EKOLOGINEN ANTIFASISMI

Toive siitä, että ilmastonmuutos ei olisi totta, on monelle ainoa Jumala. Äskettäin New Scientist -lehdessä julkaistu Danten helvetin kartta kertoo sen miltä maailma tulee näyttämään, jos ilmastomuutos etenee ennustetusti, eli planeetan keskilämpötila nousee 4 astetta. Lähes kaikki ilmastoasiantuntijat ovat yksimielisiä maapallon keskilämpötilan noususta ja siitä, että se aiheutuu ihmisen toiminnasta. Mielipiteet vaihtelevat vain siitä, millä aikavälillä peruuttamaton muutos tapahtuu. Osa tutkijoista sanoo, että kartta vastaa todellisuutta jo meidän lapsiemme keski-iässä, eli noin vuonna 2050, mikä tarkoittaa sitä, että planeetan tappava syöpä käynnistyy näinä vuosina tai on jo käynnistynyt. Se, että maailma vielä tällä hetkellä näyttää toisin paikoin olevan raiteillaan on vain yksi kartesiolaisen demonin toimeenpanema spektaakkeli: kokonainen silminnäkijöiden joukko on hypnotisoitu uskomaan, ettei mitään hätää ole, vaikka todellisuudessa juuri nyt olisi viimeinen hetki toimia.

Uhratkaamme siis hetki aikaa Danten helvetin kartan tarkasteluun. Vihreällä värillä on merkitty viljelykelpoinen maa johon kuuluu pohjois-Eurooppa, Venäjä, Kanada ja pieni osa Antarktiksesta. Pohjois-Saksan ja Uuden-Seelannin väliin jää autiomaakaistale, joka käsittää esimerkiksi eteläisen Eurooppaa sekä USA:n, etelä-Amerikan, Australian, Afrikan, Intian ja Kiinan kokonaan. Autiomaakaistale on ihmiselämälle kokonaan kelpaamatonta. Siellä vallitsee mahdoton aavikkomainen kuumuus, juomaveden puuttuminen ja hengitysilman myrkyllisyys. Koko kuvioon vaikuttaa lisäksi se, että merten elämä tuhoutuu lähes täydellisesti, samoin kuten useimmat maalla elävät kasvit ja eläimet. Ihmisten ravinto voi koostua vain viljelykasveista.

Tällä hetkellä autiomaaksi muuttuvalla kaistaleella elää 6.2 miljardia ihmistä. Viherkaistaleella elää enintään puoli miljardia ihmistä. Viherkaistaleella on kolme ydinasevaltiota, autiomaakaistaleella kuusi. Kuuden miljardin ihmisen tonttipaikan löytäminen viherkaistaleelta ei välttämättä ole kitkatonta, eikä siinä maahanmuuttokriittisyys auta.

Hätkähdyttävän kartan voi helposti kuvitella tulevaisuuden poliittisen ajattelun ankkuripisteeksi. Se huutaa muutosta maailmaan kuten huutavat monet poliittiset ja uskonnolliset tahotkin. Herää kysymys millaisia poliittisia päämääriä ilmastonmuutoksella tai sen kiistämisellä pönkiteään tai voitaisiin pönkittää? Ketä voimakkaat kannat ilmastomuutoksen puolesta ja vastaan hyödyttävät ja miksi?

Vasemmisto on pitkään joutunut miettimään argumenttejaan uudelleen ja ilmastomuutos on vihdoin jotakin riittävän konkreettista - onni onnettomuudessa. Mutta voiko mikään mahdollinen muutos tyydyttää kummankin, sekä ilmastomuutoksen pysäyttämisen että vasemmiston tarpeet? Voidaanko maailmanpelastamisen ja ihmissielun pelastamisen projektit yhdistää? Millainen tämä utopia olisi käytännössä ja mikä takaa, etteivät asiat vain pahene entisestään.

Ilmastomuutos on jo nyt oikeistolaisen ajattelun ankkuripiste, ikään kuin negaationa. Konservatiivinen oikeisto ymmärtää ilmastomuutoksen vaarallisena aseena vasemmiston kädessä. Siksi se pelaa aikaa ja vähättelee ilmastomuutosta. Tavoilleen uskollisena oikeisto luottaa retoriikkansa röyhkeyteen ja toisaalta ihmisten unen syvyyteen, eli heidän defenssiensä sikeyteen. Kun äänestäjät ovat unessa demokratia on kokonaan oikeiston huijausspektaakkelin hallinnassa. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin.

"Eräässä tutkimuksessa haastateltiin ihmisiä, jotka asuivat murtumisalttiin padon lähellä. Mitä lähempänä ihminen asui patoa, sitä pienemmäksi hän arvioi riskin. Padon vieressä, eli välittömässä hengenvaarassa asuvat ihmiset arvioivat, että mitään vaaraa ei ole. Ihmisen psykologiset defenssit ovat erittäin vahvat. Mitä lähempänä ja mitä suurempi katastrofi on, sitä vaikeampaa ihmisen on tajuta sitä. Pelottelusta on pelkkää haittaa, se saa sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua asiaa vastustamaan sitä yhä voimakkaammin, ja kääntymään oikeistolaisten puoleen. Huumori lienee ainoa keino jolla defenssien läpi pääsee. On ihmislajin ominaisuus että tällaisiin kriiseihin ei kyetä reagoimaan. Ne ihmiset jotka tajuavat miten pahasta asiasta ilmastomuutoksessa on kyse eivät tarvitse pelottelua. " >>

Jossain mielessä ilmastonmuutoksen kieltäminen on holokaustin kieltämistä – tulevan holokaustin. Holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiedettä: holokaustia ei ole tapahtunut, jotta se voisi olla päämäärä. 40 vuotta on lyhyt aika, eikä yhtäkään yötä voi nukkua rauhassa.

Radikaali fasistinen oikeisto toisaalta voisi myöntää ilmastomuutoksen ja käyttää sitä vasemmistolle vastakkaisen muutoksen välineenä. Oikeistolaisuus voisi näennäisesti yhtyä vasemmiston ”maailmanparantamiseen”, mutta salata lopullisen suunnitelmansa muutoksen sisällöstä, eli planeettakeskitysleiristä. Ekologisten arvojen ajaminen kaiken muun edelle voi aivan hyvin toimia äärioikeiston välineenä. Ekofasismilla enempää kuin millään muullakaan fasismilla ei voi elämää suojella. Fasismi on kaikissa muodoissaan banaali kuoleman kultti, jonka huipentuma olisi planeetan rituaalimurha. Danten helvetin kartan tilassa globaali fasismi juhlii voittonpäiväänsä. Kaikkialta puristuu hyväksikäyettäviä hädänalaisia fasistisadistien ilmaiseksi työvoimaksi. Heidät puristetaan kuin tomaatit mehumyllyyn. Oikeistolainen unelma koko planeetan kokoisesta höyryävästä kärsimyksen leiristä saisi täyttymyksensä. Siksi ekofasismiin on vastattava ekoantifasismilla. Ihminen ei voi pelastaa maailmaa ellei hän ensin pelasta sieluaan.


2.

Voidaanko siis kärjistäen sanoa, että vasemmisto on maailman pelastumisen puolella ja oikeisto maailman pelastumista vastaan? Voi olla, että vanha oikeisto-vasemmisto jaottelu ei ole uudessa tilanteessa kaikista hedelmällisin. Kirjailija Jarkko Tontti sanoo:

"Jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt suurimman osan selitysvoimaansa."
"Kohdallisempi jakolinja on pysähtyneistön ja fiksuimmiston välillä."
"Pysähtyneistö pysyy totuudessaan viimeiseen korahdukseen saakka. Se seuloo maailmasta vain sen tiedon, joka tukee ennalta lukkoon lyötyä maailmankuvaa. Fiksuimmisto muuttaa kantansa, jos vastapuolen perustelut pitävät." (Vihreä lanka)

Fiksuimmistoa siis leimaa jatkuva etsiminen, liikkuminen ja totuuden selvittämisen tarve. Pysähtyneistöä leimaa se, että tätä tarvetta ei enää ole. Fiksuimmiston edustajasta voi milloin tahansa tulla pysähtyneistön edustaja, mikäli hän löytää totuuden. Pysähtyneistön ongelma on se, että kantaa ei muuteta kovin kevyen todistusaineiston edessä – käytännössä minkään. Fiksuimmiston ongelma on se, että kantaa muutetaan vahvan todistusaineiston edessä – eli käytännössä melkein minkä tahansa. Kumpikaan asenne ei suoraan ja mekaanisesti takaa metafyysisen totuuden löytymistä, koska aina on olemassa useita totuuskriteerejä. Joidenkin mielestä tieteellinen todistusaineisto on totuuden viimeinen kriteeri. Joidenkin mielestä se ei riitä jne. Sekä fiksut että pysähtyneet voivat olla unessa. Ilmastomuutos saattaa kuitenkin olla ilmiö, joka tekee fiksuimmisto-pysähtyneistö jakolinjasta merkityksellisen. Ilmastomuutos on totuus, jonka kohdalla on pysähdyttävä ja herättävä, halusipa miten villisti tahansa vaihdella kantojaan.

Poliittinen jako fiksuimmistoon ja pysähtyneistöön on ongelmallinen myös siksi, että sillä ei ole demokraattista merkitystä. Kun äänestäjät ovat unessa demokratian päätöksenteko on kokonaan oikeiston huijausspektaakkelin hallinnassa. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin. Demokratia yhdistyneenä äänestäjien uneen on pahin mahdollinen maailma.

Demokratia yhdistyneenä äänestäjien heräämiseen on paras mahdollinen maailma. Uni on psykologiaa irti metafysiikasta. Herääminen on hetki, jossa psykologia kohtaa metafysiikan.
Nykyisessä ihmiskunnan globaalisti unitilassa sekä fiksuimmisto että pysähtyneistö vetelevät hirsiä. Heränneiden ja nukkuvien jako on sama jos jaettaisiin ihmiset sadan metrin juoksun olympiavoittajiin ja muihin. Herännyt on suhteellisesti kauempana nukkujasta kuin sadan metrin juoksun olympiavoittaja keskiverto ammattijuoksijasta. Kuka tahansa ammattijuoksija pystyy juoksemaan sata metriä alle 10 sekuntiin. Tulosta täytyy parantaa vain hieman ollakseen olympiavoittaja. Mutta vaikka nukkuja parantaisi älyllistä suoritumistaan äärettömän paljon, hän ei voisi olla Karl Marxin tai Albert Einsteinin todellisessa ja älyllisesti väkevässä seikkailussa oman aikakautensa mahdottomalta tuntuvien ongelmien, kuten ilmastomuutoksen ratkaisija. Sillä nukkuja ei elä todellisuudessa vaan kuvitelmassa. Juoksentelusta tai nukkunan ajatuksista ei ole hyötyä kenellekään muulle kuin spektakkelille, vaikka olisi miten paljon parempi muita. Nukkujien kilpailuttaminen on osa spektaakkelia. Entisiä rallikuskeja voidaan helposti käyttää mielisairaiden poliittisten ajatusten demokraattiseen markkinointiin. Urheilun ainoa merkitys on se, että spektaakkeli voi käyttää urheilijoiden kuuluisuutta hyväksi. Moraaliseksi esimerkiksi dopingin ryvettämät urheilijat eivät kelpaa edes puliukolle.

Juokseminen ei ole välineurheilua samalla tapaa kuin hereillä ajattelu. (Ihmismieli kartaa aistit kertaa tunteet kirtaa kirjallisuus kortaa taide kurtaa musiikki kyrtaa Internet) potenssiin Jumala on maailmankaikkeuden suurin välinevarasto. Nukkujalle kaikki välineet ovat pelkkiä unen illuusiota. Jos välineitä ei todellisuudessa löydy on ajattelu mahdotonta. Ajattelu on myös välineiden tekemistä. Jos välineitä ei itse tee, ei parhaastakaan varastosta saa mitään irti. On myös suuri merkitys sillä korotetaanko lopputulos potenssiin ääretön vain potenssiin nolla.


3.

Niiden, joita tämä kaunis vihreä planeetta ja sen elämän säilyttäminen kiinnostaa, on herättävä, suunniteltava ja toteutettava vaihtoehto kapitalismille, kansallisvaltiolle ja monille muille maailmaa hallitseville vakiintuneille rakenteille, ihanteille, arvoille ja asennoitumistavoille. Millä ehdoilla yleisinhimillinen päämäärä ”vähemmän autiomaata, enemmän sielua” voisi olla mahdollinen?

Päästöt kasvavat nykyisellään 3% vuodessa, mutta jos haluamme lapsen lapsen lapsemme näkevän maailman, päästöjen on vähennyttävä muutamassa vuodessa 70 %. Riittävää muutosta ei saada aikaa yksittäisten ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamalla. Tämä tie on selvästi konservatiivioikeistolaisten pussiin pelaamista. Ihmisiä ei kannata kiusata omaan vaikuttamiseen patistelemalla. Vain hyväuskoiset yrittävät vähentää kulutusta samalla kun sadistit lisäävät sitä. Selviytymisen ehto on globaalin talouden saattaminen järjen ohjaukseen, jotta sitä voitaisiin säädellä tehokkaasti kokonaisuutena. Tällainen ajatus on globaalin kapitalismin hengen vastainen. Kapitalismi uskoo ikuiseen kasvuun, mutta planetalle edes nollakasvu ei riitä: tarvitaan 70% negatiivista kasvua. Lama on hyvä alku, mutta loppu ei voi toteutua nykyisen talousjärjestelmän filosofisten mahdollisuuksien puitteissa.

Jos mitään ei tehdä, ikuista talouskasvua ihanteenaan pitävä kapitalismi nopeuttaa vakavien seuraamusten esiintuloa ja maailman joutumista täydelliseen kaaokseen. Kaaos ei kuitenkaan ole kapitalismin suunnitelmissa ja siksi fasismi kapitalismin suojamuotona tarjoutuu uhrikriisissä palauttamaan järjestyksen ja etsimään sopivan uhrin. Ranskalainen filosofi Guy Debord määrittelee fasismin seuraavasti :

"Fasismi oli kriisien ja proletaarisen kumouksen uhkaaman porvarillisen talouden äärimmäinen puolustuskeino, kapitalistisen yhteiskunnan piiritystila, jonka avulla tämä yhteiskunta pelastaa itsensä ja antaa itselleen väliaikaisen oikeutuksen pakottamalla valtion puuttumaan massiivisella tavalla hallinnoimiseen. Mutta tätä oikeutusta itseään kuormittaa sen keinojen valtava järjettömyys. Vaikka fasismi puolustaa konservatiiviseksi muuttuneen porvarillisen ideologian pääkohtia (prehettä, omaisuutta, moraalista järjestystä, kansakuntaa) saattaessaan yhteen pikkuporvariston ja kriisin tyrmistyttämät tai sosialistisen vallankumouksen voimattomuuteen pettyneet työttömät, se ei itse ole perustavanlaatuisesti ideologista. Se esittäytyy sellaisena kuin se on: myytin väkivaltaisena elvyttämisenä, joka vaatii osallistumista yhteisöön, jota määrittävät arkaaiset näennäisarvot: rotu, veri, johtaja. Fasismi on teknisesti varustettua arkaismia. Sen mätä myytin korvike elpyy spektakulaarisessa yhteydessä kaikkein moderneimmissa ehdollistamis- ja huijaamismenetelmissä. Näin se on eräs nykyaikaisen spektaakkelin muodostavista perustekijöistä, ja sen rooli vanhan työväenliikkeen tuhoamisessa tekee siitä erään nyky-yhteiskunnan perusvoimista. Koska fasismi on kuitenkin kaikkein kallein menetelmä kapitalistisen järjestyksen säilyttämiseksi, se oli yleensä jätettävä näyttämön etuala kapitalististen valtioiden näyttelemille suurille rooleille; sen eliminoivat saman järjestyksen vahvemmat ja rationaalisemmat muodot."

Tällainen on holokaustin sointuoppi. Holokaustin harmonia on kuulas kolmisointu, sellainen johon vanhanaikaiset sinfoniat päättyivät, mutta Stockhausenin oopperat eivät. Kapitalismi on sairaus, joka johtaa vääjäämättä planeettaholokaustiin. Fasismi pitää huolen siitä, että holokausti ei tapahdu kaoottisesti vaan hyvässä järjestyksessä, niin että homo holokaustus pysyy vallassa loppuun asti ja että ne, jotka asialle jotain voisivat uhrataan keskitysleirisadismin mustassa magiassa. Tämä kaikki tapahtuu suunnattomassa järjestyksessä, marssinrytkeessä ja "hivelevän kauniin" musiikillisen harmonian tuudittelemana. Mutta tämä ääni väristen Jumalasta ja herrakansasta puhumalla propagoitu viattomien uhraaminen ei pelasta maailmaa ilmastomuutokselta.

Silloin fasismin ylevä tunnuslause kajahtaa laulujuhlaksi: samantekevää mitä teemme, kaikki kuolemme kuitenkin. Länsimaiset ihmiset ovat olleet jo vuosisatoja täysin itsetuhoisia. Eloonjäämiskamppailun ajatuksesta pitävät eniten ne, jotka eivät aio jäädä eloon. Fasistille maapallon pikainen tuhoutuminen on vain turhan ja mielettömän kärsimyksensä loppuhuipentuma. Maailmassa tehdään 20 miljoonaa itsemurhayritystä vuosittain. Tämä on vain ihmiskunnan itsetuhoisuuden jäävuoren huippu. Useimmat eivät tee itsemurhaa nopealla harakiritekniikalla, vaan hitaasti vuosikymmenten metafyysisessä välinpitämättömyydessä viruen. Koska vahvin ei välttämättä voita eloonjäämiskamppailussa, jossa toinen osapuoli ei edes aio jäädä eloon, Darvinin evoluutioteoria ei ole sovellettavissa ihmisten sosiaaliseen valintaan. Samasta syystä se ei ole myöskään sovellu ihmisen kehitykseen. Oletuksen tekeminen ei ole vain vakava virhe vaan rikos: se on holokaustin kieltämistä.

Ihmiskunta on luonut teknologian, jolla se voi monin tavoin tuhota kaiken elämän maaplaneetalta. Koska ihmiskunta ei ole tuhottavissa eikä sen tieto ole tuhottavissa, maapallon elämä ei voi selviytyä tulevaisuudesta ilman kaikenlaisia ihmisälyn muotoja. Fasismi, joka pyrkii ihmisyyden alueen rajoittamiseen ja ihmisten samankaltaistamiseen ei mitenkään voi jäädä eloon tulevaisuuden yhteisössä, joka löytää ekologisen kestävän tasapainotilan ja jossa ihmiskunta jää eloon. Yhtälö on hyvin yksinkertainen: jos fasismi voittaa ihmiskunta ja kaikki muu elämä katoaa. "Tulevaisuus on äärimmäisen pelottava paikka täynnä kaikenlaisia mahdollisuuksia."


4.

On mahdollista, että maapallon elämän tuhoutumisen vääjäämättömyys on myytti. Konservatiivioikeistolaiset sanovat: näin on, eikä mihinkään tarvitse ryhtyä. Radikaalivasemmistolaiset sanovat: tuho ei tapahdu, jos kapitalismin sairaus saadaan kerralla loppumaan ja korvautumaan jollakin kestävän kehityksen muodolla. Selviytymissuunnitelman on oltava kirkas ja järkeenkäyvä ennen kuin toimintaan rynnätään. Mitään ei kannata muuttaa, jos lopputulos haiskahtaa globaalin totalitarismin mahdollisuudelta. Internetillä tulee olemaan prosessissa ratkaiseva rooli ja siksi tulemme näkemään oikeistolaisten taholta myös hyökkäyksiä internetin olemassaoloa vastaan.

Muutoksen pakkotilanteessa oudointa on ehkä se, että asioiden arvoja ei voida laskea enää rahassa. Mikä on ihmiskunnan ja eläinkunnan elämän säilymisen rahallinen arvo? Se voi olla joko nolla tai ääretön, riippuen siitä katsotaanko sitä kuoleman vai elämän näkökulmasta. Elämän arvo on nolla, silloin jos pidetään varmana tosiasiana, että kaikki elämä planeetalta tuhoutuu. Jos elämän arvo on katsotan äärettömäksi, mikään ponnistus sen pelastamiseksi ei ole liian suuri ja silloin kaikki muu menettää rahallisen merkityksensä. Aineellisen omaisuuden arvo on likimain nolla suhteessa elämän aineettomaan itseisarvoon, joka on ääretön.

Globaalin kapitalismin korvaamismuotoja miettii moni, mutta mieleen tulevat muodot eivät välttämättä takaa kestävää kehitystä. Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Afrikassa ja varsinkin islamilaisessa maailmassa osataan lukea ja ajatella. On ajan kysymys, koska siellä vedetään johtopäätökset länsimaisesta kehityksen suunnasta ja ryhdytään toden teolla pelastamaan maailmaa. Saatetaan katsoa, että joillain ryhmillä on monopoli sieluun ja Jumalaan: oikeutus tai suoranainen velvollisuus pysäyttää skitsofreenisessa tilassa sekoileva länsimainen sivilisaatio, joka ei enää pystytä vastaamaan itsestään ja teoistaan. Jostain näkökulmasta kysymys saattaa olla pätevin perustein voimaan astuvasta oikeuden toteutumisesta, toisesta näkökulmasta fasismista. Islamilaisessa maailmassa tunnetaan pyhän sodan filosofia, joka mutkistaa asioita. Japanilaiset keksivät sen II maailmansodassa. Kiinalaiset voivat helposti keksiä sen. Pyhän sodan filosofiaa ovat itsemurhaiskut. Eloonjäämiskamppailua, jonka haastaja ei edes aio jäädä eloon, ei välttämättä vahvin voita, joten Darwinin evoluutioteoria ei tässäkään suhteessa ole sovellettavissa ihmisyhteisöjen sosiaaliseen kehitykseen.


5.

Kaikkia maailmanuskontoja yhdistää jonkinlainen käsitys Jumalasta. Jumala on malli, jota on tarvittu monen asian selittämiseen aina ja kaikkialla. Ateismi, joka kieltää mystiikan, ajaa aina libertiinien oikeistolaisten sadistien asiaa. Pahin mitä vasemmistolainen voi tehdä on syyllistyä ateismiin. Toisaalta kaikki kirkot, kuten kuuluisa Pohjan seurakunnan toisinajattelijakirkkoherra Juha Molari on suomalaisessa keskustelussa viime aikoina tuonut esiin, ajavat myös usein fasistien asiaa. Puhtaasti käsitetaiteellisena performanssina Juha Molarin toiminta osoittaa, että hänen kaltainen ihmiskunnan ja elämän puolustaja on nykyisen luterilaisen kirkon piirissä poikkeuksellinen tapaus. Luterilainen kirkko ei pyydä anteeksi fasismin rikoksia, vaikka oli etunenässä mahdollistamassa niitä. Siksi ainoastaan puhdas mystinen kokemus on turvallista uskonnollista aluetta. Kirkot erottavat kansoja, mutta mystinen kokemus yhdistää niitä. Vasemmistolaisuuden on pidettävä mystisen kokemuksen mahdollisuus auki, ja vältettävä ateismia, joka pyrkii kieltämään mystisen kokemuksen. Tästä seuraa ihmisten välisten suhteiden kieltäminen muuna kuin materiaalisena taloudellisena toimintana. Omatunto kuuluu käsitteenä mystiikan alueeseen ja sen olemassaolon kategorinen kieltäminen on ateismin johdonmukainen seuraus.

Suomen kiellen sana omatunto on käännös Uuden testamentin alkuperäiskielen sanalle syneideesis. On esitetty, että Agricolan käännös olisi harhaanjohtava. Sanojen yhteistunto tai yhteistieto on katsottu vastaavan paremmin sanan alkuperäistä merkitystä. Yhteistiedolla tarkoitetaan tietämistä yhdessä itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Käsitteellä yhteistieto on myös mystiseen kokemukseen liittyvä uskonnollinen alkuperä: omatunto on olemista maailman vanhimmassa internetissä, eli yhteydessä Jumalan ja kosmoksen välityksellä toisiin sieluihin.
Omantunnon kieltäminen, eli yhteistiedon kieltäminen on oikeistolaislibertiinin maailmankuvan kivijalka. Mystiikan kieltäminen on osa kivijalkaa. Nietzschen Moraalin alkuperästä -teos on tässä suhteessa oikeistolaisessa linjassa. Nietzsche selittää omantunnon jonkinlaiseksi yhteisöllisen harhan evoluutioksi, rappioilmiöksi, joka on voinut kehittyä pitkälle vain historiallisten olosuhteiden mielettömyydessä. Omantunnon kehitys on Nietzschelle osoitus ihmisyksilön patologilisesta heikkoudesta – yhteistiedon mystinen ulottuvuus on Nietzschelle pelkkä jumalharha. Jos ihminen olisi itsensä täydellinen herra ja hyveiltään jumalankaltainen, hän ei tarvitsisi omaatuntoa, koska tekisi aina oikein ja eläisi totuudessa. Psykologisesti vahva yksilö voi tosin elää valheessa välittämättä mistään.

Metafyysisen romaanikirjallisuuden mestari Fedor Dostojevski vastaa Nietzschelle romaanilla Rikokos ja rangaistus: valheessaeläjää kohtaa aina metafyysinen rangaistus riippumatta hänen omasta psykologisesta sairaudentunnosta. Mutta Nietzsche ei usko metafyysisen rangaistuksen mahdollisuuteen – hän ei pelkää Jumalaa, joka on tullut hänen omantuntonsa sammumisen hetkellä hänelle kuolleeksi.

Oikeistolaisessa maailmankuvassa tieto on yhteistiedon vastakohta: täysin yksityistä. Vain tieto, joka salataan on valtaa. Oikeistolaisessa filosofiassa massojen ”yhteistietoa” voidaan manipuloida miten halutaan. Tätä varten oikeisto luo spektaakkelin, joka on monipuolinen valheen ja huijauksen mediajärjestelmä. Spektaakkelin näennäinen yhteistieto on ristiriidassa todellisen metafyysisen yhteistiedon (omantunnon) kanssa. Spektaakkseli on yhteistoa yhteisen valheen merkityksessä: se on kaiken kattavaa ja kaikkialla näkyvää, mutta se ei ole dostojevskilaisessa metafyysisessä merkityksessä totta. Spektaakkeli on koko nykyisen kapitalistisen yhteiskunnan perusta, sen näkyvä todellisuus. Spektaakkeli on metafyysinen väärennös, joka uskottelee olevansa suvereeni kaikkeus. Täyttämällä kaikkeuden omalla paskallaan se uskottelee näkymättömän ontologisen olemattomuuden. Se esittää itsensä kuvina, joiden metafyysinen merkitys on päinvastainen kuin niiden intentionaalinen merkitys.

Fasismi spektaakkelin suojamuotona rakentaa metafyysisestä yhteistiedosta ihmisille henkilökohtaisen taakan: ihmiset, joilla on omatunto, joutuvat muita heikkompaan asemaan. Heille kasautuu valveillaolon velvollisuus: heitä painostetaan omilla valinnoillaa ”parantamaan maailmaa”. Heidät väsytetään loppuun metafyysisessä tietoisuudessä, jonka spektaakkeli peittää nukkujilta. Heidät väsyttää heidän valveensa omatunto ja yhteistieto. Siksi valveillaolosta on tullut eräs kapitalistisen holokaustin muoto. Valveillaolo on uusi human gas, josta ihmiset yrittävät paeta. Nukahtaa halutaan keinolla millä hyvänsä. Unilääkkeiden valikoima ei milloinkaan ole ollut niin suuri kuin nykyisin, eikä niitä valmistavien yrityksien liikevoitot milloinkaan näin tähtitieteellisiä. Unilääkeyrityksiin kannattaa sijoittaa, sieluun ei. Valveillaolija ymmärtää spektaakkelin päämäärien ja merkitysten tasolla käsittämättömäksi tai syvästi ahdistavaksi: holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiede. Holokaustia ei ole tapahtunut, jotta se voisi olla päämäärä.

Ihmiset ilman omaatuntoa ovat fasistisen järjestyksen ylipappeja. Amerikkalainen filosofi Noam Chomsky on verrannut korporaatioita eli kapitalistisia suuryrityksiä psykopaatteihin. Suurin osa kapitalismin yritysjohtajista ja poliitikoista on psykopaatteja, kuuluu amerikkalainen sananlasku ja kansanviisaus. Robert D. Haren mukaan psykopatian keskeinen piirre on omantunnon täydellinen puuttuminen. Maapallon tila ja elämän tulevaisuus ei ole ainoastaan tiedemiesten ennustuksissa vaan myös metafyysisesti aidossa yhteistiedossa tunnettu. Oikeistofasistinen retoriikka kieltää mystiikan.

DEBORD MÄÄRITTELEE FASISMIN

"Fasismi oli kriisien ja proletaarisen kumouksen uhkaaman porvarillisen talouden äärimmäinen puolustuskeino, kapitalistisen yhteiskunnan piiritystila, jonka avulla tämä yhteiskunta pelastaa itsensä ja antaa itselleen väliaikaisen oikeutuksen pakottamalla valtion puuttumaan massiivisella tavalla hallinnoimiseen. Mutta tätä oikeutusta itseään kuormittaa sen keinojen valtava järjettömyys. Vaikka fasismi puolustaa konservatiiviseksi muuttuneen porvarillisen ideologian pääkohtia (prehettä, omaisuutta, moraalista järjestystä, kansakuntaa) saattaessaan yhteen pikkuporvariston ja kriisin tyrmistyttämät tai sosialistisen vallankumouksen voimattomuuteen pettyneet työttömät, se ei itse ole perustavanlaatuisesti ideologista. Se esittäytyy sellaisena kuin se on: myytin väkivaltaisena elvyttämisenä, joka vaatii osallistumista yhteisöön, jota määrittävät arkaaiset näennäisarvot: rotu, veri, johtaja. Fasismi on teknisesti varustettua arkaismia. Sen mätä myytin korvike elpyy spektakulaarisessa yhteydessä kaikkein moderneimmissa ehdollistamis- ja huijaamismenetelmissä. Näin se on eräs nykyaikaisen spektaakkelin muodostavista perustekijöistä, ja sen rooli vanhan työväenliikkeen tuhoamisessa tekee siitä erään nyky-yhteiskunnan perusvoimista. Koska fasismi on kuitenkin kaikkein kallein menetelmä kapitalistisen järjestyksen säilyttämiseksi, se oli yleensä jätettävä näyttämön etuala kapitalististen valtioiden näyttelemille suurille rooleille; sen eliminoivat saman järjestyksen vahvemmat ja rationaalisemmat muodot."
Guy Debord: Spektaakkelin yhteiskunta, suom. Tommi Uschanov. Kappale 112.

Uusi nettisivusto rikollisten historiavalheiden paljastamiseksi

Moskova, 26.5. (Radioyhtiö Venäjän Ääni) -- Venäläiset
historiantutkijat ja vapaaehtoiset perustavat internetsivun, jossa he
seuraavat Venäjän historian vääristely-yrityksiä.

Asiasta kertoi Venäjän Yhteiskunnallisen kamarin jäsen Aleksei
Tshdajev. Hänen mukaansa Itä-Euroopan maissa ja Baltian maissa viime
aikoina on esiintynyt yrityksiä arvioida uudelleen Toisen maailmansodan
tuloksia, jossa Venäjä halutaan asettaa hyökkääjän ja miehittäjän
paikalle.

Internetsivun pitäisi auttaa Venäjän presidentin hallinnon
alaisuudessa toimivaa komissiota, jonka tehtävänä on toimia Venäjän
vahingoittamiseksi tapahtuvaa historian vääristelyä vastaan. Komissio
perutettiin toukokuun 19. päivänä.




Radioyhtiö Venäjän Ääni

Johan Bäckman on Russia Today

Sodan ja fasismin vastainen työ ry:n puheenjohtajan Timo Kangasmaan alustus

SOTAANKO VAI PYSYVÄÄN MAAILMANRAUHAAN?

Timo Kangasmaa alustus Tampereella

 

Olen kiinnittänyt huomiota erityisesti kiihtyvällä tavalla kasvavaan sotapropagandaan ja sitä ihannoivaan mielipiteen muokkaukseen. Vauhti on kasvanut vuosivuodelta. Esimerkiksi nykyjään on jälleen taas saatavana Korkeajännitys julkaisua aivan samanlaisena kuin noin 50 vuotta sitten. Sarjakuva on kertovinaan toisen maailmansodan historiaa. Saattaa olla, että sellaisia taisteluja on ollut. Julkaisun perusvirhe on yksinkertaisesti siinä, lukijalle jää mielikuva, että toisen maailmansodan ratkaisijat olivat liittoutuneisiin kuuluneet USA ja Englanti. Sarjakuva unohtaa tietoisesti muun muassa sellaisen pikkuasian, että myös Neuvostoliitto oli yksi liittoutuneista.

 

Edellä kirjoittamallani tahdon kertoa, että nykyiset ilmiöt, liittyvät kiinteästi tämän ajanhenkeen. Olemme kiinnittäneet Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry:ssä huomiota siihen, että joillain on maassamme ollut määrätietoinen suunta pyrkiä huonontamaan maamme ja Venäjän välisiä suhteita tavalla joka voi koitua maamme tavallisille ihmisille kohtalokkaaksi. Maahamme on luotu suojeluskunta järjestön tapaiset sotilaalliset vapaaehtoisjoukot armeijan alaisuuteen. Maamme muutamien johtavien politiikkojen suusta on päässyt lausahduksia jotka eivät voi olla keskustelussa tapahtuneita lipsahduksia vaan hyvin tarkoituksella lausuttuja. Ei sotaministerin suusta voi vahingossa lipsahtaa muun muassa lausahdusta, että maamme ainoa vihollinen on Venäjä. Ei vahingossa voi ulkoministerin suullakaan laukoa, että maamme ei ole puolueeton vaan puolueellinen. Lähemmin näin tavallisena ihmisenä tarkastellen tuo puolueellisuus näyttää tarkoittavan Natolle puolueellinen.

 

Asenne, jolla maassamme käsitellään, usein Eestin ja muiden Baltian-maiden asioita, etenkin sen lähihistoriaa, kummeksuttaa suuresti minua. Kummallisuuksia sattuu jatkuvasti. Aika pian Viron itsenäistyttyä koottiin virolaisten poliitikkojen toimesta komissio jonka tehtävänä oli selvittää Viron lähimenneisyyttä. Komissiossa oli poliitikkoja erimaista, suomesta muun muassa Max Jakobsson. Jakobsson toimi komission puheenjohtajana. Mikä oli komission loppupäätelmä, jonka Max Jakobsson on tietääkseni allekirjoittanut ilman huomautuksia? Komission loppupäätelmänä oli, että Neuvostoliitto oli pahempi miehittäjä kuin fasistinen Saksa toisen maailmansodan aikana. Ihmettelen, että kuinka tuollainen loppupäätelmä on voitu saada aikaan? Ovathan fasistisen Saksan teot ihmiskuntaa vastaan tuomittu useamman kerran eri yhteyksissä. Nykyisin maassamme kiertelevät Latvian ja Viron historian uudelleen kirjoittajat, joilla tuntuu olevan hyvin yksipuolinen tyyli kirjoittaa historiaa uudestaan. He kirjoittavat historiaansa hyvin yksisilmäisestä näkemyksestä, päämäärän saavuttamiseksi on alistettu kaikki tapahtuneet tosiasiat ja oletukset sekä tarinat. Jos kerta Neuvostoliitto koetaan pahempana miehittäjänä kuin fasistinen Natsi-Saksa, silloin jää jäljelle ainoaksi tieksi fasismin jalustalle nostaminen. Näinhän itse asiassa on tapahtunut. Virossa matkaopas kertoi minulle, vuosia sitten, Neuvostoliiton hirveistä ilmapommituksista Tallinnassa viime sodan aikana. Pommituksista joita tapahtui saksalaisten miehittäessä Tallinnaa sekä Viroa.

 

Merkillistä on myös se, että miksi Tampereella toimivan Lenin-museon toimintaperiaate ja nimi tulisi muuttaa. Niin miksi? Historiallinen tosiasiahan on se, että Lenin kävi Tampereella. Hän vieraili nimenomaan Tampereen Työväen talossa, jossa nykyisin Lenin-museo toimii. Historiallinen tosiasia on myös se, että Lenin oli yksi maamme itsenäisyysasiakirjan allekirjoittaja. Ja historiallinen tosiasia on myös sekin, että Lenin kehitteli ja sovelsi käytäntöön Karl Marxin ja Friedrch Engelsin laatimia talous- ja yhteiskuntateorioita. Teorioiden, joidenka toteuttaminen mahdollistaisi maailmanlaajuisten ongelmien, kuten esimerkiksi nälän- ja aliravitsemuksen poistamisen maapallolta.

Vääjäämättömästi nousee mieleen ajatus, että joillakin on tällä hetkellä, laman ja vuosia jatkuneen kansalaisten taloudellisen kurjistamisen keskellä, halu ja tarve poistaa mielistämme kaikki myönteinen mikä saattaisi liittyä sosialismin aatteisiin ja työväenluokan menestykselliseen taisteluun pääomaa ja hallitsevia piirejä vastaan. Merkillisintä asiassa on, että samoissa piireissä julistetaan kovalla äänellä, että sosialismi ja Leninin aatteet ovat kuolleet omaan mahdottomuuteensa. Jos ne olisivat kuolleet, niin kuin väitetään, niin miksi ihmeessä kuollutta ruumista täytyy käydä potkimassa lähes päivittäin?

 

Tähän kaikkeen edellä mainittuun vyyhtiin liittyy myös sotasyyllisyys kysymys. Minä en voi ymmärtää, että miksi maamme historia pitäisi kirjoittaa siltä osin uudestaan? Mielestäni historiaa ei voi kirjoittaa uudestaan. Silloin, jos sitä lähdetään kirjoittamaan uudestaan, niin eikö silloin ole kysymys tarkoitushakuisuudesta? Tarkoituksenhakuisuudesta eli on asetettu päämäärä jonka vuoksi tarvitaan muuttaa historiaa mieleiseksi. Mielestäni historia on, karkeasti sanottuna, pitkä jono tapahtumia, jotka johtuvat aina aikaisemmista tapahtumista.

En myöskään voi nähdä jotain syytä sille, että olisi syytä poistaa sotasyyllisiltä sotasyyllisten maine. Heidän johdollaan maammehan ajautui ajopuun tavoin sotaan. Ei sotaan voi ajautua. Suomi valitsi heidän johdollaan linjan jonka ainoana lopputuloksena oli yhtyminen sotaan Natsi-Saksan rinnalla päämääränä kaataa Neuvostoliitossa vallinnut yhteiskunnallinen järjestelmä. Vaihtoehtoja maamme sotaseikkailulle oli olemassa. Sen ovat todenneet niin monet historian tutkijat niin idässä kuin lännessäkin. Vaihtoehtona oli esimerkiksi jättäytyä sodan ulkopuolelle. Olihan Ryti tiettävästi ollut hyvinkin Englantilaismielinen aikaisemmin. Tässä yhteydessä en ajan puutteen vuoksi voi käydä asiaa tarkemmin läpi, mutta totean, että mielestäni on kaksi raskauttavaa asiaa sotasyyllisyysasiassa. Toinen on maamme vieminen Natsi-Saksan kansa käymään sotaan Saksan fasististen päämäärien saavuttamiseksi.

 

Vielä eräs seikka ihmetyttää. Miten Tampereen Tykistökilta ry voi osallistua selviin poliittisiin hankkeisiin, joiden tarkoituksena ei ole historiallisen oikean tiedon lisääminen vaan historian hämärtäminen tavalla, joka kielii päämäärästä huonontaa maamme suhteita sen naapurimaahan? Onko maamme puolustusvoimien periaate muuttunut? Aikoinaan ollessani armeijassa korostettiin, että maassamme on nimenomaan puolustusvoimat ja se toimii politiikkaan sekaantumatta. Näin silloin. Onko tilanne muuttunut, että virallisesti armeijamme voi sekaantua politiikkaan ja vielä politiikkaan jonka lopputuloksena saattavat maamme suhteet huonota ulkovaltoihin nähden. Puolustusvoimathan piti toimia puolueettomuuden periaatteella. Tuosta edellä olevasta on mielestäni ainoa oikea johtopäätös, että myös asevelikillat toimivat saman periaatteen mukaisesti kuin puolustusvoimat. Vai onko maamme puolustusvoimat muuttunut käytännössä sotavoimiksi, joka ei toimi puolueettomuuden periaatteella? Sotavoimaksi, joka ei pyri pysyttelemään suurvalta ristiriitojen ulkopuolella, mutta kuitenkin rauhan puolella?

 

Lopuksi on vielä todettava, että mikseivät Pro Karelia ry ja Tampereen Tykistökilta ry vaadi esimerkiksi laajempaa historian selvitystä Suomen talvisodan syistä. Esimerkiksi tällainen laajentaminen olisi Erkon arkistojen avaaminen vapaasti asioista kiinnostuneiden tutkittavaksi vaikka siirtämällä se kansallisarkistoon. Käyttihän Paasikivi jo sodan aikana talvisodasta nimitystä Erkon sota.

Ihmeellistä on, että Erkon Helsingin Sanomat, on taas jälleen kerran antanut sivunsa ja tilansa käyttöön tilaisuuksille joissa esitetään Baltian maiden historiasta tarkoitushakuinen tulkinta. Tulkinta joka ihannoi fasistista hallintoa. Ihannoi vieläpä vieraanvallan fasistista hallintoa Virossa.

 

Timo Kangasmaa

DANTEN HELVETIN KARTTA

Jottei kokonaan pienempien asioiden tulvassa unohtuisi, mistä kokonaisuudessa ja tulevaisuuden fasismissa on kysymys, on syytä vilkaista yllä olevaa äskettäin New Scientist -lehdessä julkaistua Danten helvetin karttaa, eli maapallokarttaa, joka kertoo tilanteen vuonna 2050 (toisaalta samantekevää vaikka olisi 2150), jos ilmastomuutos etenee ennustetusti, eli planeetan keskilämpötila nousee sen 4 astetta (parempi versio kartasta löytyy täältä).

Tämä kartta voisi toimia jonkinlaisena tulevan vasemmistolaisen poliittisen ajattelun ankkuripisteenä. Se on jo nyt oikeistolaisen ajattelun ankkuripiste: vaikka heidän nykyinen strategiansa onkin pelata aikaa, kieltää ja kätkeä totuus.

Jos ajatuksella katselee tuota karttaa, varmaankin ymmärtää: 4 miljardin ihmisen sijoittaminen tuolta pohjois-Saksan ja Uuden-Seelannin väliin jäävältä autiomaakaistaleelta viherkaistalle ei tule olemaan se juttu.

Jos halutaan välttää hirvittävä globaali murhenäytelmä, joka koskettaa ihan jokaista viimeistään silloin kun lapsemme ovat meidän ikäisiä, tulevaisuuden kartan olisi oltava toisenlainen, nyrkkisääntönä: vähemmän autiomaata, enemmän sielua.

Riittävää muutosta ei voida saada aikaa yksittäisten ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamalla, eikä ihmisiä kannata siksi kiusata. Globaali talous on saatava järjen ohjaukseen ja sitä on voitava säännöstellä. Tämä ei ehkä ole mahdollista nykyisen globaalin talousjärjestelmän filosofisten mahdollisuuksien puitteissa.

Keskustelu jatkukoon.

Sven Laakso

Suomen antifasistisen komitean kannanotto Antonin tapauksessa

Suomen poliittisen johdon on aika antaa perusteellinen selvitys siitä, mitä tapahtui niiden kolmen viikon aikana, joina 5-vuotias Anton Salonen piileskeli isänsä Paavo Salosen kanssa Pietarin konsulaatin seinien suojissa.

Suomessa on esitetty, sekä mediassa, että ulkoministeri Aleksander Stubbin suulla, että suomalaiset eivät tehneet Venäjällä mitään laitonta. Paavon ja Antonin vaikeudet rajalla johtuivat vain siitä, että Venäjän alemmat virkamiehet eivät noudattaneet Venäjän lakia. On väitetty, että Venäjä yleensäkään ei ole oikeusvaltio vaan viranomaiset säännöllisesti viis veisaavat laista.

Presidentti Tarja Halonen on tiennyt konsulaatin piileskelijöistä kolmen viikon ajan. Neljä ministeriä oli keskustellut isän kanssa. Ilmeisesti hallituksessa asiaa on seurannut kokonainen kriisiryhmä. Miksi siis Suomen poliittinen johto ei ottanut yhteyttä Venäjän poliittiseen johtoon ja vaatinut Venäjän lain noudattamista ja isän ja pojan välitöntä palauttamista Suomeen? Jos poliittiseen johtoon on oltu yhteydessä, olisi siitä aika kertoa nyt! Onko Suomesta oltu yhteydessä edes Venäjän viranomaisiin?

Nyt syntyy vaikutelma, että Suomen poliittinen johto päätti hoitaa asian oman käden oikeudella salaa Venäjän viranomaisilta. Konsulaatin viranomaiset valehtelivat myös Suomen kansalainen Rimma Saloselle tämän tiedustellessa poikansa olinpaikkaa. Itse asiassa kyse ei ole vain vaikutelmasta. On ilmeistä, että Suomen poliittinen johto on halunnut määrätietoisesti hämätä Venäjän viranomaisia ja tukea Venäjän lain vastaista toimintaa.

Jos suomalaiset eivät tehneet mitään rikollista, miksi Stubb ei hoitanut asiaa kuntoon Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa?

Vaadimme selvitystä siitä, milloin Suomi oli ensimmäisen kerran yhteydessä Venäjän ulkoministeriöön Pietarin konsulaatin ongelmista? Oliko Suomen hallitus tietoinen Venäjällä tapahtuvan toiminnan laittomuudesta?

Vaadimme myös selvitystä siitä, kuka hoiti yhteydenpidon Pietarin konsulaatin ja hallituksen välillä. Keneltä hallituksen ministerit saivat tietää laittomasta rajanylityksestä ja lapsen salakuljetuksesta sen tapahduttua?

Selvitystä on vaatinut myös Venäjän ulkoministeriö. Suomen ulkoministeri ei voi vähättelyllä ja vaikenemalla poistaa Suomen ja Venäjän suhteita jäytävää kiistaa. Diplomaattinen kiista ei ole ohi, ennen kuin Venäjä sanoo, että se on ohi.


Suomen antifasistinen komitea

Antifasistien riemuvoitto: SAFKA-asetus voimaan!

Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev on allekirjoittanut humanistien ja antifasistien jo kauan odottaman asetuksen. Pravda 20.5.2009 kertoo tämän asetuksen tuottamasta riemusta Venäjällä.

Tämän asetuksen avulla Venäjä perustaa erityiskomitean, joka torjuu Venäjän vahingoittamiseen pyrkiviä yrityksiä vääristää historiaa. Medvedev oli antanut asiaa käsitteleviä lausuntoja jo aiemmin, joten allekirjoitus ei ollut täysi yllätys, vaikka se oli iloinen sellainen.

Erityisen tärkeän osan komitean tuota muodostaa Toisen maailmansodan taphtumat. Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun ihiset moittivat Neuvostoliiton sotilaista raiskaajiksi Saksassa ja muissa Euroopan maissa. Medvedev korosti allekirjoittamisensa yhteydessä, että elämme jo ”siinä tilanteesa, jossa meidän on puolustettava historiallista totuutta ja jopa todistettava tosiasioita, jotka näyttivät olevan jo aivan selviä, mutta eivät ole olleet enää jonkin aikaa. Se voi olla hyvin vaikeaa ja jopa vastenmielistä ajoittain, mutta meidän täytyy tehdä se. Me emme saa sulkea silmiämme sodan kauhealta todellisuudelta."

Allekirjoittamisen juhlallisuuksien yhteydessä historian tutkija, tohtori Natalia Narochnitskaja lausahti osuvasti, että ”tällainen komitea olisi pitänyt perustaa jo kauan sitten”.

SAFKA ja Suomen demokraattinen kansa onnittelee hyvästä laista sekä oikeasta historian ymmärryksestä Venäjää. Olemme ilolla mukana rakentamassa parempaa maailmaa.

Nyt puhuu Rimma Salonen

Viisivuotias Venäjän kansalainen Anton Salonen kaapattiin kotioveltaan väkivaltaisesti 12.4.2009 ja salakuljetettiin laittomasti Suomeen. Venäjällä syttäjä on käynnistänyt rikostutkinnan ihmisryöstöstä. Rikoksen organisoi Suomen pääkonsuli Olli Perheentupa ja likaisen työn hoiti oikeusasioiden konsuli Simo Pietiläinen, joka syyllistyi lisäksi valtionrajarikokseen salakuljettamalla ryöstetyn Venäjän kansalaisen rajan yli autonsa takakontissa. Nyt puhuu Anton Salosen äiti Rimma Salonen, joka on tänään antanut asiassa puhelinhaastattelun.  

Rimma Salonen katsoo, että suomalaiset diplomaatit Olli Perheentupa ja Simo Pietiläinen ovat syyllistyneet vakavaan rikokseen ja heitä pitää rangaista oikeudessa. Kuuntele Rimman haastattelu: 

Rimma Salonen kertoo, miten kirkuva, huutava ja potkiva lapsi vietiin väkivaltaisesti äidiltään kotioveltaan Venäjällä 12.4.2009: 

Rimma Salonen kertoo, että Olli Perheentuvan ja Simo Pietiläisen järjestämään Venäjän kansalaisen väkivaltaiseen ihmisryöstöön osallistui yhteensä viisi miestä, joista kaksi pahoinpiteli Rimmaa, yksi kaappasi huutavan lapsen väkivaltaisesti ja kaksi varmisti tilannetta: 

Rimma Salosen mielestä Alexander Stubb on vastuussa korkeimman tason poliittisesta rikoksesta suojellessaan ihmisryöstöön osallistuneita diplomaatteja. Kuuntele Rimman haastattelu täältä: 

Rimma Salonen sanoo, että Anton Salonen on läheinen äidilleen eikä osaa ollenkaan suomea. Anton on asunut äitinsä kanssa syntymästään saakka. Nyt Anton elää melkein 70-vuotiaan isänsä kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä. Kuuntele Rimma Salosen haastattelu tästä: 

Rimma Salonen pitää loukkaavina Suomen ulkoministeriön levittämiä väitteitä, joiden mukaan hän olisi lahkolainen. Tosiasiassa hän on Venäjän patriarkaatin alaisen ortodoksisen seurakunnan jäsen. Kuuntele Rimman haastattelu täältä: 

Sananavapauden pornokeisarinna

Tallinnassa nähtiin eilen absurdi näytelmä, kun suurlähetystömme antoi tilojaan Sofi Oksasen Puhastus-kirjan julkistamiselle. Aivan vakavasti toimittajat eivät tilaisuutta kuitenkaan ottaneet. Virolainen toimittaja kysyi Sofin mielipidettä siihen, miksi joidenkin suomalaisten mielestä hän kirjoittaa huonosti. Sofi herjasi kriitikoitaan idiooteiksi. Muutoin tiedotus Sofin uutukaisesta sujui erinomaisissa brezneviläisissä tunnelmissa. Olipa surkean oloinen ”suurlähettiläs” joutunut laittamaan itsensä peräti eturiviin. Mahtoi hävettää. Kaiken kaikkiaan tapahtuma henki tympeää mauttomuutta.

Virolaisten medioiden kohteliaat raportit eivät osoittaneet suurempaa arvostusta. Päin vastoin. Defin uutisvideossa huonoa viroa puhunut Sofi sai ensiksi kuulla häntä vastaan hiljattain Helsingissä järjestetyistä mielenosoituksista. Virossakin siis tiedetään, että Sofin brändäys ei ole mennyt ihan putkeen. Eestin kansa on alkanut epäillä. Eikä ihme. Sofin Puhastuksen idea on natsismin rehabilitointi. Suurlähettiläämme oli ehkä kuullut tästä, mutta istuma-asennosta päätellen hän ei kuitenkaan ollut jaksanut lukea kirjaa loppuun.

Sofin kirjoja hallitsee klisheinen mitäänsanomattomuus ja tietysti sen kuuluisan natsien keksimän ”neuvostomiehityksen” pornografisointi. Porno myy. Vähän kuten McDonaldsin hampurilaisia, tätäkin yritetään kaupitella koko maailmaan. Ja kyllähän se kaupaksi menee. Kummallisuuksilla saadaan ainakin näennäistä menekkiä. Tosin se ei kerro, kuinka moni jaksaa tavata tylsät roskakirjat loppuun.

On omituista, että Suomen suurlähetystö antaa tilojaan roskakirjallisuudelle. Sofin kirjat ovat tunnetusti mitäänsanomattomia. Vain niiden russofobinen sisältö on saanut aikaan sen, että PEN-klubin mustapaidat ovat onnistuneet lobbaamaan niille kasan palkintoja. Paitsi että sekin on alkanut hävettää Sofia.

Jostakin syystä Venäjä-kielteisyydestään tunnettu Sofi on alkanut lobata myös sananvapautta. Sedät ostivat hänen nimissään ”sananvapauden päiväksi” koko sivun mainoksia eri lehtiin ja mm. Hesariin, vaikka pelästynyt Sofi ei tässä yhteydessä uskaltanutkaan enää mainita sanaa ”Venäjä”.

Sofille sananvapaus merkitsee sitä, että venäläiset ovat hiljaa. Varsinkin venäläiset historioitsijat. Heille Sofi ei halua antaa koskaan mitään sananvapautta. Itse asiassa Sofi toivoo, että venäläiset ja heidän historioitsijansa lakkaisivat olemasta. Ikävä kyllä myös virolaisen historian tilanne näyttää huonolta, jos Sofin kirjoihin katsoo. Kyllä tässäkin perusideana on poistaa historia virolaistenkin tietoisuudesta ja muuttaa se pornoksi.

Kun venäläiset perustivat Tallinnaan Impressum-nimisen keskustelukerhon edistämään vuoropuhelua virolaisten kanssa, Sofi Oksanen ilmoitti Hesarin kolumnissa Impressumin Kremlin informaatiosota-operaatioksi. Väite oli otettu suoraan Viron suojelupoliisin samaan aikaan julkaisemasta vuosikirjasta, jonka perusidea on riistää venäläisiltä sananvapaus ja kaikki poliittiset oikeudet. Sofi Oksasesta on tullut tähänkin sotaan yksi hyödyllinen idiootti lisää. Hän nielee purematta kaiken, jonka Suomessa vaikuttavat nimeltä hyvin tunnetut Viron ns. apulaiset hänelle syöttävät. Katso miten Leena Hietanen kertoo Viron suojelupoliisin toiminnasta: 

Virossa historiankirjoituksesta on tullut poliisiasia. Siksi Viron suojelupoliisissa on ”historioitsijoita”, joiden tehtävä on valvoa ”oikeaa” historiantulkintaa. Ja juuri siksi Sofi esittää virallista natsismin rehabilitaatiota Suomen suurlähetystön tiloissa. Helsingissä Sofin kirjan lanseerasi vastaavasti Viron lähetystö, ja Viron suojelupoliisin historia-agentti oli tietysti paikalla.

On häpeällistä, että klisheiset roskakirjat ympätään osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. Syy voi tietysti olla toinenkin: Sofi on alkanut pelätä. Toompean kuuluisa ”apartheid-linnoitus” eli Suomen suurlähetystö onkin ainoa paikka, missä tämänkaltaista tuotetta voi vielä kaupitella vapaasti. Missä tahansa muualla voi joutua vastaamaan epämiellyttäviin kysymyksin. Nyt Sofi kuulemma jatkaa kirjansa kaupitelua ympäri Eestinmaata. Kuka senkin maksaa? Ei kai tämä mene valtion piikkiin? Eikö Sofia yhtään hävetä?

En olisi uskonut, että suomalainen ”kirjallisuus” on ihan tätä. Vain jossakin pahimmassa neuvostopainajaisessa kirjallisuutta kaupitellaan suurlähetystön suojissa. En ole kuullut, että Helsingissä Venäjän suurlähetystö alkaisi tiloissaan markkinoida jotakin venäläistä ”virallista” kirjailijaa, joka tunnetaan hysteerisistä sananvapauden rajoituspyrkimyksistään. Mutta ”apartheid-linnoitus” on ilmeisesti tätä varten.

Mediat eivät ole unohtaneet kertoa, että Sofi myy. Suomessa Hesari ja Iltasanomat takuuvarmasti julkaisevat oman firman kirjailijaa koskevia härskejä mainos- ja lobbausjuttuja rumasti journalistin sääntöjä loukaten. Mutta sekin on sananvapautta à la Sofi. Kaikki on sallittua, kun tarkoitus on myydä pornoa.

Mitenköhän on sen kuuluisan venäjänkielisen laitoksen laita? PEN-klubin mustapaidoilla on kyllä vissi duuni positiivisen arvostelun ostamisessa etukäteen joltakin novajagasetan tyypiltä. Ihme kyllä Pietarin konsuli Olli Perheentupa on ollut vähän vastentahtoinen pornokeisarinnan mainostilaisuuksien järjestämiselle uutukaisessa Suomen Pietarin konsulaatissa, mutta eikohän sekin järjesty, kun Stubbi käskee.

Ja vielä lopuksi. Juttelin erään pietarilaisen tytön kanssa Sofi Oksasesta. Olihan siinä hommaa selittää venäläiselle, mistä tässä on oikein kysymys. Pietarilaistytöltä jäi kyllä suu auki. Kuinka syvälle paskaan suomalainen ”kulttuuri” on oikein vajonnut? Miksi sitä valellaan Suomen suurlähetystön seiniin?

Minusta on hauska keskustella terveiden, normaalien virolaisten kanssa, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ja rohkenevat kirjoittaa myös kriittisesti. Kuten vaikkapa Irja Tähismaa, joka kirjoitti Sofille runon Puhdistus ja luki sen voitonpäivänä Helsingissä: 

P.S.
Heh, lue myös tämä:
http://antifasistit.blogspot.c…nosta.html

Helsingin voitonpäivä 2009 - seminaarin antia

Helsingin Seurahuoneella järjestettiin voitonpäivänä 2009 paneelikeskustelu, johon osallistui joukko suomalaisia, virolaisia, venäläisiä ja karjalaisia rauhan ystäviä. Katso miten eestiläinen juristi ja entinen kihlakunnansyyttäjä, nykyinen runoilija Irja Tähismaa kertoo omasta sukutaustastaan sekä nykyisen Viron ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteesta: 

Katso miten Porin opetuslautakunnan jäsen Evgenia Hilden-Järvenperä kertoo, mitä voitonpäivä merkitsee venäläiselle maahanmuuttajalle Suomessa ja mitä hänen sukunsa joutui kokemaan sodassa: 

Katso miten Irja Tähismaa lausuu totuuden nykyisestä Virosta runomuodossa: 

 

Eestiläisrunoilija Irja Tähismaa lausuu runojaan voitonpäivän juhlissa 9.5.2009

Eestiläinen runoilija Irja Tähismaa kirjoitti Sofi Oksaselle runon nimeltä Puhdistus: 

Irja Tähismaa lausuu nyky-Virosta kertovan runonsa Miten minut tänä aamuna ammuttiin: 

Irja Tähismaa lausuu Viron heikosta ihmisoikeustilanteesta kertovat runonsa Rikottu maa: 

Irja Tähismaa lausuu runonsa Haluaisin olla Pronssisoturi: 

Tähismaa osallistui tänään voitonpäivän juhlaseminaariin Helsingin Seurahuoneella. 

Katso myös, miten karjalaisevakko Leo M. Nieminen lausui voitonpäivän tilaisuudessa runon Niille joilla valta on: 

Latvian kansa tahtoo liittyä Venäjään

Suomessa kierrätetään latvialaisen Edvīns Šnoren (s. 1974) The Soviet Story –propagandafilmiä, mutta kokonaan on jäänyt vaille keväällä 2009 saatu sensaatiomainen mielipidetulos Latviassa. Latvialaiset eivät itse usko propagandafilminsä sanomaan!

Propagandafilmi on epätoivoinen yritys rakentaa valtiomyyttiä

Propagandaelokuva ei välitä historiallisesta totuudesta, vaan siinä propagandistit etsivät vain skandaalia. Politikointiin ei tarvita historian tutkijoita, vaan propagandisteja, jotka voivat luoda lumoavan valheen totuuden maskiksi. Šnore on sopiva propagandisti tuohon tarkoitukseen. Hän eli itse vielä vasta puberteettia, kun Neuvostoliitto hajosi ja Latvia alkoi etsiä omaa kansallista identiteettiä. Miehellä ei ole mitään omaa poliittista muistia Neuvostoliiton ajasta. Niin myös Šnore rakensi oman identiteettinsä tuossa häilyvässä tilanteessa, jossa omaa olemassaoloa alettiin määritellä erona edelliseen, joka piti tavanmukaisesti määritellä poikkeuksellisen rumaksi. The Soviet Story syntyi Latvian viranomaisten tarpeisiin. Se on lähtökohtiensa vuoksi jo poliittinen, ei historiallinen. Se näyttää olevan Latvian viimeinen yritys luoda valheen avulla kansallista tahtoa, mutta kansa on valinnut kuitenkin toisen tien.

Šnore kirjoitti kummallisen herjauskirjoituksen ProKarelian kotisivuilla kriitikkojaan vastaan. Elokuva ei saa suosionosoituksia Latviassa, mutta sen parhaat kannattajat näyttävät olevan Baltiasta Suomeen tulleissa mainosmiehissä ja heihin uskovassa väessä! Elokuvan on sponsoroinut Euroopan parlamentti ja UEN ryhmä. Latvian mepit Girts Valdis Kristovskis ja Inese Vaidere näkivät paljon vaivaa, jotta elokuva sai taloudellisen tuen. Alkuaan elokuvaa vastaan oltiin hyvin kriittisiä, koska se nähtiin syyttävän Venäjää Neuvostoliiton seuraajana (Latvijas Avize 31.3.2008). 9.4.2008 järjestettiin Euroopan parlamenttiin aggressiivinen promotio elokuvaa varten ja Inese Vaidere sai julistaa voitonriemua, että hän uskoo elokuvan käännekohdaksi Euroopan historian tulkinnassa. Euroopan parlamentin jäsen Tatiana Zhdanok määritteli elokuvan ”propagandistiseksi valheeksi”. Venäläiset historiantutkijat osoittavat useita virheitä, joita esiintyi elokuvissa. Viktor Zozulja (Виктор Зозуля) kirjoitti artikkelin Евродепутатам показали сталинский ужастик Izvestija-lehteen 9.4.2008. Lehtihaastattelussa Valeri Bogomolov (Валерий Богомолов) ihmetteli, että Latviassa venäläisten asema on paikallisvaaleissakin huonompi kuin ulkomaalaisten, vaikka venäläiset olisivat asuneet koko elämänsä Latviassa. Latvia on liittynyt Euroopan Unioniin ja Natoon. Onko tullut enemmän demokratiaa? Edistääkö tuo elokuva turvallisuutta ja vähemmistön oikeuksien kehittymistä maassa? Latvian presidentti Valdis Zalters ja oikeusministeri Gajdis Berzinsh ovat pitäneet elokuvaa täysin sopivana esitettäväksi jopa koululaisille. Harvalukuisat päättäjät tarvitsevat propagandafilmiä kansakunnan myytin rakentamista varten.

Kansaa pitää kuunnella

Bogomolov kysyi tärkeän kysymyksen Latvian demokratiasta ja oikeuksista, kun arvioi elokuvaa. Latvialaiset ovat nousseet nyt propagandafilmiä vastaan!

Televisiokanava TV5 selvitti Latvian kansalaisten mielipiteitä. Nämä olivat täysin pettyneitä Euroopan Unionin jäsenyyteen. Sitä vastoin väestö tahtoi liittyä takaisin Venäjään. Tulos oli sensaatio. Tämä pitäisi olla myös Suomessa suurempi keskusteluteema kuin latvialainen The Soviet Story -propagandafilmi latvialaisten väitetystä pahoinvoinnista venäläisten seurassa. Väestö ei halua rakentaa epäluuloista suhdetta venäläisiin ja Venäjään.

Tutkimuksen mukaan liittyminen Euroopan Unioniin tunnustettiin virheeksi. 88,2 % oli sitä mieltä, että olisi paras korjata menneisyyden virheet ja liittyä Venäjään. 8,9 % vastaajista oli sitä mieltä, että Latvian liittyminen Euroopan Unioniin oli oikea päätös. Tutkimuksessa haastateltiin 1875 henkilöä. Haastateltavien mukaan hallituksen liittyminen Venäjään parantaisi oloja, mutta EU-jäsenyys ei ole sitä. Valtaosa haastateltavista ymmärsi, että Venäjä olisi isona naapurina suuri mahdollisuus, demokraattisempi ratkaisu kuin nykyinen minimalistinen sananvalta EU:ssa.

Omasta ja demokratian puolesta kannatan kansan mielipiteen kuuntelemista.

Neuvostoliiton rikoksia osa 4.

Julkaistu ensin:

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/

Yleisön pyynnöstä jatkan muisteluja neuvostorikoksista virolaisten kertomana. Kuinka tullaan toisinajattelijaksi Virossa? Jo edesmennyt Mikk Mikiver oli kuuluisa näyttelijä ja ohjaaja Viron kansallisteatterissa. Hän on näytellyt muun muassa Rauni Mollbergin ohjaamassa elokuvassa Ystävät, toverit (1990). Mikk Mikiverillä oli tunnetusti alkoholiongelma. Neuvostoliitossa työnantaja oli velvoitettu ohjaaman työntekijän alkoholistiparantolaan kolmannen varoituksen jälkeen. Mikiver joutui parantolaan. Samanaikaisesti Neuvostoliitto järjesti Unkarissa, Budapestissä suomalais-ugrilaiset heimopäivät. Virolaiset halusivat esittää kansalliseepostaan, Kalevipoikaa (Kalevipoeg). Ainoa, joka osasi eeposta ulkomuistista oli Mikk Mikiver. Hänet saatiin erikoisluvan avulla hoitolaitoksesta ulos ja lentokoneeseen. Kukaan ei huomannut vahtia häntä Aeroflotin koneessa, jossa tarjoiltiin ilmaista shampanjaa. Budapestiin saavuttaessa Mikiver oli jo niin humalassa, ettei häntä voitu päästää esiintymään. Mikiver on myöhemmin ylpeänä kertonut, kuinka Neuvostoliitto esti häntä esiintymästä heimopäivillä. Myös alkoholistiparantolaan hän oli joutunut siksi, että oli kansallisteatterin rappusilla huutanut, että alas Neuvostoliitto!
Todettakoon, että virolaiset arvostivat suurta näyttelijä ja ohjaaja Mikk Mikiveriä. Tämän tarinan kertonut mieshenkilö kertoi kirjoittavansa kirjaa virolaisista toisinajattelijoista. Hän ei ole vieläkään sitä kirjaa julkaissut.

Neuvostoliiton rikoksia osa 3.

Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi

Iltalehden kolumnisti Aarno Laitinen kirjoitti tapaamisestaan Lennart Meren kanssa 1980-luvulla, miten Meri ei sanallakaan puhunut Viron itsenäistymisestä. Neuvostoliitto oli silloin niin vahva, ettei sellainen tullut kenellekään mieleen. Jos Laitinen vielä tarkemmin muistelisi, Lennart Meri ei varmasti myöskään maininnut Viro olevan ”miehitetty” maa. Koko käsitettä ei tuolloin ollut vielä olemassa muualla kuin Yhdysvalloissa asuvien ulkovirolaisten mielissä.

Aarno Laitinen on viimeinen suomalainen toimittaja, jolla on muisti tallella ja hän käyttää sitä. Laitinen on kiinnostava hahmo senkin takia, että hän oli yksi Tamminiemen pesänjakajien (1981) kirjoittajista, päätekijä itse asiassa. Kirja oli sensaatio, poliittinen satiiri, niin sanotun suomettuneen Suomen pesänselvitys.

Tänä päivänä suomalainen media katsoo suomettuneisuuden olleen Neuvostoliiton sortotoimenpide Suomen kohtaan, siis Neuvostoliiton rikosta.

Todellisuudessa tuon ajan poliittinen sirkus oli pelkästään suomalaisten omaa käsialaa. Vaikka Neuvostoliitto oli läsnä politiikassa tuonaikaisen ”kotiryssäjärjestelmän” kautta, Moskovan korttia käytettiin sisäpolitiikan välineenä. Se oli suomalaisten omaa demokratiakehitystä. Suomalainen demokratiataso oli suomettuneena aikana huomattavasti korkeampi kuin se on nyt. Puolueita oli enemmän ja maassa oli aito oppositio.

Politiikka on noista ajoista mitätöitynyt. Samoin poliittinen journalismi. On naurettavaa lukea toimittajien Katja Boxbergin ja Taneli Heikan valituksia ”Lumedemokratia”-pamfletista, ettei Suomessa olisi tehty pesänselvitystä niin sanotusta suomettuneisuuden ajasta. Tamminiemen pesänjakajat oli sellainen. Niin rajua, että Laitinen sai kenkää. Ihailtavaa on vielä se, että toimittajat tekivät sen heti tuoreeltaan ajankuvana.

Olisi aika rehabilitoida Aarno Laitinen. Hänet tulisi palauttaa Hesariin päätoimittajaksi. Laitinen muistaisi, että Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli olemassa. Suomenlahden etelärannalla ei ollut mitään Palestiinan tapaista miehitettyä maata. Hän antaisi potkut jokaiselle Hesarin toimittajalle, joka erehtyy kirjoittamaan Viron SNT:stä ”neuvostomiehityksenä”. Laitinen huomaisi pian, että hän olisi Suomen vasemmistolaisin päätoimittaja. Jopa Tiedonantajan päätoimittaja Erkki Susi kysyy Martti Turtolalta, miehitettiinkö Viro?

Suomalaisen median tila on katastrofaalinen. Toimittaja, jolla on muisti tallella, joutuu vielä Tiedonantajastakin vasemmalle.

Neuvostoliiton rikoksista

(Tämä on julkaistu ensin Uuden Suomen vaaliblogissa
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/05/03/neuvostoliiton-rikoksista/)

Viroa koskevaa nettikeskustelua ja erityisesti kommentteja seuratessa tulee mieleen, että olihan se Neuvostoliitto sittenkin rikollisvaltio. Neuvostoliiton rikoksista pahin oli se, että se nosti kaksi pientä kansaa Euroopan perslävestä maailmanhistorialliseen merkitykseen. Suomi ja Viro eivät sijaintinsa ja kokonsa puolesta olisi koskaan itse pystyneet omin voimin nousemaan maailmanhistorian valokeilaan, virolaiset suorastaan olivat mukana johtamassa maailmaa. Ei kai kukaan vakavasti asioihin suhtautuva henkilö voi kiistää sitä, että kun Viron todellinen historia kirjoitetaan, Viron ainoa merkittävä hetki maailmanhistoriassa ajoittuu juuri neuvostoaikaan. Neuvostoliiton rikos oli siinä, että nostamalla nämä pienet, syrjäiset kansat jumalten kanssa podiumille, ne ovat kadottaneet täydellisesti todellisuudentajunsa.
Kiinnostavaa oli lukea virolaisten analyysejä amerikkalaisten uusimmasta Venäjä-raportista. Nixon-keskus ja Harvardin yliopiston Belfer-keskus koostivat yhdessä USA:n ja Venäjän suhteita käsittelevän tiekartan, joka luovutettiin sekä USA:n presidentti Barack Obamalle että Venäjän presidentti Dimitri Medvedeville. Raportti korostaa, että parantaakseen suhteitaan Venäjään Yhdysvaltojen tulisi katsoa Baltian maat samalla tavalla Venäjän etupiiriin kuuluviksi kuin Georgia ja Ukraina. Virolaisia säikäytti seikka, etteivät amerikkalaiset muistaneet ollenkaan Baltian maiden kuuluvan Natoon. Tarton yliopiston politologian professori Andres Kasekamp luonnehti asiaa amerikkalaisten huolimattomuusvirheeksi.

Neuvostoliiton rikoksia osa 2.

(Tämä on julkaistu ensin Uuden Suomen vaaliblogissa
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi)


Selvennän varmuuden vuoksi, mitä virolainen tarkoittaa, kun hän sanoo neuvostoajasta, että se oli aikaa, kun ”oltiin jumalten kanssa podiumilla”. Olen ymmärtänyt, että lukijani eivät varmasti ole äänestäjiäni, joten voin olla rehellinen. Olen varastanut lausahduksen virolaiselta olympiavoittaja Erika Salumäeltä. Hän on voittanut olympiakultaa sekä Neuvostoliiton että itsenäisen Viron joukkueessa. Häneltä kysyttiin eräässä radio-ohjelmassa, kumpi kulta hänelle oli merkittävämpi, Neuvostoliiton vai Viron? Salumäe vastasi, että Neuvostoliiton. Hän perusteli sitä sillä, että jo lähtiessä Moskovasta Souliin hän tiesi olevansa jotakin. Neuvostoliiton olympiajoukkueen lentokonetta saatteli Mig-hävittäjät. Kun lentokone laskeutui Soulin kentälle, urheilijat kävelivät punaista mattoa pitkin terminaaliin. Heillä oli erikseen vastaanottoseremoniat, erityiskohtelu olympiakylässä, he olivat sankareita ennen kuin olivat kilpailleet ensimmäistäkään kilpailua. Kun kisojen avajaisissa Neuvostoliiton joukkue astui Soulin stadionille, koko 60 000 -päinen katsomo nousi seisomaan ja huusi hurraata. Salumäen mielestä se oli hetki, kun hän tunsi, että he olivat jumalia, jotka olivat laskeutuneet maan päälle. (Tämän saman kohtelun sai tietenkin Yhdysvaltain joukkue.) Olympiakullan voitto Neuvostoliiton joukkueessa oli myös niin iso asia, että Salumäen mukaan hän tiesi ja tunsi koko ajan olevansa ”podiumilla”, jalustalla jo pelkästään televisiokameroiden määrästä. Vastaavasti, kun hän lähti Barcelonaan, hän joutui itse kantamaan polkupyöränsä reittikoneeseen Helsingissä, etsimään taksin Barcelonassa ja olympiakylässä ketään ei kiinnostanut hänen olemassaolonsa. Televisiokamerat eivät edes seuranneet hänen palkintoseremonioitaan niin, että Virossa olisi nähty hänen kultamitalin pokkauksensa. Hän tiesi voittaneensa olympiakultaa vasta Tallinnassa Raatihuoneen torilla järjestetyssä voitonjuhlassa.
Voin vakuuttaa, että 15 vuotta Viroa on vahvistanut minussa vain ja ainoastaan näkemystä, että virolaisilla ei ole pienintäkään syytä mustamaalata Neuvostoliittoa. Virolaisilla ei ollut mitään hätää Neuvostoliitossa. He voivat siellä erinomaisen hyvin. Muutkin kuin olympiamitalistit. Vain virolaisilla natseilla oli rankkaa.

ProKarelia-aktivistien hyökkäyksestä kerrotaan venäjänkielisessä mediassa

ProKarelia –aktivistinen hyökkäys suomalaista pappia vastaan on tullut myös mm. venäläisen median tietoon. Tällainen hyökkäys ei ole luonnollisesti kiinnostava vain pienen sisäpiirin asiana, vaan sillä on kansainvälistä mielenkiintoa.

Venäjänkielinen informaatioportaali Инфопортал Baltija on 4.5.2009 julkaissut laajan artikkelin: Финские экстремисты требуют суда над священником – антифашистом. http://www.baltija.eu/news.php?news_id=848. Ovat jostakin löytäneet jopa meikäläisen kuvan!

Artikkelissa kuvan kera kerrotaan ProKarelia –liikkeen uusimmista oikeusprosesseista, muistetaan myös erään asianajajan 12.12.2008 saamaa varotusta. Artikkelissa ei toki tiedetä vielä, että Helsingin hovioikeus piti päätöksellään 30.4.2009 H09/530 voimassa Asianajajaliiton antaman varoituksen.
Tässä on ”tietokonekäännös” mainitusta artikkelista: http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=ru&u=http://www.baltija.eu/news.php%3Fnews_id%3D848&ei=Sf3-SeboJ8PAsgb6u42KBQ&sa=X&oi=translate&resnum=7&ct=result&prev=/search%3Fq%3D%25D0%25AE%25D1%2585%25D0%25B0%2B%25D0%259C%25D0%25BE%25D0%25BBa%25D1%2580%25D0%25B8%26hl%3Dfi%26sa%3DG