torstai, 29. huhtikuuta 2010
Apartheidi-Eesti Апартеид -Эстония
Apartheidi-Eesti
Eesti Apartheidi video 27.04.2010
Rahvusvaheliste ja valitsusväliste organisatsioonide pretensioonide ja soovituste loetelu rahvusvähemuste õiguste kohta Eestis
I. Euroopa Nõukogu Nõuandekomtee kokkuvõttes Euroopa rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni täitmise kohta, mis võeti vastu 14. septembril 2001.a., vastuseks Eesti ettekandele nimetatud dokumendi täitmisest on juhitud tähelepanu järgmistele asjaoludele.
Nõuandekomitee arvab, et Euroopa rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni ratifitseerimisel eesti parlamendi poolt sisse viidud klausel, millest johtuvalt rakendub dokument ainult Eesti kodanike kohta, on oma olemuselt piirav (III osa, art.3, p.17) ning kutsub eesti võimukandjaid üles veel kord vaatama läbi oma lähenemisviisi. (IIIosa, art.3, p.18)
Juhtides tähelepanu jätkuvalt aeglasele naturaliseerimise tempole Euroopa Nõukogu eksperdid arvavad, et üheks kodakondsuse saamise takistuseks on liiga kõrge eesti keele nõue (III osa, art.4, p.26).
Hinnates eesti võimude ponnistusi ühiskonna integreerimisel, rõhutavad kokkuvõtte autorid, et eesti integratsioonipoliitika on oma loomult ühekülgne, kuna on suunatud peamiselt riigikeele õpetamisele (III osa, art.5, p.27).
Nõuandekomitee kritiseeris 1993. aastal vastu võetud kultuuriautonoomia seadust selle mõju seisukohast eesti rahvusvähemuste praktilisele olukorrale ning avaldas arvamust, et seadusandlus selles valdkonnas vajab muudatust või väljavahetamist (III osa, art.5, p.29)
Kokkuvõtte osas, mis puudutab informatsiooni kättesaadavust rahvusvähemustele, juhitakse tähelepanu sellele, et avalik-õiguslikus televisioonis on venekeelsetele saadetele eraldatud aeg – umbes üks tund venekeelseid saateid päevas – piiratud, võrreldes asjaomase elanikkonna vajaduste ja suurusega. Nõuandekomitee arvates tuleks uurida sellisteks saadeteks eraldatud aja piisavust (III osa, art. 9, p.37).
Nõuandekomitee märgib, et keeleseaduse paragrahvi 25 kohaselt kehtestatud range nõue televisioonisaadete edastajatele lisama oma vähemuskeelsetele saadetele eestikeelne tõlge häirib raamkonventsiooni artikli 9 rakendamist, kuna see tekitab rahvusvähemusse kuuluvatele isikutele põhjendamatuid raskusi oma massiteabevahendi loomisel (III osa, art.9, p.38).
Nõuandekomitee märgib, et Eestis on riigikeele seisund õigusnormides sätestatud ja kaitstud, samas kui vastavad õigusnormid vähemuskeelte seisundi ja kaitse kohta on oma arvult ja ulatuselt piiratud (III osa, art.10, p.39)
Kokkuvõtte osas, mis puudutab rahvusvähemuste õigust haridusele, märgib nõuandekomitee, et põhikooli ja gümnaasiumi seaduses puuduvad sätted, mis tagaksid rahvusvähemustesse kuuluvatele isikutele sobivate võimaluste loomise vähemuskeele õppimiseks või selles keeles hariduse omandamiseks. Nõuandekomitee kahetsusega märgib, et põhiõppekeele valik riiklikes ja munitsipaalõppeasutustes on jäetud täielikult kohalike omavalitsuste ja Haridusministeeriumi otsustada (III osa, art.14, p.53).
II. Rassismi ja sallimatuse vastu võitlemise Euroopa komisjon (ECRI) Teises ettekandes rassismi ja sallimatuse vastasest võitlusest ja olukorrast Eestis 23. aprillil 2002. a. juhib tähelepanu sellele, et naturaliseerimise protsess on aeglustunud ja praktiliselt peatunud ning soovitab rakendada meetmeid, mis julgustaksid selliseid inimesi Eesti kodakondsust taotlema(art О, p. 64).
Dokumendis on samuti märgitud, et hoolimata kodakondsuseseaduses tehtud parandustest, on keeleeksami nõuded siiki paljudele veel takistuseks Eesti kodakondsuse saamisel (art. В, p. 9).
Ettekande autorid taunivad ka eesti võimude pingutusi ühiskonna integratsiooni osas, eeskätt poliitilises valdkonnas, kuna mittekodanikel ei ole võimalik osaleda kõigis poliitilise ja ühiskonnaelu valdkondades. Mittekodanikud ei saa osaleda üleriigilistel valimistel, ei saa kandideerida kohalikel valimistel ega olla poliitiliste erakondade liikmed(art G, p.40).
ECRI märgib, et venekeelne elanikkond on kaugel multikultuurilisest ühiskonnast, milles vähemusrahvused moodustaksid integreeritud osa, nad on oma arvukusega alaesindatud mitmetes ühiskonnastruktuurides - poliitilises elus ja haldusstruktuurides, sealhulgas avalikus teenistuses, kohtutes ja riigiasutustes, samuti eraettevõtluses ning muudes ühiskonna eliitgruppides. Veelgi enam, selliste inimeste majanduslik ja sotsiaalne olukord võrrelduna etniliste eestlastega üha halveneb (art.N, p. 58).
ECRI rõhutab, et niisugune olukord võib viia nimetatud gruppide marginaliseerumiseni ning rahulolematuseni, tekitada õhkkonna, milles võivad üles kerkida rahvuspinged (art. N, p. 59).
Komisjon kutsub ametivõime pingutama eestlaste ja vähemusrahvuste integreerimise nimel, et luua ühtne ühiskond ning loodab, et seda peetakse jätkuvalt poliitiliseks prioriteediks ning et integratsiooniprogrammis ettenähtud kavade tegelikuks elluviimiseks eraldatakse piisavalt vahendeid (art. N, p. 60).
Osas, mis puudutab keele- ja töökeskkonda, juhitakse tähelepanu keleseaduses senini sisalduvaid sätteid, mis piiravad töö leidmist (art. В, p. 13). Ettekandes on samuti märgitud, et venekeelne telemeedia on Eestis väga piiratud (art. M, p. 55).
ECRI toetab algatusi, mille eesmärk on jõuda mõlema kogukonnani samaaegselt - näiteks trükiajakirjanduses sama artikli avaldamine mõlemas keeles ning telesaated, mis pakuvad huvi mõlemale kogukonnale ja mis tehakse tõlkimise või subtiitrite teel arusaadavaks kõigile Eestis elavatele isikutele (art. M, p. 56).
Ettekandes saab terava kriitika osaliseks olukord, mida võimaldab seadus kultuuriautonoomiast (art. B, p. 16).
Kodakondsuse seadus keelab kodakondsuse andmise endistele sõjaväelastele ja julgeolekutöötajatele ning nende abikaasadele ja perekonnaliikmetele. ECRI on mures sellepärast, et kõnealused abikaasad ja lapsed, kes ei ole ise kunagi olnud sõjaväe- ega julgeolekuteenistuses, on jäetud ilma Eesti kodakondsuse saamise võimalusest. Lesestunud ja lahutatud isikud ja lapsed, kes on vanemad kui 18 aastat, võivad vastavalt seadusele taotleda kodakondsust naturalisatsiooni korras (art. B, p. 12).
Ettekandes ECRI soovitab eesti riigijuhtidel astuda vajalikke samme, et ratifitseerida UNESCO konventsioon haridusdiskriminatsiooni vastasest võitlusest ja Euroopa konventsioon välismaalaste osalusest ühiskondlikus elus kohalikul tasandil.
III. Euroopa Nõukogu ministrite komitee resolutsioonis 13. juunil 2002.a. (ResCNM (2002)8) rahvusvähemuste kaitsmise raamkonventsiooni täitmisest Eestis on märgitud edaspidiste pingutuste vajalikkus naturaliseerimise protsessi aktiviseerimiseks, arvestades olukorda, mil riigis on palju kodakondsuseta isikuid (art. 1, p. 4).
Resolutsioonis on samuti märgitud, et eesti keele levitamise meetmed paevad samas garanteerima rahvusvähemuste esindajatele võimaluse omandada haridus oma emakeeles (art. 1, p. 5).
IV. ÜRO rassilise diskrimineerimise likvideerimise komitee avaldas 1. novembril 2002. a. oma kokkuvõtvad soovitused Eesti perioodilise aruande alusel .
Dokumendi osas, mis puudutab Tallinna poliitikat kodakondsuse valdkonnas, märkis komitee, et muret teeb kodakondsuseta isikute suur osakaal riigis(art. C, p.353) ja takistused, mis ei võimalda taotleda kodakondsust Eestis elavatel Nõukogude Armee endistel sõjaväeteenistujatel (art. С, p.354).
Kriitilise hinnangu sai ka kuultuuriautonoomia seaduse 1993. aastal sätestatud rahvusvähemuse mõiste tõlgendus, mis on oma loomult piirav. ÜRO ekspertide hinnangul võib taoline tõlgendus viia riikliku integratsiooniprogrammi mahu vähenemiseni ning selleni, et integratsioonipoliitika transformeerub assimilatsioonipoliitikaks (art С, p.355).
Samuti on komitee arvates murettekitav Eestis elavate vene keelt kõnelevate rahvusvähemuste olukord, eriti majanduslikud, sotsiaalsed ja kultuurilised õigused, sealhulgas ka õigus tööle, meditsiinilisele teenindusele ja haridusele (art. С, p.357).
ÜRO komitee juhub tähelepanu keelesituatsioonile, märkides, et keeleseaduse nõuete kõrge tase sellel osas, mis puudutad tööturgu, eriti erasektoris, võib viia rahvusvähemuste diskrimineerimiseni, mis on vastuolus rassilise diskrimineerimise konventsiooni viienda punktiga (art. С, p.356).
Kokkuvõttes rõhutab komitee eriliselt, et väga tähtis on venekeelse elanikkonnaga kompaktselt asustatud piirkondades võimaldada kohalikel võimuorganitel korraldada asjaajamist emakeeles ning palub Eesti valitsust informeerida üksikasjalikult oma järjekordses aruandes edusammudest selles valdkonnas (art. С, p. 359).
Rahvusvähemuste poliitiliste õiguste osas valmistab ÜRO ekspertidele muret asjaolu, et õigus kuuluda poliitilisse erakonda on seadusandlikult seostatud Eesti kodakondsusega.
ÜRO komitee kokkuvõttes on välja toodud soovitus Eesti valitsusele liituda mitmete ÜRO inimõiguslike normatiivaktidega, sealhulgas 1961. aasta konventsiooniga kodakondsuseta isikute arvu vähendamisest, 1954. aasta konventsiooniga kodakondsuseta isikute staatusest ja 1960. aasta UNESCO haridusliku diskriminatsiooni vastase konventsiooniga (art. С, p.361).
V. Kokuvõttes 21. novembril 2002.a. piinamise ja ebainimliku või alandava kohtlemise tõkestamise konventsiooni täitmisest Eestis avaldas ÜRO komitee murelikkust selle üle, et Eesti vanglates on väga palju Venemaa kodanikke ja apatriide. Komitee soovitab asja uurida ning teatada põhjustest, miks on eesti vanglates nii palju Venemaa kodanikke (osa С, art.5, p.f).
Dokumendis on soovitatud ratifitseerida 1961. asta konventsioon kodakondsuseta isikute arvu vähendamisest (osa D, art.6, p.i).
VI. 2002. aasta novembris Eesti EL-ga liitumise protsessi monitooringu raames Avatud ühiskonna instituudi ettevalmistatud ettekandes on viidatud asjaolule, et eesti ühiskonnal puudub integratsiooniprobleemide konsensuslik tajumine. Ettekande koostajad väljendavad samuti kartust, et võimude püüdlus liita ühiskond eesti keele alusel ei soodusta püstitatud eesmärgi saavutamist (osa 4). Instituut kritiseerib oma ettekandes infovaegust, ühiskondliku arutelu puudulikkust sellel osas, mis puudutab integratsiooniprogrammi eesmärke ja põhimõtteid, eriti programmi koostamise ajal. Sellest on korduvalt rääkinud rahvusvähemuste esindajad (osa 4).
Integratsioonipoliitika tõhustamiseks on Eesti valitsusele soovitatud rakendada järgmiseid meetmeid:
• lihtsustada naturalisatsiooni menetlus kodakondsuseta isikutele, võtta kasutusele abinõud, mis ergutaksid mitteeestlasi lülituma ühiskonna tegevustesse (osa 4);
• muuta seadusandlikud ja administratiivsed mehhanismid ratsionaalsemaks, eesmärgiga vähendada mittekodanike arvu ja muuta naturaliseerimine enam vastuvõetavamaks kodakondsuseta isikutele;
• arendada partnerlussuhteid riigiorganite, kohalike omavalitsuste ja rahvusvähemuste vahel (art. 5, p. 3).
Ettekandes soovitatakse samuti taas läbi vaadata seadus kultuuriautonoomiast ning viia sisse parandused, et seda saaks rakendada efektiivsemalt. Ettekandes rõhutati,et seadus ei rakendeu täies ulatuses (art. 3, p. 4).
VII. ÜRO komitee kokkuvõttes majanduslikest, sotsiaalsetest ja kultuurilistest õigustest, mis avaldati 29. novembril 2002.a. vastuseks Eesti raportile rahvusvahelise pakti majandus-, sotsiaal- ja kultuuriõiguste täitmisest, väljendab murelikkust vähese tähelepanu üle, mis osutatakse Eestis rahvusvähemuste keelele ja kultuurilistele õigustele, kaasa arvatud ka hariduse omandamisele emakeeles (art D, p. 32).
Dokumendis soovitatakse taas läbi vaadata seadus kultuuriautonoomiast, eesmärgiga tunnustada täielikult rahvusvähemuste õigusi. Komitee märgib, et Eestis elavatel rahvusvähemustel peaks olema tagatud võimalus omandada haridus emakeeles ja võimalus kasutada emakeelt ühiskondlikus elus (art. Е, p. 57).
Kokkuvõttes väljendatakse murelikkust selle üle, et töötuse tase rahvusvähemuste hulgas (ligi 16,6%) on kõrgem kui üldine (9,9%) töötuse tase riigis (art D, p.12).
Seoses sellega kutsuvad dokumendi koostajad eesti ametivõime üles aktiviseerima investeeringuid arengusse nendes riigi piirkondades, kus töötuse tase on kõige kõrgem, et hõlmata tööga neid inimesi, keda puudutas restruktureerimine, eriti tööstuse- ja agraarsektoris (art. E, p. 34).
VIII. OSCE Demokraatlike institutsioonide ja Inimõiguste büroo missioon juhib18. veebruari 2003.a. ettekandes tähelepanu sellele, et Eestis on jätkuvalt väga palju kodakondsuseta isikuid. Samas on märgitud, et naturaliseerimise kiiremat kulgemist takistavad märkimisväärsed administratiivtõkked (art. Е).
Ettekandes on märgitud vajadus kaotada Eestis piirangud, mis ei võimalda mittekodanikel astuda poliitiliste erakondade liikmeiks (art. 4, p.3). OSCE ekspertide hinnangul oleks eesti võimukandjatel mõtekas kaaluda võimalusi rahvusvähemuste osakaalu suurendamiseks parlamendis (Riigikogus) ja teistes poliitilistes institutsioonides
Dokumendis samuti soovitatakse tagada valimisinformatsiooni tõlge ka teistesse keeltesse, mitte ainult eesti keelde, eriti neis piirkondades, kus elnikkonna suurema osa moodustavad rahvusvähemuste esindajad (art. 4, p. 4).
Ettekandes on osutatud sellele, et eesti valitsus peaks revideerima oma suhtumist ning leidma võimaluse kanda rahvusvähemuste esindajaid, eriti mittekodanikke, rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni lisasse (art. Е).
IX. ÜRO inimõiguste komitee soovituskirjas 3. aprillist 2003.a., mis avaldati vastuseks Eesti ettekandele kodaniku- ja poliitiliste õiguste rahvusvahelise pakti
Täitmisest, on väljendatud murelikkust selle üle, et Eesti ei ole täitnud eelnevaid soovitusi naturaliseerimise küsimustes ning selle üle, et riigis on jätkuvalt suur kodakondsuseta isikute isakaal.
Seoses sellega soovitab komitee eesti ametivõimudele taas läbi vaadata oma seisukoht kodakondsuse andmise suhtes nendele isikutele, kes üleminekuperioodil võtsid teise riigi kodakondsuse, samuti kodakondsuseta isikutele (art. C, p 14).
Dokumendis väljendatakse murelikkust selle üle, et Eestis on mittekodanikele seadusandlikult keelatud osalemine poliitiliste erakondade tegevuses, ning juhitakse tähelepanu vajadusele kaotada need piirangud (art. С, p.17).
ÜRO inimõiguste komitee viitab vajadusele tagada seadusandluse mittediskrimineeriv rakendamine rahvusvähemuste õigusele emakeele kasutamisele ja rahvuskultuurile (p. 16).
X. Euroopa Ühenduste komisjoni ettekandes Eesti valmisolekust liituda EL-ga 5. novembrist 2003. a. (13.ptk.) on täheldatud, et Eesti peab astuma samme venekeelse rahvusvähemuse integratsiooni edaspidise arenemise suunas, sealhulgas jätkata naturaliseerimise protsessi kiirendamist ning võtta kasutusele ka teisi meetmeid, mis tõstaksid naturalisatsiooni tempot.
2007. aastaks on Eestis kavandatud muukeelsete koolide üleminek kakskeelsele õppele. Seoses sellega peab valitsus tagama efektiivse ja paindliku kohanemisperioodi, samuti võtma kasutusele meetmed, mis tagavad keeleseaduse rakendamise ja teostamise kõikidel tasanditel vastavalt õigluse ja proportsionaalsuse pihimõtetele ning Eesti rahvusvahelistele kohustustele.
Allikas: Vene Saatkond, Pikk tn. 19, 10133 Tallinn Eesti Vabariik
Апартеид-Эстония
Eesti Apartheidi video 27.04.2010
Перечень основных претензий и рекомендаций международных организаций и НПО к Эстонии по правам национальных меньшинств
I. В Заключении Консультативного комитета Совета Европы по выполнению Европейской рамочной конвенции о защите национальных меньшинств (ЕРКНМ) от 14 сентября 2001 г. на доклад Эстонии о выполнении данного документа указывается следующее.
Консультативный комитет считает, что сделанная при ратификации эстонским парламентом ЕРКНМ оговорка, распространяющая действие этого документа только на граждан Эстонии, носит ограничительный характер (раздел III, ст.3, п.17) и призывает эстонские власти к пересмотру такого толкования (раздел III, ст. 3, п.18).
Обращая внимание на сохраняющиеся медленные темпы натурализации, эксперты Совета Европы полагают, что одним из препятствий для приобретения гражданства является завышенный уровень требований к знанию эстонского языка (раздел III, ст.4, п. 26).
Оценивая усилия эстонских властей по интеграции общества, авторы Заключения подчёркивают однобокий характер эстонской политики в области интеграции и отмечают, что основные усилия государства в этой сфере направлены на обучение эстонскому языку (раздел III, ст.5, п.27).
Консультативный комитет подверг критике принятый в 1993 г. Закон «О культурной автономии» с точки зрения его влияния на практическую ситуацию с нацменьшинствами в Эстонии и высказал мнение о необходимости пересмотра или замены законодательства в этой области (раздел III, ст.5, п.29).
В части, касающейся доступа нацменьшинств к информации, в Заключении обращается внимание на недостаточный объем телевизионного вещания, предоставляемого передачам на русском языке (1 час ежедневного вещания), что, по мнению Совета Европы, нуждается в пересмотре (раздел III, ст.9, п.37). Наряду с этим отмечается, что реализация ст.25 Закона «О языке», устанавливающей строгие нормы сопровождения телевещания на языке меньшинств эстонским переводом, препятствует претворению в жизнь ст.9 Рамочной конвенции, поскольку затрудняет усилия принадлежащих к национальным меньшинствам лиц, направленные на создание собственных СМИ (раздел III, ст.9, п.38).
Консультативный комитет обращает внимание на то, что стандарты по статусу и защите языков национальных меньшинств ограничены в числе и по сфере их применения (раздел III, ст.10, п.39).
Что касается ситуации с правом национальных меньшинств на получение образования, то в Заключении отмечается отсутствие в Законе «Об основной школе и гимназии» положений, гарантирующих или способствующих претворению в жизнь возможности использования языка меньшинств в качестве основного языка обучения. Консультативный комитет высказывает сожаление, что выбор основного языка обучения в муниципальных и государственных основных школах полностью оставлен на усмотрение собрания местного самоуправления и Министерства образования (раздел III, ст.14, п.53).
II. Во Втором докладе Европейской комиссии по борьбе с расизмом и нетерпимостью от 23 апреля 2002 г. о ситуации в этой области в Эстонии обращается внимание на замедление процесса натурализации и рекомендуется принять меры с целью стимулировать неграждан ходатайствовать о получении эстонского гражданства (раздел О, ст. 64). В документе также отмечается, что «несмотря на принятые поправки к Закону о гражданстве, его требования всё ещё воспринимаются многими людьми, желающими приобрести эстонское гражданство, как барьер» (раздел В, ст. 9).
Критически оценивают авторы доклада и усилия эстонских властей в области интеграции общества, в первую очередь в политической сфере. В документе выражается беспокойство по поводу того, что неграждане не могут принимать участие в парламентских выборах и не могут выставлять свои кандидатуры на муниципальных выборах или быть членами политических партий (раздел G, ст.40). Европейская комиссия отмечает, что русскоязычное население подвержено риску маргинализации, исключения из общественных структур и процесса принятия решений; плохо представлено в частном секторе и в элитных группах общества.
В документе констатируется постоянное ухудшение экономического и социального положения этой категории жителей страны по отношению к этническим эстонцам (раздел N, ст. 58). Комиссия подчеркивает, что подобная ситуация может привести к появлению маргинальных слоев общества и возникновению напряженной межэтнической ситуации (раздел N, ст. 59). Составители доклада призывают эстонские власти предпринять усилия по интеграции этнических эстонцев и нацменьшинств в одно общество и выражают надежду, что этой проблеме будет уделяться приоритетное внимание (раздел N, ст. 60).
В части, касающейся языковой сферы, указывается на сохраняющиеся в Законе «О языке» ограничения в сфере труда (раздел В, ст. 13). В докладе также отмечается, что телевещание на русском языке в Эстонии очень ограничено (раздел M, ст. 55). Европейская комиссия призывает выпускать газеты, например, на двух языках одновременно, а также призывает транслировать больше телепередач, которые представляют интерес для носителей обоих языков и могли бы быть доступными всем жителям Эстонии (раздел M, ст. 56).
В докладе подвергается существенной критике ситуация с применением Закона «О культурной автономии» (раздел B, ст. 16).
Европейская комиссия обращает внимание на проблему предоставления гражданства бывшим советским военнослужащим и членам их семей. Авторы доклада выражают озабоченность тем, что жены и дети бывших военных и сотрудников органов госбезопасности лишены права на приобретение эстонского гражданства, «хотя сами они не имели отношения к службе в Вооружённых Силах или к деятельности спецслужб» (раздел B, ст. 12).
В докладе содержатся рекомендации эстонским властям предпринять необходимые шаги для ратификации Конвенции ЮНЕСКО по борьбе с дискриминацией в области образования, а также Европейской конвенции об участии иностранцев в общественной жизни на местном уровне.
III. В Резолюции Комитета министров Совета Европы от 13 июня 2002 г. (ResCNM (2002)8) по выполнению Эстонией Рамочной конвенции о защите национальных меньшинств отмечается необходимость дальнейших усилий для продвижения процесса натурализации, принимая во внимание большое количество лиц без гражданства (ст. 1, пункт 4).
В Резолюции также отмечается, что меры по распространению эстонского языка должны сопровождаться гарантиями нацменьшинствам в получении знаний на родном языке (ст. 1, пункт 5).
IV. В Заключении Комитета ООН по ликвидации расовой дискриминации от 1 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о выполнении соответствующей Конвенции содержатся следующие рекомендации.
В части, касающейся политики Таллина в области гражданства, в документе выражается обеспокоенность наличием значительного количества лиц без гражданства в стране (раздел C, ст.353) и препятствиями при приобретении гражданства проживающими в Эстонии бывшими военнослужащими Советской Армии (раздел С, ст.354).
Критически оценивается в Заключении и содержащаяся в Законе «О культурной автономии» 1993 г. ограничительная трактовка понятия национального меньшинства. По мнению экспертов ООН, подобная трактовка может сузить масштаб государственной интеграционной программы и привести к трансформации интеграционной политики в ассимиляционную (раздел С, ст.355). Наряду с этим выражается озабоченность ситуацией с проживающим в Эстонии русскоязычным меньшинством, особенно в области экономических, социальных и культурных прав, включая право на труд, медицинское обслуживание и образование (раздел С, ст.357).
Комитет ООН обращает внимание и на ситуацию в языковой области, отмечая, что уровень требований Закона «О языке» в части, касающейся сферы труда, особенно в частном секторе, может привести к дискриминации нацменьшинств в нарушение ст. 5 Конвенции о ликвидации расовой дискриминации (раздел С, ст.356). В Заключении особо подчёркивается важность наличия возможности для муниципальных органов власти в местах компактного проживания русскоязычного населения вести делопроизводство на родном языке и выражается просьба к Правительству Эстонии более подробно проинформировать о прогрессе в этой области в очередном отчете (раздел С, ст. 359).
В области соблюдения политических прав нацменьшинств эксперты ООН выражают озабоченность наличием законодательной увязки права членства в политических партиях с эстонским гражданством.
В Заключении содержатся рекомендации Правительству Эстонии присоединиться к ряду нормативных актов ООН в правочеловеческой сфере, в том числе Конвенции о сокращении лиц без гражданства 1961 г., Конвенции, относящейся к статусу лиц без гражданства, 1954 г. и Конвенции ЮНЕСКО против дискриминации в области образования 1960 г. (раздел С, ст.361).
V. В Заключении Комитета ООН против пыток от 21 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о выполнении соответствующей Конвенции выражается обеспокоенность по поводу большого числа российских граждан и апатридов, содержащихся в тюрьмах Эстонии. Комитет рекомендует рассмотреть и сообщить о причинах такого большого числа российских граждан в тюрьмах (раздел С, ст.5, п.f). В документе рекомендуется ратифицировать Конвенцию 1961 года о сокращении числа лиц без гражданства (раздел D, ст.6, п.i).
VI. В подготовленном в ноябре 2002 г. в рамках программы мониторинга процесса присоединения Эстонии к ЕС докладе Института открытого общества указывается на отсутствие консенсусного восприятия эстонским обществом проблем интеграции, а также выражается опасение, что стремление властей к объединению общества на основе эстонского языка не будет способствовать достижению поставленной задачи (раздел 4). Институт в своём докладе критически высказывается о недостатке информации и обсуждения целей и принципов Программы интеграции во время её разработки, о чём неоднократно говорили представители нацменьшинств (раздел 4).
С целью повышения эффективности интеграционной политики Правительству Эстонии рекомендуется предпринять следующие меры:
• упростить процесс натурализации лиц без гражданства, предусмотреть меры для более активного включения неэстонцев в общественную жизнь (раздел 4);
• рационализировать законодательные и административные механизмы с целью уменьшения числа неграждан и превращения натурализации в более приемлемый для неграждан процесс;
• развивать партнерские отношения между государственными органами, местными властями и нацменьшинствами (раздел 5, пункт 3).
В докладе также рекомендуется пересмотреть Закон «О культурной автономии» и внести поправки с целью его более эффективного применения, акцентируя внимание на то, что он не применяется в полной мере (раздел 3, пункт 4).
VII. В Заключении Комитета ООН по экономическим, социальным и культурным правам (ЭКОСОС) от 29 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о соблюдении Международного пакта об экономических, социальных и культурных правах выражается обеспокоенность по поводу недостаточного внимания, которое уделяется языку и культурным правам нацменьшинств, включая право на образование на родном языке (раздел D, ст. 32).
В документе рекомендуется пересмотреть Закон «О культурной автономии» с целью полного признания прав нацменьшинств. Комитет призывает Эстонию обеспечить нацменьшинствам возможность получать образование на родном языке, а также использовать этот язык в общественной жизни (раздел Е, ст. 57).
В Заключении выражается обеспокоенность тем, что уровень безработицы среди национальных меньшинств (около 16,6%) превышает средний (9,9%) уровень по стране (раздел D, ст.12). В этой связи авторы документа призывают эстонские власти активизировать инвестирование в развитие регионов страны с наивысшим уровнем безработицы с целью обеспечения занятости тех работников, которых затронули программы реструктуризации, особенно в тяжелой промышленности и аграрном секторе (раздел E, ст. 34).
VIII. В докладе от 18 февраля 2003 г. миссии Бюро по демократическим институтам и правам человека (БДИПЧ) ОБСЕ обращается внимание на остающееся высоким число лиц без гражданства. При этом подчёркивается, что ускорению процесса натурализации препятствует наличие значительных административных барьеров (раздел Е).
В докладе отмечается необходимость отмены в Эстонии ограничений для неграждан на членство в политических партиях (раздел 4, п.3). По мнению экспертов ОБСЕ, эстонским властям целесообразно «изучить возможности увеличения эффективного представительства нацменьшинств в парламенте (Рийгикогу) и других политических институтах». В документе также рекомендуется обеспечить перевод информации о выборах на другие языки, помимо эстонского, особенно в тех районах, где среди населения преобладает нацменьшинство (раздел 4, пункт 4).
Составители доклада указывают на необходимость пересмотра эстонскими властями своего подхода и рассмотрения возможности включения представителей нацменьшинств, в особенности неграждан, в приложение к Рамочной Конвенции о защите нацменьшинств (раздел Е).
IX. В рекомендациях Комитета ООН по правам человека от 3 апреля 2003 г. по докладу Эстонии о выполнении Международного пакта о гражданских и политических правах выражается обеспокоенность по поводу невыполнения Эстонией предыдущих рекомендаций в области натурализации и сохраняющегося высокого уровня безгражданства. В этой связи Комитет рекомендует эстонским властям пересмотреть позицию в отношении предоставления гражданства Эстонии лицам, принявшим гражданство другой страны во время переходного периода, а также лицам без гражданства (раздел C, ст. 14). В документе также выражается обеспокоенность по поводу законодательного запрета на участие неграждан в деятельности политических партий и указывается на необходимость снятия ограничений в этой области (раздел С, ст.17).
Комитет ООН по правам человека отмечает необходимость обеспечения недискриминационного применения законодательства в отношении прав нацменьшинств на использование родного языка и культуры (ст. 16).
X. В Докладе Комиссии Европейских сообществ о подготовке Эстонии к членству в ЕС от 5 ноября 2003 г. (глава 13) указано, что Эстонии необходимо предпринять шаги для дальнейшего продвижения процесса интеграции русскоязычного меньшинства, в частности продолжить ускорение процесса натурализации, а также предпринять другие активные действия, направленные на повышение темпов натурализации. Кроме того, необходимо обеспечить эффективную и гибкую имплементацию запланированного к 2007 г. перехода на двуязычную систему образования в школах с преподаванием на негосударственном языке, а также принять меры к тому, чтобы применение или осуществление Закона о языке на всех уровнях отвечало бы принципу справедливого общественного интереса и пропорциональности, также как и международным обязательствам Эстонии.
Источник: Посольство России, 10133 Таллин, ул.Пикк, 19, Эстонская Республика
Mikael Jungner, Yleisradio, Atte Jääskeläinen, Riitta Pihlajamäki, Yle TV1, Jyrki Richt, Renny Jokelin, A-studio, Risto Vuorinen, Heidi Hautala, Henrik Lax, Max Jakobson, Sofi Oksanen, Iivi Masso, Apartheid, Viro, Imbi Paju
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Eesti Apartheidi video 27.04.2010
Rahvusvaheliste ja valitsusväliste organisatsioonide pretensioonide ja soovituste loetelu rahvusvähemuste õiguste kohta Eestis
I. Euroopa Nõukogu Nõuandekomtee kokkuvõttes Euroopa rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni täitmise kohta, mis võeti vastu 14. septembril 2001.a., vastuseks Eesti ettekandele nimetatud dokumendi täitmisest on juhitud tähelepanu järgmistele asjaoludele.
Nõuandekomitee arvab, et Euroopa rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni ratifitseerimisel eesti parlamendi poolt sisse viidud klausel, millest johtuvalt rakendub dokument ainult Eesti kodanike kohta, on oma olemuselt piirav (III osa, art.3, p.17) ning kutsub eesti võimukandjaid üles veel kord vaatama läbi oma lähenemisviisi. (IIIosa, art.3, p.18)
Juhtides tähelepanu jätkuvalt aeglasele naturaliseerimise tempole Euroopa Nõukogu eksperdid arvavad, et üheks kodakondsuse saamise takistuseks on liiga kõrge eesti keele nõue (III osa, art.4, p.26).
Hinnates eesti võimude ponnistusi ühiskonna integreerimisel, rõhutavad kokkuvõtte autorid, et eesti integratsioonipoliitika on oma loomult ühekülgne, kuna on suunatud peamiselt riigikeele õpetamisele (III osa, art.5, p.27).
Nõuandekomitee kritiseeris 1993. aastal vastu võetud kultuuriautonoomia seadust selle mõju seisukohast eesti rahvusvähemuste praktilisele olukorrale ning avaldas arvamust, et seadusandlus selles valdkonnas vajab muudatust või väljavahetamist (III osa, art.5, p.29)
Kokkuvõtte osas, mis puudutab informatsiooni kättesaadavust rahvusvähemustele, juhitakse tähelepanu sellele, et avalik-õiguslikus televisioonis on venekeelsetele saadetele eraldatud aeg – umbes üks tund venekeelseid saateid päevas – piiratud, võrreldes asjaomase elanikkonna vajaduste ja suurusega. Nõuandekomitee arvates tuleks uurida sellisteks saadeteks eraldatud aja piisavust (III osa, art. 9, p.37).
Nõuandekomitee märgib, et keeleseaduse paragrahvi 25 kohaselt kehtestatud range nõue televisioonisaadete edastajatele lisama oma vähemuskeelsetele saadetele eestikeelne tõlge häirib raamkonventsiooni artikli 9 rakendamist, kuna see tekitab rahvusvähemusse kuuluvatele isikutele põhjendamatuid raskusi oma massiteabevahendi loomisel (III osa, art.9, p.38).
Nõuandekomitee märgib, et Eestis on riigikeele seisund õigusnormides sätestatud ja kaitstud, samas kui vastavad õigusnormid vähemuskeelte seisundi ja kaitse kohta on oma arvult ja ulatuselt piiratud (III osa, art.10, p.39)
Kokkuvõtte osas, mis puudutab rahvusvähemuste õigust haridusele, märgib nõuandekomitee, et põhikooli ja gümnaasiumi seaduses puuduvad sätted, mis tagaksid rahvusvähemustesse kuuluvatele isikutele sobivate võimaluste loomise vähemuskeele õppimiseks või selles keeles hariduse omandamiseks. Nõuandekomitee kahetsusega märgib, et põhiõppekeele valik riiklikes ja munitsipaalõppeasutustes on jäetud täielikult kohalike omavalitsuste ja Haridusministeeriumi otsustada (III osa, art.14, p.53).
II. Rassismi ja sallimatuse vastu võitlemise Euroopa komisjon (ECRI) Teises ettekandes rassismi ja sallimatuse vastasest võitlusest ja olukorrast Eestis 23. aprillil 2002. a. juhib tähelepanu sellele, et naturaliseerimise protsess on aeglustunud ja praktiliselt peatunud ning soovitab rakendada meetmeid, mis julgustaksid selliseid inimesi Eesti kodakondsust taotlema(art О, p. 64).
Dokumendis on samuti märgitud, et hoolimata kodakondsuseseaduses tehtud parandustest, on keeleeksami nõuded siiki paljudele veel takistuseks Eesti kodakondsuse saamisel (art. В, p. 9).
Ettekande autorid taunivad ka eesti võimude pingutusi ühiskonna integratsiooni osas, eeskätt poliitilises valdkonnas, kuna mittekodanikel ei ole võimalik osaleda kõigis poliitilise ja ühiskonnaelu valdkondades. Mittekodanikud ei saa osaleda üleriigilistel valimistel, ei saa kandideerida kohalikel valimistel ega olla poliitiliste erakondade liikmed(art G, p.40).
ECRI märgib, et venekeelne elanikkond on kaugel multikultuurilisest ühiskonnast, milles vähemusrahvused moodustaksid integreeritud osa, nad on oma arvukusega alaesindatud mitmetes ühiskonnastruktuurides - poliitilises elus ja haldusstruktuurides, sealhulgas avalikus teenistuses, kohtutes ja riigiasutustes, samuti eraettevõtluses ning muudes ühiskonna eliitgruppides. Veelgi enam, selliste inimeste majanduslik ja sotsiaalne olukord võrrelduna etniliste eestlastega üha halveneb (art.N, p. 58).
ECRI rõhutab, et niisugune olukord võib viia nimetatud gruppide marginaliseerumiseni ning rahulolematuseni, tekitada õhkkonna, milles võivad üles kerkida rahvuspinged (art. N, p. 59).
Komisjon kutsub ametivõime pingutama eestlaste ja vähemusrahvuste integreerimise nimel, et luua ühtne ühiskond ning loodab, et seda peetakse jätkuvalt poliitiliseks prioriteediks ning et integratsiooniprogrammis ettenähtud kavade tegelikuks elluviimiseks eraldatakse piisavalt vahendeid (art. N, p. 60).
Osas, mis puudutab keele- ja töökeskkonda, juhitakse tähelepanu keleseaduses senini sisalduvaid sätteid, mis piiravad töö leidmist (art. В, p. 13). Ettekandes on samuti märgitud, et venekeelne telemeedia on Eestis väga piiratud (art. M, p. 55).
ECRI toetab algatusi, mille eesmärk on jõuda mõlema kogukonnani samaaegselt - näiteks trükiajakirjanduses sama artikli avaldamine mõlemas keeles ning telesaated, mis pakuvad huvi mõlemale kogukonnale ja mis tehakse tõlkimise või subtiitrite teel arusaadavaks kõigile Eestis elavatele isikutele (art. M, p. 56).
Ettekandes saab terava kriitika osaliseks olukord, mida võimaldab seadus kultuuriautonoomiast (art. B, p. 16).
Kodakondsuse seadus keelab kodakondsuse andmise endistele sõjaväelastele ja julgeolekutöötajatele ning nende abikaasadele ja perekonnaliikmetele. ECRI on mures sellepärast, et kõnealused abikaasad ja lapsed, kes ei ole ise kunagi olnud sõjaväe- ega julgeolekuteenistuses, on jäetud ilma Eesti kodakondsuse saamise võimalusest. Lesestunud ja lahutatud isikud ja lapsed, kes on vanemad kui 18 aastat, võivad vastavalt seadusele taotleda kodakondsust naturalisatsiooni korras (art. B, p. 12).
Ettekandes ECRI soovitab eesti riigijuhtidel astuda vajalikke samme, et ratifitseerida UNESCO konventsioon haridusdiskriminatsiooni vastasest võitlusest ja Euroopa konventsioon välismaalaste osalusest ühiskondlikus elus kohalikul tasandil.
III. Euroopa Nõukogu ministrite komitee resolutsioonis 13. juunil 2002.a. (ResCNM (2002)8) rahvusvähemuste kaitsmise raamkonventsiooni täitmisest Eestis on märgitud edaspidiste pingutuste vajalikkus naturaliseerimise protsessi aktiviseerimiseks, arvestades olukorda, mil riigis on palju kodakondsuseta isikuid (art. 1, p. 4).
Resolutsioonis on samuti märgitud, et eesti keele levitamise meetmed paevad samas garanteerima rahvusvähemuste esindajatele võimaluse omandada haridus oma emakeeles (art. 1, p. 5).
IV. ÜRO rassilise diskrimineerimise likvideerimise komitee avaldas 1. novembril 2002. a. oma kokkuvõtvad soovitused Eesti perioodilise aruande alusel .
Dokumendi osas, mis puudutab Tallinna poliitikat kodakondsuse valdkonnas, märkis komitee, et muret teeb kodakondsuseta isikute suur osakaal riigis(art. C, p.353) ja takistused, mis ei võimalda taotleda kodakondsust Eestis elavatel Nõukogude Armee endistel sõjaväeteenistujatel (art. С, p.354).
Kriitilise hinnangu sai ka kuultuuriautonoomia seaduse 1993. aastal sätestatud rahvusvähemuse mõiste tõlgendus, mis on oma loomult piirav. ÜRO ekspertide hinnangul võib taoline tõlgendus viia riikliku integratsiooniprogrammi mahu vähenemiseni ning selleni, et integratsioonipoliitika transformeerub assimilatsioonipoliitikaks (art С, p.355).
Samuti on komitee arvates murettekitav Eestis elavate vene keelt kõnelevate rahvusvähemuste olukord, eriti majanduslikud, sotsiaalsed ja kultuurilised õigused, sealhulgas ka õigus tööle, meditsiinilisele teenindusele ja haridusele (art. С, p.357).
ÜRO komitee juhub tähelepanu keelesituatsioonile, märkides, et keeleseaduse nõuete kõrge tase sellel osas, mis puudutad tööturgu, eriti erasektoris, võib viia rahvusvähemuste diskrimineerimiseni, mis on vastuolus rassilise diskrimineerimise konventsiooni viienda punktiga (art. С, p.356).
Kokkuvõttes rõhutab komitee eriliselt, et väga tähtis on venekeelse elanikkonnaga kompaktselt asustatud piirkondades võimaldada kohalikel võimuorganitel korraldada asjaajamist emakeeles ning palub Eesti valitsust informeerida üksikasjalikult oma järjekordses aruandes edusammudest selles valdkonnas (art. С, p. 359).
Rahvusvähemuste poliitiliste õiguste osas valmistab ÜRO ekspertidele muret asjaolu, et õigus kuuluda poliitilisse erakonda on seadusandlikult seostatud Eesti kodakondsusega.
ÜRO komitee kokkuvõttes on välja toodud soovitus Eesti valitsusele liituda mitmete ÜRO inimõiguslike normatiivaktidega, sealhulgas 1961. aasta konventsiooniga kodakondsuseta isikute arvu vähendamisest, 1954. aasta konventsiooniga kodakondsuseta isikute staatusest ja 1960. aasta UNESCO haridusliku diskriminatsiooni vastase konventsiooniga (art. С, p.361).
V. Kokuvõttes 21. novembril 2002.a. piinamise ja ebainimliku või alandava kohtlemise tõkestamise konventsiooni täitmisest Eestis avaldas ÜRO komitee murelikkust selle üle, et Eesti vanglates on väga palju Venemaa kodanikke ja apatriide. Komitee soovitab asja uurida ning teatada põhjustest, miks on eesti vanglates nii palju Venemaa kodanikke (osa С, art.5, p.f).
Dokumendis on soovitatud ratifitseerida 1961. asta konventsioon kodakondsuseta isikute arvu vähendamisest (osa D, art.6, p.i).
VI. 2002. aasta novembris Eesti EL-ga liitumise protsessi monitooringu raames Avatud ühiskonna instituudi ettevalmistatud ettekandes on viidatud asjaolule, et eesti ühiskonnal puudub integratsiooniprobleemide konsensuslik tajumine. Ettekande koostajad väljendavad samuti kartust, et võimude püüdlus liita ühiskond eesti keele alusel ei soodusta püstitatud eesmärgi saavutamist (osa 4). Instituut kritiseerib oma ettekandes infovaegust, ühiskondliku arutelu puudulikkust sellel osas, mis puudutab integratsiooniprogrammi eesmärke ja põhimõtteid, eriti programmi koostamise ajal. Sellest on korduvalt rääkinud rahvusvähemuste esindajad (osa 4).
Integratsioonipoliitika tõhustamiseks on Eesti valitsusele soovitatud rakendada järgmiseid meetmeid:
• lihtsustada naturalisatsiooni menetlus kodakondsuseta isikutele, võtta kasutusele abinõud, mis ergutaksid mitteeestlasi lülituma ühiskonna tegevustesse (osa 4);
• muuta seadusandlikud ja administratiivsed mehhanismid ratsionaalsemaks, eesmärgiga vähendada mittekodanike arvu ja muuta naturaliseerimine enam vastuvõetavamaks kodakondsuseta isikutele;
• arendada partnerlussuhteid riigiorganite, kohalike omavalitsuste ja rahvusvähemuste vahel (art. 5, p. 3).
Ettekandes soovitatakse samuti taas läbi vaadata seadus kultuuriautonoomiast ning viia sisse parandused, et seda saaks rakendada efektiivsemalt. Ettekandes rõhutati,et seadus ei rakendeu täies ulatuses (art. 3, p. 4).
VII. ÜRO komitee kokkuvõttes majanduslikest, sotsiaalsetest ja kultuurilistest õigustest, mis avaldati 29. novembril 2002.a. vastuseks Eesti raportile rahvusvahelise pakti majandus-, sotsiaal- ja kultuuriõiguste täitmisest, väljendab murelikkust vähese tähelepanu üle, mis osutatakse Eestis rahvusvähemuste keelele ja kultuurilistele õigustele, kaasa arvatud ka hariduse omandamisele emakeeles (art D, p. 32).
Dokumendis soovitatakse taas läbi vaadata seadus kultuuriautonoomiast, eesmärgiga tunnustada täielikult rahvusvähemuste õigusi. Komitee märgib, et Eestis elavatel rahvusvähemustel peaks olema tagatud võimalus omandada haridus emakeeles ja võimalus kasutada emakeelt ühiskondlikus elus (art. Е, p. 57).
Kokkuvõttes väljendatakse murelikkust selle üle, et töötuse tase rahvusvähemuste hulgas (ligi 16,6%) on kõrgem kui üldine (9,9%) töötuse tase riigis (art D, p.12).
Seoses sellega kutsuvad dokumendi koostajad eesti ametivõime üles aktiviseerima investeeringuid arengusse nendes riigi piirkondades, kus töötuse tase on kõige kõrgem, et hõlmata tööga neid inimesi, keda puudutas restruktureerimine, eriti tööstuse- ja agraarsektoris (art. E, p. 34).
VIII. OSCE Demokraatlike institutsioonide ja Inimõiguste büroo missioon juhib18. veebruari 2003.a. ettekandes tähelepanu sellele, et Eestis on jätkuvalt väga palju kodakondsuseta isikuid. Samas on märgitud, et naturaliseerimise kiiremat kulgemist takistavad märkimisväärsed administratiivtõkked (art. Е).
Ettekandes on märgitud vajadus kaotada Eestis piirangud, mis ei võimalda mittekodanikel astuda poliitiliste erakondade liikmeiks (art. 4, p.3). OSCE ekspertide hinnangul oleks eesti võimukandjatel mõtekas kaaluda võimalusi rahvusvähemuste osakaalu suurendamiseks parlamendis (Riigikogus) ja teistes poliitilistes institutsioonides
Dokumendis samuti soovitatakse tagada valimisinformatsiooni tõlge ka teistesse keeltesse, mitte ainult eesti keelde, eriti neis piirkondades, kus elnikkonna suurema osa moodustavad rahvusvähemuste esindajad (art. 4, p. 4).
Ettekandes on osutatud sellele, et eesti valitsus peaks revideerima oma suhtumist ning leidma võimaluse kanda rahvusvähemuste esindajaid, eriti mittekodanikke, rahvusvähemuste kaitse raamkonventsiooni lisasse (art. Е).
IX. ÜRO inimõiguste komitee soovituskirjas 3. aprillist 2003.a., mis avaldati vastuseks Eesti ettekandele kodaniku- ja poliitiliste õiguste rahvusvahelise pakti
Täitmisest, on väljendatud murelikkust selle üle, et Eesti ei ole täitnud eelnevaid soovitusi naturaliseerimise küsimustes ning selle üle, et riigis on jätkuvalt suur kodakondsuseta isikute isakaal.
Seoses sellega soovitab komitee eesti ametivõimudele taas läbi vaadata oma seisukoht kodakondsuse andmise suhtes nendele isikutele, kes üleminekuperioodil võtsid teise riigi kodakondsuse, samuti kodakondsuseta isikutele (art. C, p 14).
Dokumendis väljendatakse murelikkust selle üle, et Eestis on mittekodanikele seadusandlikult keelatud osalemine poliitiliste erakondade tegevuses, ning juhitakse tähelepanu vajadusele kaotada need piirangud (art. С, p.17).
ÜRO inimõiguste komitee viitab vajadusele tagada seadusandluse mittediskrimineeriv rakendamine rahvusvähemuste õigusele emakeele kasutamisele ja rahvuskultuurile (p. 16).
X. Euroopa Ühenduste komisjoni ettekandes Eesti valmisolekust liituda EL-ga 5. novembrist 2003. a. (13.ptk.) on täheldatud, et Eesti peab astuma samme venekeelse rahvusvähemuse integratsiooni edaspidise arenemise suunas, sealhulgas jätkata naturaliseerimise protsessi kiirendamist ning võtta kasutusele ka teisi meetmeid, mis tõstaksid naturalisatsiooni tempot.
2007. aastaks on Eestis kavandatud muukeelsete koolide üleminek kakskeelsele õppele. Seoses sellega peab valitsus tagama efektiivse ja paindliku kohanemisperioodi, samuti võtma kasutusele meetmed, mis tagavad keeleseaduse rakendamise ja teostamise kõikidel tasanditel vastavalt õigluse ja proportsionaalsuse pihimõtetele ning Eesti rahvusvahelistele kohustustele.
Allikas: Vene Saatkond, Pikk tn. 19, 10133 Tallinn Eesti Vabariik
Апартеид-Эстония
Eesti Apartheidi video 27.04.2010
Перечень основных претензий и рекомендаций международных организаций и НПО к Эстонии по правам национальных меньшинств
I. В Заключении Консультативного комитета Совета Европы по выполнению Европейской рамочной конвенции о защите национальных меньшинств (ЕРКНМ) от 14 сентября 2001 г. на доклад Эстонии о выполнении данного документа указывается следующее.
Консультативный комитет считает, что сделанная при ратификации эстонским парламентом ЕРКНМ оговорка, распространяющая действие этого документа только на граждан Эстонии, носит ограничительный характер (раздел III, ст.3, п.17) и призывает эстонские власти к пересмотру такого толкования (раздел III, ст. 3, п.18).
Обращая внимание на сохраняющиеся медленные темпы натурализации, эксперты Совета Европы полагают, что одним из препятствий для приобретения гражданства является завышенный уровень требований к знанию эстонского языка (раздел III, ст.4, п. 26).
Оценивая усилия эстонских властей по интеграции общества, авторы Заключения подчёркивают однобокий характер эстонской политики в области интеграции и отмечают, что основные усилия государства в этой сфере направлены на обучение эстонскому языку (раздел III, ст.5, п.27).
Консультативный комитет подверг критике принятый в 1993 г. Закон «О культурной автономии» с точки зрения его влияния на практическую ситуацию с нацменьшинствами в Эстонии и высказал мнение о необходимости пересмотра или замены законодательства в этой области (раздел III, ст.5, п.29).
В части, касающейся доступа нацменьшинств к информации, в Заключении обращается внимание на недостаточный объем телевизионного вещания, предоставляемого передачам на русском языке (1 час ежедневного вещания), что, по мнению Совета Европы, нуждается в пересмотре (раздел III, ст.9, п.37). Наряду с этим отмечается, что реализация ст.25 Закона «О языке», устанавливающей строгие нормы сопровождения телевещания на языке меньшинств эстонским переводом, препятствует претворению в жизнь ст.9 Рамочной конвенции, поскольку затрудняет усилия принадлежащих к национальным меньшинствам лиц, направленные на создание собственных СМИ (раздел III, ст.9, п.38).
Консультативный комитет обращает внимание на то, что стандарты по статусу и защите языков национальных меньшинств ограничены в числе и по сфере их применения (раздел III, ст.10, п.39).
Что касается ситуации с правом национальных меньшинств на получение образования, то в Заключении отмечается отсутствие в Законе «Об основной школе и гимназии» положений, гарантирующих или способствующих претворению в жизнь возможности использования языка меньшинств в качестве основного языка обучения. Консультативный комитет высказывает сожаление, что выбор основного языка обучения в муниципальных и государственных основных школах полностью оставлен на усмотрение собрания местного самоуправления и Министерства образования (раздел III, ст.14, п.53).
II. Во Втором докладе Европейской комиссии по борьбе с расизмом и нетерпимостью от 23 апреля 2002 г. о ситуации в этой области в Эстонии обращается внимание на замедление процесса натурализации и рекомендуется принять меры с целью стимулировать неграждан ходатайствовать о получении эстонского гражданства (раздел О, ст. 64). В документе также отмечается, что «несмотря на принятые поправки к Закону о гражданстве, его требования всё ещё воспринимаются многими людьми, желающими приобрести эстонское гражданство, как барьер» (раздел В, ст. 9).
Критически оценивают авторы доклада и усилия эстонских властей в области интеграции общества, в первую очередь в политической сфере. В документе выражается беспокойство по поводу того, что неграждане не могут принимать участие в парламентских выборах и не могут выставлять свои кандидатуры на муниципальных выборах или быть членами политических партий (раздел G, ст.40). Европейская комиссия отмечает, что русскоязычное население подвержено риску маргинализации, исключения из общественных структур и процесса принятия решений; плохо представлено в частном секторе и в элитных группах общества.
В документе констатируется постоянное ухудшение экономического и социального положения этой категории жителей страны по отношению к этническим эстонцам (раздел N, ст. 58). Комиссия подчеркивает, что подобная ситуация может привести к появлению маргинальных слоев общества и возникновению напряженной межэтнической ситуации (раздел N, ст. 59). Составители доклада призывают эстонские власти предпринять усилия по интеграции этнических эстонцев и нацменьшинств в одно общество и выражают надежду, что этой проблеме будет уделяться приоритетное внимание (раздел N, ст. 60).
В части, касающейся языковой сферы, указывается на сохраняющиеся в Законе «О языке» ограничения в сфере труда (раздел В, ст. 13). В докладе также отмечается, что телевещание на русском языке в Эстонии очень ограничено (раздел M, ст. 55). Европейская комиссия призывает выпускать газеты, например, на двух языках одновременно, а также призывает транслировать больше телепередач, которые представляют интерес для носителей обоих языков и могли бы быть доступными всем жителям Эстонии (раздел M, ст. 56).
В докладе подвергается существенной критике ситуация с применением Закона «О культурной автономии» (раздел B, ст. 16).
Европейская комиссия обращает внимание на проблему предоставления гражданства бывшим советским военнослужащим и членам их семей. Авторы доклада выражают озабоченность тем, что жены и дети бывших военных и сотрудников органов госбезопасности лишены права на приобретение эстонского гражданства, «хотя сами они не имели отношения к службе в Вооружённых Силах или к деятельности спецслужб» (раздел B, ст. 12).
В докладе содержатся рекомендации эстонским властям предпринять необходимые шаги для ратификации Конвенции ЮНЕСКО по борьбе с дискриминацией в области образования, а также Европейской конвенции об участии иностранцев в общественной жизни на местном уровне.
III. В Резолюции Комитета министров Совета Европы от 13 июня 2002 г. (ResCNM (2002)8) по выполнению Эстонией Рамочной конвенции о защите национальных меньшинств отмечается необходимость дальнейших усилий для продвижения процесса натурализации, принимая во внимание большое количество лиц без гражданства (ст. 1, пункт 4).
В Резолюции также отмечается, что меры по распространению эстонского языка должны сопровождаться гарантиями нацменьшинствам в получении знаний на родном языке (ст. 1, пункт 5).
IV. В Заключении Комитета ООН по ликвидации расовой дискриминации от 1 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о выполнении соответствующей Конвенции содержатся следующие рекомендации.
В части, касающейся политики Таллина в области гражданства, в документе выражается обеспокоенность наличием значительного количества лиц без гражданства в стране (раздел C, ст.353) и препятствиями при приобретении гражданства проживающими в Эстонии бывшими военнослужащими Советской Армии (раздел С, ст.354).
Критически оценивается в Заключении и содержащаяся в Законе «О культурной автономии» 1993 г. ограничительная трактовка понятия национального меньшинства. По мнению экспертов ООН, подобная трактовка может сузить масштаб государственной интеграционной программы и привести к трансформации интеграционной политики в ассимиляционную (раздел С, ст.355). Наряду с этим выражается озабоченность ситуацией с проживающим в Эстонии русскоязычным меньшинством, особенно в области экономических, социальных и культурных прав, включая право на труд, медицинское обслуживание и образование (раздел С, ст.357).
Комитет ООН обращает внимание и на ситуацию в языковой области, отмечая, что уровень требований Закона «О языке» в части, касающейся сферы труда, особенно в частном секторе, может привести к дискриминации нацменьшинств в нарушение ст. 5 Конвенции о ликвидации расовой дискриминации (раздел С, ст.356). В Заключении особо подчёркивается важность наличия возможности для муниципальных органов власти в местах компактного проживания русскоязычного населения вести делопроизводство на родном языке и выражается просьба к Правительству Эстонии более подробно проинформировать о прогрессе в этой области в очередном отчете (раздел С, ст. 359).
В области соблюдения политических прав нацменьшинств эксперты ООН выражают озабоченность наличием законодательной увязки права членства в политических партиях с эстонским гражданством.
В Заключении содержатся рекомендации Правительству Эстонии присоединиться к ряду нормативных актов ООН в правочеловеческой сфере, в том числе Конвенции о сокращении лиц без гражданства 1961 г., Конвенции, относящейся к статусу лиц без гражданства, 1954 г. и Конвенции ЮНЕСКО против дискриминации в области образования 1960 г. (раздел С, ст.361).
V. В Заключении Комитета ООН против пыток от 21 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о выполнении соответствующей Конвенции выражается обеспокоенность по поводу большого числа российских граждан и апатридов, содержащихся в тюрьмах Эстонии. Комитет рекомендует рассмотреть и сообщить о причинах такого большого числа российских граждан в тюрьмах (раздел С, ст.5, п.f). В документе рекомендуется ратифицировать Конвенцию 1961 года о сокращении числа лиц без гражданства (раздел D, ст.6, п.i).
VI. В подготовленном в ноябре 2002 г. в рамках программы мониторинга процесса присоединения Эстонии к ЕС докладе Института открытого общества указывается на отсутствие консенсусного восприятия эстонским обществом проблем интеграции, а также выражается опасение, что стремление властей к объединению общества на основе эстонского языка не будет способствовать достижению поставленной задачи (раздел 4). Институт в своём докладе критически высказывается о недостатке информации и обсуждения целей и принципов Программы интеграции во время её разработки, о чём неоднократно говорили представители нацменьшинств (раздел 4).
С целью повышения эффективности интеграционной политики Правительству Эстонии рекомендуется предпринять следующие меры:
• упростить процесс натурализации лиц без гражданства, предусмотреть меры для более активного включения неэстонцев в общественную жизнь (раздел 4);
• рационализировать законодательные и административные механизмы с целью уменьшения числа неграждан и превращения натурализации в более приемлемый для неграждан процесс;
• развивать партнерские отношения между государственными органами, местными властями и нацменьшинствами (раздел 5, пункт 3).
В докладе также рекомендуется пересмотреть Закон «О культурной автономии» и внести поправки с целью его более эффективного применения, акцентируя внимание на то, что он не применяется в полной мере (раздел 3, пункт 4).
VII. В Заключении Комитета ООН по экономическим, социальным и культурным правам (ЭКОСОС) от 29 ноября 2002 г. на доклад Эстонии о соблюдении Международного пакта об экономических, социальных и культурных правах выражается обеспокоенность по поводу недостаточного внимания, которое уделяется языку и культурным правам нацменьшинств, включая право на образование на родном языке (раздел D, ст. 32).
В документе рекомендуется пересмотреть Закон «О культурной автономии» с целью полного признания прав нацменьшинств. Комитет призывает Эстонию обеспечить нацменьшинствам возможность получать образование на родном языке, а также использовать этот язык в общественной жизни (раздел Е, ст. 57).
В Заключении выражается обеспокоенность тем, что уровень безработицы среди национальных меньшинств (около 16,6%) превышает средний (9,9%) уровень по стране (раздел D, ст.12). В этой связи авторы документа призывают эстонские власти активизировать инвестирование в развитие регионов страны с наивысшим уровнем безработицы с целью обеспечения занятости тех работников, которых затронули программы реструктуризации, особенно в тяжелой промышленности и аграрном секторе (раздел E, ст. 34).
VIII. В докладе от 18 февраля 2003 г. миссии Бюро по демократическим институтам и правам человека (БДИПЧ) ОБСЕ обращается внимание на остающееся высоким число лиц без гражданства. При этом подчёркивается, что ускорению процесса натурализации препятствует наличие значительных административных барьеров (раздел Е).
В докладе отмечается необходимость отмены в Эстонии ограничений для неграждан на членство в политических партиях (раздел 4, п.3). По мнению экспертов ОБСЕ, эстонским властям целесообразно «изучить возможности увеличения эффективного представительства нацменьшинств в парламенте (Рийгикогу) и других политических институтах». В документе также рекомендуется обеспечить перевод информации о выборах на другие языки, помимо эстонского, особенно в тех районах, где среди населения преобладает нацменьшинство (раздел 4, пункт 4).
Составители доклада указывают на необходимость пересмотра эстонскими властями своего подхода и рассмотрения возможности включения представителей нацменьшинств, в особенности неграждан, в приложение к Рамочной Конвенции о защите нацменьшинств (раздел Е).
IX. В рекомендациях Комитета ООН по правам человека от 3 апреля 2003 г. по докладу Эстонии о выполнении Международного пакта о гражданских и политических правах выражается обеспокоенность по поводу невыполнения Эстонией предыдущих рекомендаций в области натурализации и сохраняющегося высокого уровня безгражданства. В этой связи Комитет рекомендует эстонским властям пересмотреть позицию в отношении предоставления гражданства Эстонии лицам, принявшим гражданство другой страны во время переходного периода, а также лицам без гражданства (раздел C, ст. 14). В документе также выражается обеспокоенность по поводу законодательного запрета на участие неграждан в деятельности политических партий и указывается на необходимость снятия ограничений в этой области (раздел С, ст.17).
Комитет ООН по правам человека отмечает необходимость обеспечения недискриминационного применения законодательства в отношении прав нацменьшинств на использование родного языка и культуры (ст. 16).
X. В Докладе Комиссии Европейских сообществ о подготовке Эстонии к членству в ЕС от 5 ноября 2003 г. (глава 13) указано, что Эстонии необходимо предпринять шаги для дальнейшего продвижения процесса интеграции русскоязычного меньшинства, в частности продолжить ускорение процесса натурализации, а также предпринять другие активные действия, направленные на повышение темпов натурализации. Кроме того, необходимо обеспечить эффективную и гибкую имплементацию запланированного к 2007 г. перехода на двуязычную систему образования в школах с преподаванием на негосударственном языке, а также принять меры к тому, чтобы применение или осуществление Закона о языке на всех уровнях отвечало бы принципу справедливого общественного интереса и пропорциональности, также как и международным обязательствам Эстонии.
Источник: Посольство России, 10133 Таллин, ул.Пикк, 19, Эстонская Республика
Mikael Jungner, Yleisradio, Atte Jääskeläinen, Riitta Pihlajamäki, Yle TV1, Jyrki Richt, Renny Jokelin, A-studio, Risto Vuorinen, Heidi Hautala, Henrik Lax, Max Jakobson, Sofi Oksanen, Iivi Masso, Apartheid, Viro, Imbi Paju
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Yleisradion Viro-vääristeltyä - Oikaisupyyntö
Lähetin Yleisradiolle seuraavan oikaisupyynnön tämän iltaisen A-studio -ohjelman johdosta. Kyseinen osuus käsitteli vuoden 2007 Pronssimellakoita ja Viron venäläisvähemmistön asemaa.
Keskiviikon 28.4.2010 A-studiossa Pronssimellakoita ja Viron venäläisvähemmistöä koskevassa osuudessa toimittaja käytti seuraavaa ilmaisua: ”...venäläiset kokevat olevansa toisen luokan kansalaisia.”
Jutun missään vaiheessa ei kuitenkaan kerrottu, että Viron venäläisväestö lähes kokonaisuudessaan on ilman Viron – ja usein ilman minkään maan – kansalaisuutta.
Itsenäistymisen jälkeen Virossa ja Latviassa riistettiin kansalaisuus yhteensä noin 1 400 000 asukkaalta tai kansalaiselta. Viron alkuaan noin 600 000 ei-kansalaisesta vajaalle neljännekselle eli noin 145 tuhannelle on kielikokeen jälkeen anomuksesta myönnetty Viron kansalaisuus. Noin 250 000 Viron venäläistä on edelleen ilman Viron kansalaisuutta. Näistä 100 000 – 140 000 on hakemuksesta saanut Venäjän tai muun IVY:n jäsenmaiden kansalaisuuden. Vähintään 109 000 on vailla mitään kansalaisuutta.
Vaikka onkin totta, että Viron venäläiset kansalaiset ovat syrjinnän kohteena ja vailla todellisia poliittisia oikeuksia, on ilmaisun ”toisen luokan kansalainen” käyttämisen tässä yhteydessä harhaanjohtavaa, ellei suorastaan tarkoituksellista vääristelyä.
Jos ilmaisua haluttiin käyttää, olisi ohjelman tullut selvästi kertoa, että se koskee vain sitä osaa venäläisvähemmistöä, jolle on myönnetty Viron kansalaisuus.
Tapaus ei ole ainutkertainen, vaan saman sisältöistä Viron venäläisten ja muiden ei-kansalaisten asemaa koskevaa vääristelyä on säännöllisesti esitetty Yleisradion ohjelmissa.
Pyydän, että Yleisradio julkaisee asiasta oikaisun.
Petri Krohn
Suomen antifasistinen komitea
petri.krohn@iki.fi
+358 440 552285
Linkki ohjelman esittelyyn Yleisradion sivuilla:
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/a_studio_keskiviikko
Jakelu:
Mikael Jungner, toimitusjohtaja, Yleisradio
Atte Jääskeläinen, vastaava päätoimittaja, TV:n suomenkielinen uutistoiminta
Riitta Pihlajamäki, kanavapäällikkö, Yle TV1
Jyrki Richt, YLE ajankohtaisjournalismin päällikkö
Renny Jokelin, toimittaja, A-studio
Risto Vuorinen, toimittaja
Alexander Y. Rumyantsev, Venäjän suurlähettiläs Helsingissä
Nikolai Uspenski, Venäjän suurlähettiläs Tallinnassa
High Commissioner on National Minorities, OSCE
Liite:
Liitän tähän otteen Suomen antifasistisen komitean lehdistötiedotteesta keväältä 2009, joka sisältää kattavimman yhteenvedon Baltian kansalaisuustilanteesta.
Population
In 1989 the population of Estonia 1,566,000; of these 963,000 or 61,5% were ethnic
Estonians; 603,000 or 39,5% were Russians and other Soviet nationalities.
Of the originally about 600,000 non-citizens and their descendants
No political group in Estonian parliament represents the interests of the Russian and ex-
Soviet minority.
In 1987 the population of Latvia 2,681,000; of these 1.4 million or 53% were ethnic
Latvians; 1.3 million or 47% were Russians and other Soviet nationalities.
A large part of Latvia's Russian minority retained citizenship as descendants of citizens
of the first independent state. In 1993 they constituted 25% of all citizens.
By 2009 Latvia's population had declined by about 400,000 people to 2,267,886 – mainly
because of emigration. Of these 1,860,618 are Latvian citizens.
Of the originally about 800,000 non-citizens and their descendants
The total number of people in Estonia and Latvia without EU citizenship is about 660,
000. About 270,000 people have been granted citizenship since independence.
In both Estonia and Latvia citizens of Russian origin are excluded from the “democratic”
decision making process by unwritten laws of ethnic discrimination.
Source: The last Prisoners of the Cold War – The Stateless People of Latvia in their own Words, The Greens | European Free Alliance in the European Parliament, Riga, 2006
Lithuania after independence implemented what is generally known as the zero-option.
All pre-independence citizens retained their citizenship, including ethnic minorities and immigrants.
Oikaisupyyntö
Keskiviikon 28.4.2010 A-studiossa Pronssimellakoita ja Viron venäläisvähemmistöä koskevassa osuudessa toimittaja käytti seuraavaa ilmaisua: ”...venäläiset kokevat olevansa toisen luokan kansalaisia.”
Jutun missään vaiheessa ei kuitenkaan kerrottu, että Viron venäläisväestö lähes kokonaisuudessaan on ilman Viron – ja usein ilman minkään maan – kansalaisuutta.
Itsenäistymisen jälkeen Virossa ja Latviassa riistettiin kansalaisuus yhteensä noin 1 400 000 asukkaalta tai kansalaiselta. Viron alkuaan noin 600 000 ei-kansalaisesta vajaalle neljännekselle eli noin 145 tuhannelle on kielikokeen jälkeen anomuksesta myönnetty Viron kansalaisuus. Noin 250 000 Viron venäläistä on edelleen ilman Viron kansalaisuutta. Näistä 100 000 – 140 000 on hakemuksesta saanut Venäjän tai muun IVY:n jäsenmaiden kansalaisuuden. Vähintään 109 000 on vailla mitään kansalaisuutta.
Vaikka onkin totta, että Viron venäläiset kansalaiset ovat syrjinnän kohteena ja vailla todellisia poliittisia oikeuksia, on ilmaisun ”toisen luokan kansalainen” käyttämisen tässä yhteydessä harhaanjohtavaa, ellei suorastaan tarkoituksellista vääristelyä.
Jos ilmaisua haluttiin käyttää, olisi ohjelman tullut selvästi kertoa, että se koskee vain sitä osaa venäläisvähemmistöä, jolle on myönnetty Viron kansalaisuus.
Tapaus ei ole ainutkertainen, vaan saman sisältöistä Viron venäläisten ja muiden ei-kansalaisten asemaa koskevaa vääristelyä on säännöllisesti esitetty Yleisradion ohjelmissa.
Pyydän, että Yleisradio julkaisee asiasta oikaisun.
Petri Krohn
Suomen antifasistinen komitea
petri.krohn@iki.fi
+358 440 552285
Linkki ohjelman esittelyyn Yleisradion sivuilla:
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/a_studio_keskiviikko
Jakelu:
Mikael Jungner, toimitusjohtaja, Yleisradio
Atte Jääskeläinen, vastaava päätoimittaja, TV:n suomenkielinen uutistoiminta
Riitta Pihlajamäki, kanavapäällikkö, Yle TV1
Jyrki Richt, YLE ajankohtaisjournalismin päällikkö
Renny Jokelin, toimittaja, A-studio
Risto Vuorinen, toimittaja
Alexander Y. Rumyantsev, Venäjän suurlähettiläs Helsingissä
Nikolai Uspenski, Venäjän suurlähettiläs Tallinnassa
High Commissioner on National Minorities, OSCE
Liite:
Liitän tähän otteen Suomen antifasistisen komitean lehdistötiedotteesta keväältä 2009, joka sisältää kattavimman yhteenvedon Baltian kansalaisuustilanteesta.
Population
In 1989 the population of Estonia 1,566,000; of these 963,000 or 61,5% were ethnic
Estonians; 603,000 or 39,5% were Russians and other Soviet nationalities.
Of the originally about 600,000 non-citizens and their descendants
- about 200,000 have emigrated or have been deported from Estonia.
- 145,000 people have been granted Estonian citizenship.
- An estimated 140,000 have applied for Russian or other foreign citizenship.
- 109,000 are stateless people.
No political group in Estonian parliament represents the interests of the Russian and ex-
Soviet minority.
In 1987 the population of Latvia 2,681,000; of these 1.4 million or 53% were ethnic
Latvians; 1.3 million or 47% were Russians and other Soviet nationalities.
A large part of Latvia's Russian minority retained citizenship as descendants of citizens
of the first independent state. In 1993 they constituted 25% of all citizens.
By 2009 Latvia's population had declined by about 400,000 people to 2,267,886 – mainly
because of emigration. Of these 1,860,618 are Latvian citizens.
Of the originally about 800,000 non-citizens and their descendants
- over 250,000 have emigrated or have been deported from Latvia.
- 130,000 people have been granted Latvian citizenship.
- 49,457 have applied for Russian or other foreign citizenship.
- 357,811 are stateless people.
The total number of people in Estonia and Latvia without EU citizenship is about 660,
000. About 270,000 people have been granted citizenship since independence.
In both Estonia and Latvia citizens of Russian origin are excluded from the “democratic”
decision making process by unwritten laws of ethnic discrimination.
Source: The last Prisoners of the Cold War – The Stateless People of Latvia in their own Words, The Greens | European Free Alliance in the European Parliament, Riga, 2006
Lithuania after independence implemented what is generally known as the zero-option.
All pre-independence citizens retained their citizenship, including ethnic minorities and immigrants.
keskiviikko, 28. huhtikuuta 2010
Ryti hirteen
Suomen antifasistisen komitean "oikeutta sotarikollisille"-kampanjassa järjestetään entisen presidentin Risto Rytin kuolemaantuomion täytäntöönpano. Kysymyksessä on teloittaminen hirttämällä. Mielenilmaus tapahtuu Mannerheimin patsaalla Helsingissä 8.5.2010 kello 8.00. Mielenosoituksen tarkoitus on antaa Risto Rytille sitä oikeutta, minkä hän ansaitsi. Hirttäminen tapahtuu siten, että Risto Rytiksi pukeutunut henkilö ripustetaan narun jatkeeksi tarkoitusta varten rakennetulla hirttolavalla. Tilaisuus on realistinen ja siihen käytetään erityisvälineistöä.
Mielenosoituksesta on ilmoitettu poliisille.
Huom! Tilaisuus ei sovellu alle 18-vuotaille.
Mielenosoituksesta on ilmoitettu poliisille.
Huom! Tilaisuus ei sovellu alle 18-vuotaille.
Hirttäjäiset on siirretty myöhempään ajankohtaan huonojen sääolosuhteiden vuoksi.
tiistai, 27. huhtikuuta 2010
Viron suurlähetystöä ja apartheidia vastaan protestoitiin 27.4.2010
Virossa toteutettu syrjintä ja apartheid johti 3 vuotta sitten konfliktiin, joka tunnetaan Pronssisoturiin liittyvänä kiistana. Kyse oli toki suuremmasta kuin patsaasta. Virossa toteutettu historiallisen väärentämisen tuntomerkkinä oli unohtaa fasistinen kansanmurha ja antisemitismi, joka toteutettiin Hitleriä palvovassa Virossa. Tämän taustan unohtaminen väärensi sen merkityksen ja prosessin, jota oli Neuvostoliiton saapuminen Viroon. Vieläkin pahempaa olivat ne vauriot, joita tuli historian väärentämisestä alueella eläviä venäläisiä vastaan.
Viron suurlähetystön edustalla muistettiin Viron ihmisoikeusongelmaa. Tämä 27.-28.4. ovat hyvä traditionaalinen päivä muistaa Viron epäreiluja oloja. Suomalaisten pitäisi kantaa enemmän vastuuta Viron olojen demokratisoimiseksi, kun vastaavasti suomalaiset ovat toistaiseksi myös suojelleet Viron vajoamista apartheid-alueeksi.
Viron on vaikea selvitä ilman poliisin suojelua. Myös Helsingissä Viron suurlähetystön suojana oli poliisi, koska antifasistiset aiheet olivat hyvin uhkaavia!
Eesti Apartheidi video 27.04.2010
"Down with Estonian apartheid!" Eesti Apartheidi. Estonia. Apartheid. Viro apartheid. Eesti Suursaatkond Helsingis. Pronssisoturi. Pronkssõdur. Estonian Embassy in Helsinki. Viron suurlähetystö Helsingissä 27.04.2010. Itäinen Puistotie 10 00140 Helsinki Suomi, Finland.
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
maanantai, 26. huhtikuuta 2010
"Viron suurlähetystön" edustalla muistohetki 27.4. klo 18
Huomenna tiistaina 27.4.2010 klo 18 ns. "Viron suurlähetystön" (Itäinen Puistotie 10 00140 Helsinki) edustalla on rauhanomainen muistohetki ja mielenosoitus Virossa surmattujen ja kiusattujen ihmisten puolesta ko. alueella harjoitettavaa poliittista, rodullista ja kulttuurista diskriminaatiota vastaan.
Ota kynttilät mukaan! Muistamme, että Dmitri Ganin (Дмитрий Сергеевич Ганин) surmattiin 3 vuotta sitten, mutta Virossa viranomaiset ovat piittaamattomia syyllisen selvittämiseksi, koska Dmitri oli venäläisnuorukainen.
Ks. lisää nuoren miehen kohtalosta: SAFKA 1.3.2009.
Milton Friedman & Chile 1973 + Thatcher ja Neuvostoliiton hajottaminen
Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksella maasta tehtiin Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ”Chicagon koulukunnan” lanseeraaman äärikapitalismin koelaboratorio. Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon oli jo aiemmin määrännyt CIA:n estämään vasemmistolaisen Salvador Allenden valinnan presidentiksi. Allende tuli kuitenkin valituksi vuonna 1970 Latinalaisen Amerikan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.
Välittömästi sotilasvallankaappauksen jälkeen ”Chicagon pojat” toimittivat Augusto Pinochetin juntalle talouspolitiikan suunnan määräävät ohjeet: Julkisen sektorin alasajo, kaiken yksityistäminen, palkkojen ja etuuksien heikentäminen, ammattiyhdistysliikkeen nitistäminen, hintasääntelyn poisto jne. jne. Seuraukset olivat tietysti katastrofaaliset. Kansan vastustamat uudistukset ajettiin läpi fasistisilla menetelmillä, kuten kansalaisten kiduttamisella, mielivaltaisilla vangitsemisilla, terrorilla ja murhilla.
Pinochetin ystäväpiiriin kuului Yhdysvaltojen johdon, Milton Friedmanin ja hänen opetuslapsiensa, ”Chicagon poikien” lisäksi muun muassa Britannian pääministeri Margaret Thatcher. Hän valitteli Pinochetin juntalle, että demokraattisten instituutioiden takia Chilessä käytetyt menetelmät eivät tule kysymykseen Britannian kohdalla. Thatcher hyödynsi sen sijaan 1980-luvun alkupuolella Falklandin sodan aiheuttamaa isänmaallisuuden puuskaa; sen vanavedessä rautarouva yksityisti kaiken mikä liikkuu ja kävi päättäväiseen ja tuhoisaan hyökkäykseen ammattiyhdistysliikettä vastaan.
Vaikka Thatcher hyökkäsi raivokkaasti brittiläisen ay-liikkeen ja lakkolaisten kimppuun, ei hän kokonaan vastustanut ammattiliittoja. Hän tuki näet innokkaasti Puolan Solidaarisuus-ammattiliittoa, jonka tavoitteena oli kaataa maassa vallinnut sosialistinen järjestelmä. Solidaarisuus-liike onnistuikin tavoitteessaan, ja sillä oli merkittävä vaikutus koko sosialistisen leirin romahtamiselle.
”Chicagon pojilla” oli merkittävä rooli Neuvostoliiton hajottamisessa. Gorbatsov yritti anoa vuoden 1991 G7-kokouksessa talousapua maltillisiin sosialidemokraattisiin uudistuksiin. Gorbatsoville ilmoitettiin, että mitään ei tipu, ellei siirrytä suoraan shokkihoitoon ja äärikapitalismiin. Boris Jeltsin toteutti myöhemmin pilkulleen ”Chicagon poikien” ohjelmaa katastofaalisin seurauksin. Läntisiä demokratiakäsityksiä kuvaa hyvin se, että Venäjän lähes tuhonnutta itsevaltaista Jeltsiniä ylistetään lännessä yhä tänä päivänä Venäjän tähänastisen historian ainoana suurena demokraattina.
Milton Friedmanin Chicagon koulukuntaa pidettiin vielä 1950-luvulla häirikköinä; olihan läntisissä maissa vielä tuolloin vallalla keynesiläinen elvytyspolitiikka, joka nautti myös kansalaisten suosiota. Tämän häirikköporukan opeista on tullut viimeisten parin-kolmen vuosikymmenen aikana talouspolitiikan globaalia valtavirtaa, ja ne rantautuivat myös Suomeen 1980-luvun loppupuolella.
Julkisen sektorin alasajo, palveluiden yksityistäminen, työurien pidentäminen, palkkamaltti, eläketurvan heikentäminen, vakauteen ja inflaation torjuntaan keskittyvä talous- ja rahapolitiikka - ne ovat kaikki friedmanilaisia Chicagon poikien klassikoita.
Vallanpitäjät niin meillä kuin muualla mielellään esittävät, että Chicagon poikien talousopeille ei ole vaihtoehtoa - näin etenkin, kun samaan aikaan näiden oppien läpimurron kanssa tapahtui reaalisosialismin romahdus. Olisi kuitenkin tärkeää huomata, että Friedmanin oppi on vain yksi oppi muiden joukossa. Ei ole olemassa mitään luonnonlakia, jonka mukaan juuri sen pitäisi olla vallitseva ideologia.
On myös tärkeää havaita, että Friedmanin koulukunnan talousoppi on levitetty maailmalle väkivallan, kidutuksen, terrorin ja murhien avulla. Tämänkaltaisilla keinoilla saavutettu asema ei voi olla kestävällä pohjalla. Friedmanilainen markkinafundamentalismi voi kadota maan päältä yhtä nopeasti kuin se sinne ilmestyikin. Se vaatii ihmisten, kansojen, päättäväistä toimintaa.
Katso Ylen Areenasta Naomi Kleinin Shock doctrine-kirjaan pohjautuva dokumentti (Dokumenttiprojekti: Sokkihoito):
http://areena.yle.fi/video/921201
Välittömästi sotilasvallankaappauksen jälkeen ”Chicagon pojat” toimittivat Augusto Pinochetin juntalle talouspolitiikan suunnan määräävät ohjeet: Julkisen sektorin alasajo, kaiken yksityistäminen, palkkojen ja etuuksien heikentäminen, ammattiyhdistysliikkeen nitistäminen, hintasääntelyn poisto jne. jne. Seuraukset olivat tietysti katastrofaaliset. Kansan vastustamat uudistukset ajettiin läpi fasistisilla menetelmillä, kuten kansalaisten kiduttamisella, mielivaltaisilla vangitsemisilla, terrorilla ja murhilla.
Pinochetin ystäväpiiriin kuului Yhdysvaltojen johdon, Milton Friedmanin ja hänen opetuslapsiensa, ”Chicagon poikien” lisäksi muun muassa Britannian pääministeri Margaret Thatcher. Hän valitteli Pinochetin juntalle, että demokraattisten instituutioiden takia Chilessä käytetyt menetelmät eivät tule kysymykseen Britannian kohdalla. Thatcher hyödynsi sen sijaan 1980-luvun alkupuolella Falklandin sodan aiheuttamaa isänmaallisuuden puuskaa; sen vanavedessä rautarouva yksityisti kaiken mikä liikkuu ja kävi päättäväiseen ja tuhoisaan hyökkäykseen ammattiyhdistysliikettä vastaan.
Vaikka Thatcher hyökkäsi raivokkaasti brittiläisen ay-liikkeen ja lakkolaisten kimppuun, ei hän kokonaan vastustanut ammattiliittoja. Hän tuki näet innokkaasti Puolan Solidaarisuus-ammattiliittoa, jonka tavoitteena oli kaataa maassa vallinnut sosialistinen järjestelmä. Solidaarisuus-liike onnistuikin tavoitteessaan, ja sillä oli merkittävä vaikutus koko sosialistisen leirin romahtamiselle.
”Chicagon pojilla” oli merkittävä rooli Neuvostoliiton hajottamisessa. Gorbatsov yritti anoa vuoden 1991 G7-kokouksessa talousapua maltillisiin sosialidemokraattisiin uudistuksiin. Gorbatsoville ilmoitettiin, että mitään ei tipu, ellei siirrytä suoraan shokkihoitoon ja äärikapitalismiin. Boris Jeltsin toteutti myöhemmin pilkulleen ”Chicagon poikien” ohjelmaa katastofaalisin seurauksin. Läntisiä demokratiakäsityksiä kuvaa hyvin se, että Venäjän lähes tuhonnutta itsevaltaista Jeltsiniä ylistetään lännessä yhä tänä päivänä Venäjän tähänastisen historian ainoana suurena demokraattina.
Milton Friedmanin Chicagon koulukuntaa pidettiin vielä 1950-luvulla häirikköinä; olihan läntisissä maissa vielä tuolloin vallalla keynesiläinen elvytyspolitiikka, joka nautti myös kansalaisten suosiota. Tämän häirikköporukan opeista on tullut viimeisten parin-kolmen vuosikymmenen aikana talouspolitiikan globaalia valtavirtaa, ja ne rantautuivat myös Suomeen 1980-luvun loppupuolella.
Julkisen sektorin alasajo, palveluiden yksityistäminen, työurien pidentäminen, palkkamaltti, eläketurvan heikentäminen, vakauteen ja inflaation torjuntaan keskittyvä talous- ja rahapolitiikka - ne ovat kaikki friedmanilaisia Chicagon poikien klassikoita.
Vallanpitäjät niin meillä kuin muualla mielellään esittävät, että Chicagon poikien talousopeille ei ole vaihtoehtoa - näin etenkin, kun samaan aikaan näiden oppien läpimurron kanssa tapahtui reaalisosialismin romahdus. Olisi kuitenkin tärkeää huomata, että Friedmanin oppi on vain yksi oppi muiden joukossa. Ei ole olemassa mitään luonnonlakia, jonka mukaan juuri sen pitäisi olla vallitseva ideologia.
On myös tärkeää havaita, että Friedmanin koulukunnan talousoppi on levitetty maailmalle väkivallan, kidutuksen, terrorin ja murhien avulla. Tämänkaltaisilla keinoilla saavutettu asema ei voi olla kestävällä pohjalla. Friedmanilainen markkinafundamentalismi voi kadota maan päältä yhtä nopeasti kuin se sinne ilmestyikin. Se vaatii ihmisten, kansojen, päättäväistä toimintaa.
Katso Ylen Areenasta Naomi Kleinin Shock doctrine-kirjaan pohjautuva dokumentti (Dokumenttiprojekti: Sokkihoito):
http://areena.yle.fi/video/921201
lauantai, 24. huhtikuuta 2010
Suomen antifasistinen komitea aloittaa Pronssisoturi-pienoispatsaiden massatuotannon
Viron Pronssisoturi-patsas kertoo eestiläisen soturin uroteoista taistelussa fasismia vastaan. Tallinnan keskustassa ja nyt sotilashautausmaalla seisova Punaisen Armeijan eestiläisen armeijakunnan sotilasta esittävä patsas on noussut kolmen vuoden takaisen "pronssiyön" ansiosta maailmanlaajuisesti tunnetuksi vapauden symboliksi. Tuolloin Viron hallitus ja puolustusvoimat tuhosivat Tallinnan keskustassa sijainneen hautamuistomerkin ja häpäisivät törkeästi sotilashaudat rikkoen myös kansainvälisiä sopimuksia. Tarkoitus oli myös loukata ja nöyryyttää maan venäläistä vähemmistöä. Suomen antifasistinen komitea aloittaa Pronssisoturi-pienoispatsaan massatuotannon. Patsaasta tehdään sekä pienempi että suurempi jalustalla seisova miniatyyri sekä myös rintakuva. Pronssisoturi-pienoispatsas on ikuinen muisto Euroopan vapauttajalle. Lisätietoa tällä palstalla.
perjantai, 23. huhtikuuta 2010
Krištafovitš ja Mallinen näyttävät despoottia, mutta kutsuvat sitä demokratiaksi
Ihmisvihaajat lyövät venäläisiä millä tahansa syyllä. Kaksi hiukan merkillistä tyyppiä, kääntäjä Jukka Mallinen ja presidentti Jevgeni Krištafovitš, kirjoitti Suomen kuvalehteen 16/2010 (s. 59) puheenvuoron, josta tuskin heille maksettiin sen enempää Kaposta, Suposta kuin SK:stakaan. Rahasta he toki kirjoittavat, kun kuvittelevat muiden saavan rahoja kirjoituksistaan ja toimistaan.
Jukka Mallinen tunnetaan myös Mikael Storsjön Kavkaz terroristisivuston sisarsivuston Finrosforumin aktivistina. Hän on tuossa toiminnassa mukana Suomen Pen –nimisen lahkon edustajana. Tuo reilusti tukevoitunut ja jonkin verran kaljuuntunut, vanheneva eläkeikänsä kanssa jo flirttaileva mies on Pen-klubin (tai lahkon) entinen puheenjohtaja. Ilmeisessä aatteellisessa innossaan hän opiskeli kirjallisuutta Moskovan yliopistossa 70-luvulla, mutta runomaisteri koki sittemmin mullistuksen. Kaikki oli niin petollista? Venäjän valta oli kaikki vain vaarallista?
Presidentti Jevgeni Krištafovitš (Евгений Криштафович) on vasta nuorukainen, oikea babyface. Lapsenkasvoisuuden tähden hänen ikäänsä on vaikea arvioida valokuvien perusteella: se lienee noin 14-20 vuotta. Käytettäköön hänestä rohkeasti nuorukaisen suosimaa titteliä "presidentti", koska se tuo hyvää tunnetta tuossa elämäntilanteessa. Hän toimii tallinnalaisessa nuorisoyhdistyksessä, jonka tähden on saanut upean tittelin: "Presidentti". Joku toinen voisi käyttää nimitystä kerhon ohjaaja. Venäjänkielisestä kodista ja koulusta lähtenyt nuorukainen on otollinen niille tyypeille, jotka tahtovat todistella, ettei venäläisille pitäisi antaa edes nykyisiä riittämättömiä oikeuksia Virossa. Nuorukainen on protestoinut muita venäläisiä vastaan, kun nämä ovat vaatineet itselleen oikeuksia.
Nyt nuori poika ja vanha mies ovat löytäneet toisensa Suomen kuvalehden artikkelia varten. Mieleeni tulee kirjalliseksi malliksi Platonin Faidros-teoksen idyllinen kuvaus Sokrateen ja Faidroksen matkasta Ateenan muurien ulkopuolelle idylliselle seudulle. Joen rannalla he lepäävät kesäpäivän helteessä ja miettivät Jumalan innoittamaa ystävyyttä. He kokivat keskenään jotakin suurta miettiessään elämisen salaisuuksia kesäpäivän helteessä idyllisellä seudulla joen rannalla. Erot ovat toki nyt ilmeiset vanhan Jukan ja nuoren Jevgenin suhteeseen, koska Faidros oli jo oppinut mies, mutta Jevgeni ovat vasta oikeusoppinsa alussa oleva nuorukainen. Eroja on lukuisia, mutta yhteinen filosofinen pohdiskelu on yhteinen. Sinänsä oli mielenkiintoista, miten Kavkaz-terroristikanavan sisarjulkaisun aktivisti Jukka Mallinen kirjoittaa tällä kertaa ihmisyyttä vastaan.
Mitkä kasvot voimme nähdä Jevgeni-pojan ja vanhan Jukan kasvojen takaa? Ovatko nuo kasvot ihmistä rakastavat vai misantroopin eli paholaisen, ihmisvihaajan, kasvot? Mainittujen kirjoittajien käsityksistä saa käsityksen, että venäläisen ihmisen olisi tyydyttävä ylipäätänsä ja erityisesti Baltiassa pelkäksi työn nöyräksi suorittajaksi. Hänen ei tule löytää uudestaan omaa arvoansa. Nämä Jevgeni ja Jukka opastavat, että se olisi ikään kuin joltakin pois, jos venäläinen paljastaa venäläisyytensä Virossa. Venäläiseltä halutaan riistää hänen ihmisyytensä, omat kasvot. Jukka ja Jevgeni moittivat antifasistien hätää ihmisestä Suomen kuvalehden Puheenvuorossa. He tarjoavat mielestään paremmaksi vaihtoehdoksi ihmisvihaajan, despootin, mutta kutsuvat sitä ”demokraattiseksi Euroopaksi”. On sanottu hyvin osuvasti, ettei misantropiaa synny, ellei ihmistä saada ensin vihaamaan itseään. Miten Jevgeni ja Jukka alkoivat vihata itseään?
Jevgeni ja Jukka kirjoittavat täyttä potaskaa. He käyttävät ilmaisua ”Kremlin kiihottamat”, millä tarkoittavat kaiketi Venäjän hallituksen ja johtavan puolueen Venäjän yhtenäisyys aktiivista panosta Suomen poliittiseen elämään. En häpeilisi, jos Kremliin olisin voinut rakentaa suhteita, mutta sellaisia ei ole. Ilmeisemmin Jevgeni ja Jukka ovat Sokrateen ja Faidroksen kesähelteen unelmien tavoin nähneet jonkun näyn asian johdosta, kun päättivät kirjoittaa jopa monikossa jutun ”Kremlin kiihottamista” henkilöistä Suomessa. Typerykset uskovat toki melkein mitä tahansa ja sellaisia typeryksiä on hirvittävän paljon Suomessa, mutta uskottavampaa olisi, jos eivät antaisi itseään kesähelteen unelmien vietäväksi idyllisessä kanssakäymisessään, vaan tarjoaisivat todellista faktaa väitteidensä hyväksi. Kyse on todellakin vanhan miehen ja nuorukaisen kuumasta kosketuksesta ideologisiin fantasioihin, ei mistään muusta. Itse en ainakaan tiedä ketään, joka toimisi Suomessa ”Kremlin kiihottamana”.
Ilmeisemmin vanhus ja nuorukainen vain spekuloivat tulevaisuuden vaihtoehdoilla niin kuin Sokrates ja Faidros tekivät Ateenan muurien ulkopuolella. Ehkä he eivät puhu mistään olemassa olevasta todellisuudesta, vaan ainoastaan kauhukuvistaan, joita he rakensivat yhdessä. On toki muistutettava, että kunniakkaiden Sokrateen ja Faidroksen nimien liittäminen suhteellisen tuntemattomiin Jukkaan ja Jevgeniin on tarpeetonta arvon antamista Suomen kuvalehden yksittäiselle puheenvuorolle.
Jevgeni ja Jukka kertovat Kremlin kiihottamista ”syrjäytyneistä”, jotka toimisivat röyhkeästi Suomessa. Ymmärrän valitettavan vakavasti, ettei ihmisvihaajan palveluksessa toimiva despootti rakasta syrjäytyneitä, joita Jevgeni ja Jukka tahtovat idylliseltä niityltään käsin halveksia. Eikö syrjäytyneillä ole protestin oikeutta? Eikö syrjäytyneillä ole oikeutta vaatia täyttä ihmisyyttä? EI OLE, ihmisvihaajat vastaavat. OLKAA VAITI! Me tarvitsemme vain nöyrää alistumista, ei kai ihmisarvosta pidä puhua syrjäytyneiden provosoimiseksi.
Jevgeni ja Jukka eivät nimeä, missä nämä syrjäytyneet ovat. Suomen antifasistisen komitea aktivistit ovat suhteellisen tavanomaisesti ja hyvin koulunsa käyneitä ihmisiä. Jevgeni ja Jukka pelkäävät, että Mannerheimin ja Rytin patsaat joutuisivat kananmunilla heittelyn kohteiksi antifasistien rakentaessa kuvattua peliä. Kananmunista en ole itse kuullutkaan. Luulen, että lintujen luonnollisesti tuottama paska riittää inhimillistämään Mannerheimin ja Rytin patsaat. Siihen ei tarvita antifasisteja, vaan itse Luoja antaa lintujen laskea jätöksensä sopiviin paikkoihin. Länsimainen demokratia ei kaiketi tarkoita sitä, että kaikkien suomalaisten pitäisi palvoa sotasyyllistä Rytiä ja vuoden 1918 kansanmurhan pääarkkitehtiä Mannerheimia? Ei kai demokratia tarkoita sitä, että nuo tyypit korotetaan - käytän nyt lempisanaani - perverssillä tavalla kulttikohteiksi Suomessa?
Jevgeni ja Jukka kääntävät käsitteet ylösalaisin, mikä sopii toki kääntäjä Malliselle hyvin ammattinsa puolestakin: nyt venäläisyyttä ja ihmisyyttä alentavasta despotismista tulee muka ”demokraattista Eurooppaa”, jota vastassa olisi ”stalinismi”, joka yllyttää venäläisväkeä ihmisarvonsa puolesta taisteluun Kremlistä käsin. Uhkakuvissa seikkailee jopa Kremlistä johdettu venäläisarmeija EU:n sisällä! Tässä on todella käsitteet tahallisesti sekoitettu oman aikamme pelkomyyttien avulla. Venäjän Kremlissä – tarkoitan nyt laajemmin Venäjän hallitusta ja Venäjän yhtenäisyyden puoluetta – on selväsanaisesti sanouduttu irti Stalinin palvonnasta. Gruusialainen Stalin ei ole todellakaan Kremlin suosiossa. Totuus ei suinkaan kiinnosta Jevgeniä ja Jukkaa, vaan pelko- ja vihakuvien virittäminen Suomen antifasisteja vastaan sekä vielä voimakkaammin Venäjää ja venäläisyytensä ylpeästi tunnustavia venäläisiä vastaan. Jukka tietää varsin hyvin, että Stalin on sellainen mystinen sana, jonka avulla voidaan aina pelotella ihmisiä ikään kuin Stalin eläisi yhä edelleen sekä uhkaisi Suomea ja pikkuriikkistä Viroa. Ymmärtääkseni Stalin oli kuollut jo silloin 1970-luvulla, kun Mallinen valmisteli itseään runomestariksi Moskovassa.
Vanhan miehen ja poikasen pitäisi jo herätä kesähelteen paisteesta idylliseltä joen rannalta, jottei auringonpistos pistä päätä yhä pahemmin sekaisin. Se on silkka hallusinaatio, että Stalin elää. Stalin on kuollut!
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Jukka Mallinen tunnetaan myös Mikael Storsjön Kavkaz terroristisivuston sisarsivuston Finrosforumin aktivistina. Hän on tuossa toiminnassa mukana Suomen Pen –nimisen lahkon edustajana. Tuo reilusti tukevoitunut ja jonkin verran kaljuuntunut, vanheneva eläkeikänsä kanssa jo flirttaileva mies on Pen-klubin (tai lahkon) entinen puheenjohtaja. Ilmeisessä aatteellisessa innossaan hän opiskeli kirjallisuutta Moskovan yliopistossa 70-luvulla, mutta runomaisteri koki sittemmin mullistuksen. Kaikki oli niin petollista? Venäjän valta oli kaikki vain vaarallista?
Presidentti Jevgeni Krištafovitš (Евгений Криштафович) on vasta nuorukainen, oikea babyface. Lapsenkasvoisuuden tähden hänen ikäänsä on vaikea arvioida valokuvien perusteella: se lienee noin 14-20 vuotta. Käytettäköön hänestä rohkeasti nuorukaisen suosimaa titteliä "presidentti", koska se tuo hyvää tunnetta tuossa elämäntilanteessa. Hän toimii tallinnalaisessa nuorisoyhdistyksessä, jonka tähden on saanut upean tittelin: "Presidentti". Joku toinen voisi käyttää nimitystä kerhon ohjaaja. Venäjänkielisestä kodista ja koulusta lähtenyt nuorukainen on otollinen niille tyypeille, jotka tahtovat todistella, ettei venäläisille pitäisi antaa edes nykyisiä riittämättömiä oikeuksia Virossa. Nuorukainen on protestoinut muita venäläisiä vastaan, kun nämä ovat vaatineet itselleen oikeuksia.
Nyt nuori poika ja vanha mies ovat löytäneet toisensa Suomen kuvalehden artikkelia varten. Mieleeni tulee kirjalliseksi malliksi Platonin Faidros-teoksen idyllinen kuvaus Sokrateen ja Faidroksen matkasta Ateenan muurien ulkopuolelle idylliselle seudulle. Joen rannalla he lepäävät kesäpäivän helteessä ja miettivät Jumalan innoittamaa ystävyyttä. He kokivat keskenään jotakin suurta miettiessään elämisen salaisuuksia kesäpäivän helteessä idyllisellä seudulla joen rannalla. Erot ovat toki nyt ilmeiset vanhan Jukan ja nuoren Jevgenin suhteeseen, koska Faidros oli jo oppinut mies, mutta Jevgeni ovat vasta oikeusoppinsa alussa oleva nuorukainen. Eroja on lukuisia, mutta yhteinen filosofinen pohdiskelu on yhteinen. Sinänsä oli mielenkiintoista, miten Kavkaz-terroristikanavan sisarjulkaisun aktivisti Jukka Mallinen kirjoittaa tällä kertaa ihmisyyttä vastaan.
Mitkä kasvot voimme nähdä Jevgeni-pojan ja vanhan Jukan kasvojen takaa? Ovatko nuo kasvot ihmistä rakastavat vai misantroopin eli paholaisen, ihmisvihaajan, kasvot? Mainittujen kirjoittajien käsityksistä saa käsityksen, että venäläisen ihmisen olisi tyydyttävä ylipäätänsä ja erityisesti Baltiassa pelkäksi työn nöyräksi suorittajaksi. Hänen ei tule löytää uudestaan omaa arvoansa. Nämä Jevgeni ja Jukka opastavat, että se olisi ikään kuin joltakin pois, jos venäläinen paljastaa venäläisyytensä Virossa. Venäläiseltä halutaan riistää hänen ihmisyytensä, omat kasvot. Jukka ja Jevgeni moittivat antifasistien hätää ihmisestä Suomen kuvalehden Puheenvuorossa. He tarjoavat mielestään paremmaksi vaihtoehdoksi ihmisvihaajan, despootin, mutta kutsuvat sitä ”demokraattiseksi Euroopaksi”. On sanottu hyvin osuvasti, ettei misantropiaa synny, ellei ihmistä saada ensin vihaamaan itseään. Miten Jevgeni ja Jukka alkoivat vihata itseään?
Jevgeni ja Jukka kirjoittavat täyttä potaskaa. He käyttävät ilmaisua ”Kremlin kiihottamat”, millä tarkoittavat kaiketi Venäjän hallituksen ja johtavan puolueen Venäjän yhtenäisyys aktiivista panosta Suomen poliittiseen elämään. En häpeilisi, jos Kremliin olisin voinut rakentaa suhteita, mutta sellaisia ei ole. Ilmeisemmin Jevgeni ja Jukka ovat Sokrateen ja Faidroksen kesähelteen unelmien tavoin nähneet jonkun näyn asian johdosta, kun päättivät kirjoittaa jopa monikossa jutun ”Kremlin kiihottamista” henkilöistä Suomessa. Typerykset uskovat toki melkein mitä tahansa ja sellaisia typeryksiä on hirvittävän paljon Suomessa, mutta uskottavampaa olisi, jos eivät antaisi itseään kesähelteen unelmien vietäväksi idyllisessä kanssakäymisessään, vaan tarjoaisivat todellista faktaa väitteidensä hyväksi. Kyse on todellakin vanhan miehen ja nuorukaisen kuumasta kosketuksesta ideologisiin fantasioihin, ei mistään muusta. Itse en ainakaan tiedä ketään, joka toimisi Suomessa ”Kremlin kiihottamana”.
Ilmeisemmin vanhus ja nuorukainen vain spekuloivat tulevaisuuden vaihtoehdoilla niin kuin Sokrates ja Faidros tekivät Ateenan muurien ulkopuolella. Ehkä he eivät puhu mistään olemassa olevasta todellisuudesta, vaan ainoastaan kauhukuvistaan, joita he rakensivat yhdessä. On toki muistutettava, että kunniakkaiden Sokrateen ja Faidroksen nimien liittäminen suhteellisen tuntemattomiin Jukkaan ja Jevgeniin on tarpeetonta arvon antamista Suomen kuvalehden yksittäiselle puheenvuorolle.
Jevgeni ja Jukka kertovat Kremlin kiihottamista ”syrjäytyneistä”, jotka toimisivat röyhkeästi Suomessa. Ymmärrän valitettavan vakavasti, ettei ihmisvihaajan palveluksessa toimiva despootti rakasta syrjäytyneitä, joita Jevgeni ja Jukka tahtovat idylliseltä niityltään käsin halveksia. Eikö syrjäytyneillä ole protestin oikeutta? Eikö syrjäytyneillä ole oikeutta vaatia täyttä ihmisyyttä? EI OLE, ihmisvihaajat vastaavat. OLKAA VAITI! Me tarvitsemme vain nöyrää alistumista, ei kai ihmisarvosta pidä puhua syrjäytyneiden provosoimiseksi.
Jevgeni ja Jukka eivät nimeä, missä nämä syrjäytyneet ovat. Suomen antifasistisen komitea aktivistit ovat suhteellisen tavanomaisesti ja hyvin koulunsa käyneitä ihmisiä. Jevgeni ja Jukka pelkäävät, että Mannerheimin ja Rytin patsaat joutuisivat kananmunilla heittelyn kohteiksi antifasistien rakentaessa kuvattua peliä. Kananmunista en ole itse kuullutkaan. Luulen, että lintujen luonnollisesti tuottama paska riittää inhimillistämään Mannerheimin ja Rytin patsaat. Siihen ei tarvita antifasisteja, vaan itse Luoja antaa lintujen laskea jätöksensä sopiviin paikkoihin. Länsimainen demokratia ei kaiketi tarkoita sitä, että kaikkien suomalaisten pitäisi palvoa sotasyyllistä Rytiä ja vuoden 1918 kansanmurhan pääarkkitehtiä Mannerheimia? Ei kai demokratia tarkoita sitä, että nuo tyypit korotetaan - käytän nyt lempisanaani - perverssillä tavalla kulttikohteiksi Suomessa?
Jevgeni ja Jukka kääntävät käsitteet ylösalaisin, mikä sopii toki kääntäjä Malliselle hyvin ammattinsa puolestakin: nyt venäläisyyttä ja ihmisyyttä alentavasta despotismista tulee muka ”demokraattista Eurooppaa”, jota vastassa olisi ”stalinismi”, joka yllyttää venäläisväkeä ihmisarvonsa puolesta taisteluun Kremlistä käsin. Uhkakuvissa seikkailee jopa Kremlistä johdettu venäläisarmeija EU:n sisällä! Tässä on todella käsitteet tahallisesti sekoitettu oman aikamme pelkomyyttien avulla. Venäjän Kremlissä – tarkoitan nyt laajemmin Venäjän hallitusta ja Venäjän yhtenäisyyden puoluetta – on selväsanaisesti sanouduttu irti Stalinin palvonnasta. Gruusialainen Stalin ei ole todellakaan Kremlin suosiossa. Totuus ei suinkaan kiinnosta Jevgeniä ja Jukkaa, vaan pelko- ja vihakuvien virittäminen Suomen antifasisteja vastaan sekä vielä voimakkaammin Venäjää ja venäläisyytensä ylpeästi tunnustavia venäläisiä vastaan. Jukka tietää varsin hyvin, että Stalin on sellainen mystinen sana, jonka avulla voidaan aina pelotella ihmisiä ikään kuin Stalin eläisi yhä edelleen sekä uhkaisi Suomea ja pikkuriikkistä Viroa. Ymmärtääkseni Stalin oli kuollut jo silloin 1970-luvulla, kun Mallinen valmisteli itseään runomestariksi Moskovassa.
Vanhan miehen ja poikasen pitäisi jo herätä kesähelteen paisteesta idylliseltä joen rannalta, jottei auringonpistos pistä päätä yhä pahemmin sekaisin. Se on silkka hallusinaatio, että Stalin elää. Stalin on kuollut!
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
torstai, 22. huhtikuuta 2010
keskiviikko, 21. huhtikuuta 2010
Miksi Tarja Halonen salaa tapaamisensa Astahovin kanssa?
Tarja Halonen haluaa salata suomalaisilta sen, että hän tapasi maaliskuussa Pavel Astahovin Helsingissä. Astahov on Venäjän presidentin lapsiasiainvaltuutettu. Tapaamisen aiheena olivat Venäjän kansalaisiin Suomessa kohdistuvat järjestelmälliset oikeuksien loukkaukset, minkä vuoksi Astahov on ehdottanut ryhtymistä "erityistoimenpiteisiin" Venäjän kansalaisten suojelemiseksi Suomessa.
Jostakin syystä Halonen käyttäytyy nyt aivan kuin koko Astahovia ei olisi olemassakaan. Halosen käyttäytymisellä on syynsä: Suomen valtiojohdon sekaantuminen Anton Salosen kaappaukseen ja salakuljetukseen Venäjältä Suomeen.
Venäjän valtakunnansyyttäjän syyteasiakirjojen mukaan alaikäinen Venäjän kansalainen Anton Salonen siepattiin Rimma-äitinsä sylistä 12.04.2009 kello 8.15 kotioveltaan Balahnan kaupungissa Venäjällä, piilotettiin kolmeksi viikoksi Suomen Pietarin konsulaattiin ja salakuljetettiin konsuli Simo Pietiläisen kuljettaman Audi A6-merkkisen diplomaattiauton 069-D131-78 takakontissa Venäjän ja Suomen rajan ylitse 08.05.2009 kello 20.23. Pääministeri Matti Vanhaselle ilmoitettiin onnistuneesta salakuljetuksesta heti. Pietiläinen jätti lapsen Haminaan ja palasi Venäjälle kello 22.
Konsuli Simo Pietiläinen poistui viimeisen kerran Venäjältä 10.05.2009 kello 13.22. Enää hänellä ei ole Venäjälle asiaa, sillä Venäjä on julistanut hänet persona non grataksi eli ei-toivotuksi henkilöksi "Venäjän lakien ja Wienin diplomaatti- ja konsulisuhteita koskevan sopimuksen röyhkeästä rikkomisesta viemällä laittomasti Venäjältä Suomeen Suomen kansalaisen P. Salosen ja hänen lapsensa A. Salosen, jolla on myös Venäjän kansalaisuus" (Venäjän ulkoministeriön tiedote 913-08-06-2009).
Pietiläisen syyllistäminen on kuitenkin vähän kohtuutonta, jos ottaa huomioon, että koko Suomen valtiojohto oli juonessa mukana.
Venäjä piti tapausta törkeänä provokaationa ja röyhkeänä kansainvälisen oikeuden rikkomuksena. Ulkoministeri Lavrov soitti Aleksander Stubbille 14.05.2009 ja Venäjän ulkoministeriö jakoi puhelusta tiedotteen, jonka mukaan Stubbille ilmoitettiin, että "lapsen vieminen vastoinen hänen äitinsä, joka on Venäjän kansalainen, tahtoa, on Venäjän lainsäädännön törkeä rikkomus, josta seuraa rikosoikeudellinen vastuu". Lisäksi tiedotteessa todettiin, että "laittomaan toimintaan on ollut osallisena Suomen Pietarin konsulaatti". Venäjän ulkoministeriö tiivisti: "Kaikki se on räikeä rikkomus vastoin diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta, joka vaatii diplomaattisten edustustojen henkilökunnan jäseniltä vastaanottajavaltion lakien ehdotonta noudattamista."
Kun Venäjän ulkoministeriön kuvausryhmä halusi haastatella minua Suomen ja Venäjän 200-vuotisia suhteita käsittelevään dokumenttielokuvaansa, he halusivat kysellä juuri Anton Salosesta. Hän on siis merkkitapaus maidemme suhteiden 200-vuotisessa historiassa, ilmeisesti eräänlainen jatke Mainilan laukausten, Bobrikovin murhan yms. törkeiden provokaatioiden pitkässä ketjussa.
Maailmanhistoria tuskin tuntee yhtä suurta julkeutta ja röyhkeyttä kuin Suomen valtiojohdon lausunnot Anton Salosen sieppauksen ja salakuljetuksen jälkeen. Syyllinen oli kuulemma Venäjä, joka ei liittynyt Haagin sopimukseen! Stubbin mielestä asiassa toimittiin inhimillisesti oikein ja Suomen lakien mukaan (vale), uhkasipa Pietarin pääkonsulimme Olli Perheentupa peräti haastaa Venäjän oikeuteen.
Vähän myöhemmin Putin huomautti tavatessaan Halosen, että Venäjän tuskin kannattaa liittyä Haagin sopimukseen, jos Suomi ei osaa noudattaa edes Wienin sopimusta. Sitä paitsi totta kai Suomi on rikkonut myös omaa konsulilakiaan, sillä mikään ei oikeuta salakuljettamaan alaikäisiä ulkomaan kansalaisia takakontissa saati säilyttämään heitä viikkokausia konsulaatin tiloissa.
Mitä Haagin sopimukseen tulee, niin Venäjä on allekirjoittanut sen, muttei ratifioinut. Ja vaikka Venäjä liittyisikin Haagin sopimukseen, Suomen ja Venäjän pitäisi kuitenkin sopia pelisäännöistä kahdenvälisesti. Joka tapauksessa suomalaisten vaatimukset "pelisäännöistä" ovat outoja, kun rikomme törkeästi kansainvälisiä sopimuksia, vieraan maan lakeja ja vielä omiakin lakejamme.
Jälkien peittelemiseksi Suomessa järjestettiin tökerö näytösoikeudenkäynti Antonin äitiä Rimma Salosta vastaan ja varmuuden vuoksi valtiojohtomme edelleen kiistää Anton Salosen Venäjän kansalaisuuden. Venäjän lähetystö joutui jopa myöntämään Antonille uuden Venäjän passin todisteeksi siitä, että Anton Salonen on ollut syntymästään saakka Venäjän kansalainen.
Sosiaaliviranomaiset kieltävät edelleen Anton Salosta puhumasta äitinsä Rimma Salosen kanssa molempien ainoaa yhteistä kieltä venäjää. Anton Salonen on nyt ollut runsaat vuoden päivät puhumatta äidinkieltään, jonka hän ilmeisesti on jo osittain unohtanut.
Alaikäisen Venäjän kansalaisen erottamista venäläisestä äidistään ja venäjän kielen käytön kieltämistä heidän välillään ei voi pitää muuna kuin törkeänä puuttumisena Venäjän sisäisiin asioihin. Näin tehtiin ja tehdään Anton Salosen tapauksessa, näin tehtiin Turussa Robert Rantalan tapauksessa.
Turussa vanhemmiltaan kiireellisesti sijoitetun Venäjän kansalaisen Robert Rantalan asiassa Suomi rikkoi törkeästi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta jättämällä selvässä tapauksessa lapsen oman mielipiteen huomioimatta. Robertiakin kiellettiin puhumasta venäläisen äitinsä kanssa äidinkieltään venäjää. Samassa yhteydessä julkisuuteen tuli suuri joukko vastaavia alaikäisiin Venäjän kansalaisiin Suomessa kohdistuneita oikeuksien loukkauksia. Monessa tapauksessa venäläiseltä äidiltä oli viety lapset lastenkotiin epämääräisissä olosuhteissa ilman oikeuden päätöstä.
Tähän liittyen Astahov vieraili Suomessa ja tapasi myös Halosen. Asiassa ehdotettiin kahdenvälistä sopimusta lapsen oikeuksista, minkä ministeri Risikko tökerösti torjui. Suomen mediat aloittivat pienellä viiveellä aggressiivisen russofobisen kampanjan, jossa Astahov leimattiin Suomen asioihin puuttuneeksi KGB-mieheksi.
Nyt Suomen mediat ja myös päivystävät dosentit tuntuvat heräilevän uudelleen. On yritetty analysoida tapahtunutta, huonolla menestyksellä. Tosiasioista ei haluta välittää, kuten ei Suomessa yleensäkään.
JOHAN BÄCKMAN
tiistai, 20. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)