Инга Рантала встретилась с сыном Робертом в приюте в Турку сегодня в 14.00-16.00 финскому времени

Русские дети стали в Финляндии политическими заключенными

Как показывают исследования Антифашистского комитета Финляндии, в последнее время русские матери и их дети становятся в Финляндии объектами систематического притеснения: детей забирают у матерей без решения суда, матерей безосновательно обвиняют в преступлениях, в результате чего страдают и распадаются мирные семьи. Происходящее является отражением патологической русофобии и садизма, а также может быть квалифицировано как организованное политическое преследование. Финны стремятся вытравить в детях малейшую причастность к русскому началу: им запрещается разговаривать на русском языке, их отгораживают от русской культуры и православия, им чинятся всяческие препятствия при выезде в Россию, которая, по сути, является их второй родиной. Фактически, эти дети превратились в политических заключенных, самых молодых, какие когда-либо существовали в истории.

Дело Марии Линд (Финляндия, Хельсинки). 22 апреля 2009 года в Хельсинки семилетний россиянин Рома Линд и его годовалая сестренка Эрика были увезены финской полицией и представителями социальной службы Финляндии из дома своих родителей, Марии и Евгения Линдов. Основанием таких действий послужила сказанная мальчиком в школе фраза о том, что папа его «шлепнул». По словам родителей, мальчик часто ревновал их к младшей сестре и злился из-за уделяемого ей внимания. Рома был помещен в детский дом и пробыл там восемь месяцев. На полицейских допросах Рома отрицал факт какого-либо насилия над ним со стороны отца. Тем не менее, за уголовное преступление Евгений Линд был приговорен к выплате штрафа в размере одной тысячи евро. Усилия социальных служб разрушили семью: угрожая в случае неповиновения отобрать детей навсегда, они добились выселения Евгения. Рома и Эрика были возвращены матери, однако социальные работники по-прежнему не оставляют Марию Линд в покое, регулярно обвиняя ее в излишней темпераментности и предлагая матери отказаться от своих детей.

Шокирующие кадры видеосъемки финской полиции: семилетний россиянин Рома, сын Марии Линд, должен свидетельствовать один против собственных родителей на допросе у полиции г. Хельсинки для того чтобы лишить у собственных родителей родительских прав:

Шокирующие кадры из финского детского дома: маленькая россиянка Эрика

Линд страдает без матери; полицейские забрали ее прямо от матери без всяких обективных причин и без решения суда:

Дело Риммы Салонен (Финляндия, Тампере). 12 апреля 2009 года в России пятилетний россиянин Антон Салонен был похищен у своей матери Риммы Салонен. В течение трех недель мальчика скрывали в санкт-петербургском консульстве Финляндии, а затем 8 мая 2009 года финский дипломат Симо Пиетиляйнен предпринял попытку перевезти ребенка в Финляндию, спрятав его в багажнике дипломатического автомобиля. Случившееся является дерзким преступлением и вопиющим, беспрецедентным нарушением международных соглашений. Однако министр иностранных дел Финляндии Александер Штубб сразу же после огласки происшедшего публично заявил, что похищение и контрабандный вывез ребенка были произведены «гуманно, законно и правильно». Чтобы обосновать свое заявление, министр Штубб назвал мать мальчика «преступницей», хотя в то время против Риммы Салонен не было выдвинуто ни одного обвинения, не говоря уже о том, что она не была осуждена никаким судом. Комментарий министра стал зеленым сигналом для начала гонений против русских матерей и их детей. Травля распространилась по Финляндии подобно эпидемии: детей отбирают, а матерей объявляют преступницами. Первой «преступницей» стала Римма Салонен, быстро приговоренная финскими властями за похищение собственного сына Антона к тюремному заключению и выплате ему же двадцати тысяч евро в качестве компенсации за «нравственные страдания», нанесенные ему поездкой в Россию и жизнью на родине, которая, по мнению финских властей, для ребенка хуже, чем преисподняя. Антон Салонен родился после развода родителей и с самого рождения проживал со своей матерью Риммой. Финские власти категорически отказываются признавать российское гражданство мальчика и запрещают ему разговаривать с матерью на родном русском языке. Матери разрешено видеть сына два раза в месяц по два часа под наблюдением финских чиновников, поскольку она считается особо опасной преступницей. Россия неоднократно выражала Финляндии свои протесты по данному делу.

Дело Эмилии Мещеряковой (Финляндия, Хельсинки). 30 октября 2009 года в Хельсинки финская полиция забрала из школы одиннадцатилетнего россиянина Артема, после чего мальчик был помещен в детский дом без решения суда. Артем принес в школу небольшой пластиковый сувенир из Испании, по виду похожий на ножик, - это и явилось обоснованием действий полиции. По словам Эмилии, над Артемом уже долгое время издевались в школе, обзывая его мать русской проституткой. Артем неоднократно при всех в школе называл себя российским патриотом, говорил о своей любви к России, о своем желании жить в России, а также рассказывал о том, что «Ленин освободил Финляндию». Учитель Артема, открытый русофоб, возненавидел ребенка, в глаза обзывая его дебилом, и использовал любую возможность, чтобы испортить жизнь ему и его семье. Испанский сувенир стал удобным поводом, на основании которого учитель обвинил мальчика: пластиковая игрушка превратилась в холодное оружие, представляющее угрозу для окружающих. Через тридцать дней Артема выпустили из детского дома, однако учитель постарался, чтобы он не получил разрешения на учебу в школе. Артем был вынужден уехать в Россию, несмотря на то, что прожил в Финляндии всю свою жизнь. Сейчас Артем живет со своим отцом в Петрозаводске и хорошо учится в русской школе. Его мать Эмилия осталась в Хельсинки. Семейная жизнь Эмилии разбита.

Сын Эмилии Мещеряковой Артем - русский патриот:

Мария Линд и Эмилия Мещерякова - русские женщины, у которых финские власти забрали дети:

Дело Инги Рантала (Финляндия, Турку). 4 февраля 2010 года семилетний россиянин Роберт Рантала был увезен из своего дома в сиротский приют на основании заявления его учительницы о том, что мать мальчика, россиянка Инга Рантала, «планирует» увезти сына в Россию. Вдобавок учительница доложила о том, что мать «шлепнула» ребенка. До недавнего времени Инга Рантала жила в Турку счастливой семейной жизнью с мужем Вели-Пеккой и сыном Робертом. Сейчас против нее возбуждено уголовное дело о «применении насилия». Любой контакт с сыном для нее запрещен. Роберта допрашивают в полиции. Финские газеты клеймят Ингу как истязательницу и преступницу. Роберту полностью запретили разговаривать на русском языке, он лишен возможности ходить в школу, ему не разрешают даже играть в хоккей. Только финский отец получил разрешение видеться с сыном под присмотром чиновников социальной службы. Генеральный консул России встречался с Робертом в приюте, однако даже дипломату высшего ранга было запрещено говорить с мальчиком по-русски. Роберт уже многим сказал о том, что хочет домой и боится взрослых, которые здесь его обижают. Однако социальная служба утверждает, что Инга – преступница, поэтому ее дело необходимо довести до конца: осудить Ингу за применение насилия и на этом основании отобрать у нее ребенка навсегда.

По данным Антифашистского комитета Финляндии, случаи, когда русские матери становились жертвами антироссийских политических притеснений, происходили еще до истории Риммы Салонен. Так, в данный момент мы разбираем обстоятельства еще нескольких подобных происшествий. Дело одного из них касается русской матери, у которой отобрали и увезли в детский дом четверых детей. Помимо стандартных обвинений в том, что «мать шлепнула ребенка», детей удерживают в детском доме на основании того, что православный пост представляет собой угрозу для их здоровья. В другом расследуемом нами случае матери удалось вызволить свою дочь и через Германию переправиться с ней в Россию. Никто не забыт, ничто не забыто.

Pariisin Venäjä-kulttuurikeskuksen vetoomus

Pariisin Venäjä-kulttuurikeskuksen vetoomus

Vetoomus.

Euroopan unionin on aina huolehdittava ennen kaikkea ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja demokratiasta. Ja kaikille Euroopan kansalaisille ihmisoikeuksien kunnioittamisen pitäisi olla liikkeellepaneva tekijä, jotta tuetaan niitä, jotka ovat joutuneet vihan ja syrjinnän uhreiksi. Tätä syrjintää on tapahtunut suomalaiselle luterilaisen kirkon pastorille Juha Molarille, jota kirkollinen tuomioistuin syyttää. Syyteakti on ainoa ”todiste” eikä ole muita todisteita häntä vastaan. Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies syyttää pastori Juha Molaria ”sympatiasta” Venäjää ja ortodoksista kirkkoa kohtaan, ja sympatiasta niiden uhrien hyväksi, jotka kärsivät vuonna 1992 perustetun ProKarelian organisaation petollisuudesta.

Demokraattien on vedottava kaikkiin valtioihin, jotta nämä voisivat suojella tätä pastoria ja muistuttaa luterilaista kirkkoa, että termi ”sympatia” tarkoittaa ”myötätuntoa”. Ja tässä se tarkoittaa: pastori kärsii yhdessä niiden uhrien kanssa, joiden vuoksi häntä tuomitaan. Tutkinta-asiamies ei syytä häntä pastoraalisten palvelujen vastaisesta toiminnasta, vaan ainoastaan sen vuoksi, että hän on noudattanut Jeesuksen opetusta!

Pastori Juha Molari on nationalistiryhmän – fasistien perillisten – uhri. Nationalistiryhmän lopullisena tavoitteena on tarkistaa Suomen ja Venäjän välisiä rajoja, ja nämä haluavat ottaa sen Karjala-osan, joka siirtyi Neuvostoliiton osaksi (Euroopassa lähes unohdetun) talvisodan alkaessa 1939. Surullisesti rakennetaan sitä tosiasiaa, että 2000-luvun natsi-ideologia saa uusia työntekijöitä, kun samanaikaisesti yritämme rakentaa yhteyttä, ”rauhan ja suvaitsevaisuuden kotia”, jonka nimi on Eurooppa.

Kiitos pastori Juha Molari teidän rohkeudestanne. Niin kuin Kristus, te olette niiden puolella, jotka kärsivät. Niin kuin Kristus, te olette niiden puolella, joita Kristus rakastaa ja sillä tavalla Hän suojelee heitä. Niin kuin Kristus, te seisotte tuomareiden – fariseusten – edessä.

Olkaamme varmoja tuestamme tässä oikeusprosessissa, joka on tullut sinun osaksesi.

Jean-Pierre ARRIGNON professori Université d'Artois
Irène COMMEAU presidentti Venäjän kulttuurikeskus Pariisissa, Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR

X X X X

Muista: Suurten säveltäjien helmiä - konsertti lauantaina 27.2. klo 16

Kotisivut: Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/

Духовный капитул (Эспоо, Финляндия) приступил к рассмотрению уже четвёртого обвинения против настоятеля, доктора теологических наук, Юхи Молари

Духовный капитул (Эспоо, Финляндия) приступил к рассмотрению уже четвёртого обвинения против настоятеля, доктора теологических наук, Юхи Молари.

24-го февраля Молари получил письмо из Духовного капитула о том, что против него выдвинуто обвинение в том, что он ”виновен шпионском подслушивании с помощью видеокамеры”.


Напомним, что 12.01.2010 в Эспоо проходило слушание дела Молари, после он опубликовал свои ответы (http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g.) на этом заседании после того, как духовный капитул на пресс-релизе сообщил медиа оскорбительную ложь о настоятеле. Поэтому священник и опубликовал свои ответы, без слов обвинителей и суда. Согласно финским законам подслушивание является преступлением и полагается наказание – тюремное заключение сроком на год. Но Молари не подслушивал, он записал только свои собственные слова.

12.01.2010 в Эспоо




Это уже четвёртое обвинение и причина, по которой Молари хотят уволить с работы. Первыми тремя попытками были: обвинение священника в поддержке Риммы Салонен, критике деятельности реваншитской организащии Про-Карелия и отдельных её членов (Веикко Сакси; Кари Силвенноинен). А также положительно настроен по отношению к России. При расследовании предудущих дел, Бак обратил особое внимание на то, что настоятель слишком много говорит о России и привёл пример 4 года назад Юха Молари в своей проповеди упомянул писателя Достоевского, которого по мнению Бака никто в Финлндии не знает.

Расследованием этого дела займётся тот же самый юрист, Юрма Бак, который вёл предыдущие дела Молари и, который является членом организации ”Потеряный Валаам”

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Irène COMMEAU, (Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR) и
Jean-Pierre ARRIGNON, professeur université d’Artois:

"Спасибо Пастор Юха Молари за Вашу смелость. Как и Христос, Вы - на стороне тех, кто страдает, как и Христос, Вы - на стороне тех, для которых Любовь Христа - это защита и, как Христос, Вы стоите перед судьями - фарисеями.Будьте уверены в нашей поддержке в этом испытании, которое выпало на Вашу долю".
Jean-Pierre ARRIGNON (professeur université d’Artois) & Irène COMMEAU (Présidente du CLCR)


Juha Molari - Юха Молари: http://personal.inet.fi/business/molari/index.htm

Lehdistötiedote 24.2.2010: Espoon tuomiokapituli on aloittanut taas uuden tutkinnan kirkkoherra Juha Molaria vastaan, nyt salakuuntelusta!

Espoon tuomiokapituli on päätöksellään 4.2.2010 (kirjenro 45/2010; asianro 2009-00205) aloittanut uuden tutkimuksen - järjestyksessään jo neljännen (!) - vanhojen (Veikko Saksi, Kari Silvennoinen, Rimma Salonen -tapaus) lisäksi Pohjan kirkkoherra Juha Molaria vastaan. Nyt tuomiokapituli katsoo tutkintakynnyksen ylittyneen mahdolliselle lain vastaiselle salakuuntelulle tai –katselulle tai muuhun laittomuuteen tai sopimattomuuteen, kun kirkkoherra nauhoitti ja julkaisi tuomiokapituliin antamansa 12.1.2010 vastaukset Internetissä: http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g. Molari on saanut tuomiokapitulin päätöksen kirjeitse 24.2.2010. Luultavasti pian leviää julkinen keskustelu, jonka mukaan pastori Molari on siis epäiltynä "salakatselusta" ja "salakuuntelusta", kun kukaan ei välitä kysyä tuomiokapitulin aloittaman tutkinnan jälkeen, että olen nauhoittanut ja julkaissut omaa puhettani!

Tässä tuomiokapitulin uusi aloite tutkinnasta Juha Molaria vastaan:

Kirkkoherra Juha Molari oli 12.1.2010 Espoon tuomiokapitulin kuulusteltavana. Tällöin suomalaisia, venäläisiä ja virolaisia mielenosoittajia protestoi tuomiokapitulin edustalla tuomiokapitulin syrjiviä toimenpiteitä vastaan.



Tutkinta-asiamies Jorma Backin raporteissa viitattiin Molarin Dostojevski-saarnaan, Rimma ja Anton Salosen tapaukseen, Venäjä-mielisyyteen ja Venäjällä matkusteluun, Suomen ulkopolitiikasta ”poikkeaviin” näkemyksiin. Poliittisia sitaatteja tuomiokapitulin menettelystä on tuotu yksilöidysti esille monessa yhteydessä, mm. tässä sitaattikokoelmassa: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/tuomiokapitulissa-on-kai-stressi.html. Myös tuomiokapitulin esittämät julkiset väitteet seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran keskinäisestä vihamielisyydestä ja "luottamuksen puutteesta" ovat sittemmin osoittautuneet monellakin tapaa pikemmin tuomiokapitulin omaksi luomukseksi kuin todellisuuden kuvaukseksi: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/ruotsinkieliset-toimittajat.html. Virheet on korjattu lehdistössä yksi toisensa jälkeen: esim. http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/kiitos-virheiden-korjauksista.html

Tuomiokapitulin julkisessa lehdistötiedotteessa esitettiin kuitenkin, etteivät poliittiset seikat olisi muka tuomiokapitulin tuomion taustalla, vaan ainoastaan Molarin värikäs ja sopimaton kielenkäyttö. Tuomiokapituli laittoi asiasta myös venäjänkielisen lehdistötiedotteen Suomen ulkoministeriön virallisen sivuston kautta. Niissä lehdistötiedotteissa esitetään erheellisesti, että Molari provosoisi vihaa. Molarin lauseita oli tuomiokapitulin tiedotteessa muokattu, irrotettu vuorovaikutustilanteesta ja kirjallisesta lajista, kun kapituli esitti ”todistusaineiston” kirkkoherran sopimattomuudesta. Ulkoministeriö poisti kuitenkin venäjänkielisen lehdistötiedotteen Suomen virallisilta venäjänkielisiltä sivuilta ilmeisesti viranomaismenettelyn seurauksena. Samanaikaisesti kun tuomiokapitulin venäjänkielinen lehdistötiedote poistui Suomen ulkoministeriön sivuilta, tuomiokapituli päätti yrittää saattaa kirkkoherra Molari tutkittavaksi taas uudella tavalla – ehkäpä jopa tuomittavaksi - sillä perusteella, että hän on julkaissut omat vastauksensa Internetissä. Tuomiokapituli käyttää tutkintapyynnössään nimenomaisesti käsitteitä ”syyllistynyt” ja ”laittomuus”.

Suomen rikoslain (RL 24: 5 §) mukaan salakuuntelu tarkoittaa oikeudetonta teknillisellä laitteella kuuntelua tai tallentamista keskustelusta, puheesta tai yksityiselämästä aiheutuneesta äänestä, jota ei ole kuitenkaan tarkoitettu nauhoittajan tietoon, ja joka nauhoitus tapahtuu kotirauhan suojassa. Myöskään muualla ei ole sallittua nauhoittaa salaa puhetta, jos tämä puhe ei ole tarkoitettu hänen tai muunkaan ulkopuolisen tietoon.

Hallituksen esitys (HE 162/2003) Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta määrittää rikoslain 24 luvun 5 §:n mukaisen salakuunteluun tuomittavan henkilön sillä perusteella, että tämä henkilö ”kuuntelee tai tallentaa kotirauhan suojaamassa paikassa puhetta tai yksityiselämän tapahtumasta aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa, taikka kuuntelee tai tallentaa muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan. Enimmäisrangaistus on vuosi vankeutta. Säännöstä sovelletaan myös työpaikoilla”.

Toistasataa venäläistä ja ulkomaalaista tiedotusvälinettä ja instituutiota (sanomalehteä, radiokanavaa, televisiokanavaa, virallista instituutiota ym. http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html) on seurannut tarkkaavaisesti kirkkoherra Juha Molaria vastaan tehdyn ProKarelian kantelun käsittelyä Espoon tuomiokapitulissa, esim. Русофобия по-фински: от «дела Салонен» к «делу Молари».


Katso myös, miten kauniisti Irène COMMEAU, Venäjän kielen ja kulttuurin keskuksen (Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR) presidentti sekä mm. monessa muussakin ansiokkaasti toiminut (mm. Rosbusiness Consultingin (RBC) kansainvälisenä johtajana), ja Jean-Pierre ARRIGNON, tunnettu professori, lausuvat tapauksestani: "Спасибо Пастор Юха Молари за Вашу смелость. Как и Христос, Вы - на стороне тех, кто страдает, как и Христос, Вы - на стороне тех, для которых Любовь Христа - это защита и, как Христос, Вы стоите перед судьями - фарисеями.Будьте уверены в нашей поддержке в этом испытании, которое выпало на Вашу долю.
Jean-Pierre ARRIGNON professeur université d’Artois
Irène COMMEAU Présidente du CLCR"

Arrignonin ja Commeaun koko juttu tässä:
Jean-Pierre ARRIGNON (professeur université d’Artois) & Irène COMMEAU (Présidente du CLCR)

Kirkkoherra Juha Molarin käsityksen mukaan Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon samaistuminen Karjalan palauttamista ajavan ProKarelian intresseihin voi vaurioittaa valitettavasti myös Venäjällä toimivan luterilaisen kirkon hyvin arvokasta työtä, koska suomalaisten lähetystyöntekijöiden ja järjestöjen toiminnan mahdollinen nationalistisuus ja separatistisuus herättävät viranomaisten epäluuloja. Siksi luterilaisen kirkon olisi selkeintä sanoutua irti Karjalan palauttajista ja saattaa työrauha myös Jumalan valtakunnan työlle itärajan molemmille puolille luterilaiseen kirkkoon.

Juha Molari jatkaa edelleen normaalisti kirkkoherran viranhoitoa ja toivottaa tervetulleeksi runsaslukuista väkeä lauantain 27.2.2010 klo 16 konserttiin Pohjan Pyhän Marian kirkkoon Yhteisvastuukeräyksen hyväksi: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/lauantain-konsertti-haitin-ja-koyhien.html

Kotisivut: Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

Lisätietoja: Juha Molari GSM +358 44 322 2661

Римме Салонен запрещают говорить с сыном по-русски

Римма Салонен рассказывает о том, как финские власти запрещают ей говорить по-русски с сыном Антоном. Сейчас Римма имеет право встретиться с сыном всего лишь 2 раза в месяц (по 2 часа) в приюте. Антон живет у оца, который похител его от матери в России и тайно вывозил его в Финляндию в багажнике финской дипмашины.

Rimma Salonen kertoo, miten sosiaaliviranomaiset kieltävät häntä puhumasta äidinkieltään Anton-poikansa kanssa. Äidillä ja lapsella ei ole muuta yhteistä kieltä kuin venäjä. Anton syntyi vanhempiensa avioeron jälkeen ja asui äitinsä luona aina siihen saakka, kun hänet siepattiin äidiltään Venäjällä ja salakuljetettiin suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Nyt Rimma saa nähdä Antonia vain kaksi kertaa kuukaudessa kaksi tuntia kerrallaan valvotusti. Venäjän kielen käyttö on tapaamisissa ehdottomasti kielletty.

Robert Rantala otettiin pois vanhemmilta, syynä epäily Venäjälle matkustamisesta

Turun sosiaalitoimi on kieltänyt Venäjän kansalaiselta Robert Rantalalta (ylh.) sekä jääkiekon että koulunkäynnin. Äiti ei saa olla Robertiin missään yhteydessä, isä vain valvotusti. Syynä on sosiaaliviranomaisten epäily siitä, että äidillä olisi "suunnitelma" viedä lapsi Venäjälle. Lapsen vanhemmat ovat avioliitossa ja asuvat hyvissä olosuhteissa Turun Varissuolla.

Robert Rantalan laittoman kiireellisen sijoittamisen syyksi on tänään varmistunut epäily siitä, että hänen äidillään olisi "suunnitelma" lapsen viemiseksi Venäjälle. Turun sosialitoimi syyttää lapsen äitiä Inga Rantalaa myös poikansa pahoinpitelystä. 7-vuotiasta poikaa on mm. kuulusteltu poliisissa, mutta mitään selvää näyttöä pahoinpitelylle ei ole. Nyt lasta kuulustelee psykologi ja vanhempien mukaan lapselle on ehdotettu myös lääkehoitoa. Vanhempien yhteydenpitoa lapseen rajoitetaan siten, että äiti ei saa olla ollenkaan yhteydessä lapseen ja isä saa tavata lasta valvotusti. Robertia on myös kielletty puhumasta sukulaistensa kanssa äidinkieltään venäjää. Robert ei saa käydä koulussa eikä harrastaa jääkiekkoa, sillä sosiaalitoimen mielestä on olemassa uhka siitä, että vanhemmat tapaisivat tässä yhteydessä lapsen. Robert on masentunut ja kaipaa vanhempiensa luokse. Sosiaalityöntekijät ovat palaverissa tarjonneet vanhemmille lääkitystä ja puhuneet sen antamisesta myös Robertille. Kiireellistä sijoitusta jatketaan toistaiseksi väitettyä pahoinpitelyä koskevan esitutkinnan ajan, vaikkei poliisi ole edes vaivautunut kuulustelemaan lapsen isää väitetystä äidin tekemistä pahoinpitelystä. Inga-äidin mukaan häntäkin kuulusteltiin poliisissa noin 30 minuutin ajan lähinnä vain väitetystä "suunnitelmasta" matkustaa Venäjälle. Vanhemmat ihmettelevät asiaa, koska heillä on vanhempina oikeus matkustaa yhteisen lapsensa kanssa esimerkiksi juuri Venäjälle taikka mihin tahansa muualle. Inga Rantala katsookin, että hänen Robert-poikansa on nyt valtion omaisuutta. Inga kutsuu sosiaaliviranomaisten menetelmiä "fasistisiksi" ja pitää hänelle nyt määrättyä vähintään 90 päivän eroa pojastaan "90 päivän Leningradin piiritykseksi". Näyttää siis siltä, että lapsi on erotettu vanhemmistaan pysyvästi, sillä se lienee ainoa keino estää lapsen matkustaminen Venäjälle. Katso videot tänään Turun Varissuolla kuvatuista Robertin Inga-äidin ja Veli-Pekka-isän haastatteluista:

Robert Rantalan tapaus

Robert Rantalan tapaus on tänään aiheuttanut Venäjän medioissa suuren skandaalin. 7-vuotias Suomen ja Venäjän kansalainen Robert Rantala sijoitettiin kiireellisesti eli otettiin pois vanhemmilta ilman oikeuden päätöstä viime vuoden puolella Turussa, ja kiireellistä sijoitusta on jatkettu aina toukokuulle saakka. Robertin avioliitossa elävät vanhemmat, Venäjän kansalainen Inga Rantala ja hänen suomalainen miehensä Veli-Pekka Rantala eivät voi ymmärtää perusteita kiireeelliselle sijoitukselle. Eilen pidetyssä palaverissa sosiaalityöntekijät ilmoittivat kiireellisen sijoituksen jatkamisen perusteeksi pelon siitä, että äiti vie lapsen Venäjälle. Sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsi on syntynyt ja asunut Suomessa, joten hänen pitäisi myös jäädä tänne. Yksi kiireellisen sijoituksen syistä oli Robertin koulun pihalla käymä keskustelu, jossa hän kertoi aikeistaan lähteä äitinsä kanssa Venäjälle. Sosiaalityöntekijät syyttävät lapsen äitiä myös pahoinpitelystä, sillä lapsen selästä oli kuulemma löytynyt pieni mustelma. Sekä lasta että äitiä on kuulusteltu poliisissa koskien heidän aikeitaan muuttaa Venäjälle. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole konfliktista vanhempien välillä, sillä halukkuutta Venäjälle muuttamiseen on nyt myös isällä. Yhdessä avioliitossa asuvat vanhemmat ovat järkyttyneitä omasta ja lapsensa kohtelusta. Robertin isä on Venäjän medioiden mukaan myös pyytänyt Venäjältä suojelua sekä ilmoittanut vaikka luopuvansa Suomen kansalaisuudesta. Robert on nyt turvakodissa, eikä lapsen äidillä ole ollenkaan oikeutta pitää mitään yhteyttä lapseensa. Äiti ei saa tavata lasta eikä olla lapseen millään tavalla yhteydessä. Isä voi käydä tapaamassa lasta, mutta yleensä paikalla on myös valvoja.

Vaikuttaa selvältä, että russofobiset ennakkoluulot ovat tässäkin tapauksessa ohjanneet sosiaalityöntekijöiden mielivaltaista toimintaa. Suomen antifasistinen komitea selvittelee myös Anton Salosen tapausta. Myös Anton Salosen yhteydenpitoa venäläiseen äitiinsä Rimma Saloseen on rajoitettu laittomasti. Rimma saa tavata Antonia vain valvotusti. Anton Salonen ei saa tapaamisissa puhua lainkaan äitinsä kanssa molempien äidinkieltä ja ainoaa yhteistä kieltä eli venäjää. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen tutkii asiaa. Myös Robert Rantalan tapaus on tarkoitus antaa oikeuskanslerin tutkittavaksi heti kun valtakirjat saadaan allekirjoitettua. Suomen antifasistisen komitean tiedossa on lukuisia muitakin tapauksia, joissa nimenomaan venäläisten äitien ja heidän lastensa oikeuksia on vastaavalla tavalla törkeästi poljettu.

Lue lisää täältä:

http://hilevg.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/19/viela-yhdelta-lapselta-suomessa-on-viety-venalainen-aiti/

Venäläinen valtakunnallinen televisio kertoi tapahtumasta näin:

Safka-T: ProKarelia on Akateemisen Karjala-Seuran jatke

Oheinen arkistojen kätköistä kaivettu lehtileike todistaa ProKarelian fasistiset juuret. Suomen historian pahamaineisimman fasistijärjestön Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen numero 1575, natsi-Saksassa aikanaan teologiaa opiskellut piispa Erkki Kansanaho toteaa vuonna 1991 julkaistussa haastattelussaan, miten kohtalo nyt toteuttaa AKS-läistä käsikirjoitusta ja miten "nuorien" pitäisi perustaa AKS:n jatkeeksi uudenlainen organisaatio nimeltä ProKarelia. Sellainenhan sittemmin perustettiinkin, keulahahmonaan toinen yhtä pahamaineinen AKS-jäsen Heikki A. Reenpää.

Miksi Leo, Huotari ja Sihvonen antavat tukensa revanssille?

Karjalan Liitto syntyi heti talvisodan jälkeen 20.4.1940. Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Liiton. Perustavaan kokoukseen osallistui 340 edustajaa. Virallisesti tarkoitukseksi muotoiltiin menettäneiden siirtokarjalaisten etujen asutus- ja korvauskysymysten valvonta. Hienovaraisesti käytettiin ilmaisua ”Karjala-kysymys”, joka oli mukana kaikessa toiminnassa, kun samanaikaisesti Suomi valmistautui Saksan aseveljenä vanhojen rajojensa palauttamiseen ja laajennuksiin. Karjalan Liitto kertoo omilla kotisivuillaan: ”Karjalan palautus on ollut karjalaisten mielessä koko Karjalan Liiton olemassaolon ajan ja jatkuvasti Karjalan Liitto on toiminut luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi”.

Karjalan Liitto on korostanut useamman kerran kuitenkin käyvänsä "Karjala-kysymykseen" liittyviä keskustelua esimerkiksi Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnassa, mutta ei itsenäisesti ulkopolitiikkaa tekevänä kansalaisjärjestönä. Eetos on kuitenkin selvä eikä se ole jäänyt epäselväksi Liiton johtajien puheenvuoroista monissa eri tilanteissa. ProKareliassa on toki toivottu vieläkin räväkämpää toimintaa kuin mitä Karjalan Liitto on toteuttanut!

"Karjala-kysymys"

Karjalan Liitto kertoo käsittelevänsä Karjalan palautusta yhteydenpidossa Suomen ulkopoliittiseen johtoon. Yhdistyksen virallinen nimi on Karjalan Liitto ry ja sen kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksen virallisten sääntöjen 2 §:ssä Liitto ilmaisee tarkoituksekseen: ”- - - toimia karjalaisten sekä karjalaisuudesta kiinnostuneen väestön kulttuuri- ja etujärjestönä, sekä toimia luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi”. Näitä tarkoituksia varten Karjalan Liitto järjestää seminaareja ja tilaisuuksia, tuottaa erinäisiä selvityksiä ja julkaisuja, tavoittelee valtioiden välisiä neuvotteluja ”Karjalan kysymyksestä” sekä järjestää moninaista loma- ja virkistystoimintaa. Karjalan Liitto ry. määrittelee itse toimintansa tavoitteen, jota hengellinen ja kulttuurillinen toiminta pitää myös yllä: ”Toiminnassaan liitto pyrkii Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi. Karjalan kysymys käsitetään laajasti ja se sisältyy kaikkeen liiton toimintaan. - - -Karjalan palautukseen liittyvissä kysymyksissä liitto toimii ulkopoliittisen johdon kanssa ja sen kautta”. Liittokokouksessa 2005 hyväksytyn Karjala-ohjelman mukaisesti Karjalan liiton tavoitteena on selväsanaisesti rajojen siirto: ”- - - että maamme poliittinen johto seuraisi Venäjän muuttuvaa tilannetta aktiivisesti ja avaisi Venäjän kanssa neuvottelut luovutetun Karjalan palauttamisesta heti, kun niiden käymiseen realistisella tavalla on mahdollisuuksia ja molemmat osapuolet ovat siihen valmiita”.

Karjalan Liiton toimintakertomus vuodelta 2007 kertoi Karjalan Liiton 68. toimintavuodesta, jolloin Liitto käynnisti strategiatyön, joka viitoittaa suuntaviivat aina vuoteen 2020. Liitolla näyttäisi olevan kaksi suurta ongelmaa: (1) nuori polvi, uudet sukupolvet ja ei-karjalaiset, jotka eivät enää sitoudu ”Karjala-kysymykseen”; ja (2) Karjala-kysymyksen täydellinen epäonnistuminen, mahdottomuuden ilmeneminen vahvistuvan Venäjän tähden. Toimintakertomus tuskailee näiden kahden ahdistuksen parissa. Karjalan palautusta palvelee liiton toiminnassa myös kaikki muu kulttuuritoiminta. Toimintakertomus sanoo tämän kauniisti: ”Karjalan kysymystä tehtiin tunnetuksi osana liiton muuta kulttuuritoimintaa. Puheenjohtajisto on pitänyt esillä Karjalan kysymyksen sisältöä tapaamisissa venäläisten poliitikkojen ja Suomen ulkopoliittisen johdon kanssa. Liitto pyrki edelleen vaikuttamaan siihen, että Suomen ulkopoliittinen johto seuraisi Venäjän muuttuvaa tilannetta aktiivisesti ja loisi edellytykset Karjala-ohjelman mukaiselle vastikkeelliselle yhteistyölle luovutetun Karjalan alueella”.

Suurta liiketoimintaa

Karjalan Liitto luo romanttista kaipuuta ihmisille, mutta pyörittää myös huomattavaa rahaliikennettä julkisenkin rahoituksen avulla. Liian harvoin on nostettu esille se, missä määrin Karjalan Liiton hengellisessä työssä piispojen toimitukset tai Liiton hallituksen jäsenten ”työskentely” tuottavat asianomaisille myös ansioita, matkakorvauksia ja palkkioita. Vuonna 2007 Karjalan Liitto ry sai Suomen opetusministeriöltä toiminta-avustusta 175 500 euroa ja erillisavustuksia yhteensä 20.004,73 euroa. Tacisprojektin EU-rahoitusosuus oli 114.927,48 euroa ja Interregprojektiin Karjalan Liitto ry sai EU:n rahoituspäätöksenä yhteensä 60.000 euroa, josta Karjalan Liiton omarahoitusosuus oli 18.000 euroa. Tämä oli siis vain pieni osa rahaliikenteestä yhden vuoden – tässä tapauksessa vuoden 2007 – osalta.


Tahtona rajojen siirto

Antti Munnukka kirjoitti itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2004 mielenkiintoisesti Etelä-Saimaa –lehdessä ”Vaikka PELTILAUTASELLA”.
”- - - MITEN sattuikaan, Karjalan liiton entisestä varapuheenjohtajasta Riitta Uosukaisesta tuli valtioneuvos samaan aikaan, kun keskustelu Karjalan palautuksesta on virinnyt aivan uusille urille. Jääskessä syntyneestä Uosukaisestahan muistetaan Tiluliin lisäksi se, että hän aikoinaan sanoi haluavan Karjalan takaisin, asialla elämöimättä ja "yhtä tyhjänä kuin sen jätimme". Avukseen hän kutsui kansainvälistä oikeutta ja Taivaan Isää.”

Munnukka muistuttaa Karjala-keskustelun sinnikkäästä synnyttäjästä ja ylläpitäjästä ProKarelia –nimisestä yhteisöstä, ”jota jostain historian oikusta johtavat entiset kustannusyhtiöiden johtajat, Otavan Heikki A. Reenpää ja WSOY:n Antero Siljola”. Munnukka jatkaa ProKarelian taustajoukkojen ja asiantuntijoiden esittelyä: ”- - - muun muassa Karjalan liiton entinen puheenjohtaja, kenraali Rauno Meriö, vuorineuvos Yrjö Pessi, valtiot. tri Jukka Seppinen, professori Pertti Malaska, valtiot. tri Ilmari Susiluoto, emerituspiispa Matti Sihvonen, arkkipiispa Leo, professori Kauko Sipponen sekä Helsingin Sanomien entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Martti Valkonen. - - - ProKarelialla on visiona puheenjohtaja Reenpään mukaan se, että vasta Suomen ja EU:n osana oleva Karjala luo Suomen ja Venäjän välille aidot naapuruussuhteet”.

Karjala Liiton puheenjohtaja, Keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen haaveilee 20. lokakuuta 2004 Suomenmaa-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi. Laukkanen kertoo kotisivuillaan WEU-kokouksesta Pariisissa 5.6.2007, jolloin hän ilmaisi huolestumisensa Venäjän kehityksestä. ”- - - Kansanedustaja Markku Laukkanen (kesk.) on huolissaan Venäjän kehityksestä. WEU:n parlamentaarisessa yleiskokouksessa Pariisissa puhuneen Laukkasen mielestä Venäjän ulkopolitiikka on muuttumassa ja Venäjä käyttää energia- ja kauppakysymyksiä yhä enemmän myös ulkopolitiikan välineinä. Esimerkkeinä ulkopolitiikan muutoksesta Laukkanen mainitsi muun muassa Venäjän toiminnan Viron patsaskiistassa, Puolan lihakiistan ja Suomen puutullit, jotka ovat kaikki kasvattaneet jännitteitä EU:n ja Venäjän välillä - - -”.

Karelia Klubin lehdessä toukokuussa 2009 Markku Laukkanen on jo saanut selvitettyä suhteensa Karjalan ”palautusjärjestöihin” ja ääni on kuin Veikko Saksin, vaikka kyse onkin Karjala Liiton puheenjohtajasta: ”Olennaista on se, mikä liittyy Venäjän uuteen historiankirjoitukseen, että heillä on kanttia pyyhkiä Suomen aika 1917-30 kokonaan pois. Heillä on kanttia syyttää Viroa fasistiseksi maaksi, joka kohtelee venäläisiä huonosti ja olisi apartheid-valtio. - - - Lähden siitä, että Pinheiron periaatteet ovat kannatettavia ja niiden edistämiseksi eurooppalaisella tasolla kannattaa ja pitää työskennellä. Olen arvostanut sitä työtä, mitä toiset organisaatiot Karjalan Liiton ulkopuolella ovat tehneet maaomistuksen ja palautuksen hyväksi. - - - Suhtaudun Itämeren kaasuputkeen jossain määrin kriittisesti, koska siinäkin Venäjän tavoitteena näyttää olevan Euroopan unionin yhteisen äänen hajoittaminen. Kaasuputkessa on kaikkia ulottuvuuksia. Siinä on energiapolitiikkaa, mutta siinä on myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. En halua arvioida valtionjohtomme kantoja kaasuputkiasiassa. Oma näkemykseni on, että Nord Stream –hankkeesssa pitää arvioida myös sen turvallisuuspoliittinen merkitys, ilman muuta pitää voida arvioida - - -”.

Laukkanen lausuu varsin tylysti venäläisten kiinteistöostoja vastaan Suomessa: ”Esitin myös vaatimuksen, että Suomen tulee puuttua omilla keinoillaan asiaan, esim. rajoittamalla maan myyntiin liittyvä laki koskemaan vain EU- ja Eta-maiden kansalaisia ja yrityksiä”. Laukkanen haluaa myös kirjoittaa sota-aikojen suomalaisen historian uudestaan ja pyyhkiä sotasyyllisyystuomiot: ”Haluan kytkeä sotasyyllisyyden laajempaan kansalliseen itsetilitykseen. Kun vertaat Suomen tilitystä Baltian maihin ja moniin muihin Euroopan maihin, niin monessa muussa maassa kansallinen itsetilitys on ollut avoimempaa ja rehellisempää kuin meillä. Baltian maissa käytiin laajat keskustelut, oli televisio-ohjelmia, asioita käytiin läpi ja puhuttiin puhki Neuvostoliiton miehityksen aika. Meillä on puhumatta koko kylmän sodan aika ja suhteemme Neuvostoliittoon. Kannatan, että vapautetaan tuomioista. Totta kai kannatan, että tuomiot puretaan. Tietysti tässä on kaksi puolta, sillä kansan silmissä tuomitut eivät olleet sotasyyllisiä. Mutta eivät sitä tiedä nuori polvi ja ulkomaalaiset”.

Mauri Rastas on kuvaillut 16.5.2005 Karjalan Liiton puheenjohtajan hapuilua Karjalan palautuksen ilmauksissa. Karjala-lehdessä 8.10.1998 Markku Laukkanen selosti Liiton toimintaperiaatteita:
1. "KL on johdonmukaisesti toistanut kantanaan, että luovutettu Karjala tulee liittää kokonaan tai osittain takaisin Suomen yhteyteen. Karjala kuuluu historiallisesti, kulttuurisesti elimellisenä osana Suomen tasavaltaan."
2. "KL on vaikuttanut käytävään Karjala-keskusteluun tuottamalla materiaalia, ehdotuksia ja aloitteita Karjala-kysymyksen ratkaisemiseksi. Olemmme jättäneet ehdotuksemme maamme ulkopoliittiselle johdolle, hallitukselle, eduskunnalle, Euroopan Parlamentille ja Venäjän hallitukselle. ....."
3. ".... Jos vastapuoli ei liikahda asiassa, on etsittävä keinoja, joilla se liikahtaa. ..."
4. ".... Euro-alue ei ole KL:n keksintöä, vaan kuuluu EU:n keinoihin edistää .... taloudellista toimintaa. ...."
5. ".... Myös oikealla lähialuepolitiikalla voidaan edistää Karjalan palautusta."
6. "Humanitäärisen avun luonne on aina toinen. ...."
7. Venäjästä: ".... Sopii kysyä, onko sisäisessä kriisissä oleva maa helpompi neuvottelukumppani Karjalan palautukselle kuin maa, jolla on vakaammat olot. .... Suomen tulee varautua siihenkin vaihtoehtoon, että mahdollisuus Karjalan palautukselle avautuu nopeastikin. Mutta se mahdollisuus ei synny Suomen yksipuolisten toimien tai aloitteiden pohjalta, vaan Venäjän sisäisen kehityksen seurauksena."

Revanssihenkinen ääriliike

Karjalan Liiton jäsen 86021 Veikko Saksi ärhenteli Karjalan Liiton puheenjohtaja Markku Laukkasta vastaan joulukuun 2005 Karelia klubi –lehdessä (s. 3:). Saksi koki, että Laukkanen olisi haparoinut Karjalan kysymyksessä. Otsikko oli raflaava: ”Tuliko liitosta propagandistinen ja revanssihenkinen Venäjän provosoija? - Laukkanen haparoi Karjalan kysymyksessä”. Kysehän on siitä Laukkasen vaikeudesta, että toisaalla hän on ilmaissut suoranaisesti tahtonsa ”palauttaa” Karjala Suomelle, mutta toisaalla pelkää yhtä kovien ilmausten ja Liiton tavoitteiden paljastamista toisissa yhteyksissä. Pelastaakseen kasvonsa Laukkanen meni jopa niin pitkälle, että moitti professori Arto Lahtea revanssihenkisyydestä, koska Lahden yhtenä vaaliteemana presidenttivaaleissa oli Karjalan palautus. Lahti esiintyi myös näkyvästi ProKarelian internet-sivuilla. Markku Laukkanen ja toiminnanjohtaja Kilpeläinen ennättivät jopa moittia ns. palautusjärjestöjä ääriliikkeiksi, koska nämä olivat puhuneet palautuksesta. Veikko Saksi huomauttaa aivan asiasta, että Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen ilmoittautuu itsekin Suomenmaassa 31.11.2005 Karjalan palauttajaksi: ”- - - Siinä Laukkanen pyytää Karjalaa presidentti Putinilta takaisin: “Annatha sie Karjalan viel’ takasi”. On sinänsä erittäin ilahduttava asia kuulla liiton puheenjohtajan tuovan tällaista poliitikolle erittäin radikaalia näkökohtaa esille. Laukkasen oman määrittelyn pohjalta liitostakin tuli nyt ääriliike, joka propagandistisin keinoin revanssihenkisesti provosoi Venäjää! - - -”. (muistutettakoon ohimennen, että ProKarelian pääsihteerin ja tuomiokapitulin tuomio minua vastaan liittyy juuri siihen samaan kielipeliin [ääriliike, revanssihenkinen], jota Markku Laukkanen ja Veikko Saksi käyttivät toisistaan ja itsestään vain muutama vuosi sitten!).

Karjalan Liiton varapuheenjohtaja Risto Kuisma (sd) on ottanut eduskunnassa esille Karjalan palautuksen ainakin muutaman kerran – vuoteen 2005 mennessä tiettävästi kahdesti (mikäli Veikko Saksia voi uskoa). Karelia klubin lehdessä 2005 Veikko Saksi kohdisti myös tyytymättömyytensä lähialueyhteistyötä vastaan, jota Tarja Halonen ja Matti Vanhanen ovat painottaneet: ”- - - lähialueyhteistyötä, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa rahan lahjoit¬tamisesta Venäjälle. Se ei ole palautus¬toimintaa, vaan uusien sotakorvausten maksamista”. ProKarelian Veikko Saksi koki, että Karjalan Liitto on ollut liian saamaton revanssin toteuttamisessa.

Hiukan aiemmin 2.4.2004 Martti Valkonen kirjoitti kuitenkin Karjalan palauttamisesta Karjalan Liiton tavoitteena. Markku Laukkanen ilmoitti Karjalan kysymys –seminaarissa suoranaisesti: "Suomi tarvitsee virallisen sekä pitkän että lyhyen aikajänteen Karjala-ohjelman. - - - Liiton lopullisena tavoitteena on Karjalan palautus” (Helsinki, Karjala-talo). Sittemmin Veikko Saksi ja Heikki A. Reenpää jatkoivat kuitenkin turhautuneisuutta, kun Karjalan Liiton toiminta ei näytä mainitun tavoitteen toteuttamiseksi niin tehokkaalta, että ainakaan Saksin ja Reenpään elämänaikana tapahtuisi mitään liikahdusta revanssin hyväksi.

Laillisia järjestöjä?

Karjalan Liiton varapuheenjohtaja Kuisman käsitys, että lähes puolet suomalaisista kannattaisi Karjalan palautusta, pääsi näkyvästi esille ProKarelian sivuille. Myös Laukkanen oli ilmaissut jälleen sotasyyllisten maineenpuhdistamista: ”Mekin tarvitsemme avoimen puhdistavan itsetilityksen sodan jälkeiseen aikaan. Suomessa sotasyyllisiksi tuomittujen muodollinen maineenpuhdistus on nähtävä osana kansakunnan syyllisyyden purkamista ja maineenpuhdistamista. Myös Karjalan menetystä ja karjalaisten sodan jälkeistä historiaa tulee tutkia laaja-alaisesti ja puhua siitä." Kuisma selvitti epäluuloja, mitä Karjalan liiton tarkoituspykälä Karjala-kysymyksestä tarkoittaa: ”Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista - - -Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liitto ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.” Kuisman mukaan ”Karjalan kysymys” on järjestön säännöissä pelkkä kiertoilmaus: ”Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys”. ProKarelian sivuilla artikkelin päätös oli mielenkiintoinen, sillä tähän päätelmän mukaisesti olisi aiheellista kyseenalaistaa Karelia Klubin, ProKarelian ja Karjala Liitto ry:n laillisuus: ”- - - On Karjalan kysymys –ilmaisun käyttämiseen toinenkin syy. Suomalaisille rekisteriviranomaisille Karjalan palautus on edelleen niin arka asia, ettei Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin hyväksytä sellaista tarkoituspykälää. Tämä testattiin muutama vuosi sitten Karelia Klubi ry:n perustamisvaiheessa”.


Baltian nationalistit ystävinä

Suomen ulkoministeriö kertoo mediakatsauksessa 18.7.2005 Veikko Saksin saamasta julkisuudesta unkarilaislehdessä. Oikeistolainen päivälehti "Magyar Nemzeti julkaisi 9. heinäkuuta 2005 koko sivun artikkelin pakkoluovutetun Karjalan tilanteesta. Levente Kádár haastatteli Huono isäntä -otsikoidussa artikkelissa Pro Karelia -yhdistyksen puheenjohtajaa, kauppatieteiden maisteri Veikko Saksia. Saksi kritisoi poliittisen keskustelun puuttumista asiasta, josta ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa. - - - Saksin mukaan pienten valtioiden on mahdollista tehdä yhteistyötä; Pro Karelialla on yhteyksiä Baltian maihin ja saksalaiseen kansalaisjärjestöön, joka avustaa sodan aikana kärsineitä. Saksin mielestä pienten valtioiden olisi annettava tukensa Baltian maiden ja Unkarin aloitteelle totalitaaristen järjestelmien tekojen selvittämisestä. Pro Karelian mukaan tämä olisi Karjalan palauttamisen ohella ihmiskunnan etujen mukaista, sillä toimet edistävät ihmisoikeuksien loukkaamisesta johtuvien vääryyksien korjaamista”. Unkarilaislehden artikkelin referaatti Suomen ulkoministeriön mediakatsauksessa toi myös selvästi ilmi Veikko Saksin sokean ihailun Baltian maissa harjoitettua historian uudelleenkirjoittamista kohtaan. Juuri Baltian maiden ja erityisesti sikäläisten revansististen kansalaisjärjestöjen toiminta historian uudelleenkirjoittamiseksi ja venäläisvastaisen diskriminaation puolustamiseksi on herättänyt sekä Venäjällä että Israelissa ja monissa ihmisoikeusjärjestöissä ankaraa kritiikkiä.

Arkkipiispa Leo revanssin puolella?

Tämän jälkeen herättää ihmettelyä, miten molempien kansankirkkojen – evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon – piispat voivat olla mukana poliittisen revanssin tavoittelussa. Revanssi tarkoittaa suomeksi voittoa vastustajasta, jolle aiemmin on ehkä hävitty. Revanssi on tällaiseen voittoon tähtäävää toimintaa, hyvityksen tavoittelua.

Leo Makkonen syntyi 1948 Pielavedellä. Hänet tunnetaan paremmin arkkipiispa Leona, Korkeasti Pyhitettynä Suomen ortodoksisen kirkon johtajana ja Karjalan ja koko Suomen arkkipiispana. Hänen vanhempansa olivat kotoisin luovutetun Karjalan Salmista. Arkkipiispa Leo on toiminut monialaisesti Karjala-kysymyksessä: vuonna 2005 hän oli perustamassa ortodoksista kulttuurisäätiötä, Karjalan hiippakunnan säätiötä. Leo esitti keväällä 2009 teologisen sihteerinsä Jyrki Härkösen kanssa tiukkoja moitteita Mitro Revon eurovaaliehdokkuutta vastaan. Kerrotaan jopa, että piispa olisi kutsunut Repoa valehtelijaksi. Julkisen kuvan mukaan arkkipiispa ei siis salli papillista osallistumista politiikkaan, mutta mitä piispa tekee itse?

Jo vuodesta 1990 metropoliitta Leo on ollut Salmilaisjärjestöjen yhteistyötoimikunnan puheenjohtaja ja vuodesta 1995 Karjalan kielen seuran puheenjohtaja. Vuodesta 1991 hän toiminut Laatokan Valamon tukirahaston hoitokunnan puheenjohtajana. Onko sydämessä vain ortodoksinen ja karjalainen usko, jolloin arkkipiispa olisi täysin sinisilmäinen siitä toiminnasta, jolle hän antaa tuen Karjalan Liitossa ja ProKareliassa?

Karjalan Liiton hallituksen puheenjohtaja on jo mainittu Markku Laukkanen ja varapuheenjohtaja Risto Kuisma, jotka molemmat ovat avoimesti ilmaisseet revanssin halun Karjala-kysymyksessä. Toinen varapuheenjohtaja on Kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström. Tämän Karjalan palautusta tukevan Liiton hengellinen toimikunta koostuu merkittävistä kirkollisista vaikuttajista. Karjala Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana toimii vuodesta 2009 alkaen arkkipiispa Leo. Jäsenenä on mm. piispa Voitto Huotari. Kun Mikkelissä järjestetään Liiton hengelliset päivät maaliskuussa 2010, karjalaista hengellistä kaipuuta virittävät sanansaattajina mm. arkkipiispa Leo, tuomiorovasti Simo Salo, emerituspiispa Matti Sihvonen, kappalainen Päivi Sipponen ja emerituspiispa Voitto Huotari. Arkkipiispa Leo on osallistunut myös emerituspiispa Matti Sihvosen kanssa ProKarelian pääsihteeri Veikko Saksin kanssa kolmestaan muodostamaan Karjalan palautuksen reformityöryhmään, jossa arvo- ja oikeudenmukaisuusryhmän jäseninä he muotoilivat lausunnon Karjalan palautuksesta moraalisista arvonäkökohdista.

Mitä tekee luterilainen piispa Matti Sihvonen Karjala Liitossa ja ProKareliassa?

Matti Sihvonen on syntynyt 1932 Sortavalan maalaiskunnassa. Hän valmistui teologian tohtoriksi 1989, vihittiin papiksi jo 1958 Kuopiossa. Matti Sihvonen sai kutsun piispaksi Kirkon koulutuskeskuksen johtajan tehtävästä. Kuopion hiippakunta muistaa yhä edelleen eläkkeelle jäänyttä piispaa aktiivisuudestaan Karjalan Liitossa

Sinänsä on täysin ymmärrettävää, että synnyinseutujen muistamista tuetaan myös papillisesti ja piispallisesti. Sitä vastoin vähemmän ymmärrettävää on, että tämä tuki tapahtuu rajasiirtojen puolesta toimivien järjestöjen Karjalan Liiton ja ProKarelian puitteissa. Karjalan Liiton järjestöseminaarissa 21.4.2007 piispa Matti Sihvonen sai Karjalan Liiton korkeimman ansiomerkin, Pro Carelia. Tuskin on epäselvää tohtorille ja piispalle, mikä on Karjala Liiton tavoite Suomen ja Venäjän välisten rajojen suhteen. Piispa Sihvonen muodosti arkkipiispa Leon ja Veikko Saksin kanssa ProKarelian reformityössä arvo- ja oikeudenmukaisuusryhmän, joka muodosti lausuman rajasiirtojen puolesta.

ProKarelia ei ilmaise väkivaltaista yritystä saavuttaa uusia rajoja, koska ilmeisemmin ymmärtää koko tavoitteen mahdottomuuden. Sitä vastoin Karjalasta luopumista ja nykyisiin rajoihin tyytymistä ryhmä leimasi ”suomettumiseksi”: ”Kun Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet palautetaan Suomelle neuvotteluteitse, voidaan suomettumisen ajan arvioida loppuvan. Lukuisat ihmiset kokevat oikeudenmukaisuuden tapahtuvan.”

Piispat olivat yhdessä Saksin kanssa kadottaneet tajun vuosituhantisen historian moni-ilmeisyydestä, jolloin joskus Suomea ei ole ollut olemassa, joskus rajat ovat menneet Ruotsin ja Venäjän tai Novgorodin välillä kovin monista eri kohdista. Siitä huolimatta piispat ja Saksi muodostavat myyttisen käsitteen ”eheästä Suomesta”, jolla he tarkoittavat vain Tarton rauhan rajoja (ehkä jopa laajempia?): ”- - - Suomalaisten identiteetille tällä asialla on suuri merkitys. Kokonainen, ehjä Suomi synnyttää tervettä, ehjää itsetuntoa - - - ”. Piispat ja Veikko Saksi olivat myös revanssin palveluksessa, kun he kätkivät palautuksen moraalittomuuden verbaaliseen akrobatiaan, jonka vain piispat osaavat yhtä upeasti.

"Karjala-kysymys" on vaarallinen provokaatio

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov nimitti aiheellisesti ja perustellusti 17.1.2005 ”provokaatioksi” nämä ”Karjala-kysymykset”: "Tällaisia mielipidekyselyitä teettävät tahot toimivat provokaattoreiden tavoin, näin provosoidaan aluevaatimusten elvyttämistä, yritetään kirjoittaa historian sivut uudelleen. Tämä on poikkeuksellisen vaarallinen trendi".

En ole täysin varma Lavrovin näkemyksestä, olisivatko Karjala Liiton ja ProKarelian Karjala-kysymykset reaalisesti vaarallinen trendi – ehkä yhteydet Baltian alueen vastaaviin revansistisiin yhteisöihin todistavat kyllä tähän suuntaan. Joka tapauksessa romanttiset hengelliset ja kulttuurilliset toiminnot Karjala-liikkeissä ovat liiketoimintaa useiden satojen tuhansien eurojen verran. Lopulta on voinut käydä niin, että tämä liiketoiminta onkin se varsinainen ilo, kun se ”palautus” on käynyt mahdottomaksi eikä siihen enää usko itse järjestön sanansaattajatkaan, vaikka heidän täytyy julistaa tuota toivoa asiakkaidensa harrastuneisuuden säilyttämiseksi.

Juha Molari - kotisivu: http://personal.inet.fi/business/molari/

Viron talouslama on lisännyt syrjintää

Äärikapitalistinen reformipuolue lupasi maaliskuussa 2007, että se vie Viron Suomenkin ohi vauraudessa Euroopan viiden rikkaimman joukkoon. Suunta oli päinvastainen: Viro on elänyt lyhyen historiansa suurimman työttömyyden aikaa, mutta työttömyys vain pahenee. Virossa tehdään todellakin ennätyksiä, mutta päinvastaisia kuin vuonna 2007 luvattiin!

Kirjoitin jo vuoden 2008 alussa Viroa odottavasta talouden syöksystä. Vuosi sitten tammikuun alussa 2009 ennakoin kuitenkin erheellisesti, että Viron talouden romahduksessa ulkomaiset yritykset toimivat isänmaattoman kapitalistin tavoin, poimivat sadon ja lähtevät pakoon. Vähän myöhemmin arvioin Viron syöksykierteen ja diskriminaation surkeaa yhdistelmää. Siihen aikaan monissa suomalaisissa kirjoituksissa uskoteltiin vielä Viron taloustilannetta vahvaksi. Otaksuin, että pääoman ja yrittäjien pako syöksisi Viron taloutta entistä enemmän kurjuuteen. Ulkomaiset yritykset – erityisesti suomalaiset – ovat kuitenkin kantaneet yhteiskuntavastuuta Virosta ja jaksaneet uskoa työhönsä, vaikka tuloksia ei ole usein edes syntynyt. Muutamat ovat saavuttaneet toki myös onnistumisia, mikä kuuluu yrittämisen luonteeseenkin. Oletettua onnellisemmasta yrittäjäuskollisuudesta huolimatta Viron talouden romahdusta ei ole kyetty estää. Romahduksen maksajiksi ovat joutuneet Viron venäläisväestö, jota on potkittu ulos töistä kaksin verroin enemmän kuin Viron virolaista työvoimaa.

Viron taloustilanteen ja valittujen ratkaisujen tarkastelu on mielenkiintoista jo pelkästään siitä inhimillisestä syystä käsin, että Virossa asuvasta väestöstä noin 25 % on venäläisiä. Heistä noin 100 000 on Venäjän kansalaisia ja kansalaisuudettomia oli 17. kesäkuuta 2008 Virossa 113 733 ihmistä - hieman yli 8% väestöstä. Kansalaisuudettomilta – pysyvästi tosiasiallisesti EU:ssa asuvalta väestöltä – on kielletty äänioikeus parlamenttivaaleissa ja kansanäänestyksissä. Työttömyys on todettu jo aiemmin suuremmaksi venäläisväestön keskuudessa Virossa kuin virolaisväestön keskuudessa, riippumatta siitä, että osaisiko venäläisväestö vironkieltä. Työttömyys Koillis-Virossa, jossa asuu paljon venäläisiä, on jopa kaksi kertaa korkeampi kuin keskimäärin Virossa. Viron venäläisten palkat ovat vain 70 % Viron virolaisten palkoista. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on annettu rakentavia ehdotuksia jo huomattavasti ennen talouslaman saapumista Viroon: 28.9.2007 YK:n rasismin, rotusyrjinnän ja muukalaisvihan vastaisen työn erityisedustaja opasti, että Virossa venäjä sopisi tulla toiseksi viralliseksi kieleksi ja Viron tunnustaa Virossa asuvien Venäjän kansalaisten oikeudet. YK:n edustaja suorasanaisesti kehotti Viroa vahvistamaan venäjän kielen asema virallisena kielenä, koska venäjänkielisen väestön osuus on niin huomattava Virossa. Ei lainkaan ihme, että talouslaman runtelemassa Virossa vanhempi sukupolvi muistelee joskus nostalgisesti neuvostoaikaa, jolloin ihmisillä oli jopa rahaa Virossa, Neuvostoliiton vauraimmassa osassa. Ongelmien reilu ja ihmisarvoja kunnioittava ratkaisu olisi kuitenkin Viron yhteiskuntarauhalle välttämätöntä, jotta 100 000 työtöntä sekä monet sorretuksi itsensä kokevat säilyttäisivät uskon Viron myönteiseen kehitykseen.

Tällä hetkellä Virossa väki ei usko Viron hyvään kehitykseen. Uskoa ja luottamusta ei ansaita voimalla eikä sanoilla, vaan ainoastaan reiluilla päätöksillä ja teoilla.

Viron romahdus pahin Latvian jälkeen

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu ja CEMAT julkaisivat helmikuussa viikolla 6 (2010) raporttinsa ”Viron talousnäkymät”. Vuoden 2008 lopulla Viron talouskasvu kääntyi supistumiseksi, joka edelleen kiihtyi vuoden 2009 aikana. Vuonna 2009 bruttokansantuote romahti lähes 15 %. Raportti tietää kertoa Viron tilastokeskuksen tietoihin perustaen, että ”Viron bruttokansantuote supistui heinä-syyskuussa 2009 vuodentakaiseen verrattuna lähes 16 %, mikä on enemmän kuin minään vuonna viimeisten 15 vuoden aikana” (s. 3; kuva 1). Niin kuin suomalainen tutkimus kertoo, tämä talouden raju lasku vuonna 2009 tarkoitti, että Euroopan unionin maista vain Latvian (-18,7 %) talous romahti Viroa enemmän! Yhtä hyvin Viron valtiovarainministeriön kuin EU-komission ja OECD:n ym. ennustuksissa Viron talous jatkaa laskuaan myös vuoden 2010. Lasku vuoden 2009 romahduksen jälkeen hidastaa vauhtiaan, mutta maatalous, rakennusala ja palvelut supistuvat edelleen, teollisuudessa saatetaan säilyttää vallitseva tilanne. (kuva 2)


Eurostatin (12.2.2010 radiokanava Radio Mix FM 102,7) tuoreiden lukujen mukaan suurimmat teollisen tuotannon romahdukset olivat vuonna 2009 Tanskassa - 19,3%, Bulgariassa - 12,1%, Virossa - 10,7% ja Liettuassa - 8,3%.

Viro kadottanut vision, miten talous voisi kääntyä paremmaksi

Romahduksen syynä ei ollut pelkästään maailmanlaaja talouskriisi, vaan myös kotimaisen talouden ylikuumeneminen. Tuore tutkimus kertoo suomalaisten yritysjohtajien yllättyneen romahduksen syvyyttä ja pudotuksen nopeutta. Erityisesti vähittäiskauppa ja rakennussektori ovat kokeneet kovia. Kilpailu on myös kiristynyt kriisin seurauksena. Joulukuussa 2009 haastatellut suomalaisyritykset päättivät kuitenkin yhä säilyä Virossa, vaikka joitakin keskinäisiä sulautumisia saattaa olla edessä. Suomalaisyritykset luonnehtivat joulukuussa 2009 vuoden 2010 näkyviä ”hitaiksi ja kivuliaiksi”. Yrittäjät kuvasivat tilannettaan lähinnä yrityksiksi säilyttää asemat. Osuvasti eräs haasteltava nimesi, että ”suurin ongelma näillä mailla on, että kukaan ei tiedä, että mikä kääntäisi niiden maiden talouden paremmaksi ja ei ole mitään mikä toisi rahaa siihen talouteen” (s. 4). Kriisin seuraukset näkyvät haastateltavien mukaan vähintään 4-6 vuotta ja kauemminkin.


Viron vahvuutena on ollut hyvä maine esimerkiksi luottomarkkinoilla, vaikka toisaalla Viron vaihtotaseen vaje ja BKT:n supistuminen ovat jo yksi Keski- ja Itä-Euroopan suurimmista. Viron korruptoitumattomuuteenkaan haastateltavat eivät enää uskoneet, vaan kokivat laman seurauksena korruptionkin ilmaantuneen entistä selvemmin näkyviin.

Viron väestö ei usko Viron talouteen

Aalto-yliopiston ja Cematin tutkimuksessa haastatellut suomalaisyritykset toivat ilmi, ettei Virossa ole laman tähden aloitettu juuri mitään elvytystoimia. Kuluttajien luottamuksen pohjalukemat saavutettiin maaliskuussa 2009, minkä jälkeen luottamus ei enää romahtanut vaan jopa vähän korjaantui, vaikka säilyi yhä huonompana kuin koskaan Viron historiassa. Cemat viittaa Viron taloudellisen tutkimuksen instituutin lukuihin, joiden mukaan joulukuussa 2009 kuluttajien luottamus kääntyi uudestaan laskuun. Kuluttajien luottamus oli vuoden 2009 lopulla 11 %-yksikköä alempana kuin vuosien 1992–2009 kuukausittaiset keskiarvot!

Viron väestö koki vuoden 2009 lopulla myös Viron talouden tilan entistä syvempänä, näkymät vain heikkenevät marraskuusta joulukuulle. Vastaajista ennätysmääräiset 29 % uskoi Viron taloudellisen tilanteen heikkenevän ja 42 % säilyvän ennallaan. Kulutusjuhlat ovat totisesti ohi virolaisten mielissä: 35 % aikoi säästää seuraavan lamavuoden aikana ja yli puolet ilmoittivat elävänsä ”suu säkkiä myöten” (Aalto-yliopisto & Cemat 2010: 7). Eurobarometrin kesäheinäkuussa tehdyn kyselyn mukaan 42 % uskoi talouden heikkenevän ja 30 % säilyvän ennallaan

Joillakin toimialoilla on varsin epätoivoinen tilanne muodostuneen deflaation tähden: yrityksen tuottomarginaalit supistuvat entisestään eikä kukaan halua luonnollisesti tehdä investointeja. Tuloksena on konkursseja ja työttömyyttä. Työttömyyden kasvaessa edelleen ostovoima vähenee, ja kysyntä, hinta ja tuotanto laskevat entisestään (Aalto-yliopisto & Cemat 2010:8). Toiveikkaat ovat pohtineet Viron mahdollisen kilpailukyvyn parantuvan Venäjään nähden, kun Viro on ensiksi käynyt läpi tämän kovan kuurin deflaation avulla. Yritykset ja rahoittajat ovat laskeneet Viron kasvavan riskin ja välttäneet suoria investointeja Viroon. Tutkimuksen (2010:20) mukaan investoinnit pysyvät matalalla tasolla niin kauan kuin heikko investointi-ilmapiiri ja rahoitusmarkkinoiden epävarmuus jatkuvat. Tilastojen valossa näyttää siltä, että sekä suomalais- että ruotsalaisperäiset suorat investoinnit vähenivät selvästi vuoden 2008 lopulla. Ruotsalaisinvestointien osalta lasku jatkuu yhä edelleen, kun taas suomalaiset ovat jääneet tuolloisen tipahduksen tasolle. SOK on avannut Prismoja, Metsäliitto on päättänyt biopolttonestetehtaan rakentamisesta, Saarinen rakentaa valmisruokatehdasta ja Rautakeskolla on investointisuunnitelmia. Tutkimus kertoo osuvasti haastateltavien kokemuksia tehdyistä investointiratkaisuista:

”Osa nyt valmistuvista investoinneista on luonnollisesti aloitettu jo ennen kriisin puhkeamista, ”silloin kun maailma vielä hymyili”, ja ne ovat valmistuneet sitten, kun ”maailma oli jo romahtanut”. (Aalto-yliopisto & Cemat 2010: 25)

Virosta investoinnit suuntautuvat Latviaan, Liettuaan, Kyprokselle, Venäjälle, Suomeen ja Ukrainaan. Kyproksen investointien merkittävyys on havaittu perinteisesti muissakin tutkimuksissa, joissa on selvitetty venäläisten suhteita Kyproksen raha- ja liikemaailmaan.

Viron väestön (kansalaisten, oleskeluluvalla ja muukalaispassilla asuvien) kielteisiä kokemuksia vahvistaa palkkojen raju lasku. Raportissa kuvataan ja kerrotaan palkkojen myönteisestä kehityksestä aiempina vuosina, joka kääntyi vuoden 2009 alusta rajuksi laskuksi.


Viron valtiovarainministeriö ei usko vuoden 2009 laskelmiensa perusteella, että Virossa keskipalkat yltäisivät vuosina 2010 ja 2011 edes vuoden 2009 ja vielä vähemmän vuoden 2008 tasolle.


Palkkojen lasku koskee kovasti jo entuudestaan vähätuloisia. Viron 4350 kruunun (237 euroa) minimipalkka on Euroopan alhaisimpia. Viron minimipalkka on toiseksi alhaisin teollisuus- ja palvelualoilla. Viro yrittää vähentää valtion budjettivajetta 3 %:iin, jotta Maastrichtin sopimuksen vaatimus euron käyttöönotosta täyttyisi. Tästä syystä palkkoja on julkisella sektorilla leikattu rajusti, erityisesti poliisit ovat saaneet kokea karvaasti palkkojen alennuksen. Marraskuussa 2009 IMF kehotti kaikista tehdyistä leikkauksista huolimatta Viron hallitusta leikkaamaan menoja entistä rajummin! Viron kruunu on menettänyt kotimaisen ja kansainvälisen luottamuksen talousongelmien tähden, mutta pyrkimykset euroon siirtymiseksi merkitsevät Viron väestölle todellista hevoskuuria. Tämä hevoskuuri toteutetaan samanaikaisesti, kun toimialat kärsivät epätoivoisesta deflaatiosta, työttömyys kasvaa ennätykselliseksi ja palkat ovat jo romahtaneet. Viron on varsinainen pakko onnistua euro-kriteerien täyttämisessä. Aalto-yliopiston ja Cematin (2010: 38) arvioi Viron tulevaisuuden näkymistä hyvin suoranaisesti vallitsevan tilanteen vuoksi: ”Viron eurohaaveiden kariutuminen johtaisi todennäköisesti sen luottoluokituksen laskuun suurimpien luottoluokituslaitosten toimesta (kuten Moody’s, Standard & Poors). Tämä vaikeuttaisi merkittävästi Viron valtion rahoituksen saamista kansainvälisiltä markkinoilta ja siten myös Viron talouden elpymistä”.

Suomalaistutkimus (2010: 12) kertoo, että vuosien 2009 ja 2010 aikana työtä tekevän väestön määrän odotetaan taantuman johdosta vähenevän noin 68 000 henkilöllä. Viron työttömyysasteen pelätään nousevan 16,8 %:iin vuoden 2010 aikana ja jatkuvan yhä pahana koko vuoden 2011. Vuosi 2012 olisi yhä edelleen pahempi työttömyysvuosi kuin lamavuosi 2009, joka on toistaiseksi ollut Viron lyhyen historian pahin työttömyysvuosi. Suomalaistutkimus viittaa Viron keskuspankin varapääjohtajan Martin Rossin esitelmään (5.11.2009), jossa kiitellään, ettei vielä merkittävää sosiaalista rauhattomuutta ole esiintynyt Virossa. Myös suomalaistutkimus toteaa muiden tutkimusten havainnot, joiden mukaan työttömyys ei ole koskettanut kaikkia työntekijäryhmiä yhtä voimakkaasti. Virolla on hyvin heikosti poliittista kokemusta tällaisen ongelman hoitamisesta. Virallisesti Viro on puhunut, että heinäkuussa 2009 säädetyn lain avulla on pyritty parantaa työntekijän sosiaaliturvaa, mutta käytännössä on irtisanomisaikoja lyhennetty. Irtisanomiset ovat taloudellisesti entistä keveämpiä yrityksille. Määräaikaisten työsopimusten irtisanominen sallitaan nyt kaikissa tilanteissa. Työttömyyskorvauksen tasoa on vastavuoroisesti vähän korotettu.



Viron tilastokeskuksen 5.2.2010 mukaan työttömyys oli noussut jo 14,1%:iin, joten ennustettu 16,8 % saattaa toteutua. Työttömien määrä oli kaksinkertainen vuoteen 2008 verrattuna. Virossa menetti työpaikkansa 107 000 ihmistä. Asiantuntijat ovat erityisen huolestuneita niistä 33 000 työttömästä, joilla ei ole ollut työpaikkaa yli vuoteen. Viron tilastokeskuksen johtajan Ülle Pettain mukaan virolaisten työttömyysaste oli 12,2% ja ei-virolaisia - 21,9%. Ei-virolainen tarkoittaa lähinnä venäläisiä.


Viron tilastokeskuksen mukaan eniten työpaikat vähenivät Virossa rakennusalalla (28 %), palveluissa (22 %), teollisuudessa (16 %), hotelli- ja ravintola-alalla (15 %) ja kaupassa (10 %) («Голос России» 12.2.2010).

Viron keskuspankki ilmoitti 12.2.2010, että 44% yrityksistä oli laskenut palkkoja, kun muissa EU-maissa vain 3,2 % oli alentanut palkkoja. Myös Virossa oli erotettu työntekijöitä huomattavasti enemmän kuin missään muualla EU:ssa. Viron keskuspankki arvioi Viron kehitystä hidastavaksi tai suoranaisesti estäväksi tekijäksi, että työvoiman ja tuotannon resursseista 40 % on jäänyt nyt yritysten käyttämättömäksi.


Viron ja Venäjän poliittisen tilanteen rahoittuminen pelastaa ulkomaankauppaa

Viron ulkomaankauppa romahti rajusti vuoden 2009 aikana. Romahdus oli noin kolmannes kaikilla eri sektoreilla. Tämä romahdus on ollut Virolle vaikea, koska Viron kotimarkkinat ovat tavattoman pienet – muistettakoon, että Viron väkiluku on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Pietarin kaupungin väkiluku. Tutkimuksessa havaitaan, että Viron ulkomaankaupan romahdusta on lieventänyt Viron ja Venäjän välisen poliittisen tilanteen rauhoittuminen, mistä seurauksena transit-kauppa ei ole kärsinyt yhtä paljon kuin varsinainen vienti (raportti [2010:15] viittaa Märten Rossin antamiin lukuihin Helsingissä 5.11.2009). Tuonnin odotetaan vähenevän Viroon jopa 27,4 % huonon kysynnän tähden! Vientiteollisuuden elvyttämiseksi Viron talous- ja viestintäministeriö on tehnyt 0,39 miljardin euron tukipaketin, jonka vauhdittamana toivotaan että talouden muista madonluvuista huolimatta vienti kääntyisi vuonna 2010 myönteiseksi vuoden 2009 romahduksen jälkeen. Eniten Viro vie Suomeen, Ruotsiin ja Venäjälle. Näin ollen hyvinvoivat naapurit – Suomi, Ruotsi ja Venäjä – sekä hyvät kaikkinaiset suhteet näihin valtioihin on Viron valtion ja väestön menestyksen lähtökohtia. Viron ja Suomen välinen kauppa on talouskriisin myötä romahtanut satoja miljoonia kruunuja.

Erityisen huolestuttavaa on, että Virossa kurjistuminen kohdistuu hyvin voimakkasti jo muutoin leimattuun venäläisväestöön. Viron tervehenkisempi ja rauhoittuva asenne myös Venäjän suhteen voisi tarjota edellytyksiä talouselämän myönteiselle kehitykselle ja paremmalle hyvinvoinnille Virossa asuvalle väestölle. Vallitsevassa kehityksessä pitää aidosti kysyä, kuinka kauan ihmiset jaksavat vielä: Eihän kukaan kai halua tyytymättömien, leimattujen, nälkiintyvien ja kärsivien ihmisten kääntymistä anarkismiin pettymyksiensä ja turhautumistensa lopputuloksena, vaan luonnollisesti pitäisi toivoa yhteiskuntaa, jossa on reiluutta, ihmisarvot kunniassa ja keskinäistä välittämistä kaikkien väestöryhmien kesken.

Juha Molari - kotisivut