительности являются исторические фальсификаторы. Глава центра Симона Визенталя, всемирно признанный эксперт Эфраим Зурофф получил известность как так называемый «охотник на нацистов». В течение последних десятилетий он разыскивал следы тех повинных в уничтожении евреев военных преступников, которые еще живы. Его новый проект носит название «последний шанс», поскольку совсем недалеко то время, когда эти люди закончат свое существование на земле.

Почему же, в таком случае, нам также не начать охоту на исторических фальсификаторов, чьи преступления в своих размерах не уступают злодеяниям казнивших евреев нацистских палачей? Когда фальсификаторы истории уменьшают или оправдывают военные преступления, когда они обеляют убийц евреев и находят оправдания нападению Гитлера на Советский Союз, это означает то, что они готовы повторить данные преступления вновь. Фальсификаторы истории хотят проделать то же, что и фашисты, и поэтому мы должны воспрепятствовать их намерениям.

Мы уверены в том, что нет никакой существенной разницы между нацистской военной пропагандой против Советского Союза и той пропагандой против России, которая распространяется сейчас действиями исторических фальсификаторов. Следовательно, нам необходимо уничтожить этих фальсификаторов истории. Уничтожить их, конечно же, не физически, а как виртуальные объекты, с помощью виртуальной партизанской войны.

Одной из важных форм в технологии информационной войны против фальсификаторов истории в настоящее время является партизанская война в Интернете. Главная цель этой войны совпадает с задачами настоящей партизанской войны: это проведение диверсионных действий для того, чтобы напугать врага, довести его до состояния паники и уничтожить, несмотря на то, что все действия проводятся исключительно средствами войны информационной. Для осуществления этой цели нужен отряд Интернет- партизан, идеальный размер которого составляет ровно пять человек. Основными задачами деятельности таких отрядов будет опознание исторических фальсификаторов, их изоляция от окружения и уничтожение виртуальных объектов.

Объект партизанской войны должен быть четко определен: это отдельное частное лицо, занимающееся искажением истории. Против него и объявляется партизанская война, цель которой заключается в том, чтобы с помощью глобальной пропаганды предъявить созданные данным лицом конкретные исторические фальшивки, продемонстрировать аморальность данного лица и показать, что его деятельность противоречит международным общественным нормы и соглашениям. Такое разоблачение приведет к изоляции объекта от среды его существования, после чего объект может быть виртуально уничтожен. Это означает, что данное лицо больше не сможет заниматься профессиональным искажением истории.

В виртуальной партизанской войне против фальсификаторов истории могут быть использованы следующие методы:

Первое. Демонстрации. Здесь важно не то, сколько человек соберется на улице, а то, как это будет представлено в Интернете. Необходимо показать, как исторические фальсификаторы, действуя вопреки международным общественным нормам, своими военными планами нарушают права наций на свободную жизнь. Самым важным символом демонстрации являются флаги демократических государств, выражающие свободу наций и приверженность международным общественным нормам. Флаги, используемые совместно, как, например, флаг Финляндии и России, символизируют честную, смелую и открытую дружбу народов в борьбе против фальсификации истории и фашизма. Свободно развевающийся разными цветами на ветру флаг всегда являлся знаком духовной свободы народа.

Второе. Блоги. На основе тезисов, разработанных против фальсификаторов истории, партизанский отряд наносит удары по всем фронтам и, ведя постоянную работу в блогах, изобличает исторических фальсификаторов, раскрывая их аморальный облик и противодействие международным нормам. Если, к примеру, пять человек одновременно поместят в своих блогах материалы на одну и ту же тему, это привлечет к себе внимание, поскольку в виртуальном мире Интернета представленная нужным образом информация способна быстро формировать временное общественное мнение по данному вопросу и руководить им.

Третье. Пресс-конференции. Историки, политические деятели и журналисты с помощью пресс-конференций получают возможность изобличить ложь исторических фальсификаторов и публично показать безнравственный и аморальный характер их деятельности.

Четвертое. Правовые действия. С фальсификаторами истории следует вести неустанную войну, используя различные правовые меры и возбуждая против них уголовные процессы, поскольку исторические фальсификаторы в любом случае виновны в нарушении международных соглашений и разжигании межнациональной розни. Информация о подобных процессах без промедления должна быть доведена до общественности. К примеру, в Парижском мирном договоре 1947 г. неоднократно запрещается существование и деятельность фашистских организаций в любой форме.

Важно отметить, что виртуальную партизанскую войну необходимо вести только в рамках законности. Следует исходить из того, что фальсификаторы истории действуют беззаконно, как террористы и мафиози, разжигая ненависть между народами и нарушая международные договоры. В силу этого власти должны поднять вопрос об исторических фальсификаторах. Сражаясь против них, Интернет-партизаны защищают права людей, свободу наций, международные соглашения и законы, а также будущее наших детей и их право жить в свободном демократическом сообществе, свободном от фальсификаторов истории.

Kirjallinen kysymys: Oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen toimeenpanemien kyyditysten ja muiden laittomuuksien selvittäminen, uhrien asema...

KIRJALLINEN KYSYMYS

Oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen toimeenpanemien kyyditysten ja muiden laittomuuksien selvittäminen, uhrien asema ja Suomen valtion vastuu

Eduskunnan puhemiehelle

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen harjoittaman organisoidun terrorin; kyyditysten, vapaudenriistojen, pahoinpitelyjen ja surmatöiden kiihkeimmästä jaksosta 1. 5. – 15.9.1930. Poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen vasemmistoon ja sosialidemokraatteihin sekä järjestöihin kuulumattomiin sekä vainottujen omaisiin kohdistettu painostus oli laajamittaista ja järjestelmällistä. Kaiken kaikkiaan terrori kohdistui tuhansiin Suomen kansalaisiin.

”Tainnoksiin hakattu Kuivanen jätettiin vaatteet riekaleina ja verissään makaamaan metsään”… ”Kanniainen sijoitettiin sitten moottoripyörän päälle ja jonkin matkaa kuljettua hakattiin pampulla hänen kasvonsa turvoksiin”… ”Salminen vietiin noin kuuden kilometrin päähän kaupungista uuden hautausmaan taakse. Matkalla häntä pamputettiin. Salmiselta tiukattiin kovalla mutta taipuisalla esineellä jalkoihin ja hartioihin hakaten, keiden listoilta hänet oli valittu valtuustoon ja vaadittiin eroamaan kunnallisista luottamustoimistaan. Lopulta Salminen tuupertui ison kiven kupeelle”…” Kyytimiehet eivät tohtineet tarttua häneen kiinni vaan tyytyivät uhkailemaan aseella vuoroin Soinia, vuoroin hänen ulko-ovelle tullutta vaimoaan. Yksi muiluttaja hoki kärsimättömästi: - Ammu nyt jo!”…”Tähteä hakattiin ensin kumipatukalla ja pistoolinperällä, kunnes jotkut hakivat katajakeppejä metsästä. Tähden kertoman mukaan pahoinpitely oli niin kovaa, että hän taintui. Hänet oli lisäksi uhattu tappaa, mikäli kertoisi kokemastaan”…Loimaan raittiuslautakunnan puheenjohtaja Juho Nurmi yllätettiin 20. – 21.6. yöpuulta ja sen jälkeen kaapattiin kotoaan Loimaan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Mäkelä. Autokaravaani ajoi Mannisen kankaalle, missä vankeja kuulusteltiin sorakuopassa. Mäkelä kyydittiin hurraahuutojen saattelemana Forssasta tulleella autolla Neuvostoliittoon”…”Holmin tappo ei koskaan selvinnyt. Sen tutkimukset jäivät paikalliselle apulaisnimismiehelle, joka uskoi vastaajien aukollisia alibikertomuksia. Kuolema keskeytti tutkimukset Markkulan osalta, mutta von Bonnin sisäministerikaudella niitä yritti jatkaa ensin komisario Johan Markus ja hänen jälkeensä lääninetsivä Albert Ojala, joka surmattiin virkatehtävässä. Holmin juttua tutki kaikkiaan 13 erikoistutkijaa, joista vain yksi selvisi tehtävästään ilman vakavia henkilökohtaisia seurauksia ja pystyi jatkamaan poliisiuralla.” (Juha Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930, Otava 1985)

Kyyditykset ulottuivat jopa eduskuntaan, jonka perustuslakivaliokunnan istunnosta 5.7.1930 Lapuan liikkeen aktivistit kaappasivat mukaansa kaksi sosialistisen työväen ja pienviljelijäin edustajaa, ajomies Jalmari Rötkön ja varatuomari Eino Pekkalan. Myös eduskunnan sosialidemokraattinen varapuhemies Väinö Hakkila kyydittiin Teiskosta Lapuan kautta Kuortaneelle 18.7.1930. Jopa arvostettu entinen presidentti K.J. Ståhlberg pidätettiin ja kyydittiin Lapuan liikkeen toimesta 14.10.1930.

Virkakoneisto ei toiminut kyyditysten ja muun terrorin estämiseksi ja selvittämiseksi aktiivisesti, ja merkittävä osa viranomaisista toimi kyyditsijöiden tukena ja suorastaan osallisina vapaudenriistoissa ja pakkokuljetuksissa rajan yli Neuvostoliittoon. Lapuan liikkeen laittomuuksia tuettiin monien valtiollisten ja puolivaltillisten järjestöjen kuten Suojeluskuntajärjestön, Etsivän Keskuspoliisin, Vapaussodan Rintamamiesten Liiton ja Suomen Lukon sekä merkittävimpien teollisuudenharjoittajien Vientirauhan toimesta.

Kyydityksistä, vapaudenriistoista, pahoinpitelyistä ja tapoista nostettiin koko maassa (Juha Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930) vuosina 1930 – 34 ja 1938 kaikkiaan 656 syytettä, joista 37 % raukesi eri syistä prosessin jossakin vaiheessa. Ehdottomia vankeus- ja kuritushuonetuomioita oli päätöksistä vain 10 %. Rikosten selviämisasteen epätäydellisyyttä kuvastaa oikeudessa tutkimattomien, tiedettyjen tapausten osuus, eli 55 % kaikista tapauksista.

1930-luvun oikeistoterrori kohdistui tuhansiin Suomen kansalaisiin, myös naisiin ja lapsiin, joita uhkailtiin, painostettiin, syrjittiin ja pakotettiin muuttamaan kotiseudultaan ja kotimaastaan.

Myöhemmissä historian vaiheissa monet heistä joutuivat joukkovainojen uhreiksi myös Neuvostoliitossa, heitä vangittiin ja tuhottiin Stalinin terrorin vuosina.

Useiden minulle tulleiden yhteydenottojen perusteella tiettävästi useita kymmeniä kyyditysten jalkoihin lapsena joutuneita on palannut ns. paluumuuttajina omaan kotimaahansa / kyydittyjen vanhempiensa kotimaahan. Olisi inhimillisesti kohtuullista, että Suomen valtio, jonka virkakoneisto ei toiminut aktiivisesti kyyditysten estämiseksi ja selvittämiseksi vaan monissa tapauksissa tuki Lapuan liikkeen laittomuuksia ja terroria, esittäisi virallinen anteeksipyynnön oikeudenloukkausten kohteiksi ja kyydityksistä kärsimään joutuneille sekä tutkisi mahdollisuuksia myöntää kohtuullisia korvauksia kyydittyjen Suomessa vielä elossa oleville lapsille ja lähiomaisille.

Suomen uskottavuus oikeusvaltiona edellyttää, että laittomuuksien laajuus ja luonne tutkitaan ja virallisten aikalaisselvitysten; oikeuskanslerinviraston ja perustuslakivaliokunnan selvitysten epäluotettavuus todetaan ja virkakoneiston puolustautumistarpeesta lähtevät valtion viralliset kannanotot kumotaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ja asianomainen ministeri ovat ryhtyneet tai aikovat ryhtyä Lapuan liikkeen laittomuuksien, kyyditysten, vapaudenriistojen, pahoinpitelyjen ja surmien selvittämiseksi? Mikä tapahtumissa oli valtion viranomaisten todellinen rooli ja Suomen valtion vastuu? Onko hallitus ja asianomainen ministeri valmis tutkimaan mahdollisuuksia myöntää kohtuullisia korvauksia kyydittyjen Suomessa eläville lapsille ja lähiomaisille sekä esittämään heille Suomen valtion virallisen anteeksipyynnön?

Helsingissä 14. päivänä kesäkuuta 2010

Jyrki Yrttiaho /vas

Спасибо ЕСПЧ

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätös

Irina Antonovan käännytystä koskevassa asiassa:

Täydennetty hakemus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle Antonovan käännytyksen estämiseksi on toimitettava 8. syyskuuta 2010 mennessä. Siihen saakka Antonova siis pysyy Suomessa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, mitä Pyhä Raamattu sanoo vanhusten ihmisarvoa alentavaan kohteluun, teologian tohtori Juha Molari kertoo:

EIT keskeytti Antonovan käännytyksen - Antonovan tukijoukkojen täydellinen voitto

Outi Mustajoki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ilmoitti tänä iltana kello 18.30 Suomen aikaa, että Irina Antonovan käännytys Suomesta on EIT:ssä määrätty keskeytettävksi toistaiseksi ja häntä ei saa siirtää Suomen ulkopuolelle. EIT:n mukaan asiasta on ilmoitettu Suomen hallituksen edustajalle, joka EIT:n mukaan on edelleen antanut asian tiedoksi poliisille.

Käytännössä Antonovaa ei voi enää käännyttää Suomesta.

EIT:n päätös tarkoittaa, että Suomi on rikkonut ihmisoikeuksia ja aiheuttanut Antonovalle kuolemanvaaran. Tukijoukot ryhtyvät rikosoikeudellisiin toimiin käännytyspäätöksen tehneitä viranomaisia vastaan.

EIT ei päätä Antonovan käännytyksen keskeytyksestä tänään, koska käännytys ei ole Antonovan terveydentilan vuoksi ajankohtainen

Tiedote

EIT ei tänään päätä Antonovan käännytyksen keskeyttämisestä, vaan seuraa tilanteen kehittymistä

Outi Mustajoki EIT:stä soitti minulle tänään kello 20.00 Suomen aikaa liittyen EIT:lle tekemääni hakemukseen hengenvaarassa olevan henkilön käännytyksen keskeyttämiseksi ja ilmoitti, että EIT ei päätä Antonovan käännytyksen keskeyttämisestä vielä tänään, liittyen siihen, että uutisissa on ollut tieto Antonovan aivohalvauksesta ja sairaalahoidosta. EIT seuraa tilanteen kehittymistä ja käännytyksen tullessa uudelleen ajankohtaiseksi tekee asiassa päätöksen. EIT on pyytänyt minua toimittamaan sinne kaiken tiedon Antonovan terveydentilan kehittymisestä ja poliisin toiminnasta käännytyksen täytäntöönpanossa, mihin liittyen olen yhteydessä omaisiin. Käännytyksen tullessa ajankohtaiseksi EIT voi päättää samana päivänä käännytyksen keskeyttämisestä.

Johan Bäckman

040 1948 309

EUROPEAN COURT OF HUMAN RIGHTS, URGENT REQUEST FOR INTERIM MEASURES IN ACCORDANCE WITH RULE 39 OF THE ECHR, IRINA ANTONOVA vs. FINLAND

Местонахождение Антоновой в Финляндии, больница "Хаартман":

http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Hankkeet/Haartmanin+sairaala

EUROPEAN COURT OF HUMAN RIGHTS, URGENT REQUEST FOR INTERIM MEASURES IN ACCORDANCE WITH RULE 39 OF THE ECHR, IRINA ANTONOVA vs. FINLAND

Rule 39 - Urgent/Article 39 – Urgent

Contact person: Johan BÄCKMAN

Phone + 358401948309

Removal expected on: 16 June 2010, to Russia

Case-reference number: 726790

European Court of Human Rights

Council of Europe

F-67075

Strasbourg Cedex

France

Fax: +33 3 88 41 39 00

On behalf of the applicants Irina Antonova, Natalia Käärik and Ari Laitanen-

Johan BÄCKMAN

Phone + 358401948309

The applicants respectfully request to adopt interim measures against Finland in accordance with Rule 39 of the Rules of Court.

I. Background of request

Irina Antonova, citizen of Russian Federation, born in 1928, in 2008 moved from Vyborg (Russia) to Helsinki to her daughter Natalia Käärik, citizen of Russia and Finland, after Antonova’s health seriously worsened. Since then, Antonova has lived in Helsinki with her daughter, who has lived in Finland for already 20 years, and son-in-law, citizen of Finland Ari Laitanen. Käärik and Laitanen have together taken care of Antonova, who is seriously ill and paralysed, unable to walk, spending her days in bed, and occasionally in a wheel-chair.

Finnish authorities have made several decisions of deporting Antonova to Russia, because according to Finnish law, Antonova is not a close relative to her daughter, and therefore, cannot obtain a residence permit. The following decisions have been made in the case of Antonova’s deportation: 1) 27.10.2009 Immigration Service denied her the residence permit and ordered her deportation; 2) 21.9.2009 Helsinki Administrational Court confirmed the decision; 3) 8.3.2010 Supreme Administrational Court did not take the case into consideration; 4) 26.3.2010 Immigration Service confirmed the decision on deportation.

According to the decisions, Antonova is very ill, but she can get proper treatment also in Russia. However, according to statement by a psychiatrist Olli Siipola of 12.3.2010, Antonova’s deportation would be fatal for her health. Also due to her mental condition, Antonova is not fully aware, what is happening around her. Antonova is fully dependent of her family and her deportation will mean her isolation from the close relatives and would cause serious damage for her mental and physical health.

The Finnish authorities unofficially stopped the deportation in March 2010, allegedly to wait for changes in the Finnish immigration legislation. The police chief of Finland Mikko Paatero said he personally stopped the deportation for a period of time. However later, Paatero said, he cannot amend the deportation decision, because the Finnish parliament has not changed the law. The Migration Police has planned to deport Antonova already three times, without success. The police are also in a difficult position, because they are practically not able to deport Antonova due to her health condition, but they have to.

II. Alleged violations

The applicants allege that Finland has violated Articles 3 and 8 of the Convention in the case.

III. Request for interim measures

If Antonova is deported from Finland, it would be impossible to reverse the situation, even if the Court later finds violations of the Convention in the case. Thus, there is an imminent risk of irreparable damage. The applicants respectfully request to adopt interim measures against Finland in accordance with Rule 39 of the Rules of Court and order Finland to suspend deportation of Irina Antonova for the duration of the proceedings before the Court.

Annexes

1. Decision by the Immigration Service;

2. Decision by the Helsinki Administrational Court;

3. Statement by a psychiatrist;

4. Photo of Antonova;

5. Power of Attorney.

Helsinki, 15 June 2010 Johan BÄCKMAN

Suomi on syyllinen talvisotaan; sairaalloinen venäläisviha kukoistaa edelleen ja saastuttaa suomalaisen yhteiskunnan

Karjalan evakko Leo M. Nieminen kertoo, miksi hän joutui kaksi kertaa jättämään kotinsa, ensin talvisodassa ja sitten jatkosodassa. Syyllisiä ovat suomalaiset vallanpitäjät, jotka provosoivat ja masinoivat törkeän hyökkäyssodan varastaakseen Venäjän luonnonvarat itselleen. Sama meininki on Suomessa edelleen. Vieläkään Suomen sotahistoriasta ei saa puhua rehellisesti, sillä sairaalloinen venäläisviha saastuttaa koko yhteiskunnan. Katso kokeneen ja viisaan miehen, todellisen Karjalan evakon terveiset kaikille Karjalan evakoille Suomessa:

Molodaja Gvardijan mielenosoitus Suomen pääkonsulaattia vastaan Pietarissa oli menestys

http://www.molgvardia.ru/mg_regions/2010/06/11/18385

Molodaja Gvardija osoittaa mieltä Suomen Pietarin konsulaattia vastaan

Tänään 11.6. Yhtenäinen Venäjä -puolueen nuorisojärjestö Molodaja Gvardija osoittaa mieltä Suomen Pietarin konsulaattia vastaan protestiksi venäläisten epäinhimillisestä ja kansainvälisten sopimusten vastaisesta kohtelusta Suomessa. Lisätietoa Internetissä.

http://www.rian.ru/society/20100608/244058985.html

Lähi-idän historian tuntemattomuus, vielä vähemmän suomalaisten asekaupat oikeuttavat meitä pesemään kädet Lähi-idässä tapahtuvista raakuuksista

Finland är kanske det mest ryskfientliga landet i världen

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/6/10/d48080.php

Kommentti ulkoministeriön itäosaston Nina Vaskunlahdelle

Suomen ulkoministeriön itäosaston päällikkö Nina Vaskunlahti on kuulemma tänään esittänyt venäläiselle kollegalleen ankaran protestin Venäjän medioiden kirjoittelusta. Vaskunlahti puhuu disinformaatiosta ja vääristä tiedoista, kun Suomea syytetään kansainvälisten sopimusten rikkomisesta. Vaskunlahti tarkoittaa kuulemma Irina Antonovan tapauksen uutisointia sekä venäläisten lasten huostaanottoihin liittyviä asioita.

Antonovan tapauksessa venäläismummon suomalainen vävy Ari Laitanen katsoo, että Suomen viranomaiset ovat syyllistyneet kidutukseen. Laitinen on valittanut asiassa oikeuskanslerille, koska Suomi rikkoo ihmisoikeuksia. Venäjän mediat ovat kertoneet tapauksesta kuten Suomenkin mediat. Mummon kohtelu on ollut täysin käsittämätöntä ymmärtää. Erityisen järkyttäväksi venäläiset mediat kokivat karkotuspäätöksen tehneen virkamiehen Olli Koskipirtin kyynisen laskelman siitä, että Irina Antonova maksaisi Suomelle 300 000 euroa.

Anton Salosen tapauksessa suomalainen diplomaatti Simo Pietiläinen salakuljetti alaikäisen Venäjän kansalaisen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa laittomasti Suomeen. Asiassa rikottiin törkeästi Wienin sopimusta sekä Venäjän ja Suomen lakeja. Sitä paitsi Anton-poika siepattiin äidiltään ennen salakuljetusta ja piilotettiin Suomen Pietarin konsulaattiin peräti kuukauden ajaksi laittomasti. Vaskunlahden pitäisi ymmärtää, että kysymys on vakavista rikoksista, jotka ovat edelleen rikosasioina vireillä molemmin puolin rajaa. Yritys väittää, että asiaa koskeva keskustelu olisi disinformaatiota, osoittaa Vaskunlahden halun valehdella ja peitellä oman hallintonsa törkeitä virkarikoksia.

Nyt Anton-poikaa on kielletty puhumasta äidinkieltään venäjää, kielletty rukoilemasta ja kielletty tekemästä ristinmerkkiä. Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies totesi viime viikolla Moskovan lehdistötilaisuudessa, että Suomi rikkoo asiassa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Myös Vaskunlahden pitäisi tajuta se, että jos Suomen viranomaiset kieltävät alaikäistä Venäjän kansalaista käyttämästä äidinkieltään oman äitinsä kanssa, Venäjänkin medioilla on varmasti oikeus ihmetellä, miksi venäläisillä pikkulapsilla ei ole samoja ihmisoikeuksia kuin suomalaisilla.

Sitä paitsi Vaskunlahti ja ulkoministeriö eivät ole tehneet mitään sen eteen, että Venäjän diplomaatit saisivat tavata laittomasti Suomeen salakuljetetun Venäjän kansalaisen Anton Salosen ja tarkastaa hänen terveytensä. Wienin sopimuksen mukaan diplomaateilla on oikeus pitää yhteyttä kansalaisiinsa. Suomi siis rikkoo kansainvälisiä sopimuksia tässäkin asiassa.

Turkulaispojan tapauksessa Venäjän presidentinhallinnon edustaja on virallisesti ilmoittanut, että Suomi rikkoi ja rikkoo YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Perheelle ei esimerkiksi annettu mitään tukea ennen lapsen laitonta huostaanottoa. Lapsen mielipidettä ei kuultu ollenkaan. Lapsi kärsi valtavasti lastenkodissa ja joutui siellä hengenvaaraan pahoinpitelyn ja henkilökunnan välinpitämättömyyden takia. Hänet palautettiin kotiin vasta Venäjän presidentinhallinnon edustajan vierailtua Turussa.

Suomessa on otettu paljon lapsia huostaan vain siksi, koska venäläisen äidin on kuviteltu matkustavan lapsen kanssa Venäjälle. Toisaalta äsken otettiin lapsi huostaan venäläiseltä äidiltä ja lähetettiin Venäjälle suomalaiselle isälle. Suomessa lapsen voi määrätä lastenkotiin ja rajoittaa yhteydenpidon vanhempiin käytännössä yhden sosiaalityöntekijän allekirjoituksella, siis ilman mitään oikeuden päätöstä. Venäjän mielestä monissa tapauksissa rikotaan ihmisoikeuksia. Vaskunlahti ei ilmeisesti ole kuullut mitään ihmisen oikeudesta perhe-elämään.

Myös venäläisiä äitejä vastaan nostetaan todella herkästi rikosjuttuja väitetyistä pahoinpitelyistä, lapsikaappauksista ja omavaltaisista huostaanotoista. Eräässä tapauksessa sosiaalityöntekijät veivät lapsen lääkäriin ja pyysivät etsimään pahoinpitelyn jälkiä. Sieltä löytyi pieni naarmu, jonka perusteella syyte äitiä vastaan nostettiin. Monet äidit ovat järkyttyneinä kertoneet alaikäisiin venäläislapsiin kohdistuneista videoiduista poliisikuulusteluista, joissa lapsia julmasti painostetaan todistamaan venäläisiä vanhempiaan vastaan. Eräs venäläinen äiti sai tuomion lapsensa omavaltaisesta huostaanotosta, kun oli paennut miestään turvakotiin.

Kymmenet Suomessa asuvat venäläisnaiset ja miehetkin ovat olleet yhteydessä Venäjän presidentinhallintoon ja valittaneet kohtelustaan. Tarinat ovat usein järkyttäviä.

Venäjän media on tehnyt oikein kertoessaan venäläisten kohtelusta Suomessa. Nina Vaskunlahden toiminta sananvapauden rajoittamisessa ja ihmisoikeusrikosten peittelyssä on anteeksi antamatonta. Suomi on saanut kolminumeroisen määrän tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Sekin todistaa, että ihmisoikeuksien rikkominen on Suomessa maan tapa. Syynä ovat juuri Nina Vaskunlahden kaltaiset ammattimaiset ihmisoikeusrikosten peittelijät.

Toinenkin suomalainen diplomaatti, ulkoministeriön Venäjän yksikön päällikkö Maimo Henriksson on kommentoinut Venäjällä kiehuvaa keskustelua sanomalla, että "Suomi on oikeusvaltio, meidän hyvä systeemimme toimii esimerkkinä myös Venäjälle". Tämäkin osoittaa, minkälaisissa harhoissa ulkoministeriömme sisällä eletään.

Venäläiset toimittajat ovat tarkkoja työssään. Juttuja ei todellakaan perusteta minkään Bäckmanin varaan, vaan primäärilähteisiin eli asinomaisiin Suomessa kaltoin kohdelluihin henkilöihin.

Olen aikeissa pian julkaista kirjan otsikolla Геноцид русских детей в Финляндии (suomeksi Venäläisten lasten kansanmurha Suomessa). Se kertoo ikävän totuuden siitä, miten Suomi kohtelee venäläisiä perheitä. Suosittelen myös Nina Vaskunlahdelle.

Lisätietoja: Johan Bäckman, 040 503 5474, 040 1948 309

Финский полицай забрала у Анастасии (Anastasia Pyykönen) 8-месячную дочку в детдом - и не вернули, а завели против нее уголовное дела из-за "похищение

Kohukonsuli Simo Pietiläinen uhkailee Rimma Salosen todistajaa

Rimma Salosen tilanne Suomessa vaikeutuu, sillä hän ei saa puolueetonta oikeudenkäyntiä. Erityisen ongelmalliseksi Rimma Salonen kokee sen, että Anton-pojan asianajajana Suomessa toimii samaisen Anton-pojan autonsa takakontissa Suomeen salakuljettaneen Simo Pietiläisen pitkäaikainen puoliso ja liikekumppani Riitta Rauhala.

Simo Pietiläistä vastaan on vireillä kaksi syyteharkintaa. Suomessa häntä epäillään sekä virkarikoksesta että avunannosta valtionrajarikokseen ja Venäjällä valtionrajan laittomasta ylittämisestä. Rauhala vastaavasti vaati Rimma Saloselle ehdotonta vankeusrangaistusta ja yli 50 000 euron maksuja siitä, että hän ennen Pietiläisen suorittamaa salakuljetusta vei lapsensa Venäjälle. Ulkopuolisen silmissä Rauhalan vaatimus näytti vain yritykseltä pestä Pietiläinen puhtaaksi: mitä suurempi rikollinen Rimma Salonen on, sitä oikeammalta Pietiläisen teko näyttää.

Rimma Salosen mielestä Rauhan ja Pietiläisen läheiset intressit häiritsevät oikeudenkäyntiä eikä Rauhala siksi voi ajaa riippumattomasti Anton Salosen etua. "Rauhala ei edusta poikani etua, vaan ulkoministeriön ja kumppaninsa konsuli Pietiläisen etua, joka on salakuljettanut poikani Suomeen", Rimma Salonen ilmoittaa. Rimma Salonen jätti Turun hovioikeudelle seuraavanlaisen hakemuksen Riitta Rauhalan vapauttamiseksi Anton-pojan asianajajan tehtävästä:

"Asianajaja Riitta Rauhalan on katsottava olevan esteellinen edustamaan em. rikosasiassa vastaajana olevan hakijan alaikäistä lasta Anton Salosta, joka on asianomistaja-asemassa. Viitaten hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6.4-kohtaan, Rauhalalla on katsottava olevan asiassa ilmeinen intressikonflikti, joka saattaa haitata hänen kykyään täysipainoisesti valvoa Anton Salosen etua, seuraavista syistä: a) Kuten yleisesti tiedetään, konsuli Simo Pietiläinen on tuonut Anton Salosen ja tämän isän Paavo Salosen Suomeen diplomaattiautonsa tavaratilassa valtiorajan yli Venäjältä Suomeen 8.5.2009. Tämä vuoksi Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen ovat rikoksesta epäiltyjä keskusrikospoliisin hoitamassa esitutkinnassa, jossa epäillyt rikokset ovat virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40:9) ja valtionrajarikos (RL 17:7). Venäjän viranomaiset puolestaan tutkivat Pietiläisen ja Paavo Salosen ao. toimia ihmisryöstönä tai vastaavana rikoksena. Nämä rikostutkinnassa olevat asiat liittyvät olennaisesti tähän nyt hovioikeuskäsittelyssä olevaan rikosasiaan. b) Rauhala on tai on ollut Pietiläisen puoliso. Heillä on kolme yhteistä lasta. c) Rauhala ja Pietiläinen ovat liikekumppaneita ainakin Asianajotoimisto Pietiläinen Oy:ssä, jonka hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja on Pietiläinen sekä hallituksen varajäsen Rauhala. Lisäksi yhteistä työuraa on heillä ollut ainakin Asianajotoimisto Pietiläinen & Ylikraka Oy:n palveluksessa (ks. lakimiesmatrikkeliotteet). d) Rauhala edustaa ja avustaa tässä rikosasiassa Anton Salosen lisäksi myös Paavo Salosta. Pietiläisen ja Paavo Salosen liityntä ao. rikosasiakokonaisuuteen, Rauhalan ja Pietiläisen yksityiselämän ja liiketoiminnan olennaiset kytkökset sekä Paavo Salosen samanaikainen edustaminen/avustaminen voivat luoda erityisen vaaran, että nykyinen asiamies/avustaja ei täysipainoisesti valvo nimenomaan Anton Salosen etua. Esteettömyyden tärkeyttä korostaa se, että Anton Salonen on pieni lapsi, joka ei varmastikaan edes tiedä ja käsitä käyvänsä oikeutta äitiään Rimma Salosta vastaan ja joka ei itse ole oikeutettu ja kykenevä valitsemaan asiamiestään/avustajaansa eikä arvioimaan tämän esteettömyyttä ja antamaan suostumusta (sikäli kuin suostumus esteellisyyden laadusta riippuen edes olisi mahdollinenkaan)."

Hovioikeus ei kuitenkaan vapauttanut Rauhalaa, joka saa jatkaa hyvin kyseenalaisessa tehtävässä kenenkään siihen puuttumatta. Myös asianajajaliitto vaikenee, vaikka se onkin käynnistänyt Rauhalaa vastaan erilisen tutkinnan.

Simo Pietiläinen on julkisessa virassa syyllistynyt hyvin poikkeukselliseen tekoon, alaikäisen ulkomaan kansalaisen salakuljetukseen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa kotimaastaan Suomeen. Oman versionsa mukaan Pietiläinen on vain tuonut suomalaisen pojan kotiinsa. Rauhala tekee kaikkensa tukeakseen tätä versiota toimiessaan nyt Anton Salosen asianajajana.

On selvää, ettei Rimma Salonen voi saada Suomessa riippumatonta oikeudenkäyntiä.

Rimma Salosen todistaja Evgenia Hildén-Järvenperä on nyt joutunut Simo Pietiläisen uhkailujen kohteeksi arvioituaan blogissaan Pietiläisen ja Rauhalan kytköksiä. Ohessa Evgenia Hildén-Järvenperän Pietiläiseltä saama uhkaava sähköpostiviesti. Se todistaa, että Anton-pojan salakuljettanut konsuli uhkailee Rimma Salosen todistajaa.

Lähettäjä: Simo Pietilainen

Vastaanottaja: Evgenia Hilden-Jarvenpera

Otsikko:

Päiväys: 13:17

Arvoisa vastaanottaja,

En aio vastaisuudessakaan kommentoida blogejasi.

Ainoa asia johon kiinnitan huomiota on, etta toistuvasti kirjoitat blogissasi,

etta asianajaja Riitta Rauhala on aviopuolisoni ja liikekumppanini.

Tiedat varmasti, etta olemme eronneet vuonna 2005 eika han ole koskaan

ollutkaan liikekumppanini. Ja ellet aiemmin tiennyt niin nyt tiedat.

Pyydan, etta korjaat virheesi. Ellei niin tapahdu, harkitsen viranomaisten

kannan kysymista kirjoitteluusi, joka saattaa sisaltaa yksityiselamaani

loukkaavia vaitteita.

Parhain terveisin Simo Pietilainen

P.S.

Saatuaan tiedon siitä, että em. viesti oli julkistettu Internetissä, Pietiläinen kirjoitti Evgenialle vielä toisenkin viestin:

Laitoit sitten Sinulle tarkoittamamani viestin heti valikaden kautta maailmalle.

Vilpittomyytesi ihastuttaa minua. Vastauksesi todistaa sen mita epailinkin, olet venalaisen propagandan tahdoton valikappale, totuudesta viis.

terveisin Simo Pietilainen

Rikosuutisia

Tiedote

8.6.2010

Suomen poliisi on saanut selville, kuka uhkasi tappaa dosentti Johan Bäckmanin. Kyseinen suomalainen mieshenkilö uhkasi murhata Bäckmanin haulikolla ampumalla ja ilmoitti aikeestaan Bäckmanille puhelimitse. Tappouhkauksen soittajaa epäillään nyt laittomasta uhkauksesta ja asia on syyteharkinnassa. Bäckman vaatii miehelle rangaistusta ja vahingonkorvauksia. 

Käräjäoikeus on tuominnut dosentti Bäckmanin kunniaa loukanneen suomalaisen naisen sakkoihin sekä kärsimyskorvauksiin. Sama nainen on tuomittu dosentti Bäckmanin kunnian loukkaamisesta myös aikaisemmin. Bäckman myös haki naista vastaan lähestymiskieltoa, mitä ei tuomittu, koska häiriköinti tapahtui sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Kyseistä naista vastaan on vireillä muitakin rikosasioita. Bäckmanille ennestään tuntematon naishenkilö ei ole valittanut tuomioistaan, mutta on jatkanut häiriköintiä.

Bäckman ei anna mainittujen henkilöiden henkilötietoja. 

Дело Гульмиры Хейккинен -- у россиянки забрали все дети в детдом

Так выглядит финская "ювенальная юстиция".

Почему Финляндия ненавидит детей?

В Финляндии вне дома проживает 16 000 детей и подростков. Количество изъятых у родителей детей за последние 15 лет увеличилось на 60%. Политическое руководство страны утверждает, что родители в Финляндии в настоящее время «не имеют представления о воспитании детей».

Это выражение также является общепринятым утверждением, которое используют социальные работники при изъятии детей из семей и распределении их в финансируемые государственными и местными органами власти интернаты и детские дома, являющимися частью коммерческой деятельности муниципалитетов.

Наиболее распространенной причиной изъятия детей в Финляндии не является злоупотребление родителями алкоголем или наркотическими препаратами, как нам пытаются представить. Согласно данным исследовательского института, наиболее распространённая причина изъятия детей из семей – проблемы в школе (37 %), тогда как злоупотребление алкоголем или наркотическими препаратами составляет всего 10-15% случаев (02.04.2007).

В Финляндии, известной частыми случаями насилия в семье, детей, как правило, не изымают из домов, где дети реально подвергаются насилию, так же, как и по причине злоупотребления в семье алкоголем или наркотическими препаратами. Данные семьи практически игнорируются органами опеки, в результате чего дети фактически оказываются предоставленными самим себе, т.е. брошенными на произвол судьбы.

В 2005 году в Финляндии вступил в силу новый закон, согласно которому муниципалитет получает материальную помощь от государства за каждого изъятого из семьи ребёнка, на чём муниципалитет может заработать значительные суммы. Детские дома и интернаты поддерживаются исключительно за счёт государственных субсидий. Удивительно, почему Финляндия не хочет поддерживать воспитание детей в биологических семьях, используя амбулаторные методы, а предпочитает тратить в 15-20 раз больше средств на изъятие детей у родителей и содержание в интернатах.

Упомянутый закон от 2005 года вызвал целую лавину изъятия детей, спровоцировав ситуацию, при которой права ребенка и семьи были забыты полностью, нарушаются собственные законы, не говоря уже о международных соглашениях по правам человека. Комитет по правам ребёнка при ООН, обеспокоенный положением семьи в финском обществе, неоднократно обращался за разъяснениями к Финляндии по данному вопросу. Поражает тот факт, что в Финляндии, известной как государство благоденствия, ежегодно из семей изымается детей больше, чем в любой другой европейской стране.

Финская система социальной опеки в качестве одного из методов использует метод раннего вмешательства. Казалось бы, что это должно способствовать уменьшению количества изъятых детей? Однако в Финляндии этого не произошло, напротив, количество изъятых детей на стадии раннего вмешательства только возросло. Подобное противоречие свидетельствует о том, что речь не идёт о помощи семьям со стороны властей, а о намерениях другого характера.

Принятый в 2005 году закон используется муниципалитетами в Финляндии неправомерно. Закон позволяет поставить изъятие детей на поток. Похоже, что финские власти делают бизнес на собственных детях. Детей забирают из дома и направляют в интернат, получая внушительные компенсации. Ребёнок приносит доход учреждению до тех пор, пока не станет совершеннолетним. До достижения совершеннолетия ребёнок не может решать свою судьбу. Детские дома неохотно принимают детей из семей, где существует наркозависимьсть, во избежание проблем, чтобы не подвергать риску стабильный доход. «Предпочтение» отдаётся детям из порядочных семей – это печальная действительность финской системы опеки.

При принятии вступившего в 2008 году в силу нового закона о защите ребёнка не проводились должные консультации по данному вопросу, что впоследствии подверглось критике со стороны экспертных органов, высказавших предположение, что закон повлечёт за собой проблемы в ближайшие годы и приведёт к негативным последствиям. Экспертные органы выразили мнение, что с принятием нового закона положение семьи и ребёнка значительно ухудшится. Закон позволяет властям вмешиваться в дела семьи и оправдывает произвольные и необоснованные действия чиновников в отношении семьи и ребенка. Толкование закона на практике оказалось довольно размытым, что позволяет чиновникам свободно интерпретировать ситуацию по своему усмотрению и произвольно определять меры, вплоть до изъятия детей из семьи.

Процесс рассмотрения жалоб по поводу неправильного обращения в Финляндии идет медленно. Положительное решение в пользу семьи выносится крайне редко. Правовая система работает аналогично. Представители судебной системы полагаются на авторитет чиновников, не принимая во внимание точку зрения родителей и ребёнка.

В Финляндии изъятие ребёнка из семьи может быть основано буквально на таком факте, что на ребёнке однажды оказалась ”грязная” одежда. Кроме того, различные отклонения, как например неврологического или сексуального характера, физические недостатки, умственная отсталость, обучение в классе системы специального образования, отличная культурная или религиозная принадлежность оправдыва.т действия чиновников в отношении детей, что в конечном итоге часто приводит к изъятию ребенку и его определению в детский дом.

Детей с неврологическими заболеваниями принудительно лечат в психиатрических диспансерах, в которых, однако, часто нет должности квалифицированного врача. Таким образом, на практике за детьми в учреждениях никто не ухаживает, и ребёнок предоставлен самому себе. Ситуация усугубляется, проблем становится больше. В собственной семье за ребёнком был бы должный уход, в отличие от учреждений и приёмных семей, где на попечении часто содержится более 10 детей. Никого, похоже, не интересуют проблемы детской психиатрии в Финляндии.

Также тот факт, что родитель подвергался насилию в семье, служит оправданием для изъятия ребенка. В Финляндии изымаются дети у разведённых родителей, если один из родителей подвергся насилию в семье. Таким образом, ребенок и семья вместо одной травмы получают две – сначала проявление насилия в семье и адаптация после развода родителей, затем травма, вызванная действиями органов социальной опеки.

Кроме того, низкий материальный уровень семьи даёт властям право осуществлять контроль. Неполноценная семья (с одним родителем) также может служить поводом изъятия ребенка из семьи.

Ситуация с правами человека и ребенка в Финляндии является очень тревожной. Людей классифицируют на отдельные социальные группы на основе внешних индикаторов, что в дальнейшем определяет отношение чиновников к конкретным людям. Семьи, родители и дети, вынуждены находиться под постоянным контролем, становясь жертвами произвола чиновников.

Если хотите сохранить себе ребёнка в Финляндии, вам нужно придерживаться усреднённых стандартов: обычная полноценная семья, хороший жилой район, желательно, собственный дом, вы должны иметь хорошую работу, у вас и вашего ребёнка не должно быть физических недостатков и серьёзных болезней. Финские чиновники любят усреднённость. Все, что выходит за пределы усреднённых стандартов, вызывает тревогу у финских властей.

Такой подход губит таланты в стране, т.к. талант является выходом за рамки усреднённости. В настоящее время финские власти заточают таланты в детские дома, уничтожая на корню их проявление. Почему Финляндия ненавидит детей?

Tasavallan presidentin Tarja Halosen vastaus Irina Antonovan asiassa

Tarja Halonen on vastannut alla olevalla viestillä Irina Antonovan vävylle Ari Laitaselle, joka pyysi presidenttiä keskeyttämään anoppinsa karkottamisen Suomesta.


Aihe: Viestinne tasavallan presidentille

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on vastaanottanut 28.5.2010 lähettämänne sähköpostiviestin, jossa pyydätte häntä auttamaan Irina Antonovan käännytystapauksessa.

Tasavallan presidentin tehtävistä ja toimivallasta säädetään perustuslaissa ja muissa laeissa. Kuten tasavallan presidentti on julkisuudessa todennut, karkotuspäätös on hänestä kohtuuton. Hänellä ei kuitenkaan ole toimivaltaa asiassa, jossa käännytykset perustuvat tuomioistuinten lainvoimaisiin päätöksiin.

Ystävällisin terveisin
Pirjo Väänänen
Tasavallan presidentin erityisavustaja