Venäläisväestön syrjintä Baltiassa ja The Soviet Story

Baltiassa pitäisi valita toinen tie kuin The Soviet Story –elokuvan tarjoama vihan, koston ja syrjinnän tie.

Arkkipiispa Jukka Paarma kasvatti aivan oikeaan suuntaan ProKarelian väkeä, kun opasti, että ”haavojen kantaminen kuuluu ihmisyyteen” (Karelia Klubi. Elokuu 2005). Valitettavasti ProKarelian levittämä The Soviet Story elokuva lähtee päinvastaisesta ajatuksesta: sen mukaan isien oletetuista ja tehdyistä pahoista teoista myös lasten ja lastenlasten tulee saada rangaistus.

The Soviet Story käyttää tarkoitushakuisesti tunnettua metaforisen retoriikan menetelmää vaurioittaakseen nykyisen Venäjän Federaation, sen poliittisten johtajien ja Venäjän kansalaisten mainetta.

1. The Soviet Story-filmin metaforisen retoriikan vaarallisuus
2. Ģirts Valdis Kristovkisin diskriminaatiopolitiikka
3. Rakennettu virheistä ja väärennöksistä
4. Okkupaatiomyytti
5. The Soviet Story hyökkää Venäjän Federaatiota vastaan
6. Diskriminaatio Baltian alueella
7. Myöskään Suomessa ei syytä välinpitämättömyyteen

Katso seikkaperäinen raportti The Soviet Storyn metaforisen retoriikan menetelmästä, jonka avulla tahdotaan stigmatisoida venäläisväestö: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/thesovietstoryjuhamolari.pdf

Пресс-релиз

Пресс-релиз: Церковный следователь Йорма Бак выразил свое восхищение действиями Про-Карелии, выступив с докладом против приходского настоятеля Юхи Молари на заседании духовного капитула
г. Эспоо 16.сентября 2009 года


Следователь духовного капитула епархии г. Эспоо Йорма Бак подготовил объяснительный доклад о возможном «недостойном сана поведении» священника Юхи Молари. Доклад был публично зачитан на заседании капитула 16 сентября 2009 года (номер дела 2009-00205, номер протокола 215/2009). Выводы расследования грозят настоятелю Молари лишением должности или другим серьезным наказанием. Под «недостойным сана поведением» следователь Бак подразумевает тот факт, что священник Молари, во-первых, позволяет себе открыто отзываться о России и русских с одобрением и поддержкой, а во-вторых, столь же открыто критикует организацию Про-Карелия за неприкрытый реваншизм и русофобию. Духовный капитул Эспоо обязал настоятеля ответить на обвинения до 9 октября 2009 года. Между тем главным принципом законности в отношении себя и других Юха Молари считает открытость и гласность, именно поэтому он уже не раз заявлял о своем праве на противоположную точку зрения и собственную оценку всех событий, которые будут изложены ниже. Кроме того, по мнению священника, публичное обсуждение происходящего поможет усилить общественный интерес к действиям финских национал-политических движений, деятельность которых в Финляндии практически полностью замалчивается!

Следствие духовного капитула епархии г. Эспоо началось с того момента, когда на Юху Молари были поданы две официальные жалобы. Обвинения активистов Про-Карелии, Кари Сильвеннойнена и Вейкко Сакси (который вдобавок является главным редактором организации) последовали одна за другой, - 22 и 23 апреля 2009 года. Чуть раньше в духовный капитул с клеветническими претензиями в адрес священника пришли два письма, подписанные Хеленой Хюотю и Матти Метсялампи. В отличие от про-карельцев, эти авторы то ли забыли, то ли не сообразили оформить свое возмущение надлежащим образом, так что их письма остались лежать в архивах епархии как образец современных пасквилей и кляуз.

СЛЕДОВАТЕЛЬ ЦЕРКВИ ЗАЩИЩАЕТ ПРО-КАРЕЛИЮ

Молари считает, что объяснительному докладу, составленному следователем, явно недостает обоснованности и компетентности, несмотря на юридическое образование его автора. Защищая реваншистов, следователь Бак тем самым поддерживает их требования по возвращению Карелии Финляндии. По его словам, Про-Карелия является законной организацией, умеющей вести деловой диалог с другими лицами, соблюдая все правила «хорошего тона». С другой стороны, настоятель Молари в докладе Бака предстает одержимым манией преследования субъектом, устремившим свои подозрения как лично на руководителей Про-Карелии, так и на деятельность организации в целом. Таким образом, критика священника якобы совершенно беспочвенна и необоснованна.

Здесь, на наш взгляд, будет нелишним вспомнить о широко известной в России и Германии истории о совершенно неожиданной заявке на проведение геологической разведки и разработку шельфа Финского залива, которую активисты Про-Карелии внезапно подали в министерство труда и экономики Финляндии (то ли с целью добычи полезных ископаемых со дна моря, то ли с целью срыва газпромовского проекта «Норд-Стрим», осуществление которого предполагает газопровод, идущий по дну моря из Выборга в Германию). В заявке Про-Карелия не кривя душой пообещала отказаться своего прожекта в том случае, если российское правительство вновь сядет за стол переговоров и наконец-то отдаст Карельскую область в полное и безраздельное владение Финляндии. И ни о каких денежных компенсациях от России в данном случае и речи быть не может!

И если в прибыльности Про-Карельских бизнес-планов можно усомниться, то их неподкупность и бескорыстие никаких сомнений не вызывает, поскольку финские власти официально подтвердили, что ни Россия, ни Газпром платить ничего никому не обязаны, поскольку воспрепятствовать утверждению газопровода «Норд-Стрим» вряд ли удастся. Получается, что заявка Про-Карелии была изначально шулерским ходом, впрочем, обычным среди действий реваншистов. Вейкко Сакси неоднократно писал о том, что газопровод представляет собой военную угрозу для Финляндии. Адвокат Кари Сильвеннойнен также неутомимо напоминает официальным инстанциям о своем существовании. В качестве юриста Про-Карелии Сильвеннойнен затеял в России судебную тяжбу, требуя передачи в финскую собственность ряда карельских лесных массивов и жилых строений, которые были покинуты их владельцами в послевоенное время. Более того, реваншистами была развернута активная кампания по официальному снятию приговоров с лиц, осужденных за преступления, совершенные в ходе Второй мировой войны. Однако, по мнению следователя кафедрального капитула Йормы Бака, такие действия являются оправданными и заслуживают одобрения и поощрения. Между тем в апреле 2009 года хельсинский апелляционный суд удовлетворил иск настоятеля Молари по поводу профессиональной небрежности адвоката Сильвеннойнена. Видимо, решение суда и толкнуло Сильвеннойнена и Про-Карелию на путь отмщения.

Основное место в критических выпадах Бака отводится тому факту, что строптивый настоятель нарушает устоявшийся конформизм и симпатизирует России больше, чем это ”положено” в Финляндии. Следователь называет отзывы Молари о России ” восторженными и идеализированными”. Критикуя священника, Бак пишет о том, что точка зрения Молари представляет собой ”необъективное восхищение Россией и русскими, которое не соответствует официальной исторической концепции и совершенно противоречит общепринятым взглядам на новейшую историю взаимоотношений с Россией, Эстонией и другими странами Балтии”. Из рассуждений следователя, тем не менее, не становится ясно, в чем же заключается суть упомянутой выше традиционной исторической концепции и официально-правовых связей с Россией и Эстонией. Во всяком случае, до сегодняшнего дня установки Про-Карелии и других национал-патриотов не считались «официальной исторической концепцией» Финляндии, хотя враждебное отношение к России за последние несколько лет, к сожалению, явно усилилось. К счастью, правительство Финляндии не теряет здравомыслия, в большинстве случаев осуждая выходки про-карельцев. Финские политики в целом также не поддерживают антироссийские настроения, популярные в Балтийском регионе, однако их вежливый нейтралитет зачастую перерастает в обычное замалчивание тех связанных с Россией конфликтов, которые регулярно происходят в Прибалтике.

Следователь Бак критикует Юху Молари, - доктора теологии и экономиста, - за то, что его ”интересы не ограничиваются интересами прихода”, насчитывающего немногим более 2000 человек. Бак упрекает настоятеля в том, что тот пишет и печатает статьи на темы международных отношений и ведет собственный блог. Бак не понимает, зачем священнику понадобилось писать статью о беспорядках в Иране и консультироваться по этому поводу с известным московским экспертом по международным отношениям Виктором Манойло. Бак считает, что Юхе Молари было совершенно незачем соглашаться и давать интервью государственному телеканалу Финляндии именно в то время, когда в Хельсинки приезжал Владимир Путин. Бак думает, что мнение финского священника относительно конфликта, разгоревшегося вокруг похищения пятилетнего Антона Салонена, никак не должно совпадать с мнением премьер-министра России, которое тот высказал на пресс-конференции в Финляндии. Однако самым непристойным и недостойным сана настоятеля выражением симпатий к России в глазах Бака стала прочитанная Молари три года назад проповедь, в которой он посмел сослаться на роман Ф.М.Достоевского «Преступление и наказание». Священник вспомнил тот момент, когда совершивший преступление Раскольников соглашается на просьбы Сони покаяться и постепенно обретает подлинную веру, хотя окружающие презирают и сторонятся его, считая безбожником. (Заинтересованные могут прочитать крамольную проповедь сами, перейдя по ссылке сюда: http://personal.inet.fi/atk/molari/saarnat4.htm#joulu).

Но цитирование таких фрагментов таких романов таких писателей, по мнению следователя, финским умам противопоказано, ибо смущает и в заблуждение вводит. И, несмотря на все вышеизложенное, - заключает Бак, - священник Молари не собирается рвать свои связи с Россией, о чем заявляет открыто и публично!..

Сейчас настоятелю Юхе Молари грозит отлучение от должности. Еще одной причиной этого является его участие в совместной демонстрации Движения «НАШИ» и «Ночного дозора», которая состоялась в Хельсинки в марте этого года. Он присоединился к демонстрантам в хельсинском порту, не сняв церковного облачения, и в этом же виде решился дать интервью телерепортерам. По словам Молари, им двигало желание узнать о проблемах прав человека в Эстонии из живого общения. В телеинтервью, которое было отснято прямо в порту Хельсинки, священник рассказал о том, что уже давно изучает ненависть и как черту человеческого характера, и как общественное явление. Его докторская диссертация также была посвящена психодинамике ненависти, именно поэтому он сам всегда на стороне мира и согласия.

Юха Молари не скрывает своего участия в демонстрации, собравшей вместе финские, эстонские и русские общественные организации с целью привлечь внимание к проблемам нарушения прав русского населения. В докладе следователя демонстрация «Наших» представлена как масштабное и даже грандиозное предприятие, хотя на самом деле на месте присутствовали представители пяти различных национальных организаций, пришедшие выразить свою поддержку русским жителям стран Балтии, лишенным права голоса из-за политики апартеида. Йорма Бак также неоднократно подчеркивает свое отрицательное отношение к защите русского населения и «слишком позитивным взглядам на Россию».

В день проведения демонстрации Софи Оксанен и Имби Пайю выпустили демо-версию книги «За всем стоял страх» (”Kaiken takana oli pelko”), красной нитью которой стала мысль о том, что все проживающие в Эстонии русские являются оккупантами. Соиздателями книги стала КАПО - тайная эстонская полиция. Примерно в это же время Про-Карелия провела презентацию латвийского пропагандистского кинофильма «Советская история» (”The Soviet Story”), который открыто обвиняет Советский Союз в начале второй мировой войны. И конечно же, все русские, живущие сейчас на территории Эстонии, Латвии и Литвы являются… догадайтесь кем? – правильно, оккупантами! А любая неприятность, случающаяся в России сейчас, есть расплата за оккупационные злодеяния в прошлом. Причем авторов картины не смущает тот факт, что материалы, использованные в качестве доказательств, зачастую сфальсифицированы, причем неумело и грубо.
Ситуации в Хельсинки и Тампере копируют друг друга. Вероятно, поэтому следователь Бак начинает свое расследование с мартовской демонстрации в Хельсинки, хотя Кари Сильвеннойнен и Вейкко Сакси подали свои жалобы на священника после апрельских событий в Тампере.

Интересующиеся могут прочесть весь доклад Йормы Бака в блоге Юхи Молари: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/lehdistotiedote-tutkinta-asiamiehen.html

У настоятеля Молари крепкая русско-финская семья: русская жена и двое «международных» сыновей. Обвиняя священника в избыточных симпатиях к России, его противники даже не задумываются о том, насколько их нападки близки к дискриминации.

ДИСКУССИЯ ВОКРУГ ВОЕННЫХ ПРЕСТУПЛЕНИЙ

Особое место в своем докладе следователь Бак отводит оправданию Ристо Рюти, пятого президента Финляндии, осужденного за преступления, совершенные с ходе второй мировой войны, и критикует священника Молари за то, что тот считает вынесенный Рюти приговор справедливым. Между тем решение суда до сих пор в силе. Расследование подобных инцидентов подчиняется закону о военных преступлениях, который входит в сферу действия конституции Финляндии и вступает в силу согласно установленному процессу. Мнение депутатов парламента на этот счет на редкость единодушно. В истории Финляндии это один из немногих законов, которым регулировались события, произошедшие до его принятия. Так, например, с помощью данного закона были освобождены так называемые «белофинны», осужденные за участие в гражданской войне 1918 года.

Итак, следователь Бак порицает Юху Молари за то, что тот в приватных текстах высказывался против планов возвращения Карельских земель Финляндии и критически высказывался о действиях военных преступников, в особенности именно Ристо Рюти. Впервые Ристо Рюти как политик стал известен тем, что во время гражданской войны 1917-1918 гг. запретил продовольственную помощь арестованным сторонникам левых партий, среди которых было множество простых рабочих. Уже тогда Рюти активно требовал введения смертной казни для социалистов и предлагал принять ”решительные меры ” по отношению к Советскому Союзу. 29 февраля 1940 года на собрании в хранилище Банка Финляндии Рюти, ставший к тому времени премьер-министром, заявил министру обороны Юхо Ниукканену о том, что окончание Зимней войны с Россией ”можно считать лишь временным перемирием”. Таким образом, мирный договор был для Рюти лишь лисьей уловкой, лицемерным маневром, о чем знали и присутствовавшие на совещании маршал Маннергейм и генерал Хайнрих.

Будучи уже президентом страны, 14 июня 1941 года Рюти принял решение о содействии плану Барбаросса, о чем на следующий же день известил гитлеровское правительство через генерал-лейтенанта Эриха Хайнриха. В военном архиве К.Й.Миккола имеется ряд документов, свидетельствующих о том, что 1 октября 1941 года в президентском дворце в Тамминиеми состоялся праздничный ужин, на котором присутствовали маршал Маннергейм, генерал-лейтенанта Хайнрих, министр обороны Рудольф Валден и президент Рюти. Торжество было посвящено успешному захвату Аанислинна, то есть Петрозаводска. Военные и политики были так уверены в победе, что праздновали ее заранее, поднимая бокалы с красным вином в честь активного наступления!

4 июня 1942 года Рюти впервые лично встретился с Гитлером, который посетил Финляндию с государственным визитом. Гитлер просто очаровал Рюти, произведя на него совершенно неизгладимое впечатление: ”Он [Гитлер] человек тонкой души и большого сердца, легкоранимый и благонамеренный”, – эту восторженную запись можно прочесть в дневнике Рюти, хранящемся в Государственном архиве Финляндии.

Выступая против позиции настоятеля Молари, Йорма Бак, – который помимо своих расследований является образованным юристом и активным политиком, членом Национальной коалиционной партии, – смело заявляет, что приговор, вынесенный Ристо Рюти после войны, является незаконным. Между тем решение суда еще никем не было отменено. В конец 2008 года в Верховный суд Финляндии поступил иск Кари Сильвеннойнена, требовавшего снять обвинения с преступников Второй мировой войны. Рассмотрев иск, суд ответил Сильвеннойнену отказом на основании необоснованности выдвинутых требований. Менее чем через полгода непримиримые борцы с Россией Кари Сильвеннойне и Вейкко Сакси подали на Юху Молари официальные жалобы, в связи с чем и завертелось расследование Йормы Бака, посланного разбираться в обстоятельствах духовным капитулом г. Эспоо. Кстати, начальник опального настоятеля, епископ Микко Хейкка известен своими ультраправыми настроениями даже за пределами своей епархии, так же, как и его сыновья, – Танели и Хенрикки Хейкка.

Между тем в расследовании наблюдается целый ряд фактических ошибок. Одной из наиболее существенных, например, является подозрения в приписке выходных дней, чем якобы грешит священник. Йорма Бак перетасовывает события по собственному желанию, так что складывается впечатление, что настоятель Молари посещает Россию ”слишком часто”, сам себе назначая для этого свободные дни. На самом же деле единственное недоразумение было связано с зимним отпуском пастора, который пришелся на первую неделю января 2009 года. За полгода до этого настоятель представил духовному капитулу график своих свободных дней, который был одобрен без малейших проблем. К тому же график был вывешен на церковной доске объявлений, помещен в свободный доступ в Интернет и роздан всем сотрудникам церкви. Согласно графику, священник получил свободную неделю, которую провел в детском лыжном центре Юлляс в Лапландии, где не столько катался на лыжах, сколько бесплатно исполнял обязанности так называемого «горного священника». За эти семь дней он повенчал две молодые пары и отслужил четыре мессы. В 2008 году Юха Молари вообще не использовал своего отпуска, так что согласно законам Финляндии получил право на 38 свободных дней в течение следующего года.

Заключительной претензией следователя Бака к священнику стала журналистская деятельность Молари, который в качестве добровольного корреспондента пишет статьи на темы экономики и культуры и публикует их в достаточно популярных в России газетах. Поездки в Россию для настоятеля привычны и незатруднительны, – у него есть все что нужно: годовая виза и собственная машина. Дорога из Хельсинки до Петербурга занимает пять часов. Следующий «рейс» намечен на 20 октября: в этот день консульство Финляндии проводит конференцию, посвященную проблемам российской экономики. И хотя поездка отнимет еще один свободный день, священник Молари не жалеет об этом, поскольку на таких встречах завязываются исключительно интересные знакомства и плодотворные сотрудничества.

История настоятеля Юхи Молари вызвала широкий резонанс в российских СМИ: около полусотни изданий опубликовали статьи, посвященные жалобам, поданным на священника и начавшемуся следствию; крупнейшая газета России опубликовала два отчета; историческое общество «Память», одним из приоритетов которого является борьба с историческими подделками, также не осталось в стороне от событий. Ссылки по теме собраны здесь: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/suomalainen-media-suojelee.html

А в изданиях Финляндии царит тишина: ни финские журналисты, ни финская общественность по каким-то причинам не желают замечать травлю, развернутую против финского священника смелыми русофобами.

Дополнительные сведения:
Юха Молари, настоятель, GSM 044 322 2661
Улла-Майя Хальме, адвокат-асессор, тел. 09 8050 8839
Перевод с финского О.Пуссинен, olga.pussinen@gmail.com

Lehdistötiedote: SAFKA vahvistaa kv. suhteitaan historian väärentämistä vastustavassa rauhantyössään

Suomen antifasistisen komitean SAFKA:n synty tuli tärkeäksi syksyllä 2008, kun historiaa vääristävien myyttien avulla yhä enemmän Suomessa ja Baltian alueella erilaiset venäläisvihamieliset poliittiset vaikuttajat ja toimittajat vahvistivat omia aggressioitaan. Tämän jälkeen SAFKA on seurannut tapahtumien kehitystä hyvin valveutuneesti. Yhtenä johtoajatuksena on tarkkailla Pariisin rauhansopimuksen noudattamista alueillamme. Maaliskuussa 2009 saimme iloita, kun Sergei Šoigu (Сергей Кужугетович Шойгу) oli tehnyt asiaa koskien lakiehdotuksen, jonka mukaisesti esimerkiksi Voitonpäivän häpäiseminen olisi rikos (http://antifasistit.blogspot.com/2009/03/venajan-vastainen-historian.html). Lopulta saimme iloita, että presidentti Medvedev perusti historian väärentämistä vastustavan komission (Комиссия по противодействию попыткам фальсификации истории в ущерб интересам России).

Venäjän federaation presidentin perustama Venäjän strategiantutkimuksen instituutti (Российский институт стратегических исследований) järjestää arvovaltaisen kongressin Moskovassa. Tilaisuudet teemat liittyvät näihin ajankohtaisiin historian väärentämistä vastustaviin tehtäviin, joihin Venäjän presidentti on kiinnittänyt ansiokkaasti huomiota. Instituutin johtaja on esittänyt kutsun myös Suomen antifasistisen komitean allekirjoittaneelle aktivistille saapua paikalle luennoitsijan ominaisuudessa. Erityisesti on tahdottu kuulla esitelmää Baltian ja Suomen revansistisista tahoista, SS-Waffen -innostuksesta, sotarikollisten rehabilitoinnista yms. Tässä yhteydessä suunnitelmiin kuuluu myös aihetta koskevan suomalaisvenäläinen kirjahanke. SAFKA on halunnut alusta alkaen olla mukana kansojen ja valtioiden välisessä rauhantyössä. Tämä rauhantyö kehittyy ja syvenee entisestään. Elämme jo vihdoin 2000-lukua, jolloin oman aikamme ihmisiä ei saa diskriminoida sillä perusteella, millaisia myyttejä keksimme luoda itse kunkin isoisiä tai –äitejä vastaan.

Kongressin pääteema on "Генерал Власов: история предательства", muita käsiteltäviä teemoja ovat mm. РОА (Руссой освободительной армии, Venäjän vapautusarmeija joka taisteli natsisaksan puolella), yritykset väärentää historiaa oman aikamme maailmassa, natsirikollisten ja sotasyyllisten rehabilitointi yrityksenä hyökätä kommunismia ja venäläisiä vastaan. Kongressiin saapuu korkea-arvoinen edustus Venäjän federaation presidentin administraatiosta.

Dosentti Johan Bäckmanin matkakertomus 10 000 Naši-nuoren Seliger-koulutusleiriltä elokuussa 2009

Dosentti Johan Bäckman asui viikon 10 000 Naši-nuoren koulutusleirillä Tverin Karjalassa.

Saavun pilkkopimeään Seligeriin yösydännä. Auton valokiila osuu korkeaan aitaan ja sinipunavalkoisin Venäjän värein maalattuihin ainakin pari metriä korkeisiin rajapylväisiin. Kuin Venäjän raja, paitsi että se on Seliger-nuorisoleirin ulkoaitaus.

Sisääntuloportti numero kolmen parkkipaikalla tapaan pilkkopimeässä Naši-komissaari Marjana Skvortsovan. Pian paikalle tulee toinen Naši-komissaari Robert Schlegel, joka on myös tunnettu dokumenttielokuvien toimittaja ja Venäjän duuman nuorin kansanedustaja. Hän lupaa majoittaa meidät.

Pimeydestä ilmaantuu Naši-komissaari Mark Siryk, joka tuo minulle punaisen kaulaan ripustettavan kortin. Olen vieras eli gost numero G4147. Isännäkseni korttiin on kirjoitettu pienellä ”Siryk”. Se tarkoittaa, että en saa poistua leirin alueelta ilman häntä.

Kävelen portin kautta leiriin. Vartija tarkistaa kulkulupani. Täällä on oma vartiosto, Narodnaja družina. Se toimii koko leirin alueella. Tänne ei ole helppo päästä sisään eikä varsinkaan ulos. Leiriltä ei saa poistua leirin aikana, paitsi tietysti maitojunalla. Siihen riittää sääntöjen rikkominen, kuten alkoholin juominen tai kiroilu.

Marjana lupaa esitellä leiriä, vaikka on yö. Kävelemme päättymättömiä pitkospuita leirin halki. Nuotiot, kännykät ja läppärit pilkottavat pimeydestä. Jossakin hurisee suuri generaattori. Varsinaista möykkäämistä ei kuulu mistään. Siellä täällä väki on kerääntynyt puihin ripustettujen pistorasioiden luokse tarkistamaan meilejään ja lataamaan kännyköitään. Langaton netti toimii koko leirin alueella, minulle kerrotaan.

Olen vieraana Naši-nuorten kuuluisalla Seliger-leirillä. Tämä on viides vuosittainen leiri. Se on kasvanut parin viikon kokouksesta yli kuukauden mittaiseksi 50 000 nuoren isänmaalliseksi koulutustapahtumaksi. Kerrallaan väkeä on noin 10 000. Viimeisen erän teemana on johtajuus,Liderstvo.

Haluan ottaa selvää, mitä täällä tapahtuu. Statukseni on ”vieras”, eli saan tutustua leiriin vapaasti. Joudun kuitenkin noudattamaan sääntöjä: alkoholin käyttö leirin alueella on ehdottomasti kielletty. Siitä seuraa ulosheitto (kysymys onkin eräänlaisesta raittiusleiristä). Leirin alueella kiroilu on kielletty. Aamuliikunta ja luennot ovat pakollisia varsinaisille osanottajille. Leirin alueelta ei saa poistua.

Venäjällä Seligerin tietävät kaikki. Väitetään, että siellä kerran käynyt on muuttunut ihminen. Leiriä mainostavat televisiossa Venäjän hyvämaineisimmat kasvot. Nuoret valitaan Internetin kautta lähetetyn hakemuksen perusteella. Virallisesti tapahtumaa kutsutaan koulutus- ja innovaatiofoorumiksi. Jokaisen pitää osallistua luennoille ja ideoida hyvä bisnesidea, viranomaisprojekti tai poliittinen hanke. Nuoriso täällä on siis valikoitunutta. Se näkyy selvästi vakavahenkisessä ja vähän viileässäkin ilmapiirissä. Kaikki ovat selvästi tosissaan.

Pitkänhuiskea Robert Schlegel majoittaa meidät pilkkopimeässä niin sanottuun toimittajien leiriin rauhalliseen niemenkärkeen. Täällä asustaa kotimaisia ja ulkomaisia journalisteja sekä leirin oman televisiokanavan Y-TV:n toimittajat ja tekninen henkilökunta. Kenttä-tv-asema on kivenheiton päässä toimittajien leiristä.

Toimittajien leirissä on todella ahdasta, pienet teltat ovat vieri vieressä. Joku tulee pimeässä auttamaan teltan pystytyksessä. Se käy Naši-nuorelta nopeasti. Muutoin toimittajien leirissä meininki on kuin hidastetusta elokuvasta. Se johtuu siitä, että porukka on asunut täällä jo kuukauden. Samanlaisiin olosuhteisiin olen tutustunut lähinnä neuvostopartisaaneista kertovissa elokuvissa. Ehkä tämä onkin jonkinlaista partisaanikoulutusta (en tosin havaitse leirillä mitään varsinaista sotilaskoulutusta).

Leirissä pyörii omat nuoriso-tv-kanava (Y-TV), jonka lähetystä voi seurata mäntyihin ripustetuista taulutelevisioista. Y-TV kertoo uutisia leirin tapahtumista ja vieraista. Kanavan taustalla on Venäjän nuorimman kansanedustajan Robert Schlegelin oma studio Belyi svet eli Valkoinen valo (siis se kuuluisa Lumière blanche). Kun kysyn, mitä Y-TV tarkoittaa, minulle vastataan, että ”vain venäjän kielessä on y-kirjain”.

Y-TV:n koko päivän taulutelevisioissa pyörivistä materiaaleista mieleeni jäivät reportaasit Jevgeni Jevtušenkon vierailusta Seligerissä, ikonimaalauskurssista, ortodoksisesta muotinäytöksestä, virolaisen fasismin vaarasta sekä tietysti Putinin vierailu, joka tapahtui vähän ennen minun tuloani.

Y-TV:n keskusteluohjelmassa näen nuoren kansanedustajan Maksim Mišenkon. Hän toivoo, että amerikkalaisten nyt miehittämät Baltian maat jonakin päivänä vapautetaan ja palautetaan Venäjän yhteyteen. Suoraa puhetta siis.

Y-TV:tä toimitetaan muutamasta valkoisesta teltasta koostuvalla kenttäasemalla, johon kuuluu hyvin tietokoneistetut studiot ja leikkaushuoneet. Jälki on laadukasta. Ulkomaisena vieraana pääsen itsekin Bez sljoz eli "Ilman kyyneleitä" -nimisen keskusteluohjelmaan vieraaksi puhumaan mistäs muusta kuin virolaisen fasismin vaarasta ja dosentti Bäckmanin maahantulokielloista. Katso pieni esittely Y-TV:n kenttä-tv-asemasta:

Heti ensimmäisenä yönä telttaani kantautuu tyynen järvenselän ylitse läheisen Nilova Pustynin luostarin yöpalveluksen sulosäveliä. Samassa luostarissa säilytettiin 1940 tuhansia puolalaisia vankeja, jotka teloitettiin myöhemmin Katynissa ja muualla. Puolan- ja venäjänkieliset muistolaatat selittävät asian tyhjentävästi luostarin sisäänkäynnin luona. Vähän kauempana on Mednojen muistomerkkikompleksi murhatuille puolalaisille. Katso videoesittely luostarista ja muistolaatoista:

Saan kuulla, että myös toimittajien leirin rauhallinen niemi on entinen hautausmaa. Siitä muistuttaa suuri ortodoksinen risti ja hieman painostava tunnelma. Muutoinkin leirillä ei ole tyypillistä letkeää venäläistä meininkiä, votkanjuontia tai naisten flirttiä. Jonkinlainen hämmentävä ja päättäväinen vakavamielisyys ja uho hallitsee koko tapahtumaa. Toimittajien leiristä on vain kivenheitto somalle hiekkarannalle, josta voi pulahtaa Seliger-järven viileään veteen.

Aamu Seligerissä alkaa tasan kello kahdeksan kaiuttimista pauhaavalla tutulla Suurella ja mahtavalla eli Venäjän hymnillä. Se kaikuu kovalla volyymillä kaikista kaiuttimista alusta loppuun, uusilla sanoilla varustettuna.

Sen jälkeen kaiuttimista virtaa meluisaa lastenmusiikkia, joka ikään kuin pakottaa kaikki hyvälle tuulelle. Nukkuminen on silloin mahdotonta. Nuoriso talsii aamutoimiin sinne tänne pystytettyjen vesiasemien ääreen. Niitä ympäröi parikymmentä pientä lavuaaria ja jalkapumput.

Toimittajien leirin läheisyydessä on pitkä rivi vihreitä ulkovessoja. Ne ovat varsin mukavia laitoksia ja aina on yksi ”putka” vapaana. Välillä tankkiauto käy tyhjentämässä jätökset.

Sitten kaiuttimista kuuluu määräys siirtyä suurelle kentälle aamuvoimisteluun. Tuhannet nuoret jumppaavat kirkkaassa aamuauringossa aerobic-ohjaajan tahtiin. Venäläisten nuorten päättymätön meri aamuvoimistelussa on tyrmäävä näky, joka kertoo leirin (ja Venäjän) mittasuhteista.

Aamuvoimistelun jälkeen näyttämölle astuu Venäjän nuorisokomitean johtaja (ministerin tasoinen virka) Vasili Jakemenko, joka on edellen Naši-liikkeen federaation komissaari. Hän johti myös Našin edeltäjää ”Kuljemme yhdessä”-liikettä. Jakemenko ilmoittaa päättäväisesti päivän tavoitteet. Tänään leirissä vierailee jälleen eräs kuvernööri, joten nuoria kehotetaan esittelemään ideoitaan.

Päivänvalossa Seliger näyttää suuruutensa. Jylhään mäntymetsään on ripoteltu satoja, ehkä tuhansia pikku telttoja tiukasti kiinni toisiinsa. Kaiken halkaisee puulla katettu kävelyteiden verkosto, jonka kulkeminen päästä päähän kestää ehkä tunnin.

Joka puolelle on ripustettu Putinin, Medvedevin, Surkovin ja patriarkka Kirillin kuolemattomia lauseita suuriin punaisiin banderolleihin:

”Ihmisen kehitys on ehdoton kansallinen prioriteettimme. V. V. Putin”

”Venäjästä tulee kukoistava, demokraattinen maa. Vahva ja samaan aikaan hyvä elää. Paras maailmassa kaikkein lahjakkaimmille, vaativimmille, itsenäisimmille ja kriittisimmin ajatteleville kansalaisille. Dmitri Medvedev.”

”Venäjä on ainutlaatuinen, kuten mikä tahansa valtio. Voimme vain itse kulkea oman tiemme, ja sen menestys riippuu vain itsestämme. Vladimir Putin”

”Jos opiskelu ei kiinnosta, antaa vetää. D. A. Medvedev”

”Nuorten ihmisten piirteissä näemme ortodoksikirkon tulevaisuuden kasvot. Patriarkka Kirill”

Aamuliikunnan jälkeen ämyristä kaikuu käsky lähteä seuraamaan opetusta 15 minuutin kuluttua. Leirin keskuksessa on kymmenkunta yli 500 hengen vetoista valkoista telttaa, jotka on nimetty suurten venäläiset mukaan. Pääteltta on tietysti nimeltään Pietari Suuri, pienemmät teltat ovat Tšaikovski, Gagarin, Lomonosov, Tarkovski ja avaruusteknologian isä Sergei Koroljov. Vain Stalin loistaa poissaolollaan – en kuule hänestä mitään koko leirin aikana. Luennoin itsekin noin 500 nuorelle teemasta "historian väärentäminen informaatiosodan aseena".

Monet venäläisten luennoista ovat kevyttä mutta asiantuntevaa jutustelua, jonka sekaan on ripoteltu paljon tietoa. Omakohtaiset kokemukset ja mielipiteet tekevätkin luennoista kiinnostavampia. Nuoriso esittää myös moitteensa, mikäli luennot eivät kiinnosta. Täällä oppii siis hyväksi luennoitsijaksi: tärkeää tietoa voi antaa kiinnostavassa ja inspiroivassa paketissa.

Kuljen teltasta toiseen kuuntelemassa, mitä sanottavaa opettajilla on Venäjän tuleville johtajille. Yhdessä teltassa on meneillään esitys aiheesta ”Venäjän uhkat”. Niihin lasketaan kuulemani esityksen mukaan myös Suomen Venäjälle esittämät aluevaatimukset.

Muutenkin haluan tietysti tietää, mitä Suomesta ajatellaan. Muuan pietarilainen nuori mies on kuullut perussuomalaisista ja keksinyt niille hauskan venäläisen nimenkin, Istinnyje finny, tosisuomalaiset. Nuori mies tuntuu pitävät perussuomalaisia jonkinlaisena natsipuolueena. Totean, että perussuomalaisten niin sanotusta ulkomaalaisvastaisuudesta puhutaan kyllä Suomessakin.

Tverin Karjalassa on kuuma. Monet makailevat tai peräti nukkuvat luennoilla. Teltoissa ei ole tuoleja, joten useimmat istuvat maassa, mistä on helppo ujuttautua makuuasentoon. Teltan ulkopuolella maa täytyy auringonpalvojista. Leirin pienet hiekkarannat ovat täynnä. Pulahdan itsekin pari kertaa päivässä vilpoisaan Seligeriin.

Valtavan leirin alueella tulee käveltyä niin paljon, että sandaalit kipeyttävät jalat. Pian alan kävellä paljain jaloin.

Iltakokouksessa leiriläiset saavat kuulla päivän saavutukset. Katso video, kun tuhannet leiriläiset poistuvat suurelta kentältä iltatoimiin:

Tärkeät vieraat saapuvat helikopterilla. Putin vieraili täällä muutamaa päivää ennen tuloani. Minun kanssani samaan aikaan vieraaksi saapuu ilmateitse Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov, tärkeä mies, joka tavallaan valvoo Venäjän demokratiaa.

Tunnen Tšurovin entuudestaan, sillä ennen nykyistä korkeaa tehtäväänsä Tšurov kirjoitti Mannerheimista elämäkerran. Hän oli Vladimir Žirinovskin johtaman liberaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Venäjän duumassa. Tšurovin Mannerheim-innostus liittyi puolueen piirissä heränneeseen kovaan valkokenraaleiden ihailuun.

Tšurov partoineen lipuu leirin halki arvokkaasti eräänlaisen hovin saattelemana. Nähdessään minut hän huudahtaa: Kaikkea hyvää teille!

Leirin pienet kaupat myyvät juomia, nuudeleita, jäätelöä ja pikkutavaraa. Erikoisuutena on kirpeä bulgarialainen tammanmaito, jota nuoriso kerääntyy hieman epäluuloisesti maistelemaan.

Täällä kännykässä puhuminen tulee halvaksi, sillä eri puolia leiriä pystytetyillä pienillä tiskeillä myydään leirin omaa liittymää noin kahden euron hintaan.

Leirin keskustassa on ympärivuorokautinen kunniavartio ja haloilla palava ikuinen tuli Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistoksi. Kaksi venäläistä nuorta vuorollaan seisoo neuvostoarmeijan viitassa yötä päivää liikkumatta käsi sydämellä muistamassa veteraaneja. Katso video, Marjana Skvortsova esittelee muistovartion:

Telttani suuaukosta avautuu kaunis näkymä Seliger-järven ylitse. Kiinnitän Suomen lipun telttani viereiseen puuhun. Lippuni voisi olla suurempi, sillä joka paikassa on valtavia lippuja: tietysti Venäjän, mutta myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen sinisiä karhulippuja, Našin punaisia lippuja valkoisella ristillä sekä Žirinovskin LDPR-puolueen sinikeltaisia lippuja.

Myös äskettäin itsenäistyneen Etelä-Ossetian keltapunavalkoinen lippu pistää silmään. Etelä-Ossetia on täällä kuten muuallakin kova sana. Venäjän kanta asiaan on se, että se on pelastanut venäläiset ja osseetit ”gruusialaiselta fasismilta”.

Telttakylässä on parikin ainakin sadan koneen Internet-telttaa. Jonottaessani nettiin kerron eräälle moskovalaiselle nuorelle miehelle olevani Suomesta. ”Pitääkö paikkansa tieto siitä, että Viroon on pystytetty siirretyn Pronssisoturin lähelle fasismia palvova muistomerkki?” nuorukainen tiedustelee.

Kysymys on Tallinnan Vapaudenaukiolle pystytetystä SS-merkillä Viron vapaussodan muistomerkistä, josta Viro-kriitikko Leena Hietanen käyttää nimitystä ”natsistondis”. Internet-teltan sisälle salin eteen on jostakin pystytetty juliste, jossa lukee: ”Tallinnassa Pronssisoturi korvattiin SS-idolilla – Pääkaupungin keskustaan ilmaantui virolaisen legioonan symbolilla varustettu patsas”.

Iltasella seisonut ilma saa nuotioiden savun leijumaan kitkeränä sumuna koko leirin alueella.

Kaikki leirin nuoret ovat aikuisia, 18–30-vuotiaita. Joillakin perheellisillä on pikkulapsetkin mukana. Tosin lapsiperheet vuokraavat mieluummin rauhallisen lomamökin lähistöltä ja käyvät täällä vain päivisin.

Ilmapiiri on vakavahenkinen ja puuhakas. Täällä ei juurikaan huvitella. Juopottelua tai känniläisiä ei näy. Venäläiset nuoret naisetkaan eivät tällää itseään tai flirttaile kuten tavallisesti. Iltakonserttejakin he kuuntelevat suu vakavalla mutrulla.

Joka päivä on kiinnostavia luentoja ja keskusteluja, usein spontaanejakin. Kaikkialta kuuluu rauhallista mutta kiinnostunutta venäläistä pulinaa. Ulkomaalaisia ei näe. Venäläisiä on tullut tänne paljon lähiulkomaista.

Krimi-leirin iltanuotiolla kansanedustaja Sergei Markov valittelee Viron hänelle määräämää kymmenen vuoden maahantulokieltoa Schengen-alueelle. Markov pidätettiin kiellon takia saksalaisella lentokentällä mutta päästettiin menemään, koska hänellä on diplomaattipassi.

Aika moni muukin kertoo Viron antamasta maahantulokiellosta. Tuntuu siltä, että Schengen-järjestelmä on antanut Virolle mahdollisuuden kiusantekoon. Naši-komissaari Marjana Skvortsova kertoo osallistuneensa yhteen antifasistien kokoukseen Virossa. Viime vuonna hänet käännytettiin Vainikkalasta takaisin Venäjälle. Suomalaisten rajavartijoiden selityksen mukaan Viro oli lätkäissyt Marjanalle kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle.

Leirin televisiokanavan toimittaja Vadim tulee juttelemaan minulle ja kertoo hänkin saaneensa Virolta kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle. Tarkistamme Vadimin kanssa asian Viron sisäministeriön nettisivulta, jolta on suora pääsy kieltorekisteriin. Toden totta, tieto Vadimin maahantulokiellosta löytyy netistä, jota Vadim selaa kännykällään. Venäjän ulkopuolelle ei juurikaan ole asiaa ennen vuotta 2017.

Kymmenen vuoden kielto matkustella Schengen-alueella tuntuu kohtuuttomalta henkilöille, jotka eivät kuitenkaan ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin. Parikymppisen Marjanan innovaatio on oman firman perustaminen, mutta maahantulokielto Euroopan unioniin ei edistä ulkomaankauppaa.

Joka päivän huipentuma on iltakonsertti leirin suurella kentällä. Täällä käy sekä venäläisiä että maailmantähtiä. Ehdin nähdä hittibändi Iraklin sekä Uriah Heepin Ken Hensleyn, joka kertoo pitävänsä Venäjästä. Konsertin päätteeksi hänen kainaloonsa lyötiin Etelä-Ossetian lippu. Katso Iraklin esiintyminen Putin-Medvedev-diskossa:

Leirin pääkadulle on pystytetty ehkä parisataa suurta plakaatia, joissa esitellään parhaat innovaatiot tyylikkäinä julisteina. Otetaan esimerkiksi Daniil Begaševin innovaatio ”Venäjän päivä”. Sen lähtökohtana on huomio ”russofobian vahvistumisesta” IVY-maissa ja Britanniassa. Lääkeeksi tarjotaan projektia, joka todistaa Venäjän erityislaatuisuudesta ja yhdistää venäläiset ulkomailla.

”Venäjän päivä”-projektissa on useampi vaihe: aluksi luodaan rekisteri russofobisista maista. Sitten otetaan yhteys näissä maissa asuviin venäläisiin, perehdytään mielenosoituksia koskevaan lainsäädäntöön, suunnitellaan toimenpiteet ja toteutetaan operaatio ”Venäjän päivä”. Sitten etsitään lisää ”lahjakkaita patriootteja”. Näin siis Daniil Begašev projektissaan, jota esitellään suuressa plakaatissa Seliger-leirin keskuksessa.

Vadim-niminen nuorukainen on kehitellyt installaation, jonka nimi on ”Innovaatioiden hautausmaa”. Sen aiheina on joukko hukattuja keksintöjä, kuten televisio, lamppu, radio, tietokone ja helikopteri, jotka venäläiset keksivät Vadimin mukaan ensiksi. Ja niin varmaan muuten keksivätkin. Vadimin ideana on nimenomaan kehottaa nuoria myös huolehtimaan omien innovaatioidensa tuotosta ja oikeuksista.

Kaikken paras installaatio on yhdelle leirin rannoista pystytetty babuška-installaatio. Kaikki tietävät, että babuška on merkittävä osa venäläistä kultuuria. Niinpä järven rannalla istuu leirin oma kokopäiväinen babuška hänelle rakennetussa mukavasti sisustetussa mummon kamarissaan. Kuka tahansa voi mennä juttelemaan babuškalle, joka lempeästi hymyillen tarjoilee leipomiaan tuoreita piirakoita. Illalla babuška lukee koko leirille iltasadun kaiuttimien välityksellä.

Sitten paikalle saapuu venäläinen meppi Tatjana Ždanok, joka edustaa europarlamentissa Latvian venäläisiä. Tatjana on aina siellä missä minäkin. Istumme nuotiolla Baltian maiden eli Viron ja Latvian venäläisten leirissä. Tatjana kävi puhumassa Sergei Markovin kanssa Krimin leirissä, jossa asuu Ukrainan venäläisiä. Fasismin nousu ja ulkomailla asuvien venäläisten asema on ongelma tietysti kaikkialla. Suunnitteilla on uudempia ja tehokkaampia organisaatioita venäläisten puolustuksen lujittamiseksi. Kuulin ja näin miten Tatjana luennoi sadoille leiriläisille siitä, miten Venäjän vallankumouksen jaloista Ranskaan emigroituneet kaksi miljoonaa venäläistä ovat täysin assimiloituneet, eli heidän lapsensa ja lapsenlapsensa eivät juurikaan puhu enää venäjää.

Halukkaille on tarjolla luentojen lisäksi monenlaista urheilua, kuten melontaa ja purjelentoa.

Suomalaisten diplomaattien ja viranomaisten rikollisen vainokampanjan kohteeksi joutunut Rimma Salonen ei jättänyt minua rauhaan Seligerissäkään. Rimma pidätettiin yllättäen Helsingissä, mikä aiheutti Venäjällä skandaalin. Kaksi kuvausryhmää tuli jututtamaan minua Seligeriin, katso videot:

Leiri ei mitenkään tunnu menevän eteenpäin. Se seisoo ikään kuin paikallaan. Viimeisenä iltana kaikki kutsutaan suurelle aukiolle. Alkaa loppurutistus.

Vasili Jakemenko nousee lavalle ja esittää yleisölle ensimmäisen kysymyksen: ”Kuinka moni lopetti tällä leirillä juomisen?” Myös tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan, vaikka käryttelijöitä onki näkynyt aika paljon siellä täällä. Viimeistään nyt leirin merkitys raittiustapahtumana ja koko Naši-liikkeestä myös raittiusliikkeenä vahvistuu.

Musiikkina kaikuu Venäjän niin sanottujen modernisaatiojoukkojen rytmikäs hymni. ”Vain me olemme sukupolven voima, vain me olemme tieteen aivot, vain me olemme vuosikymmenen läpimurto, vain me olemme yhtenäinen joukkue, vain me olemme vapaa Venäjä, mahtava Venäjä, suuri Venäjä, rakas Venäjä!” Kuuntele laulu tästä: http://recoverpc.ru/seliger_mp3/KMS_new.mp3

Parhaiten menestyneille jaetaan palkintoja ja kerrotaan, minkälaisia menestyksekkäitä hankkeita he ovat ideoineet Venäjän eri alueita kehittämään ja montako sopimusta he ovat onnistuneet allekirjoittamaan paikalla vierailleiden

Sitten seuraa leirin perinteinen loppu. Nainen lavalla huutaa: viimeinen sääntö, tältä leiriltä ei lähdetä kyynelehtien. Tämä leiri ei ole loppu vaan alku. Me emme ikävöi, vaan olemme iloisia. Suuren kentän taakse sytytetään valtava kokko, jonka liekit kohoavat kohti taivaita. Nuoriso juoksee päätteeksi kohti korkealle loimuavia liekkejä. Tässä on jotakin pakanallista. Illan kruunaa mahtava ilotulitus.

Tulen varmasti uudelleen. Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää. Haluan mielelläni katsoa tulevaisuuteen ja olla osa sitä. Olen jo sopinut siitä, että ensi vuonna Seligeriin lähtee suomalainen delegaatio.

Estonian politician Mart Laar called Russians "bastards", "scoundrels" and "occupiers" and runs for mayor of the capital Tallinn

Famous Estonian politician Mart Laar called Russians "bastards", "scoundrels" and "occupiers" in a public event in August 23th in Tallinn, a city where half of the population are Russians. Now Laar runs for mayor of the city. Laar gave his talk in a screening of the notorious anti-Russian propaganda material "The Soviet Story", a film widely described as racist hate propaganda and incitement to ethnic hatred. The Finnish police is already investigating screening of that film in Finland as incitement to ethnic hatred, a very serious crime in Finland. The Finnish anti-fascist activist Dr. Johan Bäckman tried to sue Mart Laar for incitement of hatred according to the article 151 of the Estonian criminal code. The decision of the Estonian police (below) says, that Laar has right to call Russians "bastards", "scoundrels" and "occupiers" in a public event, and there is nothing criminal in screening the film "The Soviet Story", which describes Russians as blood-thirsty criminals that adore mass murdering. Estonia is famous of its official apartheid policy, that is discrimination of Russians for example not giving them a vote.

The original request for the Estonian police is below:

For the Police Authorities of Estonia

REQUEST

We kindly ask the Estonian police to investigate a crime defined in the article 151 of the criminal code, “Incitement of hatred”, which has taken place in a way presented in the following.

It has come to our knowledge that activities which publicly incite to hatred and discrimination on the basis of nationality, language, origin and political opinion were carried out in the capital of Estonia, Tallinn, August 23th 2009, in the premises of Estonian History Museum, address Pirita tee 56, from 2:40 p.m. until approximately 6:00 p.m. local time.

These activities of criminal nature included the screening of criminal hate propaganda film material titled “The Soviet Story”, allegedly a documentary film, and a speech by the Estonian politician Mart Laar, clearly insulting Russians by inciting political and ethnic hatred against Russians.

The individual responsible for the crime, in addition to Mr. Laar, is the organiser of the event, the leader of the Estonian organization called “Avatud Vabariik” Mr. Evgeny Krishtafovich.

The entrance to the event at the museum was free of charge. Approximately 30 (thirty) individuals participated in the event.

The film “The Soviet Story” was shown in its entirety as part of the event. The duration of the film is 86 minutes. The film was followed by discussion, during which the incitement to ethnic hatred was continued.

Incitement to ethnic hatred was carried out during the event in the following two ways (see chapters A and B):

A. The contents of the film material “The Soviet Story” as evidence of incitement to ethnic hatred

The film “The Soviet Story” includes the following eight (8) sections which include incitement to ethnic, racial and political hatred against Russians:

1) From the 00 hours 52 minutes [00:52] from the beginning of the film “The Soviet Story”, the narrator says, that Russians and their leaders are guilty for the mass murder of Jews, and that Russians and their leaders (“The Kremlin”) in general deny the Holocaust, and consider the Holocaust as “noble action”, and Russians in general call Jews as “fascists”; The narrator also says the following (direct quote from the film): “Kremlin’s denial [i.e. denial of the Holocaust] is supported by one Western historian David Irving, more famous for his denial of the Holocaust. In today’s Russia these actions of Stalin [i.e. murdering of Jews] are justified at the highest level. The former defence minister – – Rodionov is just one of many in Russia today who believe, that helping Hitler to fight Jews in the 1930s was actually a noble fight against fascism, Jewish fascism, as it is now called in Russia.”

2) [01:00] The film shows images of the Victory Day parade in Moscow, into which other images of executions, piles of corpses and mass graves are added by montage. The Victory Day parade is the most respected national event in Russia. The idea of the film is to say that Russia and Russians admire mass murder. This is actually said in the film.

3) [01:01] The film claims, that famous Russian war veteran Mr. Serov would have received the highest badge of honour for the mass murder of innocent people. In general the film labels all Russian war veterans as mass murderers and blames Russians for admiring mass murder and murderers.

4) [01:07] The film shows images of piles of corpses and executions together with the official Hymn of Russia, which is played as background music. The idea is to associate the Russian statehood with mass murder.

5) [01:07] The film shows Nazi concentration camps and claims, that after the war, the Russians took them into operation again. The film claims, that Nazis would have been “less” guilty and that Russians used the Nazi concentration camps for mass murder. In addition the film claims, that Russians deny mass murder and even continue mass murder.

6) [01:11] Two males speaking in Russian are presenting Nazi salute for the camera while a picture of the Russian State Duma is added into the background by montage. The narrator says: “Nazi salute in the parliament of Russia.” This gives an impression that there would be plenty of Nazis in the Russian parliament and that the Nazi salute would be used there, or that Nazi ideas would be popular in the Russian parliament. Right after this, a video with an alleged beheading and an execution in a forest is shown. In the video, the other victim says in Russian before his execution: “Russian national socialists have arrested us” and the executioner says in Russian “Glory to Russia”. In this way, racist murders are connected with the alleged Nazi-sympathies of Russians and the Russian parliament. The film gives the impression that Russians are blood-thirsty Nazis and that their political institutions support such ideas.

7) [01:14] A person interviewed in the film says that the forefathers of Russians are brutal criminals and that modern Russians deny this. A direct quotation from the interview goes: “Nobody wants to admit that [Russians’] forefathers are brutal criminals.”

8) [01:19] The narrator says that Russians in general deny the Holocaust and that this is a norm, that Russians consider murderers as heroes and give them decorations, and that Russians are thought, that mass murderers are heroes. In addition the narrator says, that Russians still repeat the crimes they adore, i.e. are still practising genocide. A direct quotation: “Turning human tragedy into a farce has become a norm in Russia. Ridiculing the Ukrainian famine or the Jewish Holocaust is the norm. – – The killers become heroes, mass murderers are decorated veterans. People are taught the crimes these people committed against humanity are heroic deeds. It is no surprise that these crimes are replicated.”

It is clear that the aim of the film titled “The Soviet Story” is to incite ethnic hatred towards Russians by presenting them as immoral mass murderers or worshippers of mass murder and mass murderers.

After the screening of the film, during the event in question on August 23th 2009, the incitement to ethnic hatred was continued in the following way:

B. Statements inciting ethnic hatred presented by Mr. Mart Laar and reported by Mr. Evgeny Krishtafovich in his blog “The Blog of Evgeniy Krishtafovich” http://krishtafovitsh.lifejournal.com/198900.html) on August 23th 2009 at 11:18 pm titled “About occupiers and scoundrels”

After the film, Mr. Mart Laar gave a public speech to the audience, the intention of which was to prolong incitement of ethnic hatred towards Russians. In his speech, according to the report written by Mr. Evgeny Krishtafovich in his blog the same day, Mr. Laar called Russians with derogatory terms “scoundrel”, “bastard” and “occupier”, who should be “ashamed” of themselves, if they do not admit the contents of the film to be true. These words were used by Mr. Laar when replying to the commentary by Mr. Maksim Reva, who said the film is insulting Russians.

Knowing that Mr. Reva is known to be a Russian and also an activist protecting the cultural and political rights of Russians in Estonia, it is clear, that the words “scoundrel”, “bastards” and “occupier”, said by Mr. Laar, were targeted at Russians in Estonia in general, since obviously Mr. Reva and most or all Russians in Estonia would not agree with the extremely insulting contents of the film.

Later, at 11:10 pm, Mr. Krishtafovich wrote a report about the seminar to his blog and titled it as “About scoundrels and occupiers”, showing below the title a large image of Maksim Reva. This communicates the idea that according to Mr. Krishtafovich, Mr. Reva, a well-known activist protecting Russians’ rights in Estonia, would be representing “scoundrels” or “occupiers”. Since Mr. Krishtafovich was using plural form, his writings refer to all Russians.

In addition, Mr. Krishtafovich claimed the paper including the list of participants was stolen from him after the event, and he hinted to Mr. Reva as the perpetrator of the crime. In addition, Mr. Krishtafovich wrote, that the list is probably already at the Russian embassy.

This was also clearly insulting statement, which in this context was of course supposed to insult the whole Russian community.

In the event Mr. Reva presented a publication written by Russian historian Aleksandr Dyukov, which criticises the film “The Soviet Story” as forgery and hate propaganda against Russians.

In the comments section of his blog, Mr. Krishtafovich added on August 26th 2009 at 7.58 am, that the Russian historian Aleksandr Dyukov is “worthless” person who “steals”; here Mr. Krishtafovich referred also to alleged upbringing of Mr. Dyukov by saying that “according to Soviet upbringing one should steal”.

One should keep in mind that delivering insulting statements during the screening of the film was not enough for Mr. Kristafovich, but he invited Mr. Laar to deliver his commentaries, and afterwards, Mr. Krishtafovich added a report on the event together with insulting statements to the Internet.

It is clear that the above mentioned activities of Mr. Krishtafovich and Mr. Laar are public incitement to hatred, violence and discrimination on the basis of nationality, race, language, origin and political opinion.

The statements presented in the film “The Soviet Story”, and the commentaries given by Mr. Laar and published by Mr. Krishtafovich in his blog, are clear evidence of aggressive propaganda inciting strong hatred towards all Russians by saying they admire mass murderers and are mass murderers themselves. This is extremely dangerous activity in Estonia, where the relations between Russians and Estonians are tense. Both Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are aware of this, as they are both experienced politicians.

In addition, it is clear that this incitement to hatred results in a danger to the life of Russians living in Estonia, where well-known and popular politicians, such as Mr. Laar and Mr. Krishtafovich, are organising events for the purpose of spreading extremely aggressive racist hate propaganda against Russians, claiming they are worshippers of mass murderers and mass murderers themselves, or – quoting the vocabulary of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich – "occupiers", "scoundrels" and "bastards", as well as "worthless" and "thieves".

The widely propagated idea, presented in the film, seminar and the report in the Internet, that a Russians would adore mass murdering and be mass murderers themselves, is of course causing this group a direct danger of counteraction of criminal or other nature, thus causing their lives, property and health a direct danger.

One should keep in mind the death of Dmitri Ganin, a young Russian citizen, who was murdered during a riot between Russians and Estonians in 2007. The Ganin murder was politically motivated and reflected clearly the anti-Russian sentiments inside the country during the so-called “Bronze Night”, which was a reaction to the actions of certain Estonian political figures. These actions against the “Bronze Soldier” monument were considered as hostile by several members of the Russian community.

However, in this case, there is no doubt that the actions of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are hostile provocations towards Russians and as such, a possible cause for escalation of violence, thus causing a direct danger to Russians in Estonia.

One should take into consideration the fact that the film "The Soviet Story" was presented as documentary film consisting of facts. Also the fact that two famous politicians participated in the screening, makes the event even more reliable. Therefore, many people indeed can take as truth the claims of Russians being blood-thirsty mass murderers and worshippers of mass murderers and of genocide. This causes even more danger for the life and health of Russians in Estonia.

Regarding the reputation of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich, we should be aware of the fact that both individuals have been declared by Russian state authorities as “persona non grata”, i.e. unwelcome persons, who do not have entry permit to Russia. This has been reported in the Estonian press. The fact that both are declared unwelcome, refers to the possibility that their presence in Russia would cause danger to the society or individuals and that one of the goals of their political activity is to spread hate propaganda against Russian people.

In addition, according to press materials available for all, it is well-known that Mr. Laar has acted as a political adviser to the president of Georgia, being therefore directly involved in preparations of a genocide against Russian people during August 2008, as the activities of Georgia are considered by majority of Russians. Without handling this controversial issue of war in detail, it is clear, that in this context (a recent war), the statements of Mr. Laar on August 23th 2009 were clearly a provocation aiming at incitement of ethnic hatred and increasing the tension in Estonia towards ethnic conflict, therefore causing a direct danger for the life and health of the Russian population in Estonia.

One should also keep in mind that, according to information obtained from the Estonian press, a book written by Mr. Laar about the so-called Estonian SS-legion, was last year investigated as criminal Nazi propaganda by the German police.

The fact, that Mr. Laar and Mr. Krishtafovich were showing the insulting film “The Soviet Story” on August 23th 2009, which is the day of signing the Molotov-Ribbentrop pact – an extremely controversial event for the Russian audience – is a clear evidence of the fact, that their intention was spread incitement of ethnic and political hatred against the Russian population through a provocation.

The fact that Mr. Maksim Reva, through whom the incitement of hatred was partly targeted, is a relatively young person, who by no means is responsible of any actions of Russians or any other individuals during the 1940s. The idea that insulting statements were targeted through him, is a clear sign of the fact that the statements about “occupiers”, “scoundrels” and “bastards” are supposed to spread hatred against all Russians in Estonia. The fact that a young person such as Mr. Reva, is labelled as “occupier” in this context, is a prime example on how the film “The Soviet Story” is being used for incitement of ethnic hatred towards a minority.

In addition, it should be mentioned, that a screening of the film “The Soviet Story” is currently investigated by the Finnish police on suspicion of incitement to ethnic or racial hatred, as defined by the Finnish criminal code (it should also be mentioned, that the organiser of screenings of the film in Finland lives in Estonia).

Therefore there are grounds to suspect that Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are guilty of the crime defined in the article 151 of the Estonian criminal code, and therefore, in accordance to the legislation of Estonia, the police authorities of Estonia should take legal action and launch criminal proceedings against Mr. Laar and Mr. Krishtafovich.

Espoo, 30.8.2009

With Respect

Dr. Johan Bäckman

For the Police Authorities of Estonia

ADDITIONAL INFORMATION

With respect I would like to add to my request sent on August 31th the following information.

After the information of my request to the Estonian police appeared in the Internet, the other person to whom I demanded punishment for incitement of hatred according to the article 151 of the criminal code of Estonia, Mr. Evgeny Krishtafovich, replied in his blog in the following way.

On August 31th 2009 at 3:51 pm Mr. Kristafovich posted a comment on his blog about the request regarding article 151, and replied, that he can add this request with clear conscience to his curriculum vitae. Mr. Krishtafovich by no means denied his guilt to the crime defined in article 151. On the opposite, according to his blog, Mr. Krishtafvich considered incitement of ethnic hatred against Russians as a merit, not crime. This should be taken into consideration when evaluating his possible guilt to the crime defined in article 151.

Mr. Krishtafovich falsely claimed I would have reported him to the police in Finland twice. That is not true. I have not reported Mr. Krishtafovich to the Finnish police nor heard anything about such reporting.

In addition, in the same blog comment, Mr. Krishtafovich calls me with the derogatory words "scum" and "stupid" and claims that all universities with whom I previously worked, have allegedly refused of my services. In addition, he calls me "false scholar". I would like to point out to the Estonian police, that I consider such false and insulting claims, published in the Internet, as libel and ask police to take necessary legal measures.

Mr. Krishtafovich continued incitement to hatred against Russians on August 31th in his blog comment, posted at 6.25 pm, where he described Mr. Maksim Reva, the political activist protecting the rights of Russians in Estonia, as "shoplifter", and continued to blaim the historian Aleksandr Dyukov about "theft of intellectual property". In addition, in a commentary posted by Mr. Krishtafovich on August 26th at 7.38 pm, Mr. Krishtafovich claims that Mr. Reva would have stolen on years 2004 and 2007. Mr. Krishtafovich also added a link to a racist video (www.reporter.ee/2008/01/21/aprilliool-maratsenute-varasem-paturegister-on-nagu-kelmiromaan) claiming that most Russian political activists, protecting the rights of Russians, would be convicted criminals (mostly thieves). This material, produced or referred to by Mr. Krishtavocih, is clearly racist and xenophobic and without doubt a clear example of incitement of hatred.

In addition, on a commentary posted on August 31th at 4.46 pm, Mr. Krishtafovich admits that he indeed is persona non grata in Russia. Moreover, as a reason for declaring him persona non grata in Russia, Mr. Krishtafovich explains his participation in a conference in so-called Museum of occupations. The fact that Russian authorities have considered his participation as a hostile act, gives of course grounds to consider, that he has continued this hostility (incitement of hatred) also in the other museum conference on August 23th.

In my opinion, all this is further evidence of the fact that Mr. Krishtafovich should be prosecuted of the crime defined in the article 151 of Estonian criminal code.

Espoo, 1.9.2009

With Respect

Dr. Johan Bäckman

Book review: Estonia attacks Finland! Kirja-arvio: Viro hyökkää Suomeen!

Teemu Kaskinen: Sinulle, yö. WSOY 2009.

Finnish playwrite Teemu Kaskinen wrote his first novel about the next war: Finland attacks Norway, USA attacks Helsinki from Tallinn and finally Russia saves Finland by beating U.S. Navy in Barents Sea. This is not science fiction however, but realistic account of a future war. Kaskinen depicts Finnish soldiers as nasty war criminals who murder each other and enjoy torturing American war prisoners. Probably the book is some kind of a reply to the notorious Finnish war novel "The unknown soldier" (1954), which is a naive but famous fairy tale of Finns in the second world war. Kaskinen's war is chaotic and real.

Kaskinen on kirjoittanut (tai luulee kirjoittavansa) jonkinlaisen uuden Tuntemattoman sotilaan. Yritys on siis naivi ja alku onnahtaa pahasti, mutta sitten kirja muuttuu uskottavammaksi. Tulevaisuuden sodassa Yhdysvallat hyökkää tietysti Tallinnasta Helsinkiin. Suomi haluaa itselleen Ruijan ja Norjan öljyvarat, lopussa Venäjän upottaa jenkkien lentotukialuksen Jäämerellä ja Suomi voittaa. Tarina ei ole Ilkka Remes -tyyliä vaan realistinen kuvaus sodasta. Kaikki on yhtä likaista sekasortoa ilman sankareita. Juuri siksi kirja todistaakin Tuntemattoman sotilaan jermujen valheellisuuden. Tietenkin sota ja vallankumous ovat täysin sekasortoisia tapahtumia, joihin vasta jälkikäteen luodaan hieno järjestys. Siitä vaan ajattelemaan tulevaisuuden sotia ja vallankumouksia. Mitä kaikkea voidaankaan vapauttaa ja valloittaa!

Syyttäjä Mäkinen stubbilaisen ulkopolitiikan mannekiinina

Syyttäjä Mika Mäkisen tämänpäiväisen häkellyttävän ilmoituksen mukaan Rimma Salonen voi saada väitetystä lapsikaappauksesta enintään kaksi vuotta ehdollista. Tiedotteessaan Mäkinen vihjaa käräjäoikeuden tulevaa päätöstä kevyemmäksikin: "Rikoslain 6 luvun 9 § 1 momentin mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että käräjäoikeudessa tulisi välttämättä vaadittavaksi näinkään ankaraa rangaistusta." ANTON-POJAN ÄITI EI JOUDU VANKILAAN, Ilta-Sanomien otsikko vouhottaa tänään Mäkisen tiedotteen perusteella. Jutun kirjoittaneen Ilta-Sanomien toimittajan Jussi Niirasen mielestä Venäjällä levitetty tieto Rimmaa uhkaavasta kovasta tuomiosta on kuulemma väärä. Myös toimittaja Arja Paananen väittää Ilta-Sanomissa Venäjän viranomaisten ja medioiden huolta Rimman kovasta tuomiosta vääriksi.Ilta-Sanomat yrittää tapansa mukaan kaunistella Rimma Salosen mielivaltaista ja rasistista kohtelua. Tosiasiassa Ilta-Sanomat tapansa mukaan valehtelee: mielivaltaisen kovat syytteet voivat tässä tapauksessa helposti johtaa ehdottomaankin vankeustumioon. Täytyy muistaa, että Ilta-Sanomien päätoimittaja Reijo Ruokanen ylisti Pressiklubi-ohjelmassa ulkoministeri Stubbin toimintaa Anton-pojan sieppaamisessa oikeaksi ja suoraselkäiseksi. Anton-poika siepattiin Rimma-äidiltään, piilotettiin Suomen konsulaattiin ja salakuljetettiin diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Tästä rikosasiasta Ilta-Sanomat tietysti vaikenee. Stubb ylisti diplomaattiensa rikoksia oikeiksi, laillisiksi ja inhimillisiksi teoiksi ja leimasi tv-haastattelussa jo silloin Rimma Salosen rikolliseksi lapsikaappaajaksi. Stubbille Rimma Salosen syyte ja mahdollinen tuomio ovat tärkeä arvovaltakysymys, siellä ne osoittavat, että Stubb esikuntineen saa tehdä mitä tahansa. Pienikin tuomio riittää, tärkeintä on leimata Rimma Salonen lopullisesti rikolliseksi ja suomalaiset diplomaatit syyttömiksi. Sitten onkin helppo vetää Suomi vaikka Natoon stubbilaisen ulkopolitiikan hyviksi katsotuilla rikollisilla menetelmillä. Reijo Ruokasen vetämästä Ilta-Sanomista on tullut kieron stubbilaisen ulkopolitiikan mannekiini. Syyttäjä Mäkinen antaa tässä oivallista taustatukea.

Lisätietoa: http://antonfree.blogspot.com

Kirkkoherraa uhkaa erottaminen Nashi-mielenosoitukseen osallistumisen takia

Pohjan kirkkoherra Juha Molaria uhkaa erottaminen, koska hän näkyi Nashi- ja Yövartijat-mielenosoituksen yhteydessä lehtikuvissa papin puvussa viime maaliskuussa. Molarin mukaan hän halusi tutustua Viron ihmisoikeusongelmiin. Mielenosoituksissa tuettiin venäläisten oikeuksia Baltiassa, missä apartheid-poltiikan vuoksi sadat tuhannet ihmiset ovat ilman äänioikeutta. Tutkinta-asiamies Jorma Back vaatii Molarin erottamista tänään julkistetussa lausunnossaan, jossa mm. paheksutaan venäläisten puolustamista. Molari on julkaissut backin lausunnon kokonaan netissä: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/lehdistotiedote-tutkinta-asiamiehen.html Tutkinta-asiamies Jorma Back paheksuu myös sitä, että Molari on vastustanut yksityisissä teksteissään Karjalan palautushankkeita ja kritisoinut sotasyyllisiä. Back väittää raportissaan Risto Rytin sotasyyllisyystuomiota laittomaksi, vaikka tosiasiassa syytettä ei ole purettu. Molari on valittanut asiattomasta kohtelustaan seurakunnassa ja häneen kohdostuneesta vainokampanjasta ja häirinnästä. Tutkinta-asiamies asetettiin, koska Kari Silvennoinen ja Veikko Saksi, molemmat kovan linjan Venäjä-kriitikoita, kantelivat Molarista.

Molarin esimies piispa Mikko Heikka tunnetaan kovan linjan oikeistolaisena, samaten hänen kaksi poikaansa Taneli ja Henrikki Heikka.

Molarilla on venäläinen vaimo ja kaksi poikaa, joten tympeää suhtautumista Molarin myönteiseen asennoitumiseen venäläisiä kohtaan voi pitää syrjivänä.

Lehdistötiedote: Tutkinta-asiamiehen selvitys kirkkoherra Molarista tuomiokapitulille valmistui 15.9.2009

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Back valmisti eiliseen tuomiokapitulin istuntoon selvityksen kirkkoherra Juha Molarin mahdollisesta sopimattomasta käytöksestä kirkkoherrana (asianro 2009-00205, kirjenro 215/2009). Espoon tuomiokapituli pyytää kirkkoherran lausuntoa 9.10.2009 mennessä. Kirkkoherra Molari pitää tärkeänä oikeusperiaatteena läpinäkyvyyttä ja julkisuutta, minkä tähden hän julkaisee myös itsensä kannalta vastenmielisen selvityksen kokonaisuudessaan (ks. alla).

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta alkoi, kun ProKarelian aktivisti Kari Silvennoinen 22.4.2009 ja ProKarelian päätoimittaja Veikko Saksi 23.4.2009 kantelivat kirkkoherra Molaria vastaan. Tätä ennen olivat myös Helena Hyöty ja Matti Metsälampi lähettäneet tuomiokapituliin kirkkoherraa vastustavat parjauskirjeet, joilla ei ole kuitenkaan kantelun muotoa ja asemaa.

Kirkkoherra Juha Molarin mukaan selvitys osoittaa laatijan huonoa sivistystä ja asenteellisuutta, kun selvitysmies asettuu puolustamaan ProKarelian toimia ja moittimaan kirkkoherraa liiallisista suhteista Venäjään. Selvitysmies liittyy käsitykseen, jonka mukaan kirkkoherra puhuisi saarnoissa liikaa Venäjästä. Esimerkiksi hän antaa kolme vuotta vanhan joulusaarnan, jossa silloinen Malmin seurakunnan seurakuntapastori viittasi toistuvasti Fjodor Dostojevskiin. Molarin kaikki saarnat ovat luettavissa internetistä hänen kotisivuiltaan. Keskustelun alainen saarna on tässä: http://personal.inet.fi/atk/molari/saarnat4.htm#joulu. Lisäksi tutkinta-asiamies herättää epäilyksen siitä, olisiko kirkkoherralla sittenkin tuntemattomia tuloja Venäjältä. Lopulta hän hämmästyttävästi korostaa selvityksessään sitäkin puolta, että kirkkoherra aikoo jatkossakin käydä ”usein Venäjällä”.

Selvityksestä on havaittavissa useita asiavirheitä, jotka selvitetään lähitulevaisuudessa. Tällaisia virheitä ovat mm. vapaapäiviin liittyvät keskustelut: Molari ei ole siirtänyt vapapäiviä menetettyjen tilalle, vaan on menettänyt mainitut vapaapäivänsä, sitä vastoin hän on seurannut lääninrovastille annettua suunnitelmaa, johon on kuulunut jo etukäteen tiettyjen vapaapäivien siirto sitä varten, että kirkkoherra saattoi toimia vapaansa aikana Ylläksellä tunturipappina, koska Ylläksellä tarvittiin loppiaisena venäjänkielistä pappia. Molari ei ole myöskään käyttänyt seurakunnan internet-yhteyttä harrastuksiinsa, vaan hänellä on tietokone ja henkilökohtaiset nettiyhteydet kotona, puhelimessa ja muualla. Myös Back siteeraa varsin erheellisesti hänelle antaamani vastausta kysymykseen, miksi puhun niin paljon venäläisistä. Tosiasiassa vastasin näin: "Puhun venäläisistä, koska perhetaustani tähden tunnen venäläiset maahanmuuttajat, joka on suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa, mutta pitää muistaa, että olin Malmin seurakunnassa toteuttamassa ensimmäistä maahanmuuttajaleiriä jo vuosikymmen sitten. Silloin leiriläiset olivat pääsääntöisesti muslimeja eri puolilta maailmaa, kurdeja, somaleita jne". Korostin myös, että näkemys minusta vain Venäjän ja venäläisten puolestapuhujana johtuu tarkastelijan liian kapeasta näköalasta tämän hetken vääristyneen julkisuuden tähden, sillä toimin myös muiden maahanmuuttajaryhmien yhteydessä, olen niistä myös kirjoittanut. Myös muita asiavirheitä esiintyy. Selvityksestä on selvitysmies jostakin syystä jättänyt myös pois dosentti Johan Bäckmanin kirjeen tai mahdollisesti kaksi asian johdosta.

Tuomiokapitulille annettua ja kirkkoherralle lähetetty selvitystä ei ole postissa saapuvien lähetetietojen perusteella julistettu salaiseksi, joten kirkkoherra Molari julkaisee kokonaisuudessaan tutkinta-asiamiehen selvityksen. Virallisen vastineensa Molari valmistaa määräajassa tuomiokapitulille ja toimittaa sen julkisuuteen sekä suomen että venäjän kielillä. Venäjällä on kirkkoherra Molaria vastaan nostetut kantelut ja tutkinta nostattaneet suuren mediakohun: noin puolisataa median edustajaa on kirjoittanut aiheesta, Venäjän suurin sanomalehti on kirjoittanut kahdesta, historian väärentämistä vastustava säätiö ”Historian muisti” on kertonut jne; ks. venäläiset medialeikkeet: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/suomalainen-media-suojelee.html

Lisätietoja:
kirkkoherra Juha Molari, GSM 044 322 2661
vs. lakimiesasessori Ulla-Maija Halme, puh. 09 8050 8839

Ps. kirkkoherra on toiminut lupauksensa mukaisesti sen jälkeen kun sai skannattua tuomiokapitulin asiapaperit: selvitys kelpasi kirkkoherralle perseensä pyyhkimiseen.