Kysymyksessä on merkittävä suomalainen dokumenttielokuva. Kuten kaikki hienot taideteokset, se ei tyrkytä tulkintaa, vaan jättää katsojalle vapauden muodostaa omat kysymyksensä. Ohjaaja on tehtävänsä tasolla: hän ei sano mitä porno on, hän ei tiedä mitä porno on, hän kysyy mitä porno on.
Elokuva keskittyy erityiseen ilmiöön: itäeurooppalaiseen homopornoon. Itäeurooppalaisessa homopornossa ei ole kysymys vain pornosta, vaan paljon enemmästä: kommunistien opettamisesta kapitalistien tavoille.
Opettajina toimivat amerikkalaiset pornotuottajat.
Heikkisen kuvamateriaalissa liikutaan enimmäkseen kulisseissa, rauhallisilla ja turvallisilla vesillä turtuneessa spleenissä kaukana glamourista ja henkisistä ydinilmiöistä, mutta pyörteestä saadaan aavistus.
Huumaavia ovat jaksot, joissa perehdytään entisen maailmanluokan poikatähden uran jälkeiseen elämään. Amerikkalaisen pornotuottajan makeankarhean rauhallisen luotettavan äännen turistessa taustalla kapitalismin filosofian salatuimpia syvyyksiä, näytetään 21 vuotiaan kuvankauniin nuoren seniilin uutta kotia kaatopaikan jätelaatikossa.
Siellä makaa Alkibiades, kaunein ihmisolento aivot poispalaneina.
Kaatopaikalta leikataan tuottajan kotiin, jossa tämä esittelee joulukuusensa koristeita: 50-luvun amerikkalaisia lastenleluja, homomikkejä, homoakuja, homohessuja, homoiineksiä.
Äärimmäisen vaikuttavia ovat perheellisten vanhenevien homopornoproletaarien haastattelut. Hyvin vakavina nämä pienten lasten isät puhuvat taloudellisesta ahdingosta, töiden vähyydestä ja kaiken aikaa alenevista palkoista. Vaimot imettävät vauvojaan odotushuoneessa, miehet ottavat toisiltaan suihin studion puolella. He eivät ole homoseksuaaleja, he tekevät vain työtä. Sellainen on kapitalismin ydinprosessi. Ainoa asia joka on muuttunut sitten Venäjän vallankumousta edeltävien päivien on se, että maaorjuus on vaihtunut seksiorjuudeksi.
Proletaarista leikataan kuluttajaan: saksalaiseen mieheen (hauskalla tavalla Pasolinin Salon fasistilibertiini presidentin kaksoisolento), joka kertoo aiemmin harrastaneensa ihmissuhteita, mutta kyllästyttyään siirtyneensä seksuaaliteollisuuden asiakkaaksi.
Jos porno on kapitalismin henkinen ydin, on homoporno pornon ydin, virus, joka on asettunut irtileikkaamattomasti kapitalismin sydämen syvimpään onteloon. Homopornotuottaja on kapitalismin sykkivä kiihkeä sielu.
Dokumenttielokuvan ikäraja on 18 vuotta. Elokuvassa ei kuitenkaan näytetä väkivaltaa tai sukuelimiä. Olisi välttämätöntä, että kaikki suomen koululaiset näkisivät tämän kapitalismista ja NATOn käytännöistä kertovan elokuvan.
>>
Radio: Markku Heikkinen: Miten vasemmisto haastaa porvarillisen hegemonian?
Sven Laakso
