Dosentti Johan Bäckman asui viikon 10 000 Naši-nuoren koulutusleirillä Tverin Karjalassa.
Saavun pilkkopimeään Seligeriin yösydännä. Auton valokiila osuu korkeaan aitaan ja sinipunavalkoisin Venäjän värein maalattuihin ainakin pari metriä korkeisiin rajapylväisiin. Kuin Venäjän raja, paitsi että se on Seliger-nuorisoleirin ulkoaitaus.
Sisääntuloportti numero kolmen parkkipaikalla tapaan pilkkopimeässä Naši-komissaari Marjana Skvortsovan. Pian paikalle tulee toinen Naši-komissaari Robert Schlegel, joka on myös tunnettu dokumenttielokuvien toimittaja ja Venäjän duuman nuorin kansanedustaja. Hän lupaa majoittaa meidät.
Pimeydestä ilmaantuu Naši-komissaari Mark Siryk, joka tuo minulle punaisen kaulaan ripustettavan kortin. Olen vieras eli gost numero G4147. Isännäkseni korttiin on kirjoitettu pienellä ”Siryk”. Se tarkoittaa, että en saa poistua leirin alueelta ilman häntä.
Kävelen portin kautta leiriin. Vartija tarkistaa kulkulupani. Täällä on oma vartiosto, Narodnaja družina. Se toimii koko leirin alueella. Tänne ei ole helppo päästä sisään eikä varsinkaan ulos. Leiriltä ei saa poistua leirin aikana, paitsi tietysti maitojunalla. Siihen riittää sääntöjen rikkominen, kuten alkoholin juominen tai kiroilu.
Marjana lupaa esitellä leiriä, vaikka on yö. Kävelemme päättymättömiä pitkospuita leirin halki. Nuotiot, kännykät ja läppärit pilkottavat pimeydestä. Jossakin hurisee suuri generaattori. Varsinaista möykkäämistä ei kuulu mistään. Siellä täällä väki on kerääntynyt puihin ripustettujen pistorasioiden luokse tarkistamaan meilejään ja lataamaan kännyköitään. Langaton netti toimii koko leirin alueella, minulle kerrotaan.
Olen vieraana Naši-nuorten kuuluisalla Seliger-leirillä. Tämä on viides vuosittainen leiri. Se on kasvanut parin viikon kokouksesta yli kuukauden mittaiseksi 50 000 nuoren isänmaalliseksi koulutustapahtumaksi. Kerrallaan väkeä on noin 10 000. Viimeisen erän teemana on johtajuus,Liderstvo.
Haluan ottaa selvää, mitä täällä tapahtuu. Statukseni on ”vieras”, eli saan tutustua leiriin vapaasti. Joudun kuitenkin noudattamaan sääntöjä: alkoholin käyttö leirin alueella on ehdottomasti kielletty. Siitä seuraa ulosheitto (kysymys onkin eräänlaisesta raittiusleiristä). Leirin alueella kiroilu on kielletty. Aamuliikunta ja luennot ovat pakollisia varsinaisille osanottajille. Leirin alueelta ei saa poistua.
Venäjällä Seligerin tietävät kaikki. Väitetään, että siellä kerran käynyt on muuttunut ihminen. Leiriä mainostavat televisiossa Venäjän hyvämaineisimmat kasvot. Nuoret valitaan Internetin kautta lähetetyn hakemuksen perusteella. Virallisesti tapahtumaa kutsutaan koulutus- ja innovaatiofoorumiksi. Jokaisen pitää osallistua luennoille ja ideoida hyvä bisnesidea, viranomaisprojekti tai poliittinen hanke. Nuoriso täällä on siis valikoitunutta. Se näkyy selvästi vakavahenkisessä ja vähän viileässäkin ilmapiirissä. Kaikki ovat selvästi tosissaan.
Pitkänhuiskea Robert Schlegel majoittaa meidät pilkkopimeässä niin sanottuun toimittajien leiriin rauhalliseen niemenkärkeen. Täällä asustaa kotimaisia ja ulkomaisia journalisteja sekä leirin oman televisiokanavan Y-TV:n toimittajat ja tekninen henkilökunta. Kenttä-tv-asema on kivenheiton päässä toimittajien leiristä.
Toimittajien leirissä on todella ahdasta, pienet teltat ovat vieri vieressä. Joku tulee pimeässä auttamaan teltan pystytyksessä. Se käy Naši-nuorelta nopeasti. Muutoin toimittajien leirissä meininki on kuin hidastetusta elokuvasta. Se johtuu siitä, että porukka on asunut täällä jo kuukauden. Samanlaisiin olosuhteisiin olen tutustunut lähinnä neuvostopartisaaneista kertovissa elokuvissa. Ehkä tämä onkin jonkinlaista partisaanikoulutusta (en tosin havaitse leirillä mitään varsinaista sotilaskoulutusta).
Leirissä pyörii omat nuoriso-tv-kanava (Y-TV), jonka lähetystä voi seurata mäntyihin ripustetuista taulutelevisioista. Y-TV kertoo uutisia leirin tapahtumista ja vieraista. Kanavan taustalla on Venäjän nuorimman kansanedustajan Robert Schlegelin oma studio Belyi svet eli Valkoinen valo (siis se kuuluisa Lumière blanche). Kun kysyn, mitä Y-TV tarkoittaa, minulle vastataan, että ”vain venäjän kielessä on y-kirjain”.
Y-TV:n koko päivän taulutelevisioissa pyörivistä materiaaleista mieleeni jäivät reportaasit Jevgeni Jevtušenkon vierailusta Seligerissä, ikonimaalauskurssista, ortodoksisesta muotinäytöksestä, virolaisen fasismin vaarasta sekä tietysti Putinin vierailu, joka tapahtui vähän ennen minun tuloani.
Y-TV:n keskusteluohjelmassa näen nuoren kansanedustajan Maksim Mišenkon. Hän toivoo, että amerikkalaisten nyt miehittämät Baltian maat jonakin päivänä vapautetaan ja palautetaan Venäjän yhteyteen. Suoraa puhetta siis.
Y-TV:tä toimitetaan muutamasta valkoisesta teltasta koostuvalla kenttäasemalla, johon kuuluu hyvin tietokoneistetut studiot ja leikkaushuoneet. Jälki on laadukasta. Ulkomaisena vieraana pääsen itsekin Bez sljoz eli "Ilman kyyneleitä" -nimisen keskusteluohjelmaan vieraaksi puhumaan mistäs muusta kuin virolaisen fasismin vaarasta ja dosentti Bäckmanin maahantulokielloista. Katso pieni esittely Y-TV:n kenttä-tv-asemasta:
Heti ensimmäisenä yönä telttaani kantautuu tyynen järvenselän ylitse läheisen Nilova Pustynin luostarin yöpalveluksen sulosäveliä. Samassa luostarissa säilytettiin 1940 tuhansia puolalaisia vankeja, jotka teloitettiin myöhemmin Katynissa ja muualla. Puolan- ja venäjänkieliset muistolaatat selittävät asian tyhjentävästi luostarin sisäänkäynnin luona. Vähän kauempana on Mednojen muistomerkkikompleksi murhatuille puolalaisille. Katso videoesittely luostarista ja muistolaatoista:
Saan kuulla, että myös toimittajien leirin rauhallinen niemi on entinen hautausmaa. Siitä muistuttaa suuri ortodoksinen risti ja hieman painostava tunnelma. Muutoinkin leirillä ei ole tyypillistä letkeää venäläistä meininkiä, votkanjuontia tai naisten flirttiä. Jonkinlainen hämmentävä ja päättäväinen vakavamielisyys ja uho hallitsee koko tapahtumaa. Toimittajien leiristä on vain kivenheitto somalle hiekkarannalle, josta voi pulahtaa Seliger-järven viileään veteen.
Aamu Seligerissä alkaa tasan kello kahdeksan kaiuttimista pauhaavalla tutulla Suurella ja mahtavalla eli Venäjän hymnillä. Se kaikuu kovalla volyymillä kaikista kaiuttimista alusta loppuun, uusilla sanoilla varustettuna.
Sen jälkeen kaiuttimista virtaa meluisaa lastenmusiikkia, joka ikään kuin pakottaa kaikki hyvälle tuulelle. Nukkuminen on silloin mahdotonta. Nuoriso talsii aamutoimiin sinne tänne pystytettyjen vesiasemien ääreen. Niitä ympäröi parikymmentä pientä lavuaaria ja jalkapumput.
Toimittajien leirin läheisyydessä on pitkä rivi vihreitä ulkovessoja. Ne ovat varsin mukavia laitoksia ja aina on yksi ”putka” vapaana. Välillä tankkiauto käy tyhjentämässä jätökset.
Sitten kaiuttimista kuuluu määräys siirtyä suurelle kentälle aamuvoimisteluun. Tuhannet nuoret jumppaavat kirkkaassa aamuauringossa aerobic-ohjaajan tahtiin. Venäläisten nuorten päättymätön meri aamuvoimistelussa on tyrmäävä näky, joka kertoo leirin (ja Venäjän) mittasuhteista.
Aamuvoimistelun jälkeen näyttämölle astuu Venäjän nuorisokomitean johtaja (ministerin tasoinen virka) Vasili Jakemenko, joka on edellen Naši-liikkeen federaation komissaari. Hän johti myös Našin edeltäjää ”Kuljemme yhdessä”-liikettä. Jakemenko ilmoittaa päättäväisesti päivän tavoitteet. Tänään leirissä vierailee jälleen eräs kuvernööri, joten nuoria kehotetaan esittelemään ideoitaan.
Päivänvalossa Seliger näyttää suuruutensa. Jylhään mäntymetsään on ripoteltu satoja, ehkä tuhansia pikku telttoja tiukasti kiinni toisiinsa. Kaiken halkaisee puulla katettu kävelyteiden verkosto, jonka kulkeminen päästä päähän kestää ehkä tunnin.
Joka puolelle on ripustettu Putinin, Medvedevin, Surkovin ja patriarkka Kirillin kuolemattomia lauseita suuriin punaisiin banderolleihin:
”Ihmisen kehitys on ehdoton kansallinen prioriteettimme. V. V. Putin”
”Venäjästä tulee kukoistava, demokraattinen maa. Vahva ja samaan aikaan hyvä elää. Paras maailmassa kaikkein lahjakkaimmille, vaativimmille, itsenäisimmille ja kriittisimmin ajatteleville kansalaisille. Dmitri Medvedev.”
”Venäjä on ainutlaatuinen, kuten mikä tahansa valtio. Voimme vain itse kulkea oman tiemme, ja sen menestys riippuu vain itsestämme. Vladimir Putin”
”Jos opiskelu ei kiinnosta, antaa vetää. D. A. Medvedev”
”Nuorten ihmisten piirteissä näemme ortodoksikirkon tulevaisuuden kasvot. Patriarkka Kirill”
Aamuliikunnan jälkeen ämyristä kaikuu käsky lähteä seuraamaan opetusta 15 minuutin kuluttua. Leirin keskuksessa on kymmenkunta yli 500 hengen vetoista valkoista telttaa, jotka on nimetty suurten venäläiset mukaan. Pääteltta on tietysti nimeltään Pietari Suuri, pienemmät teltat ovat Tšaikovski, Gagarin, Lomonosov, Tarkovski ja avaruusteknologian isä Sergei Koroljov. Vain Stalin loistaa poissaolollaan – en kuule hänestä mitään koko leirin aikana. Luennoin itsekin noin 500 nuorelle teemasta "historian väärentäminen informaatiosodan aseena".
Monet venäläisten luennoista ovat kevyttä mutta asiantuntevaa jutustelua, jonka sekaan on ripoteltu paljon tietoa. Omakohtaiset kokemukset ja mielipiteet tekevätkin luennoista kiinnostavampia. Nuoriso esittää myös moitteensa, mikäli luennot eivät kiinnosta. Täällä oppii siis hyväksi luennoitsijaksi: tärkeää tietoa voi antaa kiinnostavassa ja inspiroivassa paketissa.
Kuljen teltasta toiseen kuuntelemassa, mitä sanottavaa opettajilla on Venäjän tuleville johtajille. Yhdessä teltassa on meneillään esitys aiheesta ”Venäjän uhkat”. Niihin lasketaan kuulemani esityksen mukaan myös Suomen Venäjälle esittämät aluevaatimukset.
Muutenkin haluan tietysti tietää, mitä Suomesta ajatellaan. Muuan pietarilainen nuori mies on kuullut perussuomalaisista ja keksinyt niille hauskan venäläisen nimenkin, Istinnyje finny, tosisuomalaiset. Nuori mies tuntuu pitävät perussuomalaisia jonkinlaisena natsipuolueena. Totean, että perussuomalaisten niin sanotusta ulkomaalaisvastaisuudesta puhutaan kyllä Suomessakin.
Tverin Karjalassa on kuuma. Monet makailevat tai peräti nukkuvat luennoilla. Teltoissa ei ole tuoleja, joten useimmat istuvat maassa, mistä on helppo ujuttautua makuuasentoon. Teltan ulkopuolella maa täytyy auringonpalvojista. Leirin pienet hiekkarannat ovat täynnä. Pulahdan itsekin pari kertaa päivässä vilpoisaan Seligeriin.
Valtavan leirin alueella tulee käveltyä niin paljon, että sandaalit kipeyttävät jalat. Pian alan kävellä paljain jaloin.
Iltakokouksessa leiriläiset saavat kuulla päivän saavutukset. Katso video, kun tuhannet leiriläiset poistuvat suurelta kentältä iltatoimiin:
Tärkeät vieraat saapuvat helikopterilla. Putin vieraili täällä muutamaa päivää ennen tuloani. Minun kanssani samaan aikaan vieraaksi saapuu ilmateitse Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov, tärkeä mies, joka tavallaan valvoo Venäjän demokratiaa.
Tunnen Tšurovin entuudestaan, sillä ennen nykyistä korkeaa tehtäväänsä Tšurov kirjoitti Mannerheimista elämäkerran. Hän oli Vladimir Žirinovskin johtaman liberaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Venäjän duumassa. Tšurovin Mannerheim-innostus liittyi puolueen piirissä heränneeseen kovaan valkokenraaleiden ihailuun.
Tšurov partoineen lipuu leirin halki arvokkaasti eräänlaisen hovin saattelemana. Nähdessään minut hän huudahtaa: Kaikkea hyvää teille!
Leirin pienet kaupat myyvät juomia, nuudeleita, jäätelöä ja pikkutavaraa. Erikoisuutena on kirpeä bulgarialainen tammanmaito, jota nuoriso kerääntyy hieman epäluuloisesti maistelemaan.
Täällä kännykässä puhuminen tulee halvaksi, sillä eri puolia leiriä pystytetyillä pienillä tiskeillä myydään leirin omaa liittymää noin kahden euron hintaan.
Leirin keskustassa on ympärivuorokautinen kunniavartio ja haloilla palava ikuinen tuli Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistoksi. Kaksi venäläistä nuorta vuorollaan seisoo neuvostoarmeijan viitassa yötä päivää liikkumatta käsi sydämellä muistamassa veteraaneja. Katso video, Marjana Skvortsova esittelee muistovartion:
Telttani suuaukosta avautuu kaunis näkymä Seliger-järven ylitse. Kiinnitän Suomen lipun telttani viereiseen puuhun. Lippuni voisi olla suurempi, sillä joka paikassa on valtavia lippuja: tietysti Venäjän, mutta myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen sinisiä karhulippuja, Našin punaisia lippuja valkoisella ristillä sekä Žirinovskin LDPR-puolueen sinikeltaisia lippuja.
Myös äskettäin itsenäistyneen Etelä-Ossetian keltapunavalkoinen lippu pistää silmään. Etelä-Ossetia on täällä kuten muuallakin kova sana. Venäjän kanta asiaan on se, että se on pelastanut venäläiset ja osseetit ”gruusialaiselta fasismilta”.
Telttakylässä on parikin ainakin sadan koneen Internet-telttaa. Jonottaessani nettiin kerron eräälle moskovalaiselle nuorelle miehelle olevani Suomesta. ”Pitääkö paikkansa tieto siitä, että Viroon on pystytetty siirretyn Pronssisoturin lähelle fasismia palvova muistomerkki?” nuorukainen tiedustelee.
Kysymys on Tallinnan Vapaudenaukiolle pystytetystä SS-merkillä Viron vapaussodan muistomerkistä, josta Viro-kriitikko Leena Hietanen käyttää nimitystä ”natsistondis”. Internet-teltan sisälle salin eteen on jostakin pystytetty juliste, jossa lukee: ”Tallinnassa Pronssisoturi korvattiin SS-idolilla – Pääkaupungin keskustaan ilmaantui virolaisen legioonan symbolilla varustettu patsas”.
Iltasella seisonut ilma saa nuotioiden savun leijumaan kitkeränä sumuna koko leirin alueella.
Kaikki leirin nuoret ovat aikuisia, 18–30-vuotiaita. Joillakin perheellisillä on pikkulapsetkin mukana. Tosin lapsiperheet vuokraavat mieluummin rauhallisen lomamökin lähistöltä ja käyvät täällä vain päivisin.
Ilmapiiri on vakavahenkinen ja puuhakas. Täällä ei juurikaan huvitella. Juopottelua tai känniläisiä ei näy. Venäläiset nuoret naisetkaan eivät tällää itseään tai flirttaile kuten tavallisesti. Iltakonserttejakin he kuuntelevat suu vakavalla mutrulla.
Joka päivä on kiinnostavia luentoja ja keskusteluja, usein spontaanejakin. Kaikkialta kuuluu rauhallista mutta kiinnostunutta venäläistä pulinaa. Ulkomaalaisia ei näe. Venäläisiä on tullut tänne paljon lähiulkomaista.
Krimi-leirin iltanuotiolla kansanedustaja Sergei Markov valittelee Viron hänelle määräämää kymmenen vuoden maahantulokieltoa Schengen-alueelle. Markov pidätettiin kiellon takia saksalaisella lentokentällä mutta päästettiin menemään, koska hänellä on diplomaattipassi.
Aika moni muukin kertoo Viron antamasta maahantulokiellosta. Tuntuu siltä, että Schengen-järjestelmä on antanut Virolle mahdollisuuden kiusantekoon. Naši-komissaari Marjana Skvortsova kertoo osallistuneensa yhteen antifasistien kokoukseen Virossa. Viime vuonna hänet käännytettiin Vainikkalasta takaisin Venäjälle. Suomalaisten rajavartijoiden selityksen mukaan Viro oli lätkäissyt Marjanalle kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle.
Leirin televisiokanavan toimittaja Vadim tulee juttelemaan minulle ja kertoo hänkin saaneensa Virolta kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle. Tarkistamme Vadimin kanssa asian Viron sisäministeriön nettisivulta, jolta on suora pääsy kieltorekisteriin. Toden totta, tieto Vadimin maahantulokiellosta löytyy netistä, jota Vadim selaa kännykällään. Venäjän ulkopuolelle ei juurikaan ole asiaa ennen vuotta 2017.
Kymmenen vuoden kielto matkustella Schengen-alueella tuntuu kohtuuttomalta henkilöille, jotka eivät kuitenkaan ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin. Parikymppisen Marjanan innovaatio on oman firman perustaminen, mutta maahantulokielto Euroopan unioniin ei edistä ulkomaankauppaa.
Joka päivän huipentuma on iltakonsertti leirin suurella kentällä. Täällä käy sekä venäläisiä että maailmantähtiä. Ehdin nähdä hittibändi Iraklin sekä Uriah Heepin Ken Hensleyn, joka kertoo pitävänsä Venäjästä. Konsertin päätteeksi hänen kainaloonsa lyötiin Etelä-Ossetian lippu. Katso Iraklin esiintyminen Putin-Medvedev-diskossa:
Leirin pääkadulle on pystytetty ehkä parisataa suurta plakaatia, joissa esitellään parhaat innovaatiot tyylikkäinä julisteina. Otetaan esimerkiksi Daniil Begaševin innovaatio ”Venäjän päivä”. Sen lähtökohtana on huomio ”russofobian vahvistumisesta” IVY-maissa ja Britanniassa. Lääkeeksi tarjotaan projektia, joka todistaa Venäjän erityislaatuisuudesta ja yhdistää venäläiset ulkomailla.
”Venäjän päivä”-projektissa on useampi vaihe: aluksi luodaan rekisteri russofobisista maista. Sitten otetaan yhteys näissä maissa asuviin venäläisiin, perehdytään mielenosoituksia koskevaan lainsäädäntöön, suunnitellaan toimenpiteet ja toteutetaan operaatio ”Venäjän päivä”. Sitten etsitään lisää ”lahjakkaita patriootteja”. Näin siis Daniil Begašev projektissaan, jota esitellään suuressa plakaatissa Seliger-leirin keskuksessa.
Vadim-niminen nuorukainen on kehitellyt installaation, jonka nimi on ”Innovaatioiden hautausmaa”. Sen aiheina on joukko hukattuja keksintöjä, kuten televisio, lamppu, radio, tietokone ja helikopteri, jotka venäläiset keksivät Vadimin mukaan ensiksi. Ja niin varmaan muuten keksivätkin. Vadimin ideana on nimenomaan kehottaa nuoria myös huolehtimaan omien innovaatioidensa tuotosta ja oikeuksista.
Kaikken paras installaatio on yhdelle leirin rannoista pystytetty babuška-installaatio. Kaikki tietävät, että babuška on merkittävä osa venäläistä kultuuria. Niinpä järven rannalla istuu leirin oma kokopäiväinen babuška hänelle rakennetussa mukavasti sisustetussa mummon kamarissaan. Kuka tahansa voi mennä juttelemaan babuškalle, joka lempeästi hymyillen tarjoilee leipomiaan tuoreita piirakoita. Illalla babuška lukee koko leirille iltasadun kaiuttimien välityksellä.
Sitten paikalle saapuu venäläinen meppi Tatjana Ždanok, joka edustaa europarlamentissa Latvian venäläisiä. Tatjana on aina siellä missä minäkin. Istumme nuotiolla Baltian maiden eli Viron ja Latvian venäläisten leirissä. Tatjana kävi puhumassa Sergei Markovin kanssa Krimin leirissä, jossa asuu Ukrainan venäläisiä. Fasismin nousu ja ulkomailla asuvien venäläisten asema on ongelma tietysti kaikkialla. Suunnitteilla on uudempia ja tehokkaampia organisaatioita venäläisten puolustuksen lujittamiseksi. Kuulin ja näin miten Tatjana luennoi sadoille leiriläisille siitä, miten Venäjän vallankumouksen jaloista Ranskaan emigroituneet kaksi miljoonaa venäläistä ovat täysin assimiloituneet, eli heidän lapsensa ja lapsenlapsensa eivät juurikaan puhu enää venäjää.
Halukkaille on tarjolla luentojen lisäksi monenlaista urheilua, kuten melontaa ja purjelentoa.
Suomalaisten diplomaattien ja viranomaisten rikollisen vainokampanjan kohteeksi joutunut Rimma Salonen ei jättänyt minua rauhaan Seligerissäkään. Rimma pidätettiin yllättäen Helsingissä, mikä aiheutti Venäjällä skandaalin. Kaksi kuvausryhmää tuli jututtamaan minua Seligeriin, katso videot:
Leiri ei mitenkään tunnu menevän eteenpäin. Se seisoo ikään kuin paikallaan. Viimeisenä iltana kaikki kutsutaan suurelle aukiolle. Alkaa loppurutistus.
Vasili Jakemenko nousee lavalle ja esittää yleisölle ensimmäisen kysymyksen: ”Kuinka moni lopetti tällä leirillä juomisen?” Myös tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan, vaikka käryttelijöitä onki näkynyt aika paljon siellä täällä. Viimeistään nyt leirin merkitys raittiustapahtumana ja koko Naši-liikkeestä myös raittiusliikkeenä vahvistuu.
Musiikkina kaikuu Venäjän niin sanottujen modernisaatiojoukkojen rytmikäs hymni. ”Vain me olemme sukupolven voima, vain me olemme tieteen aivot, vain me olemme vuosikymmenen läpimurto, vain me olemme yhtenäinen joukkue, vain me olemme vapaa Venäjä, mahtava Venäjä, suuri Venäjä, rakas Venäjä!” Kuuntele laulu tästä: http://recoverpc.ru/seliger_mp3/KMS_new.mp3
Parhaiten menestyneille jaetaan palkintoja ja kerrotaan, minkälaisia menestyksekkäitä hankkeita he ovat ideoineet Venäjän eri alueita kehittämään ja montako sopimusta he ovat onnistuneet allekirjoittamaan paikalla vierailleiden
Sitten seuraa leirin perinteinen loppu. Nainen lavalla huutaa: viimeinen sääntö, tältä leiriltä ei lähdetä kyynelehtien. Tämä leiri ei ole loppu vaan alku. Me emme ikävöi, vaan olemme iloisia. Suuren kentän taakse sytytetään valtava kokko, jonka liekit kohoavat kohti taivaita. Nuoriso juoksee päätteeksi kohti korkealle loimuavia liekkejä. Tässä on jotakin pakanallista. Illan kruunaa mahtava ilotulitus.
Tulen varmasti uudelleen. Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää. Haluan mielelläni katsoa tulevaisuuteen ja olla osa sitä. Olen jo sopinut siitä, että ensi vuonna Seligeriin lähtee suomalainen delegaatio.
