Toive siitä, että ilmastonmuutos ei olisi totta, on monelle ainoa Jumala. Äskettäin New Scientist -lehdessä julkaistu Danten helvetin kartta kertoo sen miltä maailma tulee näyttämään, jos ilmastomuutos etenee ennustetusti, eli planeetan keskilämpötila nousee 4 astetta. Lähes kaikki ilmastoasiantuntijat ovat yksimielisiä maapallon keskilämpötilan noususta ja siitä, että se aiheutuu ihmisen toiminnasta. Mielipiteet vaihtelevat vain siitä, millä aikavälillä peruuttamaton muutos tapahtuu. Osa tutkijoista sanoo, että kartta vastaa todellisuutta jo meidän lapsiemme keski-iässä, eli noin vuonna 2050, mikä tarkoittaa sitä, että planeetan tappava syöpä käynnistyy näinä vuosina tai on jo käynnistynyt. Se, että maailma vielä tällä hetkellä näyttää toisin paikoin olevan raiteillaan on vain yksi kartesiolaisen demonin toimeenpanema spektaakkeli: kokonainen silminnäkijöiden joukko on hypnotisoitu uskomaan, ettei mitään hätää ole, vaikka todellisuudessa juuri nyt olisi viimeinen hetki toimia.
Uhratkaamme siis hetki aikaa Danten helvetin kartan tarkasteluun. Vihreällä värillä on merkitty viljelykelpoinen maa johon kuuluu pohjois-Eurooppa, Venäjä, Kanada ja pieni osa Antarktiksesta. Pohjois-Saksan ja Uuden-Seelannin väliin jää autiomaakaistale, joka käsittää esimerkiksi eteläisen Eurooppaa sekä USA:n, etelä-Amerikan, Australian, Afrikan, Intian ja Kiinan kokonaan. Autiomaakaistale on ihmiselämälle kokonaan kelpaamatonta. Siellä vallitsee mahdoton aavikkomainen kuumuus, juomaveden puuttuminen ja hengitysilman myrkyllisyys. Koko kuvioon vaikuttaa lisäksi se, että merten elämä tuhoutuu lähes täydellisesti, samoin kuten useimmat maalla elävät kasvit ja eläimet. Ihmisten ravinto voi koostua vain viljelykasveista.
Tällä hetkellä autiomaaksi muuttuvalla kaistaleella elää 6.2 miljardia ihmistä. Viherkaistaleella elää enintään puoli miljardia ihmistä. Viherkaistaleella on kolme ydinasevaltiota, autiomaakaistaleella kuusi. Kuuden miljardin ihmisen tonttipaikan löytäminen viherkaistaleelta ei välttämättä ole kitkatonta, eikä siinä maahanmuuttokriittisyys auta.
Hätkähdyttävän kartan voi helposti kuvitella tulevaisuuden poliittisen ajattelun ankkuripisteeksi. Se huutaa muutosta maailmaan kuten huutavat monet poliittiset ja uskonnolliset tahotkin. Herää kysymys millaisia poliittisia päämääriä ilmastonmuutoksella tai sen kiistämisellä pönkiteään tai voitaisiin pönkittää? Ketä voimakkaat kannat ilmastomuutoksen puolesta ja vastaan hyödyttävät ja miksi?
Vasemmisto on pitkään joutunut miettimään argumenttejaan uudelleen ja ilmastomuutos on vihdoin jotakin riittävän konkreettista - onni onnettomuudessa. Mutta voiko mikään mahdollinen muutos tyydyttää kummankin, sekä ilmastomuutoksen pysäyttämisen että vasemmiston tarpeet? Voidaanko maailmanpelastamisen ja ihmissielun pelastamisen projektit yhdistää? Millainen tämä utopia olisi käytännössä ja mikä takaa, etteivät asiat vain pahene entisestään.
Ilmastomuutos on jo nyt oikeistolaisen ajattelun ankkuripiste, ikään kuin negaationa. Konservatiivinen oikeisto ymmärtää ilmastomuutoksen vaarallisena aseena vasemmiston kädessä. Siksi se pelaa aikaa ja vähättelee ilmastomuutosta. Tavoilleen uskollisena oikeisto luottaa retoriikkansa röyhkeyteen ja toisaalta ihmisten unen syvyyteen, eli heidän defenssiensä sikeyteen. Kun äänestäjät ovat unessa demokratia on kokonaan oikeiston huijausspektaakkelin hallinnassa. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin.
"Eräässä tutkimuksessa haastateltiin ihmisiä, jotka asuivat murtumisalttiin padon lähellä. Mitä lähempänä ihminen asui patoa, sitä pienemmäksi hän arvioi riskin. Padon vieressä, eli välittömässä hengenvaarassa asuvat ihmiset arvioivat, että mitään vaaraa ei ole. Ihmisen psykologiset defenssit ovat erittäin vahvat. Mitä lähempänä ja mitä suurempi katastrofi on, sitä vaikeampaa ihmisen on tajuta sitä. Pelottelusta on pelkkää haittaa, se saa sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua asiaa vastustamaan sitä yhä voimakkaammin, ja kääntymään oikeistolaisten puoleen. Huumori lienee ainoa keino jolla defenssien läpi pääsee. On ihmislajin ominaisuus että tällaisiin kriiseihin ei kyetä reagoimaan. Ne ihmiset jotka tajuavat miten pahasta asiasta ilmastomuutoksessa on kyse eivät tarvitse pelottelua. " >>
Jossain mielessä ilmastonmuutoksen kieltäminen on holokaustin kieltämistä – tulevan holokaustin. Holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiedettä: holokaustia ei ole tapahtunut, jotta se voisi olla päämäärä. 40 vuotta on lyhyt aika, eikä yhtäkään yötä voi nukkua rauhassa.
Radikaali fasistinen oikeisto toisaalta voisi myöntää ilmastomuutoksen ja käyttää sitä vasemmistolle vastakkaisen muutoksen välineenä. Oikeistolaisuus voisi näennäisesti yhtyä vasemmiston ”maailmanparantamiseen”, mutta salata lopullisen suunnitelmansa muutoksen sisällöstä, eli planeettakeskitysleiristä. Ekologisten arvojen ajaminen kaiken muun edelle voi aivan hyvin toimia äärioikeiston välineenä. Ekofasismilla enempää kuin millään muullakaan fasismilla ei voi elämää suojella. Fasismi on kaikissa muodoissaan banaali kuoleman kultti, jonka huipentuma olisi planeetan rituaalimurha. Danten helvetin kartan tilassa globaali fasismi juhlii voittonpäiväänsä. Kaikkialta puristuu hyväksikäyettäviä hädänalaisia fasistisadistien ilmaiseksi työvoimaksi. Heidät puristetaan kuin tomaatit mehumyllyyn. Oikeistolainen unelma koko planeetan kokoisesta höyryävästä kärsimyksen leiristä saisi täyttymyksensä. Siksi ekofasismiin on vastattava ekoantifasismilla. Ihminen ei voi pelastaa maailmaa ellei hän ensin pelasta sieluaan.
2.
Voidaanko siis kärjistäen sanoa, että vasemmisto on maailman pelastumisen puolella ja oikeisto maailman pelastumista vastaan? Voi olla, että vanha oikeisto-vasemmisto jaottelu ei ole uudessa tilanteessa kaikista hedelmällisin. Kirjailija Jarkko Tontti sanoo:
"Jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt suurimman osan selitysvoimaansa."
"Kohdallisempi jakolinja on pysähtyneistön ja fiksuimmiston välillä."
"Pysähtyneistö pysyy totuudessaan viimeiseen korahdukseen saakka. Se seuloo maailmasta vain sen tiedon, joka tukee ennalta lukkoon lyötyä maailmankuvaa. Fiksuimmisto muuttaa kantansa, jos vastapuolen perustelut pitävät." (Vihreä lanka)
Fiksuimmistoa siis leimaa jatkuva etsiminen, liikkuminen ja totuuden selvittämisen tarve. Pysähtyneistöä leimaa se, että tätä tarvetta ei enää ole. Fiksuimmiston edustajasta voi milloin tahansa tulla pysähtyneistön edustaja, mikäli hän löytää totuuden. Pysähtyneistön ongelma on se, että kantaa ei muuteta kovin kevyen todistusaineiston edessä – käytännössä minkään. Fiksuimmiston ongelma on se, että kantaa muutetaan vahvan todistusaineiston edessä – eli käytännössä melkein minkä tahansa. Kumpikaan asenne ei suoraan ja mekaanisesti takaa metafyysisen totuuden löytymistä, koska aina on olemassa useita totuuskriteerejä. Joidenkin mielestä tieteellinen todistusaineisto on totuuden viimeinen kriteeri. Joidenkin mielestä se ei riitä jne. Sekä fiksut että pysähtyneet voivat olla unessa. Ilmastomuutos saattaa kuitenkin olla ilmiö, joka tekee fiksuimmisto-pysähtyneistö jakolinjasta merkityksellisen. Ilmastomuutos on totuus, jonka kohdalla on pysähdyttävä ja herättävä, halusipa miten villisti tahansa vaihdella kantojaan.
Poliittinen jako fiksuimmistoon ja pysähtyneistöön on ongelmallinen myös siksi, että sillä ei ole demokraattista merkitystä. Kun äänestäjät ovat unessa demokratian päätöksenteko on kokonaan oikeiston huijausspektaakkelin hallinnassa. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin. Demokratia yhdistyneenä äänestäjien uneen on pahin mahdollinen maailma.
Demokratia yhdistyneenä äänestäjien heräämiseen on paras mahdollinen maailma. Uni on psykologiaa irti metafysiikasta. Herääminen on hetki, jossa psykologia kohtaa metafysiikan.
Nykyisessä ihmiskunnan globaalisti unitilassa sekä fiksuimmisto että pysähtyneistö vetelevät hirsiä. Heränneiden ja nukkuvien jako on sama jos jaettaisiin ihmiset sadan metrin juoksun olympiavoittajiin ja muihin. Herännyt on suhteellisesti kauempana nukkujasta kuin sadan metrin juoksun olympiavoittaja keskiverto ammattijuoksijasta. Kuka tahansa ammattijuoksija pystyy juoksemaan sata metriä alle 10 sekuntiin. Tulosta täytyy parantaa vain hieman ollakseen olympiavoittaja. Mutta vaikka nukkuja parantaisi älyllistä suoritumistaan äärettömän paljon, hän ei voisi olla Karl Marxin tai Albert Einsteinin todellisessa ja älyllisesti väkevässä seikkailussa oman aikakautensa mahdottomalta tuntuvien ongelmien, kuten ilmastomuutoksen ratkaisija. Sillä nukkuja ei elä todellisuudessa vaan kuvitelmassa. Juoksentelusta tai nukkunan ajatuksista ei ole hyötyä kenellekään muulle kuin spektakkelille, vaikka olisi miten paljon parempi muita. Nukkujien kilpailuttaminen on osa spektaakkelia. Entisiä rallikuskeja voidaan helposti käyttää mielisairaiden poliittisten ajatusten demokraattiseen markkinointiin. Urheilun ainoa merkitys on se, että spektaakkeli voi käyttää urheilijoiden kuuluisuutta hyväksi. Moraaliseksi esimerkiksi dopingin ryvettämät urheilijat eivät kelpaa edes puliukolle.
Juokseminen ei ole välineurheilua samalla tapaa kuin hereillä ajattelu. (Ihmismieli kartaa aistit kertaa tunteet kirtaa kirjallisuus kortaa taide kurtaa musiikki kyrtaa Internet) potenssiin Jumala on maailmankaikkeuden suurin välinevarasto. Nukkujalle kaikki välineet ovat pelkkiä unen illuusiota. Jos välineitä ei todellisuudessa löydy on ajattelu mahdotonta. Ajattelu on myös välineiden tekemistä. Jos välineitä ei itse tee, ei parhaastakaan varastosta saa mitään irti. On myös suuri merkitys sillä korotetaanko lopputulos potenssiin ääretön vain potenssiin nolla.
3.
Niiden, joita tämä kaunis vihreä planeetta ja sen elämän säilyttäminen kiinnostaa, on herättävä, suunniteltava ja toteutettava vaihtoehto kapitalismille, kansallisvaltiolle ja monille muille maailmaa hallitseville vakiintuneille rakenteille, ihanteille, arvoille ja asennoitumistavoille. Millä ehdoilla yleisinhimillinen päämäärä ”vähemmän autiomaata, enemmän sielua” voisi olla mahdollinen?
Päästöt kasvavat nykyisellään 3% vuodessa, mutta jos haluamme lapsen lapsen lapsemme näkevän maailman, päästöjen on vähennyttävä muutamassa vuodessa 70 %. Riittävää muutosta ei saada aikaa yksittäisten ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamalla. Tämä tie on selvästi konservatiivioikeistolaisten pussiin pelaamista. Ihmisiä ei kannata kiusata omaan vaikuttamiseen patistelemalla. Vain hyväuskoiset yrittävät vähentää kulutusta samalla kun sadistit lisäävät sitä. Selviytymisen ehto on globaalin talouden saattaminen järjen ohjaukseen, jotta sitä voitaisiin säädellä tehokkaasti kokonaisuutena. Tällainen ajatus on globaalin kapitalismin hengen vastainen. Kapitalismi uskoo ikuiseen kasvuun, mutta planetalle edes nollakasvu ei riitä: tarvitaan 70% negatiivista kasvua. Lama on hyvä alku, mutta loppu ei voi toteutua nykyisen talousjärjestelmän filosofisten mahdollisuuksien puitteissa.
Jos mitään ei tehdä, ikuista talouskasvua ihanteenaan pitävä kapitalismi nopeuttaa vakavien seuraamusten esiintuloa ja maailman joutumista täydelliseen kaaokseen. Kaaos ei kuitenkaan ole kapitalismin suunnitelmissa ja siksi fasismi kapitalismin suojamuotona tarjoutuu uhrikriisissä palauttamaan järjestyksen ja etsimään sopivan uhrin. Ranskalainen filosofi Guy Debord määrittelee fasismin seuraavasti :
"Fasismi oli kriisien ja proletaarisen kumouksen uhkaaman porvarillisen talouden äärimmäinen puolustuskeino, kapitalistisen yhteiskunnan piiritystila, jonka avulla tämä yhteiskunta pelastaa itsensä ja antaa itselleen väliaikaisen oikeutuksen pakottamalla valtion puuttumaan massiivisella tavalla hallinnoimiseen. Mutta tätä oikeutusta itseään kuormittaa sen keinojen valtava järjettömyys. Vaikka fasismi puolustaa konservatiiviseksi muuttuneen porvarillisen ideologian pääkohtia (prehettä, omaisuutta, moraalista järjestystä, kansakuntaa) saattaessaan yhteen pikkuporvariston ja kriisin tyrmistyttämät tai sosialistisen vallankumouksen voimattomuuteen pettyneet työttömät, se ei itse ole perustavanlaatuisesti ideologista. Se esittäytyy sellaisena kuin se on: myytin väkivaltaisena elvyttämisenä, joka vaatii osallistumista yhteisöön, jota määrittävät arkaaiset näennäisarvot: rotu, veri, johtaja. Fasismi on teknisesti varustettua arkaismia. Sen mätä myytin korvike elpyy spektakulaarisessa yhteydessä kaikkein moderneimmissa ehdollistamis- ja huijaamismenetelmissä. Näin se on eräs nykyaikaisen spektaakkelin muodostavista perustekijöistä, ja sen rooli vanhan työväenliikkeen tuhoamisessa tekee siitä erään nyky-yhteiskunnan perusvoimista. Koska fasismi on kuitenkin kaikkein kallein menetelmä kapitalistisen järjestyksen säilyttämiseksi, se oli yleensä jätettävä näyttämön etuala kapitalististen valtioiden näyttelemille suurille rooleille; sen eliminoivat saman järjestyksen vahvemmat ja rationaalisemmat muodot."
Tällainen on holokaustin sointuoppi. Holokaustin harmonia on kuulas kolmisointu, sellainen johon vanhanaikaiset sinfoniat päättyivät, mutta Stockhausenin oopperat eivät. Kapitalismi on sairaus, joka johtaa vääjäämättä planeettaholokaustiin. Fasismi pitää huolen siitä, että holokausti ei tapahdu kaoottisesti vaan hyvässä järjestyksessä, niin että homo holokaustus pysyy vallassa loppuun asti ja että ne, jotka asialle jotain voisivat uhrataan keskitysleirisadismin mustassa magiassa. Tämä kaikki tapahtuu suunnattomassa järjestyksessä, marssinrytkeessä ja "hivelevän kauniin" musiikillisen harmonian tuudittelemana. Mutta tämä ääni väristen Jumalasta ja herrakansasta puhumalla propagoitu viattomien uhraaminen ei pelasta maailmaa ilmastomuutokselta.
Silloin fasismin ylevä tunnuslause kajahtaa laulujuhlaksi: samantekevää mitä teemme, kaikki kuolemme kuitenkin. Länsimaiset ihmiset ovat olleet jo vuosisatoja täysin itsetuhoisia. Eloonjäämiskamppailun ajatuksesta pitävät eniten ne, jotka eivät aio jäädä eloon. Fasistille maapallon pikainen tuhoutuminen on vain turhan ja mielettömän kärsimyksensä loppuhuipentuma. Maailmassa tehdään 20 miljoonaa itsemurhayritystä vuosittain. Tämä on vain ihmiskunnan itsetuhoisuuden jäävuoren huippu. Useimmat eivät tee itsemurhaa nopealla harakiritekniikalla, vaan hitaasti vuosikymmenten metafyysisessä välinpitämättömyydessä viruen. Koska vahvin ei välttämättä voita eloonjäämiskamppailussa, jossa toinen osapuoli ei edes aio jäädä eloon, Darvinin evoluutioteoria ei ole sovellettavissa ihmisten sosiaaliseen valintaan. Samasta syystä se ei ole myöskään sovellu ihmisen kehitykseen. Oletuksen tekeminen ei ole vain vakava virhe vaan rikos: se on holokaustin kieltämistä.
Ihmiskunta on luonut teknologian, jolla se voi monin tavoin tuhota kaiken elämän maaplaneetalta. Koska ihmiskunta ei ole tuhottavissa eikä sen tieto ole tuhottavissa, maapallon elämä ei voi selviytyä tulevaisuudesta ilman kaikenlaisia ihmisälyn muotoja. Fasismi, joka pyrkii ihmisyyden alueen rajoittamiseen ja ihmisten samankaltaistamiseen ei mitenkään voi jäädä eloon tulevaisuuden yhteisössä, joka löytää ekologisen kestävän tasapainotilan ja jossa ihmiskunta jää eloon. Yhtälö on hyvin yksinkertainen: jos fasismi voittaa ihmiskunta ja kaikki muu elämä katoaa. "Tulevaisuus on äärimmäisen pelottava paikka täynnä kaikenlaisia mahdollisuuksia."
4.
On mahdollista, että maapallon elämän tuhoutumisen vääjäämättömyys on myytti. Konservatiivioikeistolaiset sanovat: näin on, eikä mihinkään tarvitse ryhtyä. Radikaalivasemmistolaiset sanovat: tuho ei tapahdu, jos kapitalismin sairaus saadaan kerralla loppumaan ja korvautumaan jollakin kestävän kehityksen muodolla. Selviytymissuunnitelman on oltava kirkas ja järkeenkäyvä ennen kuin toimintaan rynnätään. Mitään ei kannata muuttaa, jos lopputulos haiskahtaa globaalin totalitarismin mahdollisuudelta. Internetillä tulee olemaan prosessissa ratkaiseva rooli ja siksi tulemme näkemään oikeistolaisten taholta myös hyökkäyksiä internetin olemassaoloa vastaan.
Muutoksen pakkotilanteessa oudointa on ehkä se, että asioiden arvoja ei voida laskea enää rahassa. Mikä on ihmiskunnan ja eläinkunnan elämän säilymisen rahallinen arvo? Se voi olla joko nolla tai ääretön, riippuen siitä katsotaanko sitä kuoleman vai elämän näkökulmasta. Elämän arvo on nolla, silloin jos pidetään varmana tosiasiana, että kaikki elämä planeetalta tuhoutuu. Jos elämän arvo on katsotan äärettömäksi, mikään ponnistus sen pelastamiseksi ei ole liian suuri ja silloin kaikki muu menettää rahallisen merkityksensä. Aineellisen omaisuuden arvo on likimain nolla suhteessa elämän aineettomaan itseisarvoon, joka on ääretön.
Globaalin kapitalismin korvaamismuotoja miettii moni, mutta mieleen tulevat muodot eivät välttämättä takaa kestävää kehitystä. Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Afrikassa ja varsinkin islamilaisessa maailmassa osataan lukea ja ajatella. On ajan kysymys, koska siellä vedetään johtopäätökset länsimaisesta kehityksen suunnasta ja ryhdytään toden teolla pelastamaan maailmaa. Saatetaan katsoa, että joillain ryhmillä on monopoli sieluun ja Jumalaan: oikeutus tai suoranainen velvollisuus pysäyttää skitsofreenisessa tilassa sekoileva länsimainen sivilisaatio, joka ei enää pystytä vastaamaan itsestään ja teoistaan. Jostain näkökulmasta kysymys saattaa olla pätevin perustein voimaan astuvasta oikeuden toteutumisesta, toisesta näkökulmasta fasismista. Islamilaisessa maailmassa tunnetaan pyhän sodan filosofia, joka mutkistaa asioita. Japanilaiset keksivät sen II maailmansodassa. Kiinalaiset voivat helposti keksiä sen. Pyhän sodan filosofiaa ovat itsemurhaiskut. Eloonjäämiskamppailua, jonka haastaja ei edes aio jäädä eloon, ei välttämättä vahvin voita, joten Darwinin evoluutioteoria ei tässäkään suhteessa ole sovellettavissa ihmisyhteisöjen sosiaaliseen kehitykseen.
5.
Kaikkia maailmanuskontoja yhdistää jonkinlainen käsitys Jumalasta. Jumala on malli, jota on tarvittu monen asian selittämiseen aina ja kaikkialla. Ateismi, joka kieltää mystiikan, ajaa aina libertiinien oikeistolaisten sadistien asiaa. Pahin mitä vasemmistolainen voi tehdä on syyllistyä ateismiin. Toisaalta kaikki kirkot, kuten kuuluisa Pohjan seurakunnan toisinajattelijakirkkoherra Juha Molari on suomalaisessa keskustelussa viime aikoina tuonut esiin, ajavat myös usein fasistien asiaa. Puhtaasti käsitetaiteellisena performanssina Juha Molarin toiminta osoittaa, että hänen kaltainen ihmiskunnan ja elämän puolustaja on nykyisen luterilaisen kirkon piirissä poikkeuksellinen tapaus. Luterilainen kirkko ei pyydä anteeksi fasismin rikoksia, vaikka oli etunenässä mahdollistamassa niitä. Siksi ainoastaan puhdas mystinen kokemus on turvallista uskonnollista aluetta. Kirkot erottavat kansoja, mutta mystinen kokemus yhdistää niitä. Vasemmistolaisuuden on pidettävä mystisen kokemuksen mahdollisuus auki, ja vältettävä ateismia, joka pyrkii kieltämään mystisen kokemuksen. Tästä seuraa ihmisten välisten suhteiden kieltäminen muuna kuin materiaalisena taloudellisena toimintana. Omatunto kuuluu käsitteenä mystiikan alueeseen ja sen olemassaolon kategorinen kieltäminen on ateismin johdonmukainen seuraus.
Suomen kiellen sana omatunto on käännös Uuden testamentin alkuperäiskielen sanalle syneideesis. On esitetty, että Agricolan käännös olisi harhaanjohtava. Sanojen yhteistunto tai yhteistieto on katsottu vastaavan paremmin sanan alkuperäistä merkitystä. Yhteistiedolla tarkoitetaan tietämistä yhdessä itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Käsitteellä yhteistieto on myös mystiseen kokemukseen liittyvä uskonnollinen alkuperä: omatunto on olemista maailman vanhimmassa internetissä, eli yhteydessä Jumalan ja kosmoksen välityksellä toisiin sieluihin.
Omantunnon kieltäminen, eli yhteistiedon kieltäminen on oikeistolaislibertiinin maailmankuvan kivijalka. Mystiikan kieltäminen on osa kivijalkaa. Nietzschen Moraalin alkuperästä -teos on tässä suhteessa oikeistolaisessa linjassa. Nietzsche selittää omantunnon jonkinlaiseksi yhteisöllisen harhan evoluutioksi, rappioilmiöksi, joka on voinut kehittyä pitkälle vain historiallisten olosuhteiden mielettömyydessä. Omantunnon kehitys on Nietzschelle osoitus ihmisyksilön patologilisesta heikkoudesta – yhteistiedon mystinen ulottuvuus on Nietzschelle pelkkä jumalharha. Jos ihminen olisi itsensä täydellinen herra ja hyveiltään jumalankaltainen, hän ei tarvitsisi omaatuntoa, koska tekisi aina oikein ja eläisi totuudessa. Psykologisesti vahva yksilö voi tosin elää valheessa välittämättä mistään.
Metafyysisen romaanikirjallisuuden mestari Fedor Dostojevski vastaa Nietzschelle romaanilla Rikokos ja rangaistus: valheessaeläjää kohtaa aina metafyysinen rangaistus riippumatta hänen omasta psykologisesta sairaudentunnosta. Mutta Nietzsche ei usko metafyysisen rangaistuksen mahdollisuuteen – hän ei pelkää Jumalaa, joka on tullut hänen omantuntonsa sammumisen hetkellä hänelle kuolleeksi.
Oikeistolaisessa maailmankuvassa tieto on yhteistiedon vastakohta: täysin yksityistä. Vain tieto, joka salataan on valtaa. Oikeistolaisessa filosofiassa massojen ”yhteistietoa” voidaan manipuloida miten halutaan. Tätä varten oikeisto luo spektaakkelin, joka on monipuolinen valheen ja huijauksen mediajärjestelmä. Spektaakkelin näennäinen yhteistieto on ristiriidassa todellisen metafyysisen yhteistiedon (omantunnon) kanssa. Spektaakkseli on yhteistoa yhteisen valheen merkityksessä: se on kaiken kattavaa ja kaikkialla näkyvää, mutta se ei ole dostojevskilaisessa metafyysisessä merkityksessä totta. Spektaakkeli on koko nykyisen kapitalistisen yhteiskunnan perusta, sen näkyvä todellisuus. Spektaakkeli on metafyysinen väärennös, joka uskottelee olevansa suvereeni kaikkeus. Täyttämällä kaikkeuden omalla paskallaan se uskottelee näkymättömän ontologisen olemattomuuden. Se esittää itsensä kuvina, joiden metafyysinen merkitys on päinvastainen kuin niiden intentionaalinen merkitys.
Fasismi spektaakkelin suojamuotona rakentaa metafyysisestä yhteistiedosta ihmisille henkilökohtaisen taakan: ihmiset, joilla on omatunto, joutuvat muita heikkompaan asemaan. Heille kasautuu valveillaolon velvollisuus: heitä painostetaan omilla valinnoillaa ”parantamaan maailmaa”. Heidät väsytetään loppuun metafyysisessä tietoisuudessä, jonka spektaakkeli peittää nukkujilta. Heidät väsyttää heidän valveensa omatunto ja yhteistieto. Siksi valveillaolosta on tullut eräs kapitalistisen holokaustin muoto. Valveillaolo on uusi human gas, josta ihmiset yrittävät paeta. Nukahtaa halutaan keinolla millä hyvänsä. Unilääkkeiden valikoima ei milloinkaan ole ollut niin suuri kuin nykyisin, eikä niitä valmistavien yrityksien liikevoitot milloinkaan näin tähtitieteellisiä. Unilääkeyrityksiin kannattaa sijoittaa, sieluun ei. Valveillaolija ymmärtää spektaakkelin päämäärien ja merkitysten tasolla käsittämättömäksi tai syvästi ahdistavaksi: holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiede. Holokaustia ei ole tapahtunut, jotta se voisi olla päämäärä.
Ihmiset ilman omaatuntoa ovat fasistisen järjestyksen ylipappeja. Amerikkalainen filosofi Noam Chomsky on verrannut korporaatioita eli kapitalistisia suuryrityksiä psykopaatteihin. Suurin osa kapitalismin yritysjohtajista ja poliitikoista on psykopaatteja, kuuluu amerikkalainen sananlasku ja kansanviisaus. Robert D. Haren mukaan psykopatian keskeinen piirre on omantunnon täydellinen puuttuminen. Maapallon tila ja elämän tulevaisuus ei ole ainoastaan tiedemiesten ennustuksissa vaan myös metafyysisesti aidossa yhteistiedossa tunnettu. Oikeistofasistinen retoriikka kieltää mystiikan.
