Suomen Antifasistisen Komitean (Safka) tiedusteluosasto (Safka-T) julkistaa lisää "Suomen Sisu" (SS) -nimiseen äärioikeistolaiseen järjestöön soluttautuneelta myyrältämme saatua aineistoa. Oheinen järkyttävä teksti kertoo, miten SS:n keskustelupalstalle eksynyttä toisinajattelijaa uhkailtiin v. 2004. Lukijalle tiedoksi, että nimimerkki "Combat 18" on kansainvälinen natsitunnnus. Luku 18 tarkoittaa kirjaimia A ja H eli "Adolf Hitler". Combat 18 on kansainvälisen natsirikollisjärjestön Blood & Honourin (suom. "Veri ja kunnia") väkivaltaisin osa eli taistelujärjestö. Suomen Antifasistinen Komitea vastustaa väkivaltaan kiihottamista ja julkistaa oheisen materiaalin varottavana esimerkkinä SS:n todellisesta luonteesta.
Viron Unabomberille vaaditaan elinkautista. Syyttäjä haluaa virolaiselle Märt Ringmaalle (70) elinkautisen tuomion terroripommituksista, joita hän suoritti venäläisiä vastaan vuosina 1998 -2003. Ringmaa asetti Tallinnan Lasnamäen kaupunginosassa yhteensä 11 pommia, jotka tappoivat 7 venäläistä. Hän asetti pommit venäläisten (lähinnä alkoholistien ja narkomaanien) oleskelupaikkoihin. Suojelupoliisi luonnehti Ringmaata kiihkokansallismieliseksi. (Postimees 27.01.2009)
Viron television Ulkolinja-ohjelmassa toimittaja Astrid Kannel kysyi, palaako Viro Venäjän valtapiiriin taloudellisen kriisin seurauksena? Viron ulkoministeriön edustaja Jüri Kahn kiisti ajatuksen uskoen, että Viro joutuu auttamaan Venäjää. Ohjelma sivusi Venäjän naapurivaltioiden mahdollista romahdusta. Uzbekistan, Tadzikistan, Moldova ja Ukraina saattavat pyytää apua Venäjältä taloutensa pelastamiseksi. (ETV 26.01.2009)
Virolainen talousguru Hardo Pajula pitää devalvaatiopelkoakin tärkeimpänä ”taloudellisena” kysymyksenä sovintoa venäläisvähemmistön kanssa. ”Virossa rinnakkain kehittyvät kaksi yhteisöä joutuivat käsirysyyn, vaikka ruokaa ja napsia oli riittävästi. Miten käy, kun hyveitä on tarjolla vähemmän.” (EPL 28.01.2009)
Virolaiset kävivät rukoilemassa rahtikuljetuksia Venäjältä. Kuljetusliike Jupiter Plusin johtaja Jevgeni Sidorovin mukaan Venäjällä ei ole nyt kenelläkään aikaa muistella pronssiyötä eikä puuttuvaa rajasopimusta. ”Jumalan kiitos omat poliitikkomme ovat myös pitäneet suunsa kiinni eivätkä heitä kranaatteja niskaamme. Kiitos heille siitä. Tilanne muuttuu paremmaksi.” (Äripäev 28.01.2009)
Suomen Antifasistisen Komitean tiedusteluosasto (Safka-T) on saanut haltuunsa "Suomen Sisu" (SS) -nimisen salaseuran salaisen kirjallisuuslistan. Sen tarkoituksena on opettaa SS-miehillä määrätynlaista maailmankatsomusta. Listalta löytyy natsi-ideologiaa, holokaustin kieltämistä, rotuoppeja yms. Jokainen voi tehdä kirjalistasta omat johtopäätöksensä. Tämä lista on hankittu Safka-T:n erikoisoperaatioiden tuloksena. Se ei ole ollut Internetissä vuoden 2004 jälkeen. SS yrittää siis salata toimintaansa, mutta ei onnistu siinä. Me tiedämme kaiken, koska meillä on "myyrä" SS:n sisällä!
Safka-T on onnistunut soluttamaan pahamaineisen "Suomen Sisu" (SS) -nimisen järjestön. Ohessa mm. materiaalia SS:n suljetulta keskustelupalastalta. Safka-T:llä on hallussaan runsaasti vastaavaa materiaalia. Vieressä oleva SS:n keskustelusivuilta poimittu materiaali sisältää erilaisia rasistisia ja kyseenalaisia viestejä, joissa mm. yllytetään väkivaltaan eräitä kansanryhmiä vastaan. Safka julkaisee oheiset SS-miesten (tai naisten) kirjoittamat viestit todisteeksi "Suomen Sisu" (SS) -järjestön todellisesta luonteesta.
Suomen Antifasistinen Komitea (Safka) on perustanut tiedusteluosaston, joka kulkee nimellä Safka-T. Sen tehtävänä on kerätä ja analysoida äärioikeistoa ja uusnatseja koskevaa tietoa kaikkialla, missä se on tarpeen. Safkan tiedustelun keräämä aineisto merkitään tästä lähtien blogiin tunnuksella "Safka-T".
HUOM! Safka-T ei kerää ihmisistä nimilistaa eikä muutenkaan laadi mitään henkilökuvia tai arvioita yksittäisistä henkilöistä. Safka-T:n toiminnassa noudatetaan Suomen sekä muiden varteenotettavien maiden lakeja täydelleen.
Yhdeksäntoista aseistettua terroristia hyökkäsi eräänä kirkkaana syyspäivänä Yhdysvaltain symboliseen ytimeen. Miehet ovat kaikki valmiita uhraamaan henkensä itsemurhaiskussa. Pitkään salassa suunnitellun iskun rahoittajana toimii uskonnollisen fundamentalismin ohjaama terroristijärjestö. Iskun kohde on tarkoin valittu aiheuttamaan maksimaallisen järkytyksen läpi Yhdysvaltojen. Terroriteon perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin provosoida sota, joka tuhoaisi pahuuden valtakunnan.
Sota alkaakin reilun vuoden kuluttua keväällä ja päättyy usean vuoden ja noin miljoonan kuolonuhrin jälkeen terroristinen kannattajien voittoon – ja pahuuden valtakunnan täydelliseen tappioon. Syrjäytetty amerikkalaispresidentti viedään kahleissa tuomittavaksi, ei kuitenkaan Haagiin, vaan yhdysvaltalaiseen tuomioistuimeen.
Terroristijohtaja kylvää tuhoa pitkin Amerikkaa.
Ei, vuosi ei ole 2001, vaan 1859. Iskun kohteena on Yhdysvaltain liittovaltion asevarikko ja asetehdas Harpers Ferryssä, Potomac-joen varrella nykyisessä Länsi-Virginiassa, Etelä- ja Pohjoisvaltioiden tulevalla rajalla. Nimellisesti tarkoituksena oli takavarikoida 100000 muskettia ja jakaa ne Etelävaltioiden mustille orjille orjakapinan käynnistämiseksi. Terroristijoukon johtajana toimi John Brown niminen pitkäpartainen uskonnollinen fundamentalisti. Aate kulki nimellä abolitionismi, orjuuden vastustaminen.
Onnistumien iskussa oli alusta alkaen epätodennäköistä ja tuskin edes sen tekijöille tärkeää. Olennaista oli väkivaltaisella toiminnalla näyttää esimerkkiä omille joukoille sekä provosoida vastustajia mukaan väkivallan kierteeseen. Haaveissa saattoi olla myös marttyyrin asema. Useimmat Brownin miehistä kuolivatkin valtauksen päättäneessä tulitaistelussa. John Brown itse tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan ja hirtettiin.
Seurauksena oli Yhdysvaltain polarisoitumien abolitionisteihin ja heidän vastustajiinsa. Abolitionistipuolueen, republikaanien ehdokas Abraham Lincoln valittiin Pohjoisvaltioiden äänin presidentiksi vuonna 1860. Sovittamattomat moraaliset ristiriidat johtavat Yhdysvaltain hajoamiseen ja sisällissodan käynnistymiseen vuonna 1861.
Terroristijohtajan ruumisrenkutus
Pian sodan alettua muodostui Pohjoisvaltioiden marssilauluksi aiempia kappaleita yhdistelevä renkutus. Kertosäkeessä lauletaan ylistystä jumalalle, tai ehkä Jeesukselle. Itse säkeistöt kertovat, että vaikka John Brownin hirtetty ruumis mätänee haudassaan, hänen sielunsa jatkaa voitokasta marssiaan.
John Brown's body lies a-mouldering in the grave; (3X) His soul's marching on! (Kertosäe) Glory, halle—hallelujah! Glory, halle—hallelujah! Glory, halle—hallelujah! his soul's marching on!
Abolitionistit kirjoittelivat kilpaa uusia sanoja renkutukselle, jossa pyrkivät toinen toistaan kiivaimmin sanankääntein ja uskonnollisella paatoksella ylistämään terroristien väkivaltaa. Erään tunnetun version kirjoitti William Weston Patton vuonna 1861. Mukaan pääsevät nyt kaikki 19 terroristia:
He captured Harper’s Ferry, with his nineteen men so few, And frightened "Old Virginny" till she trembled thru and thru; They hung him for a traitor, they themselves the traitor crew, But his soul is marching on.
Vihan vuosikerrat
Lopullisen ja ylittämättömän version kirjoitti kuitenkin Julia Ward Howe vuonna 1862. Howen säkeissä ei John Brownia enää suoraan mainita nimeltä. Tilalle ovat tulleet apokalyptiset näyt vallankumouksen joukkojen aikaansaamasta täydellisestä tuhosta. Tulen karaisemat tykkien rivistöt puhuvat nyt jumalallisella äänellä. Kertoja todistaa omin silmin nähneensä, että tuhon ylväys on Jeesuksen toinen tuleminen. Marssimassa ei enää ole yksin John Brownin sielu vaan myös taivaallinen sotajoukko ja jumalallinen totuus.
Laulu ja sen sanoitus tunnetaan nimellä ”The Battle Hymn of the Republic” – Tasavallan tasteluvirsi. Yhdysvaltain kansallisessa kuvastossa se on saavuttanut ohittamattoman aseman. Euroopassa samanlaiseen asemaan on päässyt ehkä vain Lutherin virsi ”Jumala ompi linnamme” kolmekymmentävuotisen sodan Ruotsissa ja myöhemmin kiihkoisänmaallisessa Suomessa. Rinnastusta korostaen Lutherin virsi tunnetaankin englannin kielellä usein nimellä “The Battle Hymn of the Reformation”.
Virsi ei mainitse John Brownia nimeltä, mutta Howe tuskin pyrki peittämään viittauksia Browniin. Hänen miehensä Samuel Gridley Howe oli yksi John Brownin terrori-iskun kuudesta salaisesta rahoittajista (Secret Committee of Six). Sanat tuovat vain uusia säkeistöjä marssilauluun. Kenellekään aikalaiselle ei ollut epäselvää mistä laulettiin.
Punaiset ja siniset osavaltiot
Puolueiden värit poliittisilla kartoilla vakiintuivat vasta vuoden 2000 vaaleissa: Republikaanien osavaltiot merkitään nyt vallankumouksen punaisella. Vuoden 2008 presidentinvaalien tulokset seuraavat kansalaissodan rintamalinjoja.
150 vuoden aikana Yhdysvaltain poliittinen kartta on kääntynyt päälaelleen. Prosessi on liian pitkä ja monimutkainen läpikäytäväksi tässä. Lopputulos on kuitenkin, se, että ne osavaltiot, jotka sisällissodassa kuuluivat Etelään ovat nyt republikaanien kiivainta tukialuetta. Pohjoisvaltiot ovat taas demokraattisen puolueen reviiriä.
Lincolnin puolue, Republikaanit, edustaa nyt äärimmäistä oikeistoa. Valkoihoiset protestantit, jotka ennen sisällissotaa olivat abolitionistien eturintamassa, ovat nyt WASPeja, poroporvarillisen yhteiskunnan taantumuksellisia tukipilareita. Sama inversio on tapahtunut myös kaikilla muilla yhteiskunnan akseleilla. Mustat ja muut vähemmistöt ovat demokraatteja. Suurkapitalistit ja suurmaanomistajat republikaaneja.
Muutos on ollut hidas ja se on vaiheineen vienyt lähes koko kuluneen 150 vuotta. Vielä 1960-luvulla merkittävässä asemassa olivat kansalaissodan jäänteet: pohjoisen liberaalit republikaanit ja etelän konservatiiviset ja rasistiset demokraatit. Kolme viimeistä demokraatti-presidenttiä, Johnson, Carter ja Clinton ovat kaikki etelästä ja nousseet valtaan etelävaltioiden äänillä. Vasta George W Bushin virkakausi on lopullisesti polarisoinut Amerikan. Vuoden 2008 presidentinvaalit olivat ensimmäiset, jotka aidosti käytiin oikeisto-vasemmisto akselilla.
Unohduksen politiikka (Pukki kaalimaan vartijana)
Lincolnin perinnön vartijoiksi joutuvat siis arvokonservatiivit, republikaanipuolueen patriootit. The Battle Hymn muuttui vallankumouslaulusta isämaalliseksi virreksi. Laulun vallankumouksellinen sanoma aiheutti kuitenkin ongelmia sen uusille omistajille. Unohduksen politiikka pyrki irrottamaan laulun kontekstistaan. Nyt Howen sanat pyritään näkemän itsenäisenä teoksena.
Yleisimmissä tulkinnoissa myös sanoja on muutettu. Siinä missä Howe lauloi ylistystä itsemurhaterroristeille sanoilla ”let us die to make men free”, nykyinen kastraattiversion kehottaa vaan elämän ja kuluttamaan: "let us live to make men free".
Darwinin ”Lajien synty” mahdollisti tieteellisen ateismin. Euroopassa ateismista tuli vallankumouksellisen ajattelun edellytys. Uskonnollisuudesta tuli taantumuksen tunnusmerkki, ”oopiumia” kansalle. Amerikassa kehittyi 1800-luvulla oma kristillisen sosialismin perinteensä. Kylmän sodan myötä kaikista sosialismin muodoista tuli kuitenkin Yhdysvalloissa kiellettyjä aatteita.
Missä siis Julia Ward Howe ja muut abolitionistit olisivat nykyajan ideologisella kartalla? Minun on vaikea nähdä heitä herännäiskristittyjen rinnalla puolustamassa Israelin terrorihyökkäystä Gazaan. Yhtäläisyyksiä on helpompi nähdä fundamentalistimuslimien al-Qaidaan ja sen johtajaan Osama bin Ladeniin. En kuitenkaan usko, että uskonto näyttelee abolitionistien ajattelussa fundamentaalista roolia, pikemminkin se edustaa aikakautensa yleistä ajattelua ja aikansa korkeinta tunnettua oikeudenmukaisuuden lähdettä. Uskonnollisuuden vaihtoehto, tieteellinen ateismi oli hädin tuskin syntynyt. Julia Ward Howe oli myös kiivas feministi ja naisten äänioikeuden ajaja, suffragetti. Voin hyvin nähdä hänet Suomessa 1970-luvun taistolaisena, tai missä tahansa marxilaisessa liikkeessä. Laulun sanoissa eivät oikeudenmukaisuutta jaa amerikkalaiset tykit vaan neuvostoliiton panssarit. Teleologinen viisaus ei tule jumalalta, vaan dialektisesta materialismista.
Tämä kaikki on tietysti puhdasta spekulaatiota. Kysymys Lincolnin perinnöstä on tosiasiassa edelleen täysin auki.
Kansalaisoikeusliike
Pohjoisen bolshevikkien sisällissodan jälkeinen miehitys etelässä (”Reconstruction”) päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Rasistinen taantumus palasi valtaan. Kysymys rotujen tasa-arvosta poistui Yhdysvaltojen politiikan eturintamasta lähes sadaksi vuodeksi. Lincolnin ajattelu palasi pintaan vasta 1950-luvulla kansalaisoikeusliikkeen myötä. Samalla alkoi taistelu Lincolnin perinnöstä.
Well, I don't know what will happen now. We've got some difficult days ahead. But it doesn't matter with me now. Because I've been to the mountaintop. And I don't mind. Like anybody, I would like to live a long life. Longevity has its place. But I'm not concerned about that now. I just want to do God's will. And He's allowed me to go up to the mountain. And I've looked over. And I've seen the promised land. I may not get there with you. But I want you to know tonight, that we, as a people will get to the promised land. And I'm happy, tonight. I'm not worried about anything. I'm not fearing any man. Mine eyes have seen the glory of the coming of the Lord.
Eräs tärkeimpiä viittauksia Julia Ward Howen sanoihin ja välillisesti Lincolnin vallankumoukselliseen perintöön on Martin Luther Kingin vuonna 1968, päivää ennen kuolemaansa pitämässä puheessa. Memphisissä, Tennesseessä mustille lakkolaisille pidetty puhe tunnetaan nimellä ”I've Been To The Mountaintop”. Se on elämään jääneistä amerikkalaispuheista ehkä viimeinen, joka on pidetty Amerikan mantereella. Kuolemansa aavistava, mutta sitä pelkäämätön King kertoo käyneensä ”vuoren hupulla” ja nähneensä ”luvatun maan”. Samalla hän antaa lupauksen, jonka toteutumista Yhdysvaltain mustat ovat odottaneet 40 vuotta: ”But I want you to know tonight, that we, as a people will get to the promised land.” Puheensa hän päättää suoraan lainaukseen Howelta: ”Mine eyes have seen the glory of the coming of the Lord.”
King oli gandhilaisen väkivallattomuuden tunnetuimpia edustajia. Sanojen pukeminen näkymäksi jumalallisesta kostosta on kuitenkin äärimmäisin väkivallalla uhkaamisen muoto.
United Socialist States of America
Newyorkilaista toiveajattelua. Yhdysvaltojen lipun polttamien on kuitenkin tarpeetonta, Obaman Amerikassa vallankumous on aitoamerikkalaista.
Barack Obaman vaalikampanja käytiin ideologisesti pimennetyin lyhdyin, ainakaan ideologiset kysymykset eivät koskaan yltäneet suomalaiseen tai edes kansainväliseen mediaan. Rotu oli vaalitaistelussa kielletyt aihe.
Ideologinen väritys tuli ensi kertaa esille vaalivoiton jälkeisessä puheessa. Obama lainasi kahdesti Lincolnia. Merkittävintä oli kuitenkin viittaus Kingin vuorenhuippu-puheeseen: ”I promise you, we as a people will get there.” Martin Luther Kingin lupaus ja visio on nyt käymässä toteen. Kansasta, ”we as a people” on tulossa Obaman uuden kansandemokratian keskeinen teema.
Virkaanastujaisten teemaksi on nyt muodostunut Lincolnin perinnön kaappaaminen taantumukselta. Tänään tiistaina Obama tulee vannomaan virkavalansa käsi samalla Raamatulla, jolla Abraham Lincoln vannoi valansa. Washingtoniin hän saapui junalla, samaa reittiä kuin Lincoln aikanaan. Lincolnilaisen vallankumouksen ilmeisin ylistys oli ”We Are One” -konsertti, joka sunnuntaina järjestettiin Lincolnin muistomerkillä. Edistykselliset teemat ja Lincolnin vallankumouksellinen symboliikka yhdistettiin tavalla jota Yhdysvalloissa ei ole tehty neljäänkymmeneen vuoteen.
Mitä siis on edistyksellinen Amerikka, jos se saa haltuunsa Lincolnin vallankumouksellisen perinnön? Suomalaisesta tai eurooppalaisesta näkökulmasta se voi tuskin olla muuta kuin sosialistinen. Vähintäänkin sillä tulisi olemaan keskeinen asema maailman sosialistisessa liikkeessä.
On epätodennäköistä, että Obama itse tulle johtamaan ideologista muutosta. Tämä jää kansan tehtäväksi. Obama ei tule julistautumaan sosialistiksi. Tämän ovat jo amerikkalaiset viharyhmät tehneet. Kaikesta siitä Yhdysvalloissa leviävästä vallankumouksellisesta kuvastosta, joka yhdistää Obaman marxilaisuuteen on kuitenkin vaikea nähdä, mikä on tehty pelottelutarkoituksesta ja mikä on toiveajattelua.
Aika näyttää, mihin Obaman kausi vie. Yksi asia on kuitenkin varma, Joseph McCarthyn haamu on lopullisesti karkotettu Amerikan poliittiselta näyttämöltä. Vallankumouksellisella symboliikalla Obama on luonut edellytykset syvälliselle ideologiselle muutokselle. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kansa saa itse vapaasti valita aatteensa. Amerikkalainen saa halutessaan lukea Leniniä ja kantaa punalippua avoimesti.
Suomen kova äärioikeisto on nyt ryhmittymässä avoimesti "konservatiivisen puolueen" nimilapun taakse. Internetistä löytyvien tietojen mukaan uutta puoluetta ollaan rekisteröimässä (vaikka kannattajakorttien kerääminen näillä näkymin tuskin onnistuu lähiaikoina tai ollenkaan). Joka tapauksessa alkeellisen kotisivun perusteella kyseessä on kuulemma "kokoomuksesta oikealle" sijaitseva porukka. Kun Kokoomus jo nyt tiedetään äärioikeistolaiseksi, on varsin haastavaa arvioida siitä vielä "oikealle" itsensä määrittelevän porukan todellisia päämääriä. Heidän ohjelmastaan selviää, että aatteena on varsinaisen muukalaisvastaisuuden lisäksi myös kiihkeä militarismi eli Nato-jäsenyys. Pinnalta katsottuna touhu vaikuttaa Suomen Sisun (SS) jonkinlaisena siistiytymisenä uudeksi kovan oikeiston valkokaulusporukaksi. Tuskin on sattumaa, että Aamulehdessä tämä porukka huutaa fyyrerikseen ketäs muuta kuin Jussi Halla-ahoa. Kysymyksessä on selvästi Perussuomalaisten, SS:n ja "Halla-aho"-kansanliikkeen yhtenäistäminen ja siistiytyminen.
Puuttumatta Sofi Oksasen menestyskirjan Puhdistus kaunokirjallisiin ansioihin, kiinnostavampaa on se, kenestä se kertoo. Aivan kirjan lopusta löytyy dokumentti, KGB:n asiakirja, jossa päähenkilön kerrotaan kuulunen Omakaitse-järjestöön ja osallistuneen terroritekoihin neuvostokansalaisia vastaan. Niinpä niin. Tämä kirjan naisten himoitsema mies, Hans, ei ollut kukaan muu kuin ihan ehta virolainen natsirikollinen. Omakaitse-järjestö piti huolta siitä, että Viro oli ”judenfrei” jo ennen Natsi-Saksan Wannsee-kongressia tammikuussa 1942. Sohvi on kirjoittanut 300 sivua kehnohkoa rakkaushömppää ja aivan lopussa kertoo päähenkilömiehen tehneen murhan tai murhia ja olleen natsi. Nyt on pakko kysyä, oliko Finlandia-kirjojen taso todella niin heikko, että oli ryhdyttävä fasismia rehabilitoimaan? Suuressa maailmassa tämä olisi kulttuuriskandaali. Valtakunnan ykköslehden Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikoski eroasi. Hänen alaisensa, kirjallisuus- ja teatterikriitikot ovat kilvan kehuneet teosta paljastaen, ettei heillä ole mitään käsitystä Viron historiasta eikä kirjallisuuskriitikolla ilmeisesti edes kirjallisuudesta. Suomen Kirjailijaliiton uusi puheenjohtaja Tuula-Liina Varis eroaisi. Hän on julkisuudessa suitsuttanut teosta kyseenalaistaen siten koko suomalaisten kirjailijakunnan moraalin. Molemmat henkilöt niin Saska Saarikoski kuin Tuula-Liina Varis tuntevat varsin hyvin kunnianarvoisan suomalaisen kommunistirunoilijan Pentti Saarikosken. Eikö heitä edes hävetä? Pentti-raukan on täytynyt pyöriä haudassaan tätä farssia katsellessaan. Pahimman takinkäännöksen teki kuitenkin kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka. Kommunistirunoilijamme vankkumattoman palvoja Pekka Tarkka siirtyi sujuvasti lumoutumaan nyt fasismin ylipapittaren luomuksista. Pekka Tarkan täytyy hourailla. Ellei sitten kyse ole koko suomalaisen kulttuurieliitin puhdistautumisrituaalista? Edistyksellisyys haudataan. Suomi ja Viro siirtävät moraalista kompassiaan niin, että Neuvostoliittoa tarkastellaan nyt virolaisen fasistin silmin. Uskon, että WSOY on vastuullinen kustantaja ja tilaa Sofi Oksaselta seuraavaksi Gertrudin tarinan. Gertrud oli Tsekkoslovakian juutalainen, joka tuotiin virolaiselle kuolemanleirille tapettavaksi. Hän joutui virolaisten miesten, sellaisten kuin kirjan Hans, raiskaamiksi ennen kuin hänet ammuttiin. On vaikea uskoa, että nuori lahjakas kirjailija lähtisi tosissaan puolustamaan fasismia. Sofi Oksanen tekee sen, koska ei tiedä, mistä hän kirjoittaa. Miten Finlandia voidaan antaa henkilölle, joka ei ota moraalista kantaa päähenkilöidensä fasismiin? Leena Hietanen
"Jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt suurimman osan selitysvoimaansa." "Kohdallisempi jakolinja on pysähtyneistön ja fiksuimmiston välillä." "Pysähtyneistö pysyy totuudessaan viimeiseen korahdukseen saakka. Se seuloo maailmasta vain sen tiedon, joka tukee ennalta lukkoon lyötyä maailmankuvaa. Fiksuimmisto muuttaa kantansa, jos vastapuolen perustelut pitävät. "
Pysähtyneistön ongelma on siis se, että kantaa ei muuteta kovin kevyen todistusaineiston perusteella - käytännössä minkään. Fiksuimmiston ongelma on se, että kantaa muutetaan vahvan todistusaineiston edessä - eli käytännössä melkein minkä tahansa. Kumpikaan asenne ei suoraan ja mekaanisesti johda totuuden löytämiseen.
Aina ja ikuisesti tulee olemaan kahdenlaisia totuuskriteerejä. Joidenkin mielestä tieteellinen todistusaineisto on totuuden viimeinen kriteeri. Joidenkin mielestä se ei riitä.
Antifasisteilta kysytään, miksi he eivät vastusta vasemmistopiireissä esiintyvää amerikkafobiaa ja lähes antisemitistiset piirteet saavuttavaa Israel-fobiaa?
Joku sanoi joskus, että fasismin tunnusmerkistöön kuuluu se, että sorto toteutetaan varmasta, suurilla resursseilla taatusta hegemonia-asemasta käsin. Jos kysymyksessä ei ole sorto, kysymyksessä ei ole fasismi tai totalitarismi. Joku sanoo, että kysymyksessä ei tosiasiassa ole sorto, vaan kilpailu, ja ennen muuta häviäjien kateus.
Natsi-Saksassa esiintyi varmasti hitlerfobiaa. Mutta jos "Heil Hitler" tervehdys jäi väliin, löysit itsesi keskitysleiriltä. Tuota viattomien keskitysleiriuhrien hitlerfobiaa ei välttämättä tarvitse käsitellä suurena Hitleriin kohdistuvana vääryytenä. Mutta heidän joukossaan varmasti oli yksi, joka suunnitteli Hitlerin salamurhaamista.
Fasismin eräs piirre on se, että kysymys on ylivoimaisten resurssien avulla tuetusta valehtelusta ja vääristelystä. Jonkun mielestä Venäjän nykyhallinto varmasti täyttää kriteerin. Mutta totuus ei voi olla pahasta, sanoo eräskin piispa. Ylivoimaisten resurssien avulla tuettu totuus ei täytä fasismin tunnusmerkkejä. Nimittäin jos se on totuus - ihan oikea totuus. Tietenkään ei maksa paljon laittaa taitavien historiantutkijoiden armeija kirjoittamaan totuus uudelleen, oikein.
Siksi aina ja ikuisesti tulee olemaan kahdenlaisia totuuskriteerejä. Joidenkin mielestä tieteellinen todistusaineisto on totuuden viimeinen kriteeri. Joidenkin mielestä se ei riitä.
Viime lokakuussa Venäjällä ensi-iltaan tuli mahtava historiallinen spektaakkeli "Amiraali". Se kertoo amiraali Koltšakista, tsaarin Venäjän viimeisestä puolustajasta Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan aikaan. Elokuva on vaikuttava ja laadukas kokoelma erikoistehosteita. Sen erikoispiirteenä on vahva venäläinen patriotismi. (Jossakin määrin elokuva muistuttaa mahtipontisuudellaan ja erikoistehosteillaan takavuosien "Gladiaattorit"-elokuvaa.)
"Amiraali" alkaa mahtavalla mertaistelulla: saksalainen risteilijä hyökkää Koltšakin aluksen kimppuun. Koltšakin laiva vaurioituu ja miehiä kuolee, mutta Koltšak ei anna periksi. Viime tekonaan, vaikeasti haavoittuneena, hän tarttuu itse tykkiin ja täräyttää suoraan saksalaislaivan komentosiltaan.
Koltšak päättää johdattaa saksalaislaivan miinakentään. Koltšakilla on rohkeutta antaa oma ja miehistönsä henki Jumalan armon varaan. Miehistö polvistuu kannelle ikonin eteen ja Koltšak rukoilee miehistöineen armoa. Sitten laiva ajaa suoraan miinakenttään, mutta pelastuu miinoja hipoen. Saksalainen laiva tulee perässä ja tuhoutuu mahtaviin räjähdyksiin. Miehistö hurraa ja Koltšak miehineen pelastuu. Jumala armahti.
"Amiraali" on siitä mielenkiintoinen elokuva, että se sijoittuu Helsinkiin, tai "Gelsingforsiin", kuten elokuvassa sanotaan. Koltšak työskentelee Suomeen sijoitetussa venäläisten tukikohdassa. Hänellä on suomea puhuvia palvelijoita, ja elokuvassa kuulee suomea aika lailla. Myös erilaiset kyltit ovat suomeksi.
Gelsingforsissa Koltšak rakastuu palavasti upseeritoverinsa vaimoon. Koltšak ei voi kieltää kohtaloaan, mutta kolmiodraaman molempi osapuoli muistuttaa itseään ja toisiaan avioliittoon vihkimisen sakramentista. Koltšak juo teetä rakastettunsa kanssa, hieman tanssahtelee valkoisessa paraatiunivormussa ja käy kävelyllä. Sänkyyn ei mennä, mutta siitä huolimatta (tai juuri siksi) rakkaus on ikuista ja voittamatonta.
Koltšak kutsutaan tsaarin audienssille. Nikolai II, nykyinen martyyritsaari, antaa amiraalilleen ohjeita. Hän siunaa amiraalinsa ristinmerkillä.
Vallankumous velloo ja pian Koltšak nousee valkoisten johtoon. Matka sisä-Venäjälle ja lopulta täydelliseen umpikujaan alkaa. Rakastettu seuraa Koltšakia mihin tahansa. Entinen upseerinrouva ryhtyy sairaanhoitajattareksi. Koltšakin oma vaimo onnistuu emigroitumaan lapsineen Ranskaan turvaan.
Svaboodasoltut eli vallankumouksen huumaamat venäläiset matruusit ja sotilaat alkavat pidättää ja tappaa upseereitaan. Näin myös Gelsingforsin kaduilla. Hengissä selviäminen on sattuman varassa.
Jossakin Siperiassa Koltšak järjestää rivinsä bolševikkien vastaiseen hyökkäykseen. Yritys on epätoivoinen, mutta taas suoritetaan rukous ikonin edessä amiraalin johdolla. Amiraali pyytää myös paikalle musiikkia. Koltšakin joukot nousevat juoksuhaudasta ja aloittavat uhrarohkean marssin kentän poikki bolševikkien rivistöä vastaan. Soittokunta soittaa "Vapaa Venäjä"-marssia. Väkeä kaatuu, mutta Jumalan tahto on lopulta se, että bolševikit lähtevät lipettiin.
Kohtaloaan Koltšak ei voi paeta. Hän matkustaa omassa junassa saattajineen. Siperiassa hän huomaa olevansa saarroksissa. Bolševikit ovat voittaneet kaikkialla. Koltšak pyytää saattajiaan poistumaan. Vallankumous on voittanut, valkoinen Venäjä on nyt kukistettu.
Kun bolševikit sitten tulevat Koltšakin selliin lukemaan kuolemantuomiota, Koltšak ei halua kuulla ja sanoo ymmärtävänsä. Näin suuri sotapäällikkö osaa myös alistua kohtaloonsa. Hän marssii jäälle. Viimeisinä toivomuksinaan hän pyytää kertoa vaimolleen rakkaat ja lapselleen ihailevat terveiset. Koltšak ei halua sidettä silmille. Hän ottaa luodit vastaan empimättä. Siperian pakkasilla Koltšakin ruumis heitetään jokeen leikattuun ristin muotoiseen avantoon. Suuri Venäjä on jälleen saanut yhden marttyyrin.
Koltšakin rakastettu tuomitaan vankeuteen. Hän viettää 37 vuotta elämästään vankiloissa. Sitten hän vapautuu ja elää vanhuutensa Moskovassa. Koltšakin vaimo ja lapsi jäivät Pariisiin. Siellä he elävät leveää mutta melko tyhjää elämää emigranttipiireissä.
"Amiraali" on suurenmoinen elokuva. Täytyy muistaa, että se on venäläinen suurtuotanto vuodelta 2008. Se ei siis voi olla kertomatta jotakin Venäjästä. Ja kertoohan se paljon. Elokuvassa on myös opetus. Koltšak on esimerkki-ihminen venäläisille.
Venäläinen näyttelijäntyö on sykähdyttävää. Pääosan esittäjä Konstantin Habenski esitti edellisessä suuressa roolissaan Trotskia elokuvassa runoilija Jeseninin elämästä. Amiraalin vaimoa näyttelee Anna Kovaltšuk, jonka edellinen rooli oli Bulgakovin Master i Margarita -elokuvan Margarita. Laatutyötä.
"Amiraali"-elokuvan DVD HQ -version voi imuroida täältä (paina sinistä nappia "CKA4AT", niin voit ladata torrentsin):
HUOMAUTUS! Mikäli olet Suomessa ja imuroit oheisen torrent-tiedoston netistä Suomessa olevalle tietokoneelle, rikot Suomen lakia! Safka ei siksi voi suositella kyseisen elokuvan imuroimista netistä. Safka ei ota kantaa siihen, miten lainsäädäntö muissa maissa käsittelee asiaa. Safka ei vastaa seurauksista, jos imuroit oheisen tiedoston.
Karjalan Tasavallan pääkaupungin Petroskoin antifasistinen järjestö "Uusi Karjala" järjesti viime kesänä esimerkillisen mielenilmauksen Suomen "konsulaatin" edessä Petroskoissa. Uusi Karjala ilmoitti vastustavansa "Karjalan palauttajia" ja muuta huuhaasakkia, joka luulee saavansa maata Venäjältä. Uusi Karjala kutsui tätä porukkaa revansisteiksi yms. Vieressä Safkalle lähetettyjä aiemmin julkaisemattomia valokuvia mielenosoituksesta. Valitettavasti antifasisteilla ei mene Petroskoissa kovin hyvin, sillä miliisi keskeytti tilaisuuden sen kestettyä n. 2 minuuttia. Plakaateihin on kirjoitettu seuraavia iskulauseita:
EMME ANNA TULKITA HISTORIAA UUDELLEEN
EMME LUOVUTA MAITAMME
EI SUOMALAISELLE REVANSISMILLE
Uuden Karjalan nuoret ovat fiksua ja rohkeaa porukkaa. Heidän Suomi-tietonsa on kuitenkin melko puutteellinen, sillä ko. mielenilmaus järjestettiin juhannusaattona konsulaatin edessä. Laitos oli siis ihan tyhjä. Mutta ei se mitään. Uusi Karjala voisi ihan hyvin osoittaa Suomen "konsulaatin" edessä mieltä myös Viron apartheid-politiikkaa vastaan. Suomihan on siitä vastuussa, sillä Viro on Suomen apartheid-protektoraatti suursuomalaisen etnisen puhdistuksen hengessä. Venäläiset eivät vielä tiedä tätä, mutta pian tietävät.
Oheinen artikkeli kertoo Suomen Ihmisoikeuksien liitosta, joka taisteli urhoollisesti fasistien valtaannousua vastaan. Näytösoikeudenkäynnissä se yritettiin kukistaa, mutta onnistui kuitenkin jatkamaan toimintaansa. Parhaiten Suomen Ihmisoikeuksien liittoa voitaisiin verrata Viron Yövartioon, joka samalla tavalla kamppailee poliittisten oikeuksien ja demokratian puolesta Viron apartheid-hallintoa ja etnofasismia vastaan. Suomen Ihmisoikeuksien liiton taistelu 1930-luvulla on todiste siitä, että suomalaistenkin joukossa oli vahvoja demokraattisia voimia.
Fasismi nousee aina suuren epäuskon siivittämänä. Näkemäänsä ei usko todeksi. Kun toimittaja Imbi Pajun dokumenttielokuva ”Torjutut muistot” ilmestyi, tekijä ei edes salannut teoksen perustuvan sellaisen henkilön muistelmiin, joka ei muista mitään. Journalismi perustuu uskottaviin lähteisiin. En usko, että Imbi Paju olisi toimittajana niin ammattitaidoton, ettei hän tätä ymmärtäisi. Päinvastoin. Hän tietää, että propagandalle muistin menettäminen antaa loistavan lähdön. Olisin kuvitellut, että kriitikot olisivat kiinnittäneet huomiota dokumentiksi mainostetun teoksen lähteisiin, mutta ei. Päinvastoin. Teoksen totuusarvoa ei kyseenalaistanut kukaan. Kun dokumentti sai myöhemmin kirjan muodon, sen esipuheessa suomalainen noitatohtori, psykoanalyytikko Mikael Enckell kehui teosta psykoanalyyttiseksi tutkielmaksi Neuvostoliiton kauhuihin. Ruotsissa kirja haluttiin osaksi kouluopetusta. Humpuuki oli noussut potenssiin kymmenen. Kukaan ei kutsu Imbi Pajua huijariksi. Hänestä on tullut jonkin sortin totalitarismin asiantuntija Suomessa. Siihen riittää pelkkä virolainen syntyperä.
Virolaissyntyinen Iivi Anna Masso hyödyntää tätä samaa. Tiedenaisen kaavussa hän kauhistelee Uudessa Suomessa, miten Viroa voidaan syyttää apartheidista, kun maa on hyväksytty EU:n jäseneksi. Erikoista, ettei yhteiskuntatieteilijä näe mitään kummallista Viron ihmisoikeustilanteessa. Häntä kiinnostaa vain Neuvostoliiton kauhut. Ne myyvät Suomessa. Tähän kultasuoneen iski kolmas virolaisen syntyperänsä ansiosta Suomessa luontaisesti totalitarismin asiantuntijaksi korotettu henkilö, kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen ei salannut YLE:n haastattelussa, että dokumentaatio hänen kirjansa kauhuista puuttuu. Aikanaan, kun suomalainen kirjailija Inkeri Kilpinen teki näytelmän inkeriläisten karkotuksista, hän tunnusti rehellisesti, ettei löytänyt kirjallista tai valokuvallista lähdettä inkeriläisten elämästä Siperiassa. Niinpä hän lainasi kohtaukset Aleksandr Solzenitzynin ”Vankileirien saaristosta”. Oksaselta tällaista rehellisyyttä ei kannata edes edellyttää. Kun puitteet lainataan miesnobelistilta, ei siinä huonoa lainata. Virolaisilla huijarinaisten kolmikolla menee Suomessa lujaa. Että Pekka Tarkka menikin vielä vanhoilla päivillään erehtymään näin pahasti. Virolaisten Neuvostoliiton demonisoijien menestyksen taustalla lienee paljon suurempi kuvio. Se on niin sanottu suomalainen Lebensraum. Suomalais-virolaisella yhteistyöllä rakennetaan fiktiivistä venäläisvapaata Viroa osana Suur-Suomi-aatetta. Virolainen naiskolmikko Suomessa pitää huolta siitä, ettei keskustella tämän päivän asioista vaan keskustellaan menneisyydestä. Samanaikaisesti suomalainen media Virossa tukee heitä. Helsingin Sanomien toimittaja Kai Juvakka on entinen perustuslaillinen, nykyisin kaiketi perussuomalainen, patologinen Neuvostoliiton vihaaja. Hänen huippuhetkensä koitti, kun hän pääsi uutisoimaan Max Jakobsonin komission loppuraporttia pari viikkoa sitten. Jakobsonin varjossa hän sai toteuttaa omaa unelmaansa samaistaa Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa. Virolaiset SS-upseerit ovat Juvakalle vapaustaistelijoita. Juvakan vaimo on Viron ulkoministeriön korkea-arvoinen virkamies. Suur-Suomi-maailmassa se kuuluu asiaan eikä suinkaan tee toimittajasta jääviä. Kummoisempi toimittaja ei ole toinenkaan hesarilainen, Kaja Kunnas. Hän on virolaisen Nato-upseerin vaimo, omaa sekä Viron että Suomen passin, varsin oivallinen yhdistelmä fenno-ugrismin edistäjälle EU:ssa. Kunnaksen ammattitaidosta toimittajana kertoo se, että hän piti Amnesty Internationalin kriittistä raporttia Viron venäläisen vähemmistön tilasta panetteluna. Kunnas on Viron hallitukselle yhtä kiltti ja uskollinen kuin Eva Braun. Juvakka ja Kunnas molemmat hokevat teksteissään Viron neuvostomiehityksestä syyllistyen siten kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Juvakasta ja Kunnaksesta ei ole taustojensa ja perhesuhteidensa takia virolaisen tai suomalaisen politiikan arvostelijaksi. Suomalaista Lebensraumia levitetään Virossa ennen kaikkea apartheidin linnoituksesta Suomen suurlähetystöstä Tallinnassa. Venäläisiä marginalisoidaan suomalais-virolaisen poliittisen yhteistyön avulla, joka perustuu virallisen Suomen fiktiiviseen kuvaan Virosta venäläisvapaana vyöhykkeenä. Toimittajina esiintyvät propagandistit ovat olleet tämän fiktion todelliset luojat.
Safkan blogissa kiehuu taas. Nyt safkalaisia syytetään siitä, että leimaisimme ihmisiä fasisteiksi.
On totta, että kritisoimme suomalaisen yhteiskunnan äärioikeustolaistumista, rasismia ja militarisointia. Siksi meidän on kiinnitettävä huomio joidenkin henkilöiden yhteiskunnallis-poliittiseen tai kirjalliseen toimintaan. Zyskowicz, Jakobson ja Oksanen ovat äärioikeistolaisia. Heitä yhdistää kiihkeä russofobia.
Suomen laki antaa laajat mahdollisuudet henkilöiden kritisoimiseen, mikäli kritiikki kohdistuu toimintaan tieteessä, taiteessa tai politiikassa. Fasistiksi haukkuminen on kuitenkin rajatapaus. Siksi Safkan blogissa ei haukuta ihmisiä fasisteiksi. Se, että jotakin henkilöä kritisoidaan antifan blogissa, ei vielä merkitse syytöstä fasismista.
Sen sijaan safkalaisten herjaaminen Venäjän agenteiksi - jopa FSB:n kätyreiksi - täyttää selvästi törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Onneksi IP-osoitteet on helppo saada selville. Perästä kuuluu.
Pikku vinkki: FSB on Venäjän sisäinen turvallisuuspalvelu. Jos tarkoitatte Venäjän ulkomaantiedustelua, puhukaa mieluummin SVR:stä eli ulkoisesta tiedustelupalvelusta. Sen tehtävänä on nimenomaan agenttien värvääminen ulkomailla. Tuntuu kuitenkin siltä, että niin FSB:llä kuin SVR:llä on muutakin tekemistä kuin suomalaisten intellektuellien värvääminen. Suomihan on tällä hetkellä rauhallisin rajanaapuri Venäjälle. Luulisi niillä olevan paljon tärkeämpää tekemistä eräissä "valtioissa".
Sen sijaan Viron apartheid-hallinnon mielivaltaiseen politiikkaan kuuluu aggressiivinen ulkomaantiedustelu. Sen takia Viron suojelupoliisi Kapo on lähettänyt vaikuttaja-agenttinsa Suomeenkin. Heidän tehtävänsä on herjata Venäjää, vainota suomalaisia Venäjän ystäviä ja kiihottaa suomalaisia liittoutumaan Natoon Venäjää vastaan. Heidät on helppo tunnistaa patologisesta Venäjä-vihasta.
Kapolle pikku vinkki: lähettäkää tänne mieluummin agentteja, jotka ovat ulospäin kiihkeitä Venäjän ystäviä. Silloin heitä on hankalampi tunnistaa.
Virolaiset puna-armeijan puolella taistelleet veteraanit eivät häpeä taisteluaan fasismia vastaan. Tallinnan venäjänkielisen esikaupungin, Maardun, veteraanijärjestö juhlisti viikonloppuna Viron 8. kivääripataljoonan Velike Lukissa saavuttamaa voittoa Natsi-Saksasta. Veteraanit pahoittelivat, että heitä pidetään Virossa ”miehittäjinä”. ”Punaveteraanit ovat ylpeitä elämästään ja taistelustaan fasismia vastaan eivätkä katso pettäneensä Viroa”, veteraanien edustaja Vladimir Zaitsev sanoi Pihkovan uutisportaalille Lenta. (EPL online 20.01.2009)
Ei-kansalaisille opetetaan Viron historiaa uuden filmin avulla. Viron integraatiovirasto sai valmiiksi dvd:n, jota jaetaan ei-kansalaisille perustuslaki- ja kansalaisuuskokeeseen valmentavilla kursseilla. Uudessa filmissä Viro on Neuvostoliiton ”miehittämä”. (Postimees 21.01.2009)
”Ulkomaalaiset Virossa olivat kuin keskellä kylmää sotaa; he yleensä pitivät molemmista puolista, ja toivoivat oman bisneksensä takia, etteivät jännitteet kasvaisi. Mutta helppoa ei ollut jäädä puolueettomaksi, pienessä yrityksessä oli vaikeaa sekoittaa työntekijöitä molemmista kulttuureista, juhlissa oli sopimatonta kutsua vieraita molemmista etnisistä ryhmistä. Tämä oli yksi suurimmista ongelmista ulkomaalaiselle Virossa.” ”Pinnalta näytti kuin etniset venäläiset olisivat vuosi vuodelta yhä enemmän sopeutuneet virolaiseen yhteiskuntaan, esimerkiksi viron kieltä puhuvien venäläisten määrä kasvoi nopeasti. Vastoin tervettä järkeä näytti siltä, että mitä korkeammaksi elintaso nousi, molemmat puolet suhtautuivat toisiinsa luotaantyöntävämmin ja vastentahtoisemmin. Siten pinnan alla jännitteet saavuttivat kiehumispisteen ja tarvittiin vain tekosyy räjähdykseen. Pronssisotilaspatsas täytti täydellisesti sen tehtävän”, Caludio Zucchelli ja Dag Kirsebom kirjassaan Hard Landing (2008) virolaisten ja venäläisten suhteista. (ss. 68-69)
Irakin miehityksen loppuminen Viron joukkojen osalta herättää Virossa pelkoa, että maan mahdollisuudet näyttää uskollisuutta amerikkalaisille vähenevät. ”Virolle on aukaistu mahdollisuuksien ikkuna, jota tulee käyttää, jotta voimme sopia jatkossa sotilaallisen yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa – meille kaikkein oleellisimman strategisen liittolaisen kanssa kaikkein tärkeimmissä sotilaallisissa operaatioissa”, Viron turvallisuustutkimuslaitoksen tutkija Indrek Elling kirjoittaa. Viro päätti torstaina 22. tammikuuta lopettaa joukkojen lähettämisen Irakiin, koska Irakin parlamentti ei enää uudistanut sopimusta virolaisten joukkojen läsnäolosta Irakissa. (Postimees 23.01.2009)
Mannerheimin seksuaalisuudesta ei saa puhua kirkossa
MERJA ILPALA-KLEMM
Seurakunta on perunut dosentti Johan Bäckmanin esiintymisen Pohjan Pyhän Marian kirkossa ensi sunnuntaina.
- Olisi loukkaavaa, jos kirkossa puhuttaisiin Mannerheimin homoseksuaalisuudesta, kirkkoherra Juha Molari linjaa torstai-iltana kokoontuneen Pohjan suomalaisen seurakunnan neuvoston kantaa.
Bäckmanin piti lausua tilaisuuden alkusanat aiheesta Mannerheim ilman legendoja. Pohjassa tämä on tulkittu niin, että hän aikoo kertoa ylipäällikön seksuaalisesta suuntautumisesta.
Tilaisuus järjestetään muuten suunnitelmien mukaisesti, mutta Bäckmanin osuus jää pois. Kirkkoherran pitämän hartauden lisäksi ohjelmassa on näyttelijä-teatterinohjaaja Seppo Heinolan esittämä monologi Tuntematon Mannerheim.
Vastustus on myös poliittista
Juha Molari on tällä viikolla vastannut useisiin sähköpostiviesteihin ja puheluihin, joissa on vaadittu selvitystä Mannerheim-draamasta. Espoon hiippakuntasihteerin Irja Askolanmukaan tuomiokapituliin on oltu yhteydessä. Myös intenetissä keskustelu käy vilkkaana.
Liikkeellä on ollut sekä sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat Bäckmanin kutsumista kirkkoon hänen Pronssipatsas -kirjansa aiheuttaman kohun vuoksi, että niitä joille tapahtumassa mahdollisesti esiin tuleva epäily Mannerheimin homoseksuaalisuudesta on liikaa.
Molarin mukaan seurakuntaneuvoston jäseniä on mm. uhattu oikeudenkäynnillä.
- En osannut arvata, että Mannerheim on edelleen näin kuuma kysymys sekä vasemmistolle että oikeistolle, hän ihmettelee.
- Omasta mielestäni kaikkia asioita voi käsitellä hienotunteisesti ilman rienausta. Kirkkoon saa tulla, kunhan käyttäytyy asiallisesti.
Äidin hauta on kirkon vieressä
Molari sanoo, että hänen tarkoituksenaan on tuoda sunnuntain tapahtumassa Mannerheim esiin ihmisenä äitinsä viimeisen leposijansa tuntumassa. Helene Mannerheim on haudattu Pyhän Marian kirkon viereen.
- Haluan korostaa äidin merkitystä ihmisen elämässä ja nostaa esille Pohjan monia kulttuurihistoriallisia aarteita.
- Sovimme tapahtuman järjestämisestä jo viime syksynä, kun Mannerheim-tutkijat kävivät Pohjassa tutkimassa arkistoja ja tutustumassa kirkkoon. Torstaina seurakuntaneuvosto päätti yksimielisesti muuttaa tilaisuuden ohjelmaa.
Britannian Kanava 4:llä välitetty Iranin Presidentti Mahmoud Ahmadinejadin Jouluviesti (epävirallinen suomennos)
"Armollisen myötätuntoisen Jumalan nimessä Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan Sanan, armon Sanansaattajan syntymän vuosipäivän johdosta haluan onnitella abrahamilaisten uskontojen seuraajia, erityisesti Jeesuksen Kristuksen seuraajia ja Britannian kansaa.
Kaikkivaltias loi maailmankaikkeuden ihmisiä varten ja ihmiset Itseään varten.Hän loi jokaisen ihmisen kykeneväksi saavuttamaan korkeimman täydellisyyden. Hän kutsui ihmisiä tekemään kaikkensa elääkseen hyvän elämän tässä maailmassa ja kehotti heitä työskentelemään, jotta voisivat saavuttaa ikuisen elämän. Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa yksin selviämään haastavalla matkallaan tomusta Jumalan yhteyteen. Hän valitsi luoduistaan kaikkein parhaimmat Profeetoiksee opastamaan ihmiskuntaa. Kaikki Profeetat kehottivat palvelemaan Jumalaa, rakkauteen ja veljeyteen, oikeuteen ja rakkauteen perustuvan yhteiskunnan luomiseen. Jeesus, Marian poika, on oikeuden ja ihmisten välisen rakkauden sanansaattaja, hän kehottaa taisteluun tyranniaa, syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Kaikki ihmiskuntaa halki aikojen kiusanneet ongelmat ovat syntyneet siitä, että ihmiskunta on seurannut pahuuden teitä ja hylännyt Profeettojen viestit. Nyt kun ihmisyhteiskunta kohtaa lukemattomia ongelmia ja toinen toisiaan seuraavia monimutkaisia kriisejä, voidaan perustavat syyt löytää siitä, että ihmiskunta hylkäsi viestin, erityisesti siitä, että muutamat hallitukset ja vallat ovat välinpitämättömiä jumalallisten Profeettojen, erityisesti Jeesuksen Kristuksen opetuksia kohtaan. Yhteiskunnan, perheen, moraalin, politiikan, turvallisuuden ja talouden kriisit, jotka ovat tehneet ihmiskunnan elämän vaikeaksi ja jotka ahdistavat voimakkaasti kaikkia kansakuntia, ovat seurausta siitä että Profeetat on unohdettu, että Kaikkivaltias on unohdettu ja jotkut johtajat ovat vieraantuneet Jumalasta.
Jos Kristus olisi maanpäällä tänään, Hän ilman epäilystä seisoisi kansojen rinnalla hyökkääviä, pahantahtoisia ja valloitushaluisia valtoja vastassa. Jos Kristus olisi maanpäällä tänään, hän epäilemättä kohottaisi oikeuden ja ihmisrakkauden tunnuksen vastustaakseen sotakiihkoilijoita, valloittajia, terroristeja ja hyökkääjiä kaikkialla maailmassa. Jos Kristus olisi maanpäällä tänään, hän ilman epäilystä taistelisi valtaapitävien taloudellisten ja poliittisten järjestelmien tyrannimaista politiikkaa vastaan, kuten Hän teki elinaikanaan.
Tämän päivän ongelmien ratkaisu on paluu Jumalan Profeettojen opetuksiin. Näiden kriisien ratkaisu on seurata Profeettoja, Kaikkivaltias lähetti heidät ihmiskunnan parhaaksi.
Tänään kansakuntien yleinen tahto haluaa perustavaa muutosta. Se tapahtuu nyt. Muutoksen vaatimuksista, uudelleenjärjestelyn vaatimuksista, vaatimuksista paluusta inhimillisiin arvoihin on nopeasti tulossa kaikkien maailman kansojen tärkeimpiä vaatimuksia.
Vastauksen näihin vaatimuksiin täytyy olla todellinen ja tosi. Muutoksien välttämätön ehto on päämäärien, aikomusten ja suuntaviivojen muuttaminen. Jos tyrannimaiset päämäärät paketoidaan uudestaan houkuttelevaan ja pettävään pakettiin ja jos ne yritetään pakottaa kansoille, kansat, heränneinä, vastustavat niitä. Onneksi, tänään, kun kriisit ja epätoivo lisääntyvät, toivon aalto voimistuu. Valoisamman tulevaisuuden toivo, oikeuden saavuttamisen toivo, todellisen rauhan toivo, toivo löytää rehellisiä ja hyveellisiä johtajia, jotka rakastavat ja haluavat palvella kansaansa - tämän Kaikkivaltias on luvannut. Uskomme että Jeesus Kristus palaa, mukanaan yksi Islamin kunnioitetun Sanansaattajan lapsista, ja johtaa maailman rakkauteen, veljeyteen ja oikeuteen.
Kristuksen ja abrahamilaisten uskontojen seuraajien velvollisuus on valmistaa tietä tämän jumalallisen lupauksen toteutumiselle ja ilon täyttämän, loistavan ja ihmeellisen ajan saapumiselle. Toivon, että kansakuntien kollektiivinen tahto yhtyy lähitulevaisuudessa ja Kaikkivaltiaan Herran armosta loistava aika hallitsee maata.
Vielä kerran haluan onnitella kaikkia Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivän johdosta. Rukoilen että Uusi Vuosi olisi onnellisuuden, vaurauden, rauhan ja veljeyden vuosi koko ihmiskunnalle. Toivon teille kaikkea menestystä ja onnea."
Hesarin uutinen aiheesta:
Ahmadinejadin joulupuhe raivostutti Britanniassa Julkaistu: 25.12.2008 22:53 STT-DPA Lontoo. Britanniassa on noussut kohu Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin paikallisella televisiokanavalla pitämästä joulupuheesta. Britannian hallitus pääministeri Gordon Brownin johdolla tuomitsi Channel 4 -kanavan päätöksen päästää Ahmadinejad ääneen. "Presidentti Ahmadinejad on antanut useita kammottavia juutalaisvastaisia lausuntoja -- tämä päätös loukkaa ja hämmentää paitsi Britanniaa, myös muita maita", ulkoministeriöstä todettiin. Israelin Britannian-suurlähettiläs Ron Prosor piti Ahmadinejadin valintaa sairaana vitsinä. "Iranissa kristinuskoon kääntyneet tuomitaan kuolemaan. On perverssiä, että tällaisen hirmuhallitsijan annetaan esitellä näkemyksiään Jeesuksesta. Tämä on skandaali ja kansallinen häpeä", Prosor ryöpytti. Channel 4 haluaa puheensa olevan vastapaino kuningatar Elisabet II:n perinteiselle joulupäivän puheelle. Kanavan uutis- ja ajankohtaisohjelmien päällikkö Dorothy Byrne puolusteli Ahmadinejadin valintaa. "Presidentti Ahmadinejad johtaa yhtä Lähi-idän vahvimmista valtioista, ja siksi hänen näkemyksensä ovat erittäin vaikutusvaltaisia. Halusimme tarjota katselijoillemme katsauksen vaihtoehtoiseen maailmankuvaan", Byrne sanoi.
Israelin hyökkäys Gazaan liittynee myös asiaan, josta ei esimerkiksi Suomessa ole tiedetty mitään. Gazan rannikon edustalla on vuonna 2000 löydetyt kaasuvarannot, joiden suuruudeksi British Gas Group -yhtiö (BG Group) arvioi 1,4 triljoonaa kuutiojalkaa ja arvoksi 4 miljardia dollaria.
BG Group ja sen kumppani, libanonilaisomisteinen Consolidated Contractors International Company (CCC) saivat öljyn ja kaasun etsintäoikeudet 25 vuoden sopimuksella, joka allekirjoitettiin Jasser Arafatin johtaman palestiinalaishallinnon (PA) kanssa marraskuussa 1999. Sopimu sisältää kaasukentän hyödyntämisen ja kaasuputkilinjan rakentamisen.
Vastaavasti oikeudet kaasukenttään jakautuvat BG Groupin (60 %), CCC:n (30 %) ja PA:n sijoitusrahaston (10 %) kesken.
BG Groupin lisenssi kattaa koko Gazan rannikon merialueen, jonka naapureina on useita Israelin rannikon kaasulaitoksia. Todellisuudessa 60 prosenttia Gazan-Israelin rantaviivan edustalla olevista kaasuvarannoista kuuluu Palestiinalle.
Jasser Arafatin kuolema, Hamasin vaalivoitto ja nousu hallitusvastuuseen sekä PA:n alennustila ovat antaneet Israelille mahdollisuuden ottaa käytännössä valvontaansa Gazan rannikon kaasukentät. Pääministeri Ariel Sharon julisti kaasuvarantojen kuuluvan Israelille.
Vuonna 2007 Israelin hallitus hyväksyi pääministeri Ehud Olmertin esityksen ostaa kaasua PA:lta. Israelilla ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta jakaa varantoja Palestiinan kanssa. Tavoitteena oli mitätöidä BG Groupin ja PA:n vuonna 1999 solmima sopimus.
Vuonna 2007 ehdotetun sopimuksen mukaan palestiinalainen kaasu Gazan rannikolta oli ohjattava merenalaista putkilinjaa pitkin israelilaiseen Ashkelonin merisatamaan siirtäen näin kaasun myynnin valvonnan Israelille. Neuvottelut kuitenkin keskeytettiin. BG Group vetäytyi neuvotteluista, ja tämän vuoden tammikuussa se sulki toimistonsa Israelissa.
Tämän vuoden alkukesästä, jolloin Gaza-hyökkäyssuunnitelmaa alettiin toteuttaa, Israel otti kuitenkin yhteyttä BG Groupiin kaasuvaroja koskevien neuvottelujen uudelleen aloittamiseksi. Neuvottelut alkoivatkin lokakuussa. Tekeillä on ilmeisesti suuri puhallus, palestiinalaisen kaasun kaappaaminen Palestiinan miehittäjille.
Israelin brutaalissa hyökkäyksessä Gazaan sai surmansa yli 1 300 palestiinalaista, joista suuri osa oli siviilejä, lapsia ja naisia. Israelin puolella uhreja oli 13, joista kolme oli siviilejä.
Israel syyllistyi Gazassa kansanmurhaan ja valtioterrorismiin. Sen hyökkäys ei kohdistunut pääasiassa Hamas-järjestöä vastaan, kuten virallisesti on ilmoitettu. Hyökkäys kohdistui tietoisesti Gazan siviiliväestöön, jonka asemaa heikensi myös se, että Israel esti jo parin kuukauden ajan ennen hyökkäystä lääketoimitukset Gazaan. Israel jarrutti muutenkin kaikkinaisten avustustoimitusten perillemenoa Gazaan konfliktin aikana.
On siten täysin absurdia ja suhteetonta, että päähuomio on tulitauon voimaantulon jälkeen kohdistunut siihen, miten asetoimitukset Hamas-järjestölle saataisiin estettyä. Huomio tulisi kiinnittää sen sijaan siihen, miten Yhdysvaltain asetoimitukset Israelille voitaisiin estää. Kansanmurha Gazassa toteutettiin pitkälti Yhdysvaltalaisilla aseilla, kuten F-16-hävittäjillä ja Apache-helikoptereilla.
Kansainvälistä oikeutta on toteutettu viime vuosina erittäin yksipuolisesti. Sotarikosoikeuden eteen on saatettu lähinnä Yhdysvalloille ja läntiselle Euroopalle epämieluisia henkilöitä ja niiden vihollisia. Tsetsenian sodan seurauksena on oikeuden eteen joutunut niin ikään venäläisen osapuolen edustajia.
Ei voi olla niin, että länsi ja sen liittolaiset, kuten Israel, ovat kansainvälisen lain yläpuolella. Israelin johtajat tulisi saattaa sotarikosoikeuden eteen vastaamaan syytöksiin kansanmurhasta. Lisäksi kaikkia Israelin kanssa sotilaallista yhteistyötä tekeviä tahoja tulisi pitää sen kanssarikollisina.
Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama totesi virkaanastujaispuheessaan, että "Yhdysvallat on jokaisen sellaisen kansan, miehen, naisen ja lapsen ystävä, joka tavoittelee rauhaa ja kunniallisuutta". Obama ilmoitti Yhdysvaltojen olevan ”jälleen valmis johtamaan (maailmaa)”.
Tuoreella Yhdysvaltojen presidentillä on heti virkakautensa alussa erinomainen tilaisuus osoittaa johtajuutta ja välittämistä maailman kansoista tuomitsemalla jyrkästi Israelin Gazassa harjoittaman epäinhimillisen valtioterrorin ja kansanmurhan. Obaman pitää lopettaa maansa perinteinen Israelin myötäily, aseistaminen ja rahoittaminen.
Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen on irtisanouduttava tähänastisesta yksipuolisesta politiikastaan suhteessa Israeliin ja Palestiinaan. Niiden on lakattava pitämästä demokraattiset vaalit vuonna 2006 voittanutta Hamasia terroristijärjestönä ja tunnustettava se lailliseksi osapuoleksi Israelin ja palestiinalaisten neuvotteluissa.
Barack Obama vannoi virkavalansa satojen miljoonien tv-katsojien edessä. Suomenkin pienestä kansasta yli miljoona vaivautui seuraamaan tapahtumaa.
Kaikki näkivät, miten Obama takelteli valassa, näytti unohtavan sanansa ja joutui korjailemaan. Kaikki tämä oli erittäin pahaenteistä.
Videolta on mahdotonta sanoa, mitä todella tapahtui. On ihmeellistä, että Obama itse tekisi virheen näin tärkeässä asiassa. Yhtä kummallista on se, että esilukija olisi lukenut väärin.
Monet ovat pelänneet, että Obama ei pääsisi presidentiksi asti. Nyt se näyttää edelleen kyseenalaiselta.
Obama lausui valansa väärin valatilaisuudessa, mikä tarkoittaisi sitä, että hänen presidenttiydellään ei ole lainvoimaa.
Täysin odotetusti Obama lausuikin Valkoisessa talossa valansa uudestaan. Tosin sieltä tiedotettiin, että ensimmäiselläkin valalla oli lainvoima. Mutta miksi se sitten vannottiin uudelleen, jos ensimmäinenkin vala oli lainvoimainen?
Koska Obamaa todennäköisesti painostettiin. Presidentin ura alkoi erittäin huonoissa merkeissä. Tämä varjostaa koko uraa eteenkin päin. Nyt kuka tahansa voi väittää, että Obama ei ole presidentti: ensimmäinen vala ei ole lainvoimainen, toinen vala on vannottu ei-lainvoimaisissa puitteissa. Sitä paitsi maailma on nähnyt vain ei-lainvoimaisen valan, jossa Obama ei lausunut lain määräämää tekstiä, vaan jonkun toisen tekstin (hän tiettävästi sotki ainakin yhden sanan).
On odotettavissa, että Obaman viholliset tarttuvat tähän ja alkavat kaivaa juridisia mahdollisuuksia kaataa Obama valan puuttumisen takia.
Sanoma-konserni on antanut pörssiin ennakkotietoja vuoden 2008 tuloksesta. Niiden mukaan se kirjaa noin 78 miljoonan euron arvonalentumisen Sanoma Magazines Internationalin liikearvoon. Muutamaa päivää aikaisemmin Helsingin Sanomia, Ilta-Sanomia ja muita lehtiä julkaiseva Sanoma ilmoitti vähentävänsä rajusti henkilökuntaansa Suomessa. Äsken tulleen tiedon mukaan yt-neuvotelut alkavat myös Lehtikuvassa. Suomessa ilmoitusmyynti, erityisesti työpaikkailmoitukset ja asuntoilmoitukset ovat laman takia pudonneet rajusti, ja sillähän HS elää.
Sanoma ei kerro avoimesti, että paljon pahempaa on vielä edessä. 40 % liikevaihdosta tulee ulkomailta, lähinnä Hollannista, Belgiasta ja Itä-Euroopasta. Joka puolella ilmoitusmyynti vähenee. Itä-Euroopasta on oletettavissa ainakin 30 % tilapäinen vähennys jo valuuttakurssimuutosten takia. Hollannissakaan ei kasvua tule olemaan, ja eiköhän kotimaassa vähene noin 20 %.
Yllätys, yllätys: keisarimme Sanoma on varsin velkainen yhtiö, jonka nettovelat syyskuun tulosilmoituksen mukaan oli huikeat 75 %. Myynnin heikentyessä velka tulee kasvamaan ja kurssi laskemaan. Pörssitiedotteen mukaan Sanoman omavaraisuusaste on edelleen heikentynyt. Tänä päivän lainan saaminen ei ole kenellekään helppoa, joten odotamme tilanteen muodostuvan Sanomalle pian kestämättömäksi. Onkin todennäköistä, että imperiumi kaatuu. Lohtuna Erkolle kuitenkin se, että ainakin viime vuoden osingot saadaan vielä pesästä pois, yhtiön tiedotteessa kerrotaan.
Oheinen kansikuva on erinomainen esimerkki suomalaisesta fasistisesta kirjallisuudesta. Opus on julkaistu pahamaineisena vuonna 1942. Silloin oltiin vielä menossa Uralille, siis vähän ylikin (eikä niinkään vähän), kuten kansikuvastakin näkyy. Nykyisen virallisen historiankirjoituksen mukaan Suomi kävi vain puolustuksellista erillissotaa, kuten peruskoulun ja lukion historiankirjat edelleen opettavat. Mahtaa siinä koululaisten päätä pakottaa. Huomatkaa, että oheisessa karttakuvassa myös Norjan Ruija ja Pohjois-Ruotsi on liitetty Suomeen. Tietenkin myös Viro ja Pietari on liitetty meihin. Siinä on siis se tosiasiallinen kansallissosialistisen Suomen oikea kartta. Nykyisinkin jotkut äärioikeistolaiset ovat alkaneet hyysätä "sukulaiskansoja" oheisen kartan mukaisesti ja luulevat että Suomen kuuluu hoitaa heidän asiansa. Antifasisteille riittää siis töitä.
Internetissä on kerätty nimilistaa Suomen PEN-klubin nykyisen puheenjohtajan Jukka Mallisen erottamiseksi. Syynä moiseen on ollut PEN-klubin toiminta omaa peruskirjaansa vastaan. Mallisen aikana PEN-klubi on pyrkinyt sananvapauden puolustamisen asemasta tekemään työtä sananvapauden rajoittamiseksi. Siitä ovat osoituksena muun muassa dosentti Johan Bäckmanin, runoilija Roxana Crisologon, kriitikko Rita Dahlin ja muutaman muun kriitikon tapaukset.
Mutta osattiin Suomen PENissä ennenkin: Vuosina 1933-34 Suomen PEN-klubin johtokunnan puheenjohtajana toiminut Örnulf Tigestedt kannatti lämpimästi natsi-ideologiaa. Sven Stolpe totesi 1935, että edes Saksassa ei ollut tuohon aikaan yhtään kirjailijaa, ”joka sellaisella voimalla ja innolla olisi tehnyt natsien vaatimusten mukaisesti poliittisesta ja kulttuurisesta todellisuudesta runoutta ja retoriikkaa.”
Tigerstedt oli 1942 perustetun fasistisen Euroopan kirjailijaliiton perustamiskokouksen toinen suomalainen allekirjoittaja. Fasismin ja natsismin lyyrinen lipunkantaja, kirjailija Tigerstedt käänsi muun muassa propagandakynäilijä Mika Waltarin teoksia ruotsiksi. PEN-klubilaisen Tigerstedtin tie vei Ruotsiin, sillä 1940-luvulla hän joutui pakenemaan sinne fasistisen toimintansa tähden.
Suomen PEN-klubin puheenjohtaja 1936-37 toiminut Arvi Kivimaakin oli aktiivinen natsismin puolestapuhuja. Hän oli allekirjoittamassa Tigerstedtin kanssa Euroopan Kirjailijaliiton perustamiskirjaa. Kivimaa lausui 1942: ” Kansallisosialistisen vallankumouksen suurin valtti on se, että se on kyennyt liittämään riveihinsä maan (Saksan? Suomen?) kulttuurieliitin ja luomaan sen eetillisestä rikkaudesta toimivan sosiaalisen voiman.”
Suomen PEN-klubin puheenjohtajana 1940-46 toiminut V.A.Koskenniemi on natsismin ihailussaan ”kiinnostava” persoonallisuus. Hänen mukaansa ”Suomi oli Pohjolan kilpi, Schild des Nordens, idän barbariaa vastaan.”
Koskenniemi kirjoitti SS-pataljoonan marssin ja piti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon puolustussotana. Hän julisti myös natsi-ideologi Alfred Rosenbergin ajatusten olevan ”goethelaista humanismia ja eurooppalaisten kulttuuriarvojen ydintä.”
Koskenniemi piti 1941 radiopuheen, jossa hän totesi: ” Se valtava armeija, joka nyt vyöryy itää kohti, edustaa Eurooppaa, länsimaita, sitä sivistystä, jonka perusta luotiin kaksituhatta vuotta sitten Ateenassa ja Roomassa ja joka on omaksunut kristinuskon tunnukset omikseen.
Bolshevismi, joka on käyttänyt kaiken aasialaisen kavaluutensa levittääkseen ruttotartuntansa maailmaan, on shakaaliluonteensa mukaisesti vain odottanut tilaisuutta päästä lihavan saaliin kimppuun.
Me suomalaiset voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on sijamme etulinjoilla tässä sivistyksen sodassa raakalaisuutta ja anarkiaa vastaan maailman kaikilla kulmilla mainetta niittäneiden saksalaisten sotilaiden rinnalla, ja että meidän mukanamme marssivat heimoveljemme, uljaat magyaarit ja vapauttaan rakastavat slovakialaiset ja romanialaiset.”
Uuden Suomen lukijat saivat ihastella maaliskuussa 1941 Koskenniemen kirja-arvostelua Adolf Hitlerin Mein Kampf-teoksesta: ”Teos, sellainen kuin Adolf Hitlerin Mein Kampf ei ole enää kirjallinen merkkitapaus, se on kappale maailman historiaa.”
Koskenniemi kirjoitti edelleen Valvoja-Ajassa (1/1942), että Venäjän tuhoaminen maailmanrikollisena on ”sen sivistyksen elinehto, jonka puolustaminen on ollut anglosaksiselle maailmalle kunnia-asia siihen asti, kunnes se teki sotaliiton Moskovan punaisten pyövelien kanssa.”
V.A. Koskenniemestä tuli natsien kulttiteoksen Horst Wesselin suomentajan Mika Waltarin lailla sodan jälkeen akateemikko.
Pyhän Marian kirkossa järjestetään 25.1.2009 kello 14 antifasistinen tilaisuus, jonka aluksi dosentti Johan Bäckman luennoi Marsalkka Mannerheimin homoseksuaalisuuden ulotuuvuuksista. Tämän jälkeen Mannerheim itse astuu kirkkoon koko komeudessaan!
Onko kukaan mahtanut tehdä tutkimusta natsismin ja sionismin yhtymäkohdista? Miten uhreista tuli pyöveleitä? Alustavaa aineistoa on. Uuden polven israelilaiset tutkijat kuten Avraham Burg (Vaincre Hitler. Pour un judaisme plus humaniste et universaliste. Fayard 2008), Ilan Pappé (Le Nettoyage ethnique de la Palestine. Fayard 2008), Avi Shlaim (Le Mur de Fer. Israel et le monde arabe. Buchet-Chastel 2008) ovat päässeet perehtymään salauksesta vapautettuihin dokumentteihin ja paljastavat sionismin myytit. David Ben Gurion kirjoitti päiväkirjaansa 14.5.1948, Israelin Palestiinan-sodan ensimmäisten voittojen hurmassa: "Nous établirons un Etat chrétien au Liban... Nous briserons la Transjordanie, bombarderons sa capitale, détruirons son armée... Nous mettrons la Syrie à genoux... Notre aviation attaquera Port Said, Alexandrie et Le Caire, et ceci pour venger nos ancestres opprimés par les Eqyptiens et les Assyriens à l'époque biblique..." (Ilan Pappé, op. sit). Sekä Pappé että Benny Morris todistavat valheiksi sionistijohtajien väitteet että palestiinalaiset olisivat poistuneet konnuiltaan vapaaehtoisesti. Todellinen karkotusprosessi oli brutaali ja verinen terrorioperaatio. Pappén Nettoyage éthniquen julkaisu Israelissa aiheutti niin valtavan skandaalin että tutkijan oli erottava Haifan yliopistosta ja siirryttävä maanpakoon englantilaiseen yliopistoon. Samaan tutkimusten sarjaan kuuluu Dominique Vidalin Comment Israel expulsa les Palestiniens (1947-1949) L'Atelier, Ivry-sur-Seine 2007.
Holocaust-Shoah oli hirvittävä tosiasia, mutta siihen ei voi enää vedota. Israelin tutkivassa älymystössä voimistuvat äänet jotka vaativat toisenlaista Israelia. Voimakkaimpana kuuluu Avraham Burgin ääni. "Le cancer du racisme nous dévore", Burg sanoi 2003 laajalevikkisessä israelilaisessa Yediot Aharonotissa. Hän muistuttaa juutalaisten ja muslimien rauhanomaisesta ja suvaitsevasta rinnakkainolosta monen sadan vuoden aikana Aragonissa, Kastiliassa ja Andalusiassa muslimien hallitessa keskiajalla Espanjaa. Juutalaiset eivät ole Jumalan valitsema kansa. Burg vaatii maallikkovaltiota: "un Etat des rabbins et des généraux n'est pas un cauchmar impossible"..."La fin du sionisme est à notre porte..."il se peut qu'un état juif subsiste, mais ce sera un Etat d'un autre genre, affreux car étranger à nos valeurs." (Eric Rouleau, L'autre judaisme d'Avraham Burg. Le Monde Diplo, mai 2008).
Avraham Burgin kiteyttämä uusi radikaali juutalainen ajattelu heijastuu voimakkaana myös palestiinalais-israelilais-suomalaisen Umayya Abu-Hannan haastattelusta HS 11.1. "Näen, että alueen ainoa ratkaisu on yksi demokraattinen valtio, joka ei perustu yhteen etniseen ryhmää vaan jossa elää sekä juutalaisia että palestiinalaisia. Itsenäinen palestiinalaisvaltio voi olla välivaihe, mutta siitä tulee rääpälevaltio: pätkä siellä, pätkä täällä."
