Finnish anti-fascists are demanding punishment for Mart Laar about incitement to ethnic hatred against Russians

Finnish anti-fascists are demanding punishment for Estonian politicians Mart Laar and Evgeny Krishtafovich for their suspected incitement to ethnic hatred towards Russians. Laar and Krishtafovich are both personae non grata in Russia and famous for their anti-Russian political views. See below the request for launching criminal proceedings.

For the Police Authorities of Estonia

REQUEST

We kindly ask the Estonian police to investigate a crime defined in the article 151 of the criminal code, “Incitement of hatred”, which has taken place in a way presented in the following.

It has come to our knowledge that activities which publicly incite to hatred and discrimination on the basis of nationality, language, origin and political opinion were carried out in the capital of Estonia, Tallinn, August 23th 2009, in the premises of Estonian History Museum, address Pirita tee 56, from 2:40 p.m. until approximately 6:00 p.m. local time.

These activities of criminal nature included the screening of criminal hate propaganda film material titled “The Soviet Story”, allegedly a documentary film, and a speech by the Estonian politician Mart Laar, clearly insulting Russians by inciting political and ethnic hatred against Russians.

The individual responsible for the crime, in addition to Mr. Laar, is the organiser of the event, the leader of the Estonian organization called “Avatud Vabariik” Mr. Evgeny Krishtafovich.

The entrance to the event at the museum was free of charge. Approximately 30 (thirty) individuals participated in the event.

The film “The Soviet Story” was shown in its entirety as part of the event. The duration of the film is 86 minutes. The film was followed by discussion, during which the incitement to ethnic hatred was continued.

Incitement to ethnic hatred was carried out during the event in the following two ways (see chapters A and B):

A. The contents of the film material “The Soviet Story” as evidence of incitement to ethnic hatred

The film “The Soviet Story” includes the following eight (8) sections which include incitement to ethnic, racial and political hatred against Russians:

1) From the 00 hours 52 minutes [00:52] from the beginning of the film “The Soviet Story”, the narrator says, that Russians and their leaders are guilty for the mass murder of Jews, and that Russians and their leaders (“The Kremlin”) in general deny the Holocaust, and consider the Holocaust as “noble action”, and Russians in general call Jews as “fascists”; The narrator also says the following (direct quote from the film): “Kremlin’s denial [i.e. denial of the Holocaust] is supported by one Western historian David Irving, more famous for his denial of the Holocaust. In today’s Russia these actions of Stalin [i.e. murdering of Jews] are justified at the highest level. The former defence minister – – Rodionov is just one of many in Russia today who believe, that helping Hitler to fight Jews in the 1930s was actually a noble fight against fascism, Jewish fascism, as it is now called in Russia.”

2) [01:00] The film shows images of the Victory Day parade in Moscow, into which other images of executions, piles of corpses and mass graves are added by montage. The Victory Day parade is the most respected national event in Russia. The idea of the film is to say that Russia and Russians admire mass murder. This is actually said in the film.

3) [01:01] The film claims, that famous Russian war veteran Mr. Serov would have received the highest badge of honour for the mass murder of innocent people. In general the film labels all Russian war veterans as mass murderers and blames Russians for admiring mass murder and murderers.

4) [01:07] The film shows images of piles of corpses and executions together with the official Hymn of Russia, which is played as background music. The idea is to associate the Russian statehood with mass murder.

5) [01:07] The film shows Nazi concentration camps and claims, that after the war, the Russians took them into operation again. The film claims, that Nazis would have been “less” guilty and that Russians used the Nazi concentration camps for mass murder. In addition the film claims, that Russians deny mass murder and even continue mass murder.

6) [01:11] Two males speaking in Russian are presenting Nazi salute for the camera while a picture of the Russian State Duma is added into the background by montage. The narrator says: “Nazi salute in the parliament of Russia.” This gives an impression that there would be plenty of Nazis in the Russian parliament and that the Nazi salute would be used there, or that Nazi ideas would be popular in the Russian parliament. Right after this, a video with an alleged beheading and an execution in a forest is shown. In the video, the other victim says in Russian before his execution: “Russian national socialists have arrested us” and the executioner says in Russian “Glory to Russia”. In this way, racist murders are connected with the alleged Nazi-sympathies of Russians and the Russian parliament. The film gives the impression that Russians are blood-thirsty Nazis and that their political institutions support such ideas.

7) [01:14] A person interviewed in the film says that the forefathers of Russians are brutal criminals and that modern Russians deny this. A direct quotation from the interview goes: “Nobody wants to admit that [Russians’] forefathers are brutal criminals.”

8) [01:19] The narrator says that Russians in general deny the Holocaust and that this is a norm, that Russians consider murderers as heroes and give them decorations, and that Russians are thought, that mass murderers are heroes. In addition the narrator says, that Russians still repeat the crimes they adore, i.e. are still practising genocide. A direct quotation: “Turning human tragedy into a farce has become a norm in Russia. Ridiculing the Ukrainian famine or the Jewish Holocaust is the norm. – – The killers become heroes, mass murderers are decorated veterans. People are taught the crimes these people committed against humanity are heroic deeds. It is no surprise that these crimes are replicated.”

It is clear that the aim of the film titled “The Soviet Story” is to incite ethnic hatred towards Russians by presenting them as immoral mass murderers or worshippers of mass murder and mass murderers.

After the screening of the film, during the event in question on August 23th 2009, the incitement to ethnic hatred was continued in the following way:

B. Statements inciting ethnic hatred presented by Mr. Mart Laar and reported by Mr. Evgeny Krishtafovich in his blog “The Blog of Evgeniy Krishtafovich” http://krishtafovitsh.lifejournal.com/198900.html) on August 23th 2009 at 11:18 pm titled “About occupiers and scoundrels”

After the film, Mr. Mart Laar gave a public speech to the audience, the intention of which was to prolong incitement of ethnic hatred towards Russians. In his speech, according to the report written by Mr. Evgeny Krishtafovich in his blog the same day, Mr. Laar called Russians with derogatory terms “scoundrel”, “bastard” and “occupier”, who should be “ashamed” of themselves, if they do not admit the contents of the film to be true. These words were used by Mr. Laar when replying to the commentary by Mr. Maksim Reva, who said the film is insulting Russians.

Knowing that Mr. Reva is known to be a Russian and also an activist protecting the cultural and political rights of Russians in Estonia, it is clear, that the words “scoundrel”, “bastards” and “occupier”, said by Mr. Laar, were targeted at Russians in Estonia in general, since obviously Mr. Reva and most or all Russians in Estonia would not agree with the extremely insulting contents of the film.

Later, at 11:10 pm, Mr. Krishtafovich wrote a report about the seminar to his blog and titled it as “About scoundrels and occupiers”, showing below the title a large image of Maksim Reva. This communicates the idea that according to Mr. Krishtafovich, Mr. Reva, a well-known activist protecting Russians’ rights in Estonia, would be representing “scoundrels” or “occupiers”. Since Mr. Krishtafovich was using plural form, his writings refer to all Russians.

In addition, Mr. Krishtafovich claimed the paper including the list of participants was stolen from him after the event, and he hinted to Mr. Reva as the perpetrator of the crime. In addition, Mr. Krishtafovich wrote, that the list is probably already at the Russian embassy.

This was also clearly insulting statement, which in this context was of course supposed to insult the whole Russian community.

In the event Mr. Reva presented a publication written by Russian historian Aleksandr Dyukov, which criticises the film “The Soviet Story” as forgery and hate propaganda against Russians.

In the comments section of his blog, Mr. Krishtafovich added on August 26th 2009 at 7.58 am, that the Russian historian Aleksandr Dyukov is “worthless” person who “steals”; here Mr. Krishtafovich referred also to alleged upbringing of Mr. Dyukov by saying that “according to Soviet upbringing one should steal”.

One should keep in mind that delivering insulting statements during the screening of the film was not enough for Mr. Kristafovich, but he invited Mr. Laar to deliver his commentaries, and afterwards, Mr. Krishtafovich added a report on the event together with insulting statements to the Internet.

It is clear that the above mentioned activities of Mr. Krishtafovich and Mr. Laar are public incitement to hatred, violence and discrimination on the basis of nationality, race, language, origin and political opinion.

The statements presented in the film “The Soviet Story”, and the commentaries given by Mr. Laar and published by Mr. Krishtafovich in his blog, are clear evidence of aggressive propaganda inciting strong hatred towards all Russians by saying they admire mass murderers and are mass murderers themselves. This is extremely dangerous activity in Estonia, where the relations between Russians and Estonians are tense. Both Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are aware of this, as they are both experienced politicians.

In addition, it is clear that this incitement to hatred results in a danger to the life of Russians living in Estonia, where well-known and popular politicians, such as Mr. Laar and Mr. Krishtafovich, are organising events for the purpose of spreading extremely aggressive racist hate propaganda against Russians, claiming they are worshippers of mass murderers and mass murderers themselves, or – quoting the vocabulary of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich – "occupiers", "scoundrels" and "bastards", as well as "worthless" and "thieves".

The widely propagated idea, presented in the film, seminar and the report in the Internet, that a Russians would adore mass murdering and be mass murderers themselves, is of course causing this group a direct danger of counteraction of criminal or other nature, thus causing their lives, property and health a direct danger.

One should keep in mind the death of Dmitri Ganin, a young Russian citizen, who was murdered during a riot between Russians and Estonians in 2007. The Ganin murder was politically motivated and reflected clearly the anti-Russian sentiments inside the country during the so-called “Bronze Night”, which was a reaction to the actions of certain Estonian political figures. These actions against the “Bronze Soldier” monument were considered as hostile by several members of the Russian community.

However, in this case, there is no doubt that the actions of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are hostile provocations towards Russians and as such, a possible cause for escalation of violence, thus causing a direct danger to Russians in Estonia.

One should take into consideration the fact that the film "The Soviet Story" was presented as documentary film consisting of facts. Also the fact that two famous politicians participated in the screening, makes the event even more reliable. Therefore, many people indeed can take as truth the claims of Russians being blood-thirsty mass murderers and worshippers of mass murderers and of genocide. This causes even more danger for the life and health of Russians in Estonia.

Regarding the reputation of Mr. Laar and Mr. Krishtafovich, we should be aware of the fact that both individuals have been declared by Russian state authorities as “persona non grata”, i.e. unwelcome persons, who do not have entry permit to Russia. This has been reported in the Estonian press. The fact that both are declared unwelcome, refers to the possibility that their presence in Russia would cause danger to the society or individuals and that one of the goals of their political activity is to spread hate propaganda against Russian people.

In addition, according to press materials available for all, it is well-known that Mr. Laar has acted as a political adviser to the president of Georgia, being therefore directly involved in preparations of a genocide against Russian people during August 2008, as the activities of Georgia are considered by majority of Russians. Without handling this controversial issue of war in detail, it is clear, that in this context (a recent war), the statements of Mr. Laar on August 23th 2009 were clearly a provocation aiming at incitement of ethnic hatred and increasing the tension in Estonia towards ethnic conflict, therefore causing a direct danger for the life and health of the Russian population in Estonia.

One should also keep in mind that, according to information obtained from the Estonian press, a book written by Mr. Laar about the so-called Estonian SS-legion, was last year investigated as criminal Nazi propaganda by the German police.

The fact, that Mr. Laar and Mr. Krishtafovich were showing the insulting film “The Soviet Story” on August 23th 2009, which is the day of signing the Molotov-Ribbentrop pact – an extremely controversial event for the Russian audience – is a clear evidence of the fact, that their intention was spread incitement of ethnic and political hatred against the Russian population through a provocation.

The fact that Mr. Maksim Reva, through whom the incitement of hatred was partly targeted, is a relatively young person, who by no means is responsible of any actions of Russians or any other individuals during the 1940s. The idea that insulting statements were targeted through him, is a clear sign of the fact that the statements about “occupiers”, “scoundrels” and “bastards” are supposed to spread hatred against all Russians in Estonia. The fact that a young person such as Mr. Reva, is labelled as “occupier” in this context, is a prime example on how the film “The Soviet Story” is being used for incitement of ethnic hatred towards a minority.

In addition, it should be mentioned, that a screening of the film “The Soviet Story” is currently investigated by the Finnish police on suspicion of incitement to ethnic or racial hatred, as defined by the Finnish criminal code (it should also be mentioned, that the organiser of screenings of the film in Finland lives in Estonia).

Therefore there are grounds to suspect that Mr. Laar and Mr. Krishtafovich are guilty of the crime defined in the article 151 of the Estonian criminal code, and therefore, in accordance to the legislation of Estonia, the police authorities of Estonia should take legal action and launch criminal proceedings against Mr. Laar and Mr. Krishtafovich.

Espoo, 30.8.2009

With Respect

Dr. Johan Bäckman

Adjunct Professor in Sociology of Law

University of Helsinki

Adjunct Professor in Criminology

University of Turku

For the Police Authorities of Estonia

ADDITIONAL INFORMATION

With respect I would like to add to my request sent on August 31th the following information.

After the information of my request to the Estonian police appeared in the Internet, the other person to whom I demanded punishment for incitement of hatred according to the article 151 of the criminal code of Estonia, Mr. Evgeny Krishtafovich, replied in his blog in the following way.

On August 31th 2009 at 3:51 pm Mr. Kristafovich posted a comment on his blog about the request regarding article 151, and replied, that he can add this request with clear conscience to his curriculum vitae. Mr. Krishtafovich by no means denied his guilt to the crime defined in article 151. On the opposite, according to his blog, Mr. Krishtafvich considered incitement of ethnic hatred against Russians as a merit, not crime. This should be taken into consideration when evaluating his possible guilt to the crime defined in article 151.

Mr. Krishtafovich falsely claimed I would have reported him to the police in Finland twice. That is not true. I have not reported Mr. Krishtafovich to the Finnish police nor heard anything about such reporting.

In addition, in the same blog comment, Mr. Krishtafovich calls me with the derogatory words "scum" and "stupid" and claims that all universities with whom I previously worked, have allegedly refused of my services. In addition, he calls me "false scholar". I would like to point out to the Estonian police, that I consider such false and insulting claims, published in the Internet, as libel and ask police to take necessary legal measures.

Mr. Krishtafovich continued incitement to hatred against Russians on August 31th in his blog comment, posted at 6.25 pm, where he described Mr. Maksim Reva, the political activist protecting the rights of Russians in Estonia, as "shoplifter", and continued to blaim the historian Aleksandr Dyukov about "theft of intellectual property". In addition, in a commentary posted by Mr. Krishtafovich on August 26th at 7.38 pm, Mr. Krishtafovich claims that Mr. Reva would have stolen on years 2004 and 2007. Mr. Krishtafovich also added a link to a racist video (www.reporter.ee/2008/01/21/aprilliool-maratsenute-varasem-paturegister-on-nagu-kelmiromaan) claiming that most Russian political activists, protecting the rights of Russians, would be convicted criminals (mostly thieves). This material, produced or referred to by Mr. Krishtavocih, is clearly racist and xenophobic and without doubt a clear example of incitement of hatred.

In addition, on a commentary posted on August 31th at 4.46 pm, Mr. Krishtafovich admits that he indeed is persona non grata in Russia. Moreover, as a reason for declaring him persona non grata in Russia, Mr. Krishtafovich explains his participation in a conference in so-called Museum of occupations. The fact that Russian authorities have considered his participation as a hostile act, gives of course grounds to consider, that he has continued this hostility (incitement of hatred) also in the other museum conference on August 23th.

In my opinion, all this is further evidence of the fact that Mr. Krishtafovich should be prosecuted of the crime defined in the article 151 of Estonian criminal code.

Espoo, 1.9.2009

With Respect

Dr. Johan Bäckman

Adjunct Professor in Sociology of Law

University of Helsinki

Adjunct Professor in Criminology

University of Turku

Avoin kirje Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitukselle

Olemme huolestuneina ja yhä uudelleen järkyttyneinä seuranneet Ylen uutisointia koskien Venezuelaa ja muita Latinalaisen Amerikan kehittyviä demokratioita. Toisaalta samaan aikaan meitä ällistyttää Ylen kanavilla vallitseva täydellinen hiljaisuus Hondurasin vallankaappauksen aikana tapahtuneiden törkeitten ihmisoikeusrikkomusten ja sortotoimien uutisoinnissa.

Jos valtiollinen Yleisradio esittää koko kansalle pakollista mediamaksua, sen uutisoinnin tulisi perustua totuudellisuuteen. Ylen tehtävänä on välittää objektiivinen kuva maailman tapahtumista koskien myös Venezuelaa ja muuta Latinalaista Amerikkaa. Näin ei ole suinkaan tapahtunut. Kuinka tällainen viestintätoiminta tukee sitä, että ”julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia?”(Laki Yleisradio Oy:stä; 7 § (635/2005) Julkinen palvelu )

Ylen Venezuela-uutisointi perustuu Venezuelan poliittisen opposition välittämiin toisen käden tietoihin. Presidentti Hugo Chávezin vastaisen opposition viestintä on tunnetusti ja todistetusti propagandistista ja valheellista. Oppositio mellastaa maassa täysin rajoittamattomasti hiiskumatta sanaakaan maan huimasta kehityksestä osallistuvan demokratian, köyhyyden rajun supistamisen ja kaikkinaisen yhteiskunnallisen edistyksen tiellä. Me emme ymmärrä, keitä tällainen virheellinen uutisointi palvelee. Mielestämme se antaa Ylen kuuntelija- ja katsojakunnalle täysin – määrätietoisesti – vääristetyn kuvan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksista ja presidentti Chávezin persoonasta. Tällainen viestintä on ristiriidassa Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdottoman arvon – luotettavuuden ja Ylen poliittisen riippumattomuuden kanssa.

Luotettavia tietolähteitä Venezuelan kymmenvuotisen vallankumousprosessin tiimoilta löytyy runsaasti. Telesur –Tv-kanava tuottaa päivittäin kiinnostavaa ja asiantuntevaa materiaalia Latinalaisen Amerikan tapahtumista. Oletamme, että toimituksestanne löytyy edes yksi espanjankieltä hallitseva toimittaja. Viittaamme tässä erityisesti viime viikonvaihteen Tapani Hannikaisen reportaasiin, joka törkeydessään ylitti kaikki rajat.

Venezuelan media on edelleen suurimmalta osin (n. 64 %) yksityisessä omistuksessa. Maassa toimii yli 900 radio- ja tv-asemaa. Tapani Hannikaisen mainitsemat 34 itsenäistä radioasemaa joutuivat lisenssiepäselvyyksien vuoksi lopettamaan ja luovuttamaan lähetystaajuutensa yhteisömedian käyttöön. Niille oli suotu lähetyslupansa todentamiseen aikaa puoli vuotta. Venezuelan ilmaisuvapaus ei ole bolivaarisen vallankumouksen aikana kaventunut, vaan päinvastoin se on laventunut. Surkeimmillaan vaivaiset kahdeksan mahtiperhettä hallitsi 35 % kansallisesta mediasta. Nykyisin muutkin kansanosat pääsevät tasa-arvoisemmin eetteriin ilmaisemaan näkemyksiään.

Karibialaisen ”asiantuntijan” Sir Ronald Sandersin ontto kommentti Hugo Chávezin valtiollisen öljy-yhtiön varojen käytöstä oli vihjailussaan keltaisen lehdistön tasoa. Todisteeksi tästä on selvitys siitä, mihin bolivaarisen Venezuelan varat nykyisin käytetään. Valtion varojen käyttämistä sosiaali- ja terveysohjelmiin, koulutukseen ja kansalaisten enemmistön hyvinvoinnin kohentamiseen ei voine kukaan demokraattinen, ihmisarvoa kunnioittava henkilö pitää yhteiskunnan varojen väärinkäytöksenä?

Tänään tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Hondurasin vallankaappauksesta ja presidentti Manuel Zelayan maastakarkoituksesta, jonka Yle uutisoi jo alkuunsa virheellisesti. Ylen tiedonvälitys perustui jälleen toisenkäden kansainvälisiin tietolähteisiin ja kaapparipresidentti Michelettin lehdistölle julkistamaan härskiin valheeseen. Yle ei ole tietojemme mukaan vaivautunut korjaamaan virheitään.

Koko kahdeksan viikon ajan Hondurasissa on toiminut rauhanomainen vastarinta lakkoineen ja massamielenosoituksineen demokraattisesti valitun presidentin palauttamiseksi valtaan. Vallankaappaajat ovat tukahduttaneet ankarasti oikeutettua vastarintaa sotilas- ja poliisivoimin. Amnesty International ja useat muut ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet näistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Yle ei ole maininnut sanallakaan, ei sen enempää vastarinnasta kuin sorrosta (useita murhia, satoja laittomia pidätyksiä, poliittisia vankeja, mielenosoittajien hakkaamista jne.). Miksi Yle vaikenee? Suomi, kuten kaikki muutkin maailman valtiot, äänestivät YK:ssa Zelayan välittömän ja ehdottoman valtaanpalauttamisen puolesta. Ilmeisesti Ylen uutistoimituksen väki on asiasta aivan toista mieltä?

Latinalaisen Amerikan tämän päivän suurin kriisipiste Hondurasin ohella on jatkuvaa sisällissotaa käyvä Kolumbia, joka aikoo sallia USAlle mahdollisuuden rakentaa maahan seitsemän sotilastukikohtaa. Koko muu Latinalainen Amerikka pitää tätä temppua suoranaisena maanpetturuutena. Noam Chomskyn mukaan – tukikohtapäätös tulee horjuttamaan alueen tasapainoa vaarallisesti. Latinalaisen Amerikan presidenttien yhteistyöelin UNASUR (Etelä-Amerikan kansojen liitto), kokoontuu parhaillaan Argentiinan Barilochessa neuvottelemaan tilanteesta. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Lienee yltiöoptimistista odottaa Yleltä tasapuolista ja ymmärtävää raporttia tästä merkittävästä tapahtumasta ja siellä esitetyistä näkemyksistä?

Kun Suomi aikoinaan anoi itsenäisyyttä suhteessa meitä hallitsevaan suurvaltaan, me kaipasimme solidaarisuutta kaikilta maailman kansakunnilta. Samaa toivovat tänä päivänä Latinalaisen Amerikan maat. Ne kaipaavat solidaarisuutta ja rauhaa saadakseen kehittyä itsevalitsemallaan yhteiskunnallisella tiellä riippumattomina alueen suurvallan Yhdysvaltojen häikäilemättömästä holhouksesta. Mikä on Ylen kanta tässä asiassa?

Venezuela pyrkii medialainsäädännöllään, Telesurin ja valtion kanaviensa sekä yhteisömedian avulla muuttamaan maailman tapahtumien ja taustavaikutteiden tietovirtaa monipuoliseen ja totuudelliseen suuntaan. Suomalaisena Ylen katsojina toivoisimme samanlaisten periaatteiden ohjaavan myös valtiollisen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Propagandasta ei kukaan halua maksaa mitään, ja valheen jäljet ovat paitsi lyhyet myös surulliset.

Hondurasin laillisen presidentin Manuel Zelayan ja Hondurasin vastarintaliikkeen kunniaksi – voittoon asti, Qué Viva!

Latinalaisen Amerikan itsenäisyyden ja vapauden puolesta – Viva!

Helsinki 28.8.2009

Hands Off Venezuela – Finland ry.

BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN SAAVUTUKSET

Köyhyys

Köyhyyden nujertaminen; äärimmäinen köyhyys on supistunut 10 vuodessa 42 % à9,5 %. Yleisluontoinen köyhyys on vähentynyt samana aikana 50,5 % 33,4 %.

Köyhyyden vähentyminen on perustunut sarjaan eri alojen sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat kohdentuneet terveys- ja koulutusohjelmiin, sukupuolten tasa-arvoon, vähimmäispalkkaan ja perusturvan parannuksiin, alkuperäiskansojen asemaan, kulttuuriin sekä Latinalaisen Amerikan integraatioon ja taloudelliseen kehitykseen.

Terveys

BKTsta 4,2 % investoidaan terveydenhoitoon ja sosiaaliseen lääketieteeseen. Ennen bolivaarista vallankumousta vastaava luku oli 1,5 %. Käytännössä tämä toimenpide on tuottanut 6 531 uutta terveyskeskusta, 479 diagnostista terveyskeskusta, 543 kuntoutuskeskusta, 26 korkean teknologian keskustasta, 13 kansanklinikkaa, 459 kansan silmäsairauskeskusta ja 3 019 hammashoitolaa. Näitä kaikkia hankkeita operoi Mission Barrio Adentro.

Viimeisen 10 vuoden aikana lapsikuolleisuus on alentunut 25,8 prosentista 13,7 %. Tähän tulokseen ovat vaikuttaneet joukkorokotus- ja rintaruokintakampanjat sekä kaikille kansalaisille kuuluva ravinnon saatavuus.

Opetustoimi

BKTsta 7 % investoidaan koulutusohjelmiin. Ennen bolivaarista vallankumousta investointiaste oli vain 3,9 %.

1,6 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan Mission Robinsonin –kampanjan aikana. Unesco on julistanut Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 96 % aikuisväestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

684 782 lasta, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta aloittaa peruskoulua, ovat päässeet koulutuksen piiriin. Nykyisin 93 % Venezuelan lapsista käy koulua. Tällä tahdilla on hyvin todennäköistä, että Venezuela saavuttaa tavoitteensa koko väestön kattavasta koulutuksesta jo v. 2012 eli kolme vuotta ennen YK:n asettamaa päämäärävuotta 2015.

1 432 736 aikuista opiskelee tällä hetkellä jossain monista koulutusmissioista. Näitä ovat Missio Robinson (lukutaito-ohjelma), Missio Robinson II (peruskoulu), Missio Rivas (lukio), Missio Sucre (korkeampi koulutus) ja Missio Che Guevara (tekninenkoulu).

Yli 4 miljoonaa lasta saa päivittäisen aterian koulussa.

Ympäristö

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu kokonainen luku koskien ympäristöoikeuksia. Tie kasvuun on rakennettava kestävän kehityksen periaatteelle.

Vuonna 2003 Venezuela pääsi vuosituhannen tavoitteeseen YK:n asettaman puhtaan juomaveden saatavuuden suhteen. Nykyisin väestöstä 99 % on saatavilla puhdasta juomavettä. Missio Energia avasi 123 uutta juomaveden puhdistuslaitosta, jotka toimivat aurinkoenergialla ja tulevat hyödyttämään yli 100 000 ihmistä. Venezuelassa käytetystä energiasta 75 % on vesivoimalla tuotettua. Missio Energian puitteissa on vaihdettu 66 miljoonaa hehkulamppua energiansäästölamppuihin.

Missio Arbol on istuttanut uutta metsää yli 13 524 hehtaaria v. 2006–2007 aikana. Tämän vuoksi metsäpalot ovat vähentyneet yli 34 %.

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Neljää viidestä hallinnon alueesta johtaa nainen. 70 % Venezuelan sosiaalimissioiden opiskelijoista on naisia. Maan perustuslaki on Latinalaisen Amerikan ensimmäinen perustuslaki, joka pitää kotityötä taloudellisesti tuottavana toimintana. Kaksi miljoonaa naista on käyttänyt hyväkseen lainoja ja muita palveluja, joita tarjoaa Kansallinen Naisten Kehityspankki. Naisten osallistuminen maan yhteisöneuvostoihin on yleensä n. 80–90 %.

Työ- ja sosiaaliturva

Venezuelan minimipalkka on Latinalaisen Amerikan korkein. Se on tällä hetkellä 372 dollaria/kk, mutta nousee v. 2009 aikana 450 dollariin kuukaudessa.

Eläkkeitä on nostettu niin, että ne yltävät minimipalkkaan. Tämä johti lisääntyvään eläköitymiseen. Vuonna 1998 oli 387 007 eläkeläistä. Vuonna 2008 heidän määränsä kohosi 1 232 043 henkilöön.

Yli 50 % työläisistä on työehtosopimusten piirissä. Ammattiliittojen jäsenmäärä on kolminkertaistunut v. 1998 nähden.

Venezuelassa toimii 228 004 osuuskuntaa, kun niitä oli v. 1998 vain 910. Tämä sektori tuottaa nykyisin 14 % Venezuelan BKTsta ja työllistää n. 18 % maan työvoimasta.

Alkuperäisväestö Venezuelassa

Vuoden 1999 perustuslaki oli Venezuelassa ensimmäinen, joka määritti kolmelle alkuperäisväestön edustajalle paikan kansalliseen kongressiin. Vuonna 2007 maahan muodostettiin alkuperäisväestön oma Kansanvoiman Ministeriö. Ministeriötä johti intiaanijohtaja Yekuana. Hänellä oli apunaan kahdeksan alkuperäiskansoja edustavaa apulaisministeriä. 39 alkuperäiskieltä on säädetty laissa virallisiksi kieliksi. 132 000 alkuperäisväestöä edustavaa kansalaista on saanut terveydenhoitoa v. 2008. 81 000 alkuperäisväestöstä peräisin olevaa opiskelijaa on valmistunut Missio Robinsonissa.

Kuusi shamaanikeskusta, jotka erikoistuvat perinteiseen kansanlääketieteeseen on perustettu. Ne ovat auttaneet yli 20 000 alkuperäisväestön edustajaa. 12 alueterveysvirastossa on alkuperäisväestötoimistot, joissa on kaksikielinen palvelujärjestelmä ja kulttuurien väliset avustajat.

Kulttuuri

El Sistema, Venezuelan Nuoriso Orkesterisysteemi on tuottanut yli 120 nuorten orkesteria ja sen piirissä musisoi 400 000 lasta. 25 miljoonaa kirjaa on painettu ja jaettu kansalle ilmaiseksi (mm. Cervantesin Don Quijote).

Kulttuuriministeriö on rakennuttanut Villa de Cinen, elokuvakylän, joka toimii filmistudio- ja tuotantokeskuksena riippumattomille elokuvantekijöille, tuottajille ja näyttelijöille. Villa de Cinessa valmistuu noin 70 filmiä vuodessa.

Ennen vuotta 1998 kansalliset museot olivat yksityisiä gallerioita, johon suurimmalla osalla väestöä ei ollut pääsyä. Nykyisin museot ole eivät ainoastaan avoinna kaikille, vaan ne toimivat myös kunnallisina kulttuurikeskuksina.

Huumeidenvastainen taistelu

Venezuela on rankattu kokaiinitakavarikoissaan v. 2008 YK:n tilastoissa maailmassa neljänneksi. Maan huumepoliisin budjetti on lisääntynyt 717 % viimeisen viiden vuoden aikana.

Taloudellinen kehitys

Venezuelan BKT on kasvanut 7,1 %. Työttömyys on laskenut 50 % Chávezin hallinnon aikana. Se putosi 12 prosentista 6 % v. 2009 alkupuolella. Talouselämän virallisen sektorin työllisyys on kasvanut, kun taas epävirallinen sektori pienentynyt.

Venezuelan talous on kokenut 20 perättäistä kasvuneljännestä. Vuonna 2004 talouskasvu oli historialliset 18 % vuoden 2008 kasvun jäädessä 4,9 %. Verrattuna v. 1998 Venezuelan talous on kasvanut 527 %. Venezuela on kasvattanut kansainvälisen rahavarantonsa 100 miljardiin dollariin. Venezuelassa on terve, säädelty pankkisysteemi.

Latinalaisen Amerikan integraatio

Latinalaisen Amerikan yhteistyö: Missio Milagro on tehnyt yli puoli miljoonaa silmäleikkausta venezuelalaisille ja muille latinalaisamerikkalaiselle. Nämä ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.

Venezuela myy öljyä 18 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maahan ystävähintaan Petrocariben kautta. Petrocariben jäsenet maksavat vain puolet laskusta. Loput 50 % ne maksavat luotolla 25 vuoden kuluessa 1 % lainakorolla. Petrocaribe on luonut 50 miljoonan dollarin rahaston, nimeltään Alba Caribe –rahasto. Se rahoittaa asuntojen rakentamista sekä maatalousprojekteja alueella.

Etelänpankki-projekti käynnistyy v. 2009. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela.

Venezuela sponsoroi Telesuria, mantereenlaajuista televisioverkkoa, jonka ideana on toimia tehokkaana instrumenttina Latinalaisen Amerikan yhdentymiselle ja vastata vääristyneisiin näkemyksiin maanosan realiteetista, joita olemassa oleva yksityisomisteinen media on alueelle runsaasti kylvänyt.

Ylläolevat tiedot ovat peräisin Venezuelan Bolivaarisen Tasavallan Iso-Britannian lähetystöstä.

(Suomennos: Rauni Salminen )

Helsinki 28.8.2009

Hands Off Venezuela – Finland ry.

Suojelupoliisin tiedotustilaisuus tänään

Suojelupoliisi piti tänään noin kello 11 alkaen näyttävän tiedotustilaisuuden Helsingin Bulevardilla WSOY:n tiloissa. Tarkoitus oli julkistaa suojelupoliisin uusi historiikki "Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009". Paikalla oli supon koko johto. Katso video supon päällikön Ilkka Salmen puheesta (tilaisuuden avaa supon uusi sympaattinen tiedottaja Liinu Lehto-Seljavaara):

Ilkka Salmen jälkeen framille astui suojelupoliisin pitkäaikainen apulaispäällikö Matti Simola, sympaattinen mies, jonka toimittamaa kirjaa "Ratakatu 12" voi pitää eräänlaisena hienon virkauran kruununa. Katso video Simolan puheesta:



Tämän jälkeen yleisön eteen astui professori Matti Lackman, yksi suojelupoliisin historian "Ratakatu 12" kirjoittajista. Jämäkkää pohjoisen murretta puhunut Lackman oli jämpti ja lyhytsanainen, katso video:



Samaa ei voi sanoa kirjan varsinaisesta kirjoittajasta Kimmo Rentolasta, joka puhui noin kymmenen kertaa pitempään kuin muut. Rentolaa oli vaikea saada lopettamaan, ja tuntui siltä, että hänellä on toisinaan puutetta kuulijakunnasta, katso video:





Rentolan uuvuttavan pikamaratonin jälkeen Liinu alkoi jaella puheenvuoroja. Toimittajat eivät ikävä kyllä keksineet muuta kuin jonninjoutavaa kysyttävää Tiitisen listoista sun muista.



MTV3:n Jarkko Sipilä esitti kysymyksensä supon päällikölle Ilkka Salmelle, joka nousi uudelleen vastaamaan, katso video:



Tilaisuuden jälkeen toimittaja Jarkko Sipilä haastatteli supon päällikkö vielä salin ulkopuolella, katso video:



Tilaisuus oli hieno osoitus suojelupoliisin uudesta julkisuuden hallinnasta. Näyttävä ja mielenkiintoinen kirja sekä tunnelmaltaan valoisa tiedotustilaisuus kertoivat suojelupoliisin uudesta linjasta. Kasvot tälle linjalle antoivat miellyttävä ja ystävällinen tiedotuspäällikkö Liinu sekä viraston lupsakka johtoporras (josta tosin suuri osa istui hiljaa penkissä). Vain uusi nuori päällikkö Ilkka Salmi (Turun murteensa taitavasti kätkien) esitti hieman vakavampaa. Joka tapauksessa myös uusi päällikkö olemuksellaan osoitti, että supo on asiantuntijavirasto, jonka toiminta perustuu lakiin ja ammattitaitoon eikä James Bond -seikkailuihin.

Kun tilaisuuden jälkeen istuin hörppimään hyvää kahvia ja selailemaan uutta kirjaa Ratakatu 12, viereeni istahti kommunismintutkija Veli-Pekka Leppänen, joka oli tunkenut saliin myöhässä. Puhuin Leppäselle siitä, että Kimmo Rentolan ylimielisyys häiritsi minua. Puheensa alussa Rentola kehua retosteli supo-kavereillaan ja kontakteillaan sekä osoitti kaikkitietävää. Puheensa loppupuoliskon Rentola omisti toimittajien haukkumiselle ja neuvomiselle. Ihmettelen, eikä maailmassa ole muita tutkijoita kuin Rentola. Miksi yksi mies saa ensioikeuden käpälöidä supon materiaaleja.

Huomautin myös, että kirjan suhtautuminen supoon on hyvin myötämielinen ja siloitteleva. Esimerkiksi supon johtoon liittyvä oikeusjuttuja ei ole käsitelty ollenkaan. Tästä Leppänen otti nokkiinsa, jostakin syystä. Ensin hän alkoi tentata minua siitä, mitä oikeusjuttuja tarkoitan. Tarkoitan tietysti televalvontatietojen väärinkäyttöön liittyvä juttuja, joissa supon johtoa joutui raastupaan. Sekin on supon historiaa, vaikkakin kielteistä (toisaalta se voi olla osoitus myös supoon kohdistuneista ajojahdeista, eli siis myönteistä historiaa). Leppänen alkoi valistaa minua sanomalla, että Rentolan käsittelemä aika päättyy vuoteen 1991. Vastasin, että kirjan kannessa aikahaarukaksi on merkitty 1949-2009. Leppänen suuttui entisestään ja sanoi, että Rentola on paras henkilö tutkimaan kyseistä asiaa. Minua Leppänen alkoi neuvomaan sanomalla, että lukisin kirjan ennen kuin arvostelisin.

Rentolan tyylin tuntien uskalsin epäillä ja sanoin, että tämä kirja vaikuttaa samanlaiselta kuin aikaisemmat. Myötäsukainen tapahtumaselostus ei ole tutkimusta, vaan kuvausta. On otettava huomioon kommunistista täyskäännöksen russofobiksi tehneen Rentolan ikävä asenne venäläisiä kohtaan (tätä en kuitenkaan sanonut Leppäselle). Joka tapauksessa Leppänen suuttui ja poistui paikalta vihaisena. Hän kehotti varmaan kolme kertaa minua lukemaan kirjan, ennen kuin esitän mitään arvioitani siitä.

Rentola on täyskäännöksen tehnyt entinen kommunisti, kuten Leppänenkin. Uuden oikeistosuuntauksensa ansiosta Leppänen on kelvannut Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelijaksi ja Rentola supon historian kirjoitajaksi.

Rentolan tyyli on kuin lukisi Aku Ankkaa. Teksti on verrattain mielenkiintoista ja viihdyttävää, esimerkiksi: "Akulov saapui kolmannelle komennukselleen Suomeen keväällä 1968 tuoreena majurina ja sillä mielellä, että lisätähdet olkaimella eivät olisi pahitteeksi" (s. 85). Mistä Rentola luulee tietävänsä, että Akulov halusi lisää tähtiä olkaimiinsa? Tällainen kirjoittajan oma luuleminen ei anna kovin hyvää kuvaa tutkimuksen laadusta. Sitä paitsi Rentolan perimmäinen tarkoitus on olla venäläisvastainen, eli kuvata venäläinen Akulov karrieristiksi, jota oma karriääri ja arvo (natsat) kiinnostivat enemmän kuin valtakunnan etu (supon miehiä Rentola ei tietenkään kuvaa samalla tavalla).

Rentolan teksteissä vilisee kummallisia vitsejä ja mukanokkelia luuloja. Toisinaan mennään suoranaisiin mauttomuuksiin. "Esinahka piti uhrata neuvostoisänmaan parhaaksi", Rentola kirjoittaa eräästä kuulemma juutalaisena esiintyneestä venäläisten agentista (s. 93). Mistä Rentola saa näin tarkkoja tietoja? Joka tapauksessa vitsikkään lauseen ydin on tympeä neuvostovastaisuus. Rentolan virka professorina osoittaa, että virantäytössä suositaan tiettyä poliittista asennoitumista. Voi olla, että se lasketaan jopa (tärkeimmäksi) ansioksi.

Ihmettelen myös Rentolan yksisilmäistä käsitystä siitä, että KGB olisi ollut aina vain supon "päävastustaja". Miten niin? Eikö vakoilu ole aina peliä ja kauppaa? Mistä Rentola on kehittänyt tällaisen rintamalinjan? Jaakko Laaksoa Rentola kutsuu KGB:n "kanta-asiakkaaksi" (s. 90), mikä sekin on epäasiallinen letkautus. Tämä todistaa, että Rentolan ominta alaa on jälkiviisas piikittely. En ymmärrä, mitä tekemistä tällä on tutkimuksen kanssa.

Toimittajien sensuurikysymyksiin Rentola vastasi sanomalla, että kirjasta on poistettu elossa olevien ihmisten juttuja. Ihmettelenkin, miksi kirja selostaa niin vuolaasti täysissä voimissa olevan Matts Dumellin juttua. Eikö Dumellia ole lyöty jo tarpeeksi? Tämäkin kertoo Rentolan moraalista jotakin. Tietenkin Dumell on ylimääräinen tilaisuus herjata Jaakko Laaksoa.

Kummallista porukkaa nämä täyskäännöksen tehneet entiset kommunistit.

Supon tilaisuudessa läsnäolijoille tarjottiin kakkukaffit, supon esite ja kynä, jossa luki "supo".

P.S.

Kun kyseessä on supo, ei ole mikään ihme, että tilaisuudessa tapahtui jotakin mystistä. Kuten oheisesta MTV3:n uutisista kaapatusta kuvasta näkyy, suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi poistuu taustalla lehdistötilaisuudesta. Etualalla haastattelua kuitenkin antaa henkilö, joka väittää olevansa Ilkka Salmi. Tosiasiassa tilaisuudessa oli siis kaksi ilkkasalmea, kuten kuvasta päivänselvästi näkyy. Taustalla näkyvä henkilö istui tilaisuuden eturivissä ilkkasalmena, mutta etualalla oleva henkilö ilmaantuikin eteiseen jakamaan ilkkasalmena haastatteluita. Entisenä turkulaisena huomasin itse, että etualalla oleva "Ilkka Salmi" ei osaa lainkaan Turun murretta.

Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckmanin raportti Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnistä

Osallistuin tänään Jussin oikeudenkäyntiin, seuraten sitä aitiopaikalta alusta loppuun. Tämä on kertomus vuosikymmenen oikeudenkäynnistä. Ehkä tapaus Salaman Juhannustanssit kalpenee sen rinnalla. Presidentti tuskin armahtaa Jussia, koska Jussi on nyt valtakunnan vihollinen nro 1. Hänet on leimattu tai yritetty leimata rasistiksi.

Helsingin oikeustalolle oli kokoontunut paljon toimittajia ja sekalaista sakkia, jotka lehtien mukaan olivat "Halla-ahon kannattajia". Näin media luo edelleen kuvaa Halla-ahosta ulkomaalaisvastaisena kansankiihottajana ("rotutohtorina"), joka tuo mustapaitansa paikan päälle. Uusimpien lehtitietojen mukaan Halla-ahon kannattajat "vyöryivät paikalle", "poistettiin salista" yms. En huomannut sellaista, mutta suuri joukko ihmisiä jäi kyllä ulkopuolelle istumapaikkojen puuttumisen takia.

Halla-ahon istunnon paikkaa ei tahtonut löytyä alakerran ilmoitustaululta kovankaan etsimisen jälkeen. Huomasin rappusissa Jussin vaimon ja äidin, jotka kertoivat kysyessäni, että istunto on salissa 408. Hekään eivät olleet heti löytäneet salia ilmoitustaululta.

Katso video, miten väki odottelee salin 408 edessä:



Tilaisuuden alkaessa käytävällä tungeksi paljon väkeä ja arvasin, että paikoista tulee riitaa. Yritin hivuttautua lähemmäksi ovea. Pääsin melko nopeasti sisään, mutta viimeinen tuoli kiskaistiin edestäni.

Väki tunkee oikeussaliin, katso video:



Jussi Halla-aho saapuu oikeussaliin, katso video:



Farssi oli valmis, kun Jussin vaimo ja äiti huomasivat jääneensä ilman paikkaa. Tuomari ilmoitti, että vain ne, jotka istuvat, saavat jäädä saliin. Jussin vaimo Hilla alkoi (siis täysin oikeutetusti) vaatimaan itselleen paikkaa ja istahtikin jopa erään pahaa-aavistamattoman herran syliin, kunnes paikka heltisi. Äiti sai paikan helpommalla. Muuan kainalosauvalla varustautunut miekkonen päätti luovuttaa Hillalle oman paikkansa eturivistä, mistä Jussi vaimo hieman pahastui. Tarkoitus ei tietenkään ollut ajaa invalideja ulos. Katso video:



Kun huomattiin, ettei istumapaikkoja salissa vie asianosaisista muut kuin Jussi ja syyttäjä (tuomari sihteereineen istuivat korokkeella), muutama tuoli heltisi lisää ja sain minäkin tuolini. Onni siis potkaisi. Suurin osa kansasta heitettiin ulos ja kuvaus kiellettiin. Vartijat liikehtivät hermostuneina tunnelman kuumetessa. Esimerkiksi Ilta-Sanomien toimittaja jäi ulkopuolelle.

Laskin, että saliin istui kaikkiaan 26 kuuntelijaa. Suurin osa tietysti toimittajia, jokunen Jussin tuttava ja ystävä sekä muuta kansaa, kuten uteliaita, asianharrastajia ja tarkkailijoita, kuten minä. En huomannut, että paikalla olisi ollut erityisen paljon Halla-ahon "kannattajia". Kait niitäkin oli, esimerkiksi kainalosauvaa käyttävällä lyhytkasvuisella miehellä oli "Valkoinen heteromies"-paita. En kuitenkaan pitäisi tätä kovin suurena uhkana yleiselle turvallisuudelle.

Näin siis tilaisuus alkoi melko erikoisissa merkeissä. Oikeudenkäynnin pitäisi olla julkinen, mutta tästä heitettiin suurin osa katsojista ulos (joukossa siis toimittajia) ja kuvaaminen kiellettiin. Esimerkiksi Tukholman käräjäoikeudessa jaetaan jonotusnumerot katsojille ja niille, jotka eivät mahdu saliin, tilaisuus näytetään tv-ruudulta. Näin olisi pitänyt tehdä täälläkin. Jotakin vikaa siis koko jutussa oli heti alussa. Viereinen paljon suurempi sali 409 oli samaan aikaan kokonaan tyhjillään.

Näytelmä alkoi. Ensin tuomari kysyi Jussin henkilötunnuksen, ammatin ja tulot. Syyttäjä Simo Kolehmainen aloitti syytteen lukemisen, minkä aikana Jussin niska alkoi punoittaa voimakkaasti. En silti sanoisi, että Jussi olisi punaniska. Syyttäjä Kolehmainen ja tuomari ovat molemmat hinteliä kavereita, vähän kuivakoitakin, joiden rinnalla Jussi näytti Schwarzeneggeriltä (tai Tarzanilta), vaikka melko hintelä hän on itsekin.

Jussi vastasi syytteeseen ja huomautti, että Internetistä ei voi poistaa mitään, mikä sinne on kerran laitettu. Yritys poistaa sieltä jokin aineisto johtaa kyseisen aineiston räjähdysmäiseen leviämiseen, Jussi kommentoi syyttäjän vaatimukseen poistaa Jussin pakina netistä. Syyte siis koski vain yhtä Jussi pakinaa otsikolla "Täkyjä Illmanin Mikalle", joka oli julkaistu Jussin Scripta-blogissa viime vuonna.

Syyttäjä Kolehmainen otti puheeksi valtionsyyttäjä Mika Illmanin, jota Jussi on kritisoinut. Kolehmainen aloitti Illmanin väitöskirjasta, josta hän tosin valikoi suomenkielisen referaatin osan sivulta 291. Sieltä löytyi selostus siitä, mitä kiihotus kansanryhmää vastaan on. Kysymys oli siis prosessista Mika Illmanin väitöskirja vastaan Jussi Halla-aho.

Mika Illman on erinomainen sananvapausrikosten asiantuntija ja valtionsyyttäjä, mutta ihmettelen sitä, millä intensiteetillä Kolehmainen puhui Illmanista koko ajan, ikään kuin koko oikeudenkäynnin pääasia olisi ollut Illmanin arvovalta. Ei kai syyttäjän arvovalta siitä rapise, että häntä kritisoidaan. Juuri se on oikeudenkäyntien tarkoitus. Eikä Illman ollut mitenkään asianosainen tässä oikeudenkäynnissä.

Tuomari antoi Kolehmaisen kuitenkin puolustaa nimenomaan Illmanin arvovaltaa tuntitolkulla, eikä Jussikaan hoksannut puuttua asiaan. Jos Jussilla olisi ollut asianajaja, Illman olisi ilman muuta sensuroitu salista. Tosiasiassa syytteissä oli kysymys muslimien ja somalien loukkaamisesta, ei Illmanista.

Mutta jatketaanpa oikeudenkäynnin tapahtumista. Kello tuli 9.19 ja Kolehmainen jatkoi lukemalla ääneen Jussin pakinan otsikolla "Täkyjä Illmanin Mikalle". Mika itse ei ollut paikalla, vaikka hänestä ja hänen arvovallastaan puhuttiin koko ajan. Miksei häntä oltu haastettu todistamaan?

Totean vielä kerran, että minulla ei ole mitään Illmania vastaan, päin vastoin pidän häntä korkealuokkaisena asiantuntijana. Silti ihmettelen, miksi hänestä puhuttiin koko ajan. Unohdin laskea, montako kertaa salissa mainittiin sana "Illman" - varmaankin kymmeniä kertoja. Oliko tämä jokin arvovaltakamppailu?

Jutun tuomari on selvästi kokenut mies, istuu alussa hyvin tiukkana, mutta kuultuaan Jussin letkeää tekstiä olemus muuttuu vähemmän kireäksi ja kasvot pehmenevät. Myös Jussin vaimo hihittelee miehensä teksteille. Moni salissa hymyilee tai hymähtelee. Kuulemme taas tuttua Scriptan nettipakinoitsijaa, jonka teksti on (syyttäjänkin lukemana) niin hauska, että hänelle vaaditaan siitä vankeutta. Nauru pidentää tuomiota, sanottiin Stalinin Neuvostoliitossa.

Salissa on kuitenkin suuren osan aikaa hiirenhiljaista, sillä käräjäoikeus nauttii suunnatonta arvovaltaa. Jos joku vähänkin olisi yrittänyt narista jotakin, hänet olisi heitetty tietysti heti ulos, se on selvä. Kaikki salissa olijat tietävät tämän.

Ilma on tunkkainen, huono ja tukahduttavan kuuma. Tilaisuus alkaa muistuttaa jonkinlaista kidutusta. Saliin istuneet 30 henkilöä (26 katsojaa + tuomari, Jussi ja syyttäjä sekä sihteeri) hengittävät raittiin ilman nopeasti pois. Alan katsella katonrajaan, löytyisikö sieltä ilmapumppu. Onko täällä ilmastointia ollenkaan? En kuule hurinaa, ainoastaan syyttäjä Kolehmaisen ruoskaniskut kaikuvat hiirenhiljaisessa salissa.

Syyttäjä Kolehmainen vetäisee esille yllätyshyökkäyksen Jussin murskaamiseksi: Simo lyö tiskiin vielä kolme kirjoitusta, jotka Jussi on julkaissut siinä kuuluisassa blogissaan. Simo lukee tekstejä ääneen ja tuomari alkaa selvästi viihtyä toimessaan yhä paremmin.

Simon yllätyshyökkäys on tarkkaan suunniteltu. Jussin blogitekstejä tongittiin tuhansia sivuja, mutta syytteen aiheeksi löydettiin vain yksi pieni pakina. Tämä olikin vain hämäystä. Nyt syyttäjä aloittaa tykistökeskityksen kaivamalla sittenkin syytteen tueksi muitakin blogitekstejä.

Tämä yllätyshyökkäys näyttää kuitenkin enemmänkin puolustukselta, ja hyvältä sellaiselta. Jussi on melkein heti maassa, ainakin tilapäisesti.

Alan ihmetellä, miksi täällä ei ole lautamiehiä. Jussi valistaa minulle tilaisuuden jälkeen, että vuodenvaihteessa voimaan tulleen lakiuudistuksen takia heitä tarvitaan vain vakavissa jutuissa. Mutta eikö tämä ole tarpeeksi vakava? Täällähän ollaan laittamassa Jussia linnaan. Jos Jussi saa ehdollisen, tuskin hän uskaltaa enää kirjoitella maahanmuuttoasioista, koska silloin voisi oikeasti joutua häkkiin.

Myös Seppo Lehto mainitaan. Käsittelihän Jussin pakina Seppoa, joka Jussin tekstin mukaan on "alapäähuumorin suurmies". Seppohan tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vastaavista rikoksista. Taustalla oli tosin ehdonalaista jo ennestään, joten tuomion jossakin määrin ymmärtää. Kova ehdoton on kuitenkin aika rankka tuomio sananvapausrikoksesta, mitä Jussikin kritisoi.

Jussin pakinan ideana oli juuri kritisoida Lehdon tuomiota, Illmanin syytteitä ja oikeuskäytäntöä yleensä. Jussi heitti pakinassaan Illmanille "syötin" eli kirjoitti loogisesti samanlaisen lauseen kuin Kalevan pääkirjoituksessa, jossa suomalaisia väitettiin geneettisesti juopoiksi tappajiksi. Jussin mielestä samalla naiivilla logiikalla voisi kirjoittaa, että somalit ovat varastelevia loisia tai Islam on "pedofiiliuskonto". No, olihan se ronskia tekstiä, mutta miksei blogissa voisi provosoida. Kaikissa blogeissa provosoidaan (ja kaikki blogit ovat tavalla tai toisella "rasistisia").

Tilaisuudessa ei nähty todistajia, esim. somaleita, jotka olisivat ilmoittaneet loukaantuneensa pakinasta. Yleensäkin Jussi piti omaa väitettään geneettisistä erityispiirteistä vitsinä "evoluution mekanismit huomioiden", kuten hän itse sanoi.

Aika suuren osan ajasta Jussi käytti sen selostamiseen, miten Islamin profeetalla oli lapsivaimo. Tämän perusteella Jussi sanoi: "On perusteltua sanoa, että Islam pyhittää lapsiin sekaantumisen."

Olihan se aika härski lause Jussilta. Tosin en itse ole perehtynyt tähän profeetan lapsivaimo-keskusteluun enkä sen kontekstiin. Jussi itse väitti, että lapsivaimon ikä todetaan Haditheissa. Syyttäjä taisi vihjata, että vaimon nuori ikä olisi pelkkä spekulaatio.

Salissa ei nähty jokapaikan Hämeen-Anttilaa eikä muitakaan päivystäviä dosentteja, jotka varmasti olisivat voineet valottaa tätä asiaa.

Jussi edelleen jatkoi selostamalla, miten joku imaami Suomessa pitää 11 vuoden ikää ihanteellisena avioliittoon, Aamulehden mukaan. Jussi luovutti kyseisen Aamulehden artikkelin oikeudelle todisteeksi.

Sitten Jussi otti puheeksi sen, että Jorma Kalske ei ollut nostanut syytettä nettisivustosta, jossa Jeesus todettiin homoksi ja Raamattu pedofiilikirjallisuudeksi.

Kun Jussin mukaan Muhammad yhtyi alaikäiseen lapsivaimoonsa, "alaikäisten tyttöjen naiminen on Islamissa hyväksyttyä", Jussi lausui salissa.

Keskustelu oli siis melko tyrmäävää. Sitä olisi jotenkin voinut järkevöittää kuulemalla todistajina asiantuntijoita. Oliko Jussi teksti loukkaava vai ei? Asiaa olisi tietysti pitänyt kysyä imaameilta tai vaikkapa jo mainitulta jokapaikan Hämeen-Anttilalta, jota tulee nyt ikävä. Muutoin linssiluteena loistava Jaakko Hämeen-Anttila tuntuu kuitenkin kadonneen kuin maan nielemänä, vaikka juuri täälä häntä kaivattaisiin.

Minun mielestäni teksti ei ollut loukkaava, koska Jussi vain matki satiirisesti ja provosoivasti Kaleva-lehden pääkirjoituksen pseudotieteellistä loogista päättelyä. Tosin oikeudessa Jussi puolustautui sanomalla, että Islamin pedofiliamyönteisyydelle olisi teologisia perusteita.

Muistaakseni Suomen islamilaisen puolueen (yhdistys) puheenjohtajakin Abdullah Tammi on sanonut, ettei Jussin ironinen provokaatioteksti ole loukkaava. On kummallista, että väitetty loukkaavuus perustuu nyt vain suomalaisten oppineiden (filologi-Jussin sekä suomalaisten juristien) keskinäiseen spekulaatioon siitä, mitä muslimit voisivat pitää loukkaavana.

Jossakin vaiheessa huomasin, että tuomari katseli yleisöään, siis meitä, huolestuneen näköisenä. Tuntui siltä, että hän vähän pelkäsi näitä "Halla-ahon kannattajia". Ehkä juuri siksi salissa oli tuoleja niin vähän. Asiaan oli siis varauduttu. Siellä oli vain 26 paikkaa. Siis juuri sopivasti kaikille medioille ja omaisille, ei yhtään enempää. Mustapaitoja ei saliin huolittu.

Syyttäjä Kolehmainen aloitti varsinaisen kuulustelun eli syytetyn kuulemisen. "Kertokaa koulutuksenne ja toimenne." - "Miten olette perehtynyt islaminuskoon ja mikä on tietonne siitä?" - "Minkälaiset tiedot teillä on genetiikan alalta?" - "Oletteko harrastanut genetiikkaa?" - "Oletteko perehtynyt rotuoppeihin ja niitä koskeviin kysymyksiin?"

Jossakin vaiheessa syyttäjä totesi, että juttu oli lähtenyt liikkeille Vihreiden naisten tekemästä tutkintapyynnöstä. Jonkinlaista ajojahtia sekin. Vihreitä naisia ei ilmeisesti ollut paikalla, ellei sellaisiksi lasketa paikalla parvelleita toimittajattaria, joista varmasti jokainen oli aatemaailmaltaan "vihervasemmistolainen maailmanparantaja", Jussin sanoja lainatakseni. Toimittajattarilla saattoi siis olla jotakin hampaankolossa Jussia vastaan (mikä näkyi viimeistään siinä vaiheessa, kun istunnon päätyttyä toimittajattaret piirittivät Jussin vessaan).

Kiinnostavaa muuten, lehdistö leimasi tilaisuuden yleisön automaattisesti "Halla-ahon kannattajiksi", mutta paikalla olleita vihervasemmistolaisia toimittajattaria ei leimattu automaattisesti "Vihreiksi naisiksi". Tosiasiassa kyseisten kahden ryhmittymän kiihkeä yhteenotto oli tosiasia, mitä olin todistamassa oikeustalon pihalla.

Kuulustelu jatkui:

Kolehmainen: Minkälainen on suhtautumisenne monikulttuurisuuteen?
Jussi: Vastustan monikulttuurisuuden politiikkaa, joka johtaa suojattuihin vähemmistöihin ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Sitten syyttäjä jatkoi kuulustelua aiheenaan Mika Illman. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki huomasivat, että oikeudenkäynnissä on kysymys syyttäjien arvovallasta:

Kolehmainen: Mitä arvosteltavaa näette Mika Illmanin toimissa?
Jussi: Hän on sananvapausrikollisten jahtaaja ja uhka sananvapaudelle.

Jossakin vaiheessa Jussi sanoi: "Alaikäisten tyttöjen naiminen on Islamin mukaista."

Onhan se vähän karskia kieltä Jussilta. Tässä olisi voinut hieman jarrutella, jos Jussilla olisi ollut asianajaja.

Kello 10.18 kuulustelu edelleen jatkui. "Maahanmuuttajista ei koskaan tule osaa meitä", Jussi sanoi.

Syyttäjä Simo Kolehmainen esitti viimeisen kysymyksen:

Kolehmainen: Mitä tarkoitatte, kun kirjoituksen "Täkyjä Illmanin Mikalle" lopussa toivotitte hänelle "hyvää päivänjatkoa"?
Jussi: En käytä v:llä alkavaa sanaa, mutta sitä kutsutaan pottuiluksi.

Varsinaiseen valtionsyyttäjä Jorma Kalskeen syytteeseen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Jussi totesi: "Näistä väitteistä ei ole kiihottunut kukaan muu kuin syyttäjä Kalske."

Kello 10.25 oltiin edetty jo loppulausuntoihin.

Syyttäjä aloitti viittaamalla mihinkäs muuhun kuin Mika Illmanin väitöskirjaan.

Oikeudenkäynnissä vastakkain olivat siis Mika Illman ja Jussi Halla-aho, joka pitää Illmania "sananvapaduen vihollisena". Illmanin olisi ehdottomasti pitänyt olla salissa vastaamassa näihin syytteisiin. Ja tavallaan hän olikin.

Kysymyksessä oli siis de jure oikeudenkäynti, jossa Jussi Halla-aho vastasi valtionsyyttäjän syytteisiin, mutta de facto kysymyksessä oli oikeudenkäynti, jossa valtionsyyttäjä Mika Illman vastasi Jussi Halla-ahon syytteisiin.

Kolehmainen oli valmistautunut esittämään muutaman valtakunnansyyttäjänviraston päätöksen, olihan Jussikin vedonnut niihin. Simolla oli harmaa takki, mutta kirkkaankeltaiset housut. Noustessaan tuolistaan hän aina sulki takkinsa keskimmäisen napin huolellisesti.

Loppupeleissä Simo veti kovat piippuun ja ampui. Hän syytti Jussia natsiksi, ei vihjaamalla, vaan suoraan. "Tällainen ajattelu edustaa Saksassa kolmannen valtakunnan aikana vallinneita rotuopillisia käsityksiä joidenkin ihmisryhmien geneettisistä piirteistä", Simo sanoi tarkoittaen Jussin aatemaailmaa.

Simo myös moitti Jussin tapaa perustella väitteitään näennäistieteelliseksi ja mukaloogiseksi. Simon mukaan kysymyksessä oli "hyökkäys somaleita ja islaminuskoa vastaan tieteellisiltä ja loogisilta näyttävin perusteluin".

Sitten Simo ryhtyi viimeiseen, murskaavaan iskuun. Simon nerokas taktiikkahan oli ollut jotensakin seuraava: aluksi tykistökeskityksenä nippu Jussin muita blogitekstejä lisätodisteeksi, sitten jalkaväen ja tankkien massiivinen yhteishyökkäys (Simon kuulustelussa jokainen kysymys vastasi vähintään yhtä tankkia), ja lopuksi nippu valtakunnansyyttäjän aiempia päätöksiä täsmäpommituksena.

Sitten Simo heitti Jussin niskaan vielä ydinlatauksen: huolellisen rauhallisesti Kolehmainen kävi läpi ihmisoikeustuomioistuimen sananvapausrikoksia koskevia päätöksiä. Tarkoitus oli osoittaa, ettei kova vankeusrangaistuskaan tässä asiassa olisi ihmisoikeuksien vastainen, päin vastoin niiden mukainen. Näin Simo osoitti tuomarille, että selustakin on turvattu. Jussin olisi turha valittaa vankeustuomiostaan ihmisoikeuselimiin.

Simo vaati Jussille tuntuvaa sakkoa tai "ottaen huomioon että kysymys on oppineesta poliitikosta" peräti vankeutta. "Nämä seikat puoltaisivat vankeusrangaistuksenkin tuomitsemista. Seuraus ei ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan olisi suhteeton."

Tässäkin on muistetaava "alapäähuumorin suurmies" Seppo Lehto, joka sai vastaavista rikoksiat kaksi vuotta neljä kuukautta ehdotonta vankeutta. Simo viittasi rivien välistä Seppoon huomauttaessaan, että Jussille "oppineena poliitikkona" kuuluisi ankara rangaistus.

Seppo Lehtohan ei missään tapauksessa ole "oppinut poliitikko", joten Simon mukaan Jussille kuuluisi siis kovempi tuomio kuin Sepolle. Itse asiassa rivien välistä kuului, että Simo haluaisi Jussille ehdotonta.

Simon loppulausunto venähti yli 40 minuutin mittaiseksi. Jussi puhui pari sekuntia. Hänen mielestään koko oikeudenkäynti oli epäoikeudenmukainen, mielivaltainen ja rikkoo yhdenvertaisuuden periaatteita.

Ei minulla ole mitään huomautettava valtionsyyttäjä Mika Illmanin tai syyttäjä Simo Kolehmaisen asiantuntemukseen tai käytökseen. Kaikki sujui kuin rasvattu, eikä mitään jätetty sanomatta. Simo Kolehmainen on suorastaan nero alallaan.

Mutta jotakin omituista tässä näytelmässä oli. En vielä osaa sanoa, mitä. Tässä vaiheessa voin sanoa ainakin se, että prosessia haluttiin jotenkin piilotella heti alussa. Saliin ei päästetty väkeä, vaikka oikeudenkäynnin olisi pitänyt olla julkinen. Jos kaikki eivät mahdu, se voidaan televisioida salin ulkopuolelle. Myös hässäkkä istumapaikkojen suhteen oli tarpeeton. Se olisi voitu ratkaista pääsylipuilla, kuten Tukholmassa (siellä on myös televisointeja, kuten alussa mainitsin).

Oikeudenkäynnin päätyttyä keltaisiin housuihin pukeutunut syyttäjä Kolehmainen kipaisi nopeasti ulos salista:



Oikeudenkäynnin jälkeen Jussi meni vessaan, minkä toimittajalaumat heti piirittivät. Jussin poistuttua vessasta toimittajat aloittivat Jussin metsästyksen ja jahtasivat häntä oikeustalon halki pihalle, missä Jussi piiritettiin revolverihaastatteluihin. Katso video Jussin matkasta vessasta pihalle:



Katso video, miten tytöt piirittävät Jussia:





Pihalle ilmaantui oikeudenkäynnin jälkeen myös aito foliohattu:



Jotenkin koko Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti vaikutti pahaenteiseltä. Selvä merkki tästä oli sekin, että oikeudenkäynnin jälkeen törmäsin sattumalta Helsingin keskustassa itse piruun. Huomatessaan minut piru yritti karkuun. Katso video:

P.S.

Seuraavana päivänä Ilta-Sanomat käytti tätä blogia päälähteenään:

Katso myös halla-aholaisen "Hommaforumin" julkaisema kuva dosentti Johan Bäckmanista Halla-ahon oikeudenkäynnin jälkeen oikeustalon pihalla:

Leading Finnish Russia expert says Estonia has huge internal problems and should pay more attention to Russians

The leading Finnish expert on Russia, Dr. Ilmari Susiluoto, a specialist from the Finnish Ministry of Foreign Affairs and the former special advisor to Finnish presidents, presented his new book titled "A New Book on Finnish Karelia" today in Helsinki. He replied to the question of Dr. Johan Bäckman about future of Russia and Estonia by saying, firstly, that "Russia will continue its existence despite our forecasts which are often wrong". Regarding the situation in Estonia, Susiluoto said, that "Estonia has huge internal problems as all Baltic states", and continued with the following: "As a Finn I hope they will find a solution. In my opinion, in the future solution, Estonia should definitely take Russians in Estonia into consideration. It is also in the responsibility of European Union to solve the situation with the minority that lives in Estonia and Latvia."

See Susiluoto' answer from this video (only in Finnish):



See videos from the book presentation:

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti alkaa tiistaina

Tiistaina kello 9.00 Helsingin käräjäoikeudessa alkaa Jussi Halla-ahoa vastaan oikeudenkäynti, jossa häntä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Katso videolta Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentin Johan Bäckmanin mielipide Halla-ahon syytteestä:



Katso myös piristykseksi taiteilija Johannes Heinosen käsitys perussuomalaisista:

Antifasistisen Naši-nuorisoliikkeen virallinen hymni - The official hymn of the anti-fascist youth movement "Nashi" of Russia

Kuuntele myös "Venäjän modernisaatiojoukkojen hymni" - Listen also to the official hymn of the "Modernisation youth troops of Russia":
http://www.ckms.ru/?q=system/files/Гимн%20проекта%20КМС.mp3

Viron puolustettava merirosvojaan

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/21/viron-puolustettava-merirosvojaan/

Viron hallitukselle tulee kova paikka eteen, kun se joutuu puolustamaan myös ei-kansalaisiaan, jotka jäivät kiinni Arctic Sea - laivan merirosvouksesta. Viimeisimmät tiedot kertovat, että vain yhdellä merirosvoista on Viron kansalaisuus. Kolme on ei-kansalaista ja kahdella on Venäjän kansalaisuus. Kaikilla viidellä viime mainituilla on tietenkin pysyvä oleskelulupa Virossa. Huomion arvoista on, että Venäjä ei enää tunnusta Viron ei-kansalaisuutta. Venäjä laskee laivakaappareista neljän olevan Viron kansalaista. Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) mielestä kaikki kuusi virolaistaustaista venäläistä tulee katsoa Viron kansalaisiksi ja Viron valtion tulee puolustaa heitä. He ovat kaikki Viron rasistisen kansalaisuuspolitiikan uhreja. Viron ulkoministeri Urmas Paet on jo onneksi ennättänyt ilmoittaa, että Viro tulee tarjoamaan apuaan myös näille miehille, jotka eivät ole vielä määritelleet kansalaisuuttaan.
Viron suojelupoliisin mukaan miehet ovat syntyneet 1964-1980. Heillä on rikollistausta; huume-, omaisuus- ja henkirikoksia.
Viron ulkoministeriön velvollisuus on näyttää maailmalle, etteivät venäläiset ole Virossa toisen luokan kansalaisia. Tähän saakka on ollut syytä epäillä, että Virossa kansalaisuuden saaneet venäläiset eivät ole oikeutettuja samaan kohteluun kuin virolaiset. Nyt Viron valtion tulee näyttää todeksi, että myös Viron kansalaisuuden saaneita venäläisiä tullaan kohtelemaan ensimmäisen luokan kansalaisina.
Viro ja Venäjä käyttävät merirosvoutta omaan propagandasotaansa. Virolaiset ovat tähän saakka pyrkineet eroon koko sopasta yrittäen väittää laivakaappausta venäläisten keskinäiseksi asiaksi. Virossa on tarjoiltu myös suurvaltapoliittisia fantasioita ydinkärkiohjusten salakuljetuksesta Iraniin. Venäjä taas on selkeästi lähtenyt puolustamaan laivakaappauksen uhreiksi joutuneita omia kansalaisiaan ja ottaa siitä pisteet.
Selvää on, että laivakaappaus merkitsee Viron itsenäisyydelle monen vuoden lyhennystä. Kun SAFKA:n aktivisti Johan Bäckman on ennustanut, että Virolla on eväitä vielä kymmenen vuoden itsenäisyyteen, Viron romahtaminen Somalian tapaisen merirosvovaltion tasolle syö siitä monta vuotta. Viro ja Latvia ovat pääsemässä ”failed state”- kategoriaan.
Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa Suomenlahden pohjoisrannan rantarosvoja, Nord Stream - kaasuputkea kampeavia Pro Karelian löyhäpäitä. Molemmilla puolella Suomenlahtea on ryhdytty jo ottamaan avuksi äärimmäisiä, epätoivoisia keinoja.

Anti-fascists gathered in Latvia

Nordic, Baltic and Polish anti-fascists gathered last qweekend in a special camp near Riga, Latvia, for developing future activities. The leader of Latvian anti-fascist committee, Josif Koren (see photo above) was active in developing the idea of creating an all-European anti-fascist alliance against neo-nazism. The foundation of the new organisation was successfully debated between Finnish, Polish, Latvian, Estonian, Italian and Russian anti-fascist activists.

More information and videos soon.

Kristovskis taistelee Djukovia vastaan

KUVA: Kristovskisin mahdollisesti epäaito valokuva

Riika sai heinäkuussa 2009 venäjänkielisen kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen – jotka on valittu Latvian kansalaisten äänillä. Demokratia oli kuitenkin šokki monille latviankielisille revanssistisille uusnatseille ja vastaaville tahoille. Latvian entinen puolustusministeri, Latvian oikeistokonservatiivisen puolueensa johtaja, Unioni kansakuntien Euroopan puolesta –ryhmän jäsen, Ģirts Valdis Kristovskis vaatii nyt jopa, että Latvian suojelupoliisin pitäisi pidättää tunnettu venäläinen historiantutkija Aleksander Djukov (Александр Дюков). Kristvoskis esitti vaatimuksensa vasta aivan äskettäin.

Djukovia vastaan viritetty hyökkäys liittyy hänen aikomukseensa matkustaa Molotov-Ribbentrop –sopimusta käsittelevään konferenssiin, jolloin hänen osallistumisensa voitaisiin estää pidätysmääräyksellä. Erityisesti Riiassa kansallismieliset tahot kokevat pahokauhua Djukovin mahdollisesta saapumisesta.

Djukovin vastustajat moittivat, että hän olisi ”Kremlin agentti”. Maaliskuussa 2009 Djukov esitteli Tallinnassa konferenssissa Olympia-hotellissa kirjaansa ”Viron karkotukset: mitä tapahtui todellisuudessa” («Депортации в Эстонии: как это было на самом деле»). Tällöin Isamaa ja Res Publica liiton puheenjohtaja Mart Laar, poliitikko ja historioitsija, kieltäytyi keskusteluista, vaikka hän oli nimenomaisesti "ihmisyyden vastaisten rikosten" tutkintavaliokunnan puheenjohtaja Virossa. Ilmeiseksi tuli, että myös Virossa pelätään perusteellista historian tukimusta. Djukov on tuonut selväksi Venäjän Federaation ja FSB:n asiakirjojen valossa, että Virossa monet poliitikot ja historian uudelleen kirjoittajat järjestelmällisesti yliarvioivat Neuvostoliiton tukahduttavaa valtaa tasavallan kansalaisille. Syynä tuohon menettelyyn on Virossa pyrkimykset edistää kotimaisella ja kansainvälisellä areenalla ”Neuvostoliiton aiheuttaman kansanmurhan” käsitteen markkinointia.

Djukov paljasti ”The Soviet Story” –elokuvan skandaalit, kun hän huolellisesti selvitti elokuvan perustuvan useisiin väärennöksiin ja petoksiin. Ohjaus oli tehty taitavasti manipulaatiota varten. Elokuvan avulla heitetään paha varjo myös nykyajan Venäjän ylle. Elokuvan eräs alullepanijoista oli juuri samainen ex-puolustusministeri Kristovskis, joka tiedetään Latvian SS-Waffen –joukkojen aktiiviseksi ihailijaksi. Latviassa hän osallistui taistelujen muistomerkin juhlallisuuksiin hyvin avoimesti. Europarlamentin edustaja Tatiana Ždanok (Татьяна Жданок) on kutsunut ”The Soviet Story” –propagandafilmia myynninedistämisfilmiksi, jonka avulla ”Latvian viranomaiset avoimesti vääristävät historiaa ja pelaavat vaaralista peliä. - - -” Ždanok viittaa erityisesti lasten vihan kasvattamiseen, mitä tapahtuu Latviassa.

Kristovskis ei ainoastaan vihaa venäläisiä historiantutkijoita, vaan hän pelkää paljastuksia. Tämä on juuri syy siihen, miksi puoluejohtaja tahtoo pysäyttää Djukovin. Suomalaisten meppien pitäisikin nyt pysäyttää tämä latvialainen meppi, jotta hän ymmärtäisi, että demokratiassa kunnioitetaan vuoropuhelua, keskustelua, ihmisoikeuksia ja vapauksia. Niin pitäisi olla myös Latviassa, kun Djukov saapuu konferenssiin.

Johannes Heinonen esitteli taulujaan tänään Helsingissä

Taiteilija Johannes Heinonen esitteli maalauksiaan tänään Helsingissä Kalevankadulla. Katso video, miten taiteilija esittelee Sofi Oksanen -aiheisia maalauksiaan:



Katso video, miten taiteilija esittelee intohimoaan Tarja Haloseen:

Katso yksityiskohtia Johannes Heinosen Tarja Halos -aiheisista tauluista:



Katso Johannes Heinosen esittely uudesta Isä Mitro -aiheisesta taulustaan, jossa esiintyvät myös rintaliiveihin kompastunut demaripiispa sekä naiseksi ryhtynyt kirkkoherra:



Katso yksityiskohtia Isä Mitro -aiheisesta taulusta:



Katso, minkälaisen taulun Johannes Heinonen maalasi Ilkka Kanervasta:

Toinen mielipide

Amerikkalainen professori Dovid Katz pitää Baltian maiden yrityksiä rinnastaa Stalinin ja Hitlerin rikokset vaarallisena yrityksenä kirjoittaa holokausti ulos eurooppalaisesta historiasta. Katz pitää velvollisuutenaan sanoa ääneen toinen mielipide, se tärkeä ”second opinion”.
Missä se Suomessa esitetään? Aloitin Hesarista, koska se on suurin ja mahtavin. Ulkomaan uutispäällikkö Heikki Aittokoski ilmoitti, ettei hän ole kiinnostunut tekemästäni Katzin haastattelusta, koska hänen täytyy turvata HS:n Baltian oman avustajan, Kaja Kunnaksen toimeentulo. Kaja on virolaisessa naistenlehdessä kertonut parhaina kuukausina saavansa 60 juttua läpi, joten eiköhän hänen toimeentulonsa ole turvattu. Aittokoski loukkaantui, kun sanoin, ettei niihin juttuihin koskaan mahdu tämä toinen mielipide. Kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikoski katsoi, etten ole sopiva kirjoittamaan aiheesta, koska olen itse siitä kiinnostunut, kirjoittanut pamfletin ja politikoinut aiheella. Se ei tee minusta asiantuntijaa vaan puolueellisen. Pystyn hyväksymään tämän vastauksen.
Käännyin vasemmistolehtien puolueen, koska heitä luulisi kiinnostavan fasismin ja kommunismin rinnastusyritykset. Kansan Uutisten päätoimittaja Jouko Joentausta valitti, että KU:ssa joudutaan poliittisen korrektiuden nimissä rypemään Stalinin rikoksissa, joten hän ei voi juttua ostaa. Demarin päätoimittaja Juha Peltonen oli kauhuissaan ajatuksestakin, että hänen pitäisi puolustaa kommunismia saati Neuvostoliittoa. Hänen mielestään Neuvostoliitto pitää julistaa Natsi-Saksan tapaan rikollisvaltioksi. Sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattaja sanoi myös, ettei Neuvostoliitolla ole ollut mitään tekemistä työväenliikkeen historian kanssa!
Ymmärsin, etteivät Suomessa oikea ja vasen eroa toisistaan. Keväällä Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen luonnehti minua ”natsinilkiksi”, kun puolustin venäläisten oikeuksia Virossa, siis Neuvostoliittoa ja kommunismia. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen teki minusta maanpetturin, kun syytin Suomea Viron apartheidin tukemista ja olin puhunut venäläisen diplomaatin kanssa. Tämä tapahtui jo vuonna 2004. Hän onnistui rikkomaan suhteeni Turun Sanomiin. Apuselle terveisiä: kun ryhtyy teloittamaan toimittajaa, siinä puuhassa ei saa epäonnistua.
Onko Suomen sanomalehdistössä yhtään tervejärkistä päätoimittajaa? Löytyykö juutalaista päätoimittajaa, joka ymmärtää, mitä tässä jutussa sanotaan?
Leena Hietanen

Virolainen maailmanparantaja Georgiassa

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/17/virolainen-maailmanparantaja-georgiassa/

Virolaisen maailmanparantaja Eerik-Niiles Krossin tulot kasvoivat huomattavasti Georgian sodan aikana. Hänen yhtiönsä Trustcorp toimii konsulttina Kaukasuksella, erityisesti Georgian hallituksen neuvonantajana. Sotavuonna 2008 hänen yhtiönsä liikevaihto nousi 70 prosenttia ja tulos 56 prosenttia.
Viron kaupparekisterin mukaan Trustcorpin liikevaihto vuonna 2007 oli 8 miljoonaa kruunua (n. 460 000 euroa), kun se viime vuonna oli 27,5 miljoonaa kruunua (1,7 miljoonaa euroa). Vuonna 2007 yhtiö tuotti voittoa 4,3 miljoonaa Viron kruunua (258 000 euroa), kun viime vuonna voitto tuplaantui 7,7 miljoonaan kruunuun (462 000 euroon).
Yhtiön liikevaihdosta 96 prosenttia tulee Georgiasta ja neljä Virosta. Eerik-Niiles Kross kirjoittaa yrityksen vuosikertomuksessa, että maailmalla tarvitaan runsaasti asiantuntevaa apua Etelä-Kaukasiassa ja Balkanilla, joten yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Trustcorp työllistää viisi henkilöä.
Eerik-Niiles Kross on syvästi sitoutunut demokratian puolustamiseen kaikkialla, missä USA vie demokratian lippua eteenpäin. Eerik-Niiles Kross johti aikanaan niin sanottua Viron koordinaatiovirastoa, joka vastasi Viron ulkoisesta vakoilusta. Hän otti tehtävän niin henkilökohtaisesti, että seurusteli amerikkalaisen naisen kanssa. Suhde poiki skandaalin ja oikeusjuttuja. Hän on toiminut myös presidentti Lennart Meren neuvonantajana ja diplomaattina. Eräänlaisena uran huippuna lienee ollut jonkinlainen pesti Yhdysvaltain ”neuvonantajana” Irakin sodassa. Samanaikaisesti hän kirjoitti virolaisiin lehtiin analyysejä Venäjästä, joiden räikeydessä Juhani Putkinen jää toiseksi.
Eerik-Niiles Kross on aina siellä, missä on korruptiota. Hän oli mukana jakamassa vanhan kaupungin asuntoja itselleen ja lähipiirilleen niin sanotun asuntoskandaalin yhteydessä. Hän sai itselleen pilkkahintaan asunnon Toompealta. Vuonna 1999 Krossin haltuun oli kasaantunut koordinaatioviraston johtajana kaikki virolaisen vakoilun salainen materiaali. Hän kuitenkin pyrki hankkimaan rautatieyksityistäjänä esiintyneelle, myöhemmin rikolliseksi osoittautuneelle, Antonio Angottille päivässä Viron oleskeluluvan. Kross henkilökohtaisesti painosti rajavartioston päällikkö Tarmo Kõutsia vaatien Antonio Angottille vapaata pääsyä Viroon. Vuonna 2000 selvisi, että Kross oli käyttänyt väärin valtioneuvoston rahoja hallituksen huvilan kunnostukseen Keila-Joella, johon hän itse perheineen myöhemmin muutti asumaan. Hän joutui eroamaan saman vuoden joulukuussa, kun oli selvinnyt, että hän ei osannut erottaa työpaikan luottokorttia omastaan. Toissa vuonna presidentti Toomas-Hendrik Ilves palkitsi Eerik-Niiles Krossin kunniamerkillä ansioistaan Viron Nato-jäsenyyden edistämisessä.
Eerik-Niiles Krossin yhtiö Trustcorpin saamat lähes kaksi miljoonaa euroa eivät ole suomalaisittain erityisen paljon rahaa, mutta Georgian valtiolle ne ovat sitä. Lienee syytä epäillä, että Krossin palkan maksaa jokin amerikkalainen demokratiaa edistävä säätiö.
Eerik-Niiles Krossin isä on edesmennyt kirjailija Jaan Kross.

Lähde:
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=ddf98551-d1de-4316-a688-945da8c98e5a&open=sec