Sami Hyrskylahti on ainoa vuosia Pietarissa pysyvästi asunut suomalainen journalisti ja valokuvaaja. Eräänä maaliskuun yönä Pietarin 300. vuosijuhlan kynnyksellä annoimme Hyrskylahden kertoa koko elämän kokoisesta matkastaan Pyhän Pietarin kaupungin näkymättömään todellisuuteen. Hän määrittelee Pietarin, kertoo työstään ja arjestaan, kaupungin hämmästyttävästä energiasta, sen ihmisistä, kaduista ja rakennuksista, ja tietenkin saunoista, klubeista ja venäläisistä tytöistä. ”Haluaisin kiittää sekä Pietaria että pietarilaisia siitä, että tällainen paikka, kaupunki ja tällaiset ihmiset ovat olemassa, koska en ole missään maailmassa saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin täällä”, Mäntän mies toteaa. Haudattuaan isänsä tuhkan Nevan suistoon Hyrskylahti päätti omistaa elämänsä Pietarin kaupungille ja sen ihmisille.Arvoisa toimittaja Sami Hyrskylahti, miten määrittelisitte Pietarin? – Pietari on oma ainutlaatuinen todellisuutensa ja planeettansa, joka on irti muusta maailmasta. Mikään muu ei voi tulla lähellekään. Kaupunki katoaa kun lähdet pois. Se on kuin kuvitelmaa, jota ei voi olla olemassa, johon voit uskoa ainoastaan täällä. Kaupunki on täynnä absurdeja tapahtumia ja tunnelmaa, täällä on omat lait.
Olette sanonut, että ”Pietari tarjoaa paljon materiaalia aivoille”. – Muita maailman kaupunkeja voidaan lähestyä mekanismeina. Pietari on kaoottinen, elävä organismi. Täälläkin tietyt asiat toistuvat, mutta kaupunki tarjoaa koko ajan uutta materiaalia ja yllättäviä tilanteita. Elämää on paljon.
Moskova on valtava, hillitön mekanismi. Sinne voi mennä, mutta ei sitä kauan jaksa katsella. Myös Helsinki edustaa mekaanis-rationaalista maailmaa, jossa ihminen toteuttaa haluttoman täsmällisesti päivittäisiä rutiineja. Helsinki muistuttaa paperikonetta, rattaat pyörii ja rullat liikkuu, eikä mitään ennustamatonta tapahdu. Jos Helsingissä on kolme ulottuvuutta, Pietarissa on neljä. Kyse on murskaavasta erosta.
Länsimainen todellisuus on mekaaninen pinta ilman syvyyttä.
Pietarissa ihminen siis elää sisäisesti täysipainoisempaa elämää. – On täydellinen vapaus tehdä ja ajatella mitä haluaa. Myös normaali palveluyhteiskunta ja markkinatalous kehittyvät. Kaikki on auki ja elämää rajoitetaan vähän, valistusmomenttia ei ole, eikä kukaan sano, miten asiat pitäisi tehdä. Se on jätetty ihmisten omaan harkintaan.
Yksi Pietarin ulottuvuuksista on, että aikaa ei aisti millään tavalla. Aika seisoo, sitä ei ole olemassa. Harvoina hetkinä pystyy päättelemään, mitä kello on. Kun herkkänä ihmisenä menen Helsinkiin, aistin jokaisen sekunnin lyönnin. Täällä oravanpyörä puuttuu kokonaan.
Miksi asutte Pietarissa? – En pidä kodittomuudesta. Tajusin, että on pakko asua jossakin. Tärkein muutos tapahtui vuonna 1995. Sain täältä ensimmäiset todelliset ystävät, jotka avasivat portin näkymättömään keskustelujen ja ystävien maailmaan ja ei-materiaaliseen todellisuuteen. Kun pääsin siihen käsiksi, tajusin, että vastaavaa en ole kohdannut missään. Se oli voimakas isku, jonka seurauksena muutin tänne välittömästi.
Minkälainen on tavallinen päivänne Pietarissa? – Hyvin rutiininomainen. Herään länsimaisesti ajatellen melko myöhään kello 14 ja 20 välillä. Juon tunnin verran vihreää teetä, katson uutisia ja internetistä postit. Ideaalitapaus on, että herään sen verran myöhään, että pitää lähteä suoraan saunaan. Tulee syötyä jossakin, yöllä saatan mennä klubiin.
Välillä tuntuu, että täällä ei tule tehtyä mitään. Se onkin Pietarin paras puoli. En muista koskaan miettineeni mitä nyt tekisin. Kaikki järjestyy itsestään. Se on täydellistä.
Kertokaa lapsuudestanne Suomessa. – Muistan lapsuusajan miellyttävänä. Suomi oli osa neuvostojärjestelmää ja sidottu siihen taloudellisesti. Riskit ja kapitalismin ankarat lait eivät koskettaneet suomalaista elämää. Asuin Mänttä-nimisessä kaupungissa, joka oli ”16 neuvostotasavalta” ja oma territorionsa, venäläistyylinen henkinen siirtokunta Suomen sisällä.
Neuvostoliiton hajottua kelkka käännettiin 180 astetta. Yhtäkkiä kaikkea Venäjään liittyvää alettiin parjata. Alkoi identiteetin etsintä, jossa päädyttiin Eurooppaan ja tultiin yhtäkkiä eurooppalaisiksi. Siteitä Venäjään alettiin katkoa.
Suomalaisuutta alettiin määritellä venäläisyyden negaationa. Se ei voi olla kestävä olotila. Miten voit olla jokin olemalla ei-jokin? Kuin vastaisit kysymykseen ”kuka olet” sanomalla ”en ole pankkiiri”. Se on hatara identiteetin määritelmä. Voidaan tehdä analyysi joukkotiedotusvälineiden Venäjä-kuvasta, joka varmasti oli hyvin negatiivinen.
Voi olla, että käännös oli tarpeen. Nyt aito kiinnostus venäläisyyteen on saamassa jalansijaa. Venäjän taloudellinen merkitys Suomelle kasvaa.
Mainitsitte Suomen median Venäjä-kuvan. Minkälainen se on? – Elämäni on laadullisesti muuttunut paremmaksi, kun en tiedä siitä mitään. Katson ensisijaisesti olevani suomalaisen ja pietarilaisen ohella planeettamme asukas. Minua kiinnostaa, mitä maailmassa ylipäätään tapahtuu.
Jos Suomesta kirjoitetaan pahaa, se on suomalaisille kunniakysymys. Venäläiset suhtautuvat asiaan terveesti. Jos joku kirjoittaa roskaa Pietarista, roska on kirjoittajassa.
Oleellista on painottaa sisäisen propagandan merkitystä. Ihmiset, jotka asuvat jossain yhteiskunnallisessa tai poliittisessa järjestelmässä, eivät sitä välttämättä huomaa. Jos sanot suomalaiselle, että teillä on oma propaganda jota valtio ja mediat ajavat – ihmisiä huijataan ja valehdellaan jotta saataisiin haluttuja vaikutuksia – ihmiset sanovat ”ei missään nimessä” ja ”meillä puhutaan totta”.
Kun menen Suomeen, alan myös itse ajatella kuin suomalainen ja joudun propagandan valtaan. Jokainen valtio ja kulttuuri tarvitsee suojautumisen mekanismit pysyäkseen hengissä.
Toivon, että suomalainen Venäjä-kuva muuttuu parempaan suuntaan. Tapahtuu sukupolven vaihdos. Kun olin Suomessa jouluna äidin luona, venäläinen teinityttöbändi t.A.T.u. soi Suomen radiossa jouluaattona. Periaatteessa täysin mahdoton ajatus vielä vuosikymmen sitten.
Varmasti on olemassa leirejä, jotka ajavat Venäjä-vastaista linjaa. Mutta realiteetit muuttavat näiden ihmisten ajatusmaailmaa. Venäjä vahvistuu taloudellisesti ja sen merkitys kasvaa. Talous on siinä mielessä hieno asia, että siinä eivät ennakkoluulot paina.
Venäjällä on taloudellisen potentiaalin lisäksi tarjottavana äärettömän rikas kulttuuri, johon käsiksi pääseminen on nykyisin helpompaa. Markkinatalouden kehitys on tuonut sen lähemmäksi.
Olen julkaissut Suomen mediassa 10 vuoden ajan Venäjää käsitteleviä juttuja, jotka ovat poikkeuksetta menneet sormeilematta läpi. Jutuista yksi prosentti on ollut negatiivisia. Olen halunnut tarjota vastapainoa ja esitellä positiivista puolta. Jos suhtautuminen olisi Suomessa täysin kielteinen, en usko, että mitään olisi julkaistu.
Venäjä on globaalissa ajattelussa tuhat kertaa tärkeämpi kuin Suomi. Jopa yksittäisenä kaupunkina Pietarin globaali merkitys on suurempi kuin koko Suomella.
Minkälainen propagandan savuverho suomalaisessa todellisuudessa on? – Se pönkittää valittua yhteiskuntajärjestelmää. Yhdessä vaiheessa oli joka paikassa iskulauseita ”rakennamme maailman kehittyneintä informaatioyhteiskuntaa”. Se voi olla täysin metsään menevä tie. Jos propaganda menee liian pitkälle tai absurdiksi, kaikki romahtaa.
Propaganda vaikuttaa suomalaiseen Venäjä-kuvaan, kun pyritään suojaamaan omaa järjestelmää ja pitämään se hengissä. Suomen ja Venäjän todellisuuksia on vaikea yhdistää, vaikka Venäjällä on paljon tarjottavanaan Suomelle. Ongelma syntyy, kun hypitään kahden todellisuuden välillä.
Olisi hyvä perustaa klinikka suomalaisille jotka palaavat Pietarista, jotta he voisivat kuntoutua ja ylipäätään kestää paluuta suomalaiseen arkeen.
Puhuitte Pietarin globaalista merkityksestä. Mikä se on? – Siihen riittää pelkkä Lenin tai Lokakuun vallankumous, joka on vaikuttanut voimakkaasti viime vuosisadan maailmaan. On muitakin esimerkkejä. Pietari täyttää 300 vuotta. Se on yllättävän hyvin saatu läpi maailman mediassa. Kun maailman kaupungit viettävät syntymäpäiviään, hyvin harvoin ne ovat isoja juttuja. Jos maailmanpoliittinen tilanne sallii, Pietarin syntymäpäiville tulee osallistumaan enemmän valtionpäämiehiä kuin yhdenkään kaupungin syntymäpäiville koskaan.
Mainitsitte Leninin. Mitä Lenin merkitsee teille? – En tiedä kovin tarkkaan kuka Lenin oli. Minulla oli Leninin taulu seinällä, tällä hetkellä se makaa lattialla. Olen vasta vuoden asunut uudessa kämpässä, enkä ole ehtinyt laittaa sitä seinälle, on ollut muita kiireitä.
Taulu on ommeltu Leninin muotokuva. Antikvariaatissa väitettiin, että se on vuodelta 1925. Järjestin taulun julkistamistilaisuuden salongissani. Eräs Suomen johtava lehti yritti ehdottaa, että lähtisin Ingušetiaan tekemään reportaasia pakolaisleireistä. Kieltäydyin sanoen, että se on mahdotonta, koska Leninin taulun avajaiset on buukattu samaan aikaan. Enkä missään tapauksessa lähtisi pakolaisleireille, koska elämän laadullisuus riippuu ihmisen tekemistä valinnoista.
Lenin liittyy Suomeen erittäin paljon. Suomi-suhde oli Leninille tärkeä ja Suomen merkitys maailmanhistorialle Leninin kautta on oleellinen.
Leniniä en ole erityisemmin tutkinut, mutta minulla oli Lenin-aiheinen valokuvanäyttely Tampereen Lenin-museossa. Olen valokuvannut itseäni Lenin-naamari päässä.
Miksi asutte vinttikomerossa? – Olen asunut tässä kaupungissa viidessä, kuudessa eri osoitteessa. En ole etsinyt asuntoa, vaan asunnot ovat etsineet minua. Entisen asunnon Pietarin uudempi kulttuurihistoria tuntee nimellä ”Sammin salonki Suvorovskilla”. Se valittiin kaupungin parhaimpien taiteilijasalonkien joukkoon.
Päädyin nykyiseen osoitteeseen, joka on vinttikomero. Huoneesta jossa naputan tietokonetta on suora yhteys Vladimirskin kirkon kellotapulin päällä olevaan ristiin. Tämä optinen yhteys on tärkeä.
Ihminen rakentaa itse todellisuutensa ja psyykensä. Voit valita oman todellisuuden, otat siihen banjan, ja elät miellyttävää elämää. Suomi ei ole informaatioyhteiskunta, vaan maailman kehittynein informaatiovankila. Siellä ei voi valita todellisuuttaan itse. – Muistan suomalaisesta Venäjä-kuvasta yhden lauseen. Suomessa arvosteltiin venäläistä elämää ja väitettiin, että ”venäläiset vain luulee että niillä on kivaa”.
Kerroitte että hautasitte isänne Neva-jokeen. – Olin pakotettu tällaiseen ratkaisuun. Isäni kuoli alkuvuodesta 1996 Leningradin piirityksen murtamisen päivänä. En halunnut haudata häntä kotikaupunkiini Mänttään, koska silloin minulla oli negatiivinen käsitys siitä kaupungista. Suvun hautapaikka isäni kotikaupungissa Merikarvialla osoittautui varatuksi.
Kun isällä oli täysin pelti kiinni, hän toisti kahta lausetta, ”meillä kotona Venäjällä” ja ”hevoset ja rattaat”. Kun ihminen vetää helvetisti viinaa, vain peruspilarit ja keskeisimmät ajatukset jäävät mieleen. Buddhalaiset käyttävät sitä puhdistautumisriittinä. Kun isän päästä liuotettiin kaikki viinan voimalla pois, sinne jäivät nämä lauseet.
Päädyimme veljeni kanssa siihen, että sirotellaan isän tuhka Palatsisillalta Nevaan. Siltä paikalta aukeaa maailman kaunein näkymä. Se oli minun ideani. Hautaaminen siirtyi lokakuulle 1996.
Se oli sunnuntaipäivä lokakuun puolivälin jälkeen, sää oli taivaallinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli 15 astetta. Kaunein mahdollinen syysilma, mikä voi olla kuviteltavissa. Muistan kun kävelimme palatsiaukion poikki, siellä oli paljon väkeä ja nuoria rullaluistelijoita.
Kun sirottelimme tuhkan sillalta, se ei levinnyt tuuleen, vaan muodosti vielä 50 metrin päästä selvästi erottuvan hahmon. Hahmo lähti lentämään Laatokan suuntaan, ilmeisesti sinne ”meille kotiin Venäjälle”.
Kertokaa, mitkä paikat Pietarissa ovat teille henkilökohtaisesti tärkeimpiä. – Ehdottomasti Nevskin valtakatu. Sen asema on niin oleellinen, että välillä tuntuu, ettei kaupungissa ole ollenkaan muita katuja. Nevski on omituinen paikka. Kun menen sinne kävelemään, tapaan tuttuja. Minullekin huudellaan joka kulmasta ”privet Sami”, eikä se pelkästään tapahdu Nevskillä.
Pietari on ällistyttävä, koska täällä on toistakymmentä kaupunkia yhden kaupungin sisällä. Vasilin saari eroaa Petrogradskajasta oleellisesti. Vasilin saarella juodaan eri tavalla, siellä naiset näyttävät erilaisilta, siellä on oma tunnelmansa.
Minulle on tullut hyvin rakkaaksi nykyinen kotiseutuni eli Vladimirskajan metroaseman seutu, jossa asun Kellotapulikadulla. Se on aitoa Pietaria. Siellä on spurguja ja köyhiä, myös rikkaita, mutta ei mitään uusrikasmeininkiä.
Dostojevskin museon, jossa Dostojevski kuoli, läheisyys on olennainen. Siitä syntyy outo energiakenttä, joka tunkeutuu voimakkaasti uniin. Unimateriaali on todella runsasta. Näen hienoja, monipuolisia ja sekavia unia. En ole varmasti koskaan nukkunut missään niin hyvin kuin Pietarissa.
Jos aurinko paistaa, menen Dyynien nudistirannalle. Suomen ja Venäjän entinen raja menee nudistirannan puolesta välistä. Vanha rajatolppa jakaa rannan siten, että heterot jäävät entiselle Suomen puolelle ja homot entisen ja nykyisen Venäjän puolelle.
Puškin eli Tsarskoje selo on yksi länsimaisimpia alueita täällä. Jossakin vaiheessa vuokrasin siellä asuntoa, johon tuli lähinnä muutama nainen roudattua kerran kuukaudessa. Nukuin Puškinissa huonosti, näin painajaisia. Olisiko kaupungin länsimainen olemus ja tunnelma vaikuttanut, liian puhdas ilma.
Mitä Pietarin arkkitehtuuri merkitsee teille? – Maailmassa ei ole vastaavaa yhdestä suunnitelmasta laadittua kaupunkia. Yleensä kaupungit kasvavat talouden lakien mukaan. Kaikki kaupungit muistuttavat toisiaan ja logiikka on samanlainen. Pietarin on valtava tyhjästä taiottu kaupunki, joka tuo epätodellisen ulottuvuuden.
Klassinen arkkitehtuuri ja kultaiseen leikkaukseen perustuva tyyli on psyykkisesti tervein arkkitehtuuri ihmiselle. Modernit lasi-teräs ym. viritykset levittävät pahaa oloa.
Pietarin kokonaisvaltainen suunnitelma manifestoi idean virtuaalimaailmasta. Pietari on luotu näyttämöksi, teatteriksi, bailukaupungiksi ja juhlimiseen. Onneksi tänä päivänä suurin osa siitä on tallella. Saksalaiset piirittivät kaupunkia 900 päivää ja noin 9 000 rakennusta tuhoutui.
Rosoisuus on länsimaisen rationalismin terve vastakohta. Rosoisuudella on tärkeä psykologinen efekti. Se saa keskittymään omiin asioihin eikä muovaa sinusta rivikansalaista.
Näen pietarilaiset yksilöinä. Jokainen ihminen on erilainen ja puhuu eri asioita. Suusta saattaa tulla mitä tahansa. He eivät puhu siitä, mitä tv:stä tuli eilen. Tiedonvälitys on kaoottista. Se on erittäin miellyttävää. Saa itse valita, mitä seuraa tai ei seuraa.
Suomalaiset elävät psyykkisesti tiedonvälityksellisessä vankilassa. Annettu todellisuus on tarkkaan määritelty. Suomalaiset eivät ymmärrä elävänsä sellaisessa maailmassa.
Mutta Suomessa väitetään, että Venäjällä ei ole sananvapautta. – Asia on todennäköisesti päinvastoin. Todennäköisesti Suomessa ei ole sananvapautta. Suomessa on täsmälleen sama informaatio joka paikassa, eikä sitä pääse pakoon. Internet, radio, lehdet ja tv määrittelevät maailman samalla tavalla. Se rajoittaa ihmisten elämää. Se saattaa sopia kyseisen yhteiskuntajärjestelmän käyttöön.
Tuntuu, että pidät länsimaista elämäntapaa jotenkin fasistisena. – En käytä sanaa fasismi, mutta valitettavasti joissakin maissa se on menossa siihen suuntaan. Määritellään tiukasti, mikä on oikein ja väärin. Se ei ole oikea tapa. Hyväksyn sen, että ihminen kuolee. Kaikki mikä menee sen ulkopuolelle on suhteellista.
Venäjälläkin on länsimaisia piirteitä. Mutta kyse on oikeanlaisesta suhteesta idän ja lännen kulttuureja.
Kirkko on yhteiskuntajärjestelmän luonteessa oleellinen. Kun laitetaan suomalainen jumalanpalvelus ja venäläinen jumalanpalvelus rinnakkain, saadaan pienoiskoossa yhteiskunnan toimintamallit ja säännöt. Suomalaisessa jumalanpalveluksessa yksi fyyreri komentaa kaikkia. Venäläisessä mallissa porukkaa tulee ja menee miten haluaa.
Venäläinen ihminen on kuitenkin erilainen. – Venäjällä elää ainakin sataan eri kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä, joilla on erityispiirteensä. Pietarilaiset rakastavat yhdessäoloa, keskusteluita ja taidetta. Heillä on aito into ja kiinnostus kaikkeen. – Monesti lännessä tapaa kyynisiä ja kyllästyneitä ihmisiä, joita ei kiinnosta mikään.
Venäläisessä kulttuurissa ja venäjän kielessä on yhteisiä pelisääntöjä, jotka määrittävät ihmisiä. Pietarissa käyttäytymissäännöt ovat tärkeitä. Ihmiset teitittelevät toisiaan. Se on päivänselvä asia, jonka takana on valtava merkitysten maailma. Se, sanotko ihmiselle ”sinä” vai ”te” saattaa muokata todellisuuttasi paljon. Tämä on osa Pietarin neljättä ulottuvuutta.
Mainitsitte Leningradin piirityksen. Mitä se merkitsee teille? – Kaupunki ja sen ihmiset yritettiin nitistää, mutta ne säilyivät hengissä. Siitä on jäänyt kielteisiä asioita, kuten tuhottuja rakennuksia. Mutta omalla tavallaan se oli positiivinen kokemus. Vapautui valtavasti energiaa, kun ymmärrettiin, että kaupunkia ei nujerrettu ja se pystyi käymään kaiken läpi.
Tähän liittyy eräs romanttinen tapahtuma. Niihin aikoihin kun tulin Pietariin, menimme erään suomalaisen tytön kanssa keskellä yötä Leningradin saarron monumentille Moskovan valtakadun päähän. Kiipesimme valtavan patsasrykelmän päälle ja kietouduimme siellä toisiimme. Se oli ihmeellinen tapahtumaketju.
Kun vietit 30-vuotispäiväsi pietarilaisessa banjassa, vieraana oli 50 naista. – Kun minulta on kysytty, mitä teen Pietarissa, olen vastannut, että nukun, käyn banjassa ja jahtaan naisia underground-klubeissa. Se on pyhä kolminaisuus. Silloin 30-vuotispäivilläni saunassa todellakin oli 50 naista.
Banja on koossapitävä voima. Se rentouttaa ja siellä voi hyvällä omallatunnolla olla tekemättä mitään. Se on totaalista fyysistä ja psyykkistä rentoutumista. Siihen liittyy naisvirityksiä, sekasaunoissa käyntiä ja pietarilaista nudismia.
Mitä pietarilainen nudismi on? – Se on erilaisten seksuaalisten suuntautumisien edustajien hyväntahtoista harmonista yhdessäoloa, jossa kukaan ei tee kenellekään mitään pahaa. Ketään ei aleta arvostelemaan.
Siellä ei tarvitse välttämättä päätyä sen kummempiin akteihin naisten kanssa. Mutta jos on noste päällä, olet itse helvetin hyvällä tuulella, ja he ovat hyvällä tuulella. – Tosin suomalainen saattaisi sanoa, että pietarilainen vain ”luulee” olevansa hyvällä tuulella.
En usko, että olisin hengissä ilman banjaa. Stressin poisto ja fyysiset vaikutukset tekevät siitä terveellisen elämäntavan.
Miten pietarilainen banja eroaa suomalaisesta saunasta? – Kaikki venäläiset eivät käy banjassa. Suomessa jokainen käy saunassa. Ehkä juuri siitä johtuen Pietarissa banja on säilynyt alkuperäisenä ja siihen suhtaudutaan vakavammin.
Mikä on suhteenne pietarilaisiin naisiin? – Tässä kaupungissa on järjetön määrä flirttiä. Ihmiset pelaavat ihmeellistä peliä. Se muistuttaa viidakkoa tai luontoa. Jos kaksi koiraa tapaa kadulla, toinen käy haistamassa toisen hännän alustaa. Suunnilleen siten ihminenkin toimii, koska ihminen ei ole koiraa kummoisempi otus. Täältä onneksi löytyy alkukantaista meininkiä, joka on hirveän hauskaa. – Tämäkin on länsimaissa pyritty tukahduttamaan.
Pidän venäläisistä naisista. Olin Euroopan-matkalla tammikuun alussa, siellä tuli tavattua kaiken maailman kansallisuuden edustajia. Parhaiten synkkasi venäläisten naisten kanssa, joita nykyisin asuu missä tahansa päin Eurooppaa.
Ilmeisesti venäläinen nainen herättää hämmästystä kaikkialla maailmassa. – Venäläinen nainen on lähellä alkuperäistä naista. Monissa muissa kulttuureissa, varsinkin Euroopassa, on kehnoja kopioita ja mutaatioita alkuperäisistä naisista.
Mikä venäläisessä naisessa on niin ihmeellistä? – Hän on luonnollinen. Samalla tavoin kuin moni muukin asia Venäjällä on luonnollista. Kyse on perusasioista. Venäläinen nainen ei ole ”maailman kehittynein informaatioyhteiskunta”.
Eivätkö suomalaiset naiset sitten kelpaa? – Kyllä Suomestakin löytyy melkein venäläisiä naisia. Jokainen nainen syntyy naisena. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat naisen kehitykseen, eikä tämä ole tarkoitettu rotuopilliseksi kommentiksi.
Miten haluaisitte tervehtiä pietarilaisia kaupungin 300-vuotispäivänä? – Haluaisin kiittää sekä Pietaria että pietarilaisia, että tällainen paikka, kaupunki ja tällaiset ihmiset ovat olemassa, koska en ole missään maailmassa saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin täällä. Tästä on tullut uusi kotikaupunkini ja kotimaa. Pietari määrittää omaa elämääni sataprosenttisesti. Kaikki mitä teen, liittyy tähän kaupunkiin. En voi paljon kiitollisempi olla, että näin on käynyt. Olen matkustanut maailmalla aika paljon, enkä voisi kuvitella mitään parempaa vaihtoehtoa.
Miten haluaisitte tervehtiä pietarilaisia naisia kaupungin 300-vuotispäivänä? – Lyhyesti ja ytimekkäästi, suosikkielokuvaohjaajani Francois Truffaut'n filmin ”Mies joka rakasti naisia” hengessä: Minulle on erittäin suuri kunnia rakastaa Teitä.
hyrskylahti AT mail PISTE ru
